Jumalan käytössä

 

Koulussamme on tämän kuukauden teemana tunnistaa omia vahvuuksiaan. Näitä pohtiessamme olemme huomanneet, miten erilaisia vahvuuksia voi olla: kannustava, tunnollinen, rehellinen, käytännöllinen, luova, sisukas, innostuva, kiitollinen, rauhallinen jne. Samalla olemme huomanneet, että nämä oman luonteen vahvuudet ovat juuri niitä asioita, joilla voimme ilahduttaa kavereita. Toisaalta ne ovat myös niitä asioita, jotka tuovat omaan elämäämme iloa.

Lapset löytävät helposti itsestään paljonkin hyviä ominaisuuksia, kun niistä vain aletaan puhua. Meidän aikuisten on usein paljon vaikeampi tunnustaa itsellemme ja toisille omia vahvuuksiamme. Kuitenkin juuri vahvuuksiamme käyttämällä me voimme ilahduttaa ja hyödyttää eniten lähipiiriämme ja seurakuntaamme.

Jumala on luonut meidät ihmisinä erilaisiksi ja antanut meille erilaisia vahvuuksia ja kykyjä. Myös Pyhä henki antaa meille erilaisia armolahjoja ja palvelutehtäviä evankeliumin levittämistä varten.  1. Korinttolaiskirjeen luvussa 12 jakeessa 7 sanotaan: ”Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi.”

Jumalalta saamamme luonnonlahjat ja erityiset hengelliset lahjat on tarkoitettu käytettäväksi. Ajattelen, että Jumala iloitsee, kun tunnistamme ja tunnustamme nämä saamamme lahjat ja käytämme niitä rohkeasti. Pyhä Henki käyttää meidän vahvuuksiamme, kunhan vain suostumme siihen. Uskovina meillä on aivan erityinen tehtävä kannustaa ja rohkaista uskonystäviämme toimimaan juuri sillä omalla paikallaan.

Sefanjan kirjassa sanotaan: ”Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.” (3:17) Kun Jumala suhtautuu meihin tällä tavalla, niin iloitaan mekin siitä, millaiseksi hän on meidät luonut ja mitä olemme häneltä saaneet. Ole, ystävä, siunattu juuri sellaisena kuin olet ja juuri sillä omalla paikallasi, johon sinut on asetettu.

Kaikessa Herran kädessä

 

Minulle tuli mieleeni Raamatun kohta, jossa sanotaan: ”Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!” En muistanut yhtään, missä tuo kohta on, mutta jotenkin se vain tuntui Jumalan viestiltä hankalassa tilanteessa. Etsin sitten Raamatusta tuon kohdan, eikä se ihan vähäpätöinen tilanne ollutkaan.

Kun Jumala oli vapauttanut israelilaiset Egyptin orjuudesta ja Mooses oli johdattanut kansan meren rannalle, israelilaiset huomasivat, että egyptiläiset sotilaat olivat tulossa. Edessä oli meri ja takana Egyptin sotilaat. Onko se ihme, että tuollaisessa tilanteessa iskee toivottomuus: Miksi ihmeessä meidän piti tänne tulla kuolemaan! Silloin Mooses sanoi kansalle: ”Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä. Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!” (2. Moos. 14: 13-14)

Meillä kaikilla on joskus elämässä tilanteita, joissa kaikki omat keinomme tuntuvat jo käytetyiltä eikä ratkaisua tilanteeseen silti näy. Toisinaan tuntuu, että elämässämme tapahtuu juuri se, mitä eniten olemme pelänneet. Mieleemme saattaa silloin tulla ajatus, että missä olet Jumala, etkö johdatakaan elämääni. Me ihmiset toivomme, että Jumalan johdatus on selkeää ja elämä sujuu suurin piirtein hyvin. Kun näin ei käykään, tunnemme itsemme petetyiksi. Juuri tällaisessa tilanteessa Jumala kuitenkin haluaa puhua meille. Hän haluaa antaa meille toivon, kun toivoa ei muuten näy.

Israelilaisten elämästä ei tullut helppoa, vaikka Jumala ihmeellä pelasti heidät egyptiläisten käsistä. Egyptillä tarkoitetaan kuvainnollisesti synnin orjuutta ja elämää, jossa ei ole Jeesusta. Tuo on se elämä, josta Jumala meidätkin ihmeellä pelastaa. Jeesus on sovittanut syntimme Golgatan ristillä ja kun me tuon syntien sovituksen saamme vastaanottaa itsellemme, pääsemme vapaaksi synnin orjuudesta ja saamme lahjaksi iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä. Tämä on suurin ihme, joka ihmiselle voi tapahtua eikä mitään sen veroista ole.

Tämän syntien sovituksen me saamme täydellisesti Jeesuksen työn kautta ilman ainuttakaan omaa tekoamme. Herra sotii meidän puolestamme eikä meidän omia tekojamme tarvita. Jeesuksen pelastaminakaan elämämme ei muutu helpoksi, mutta kaikki on kuitenkin ratkaisevalla tavalla toisin. Meidän ei tarvitse enää elää synnin orjina, vaan saamme elää Jeesuksen pelastamina Pyhän Hengen ohjauksessa. Hän vie meidät kaikkien elämämme vaiheiden läpi iankaikkiseen elämään. Uskotaan siis tänäänkin kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden ja luotetaan siihen, että Jeesus vie meidät perille. Aamen.

Anteeksi ilman vaatimusta

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. On ollut suurenmoista, että Jumala on siunannut tälle blogillemme niin paljon lukijoita. Toivottavasti, ja uskon niin, että nämä tekstit ovat saaneet olla vaikuttamassa meissä jokaisessa elävää uskoa. Toivon teidän rukoilevan puolestamme, että osaisimme kirjoittaa sen, mitä Pyhä Henki meille kirkastaa.

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, mitä on tulla loukatuksi ja mitä loukkaaminen on ja ennen kaikkea sitä, mitä on antaa anteeksi. Tuula on aikaisemmin kirjoittanut anteeksiantamisesta ja siitä, että kun antaa anteeksi, luopuu kostamisesta. Ihan omissa koettelemuksissani olen kokenut tämän saman asian, että minusta ihmisenä ei ole anteeksi antamaan, mutta Jumala antaa sen mielen, että en tahdo kostaa. Meidän sydämemme on kuitenkin ihmisen sydän, ja jos tulemme syvästi loukatuksi on valhetta sanoa, että en tunne mitään. Jumala voi kuitenkin antaa sellaisen mielen, etten ainakaan halua kostaa ja haluan unohtaa asian.

Galatalaiskirjeen 2. luvussa jakeessa 16 sanotaan: ”Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.” Tämä on hyvin lohdullista. Kukaan ihminen ei tule autuaaksi tekemällä mitä laki vaatii. Meidän täytyy ymmärtää se, että meidän Jahve-Jumala on vanhurskas Jumala ja hänen lakinsa on kova. Ajattelen niin, että hän katsoo meidän mieleemme ja juuri siihen, ettemme tahdo kenellekään kostaa ja tahdomme lähimmäiselle hyvää. Se ei aina ole helppoa. Eräs ystäväni kertoi, että hänen piti pysähtyä keskellä katua ja mielessään ja myös ihan suullisesti antaa anteeksi ystävälleen, joka ei ollut edes paikalla, koska hän koki, että häntä oli loukattu syvästi.

Me ystävät jokainen, niin sinä kuin minä, me olemme kaikki syntisiä ja viallisia. Tämä lohduttaa minua aivan erityisesti, että kukaan meistä ei lakia noudattamalla pelastu, vaan se, että me uskotaan tänä armon päivänäkin synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden ja uskotaan ihan omalle kohdalle, että Jeesus on pessyt meidät kaikki puhtaaksi. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus, kenet hän on mukaansa ottanut, niin hän ei jätä ketään meistä tielle, vaan me saamme luottaa siihen, että Jeesus hoitaa meidät kerran perille. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan tänäänkin kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Hiljainen humina

 

Meille monille on varmaankin tuttu kertomus Eliasta, joka palveli uskollisesti Jumalaa, vaikka koko kansa luopui Jumalasta.  Elian henkeä uhattiin ja hän lähti pakoon Horebin vuorelle. Siellä hän piiloutui luolaan. Jumala puhutteli Eliaa ja käski Elian mennä ulos vuorelle, jolloin Herra kulkisi hänen ohitseen. Ensin nousi valtava myrsky, sitten maanjäristys ja tulenlieska, mutta Herra ei ollut missään näissä. Lopulta kuului hiljaista huminaa, jossa Elia tunnisti Jumalan. Tämän jälkeen Jumala lähetti Elian jälleen työhönsä. (1. Kun. 19)

Elämme aikaa, jolloin maailmassa on jatkuvasti myrskyjä, maanjäristyksiä, sotia ja tulipaloja, jotka tuhoavat tätä maailmaa. Kristityissä maissa ihmiset ovat luopuneet Jumalasta ja varsinkin Jeesuksesta. Muita jumalia kyllä palvotaan, kuten oli tilanne Eliankin aikana, mutta Jeesus syntien sovittajana hylätään. Toisaalta monet ihmiset luopuvat Jumalasta myös sen vuoksi, ettei Hän estä noita kauheuksia tapahtumasta. Jumalasta ajatellaan, että jos Hän on oikeasti olemassa ja rakastaa maailmaa, niin Hänen täytyisi estää pahan tapahtuminen niin omassa henkilökohtaisessa elämässämme kuin maailmassakin.

Tuo Elian kertomus puhutteli minua tänään aivan erityisesti. Jumala ei ole noissa maailman kauheissa tapahtumissa. Raamatussa on kyllä kerrottu, että niitä tulee tapahtumaan koko ajan enemmän ja enemmän eikä Jumala niitä estä. Jumala on hiljaisessa huminassa omassa Sanassaan, joka meille on Raamatussa ilmoitettu, ja Pyhässä Hengessään, joka todistaa meille Jeesuksesta ja avaa Jumalan sanaa.

Raamatussa meille on ilmoitettu, miten Jeesus on sovittanut jokaisen ihmisen synnin Golgatan ristillä. Tuo syntien sovitus on meille valmiina, ja kun Pyhä Henki herättää ihmisessä uskon Jeesukseen, tulee tuo syntien sovitus hänen osakseen täydellisenä. Pyhä Henki alkaa puhua meille Jumalan Sanan kautta ja opettaa Jumalan tahtoa. Meidän tulee etsiä Jumalaa nimenomaan hänen sanastaan, ei järisyttävistä kokemuksista.

Tänä päivänäkin saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden ja jatkaa sitä työtä, jonka Jumala on meille antanut. Me emme saa lannistua vastoinkäymisistä. Niitä tulee kaikille. Annetaan Jumalan puhua meille siten kuin hän itse haluaa ja tyydytään siihen, että se on usein hiljaista huminaa. Ole siunattu, sinä Jumalalle rakas.

Kuule Jeesuksen ääni

 

Iäkkään äitini näkö on heikentynyt. Jutellessamme hän kertoi, että näkee kaiken kuin sumun läpi. Kun ei näe kunnolla, ei tunnista ihmisiä, ennen kuin he alkavat puhua ja tunnistaa heidän äänensä. Hän pohti myös sitä, miten laulussa pyydetään armollista Jumalaa taluttamaan sokeaa. Äiti sanoi, että tuo hengelliseen sokeuteen pyydetty apu tuo hänelle turvaa, kun fyysinen sokeus uhkaa: Armollinen Jumala, taluta sokeaa tämän elämän läpi.

Kotiin päästyäni aloin miettiä tuota äidin kertomaa. Ihminen, joka on hengellisesti sokea, näkee Jumalan kuin sumun läpi. Hän ei voi itse ymmärtää Jumalan valmistamaa pelastusta, vaan tekee vääriä päätelmiä, koska ei näe kunnolla. Pelastuksen ymmärtäminen vaatii Jumalan äänen kuulemisen. Tämä Jumalan ääni kuuluu meille Raamatun sanassa, jota Pyhä Henki auttaa ymmärtämään.

Fyysisesti sokea ymmärtää oman tilansa, mutta hengellisesti sokea ei useinkaan ymmärrä. Hengellisesti sokea voi olla sellainen, joka pitää jumalana jotain muuta kuin todellista Jumalaa. Mutta Jeesus sanoo sokeiksi myös fariseuksia, jotka omasta mielestään noudattivat Jumalan tahtoa pilkun tarkasti. Jeesus sanoo, että he ovat perinnäissäännöillään tehneet tyhjäksi Jumalan sanan. Jeesus sanoo heitä sokeiksi sokeiden taluttajiksi. (Matt. 15: 6, 14) Tätä tapahtuu koko ajan myös Suomen seurakunnissa.

Sokea voi siis löytää armollisen Jumalan kuulemalla hänen äänensä. Ihminen ei itse etsi Jumalaa, vaan Jumala etsii ihmisen, tulee hänen luokseen ja alkaa puhua hänelle. Jumalan Pyhä Henki puhuu ihmiselle monin eri tavoin ja kauan aikaa ennen kuin ihminen edes tajuaa sitä. Puhe Jeesuksesta alkaa kiinnittää ihmisen huomion. Ensin se saattaa ärsyttää, mutta se ei kuitenkaan jätä rauhaan. Pyhä Henki tekee työtään ihmisessä. Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. (3:20)

Kun kuulemme Jeesuksen äänen, tajuamme oman sokeutemme. Jeesus avaa silmämme näkemään oman syntisyytemme, mutta samalla hän tarjoaa meille syntien sovituksen, jonka hän on meille Golgatan ristillä valmistanut. Uskomalla syntimme anteeksi Jeesuksen tähden, saamme luottaa siihen, että Jeesuksen ääntä seuraamalla selviämme tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään.

Pelastus Jeesuksessa

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Tänään on erityisesti ollut mielessä se, että niin usein meille ihmisille tulee epäilyksiä, että kelpaammeko me Jumalalle ja riittääkö Jeesuksen sovintotyö minullekin. Ajattelin muistuttaa meitä kaikkia kristittyjä Johannes 3:16:sta eli niin sanotusta pienoisevankeliumista. Siinä sanotaan: ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” Kun sinä, ystävä, oikein ajattelet tätä evankeliumia, niin se ei jätä mitään epäilystä. Se riittää, että me uskomme Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle. Me monesti epäilemme ja ajattelemme, että pitäisi olla jotenkin parempi tai tarvitsisi tehdä jotain autuuden eteen, mutta tämä pienoisevankeliumi kertoo kyllä kaiken.

Toinen asia, josta ajattelin puhua, on, että pelastus ei ole siinä, että Jumala rakastaa meitä, sillä silloin jokainen ihminen pelastuisi. Jumala kyllä rakastaa katuvaa ja syntistä ihmistä, mutta pelastus perustuu kokonaan siihen, että Jeesus meni Golgatalla ristille tuomittavaksi ja kantoi siellä meidän syntitaakan. Tämä tapahtui sen vuoksi, että Jumala rakastaa meitä. Suuressa rakkaudessaan Hän antoi ainokaisen Poikansa meidän syntisten vuoksi. Mutta se rakkaus ei pelasta, vaan se, että Jeesus on kuollut meidän syntisten puolesta.

Minä toivon ystävä, että sinä ymmärrät tämän asian. Nykyään kuulee puhuttavan sellaista, että jos kerran Jeesus rakastaa, niin kaikki ihmisethän silloin pelastuu. Jeesus kyllä rakastaa, mutta hänen rakkautensa näkyy siinä, että hän on sovittanut ihmisen synnin ja ne pelastuvat, jotka uskovat tämän syntien sovituksen omalle kohdalleen niin kuin Joh. 3:16 sanotaan. Itse pelastus on yksin siinä armossa, että Jeesus on meidän puolestamme kuollut. Sen tähden ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja pyhässä ja kalliissa sovintoveressä. Aamen.