Jeesuksen käsien suojassa

Reilu kymmenen vuotta sitten olin omassa elämässäni suuressa kriisissä ja tuntui siltä, etten millään jaksa eteenpäin. Avioliittoni oli hajoamassa ja tuntui, ettemme puolisoni kanssa pysty keskustelemaan mistään asiasta. Yhdessä jatkaminen oli jatkuvaa riitaa, mutta toisaalta en olisi halunnut erotakaan. Tulevaisuus pelotti, oli ratkaisu mikä hyvänsä. Vaikka rukoilin joka päivä, ja toisaalta tiesin, ettei Jumala minua hylkää, olin epävarma myös siitä, hylkääkö Jumala minut, jos eroan. Siinäkin tilanteessa minulla oli vielä tarve onnistua itse ja olla hyvä. Silloin sain näyn: Edessäni oli tie, joka oli päällystetty Jumalan Sanalla. Tämä tie lähti Jeesuksesta ja Hän oli nostanut kätensä reunustamaan tietä. Jeesuksen käsien ja hyvän tasaisen tien välissä oli kuitenkin louhikko, jossa oli paljon teräviä kiviä. Minä kuljin siellä kivikossa jalat ja kädet verillä. Jeesuksen kädet olivat kuitenkin suojanani niin, etten voinut joutua eksyksiin. Sitten käänsin katseeni vastakkaiseen suuntaan poispäin Jeesuksesta. Jumalan Sanan tie oli edelleen siinä ja louhikko sen vierellä. Jeesuksen käsiä ei kuitenkaan ollut missään, vaan karu maisema jatkui silmänkantamattomiin. Jos olisin alkanut kulkea siihen suuntaan, olisin voinut joutua vaikka kuinka kauas tieltä.  Käänsin katseeni takaisin Jeesukseen ja Hänen kätensä olivat taas turvanani.

Toivon, ystäväni, ettei sinulle tullut tästä sellaista oloa, että sinun täytyisi saada joku ilmestys silloin, kun sinulla on vaikeaa. Meidän ei pidä odottaa elämämme ongelmissa mitään ilmestyksiä tai suoranaista Sanaa, miten tulee toimia. Jumala johdattaa meidän elämäämme joka päivä hienovaraisesti, mutta joskus Hän saattaa antaa myös tällaisen erityisen lohdutuksen. Jokainen meistä kohtaa elämässään vaikeuksia. Osa niistä on itse aiheutettuja, osan aiheuttaa meille joku toinen, osaan emme voi itse mitenkään vaikuttaa. Tällaisissa tilanteissa elämä kulkee siellä kivikossa. Minua lohdutti kuitenkin valtavasti se, että Jeesuksen kädet olivat turvanani, vaikka elämä tuntui kuinka vaikealta. Jeesus pitää huolen siitä, että pääsemme perille iankaikkiseen elämään, vaikka kolhittuinakin, kunhan vain pidämme katseemme suunnattuna elämän antajaan, Jeesukseen Kristukseen. Jää, ystäväni, Herran rauhaan ja luota siihen, että olet koko ajan Hänen varjeluksessaan, vaikka tuntuisi miltä.

Jeesus antaa elämän

Suurin osa meistä on lapsena kuullut kertomuksen, jossa Jeesus ruokkii pienen pojan tuomalla viidellä leivällä ja kahdella kalalla 5000 ihmistä. Lapsena uskoimme, että niin todella tapahtui. Muutamaa vuotta myöhemmin monet meistä eivät enää uskoneetkaan siihen. Halusimme löytää järkevän selityksen tapahtumalle. Selitys, jossa ihmiset olivat pojan esimerkin mukaan alkaneet kaivaa repuistaan siellä olevia eväitään ja jakaa niitä toisten kanssa, tuntui hyvältä. Niin siinä on täytynyt käydä. Olinpa minä ollut lapsellinen, kun olin uskonut Jeesukseen. Jeesus kuitenkin haluaa meidän luottavan häneen kuin lapsi. Jeesus haluaa omakseen jokaisen ihmisen ja haluaa antaa hänelle iankaikkisen elämän. Meidän täytyy kuitenkin suostua uskomaan häneen sellaisena kuin hän on. Sellaisena kuin Raamattu Jeesuksen meille ilmoittaa.

Ruokkimisihmeen jälkeen ihmiset halusivat Jeesukselta lisää hyvää elämäänsä. He olisivat halunneet tehdä Jeesuksesta kuninkaan. Olisihan se mahtavaa, kun maalla olisi sellainen hallitsija, joka pystyy tekemään ruokaa olemattoman vähäisistä aineksista. Kyllähän sellainen kuningas pystyisi antamaan minulle mitä vain. Jeesus ei kuitenkaan syntynyt maailmaan tyydyttääkseen ihmisten jokapäiväiset tarpeet. Jeesus tuli sovittamaan ihmisten synnit ja antamaan iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä. Kun vastaanotamme Jeesuksen syntiemme sovittajana, sen lisäksi saamme häneltä kaiken muunkin tarvitsemamme.

Haluatko sinä uskoa Jeesukseen, joka pystyy tekemään sinusta uuden ihmisen? Jeesukseen, joka on jo Golgatan ristillä sovittanut kaikki sinun syntisi, pahat tekosi ja kaiken sen, joka erottaa sinut Jumalan yhteydestä? Se on mahdollista juuri nyt. Rukoile käyttäen juuri niitä sanoja, jotka tulevat sinun sydämestäsi. Rukoukseen ei ole mitään kaavaa, vaan Jumala kuulee sinun sanasi sellaisena kuin sinä ne rukoilet. Rukouksessa on hyvä myös tunnustaa ne väärät asiat, jotka sinun mieleesi siinä hetkessä nousevat. Kun pyydät Jeesukselta anteeksi, Jeesus haluaa, että myös uskot saaneesi kaiken anteeksi. Usko, että Jeesus on nyt sinun pelastajasi ja läsnä elämässäsi, vaikka ei miltään tuntuisikaan. Kuulut nyt Jumalan perheeseen ja kannattaa tutustua sisaruksiisi eli katso lehdestä tai netistä joku raamattupiiri ja mene sinne. Jumalanpalveluksessa voit osallistua ehtoolliselle ja siinä Jeesus sinua vahvistaa. Älä jää yksin, vaan tule mukaan Jumalan lasten joukkoon!

Perhe-elämää

Pieni lapsi on täysin riippuvainen vanhempiensa huolenpidosta. Hän kasvaa ja kehittyy ihmisenä perheessä. Vanhempien arvomaailma vaikuttaa lapsen kehitykseen. Lapsen tulisi voida luottaa vanhempiinsa kaikessa. Hänen pitäisi uskaltaa pyytää, kysyä ja kertoa vanhemmilleen ihan kaikesta ja luottaa siihen, että vanhemmat tietävät parhaiten ja haluavat aina hänen parastaan.

Jeesuksen pelastamana pääsen Jumalan lapseksi ja saan asua hänen kodissaan ja Jumalasta tulee Isäni. Jumala haluaa kasvattaa meitä omassa perheessään. Jos emme kuitenkaan ole paikalla, Hän ei pysty meitä opettamaan. Jos omat lapsemme eivät ole kotona, vaan asuvat jossain muualla ja yhteydenpito välillämme on satunnaista, emme pysty vaikuttamaan heidän kasvuunsa kuin hyvin vähän. Sama tilanne on Jumalan lapsilla: ellemme ole yhteydessä Häneen Raamatun Sanan ja rukouksen kautta, saamme vaikutteita jostain aivan muualta kuin Isältämme. Meitä ohjaavat ne, joiden opetuksia kuuntelemme ja joiden annamme vaikuttaa ajatuksiimme.

Onnellinen perhe-elämä edellyttää, että kaikki osallistuvat perheen tehtäviin. Sama juttu on Jumalan perheessä. Joskus tuntuu siltä kuin monet lapset asuisivat naapurissa ja huutelisivat sieltä Isä-Jumalaa huolehtimaan heistä ja antamaan heille sen, mitä kokevat tarvitsevansa. He eivät kuitenkaan ole valmiita muuttamaan Hänen kotiinsa, vaan haluavat itse päättää, mikä on heille hyväksi ja Jumalan tehtävä olisi sitten toteuttaa heidän toiveensa. Jumala huolehtii meistä ja meidän tarpeistamme, kunhan annamme Hänen tehdä sen ja suostumme ottamaan Hänen kasvatuksensa vastaan. Tule Jumalan perheeseen. Jeesus on sovittanut kaikki sinunkin syntisi ja lunastanut sinulle paikan Isän perheessä. Hän odottaa sinua!

Rohkaise läheistä!

Oletko ystäväni miettinyt laivoja ja miten ne liikkuvat merellä ja satamissa? Nuoruudessani asuin Helsingissä ja myöhemmin Espoossa merenrantataloissa, joista oli helppo seurata isoja aluksia. Merellä on tarkat merkit ja reitit, mistä laivat menevät. Satamiin ohjaa luotsi mm. kauppa-alukset. Merimiehet ovat ylpeitä ammattitaidostaan eikä kapteeni hätätilanteessa jätä alusta ennen kuin viimeisenä. Satamassa huomaa, kuinka valtavan kokoinen laiva on. Merkillisintä kuitenkin on se, kuinka pieni on peräsin muuhun laivaan nähden ja silti se määrää koko laivan suunnan. Peräsin on huomaamaton ja pieni ohjain alaosassa veden alla.

Laivan peräsintä miettiessä tulee mieleeni kieli. Kieli on pieni meidän muuhun kehoon nähden. Se on kuitenkin tarpeellinen mm. ruokaillessa ja puhuessa. Nyt tulemmekin siihen, mitä sanomme toisillemme. Pikkuinen kielemme voi suututtaa ystävän tai nostaa hänen mielialaa. Kieli voi olla hyvä tai paha.  On todella tärkeää, mitä sanomme ystävälle tai läheiselle. On helppoa olla hankala ja sanoa pahasti. Haastavampaa on hetki miettiä ja sanoa jotain rohkaisevaa. Ihmisille, jotka eivät ole meidän mieleemme, emme useinkaan jaksa puhua kauniisti. Kannattaa muistaa, että monesti hankalan kaverin elämässä on jokin perusasia vialla eikä hän ole ilkeä tahallisesti tai aina vain paha. Olen varma, että jos esim. työyhteisössä sanomme toisillemme kivoja asioita, niin kaikki voivat paremmin ja sairauslomat vähenevät.

Kristillisesti meidän tulee nostaa toisiamme Armon sanalla. Ystävää, joka ei jaksa uskoa Armosta itseään Jumalan lapseksi, meidän tulee kehottaa ja rohkaista. Jumalan tehtävä on tuomita, ei meidän. Totuus kuitenkin on, että Jumala tuomitsee armolla ja laupeudella katuvan. Nautitaan siis tänäänkin armon suloisuudesta ja sanotaan toisillemme hyviä asioita. Samalla saamme uskoa anteeksi kaikki sanomamme. Ei ne kestä Jumalan edessä ilman Armoa, Jeesusta. Usko ystäväni kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa Sovintoveressä.  

Usko ei ole tunnetta

Rakas ystävä, haluan jakaa erään ajatukseni kanssasi tänään.  Meillä ihmisillä on taipumus ajatella asioita tunteella ja olettamuksella. Olenko väärässä, että kun puhutaan pikkuveljestä, niin ajattelemme mielessämme hänen olevan heikompi kuin isoveli. Vaikka pikkuveljen ikä olisi jo vaikkapa 18. Myös autoissa, kun puhutaan Fiat-merkkisistä, ajattelemme helposti pientä ja vähän heikkovoimaista autoa. Volkkari on kansan silmissä keskiverto, luotettava menopeli. Totuus kuitenkin on, että Fiatilta löytyy vahvoja autoja ja volkkari ei ole luotettavampi, kuin mikään muukaan nykyinen euroauto. (Tarkistin tiedon korjaamolta.) Myös pikkuveli voi olla vahvempi isoveljeä. Naisista ajatellaan perinteisesti, että he olisivat heikompia. Totuus kuitenkin on, että nämäkin asiat ovat vain olettamuksia ja tunteita. Naisissa ja miehissä on molemmissa heikkoja ja vahvoja yksilöitä. Naiset ovat usein paljon sisukkaampia kuin miehet. Ja miehen näkövinkkelistä naiset ovat huolehtivampia, tosin tuokaan ei aina pidä paikkaansa.

Myös kristillisissä asioissa tunne vie meidät helposti harhaan. Kuunnellessasi omia tunteitasi huomaat, kuinka ne joko tuomitsevat tai nostavat sinua uskovana. Huomaa kuitenkin ystäväni se, että tunne ei omista uskoa vaan sinä. Ei ole niin suurta syntiä, mitä et saa anteeksi Jeesukselta. Ei myöskään niin huonoa ja syntistä ihmistä, joka ei Jeesukselle kelpaa. Kyse on siitä, että uskot armon itsellesi ilman tunnetta. Vaikka tunne sanoo, että et ole uskova tai armo ei sinulle riitä, niin muista, ne ovat vain tunteita, ei totuus. Meistä kukaan ei pelastu tunteen perusteella vaan Jeesuksen avulla. Muista ystäväni tämä: usko ei ole tunnetta ja tunne ei ole uskoa. Tunteilla ei totisesti ole merkitystä sinun pelastumisesi kanssa.  Vastoin kaikkea tunnetta sinun tulee tänäänkin uskoa itsesi keskelle taivasta, sillä Jeesus on pelastanut sinut sellaisena kuin olet. 

Armo on sinun

Olin tilanteessa, jossa teininuori käyttäytyi minua kohtaan väärin. Kerroin asiasta heti kyseiselle nuorelle ja hänen äidilleen, joka oli paikalla. Äiti oli valpas ja pyysi anteeksi nuoren käyttäytymistä. Mitä ystäväni luulet, voinko antaa äidille anteeksi nuoren toiminnan? Jos ajattelet asiaa, niin en voi. Meidän ystävät täytyy ymmärtää, että vika täytyy olla itsessä, jos pyytää anteeksi muilta. Meillä on taipumus tuntea syyllisyyttä toisen käyttäytymisestä ja siksi pyydämme anteeksi hänen käytöstään. Anteeksi pyytäminen on kuitenkin turhaa, jos pyydät anteeksi läheisen puutteita ja vikoja. Voitko edes pyytää anteeksi toisen vikoja? Jos olet rehellinen itsellesi ja muille, niin et.

Kristittyinä me helposti valvomme muiden syntejä. Kuinka se on mahdollista? Olin nuoruudessani seuroissa, jossa saarnattiin ja puhuttiin televisiosta ja ohjelmien pahuudesta. Ihmeekseni mummot, joilla ei laitetta ollut, tekivät parannusta asiasta. Pyysivätkö mummot anteeksi omia vai toisten puutteita?  Oletko arvioinut mielessäsi koskaan naapurin Mattia ja Liisaa ja sitä heidän hulvatonta menoaan? Vielä pahempaa olisi, jos pyytäisit anteeksi Jeesukselta Matin ja Liisan puolesta ja sanoisit, ettet ole kuin he.  Jeesuksen anteeksianto pätee vain, kun itse pyydät anteeksi omia syntejäsi, älä siis naapurin tai muiden. Jos menet ehtoolliselle Matin ja Liisan vuoksi, niin palaa takaisin, sillä Jeesus ei voi sinua auttaa. Jeesus on henkilökohtainen sinulle ja minulle. Jeesus pyydetään itselle Armoksi ja Sovittajaksi ehtoollisessa. Jeesus täyttäköön tänäänkin meidät hänen Armollaan. Me saadaan uskoa Jeesus Vapahtajaksi ja Sovittajaksi syntisinä, pahoina, toivottomina. Ystäväni, ole turvattu tänäänkin. Jeesus on sovittajamme. Kaikki synti ja velka on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä.

Pyhä Henki kasvattajanamme

Olemme mieheni kanssa päättäneet yrittää muuttaa joitakin pinttyneitä tapojamme liittyen ruokailuun ja yleensäkin terveellisiin elämäntapoihin. Välillä tekee kauheasti mieli herkutella eikä itsekuri ollenkaan aina pidä, vaan huomaamme istuvamme torilla syömässä jätskiä. Onneksi on niin, ettei muutos tarvitsekaan tapahtua kerralla, vaan se saa olla pidemmän ajan prosessi, joka vähitellen muotoutuu elämäntavaksi. Meillä on se onni, että olemme yhdessä ja tuemme toinen toistamme.

Ruokailuun ja liikuntaan liittyviä epäterveellisiä tapoja voi olla vaikea muuttaa, mutta vielä vaikeampi meidän on muuttaa tapaamme elää toisten ihmisten kanssa. Itsekkyys, ahneus, kateus, riidanhalu ja pelkuruus ovat meissä juurtuneena niin syvällä, ettemme itse voi niitä juurikaan muuttaa. Jumalalla on kuitenkin tähänkin asiaan ratkaisu: Pyhä Henki. Kun olemme saaneet vastaanottaa pelastuksen Jeesuksen sovitustyön kautta, olemme saaneet lahjaksi myös Pyhän Hengen. Pyhä Henki vaikuttaa meissä kasvattaen omaa hedelmäänsä, joka on Raamatussa meille kerrottu: rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä, itsehillintää. Pyhä Henki siis on opettajamme ja kasvattajamme myös näissä ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa. Ei meidän tarvitse miettiä omaa itseämme, sitä näkyykö minussa tuo Hengen hedelmä. Toisinaan meillä uskovilla on taipumus siihen, että koko ajan tutkimme itseämme ja koetamme muuttaa itseämme paremmaksi. Se ei kuitenkaan ole meidän tehtävämme. Pyhä Henki huolehtii siitä. Meidän tulee vain suunnata katseemme kohti Jeesusta. Saamme luottaa siihen, että koska Jumala on rakkaudessaan antanut Jeesuksen, ainoan Poikansa, meidän syntiemme sovitukseksi, niin Hän kyllä myös huolehtii meidän maanpäällisestä matkastamme. Tämän Hän teki lähettämällä Pyhän Henkensä olemaan meidän kanssamme joka hetki. Pyhä Henki on meidän kotiopettajamme, joka opettaa ja kasvattaa meitä rakkaudella ja kärsivällisesti. Kristityn matkallamme meillä on tukena myös toiset uskovat, joiden kanssa voimme keskustella ja jakaa sekä uskoon että muuhun elämään liittyviä asioita. Sekin on Jumalan suurta lahjaa. Jäädään siis ystävät lepäämään sen lupauksen varaan, että Jeesus ei anna yhdenkään meistä, jotka Isä on antanut Jeesuksen haltuun, joutua hukkaan, vaan Hän vie meidät tämän elämän läpi taivaaseen.

Kirkko olemme me

Olen miettinyt sitä, kun erotaan kirkosta laumoittain jonkun henkilön kommentin vuoksi. Edustaako Päivi Räsänen kirkkoa vai onko hän vain yksityishenkilö? Tekeekö Päivi kirkon? Entäpä tekeekö Arkkipiispa kirkon? Vai onko hänkin vain henkilö? Ajatellaan asiaa kunnan näkökulmasta, onko kunnanjohtaja koko kunta tai kunnan mielipide? Kaupunginjohtaja edustaako hän sinun mielipidettäsi aina? Entäpä isännöitsijä taloyhtiössä, edustaako hän koko taloyhtiön mielipidettä? Pienessä kylässä naapurisi mielipide, onko se myös sinun?

Meidän ystävät tulee ymmärtää kirkko sen alkuperäisenä tarkoituksena. Kirkolla tarkoitetaan uskovien joukkoa. Ei siis yhdistystä, rakennusta, hallintoa, vaan sinua ja minua sillä tarkoitetaan. Me teemme kirkon. Mielestäni on hienoa, kun meidän piispammekin saavat sanoa oman mielipiteensä ja papit voivat sekoilla sanoissaan. Itseasiassa Jumala saa kunnian, kun me ihmiset epäonnistumme. Eli joudutaan turvautumaan armoon. Meidän tulee ymmärtää piispojen ja pappien ihmisyys, sillä he eivät ole Jumala. Me ihmiset olemme aina olleet ihmisiä ja ainoastaan Jeesus on täydellinen ja synnitön. Raamatun henkilöt, Daavid, Eesau, Pietari ja kaikki muutkin, kuvaavat meitä, sinua ja minua. Kristillinen joukko on aina ollut vähän sellainen ”rähjäporukka”. On ollut kiivautta ja vihaa, kateutta ym. eli sitä samaa, mitä me tunnemme tänäänkin itsessämme. Meistä ihmisistä ei tule Jumalaa eikä toisten tuomitsijaa, vaikka uskomme armon itsellemme. Pappi ei ole Jumalamme eikä kukaan muukaan ihminen, ei edes piispa. Tosin meidän tulee rukoilla piispojen ja pappien puolesta, jotta he osaisivat opettaa meitä uskon tiellä. Uskotaan ystävät tänäänkin anteeksi kaikki synti ja kuorma, mikä aina tarttuu ja hitaaksi tekee matkan. Ole sinä vaivattu ja kuormiesi alla oleva vapaa, sillä Jeesus on sovittanut syntisi. 

Suolaa mausteeksi

Oletko koskaan miettinyt, miksi käytämme suolaa. Suola on tarpeellinen meille nestetasapainon säätelyssä. Tosin meillä monilla on taipumus käyttää suolaa ihan liikaa, sillä 1,5 grammaa vuorokaudessa riittää hyvin. Suolan tehtävänä on myös antaa janon tunne ja se sitoo nestettä elimistöön. Liika suola poistuu munuaisten välityksellä.Varsinkin pitkillä vaelluksilla on tärkeää nauttia vähän suolaa nesteen lisäksi, jotta neste-suola tasapaino pysyisi. Ruuan säilyvyyden kannalta suola on ehdoton. Entisaikana, jolloin ei ollut pakastimia, tarvittiin paljon suolaa säilönnässä. Suolaton ruoka ei maistu miltään, ainakaan minun suussani.

Raamatussa sanotaan meidän olevan maan suola. Meidän ei käsketä muuttua, vaan me olemme. Mitä ystäväni ajattelet, oletko sinä suola? Todella tämäkin asia on niin, että me emme itse sitä huomaa tai päätä. Ajattelen, että kun sinä tai minä menemme paikkaan, missä ei uskota Sanaa eikä eletä Jeesusta todeksi, niin tuomme tahtomattamme rauhan. On myös tilanteita, joissa rauhattomuus alkaa ja huomaan, kuinka Herra on silloinkin läsnä. Voimakas nuhtelu ja läheisten tuomitseminen on usein ymmärretty suolaksi. Suolan tehtävä on kuitenkin aivan toinen. Sen tehtävä on säännöstellä herkkää nestetasapainoa ja uskon asioissa kutsua läheisiä rakkaudella Jeesuksen luokse. Oikealla määrällä suolaa maustettu ateria kelpaa kaikille. Kun Jeesus saa suolata meitä, niin emme itse voi päättää suolan määrää. Jeesuksen antamassa elävässä vedessä on suolaa ihanteellinen määrä. Meidän ei tarvitse siitä itse huolehtia, vaan kertoa vain Jeesuksen rakkaudesta läheisille luottaen siihen, että Jeesus itse hoitaa sopivan maustamisen. Uskotaan tänäänkin kaikki synti ja puutteemme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.