Ennen ja nyt

 

”Viha ja kosto näyttävät olevan ihmisille niin usein ensimmäisiä vaihtoehtoja – ja jostain syystä paljon helpompia toteuttaa kuin toisen ihmisyyden näkeminen ja yhteyden rakentaminen.” (Antti Pentikäinen) Luin tämän lainauksen lehdestä enkä siis tiedä, mitä koko artikkeli sisältää. Tuo ajatus on kuitenkin niin totta tämän päivän, ja ehkä kaikkien aikakausien, ihmisten elämässä.

Viha tulee Raamatussa ensimmäisen kerran jo sen 4. luvussa, kun Kain suuttui siitä, että Jumala katsoi suopeasti Abelin uhriin, mutta ei Kainin uhriin. ”Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.” (1. Moos.4: 6-7)

Kain vihastui veljelleen siitä, miten Jumala toimi. Abel oli toiminut oikein eikä Kainilla varmaankaan olisi ollut mitään Abelin uhria vastaan, jos Jumala olisi hyväksynyt myös Kainin uhrin. Jumala varoitti Kainia vihan seurauksista ja kehotti olemaan tekemättä syntiä. Kain ei kuitenkaan kuunnellut Jumalan neuvoa, vaan antoi vihalle vallan ja suutuksissaan tappoi veljensä.

Ihmiskunta ei ole muuttunut noista ajoista mihinkään. Edelleen ihmiset haluavat sitä, mikä kuuluu jollekin toiselle, ovat kateellisia toisen saamasta suosiosta tai paremmista oloista ja ajattelevat, että toisen hyvä on minulta itseltäni pois. Jumala puhuu kuitenkin edelleen jokaiselle ihmiselle: Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.

Tämä maailma ei ole millään tavalla oikeudenmukainen ja reilu. Toiset ihmiset saavat hyvää paljon enemmän kuin toiset ja osa ihmisistä joutuu kärsimään paljon enemmän kuin jotkut muut. Silti viha ja kosto eivät ole ratkaisu ongelmiin. Ratkaisu on toisen ihmisyyden näkeminen ja yhteyden rakentaminen. Kun vielä katsomme toisia Jeesuksen silmin ja haluamme nähdä jokaisen ihmisen ainutkertaisena Jumalan rakkaana luomuksena, niin silloin hyvyys voi pieneltä osin jakautua tasaisemmin.

Rakkaus on voimavara, joka lisääntyy, kun sitä jakaa. Yritetään omalta osaltamme rakentaa yhteyttä niin käytännön teoilla kuin rukouksen avulla. Kuunnellaan, mitä läheisillämme on asiaa ja toimitaan lähimmäisemme parhaaksi. Sillä tavalla myös oma elämämme on rikkaampaa.

Jeesukselle tuttu

 

Ihmiset voivat tuntea toisensa monella tasolla. Jotkut ovat ns. hyvänpäivän tuttuja. Tällaiset ihmiset tapaavat sattumamalta, esim. kaupassa tai koiraa ulkoiluttaessaan. He tervehtivät toisiaan ja vaihtavat muutaman sanan yleisistä asioista. He eivät kuitenkaan todella tunne toisiaan. Sitten on ihmisiä, jotka tuntevat toisensa jo paljon paremmin, esim. lähimmät työkaverit ja sukulaiset. He puhuvat monenlaisista asioista. Toisinaan saatetaan jakaa myös henkilökohtaisia asioita, mutta enimmäkseen keskustelut kuitenkin liittyvät molempia koskettaviin tai yhteiskunnallisiin asioihin. Sitten ovat ne kaikkein läheisimmät ihmiset, joiden kanssa voi jakaa myös kipeimmät oman elämän asiat. Tällainen ihminen tuntee minut ja minä tunnen hänet.

Jeesus sanoo: ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta” (Joh. 10:14–15) Tämä tunteminen, josta Jeesus tässä puhuu, on molemminpuolista syvää läheisyyttä. Jeesus vertaa tätä ihmisen ja hänen välistään tuntemista siihen, miten Isä ja Jeesus tuntevat toisensa.

Minun on helppo uskoa, että Jeesus todella tuntee minut läpikotaisin. Hän tuntee minut paljon paremmin kuin minä tunnen itseni. Mutta miten minä voisin oppia tuntemaan Jeesusta yhä paremmin? Miten minun ja Jeesuksen välinen suhde voisi syventyä?

Ihmissuhteet voivat pysyä läheisinä vain, jos yhteys on säännöllistä. Sama pätee meidän ja Jeesuksen väliseen suhteeseen. Jumala on antanut meille yhteyden ylläpitämistä varten Raamatun, jossa hän kertoo itsestään ja ohjaa meitä hänen tahtonsa mukaiseen elämään. Toinen tärkeä yhteyttä ja tuntemista lisäävä asia on rukous. Säännöllinen rukoilu tuo läheisyyttä ja luottamusta. Myös ehtoollinen vahvistaa yhteyttämme.

Lisäksi me olemme saaneet lahjaksi Pyhän Hengen, joka ohjaa elämäämme koko ajan. Hän puhuu omantuntomme kautta ja tuo mieleemme asioita, jotka ovat Jumalan tahdon mukaisia tai sen vastaisia. Meille jää kuitenkin päätösvalta, miten suhtaudumme näihin Pyhän Hengen viesteihin.

On elämämme tärkein asia olla Jeesukselle tuttu. Hän rakastaa meitä niin paljon, että on antanut henkensä puolestamme. Pidetään huolta siitä, että hän on meille, ei vain hyvänpäivän tuttu, vaan oikea sydänystävä. Pidetään Jeesuksen kanssa jatkuvaa yhteyttä eri tavoin, niin että koko ajan opimme tuntemaan häntä paremmin. Suhde Jeesuksen kanssa antaa todellisen elämän.

Johdatuksesta kiitollisena

 

Sain viettää viikonlopun naistenpäivillä. Alun perin minulla oli ihan muita suunnitelmia viikonlopuksi, mutta edeltävällä viikolla minulle tuli sellainen olo, että haluaisin viettää enemmän aikaa uskovien yhteydessä. Rukoilin matkalla, että Herra johdattaisi minut keskustelemaan jonkun uskonsisaren kanssa ja voisimme molemmat virkistyä yhteisestä uskostamme. Tämä toteutui aivan ihmeellisellä tavalla. Sain keskustella uskosta ja elämästä useiden ihanien naisten kanssa ja sain valtavasti voimaa arkeen. Tämän lisäksi sain myös uuden ystävän. Tätä alkanutta ystävyyttä haluan vaalia, jotta voisimme olla toistemme tukena, kun sitä tarvitsemme.

Noiden päivien aiheena oli ”Toivo”. Toivo on meidän elämämme kantava voima. Jos elämässä toivo loppuu, niin elämänhalu ja -ilo katoavat. Siinä tilanteessa tekee ne asiat, jotka arjessa on pakko tehdä, mutta ei enää odota elämältä mitään hyvää. Jokaiselle meille tulee hetkittäin epätoivon tilanteita, mutta ne eivät kuitenkaan vie toivoa. Sellaisessa tilanteessa voimme löytää ratkaisuja elämämme haasteisiin ja toivo nousee jälleen.

Meillä kristityillä on valtava etuoikeus kertoa Jumalalle kaikki huolemme ja pelkomme. Jeesuksen pelastamina me kuulumme siihen Jumalan kansaan, jolle Hän sanoo: ”Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan hamasta syntymästänne saakka, äitinne kohdusta asti! Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.” (Jes. 46:3–4) Tässä on se toivo, joka kantaa vaikeimpienkin aikojen yli.

Sinä saatat olla tällä hetkellä tilanteessa, jossa epäilet, onko Herra ollenkaan sinun kanssasi, koska elämässäsi on niin suuria vaikeuksia. Tällaiset tunteet ovat inhimillisiä. Meidän on vaikea hyväksyä sitä, että Jeesuksen omana joudumme kokemaan niin paljon pahaa. Saat kuitenkin luottaa siihen, että Jeesus on kanssasi. Hän ei jätä sinua yksin. Herra on luvannut nostaa, kantaa ja pelastaa. Hän on luvannut tehdä niin koko elämämme ajan ja siihen turvaan me saamme tänäänkin jäädä.