Pois turha epäily

 

Rakkaat kristityt matkakumppanit. Ajattelin tänään pohtia sellaista asiaa, puhun nyt vain itsestäni, kun rukoilen Jumalaa, että hoida rakas Jeesus tämä asia, niin kohta huomaan, että sama asia huolettaa minua uudelleen ja uudelleen. Huomaan itsessäni, kuinka tällaiset epäilykset tulevat epäuskosta.

Minua puhutteli todella paljon, kun kuulin erään hyvin vanhan ja sairaan naisen tarinan. Hän kertoi, kuinka hän ei pitkän elämänsä aikana ole koskaan oikein osannut iloita Herrasta. Sitten kun hän sairastui, hän rukoili, ja kohta taas epäili ja hän rukoili uudestaan ja taas hänelle tuli epäilys. Sitten kun lääkärit totesivat, ettei hän enää parane, vaan hänen paikkansa on lähteä tästä elämästä parempaan suuntaan taivasta kohti, niin siinä vaiheessa tämä nainen sai uskon, joka oli iloinen asia. Hän alkoi kiittämään Jumalaa elämästään ja siitä, että Jumala on antanut hänelle uskon, että hän pääsee taivaan kotiin.

Raamatussa puhutaan monessa kohtaa ilosta, niin kuin Galatalaiskirjeessäkin on ilo yksi autuuden tuntomerkeistä. Jotenkin minä toivoisin, että me kristityt jo täällä ajassa, osaisimme iloita Herrasta, Herran armosta ja suuruudesta ja siitä, että Jeesus on mennyt meidän puolestamme ristille. Me osaisimme kiittää Jeesusta. Kuinka vähän, ainakin minä kiitän Jeesusta. Hyvin harvoin tulee oikein sydämestään kiitettyä. Tänä aamuna kuitenkin minulla on ollut sellainen olo, että olen kiittänyt Jeesusta: Kiitos Jeesus, hoida nämä minun asiani kuntoon. Kiitos Jeesus, että sinä olet tässä ajassa. Kiitos, että minä saan luottaa sinun armoosi.

Sinä ystävä, joka epäilet, niin sinä et ole yksin. Ei anneta sielunviholliselle valtaa, vaan niin kuin vanhat kristityt sanovat, että riettaan kiusaksikin meidän tulee uskoa yksin armosta syntimme anteeksi. Me saamme todella luottaa syntimme anteeksi, sillä Jeesus on meidät Golgatan ristillä sovittanut. Sanon sinulle ystävä ja myös itselleni, että me saamme uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Me saadaan olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Iloitaan oikein Herrassa ja kiitetään hänen armostaan. Aamen.

Totuus ja valhe

 

Näin netissä videon, jossa presidentti Kekkonen oli laitettu puhumaan asioita, joita hän ei ole oikeasti sanonut. Hänen kasvonsa näyttivät täysin oikeilta niin kuin hän olisi tuota puhetta pitänyt. Nykyään tekoälyn avulla levitetään valtavasti valhetta. Jos valhe on vain kirjoitettuna, on helpompi tunnistaa se. Kekkosen kohdalla tietenkin myös valheen tunnistaa, mutta se panee miettimään, kuinka paljon valheita minulta jää tunnistamatta, kun puhujana on nykyajan henkilö.

Tuo havainto sai minut miettimään Efesolaiskirjeessä kerrottua Jumalan taisteluvarustusta, joka meitä kehotetaan ottamaan yllemme. ”Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.  Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.” (Ef. 6:13-17)

Elämme aikaa, jolloin tuo Jumalan sota-asu on hyvin tärkeä olla suojanamme. Maailma hyökkää totuutta vastaan suurella voimalla. Yksi uusista hyökkäyksistä on juuri käyttää tiedotusvälineitä totuuden vääristämiseen. Me olemme tottuneet luottamaan tiedotusvälineisiin ja varsinkin uutislähetyksiin. Nyt kuitenkin joudumme kyseenalaistamaan sitäkin tietoa.

Jeesus sanoo, että hän on tie, totuus ja elämä, eikä kukaan pääse Isän luo muuten kuin hänen kauttaan. (Joh. 14:6) Tätä totuutta maailma ei hyväksy, ja me kristitytkin tarvitsemme Jumalan suojan, jotta emme eksy tämän maailman valheisiin, vaan pysymme siinä totuudessa Jeesuksesta, jonka Raamattu meille ilmoittaa.

Ole turvallisella mielellä. Jeesus on meidän Pelastajamme ja Pyhä Henki Puolustajamme. Annetaan Jumalan pukea hänen sota-asunsa yllemme joka päivä, niin silloin meillä ei ole mitään hätää tämän valheellisen maailman keskellä, vaan hän pitää huolen, että pysymme totuudessa.

Ontuen eteenpäin

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Haluan tässä aluksi kertoa sellaisen kevennyksen, kun lääkärin vastaanotolla perjantaina klo 16 lääkäri oli lähdössä kotiin. Hän tuli odotusaulaan ja huomasi, että siellä istui vielä mies ja nainen. Kaikessa kiireessään hän sanoi, että tulkaa nyt vielä sisään. Hän ottaa heidät vastaan, mutta sitten hänellä on kiire lähteä. Nainen valitti jalkaansa ja näytti sitä lääkärille. Lääkäri sanoi miehelle, että voitteko te tulla katsomaan, että kuinka kauan naisen jalka on ollut näin turvoksissa. Mies sanoi lääkärille, että eihän hän voi sitä tietää,  hän on Tuupovaarasta.

Myös kristillisessä mielessä me olemme helposti sanomassa toisten ihmisten vaivoista ja matkanteosta tuomioita ja arvostelemassa. Kuitenkin yksin Jeesuksella on tuomiovalta. Jos me huomaamme, että joku ystävä ontuu jalkaa, meidän ei tule ottaa siihen muuta kantaa kuin että voimmeko jotenkin olla avuksi; ei tuomiohengessä vaan rakkauden hengessä, Jeesuksen Hengessä. Voinko minä jotenkin, ystäväni, auttaa sinua.

Raamatussa kun puhutaan rakkaudesta, meidän tulisi aina ajatella, että tuo rakkaus on Jeesus. Jeesus on rakastanut meitä syntisiä niin paljon, että hän on mennyt meidän puolestamme ristille. Näin tässä hiljakkoin Facebookista sellaisen kuvan, joka oli kuin Ilta Sanomien lööppi, ja siinä sanottiin, että Jeesus on ristiinnaulittu sinun syntiesi tähden. Se kolahti. Mutta on hieno asia, että Jeesus meni ristille sinun ja minun syntien tähden ja sovitti meidät Jumalamme kanssa.

Ystävä, jos yhtään tunnet sillä tavalla, ettet oikein jaksa uskoa, niin se on kuitenkin totta. Me emme saa epäillä Jeesuksen sovintotyötä, sitä, että hän on kuollut meidän puolestamme. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä ja me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luottaa armo omalle kohdalle. Aamen.

Kristus-leipä riittää

 

Jumalan armolla ja rauhalla haluan tervehtiä teitä kaikkia blogin lukijoita ja rakkaiksi tulleita kristittyjä ystäviä. Olin sairaalassa ja minun ja huonekaverini huone sattui olemaan osaston viimeinen. Ruuanjakotilanteessa meille ei riittänytkään ruokaa. Syy tähän oli ilmeisesti se, että ruokaa oli tilattu keskuskeittiöltä liian vähän. Ystävällinen hoitaja kävi hakemassa osaston jääkaapista meille leipää, ettemme jääneet kokonaan ilman ruokaa. Se on vain maallista ruokaa ja meidän nälkämme kyllä lähti hoitajan neuvokkuudella ja vahvalla iltapalalla, jonka hän lisäksi meille laittoi.

Tästä minulle tuli mieleeni se, kun Jeesus ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla valtavan joukon ihmisiä, 5000 miestä ja lisäksi naiset ja lapset. Ajattelen, että se on vertauskuvakuva siitä, että vanha liitto, koska ruokailijat olivat juutalaisia, on täytetty; viisi Mooseksen kirjaa sekä Vanha ja Uusi liitto. Se on kuvaa siitä, että on tullut uusi aika. Jeesuksen ruumis ja veri riittää meille kaikille. Toisessa paikassa, jossa puhutaan neljästä leivästä, niin siinä puhutaan pakanoille. Se kertoo mielestäni neljästä evankeliumista ja kuinka siinä on meille kaikki sana.

Me saamme ystävät tänä päivänäkin luottaa siihen, että Jeesuksen ruumis ja veri riittää meille. Kun me sitä syömme ja juomme, me saamme täydellä nauttia Jeesuksen armosta ja luottaa armo omalle kohdalle. Haluan ystävä sanoa sinulle, joka tänään epäilet, kuuluuko Jumalan armo sinulle, että se kuuluu juuri sinulle. Jeesuksen ruumis ja veri riittää myös sinulle. Se riittää meille kaikille. Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Me saamme ystävät olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Rakkaus on voimavara

 

Rakkaudentervehdys kaikille blogin lukijoille. Haluan toivottaa kestävää ja aitoa rakkautta ihan jokaiselle. Katsoin pari viikkoa sitten Lotan ja papan järjestämän konsertin muistisairaille ja miten he viime talvena ovat sitä alkaneet tehdä Helsingissä. Rakkaus, jota Lotta pappaansa kohtaan tuntee, koskettaa. Kunpa meilläkin olisi sellainen rakkaus lähimmäisiämme kohtaan. Ohjelma oli varsin puhutteleva. Ihan kyynelsilmässä sitä sai katsoa.

Ajattelin tänään puhua siitä, kuinka meidänkin tulee rakastaa sisaria ja veljiä, kaikkia lähimmäisiä, mutta varsinkin seurakuntayhteydessä. Minä olen alkanut tajuamaan, että jos toinen ajattelee eri tavalla kuin minä, se ei tarkoita, että hän ajattelisi väärin. Eri aikana Jumalan sana kirkastuu eri tavalla. Me olemme kaikki tiellä ja matkalla menossa. Joku on vähän edempänä, joku vähän taaempana. Toisella on enempi kokemusta kuin toisella. Joku on lukenut sanaa enemmän kuin joku toinen, mutta se ei oikeuta sitä, että me alkaisimme häätämään toisia pois seurakuntayhteydestä.

Minä olen jäänyt kaipaamaan yhteisöllisyyttä, jossa voidaan auttaa toinen toistamme. Me voimme esimerkiksi tarjota kyytiä niille, joiden on vaikea muuten päästä seurakuntayhteyteen. On myös tärkeää jäädä vapaampiin kohtaamisiin, esimerkiksi kirkkokahveille, jossa voimme tutustua toisiimme paremmin. Me tarvitsemme myös rohkeutta kertoa omista vaikeuksistamme kanssasisarille ja veljille, jotta he tietävät, kuka tarvitsee apua.

Tämä tuli mieleeni siitä Lotan ja papan jutusta. Me tarvitsemme seurakunnissa enemmän yhteisöllisyyttä, sitä että me rakastamme aidosti ja ymmärrämme toistemme virheitä. Toivotan oikein hyvää päivän jatkoa ja kehotan jokaista uskomaan omat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Rauhaa sinulle!

Johdatus

 

Eräässä tarinassa kaksi matkalaista kulkee samaa tietä. Toinen heistä uskoo varmasti olevansa matkalla taivaaseen, toinen ei tiedä minne tie vie. He kääntyvät katsomaan taaksepäin. Toinen näkee matkan varrella merkkejä johdatuksesta. Hän näkee tienviittoja, joita seuraamalla pysyy oikealla taivaaseen johtavalla tiellä. Toinen kulkija ei näe minkäänlaisia johdatuksen merkkejä. Matkalaiset jatkavat kulkuaan, välillä myrskyää, toisinaan vaivaa helle, joinakin päivinä kulkeminen on helppoa. Toinen kulkija tietää olevansa matkalla taivaaseen Jumalan johdattamana. Toinen on vain matkalla, siinä kaikki.

Tämä tarina tuli mieleeni eilen, kun Jumala johdatti minut käymään ystävän luona. Ensin tapahtui yksi asia, sitten toinen, jonka seurauksena menin ystäväni luo. Ensimmäisenä hän sanoi, että oli toivonutkin, että tulisin. Hän elää raskasta elämänvaihetta. Saimme rukoilla ja sain olla tuomassa pientä ystävän lohdutusta hänelle.

Jeesuksen pelastamina me olemme saaneet Pyhän Hengen matkaoppaaksemme. Usein näemme johdatuksen vasta jälkikäteen. Kaikkea johdatusta emme edes huomaa. Herra sanoo kuitenkin meille jokaiselle: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

Kun kuljemme tätä elämän matkaa uskossa Jeesukseen, voimme olla varmoja, että tienviittoja on matkamme varrella riittävästi. Tärkein opastin on Raamatun sana. Siellä on kerrottu, miten ihminen pelastuu uskomalla Jeesukseen syntiensä sovittajana. Raamatussa on myös perusohjeet kristittynä elämiseen. Jokaisen elämä on yksilöllinen eikä Raamatusta voi etsiä yksittäiseen tilanteeseen täsmävastausta. Me saamme kuitenkin rukoilla johdatusta kaikkiin elämämme ratkaisuihin. Välillä teemme huonoja päätöksiä, mutta onneksi ne eivät suista meitä pois tieltä. Saamme aina kääntyä rakastavan Isän puoleen ja pyytää syntejämme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Hän antaa meille anteeksi ja saamme jatkaa taivastiellä eteenpäin luottaen siihen, että kerran pääsemme perille.