lauantai 5. heinäkuuta 2025

Jalkojen pesu

 


Rauhaa meidän Herralta Jeesukselta Kristukselta. Minulla oli tilaisuus olla mukana eräässä raamattupiirissä. Kerroin siellä, että sain kerran eräältä lähetyspapilta kortin, jossa hän toivotti hyvää jatkoa. Siinä kortissa oli kehotus, että jatketaan toinen toistemme jalkojen pesua. Halusin sitten kysyä tuolla raamattupiirissä, mitä kristityt ajattelevat tuosta jalkojen pesusta. Siihen tuli todella hyviä vastauksia. Yksi huomio oli, että kun pestään toisen jalkoja, niin mennään niin alas kuin voi mennä eli jalat täytyy olla lattiatasossa, että niitä voidaan pestä. Se myös kuvaa hyvin sitä, miten meidän tulisi toinen toistamme kohdata täällä tiellä ja matkalla.

Lähi-Idän kulttuurissa, jossa tuota jalkojen pesua on suoritettu, niin juutalaisuudessa ajateltiin, että jalat on kaikkein saastaisin paikka ihmisessä. Se johtui siitä, että kadut olivat todella likaisia ja Raamatullisessa mielessä meidän jalkojen pahat retket. Kyllähän jalat ovat siihen aikaan olleet todella likaiset. Kun Jeesus pesi opetuslasten jalkoja, niin Pietari esteli Jeesusta. Silloin Jeesus sanoi, että sinulla ei ole osaa taivasten valtakunnassa, ellei hän pese Pietarin jalkoja. Pietari tästä sitten intoutui, että pese myöskin minun pääni. Jeesus sanoi, että kun jalat on pesty, niin kaikki muukin on puhdasta. (Joh. 13)

Tämä on syvällinen vertaus syntien anteeksi antamisesta ja siitä, kuinka Jeesuksen armo kulkee todella lattiatasossa, alempana kuin lattialista. Me saadaan ystävät tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus pesee niitä jalkoja siinä, kun me toinen toistemme jalkoja pestään eli kerromme toinen toisillemme evankeliumia, että Jeesus on meidän synnit sovittanut. Sen tähden ystävät me saamme tänäänkin luottaa siihen, että me saamme uskoa kaikki meidän synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

torstai 3. heinäkuuta 2025

Vapauteen!

 


Luin lastenlapsilleni menneisyyteen sijoittuvaa kirjaa ja siinä käytettiin ansoja eläinten pyydystämiseen ruuaksi. Aloin miettiä ansaa ja sen merkitystä enemmän. Ansan tarkoitus on saada uhri tarttumaan kiinni ja myös pysymään kiinni. Yleensä yritys päästä ansasta itse irti vain pahentaa tilannetta. Ansasta pääsee irti vain, kun toinen päästää.

Mieleeni tuli, miten Raamatussakin puhutaan monessa kohtaa ansoista. Fariseukset koettivat virittää Jeesukselle ansoja, jotta saisivat hänet lankaan. Jeesus oli kuitenkin synnitön eikä langennut noihin ansoihin. Toisin on meidän laitamme. Me lankeamme helposti synnin ansoihin, joita elämässämme tulee vastaan.

Äitini on kertonut oman isänsä sanoneen lapsilleen, kun nämä olivat nuoria, että jos jokin asia alkaa olla liian tärkeä ja jatkuvasti mielessä, niin lopeta se. Hän tarkoitti näillä asioilla esim. alkoholia ja tupakkaa, mutta myös sellaista harrastusta, joka vie sydämen kokonaan tai vaikka valtavaa halua rikastua. Näitä Raamatussa sanotaan epäjumaliksi.

Meillä jokaisella on omat ansamme, johon me helposti lankeamme. Meidän on itse vaikea näistä vapautua, vaan tarvitsemme siihen Jeesuksen apua. ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1) Jeesus haluaa vapauttaa meidät kaikenlaisista ansoista, jotka orjuuttavat meitä. Toisille nuo ansat ovat maailman houkutuksia, toisille taas uskoon liittyviä omia suorituksia. Tuo Galatalaiskirjeen kohta puhuu erityisesti juuri noista uskoon liittyvistä ansoista.

Jokainen meistä voi rukoilla Pyhää Henkeä osoittamaan, mikä ansa juuri tällä hetkellä pitää meitä otteessaan. Olen huomannut, että kun Pyhä Henki ilmoittaa tuon riippuvuuden minulle, tunnistan sen kyllä heti, mutta siitä irti pääseminen ei olekaan sitten yhtä helppoa. Oma mieleni saattaa olla siihen niin kiinnittynyt, että en halua päästä ansasta irti. Pyhä Henki kuitenkin vaikuttaa meissä myös tahtomista, kun vain sallimme sen. Me saamme uskoa jokaisen lankeemuksemme anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden ja jatkaa eteenpäin. Jokainen päivä on kasvun aikaa. Rukoillaan siis Pyhän Hengen ohjausta tähänkin päivään, pidetään katseemme Jeesuksessa ja luotetaan Jumalan rakkauteen, joka kestää koko elämämme ajan.