Ajatuksiani Joonan kirjasta

 

Rauhantervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia teitä rakkaita sisaria ja veljiä. Minulla on ollut tilaisuus viime aikoina tutkia Joonan kirjaa, joka kuuluu ns. pieniin profeettoihin, mutta ei todellakaan ole pieni profeetta siinä mielessä, että Jeesus mm. siteeraa sitä Luukkaan evankeliumin 11. luvussa jakeissa 30-32.

Jumala käski Joonan mennä Niniveen saarnaamaan, mutta Joona lähti karkuun täysin toiseen suuntaan Tarsisiin. Hän matkasi laivassa, joka joutui myrskyyn. Myrsky oli niin kova, että laiva oli uppoamassa. Merimiehet huusivat jokainen omaa jumalaansa avukseen. Kukaan ei voinut kuitenkaan auttaa. Merimiehet heittivät arpaa, kenen syy myrsky oli ja arpa osui Joonaan. He menivät herättämään Joonaa ja Joona sanoi, että hänen Jumalansa on merten ja maitten Jumala, ja että hän on omaa Jumalaansa paossa. Joona pyytää, että hänet heitetään mereen, niin myrsky tyyntyy. Kun Joona heitetään mereen, niin myrsky laantuu heti. Tässä toteutuu sama kuin Jeesuksessa, että oli parempi uhrata yksi kuin että koko laivan miehistö olisi hukkunut. Kun laivan miehistö näki mitä tapahtui, he tekivät parannuksen ja alkoivat uskoa Herraan.

Meripeto nielaisi Joonan. Tämä on vertauskuva siitä, kun Joona oli siellä kolme päivää, niin kuin Jeesuskin kolmantena päivänä nousi ylös kuolleista, niin samaten Joona sylkäistiin rannalle meripedon vatsasta kolmantena päivänä. Jumala lähetti Joonan uudelleen Niniveen ja hänen tuli julistaa: ”Enää 40 päivää ja Ninive hävitetään.” (Joona 3:4) Tämä oli maailman lyhin saarna. Tässä tulee se, että meidän ei tarvitse pitää kovin pitkiä saarnoja, kun se tulee Jumalasta.

Ninive oli valtava kaupunki. Juutalaisuudessa laskettiin vain 10 000 ja sitten oli 12 sukukuntaa, niin ei voitu laskea kuin 120 000 ja tässä sanotaan, että Ninivessä oli asukkaita enemmän kuin se. Niniven halkaisija oli kolmen päivän kävelymatka eli kaupunki oli valtavan suuri. Joonan saarnan seurauksena niniveläiset kaikki kääntyivät. He olivat pakanoita aivan samoin kuin merimiehetkin ja kaikki he kääntyivät. He uskoivat sanoman omalle kohdalleen.

Se, mikä tässä on merkille pantavaa, on, että Joona meni odottamaan, mitä Ninivelle tapahtuu. Mutta koska niniveläiset kääntyivät, ei sille tapahtunutkaan mitään. Joonalla oli kuuma ja hän pyysi Jumalalta varjoa. Jumala kasvatti risiinikasvin, joka suojasi Joonaa. Seuraavana aamuna mato söi kasvin. Ajattelen, että tuo kasvi kuvaa meidän omaa kunniaa. Joona oli todella vihainen Jumalalle siitä, että kun hän oli saarnannut Niniven kaupungille tuhoa, niin kuinka Jumala sallii sen, että se ei tapahtunutkaan. Jumala sanoo, että etkö ajattele yhtään niitä 120 000 ihmistä ja eläimiä, jotka hän säästi. Tämä Joonan kertomus on tosi syvällinen. Se kertoo meille sen, että Jeesus rakastaa meitä kaikkia. Aamen.