Kadonnut löytyy

 

Jumalan armolla ja rauhalla haluan tervehtiä rakkaat ystävät. Minua on tänään mietityttänyt se asia, kun Jeesus puhui siitä, että ’Isä, minä en kadota yhtäkään niistä, jotka olet minulle antanut’. Kuinka lohduttavaa se on. Jeesus pitää huolen meistä. Hän etsii meitä.

Luukkaan evankeliumin 15. luvun alussa Jeesus puhuu ensin sadasta lampaasta ja kuinka niistä yksi katoaa. Kun hän löytää tuon kadonneen, hän pyytää muitakin ilakoimaan tuosta yhdestä löytyneestä lampaasta. Toisessa kohdassa kerrotaan siitä, kun eräällä ihmisellä oli kymmenen kolikkoa, joista yksi katosi. Siihen aikaan on ollut pienet kodit ja niissä pienet maalattiaiset huoneet. Kolikkoa on tuollaisesta huoneesta hyvin vaikea löytää. Kuitenkin sekin kolikko löytyi ja löytyminen sai aikaan suuren ilon, joka haluttiin naapureiden kanssa jakaa. Sen jälkeen tulee vielä tuhlaajapoika vertaus.

Näitä kaikkia kertomuksia yhdistää se, kuinka Jeesus löytää ihan jokaisen. Näissä vahvistuu se sana, että Jeesus ei kadota yhtään niistä, jotka Isä on hänelle antanut. Me saamme luottaa siihen, että kun Jumala on meidät omakseen ottanut, hän vie meidät perille. Meidän ei pidä sitä epäillä, että hän jättäisi meidät jonnekin välille. Jumala huolehtii meistä. Jeesus vie meidät taivaan kotiin. Me saamme olla siitä todella kiitollisia.

Se on sillä tavalla, että mitä Jumala on Raamatussa luvannut, niin sen hän pitää. Näissä vertauksissa täytyy ymmärtää se, että kaikki nuo sata lammasta ja kymmenen kolikkoa olivat lähteneet jo tavallaan niin kuin tielle ja matkalle. Niistä voi sanoa, että ne oli kristittyjä. Omassa elämässä he olivat hairahtaneet pois, mutta Jeesus kuitenkin haki heidät takaisin oikealle tielle. Olen monesti seurannut ihmisiä, jotka ovat lapsesta saakka olleet kristittyjä ja ovat saaneet olla seurakuntayhteydessä. Elämän tiellä on sitten tullut monenlaista mutkaa, mutta Jumala on kuitenkin jossain vaiheessa vetänyt heidät puoleensa.

Me saamme ystävä tänäänkin olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että totisesti Jeesus hoitaa meidät perille. Me saamme uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä ja luottaa Jeesuksen armoon. Aamen.

Kristillisyys Eurooppaan

 

Jumalan armon ja rauhantervehdys rakkaat ystävät. Haluan ihan jokaista tervehtiä ja kertoa siitä, kuinka me saamme olla kiitollisia ja onnellisia siitä, että Jumala on antanut meille oman Poikansa sovintokuolemaan, ja me saamme siihen luottaa.

Euroopan ensimmäisestä kristitystä on kerrottu Apostolien tekojen luvussa 16, jakeissa 13–14: ”Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen, mitä Paavali puhui.”

Tässä oli aikaisemmin sellainen tapahtuma, että Paavalille tuli unessa näky, että hänen piti matkata Makedoniaan. Siellä ei ollut juutalaisia, vaan se oli pakana-aluetta. Siellä kuitenkin oli jumalaapelkääviä ihmisiä. Tämä on jotenkin rohkaisevaa, kuinka jos ihmisellä on sellainen mieli, että ’minä tahdon uskoa Jeesus sinuun’ ja on sellainen oikea mieli, että ’minä tahdon kerran taivaan kotiin’, niin kyllä Jumala lähettää jonkun vahvistamaan. Tästä tapahtumasta syntyi tuolle seudulle seurakunta.

Tuossa kaupungissa mm. vanginvartija kastettiin yöllä perhekuntineen. Paavali ja Silas oli teljetty vankilaan. Keskiyöllä he kahleissa vankityrmässä rukoilivat ja ylistivät Jumalaa. Silloin tuli maanjäristys ja kaikki vankilan ovat aukenivat. Vanginvartija aikoi tappaa itsensä, mutta Paavali kielsi häntä: ”Älä tee itsellesi mitään! Me olemme kaikki täällä.” Silloin ”vanginvartija heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi: ’Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin’. He vastasivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” Ja heidät kastettiin jo silloin yöllä. (Ap.t. 16:25-34) Siitä lähti Euroopan kristillisyys.

Vielä tänä päivänäkin tuo sama Sana on meillä täällä ja me saamme luottaa Sanaan ja siihen, että armo riittää meille. Tällaisia ihmeellisiä tähtihetkiä on vielä tänä päivänäkin. Niin kuin joku ystävä sanoi, että täytyy elää sanaa todeksi, ja mitä se muuta on kuin, että luotetaan siihen, että Jeesus Kristus on pessyt meidät puhtaiksi. Me saamme luottaa siihen, että viimeisenä päivänä Jeesus herättää meidät kuolleista ja meillä on ylösnousemus ja taivas auki.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja otetaan armo armona aivan niin kuin Lyydia aikoinaan. Tämä Apostolien tekojen 16. luku kannattaisi lukea kokonaan. Se on aivan mieletöntä evankeliumia. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on meidät pelastanut. Aamen.

Jeesus ykköseksi

 

Lasten kasvamisessa huomaa erityisen selvästi, miten nopeasti vuodet kuluvat: juurihan tuo ihana pieni lapsenlapsi syntyi ja nyt hän on jo koululainen. Samalla sitä tulee miettineeksi, mitä minulle itselleni on noina vuosina tapahtunut: paljon hyvää, mutta myös monta raskasta asiaa. Päällimmäisenä on kuitenkin tunne, että Herra on pitänyt minusta huolen.

Samalla mieleeni nousi kysymys, onko Jeesus saanut olla elämässäni ykköspaikalla. Tuo kysymys saisi nousta mieleen vähän useamminkin, koska usein laitan itseni tuolle ykköspaikalle. Haluan pitää ratin omissa käsissäni ja silloin elämäni kulkee monissa asioissa sivupolkuja. Asettumalla itse ohjaksiin siitä seuraa ylimääräisiä paineita, levottomuutta, pelkoa ja kiirettä.

Jumala ei kuitenkaan haluaisi minun ottavan paineita tämän elämän suorittamisesta. Hallintavallan luovuttaminen Jeesukselle on kuitenkin sitä vaikeampaa, mitä tärkeämmältä asioiden hallitseminen tuntuu. Ja toisaalta, kun rukoilee johdatusta tärkeään asiaan eikä tunnu saavan mitään vastausta, niin silloin tuntuu, että onko tämä nyt ollenkaan Jumalan hallussa. Mutta kyllä on! Jumala toimii ja hallitsee riippumatta siitä, miltä minusta tuntuu.

Jeesuksen pelastamana minun ei tarvitse kantaa mitään paineita. Minä saan antaa kaikki huoleni ja pelkoni hänen kannettavakseen. Hän on luvannut pitää minusta huolen ja sen hän varmasti tekee. Vaikeiden asioiden kohdatessa saan ensimmäisenä puhua asiasta Jeesukselle. Kun näin teen, asioiden miettimiseen ja järjestämiseen tulee rauha. Mutta valitettavan usein kuitenkin ajatukseni on, että miten minä tästä selviän, ja silloin mielen valtaa levottomuus ja joskus ihan paniikki. Toki elämässä asiat täytyy sitten itse hoitaa, mutta onko lähtökohtani se, että olen puhunut ensin Jeesukselle ja saanut rauhan vai alanko omalla hössötyksellä.

Näiden ajatusten päätteeksi haluan jättää meille kaikille Psalmin 85 sanat: ”Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!” (jae 10) Annetaan Jeesuksen olla sillä paikalla, jolle hän elämässämme kuuluu ja luotetaan, että hän vie meidät tämän elämän halki iankaikkiseen elämään. Siunausta päivääsi, rakas uskonystävä!

Sateenkaaren alla

 

Yhtenä päivänä, kun ajoin töistä kotiin, oli taivaalla iso sateenkaari, jonka alta tie kulki. Sitä katsoessani mieleni täytti kiitollisuus: Herra pitää minusta huolen. Hän ei minua ikinä hylkää. Jumala on asettanut sateenkaaren merkiksi liitosta kaikkien maan päällä elävien kanssa, että Jumala ei enää ikinä lähetä sellaista tuhotulvaa, että kaikki elävä hukkuisi.  

Uutisista saamme vähän väliä nähdä tulvia, jotka ovat aiheuttaneet suurta tuhoa. Nämä ovat kuitenkin seurausta siitä, että ihminen ei ole toteuttanut Jumalan antamaa tehtävää huolehtia maapallosta hyvin. Nämä tulvat aiheuttavat tuhoa tietyssä paikassa, ei koko maanlaajuisesti niin kuin vedenpaisumus. Minulle sateenkaari on myös muistutus Jumalan meille ihmisille antamasta tehtävästä viljellä ja varjella maata.

On hienoa, kun arjessa tulee tällaisia Jumalan läsnäolon tuntemisia. Sateenkaari muistuttaa minua aina Jumalan huolenpidosta. Vaikka nykyiset tulva ja kuivuusongelmat ovat pitkälti ihmisen käytöksen seurausta, emme silti saa unohtaa sitä, että Jumala on myös kaiken luonnon hallitsija. Hänellä on valta tuhota ja säästää.

Raamatussa (Matt. 8:23-27) on kertomus siitä, miten opetuslapset olivat Jeesuksen kanssa ylittämässä veneellä Genesaretinjärveä. Keskellä matkaa tuli ankara myrsky. Kokeneet kalastajatkin ajattelivat, että nyt on meidän loppumme tullut ja vene uppoaa. Jeesus nukkui rauhallisesti myrskystä huolimatta. Opetuslapset menivät peloissaan herättämään Jeesuksen. Jeesus sanoi: ”Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?” Sitten Jeesus nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven.

Jeesus oli tähän mennessä tehnyt jo monenlaisia ihmeitä; parantanut sairaita ja ajanut ulos riivaajia. Se, että myös luonnonvoimat tottelivat Jeesusta, sai opetuslapset kuitenkin ihmettelemään, kuka Jeesus oikein on. Vanhassa Testamentissa on monia kertomuksia, joissa Jumala on käskenyt erityisesti vettä. Hän on kuivannut joen uomia ja estänyt sadetta tulemasta. Nyt Jeesus osoittaa olevansa Jumala käskemällä tuulta ja se tottelee.

Jumalalla on kaikki valta niin taivaassa kuin maan päälläkin. Hän ei ole silti mikään ”karkkiautomaatti”, jolta saisimme maksua vastaan sen, mitä haluamme. Kuitenkin sen, mitä me kaikkein eniten tarvitsemme, hän meille ehdottomasti antaa. Jeesus on sovittanut syntimme ja me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Ollaan siis turvallisella mielellä maailman sekasorron keskellä. Kaikki on Jumalan hallussa ja hän pitää omistaan huolen. Aamen.

Jeesus voittaa kriisit

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Me elämme taas sitä aikaa vuodesta, kun koulut alkavat. Varsinkin pienille koululaisille, jotka aloittavat ensimmäistä luokkaa, se on kriisi elämässä. Lapsi joutuu jättämään äitinsä ja isänsä tai tutun päiväkodin ja lähtemään kouluun. Vaikka koulussa tulee uusia ystäviä, niin se on kuitenkin kriisi.

Myös meillä kristityillä on niitä elämän kriisejä ja on sellaisia vaiheita, jolloin tuntuu, että selviänkö minä edes tästä. Me saamme kuitenkin luottaa siihen, että Jeesus on meidän elämässämme, myös kriiseissämme, mukana ja hoitaa meitä. Hän myös sallii meille näitä kriisejä. Ihmisen elämässä on eri vaiheita ja jokainen niistä on kasvun paikka. Koettelemukset, joita meillä on elämässämme, on tarkoitettu kasvamista varten. Jotta me kasvaisimme Jeesuksen Kristuksen armossa ja hänen tuntemisessaan.

Jos me emme tunne Jeesuksen armoa ja sitä rakkautta, jonka hän on jättänyt tänne maan päälle, meiltä puuttuu paljon. Jeesus on rakastanut meitä ihan jokaista niin paljon, että hän antoi oman henkensä. Me saamme siihen luottaa tänä armonpäivänäkin, että vaikka meillä olisi millainen elämän kriisi menossa, niin Jeesus on kuitenkin se, joka on meidän kanssamme. Vaikka joskus voi tuntua siltä, että minä olen yksin eikä minulla ole ketään, jonka kanssa minä voisin tämän asian jakaa, niin Jeesus on se, joka kuulee, näkee ja on meidän kanssamme. Hän huolehtii meistä.

Ollaan ystävät iloisella mielellä siitä, että ollaan taas uudessa vaiheessa, kun on syksy tulossa. Saamme iloita siitä, että on ollut hyvä kesä. On ollut lämmintä ja sadetta. Kaiken kaikkiaan, ainakin minun kohdallani, on ollut mukava kesä. Tahdon toivottaa, rakkaat ystävät, jokaiselle uskon voimia ja sitä, että me saamme uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.