torstai 30. joulukuuta 2021

Ilo Jeesuksessa

 


Ollessani käymässä 91-vuotiaan äitini luona keskustelimme siitä, miten koko elämä on kasvamista. Meillä jokaisella on oma persoonallisuutemme, mutta omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa siihen, miten persoonallisuutemme kehittyy, mitkä piirteet korostuvat ja mitkä painuvat taka-alalle. Äiti sanoi, että aina voi valita katsoa asioita positiiviselta kannalta, jos vain haluaa. Voimme valita olla ystävällisiä toisille ihmisille arvostelun ja tuomitsemisen sijasta. Vaikka elämässä on vaikeaa, voimme valita annammeko sen lannistaa vai koetammeko katsoa eteenpäin ja uskoa, että tästäkin selvitään.

Kotiin ajaessani mietin, mitä Raamatussa tästä asiasta puhutaan. Ensimmäisenä tuli mieleeni Jeesuksen sanat: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:35) Jeesuksen opetuslapsena eläminen näkyy erityisesti ihmissuhteissamme: perheessä, ystävyyssuhteissa, työpaikalla ja seurakunnassa. Kaikissa näissä ilmapiiriin vaikuttaa se, valitsemmeko ystävällisyyden ja hyväntuulisuuden vai arvostelun, tuemmeko toisiamme vai vetäydymmekö sivuun, kannustammeko vai valitammeko. Omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa koko yhteisöön.

Seuraava mieleeni tullut kohta on vuorisaarnasta. ”Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.” (Matt. 5:44) Niiden rakastaminen, jotka tekevät meille pahaa, on ihmiselle mahdotonta. Vain Jumala voi antaa meille hyvän tahdon myös vainoojiamme kohtaan. Ihmisinä me olemme kuitenkin aina vajaita rakastamisessakin. Tärkeintä on, että tahdomme valita rakastamisen vihan ja syyllistämisen sijaan. Tahdomme valita anteeksi antamisen katkeroitumisen sijaan. Nämä ovat tahdon valintoja, mutta silti usein pitkiä prosesseja. Ei ole helppoa antaa anteeksi ihmiselle, joka on satuttanut syvältä.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse jäädä vaikeiden asioiden kanssa yksin. Jeesus on sovittanut kaikki syntimme ja tänäänkin saamme uskoa anteeksi kaiken, mikä mieltämme painaa. Jeesuksen pelastamina olemme saaneet Pyhän Hengen, joka on kanssamme kaikissa elämämme tilanteissa ja ohjaa myös valintojamme. Ja ajattelepa sitäkin, että Jeesus ja Pyhä Henki rukoilevat puolestamme. (Room. 8:26,34) Meillä ei siis ole mitään hätää. Voimme juuri nyt kääntää katseemme Jeesukseen ja pyytää voimaa ja viisautta tehdä oikeita valintoja ja päätöksiä.

”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne niin, että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:4-7)

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Jeesuksessa meillä on pelastus

 


Jumalan armoa ja rauhaa. Matteuksen evankeliumin 1. luvussa meille kerrotaan, että Maria, josta tuli Jeesuksen äiti, oli kihloissa Joosefin kanssa. Tuohon aikaan kihlaus kesti noin vuoden ja sen ajan morsian asui vielä isänsä luona eikä kihlaparilla ollut seksuaalista kanssakäymistä keskenään. Kihlaus oli niin sitova lupaus avioliitosta, että jos jompikumpi kuoli kihlauksen aikana, toisesta tuli leski.

Tällaisen kihlauksen aikana Maria siis tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä. Raskaus tuli ilmi ja Joosef tietenkin järkyttyi asiasta. Jos ajattelemme tilannetta Joosefin kannalta, niin Joosef miehenä tunsi varmasti itsensä petetyksi ja hän varmaan myös koki, että hänen kunniaansa oli loukattu. Mooseksen lain mukaan morsian olisi saatu kivittää kuoliaaksi, koska hän oli ollut uskoton sulhaselleen, mutta tavallisimmin kihlaus purettiin ja morsian häpäistiin julkisesti.

Joosefista sanotaan, että hän oli lakia kunnioittava mies. Hän siis halusi toimia juutalaisten lakien mukaan. Joosef kuitenkin selvästi rakasti Mariaa eikä halunnut hänelle mitään pahaa tässäkään tilanteessa, jossa oli tullut näin suuresti loukatuksi. Siksi hän aikoi purkaa kihlauksen kaikessa hiljaisuudessa.

Ennen kuin Joosef ehti toteuttaa aikomustaan, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka rohkaisi Joosefia ottamaan Marian vaimokseen. Enkeli ilmoitti hänelle, että Marian kohdussa kasvava lapsi oli siinnyt Pyhästä Hengestä eli oli Jumalan Poika. Joosef sai myös tehtävän toimia pojan isänä, sillä nimenomaan Joosefin käskettiin antaa pojalle nimeksi Jeesus.

Raamatussa ei kerrota kovinkaan paljon Joosefista, mutta meille Joosef on kuitenkin tärkeä esimerkki kuuliaisuudesta. Joosef otti Marian vaimokseen eikä ollut tämän kanssa sukupuoliyhteydessä ennen lapsen syntymää. Tilanne oli Joosefin ja Marian kannalta erittäin kiusallinen, sillä kyllä ihmiset osasivat laskea, että Marian synnytyksen aika tuli aivan liian nopeasti. He siis joutuivat kärsimään kyläyhteisön taholta juoruja ja ehkä halveksuntaakin. Joosef kuitenkin toimi Jumalan tahdon mukaan.

Mitä ajattelet, olisiko Joosef omassa voimassaan pystynyt tähän? Tuskinpa. Hän sai siihen voiman Pyhältä Hengeltä. Samalla tavalla me voimme rukoilla Jumalalta voimaa toimia hänen tahtonsa mukaan omassa elämässämme. Mekin joudumme usein vain luottamaan siihen, että Jumalan hyvä tahto tapahtuu, vaikka olosuhteet ja elämän tapahtumat olisivat vaikeita. Elämässämme voi olla sairautta, ihmissuhdeongelmia, taloudellisia vaikeuksia ja monen laisia ongelmia. Silti Jeesuksen pelastamina me saamme luottaa Jumalan johdatukseen elämässämme.

Matteus kertoo myös, että kaikki tämä tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla luvannut. Profeetta Jesaja oli jo 700 vuotta aikaisemmin ennustanut, että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel, joka merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Juutalaisuudessa nimillä on merkitys ja nimi Jeesus tarkoittaa: Herra pelastaa. Jesajan ennustuksen mukaan syntyvässä lapsessa Jumala on meidän kanssamme. Kun ajattelemme noita nimien merkityksiä, niin Jumala ilmoitti jo Jeesuksen syntyessä, että Jumala on itse tullut ihmiseksi pelastaakseen maailman sen synneistä.

Raamatun alkulehdiltä saamme lukea, miten Jumala loi maailman ja ihmisen hyväksi. Ihminen kuitenkin nousi Jumalan tahtoa vastaan ja söi kielletystä hyvän ja pahan tiedon puusta. Siinä hetkessä synti tuli maailmaan. Jotta ihminen ei söisi myös elämän puusta ja eläisi ikuisesti syntisenä, Jumalan täytyi karkottaa ihminen paratiisista.

Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan ei kuitenkaan muuttunut ja siksi Hän lupasi jo Aatamille ja Eevalle, että kerran syntyisi Poika, joka polkee rikki käärmeen pään eli voittaa synnin vallan. Ihmistä ei kuitenkaan voi pelastaa synnin vallasta kukaan muu kuin synnitön Jumala itse. Ja nyt oli koittanut tuo hetki, jolloin Jumala syntyi ihmiseksi sovittaakseen ihmisen synnin.

Jumalan Henki, Pyhä Henki, tuli Mariaan ja Jeesus alkoi kehittyä Marian sisällä. Myös meidän elämäämme Jeesus syntyy samalla tavalla. Pyhä Henki alkaa tehdä meissä työtään ja kirkastaa meille, kuka Jeesus on. Ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voi ottaa vastaan Jeesuksen Golgatan ristillä suorittamaa syntien sovitusta. Pyhä Henki saa meidät tajuamaan oman syntisyytemme ja sen, että olemme matkalla iankaikkiseen kadotukseen.

Usein käy niin, että ensin yritämme muuttua paremmiksi ihmisiksi, mutta Pyhä Henki näyttää meille sen mahdottomuuden. Vasta sitten kun olemme tajunneet, että emme voi mitenkään omilla ansioillamme kelvata Jumalalle, olemme valmiita vastaanottamaan syntien anteeksi annon yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden.

Viime vuosikymmenten aikana joulu on muuttunut hyvin kaupalliseksi. Monet ihmiset eivät enää ollenkaan ajattele joulua Jeesuksen syntymäjuhlana, vaan ihmisillä on kiire ihan muualle kuin Jeesuksen seimen luo.  Ilman henkilökohtaista uskoa Jeesukseen syntiemme sovittajana ei kuitenkaan kukaan voi pelastua. Ja toisaalta jokainen, joka usko Jeesukseen, pelastuu.

Johanneksen evankeliumissa meille luvataan: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Sen takia me saamme tänäkin jouluna käydä seimen äärelle ja ihan jokainen hiljentyä Jeesuksen ympärille. Meillä on lupa uskoa, että Jeesus on juuri minun syntieni takia syntynyt tähän maailmaan. Saamme kaikessa turvautua Jeesuksen armoon. Jos meillä on elämässä vaikeaa, saamme katsoa Jeesusta. Jos sielunvihollinen syyttää meitä jostakin asiasta, me voimme sanoa sille, että katso Jeesusta. Jeesus on syntynyt ja kuollut minun syntieni tähden ja minä saan iloita. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Kivet huutavat

 


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Minulle nousi mieleen Jeesuksen sanat: ”Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Tässä oli kyseessä tilanne, jossa Jeesus ratsasti aasin varsalla kohti Jerusalemia ja ristinkuolemaa. Luukkaan evankeliumin luvussa 19 jakeissa 36-40 sanotaan: ”Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle. Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: -’Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!’ Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ’Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!’ Mutta Jeesus vastasi: Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Jeesuksen kuninkuus ja se, että hän on Jumala ja ainut oikea kuningas, oli niin valtavaa, että sen koko luomakunta tiesi. Ajattelen vertauskuvallisesti näistä kivistä, että ne kuvaavat ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen. Ainakin minulle itselleni on käynyt niin, että en ole jaksanut tai viitsinyt, mutta yleensä väärän kunnian takia en ole kertonut Jeesuksesta, niin sitten sellainen ihminen, joka sanoo olevansa ateisti, alkaa puhua Jumalan suurista töistä ja tahtomattaankin kiittää Jumalaa.

Ihan tässä hiljattain tuli viesti eräältä tuttavaltani, joka oli kuunnellut Jeesuksesta kertovia joululauluja. Hän sanoi, että nuo laulut puhuvat hyviä asioita, vaikka hän onkin ateisti. Hän kuitenkin oli lopuksi kirjoittanut siihen, että hän kunnioittaa minun uskoani. Jumala voi käyttää myös ei-uskovia ihmisiä meidän uskovien vahvistukseksi. Jumalalle on kaikki mahdollista.

Ajattelen noista kivistä, että ne ovat juuri sellaisia ihmisiä, joilla ei ole elävää uskoa sydämessään. Jeesus ei kuitenkaan katso sitä, kenen kautta hän evankeliumiaan levittää. Tämä on yksi niitä lohduttavia asioita, että me saamme luottaa siihen, että armon evankeliumi menee eteenpäin aivan ihmeellisellä tavalla. Ne kivet huutavat tänäkin päivänä ja kertovat Jeesuksen armosta ja Jumalan läsnäolosta. Puhumattakaan, jos me ajattelemme koko luontoa, koko maailman kaikkeutta, miten Jumala on luonut kaiken. Jeesus itse sanoo, kuinka hän pitää huolen taivaan linnuista, niin eikö hän paljon enemmän pidä huolta meistä.

Sen vuoksi me saamme ystävät rakkaat luottaa siihen, että Jeesuksen sovintokuolema riittää meille tänäkin päivänä. Me saamme olla hyvässä turvassa ja uskoa, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan hyvässä turvassa ja käydään joulun aikaan sanan kuulossa ja ehtoollisella ja nautitaan toinen toisistamme ja yhdessäolosta ja Jeesuksen rakkaudesta. Aamen.

lauantai 11. joulukuuta 2021

Valon juhla









Täällä pimeässä pohjolassa alkaa pikkuhiljaa syttyä valoja sinne ja tänne. Näyttää niin kauniilta kun katselee kynttilöitä ja lyhtyjä, kuusia ja tähtiä. Saamme siirtyä pimeydestä kohti valoa. Juhla lähestyy. Valojen lisäksi alkaa musiikit soida ja joulun valmisteluja aletaan tehdä. Miksi? Mitä tämä kaikki sinulle merkitsee? Moni ei siedä moista touhuilua. Kaikki tämä herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Valoa ja lämpöä kaipaamme ja monilla onkin suuri kaipuu kauas lämpimään ja valoon. 

Kaipaamme myös läheisiä lähelle ja iloa, kaiken sairauksien, surujen ja elämän huolien keskelle. Emme ole eläneet niinkuin olisimme halunneet ja kiire ja väsymys täyttää elämän ja muuttaa meidät ikäviksi ihmisiksi. Itseään olisi tärkeää hoitaa hyvin, jotta jaksaa olla hyvä ihminen muillekin. Miten voisin tuoda edes vähän valoa tähän pimeään maailmaan?

Tähän kaikkeen vajavaisuuteen, maailmaan, Jumala valmisti meille pelastuksen juhlan keskelle pimeyttä. Juhla, jota kohti menemme, antaa meille toivon. Jeesus syntyi, jotta me emme joutuisi pimeyteen jäämään. Hän toi anteeksiannon, jotta meidän ei enää tarvitse kantaa pahoja tekojamme ja vajavaisuuttamme mielessä ja harteilla. Hän kantaa ne puolestamme. Hän kutsuu sinutkin valon juhlaan. Kaikki on kutsuttu iloon ja vapauteen.

"Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan" (Luuk.19:10). Saamme iloita siitä, että meitä kutsutaan Jumalan valmistamaan pelastukseen. Jumala ei vaadi meiltä selvitystä siitä, millaisia olemme tai mitä olemme saaneet aikaan. Hän tuntee meidät ja tietää kyllä millaisia olemme. Hän rakastaa sinua ja minua ja kutsuu lähelleen ja antaa rauhan ja ilon sydämeen.

Jospa kaikesta huolimatta jättäisimme murheemme ja alkaisimmekin valmistella tulevaa Jeesuksen syntymäjuhlaa. Se voisi antaa päämärän, mitä kohti kulkea pimeässä. Se antaisi valon, ilon, toivon rauhan. Juhlien valmistelu voi olla jo sitä valossa kulkemista ja valojen sytyttelyä. Voi etsiä tietoa ja tutustua juhlan sisältöön: mitä joulu tarkoittaakaan. Ilon juhlaa ei tarvitse valmistella otsa rypyssä, väkisin raataen, vaan jokainen voi löytää oman tapansa lähestyä Jeesusta ja läheisiään. 

Eräästä laulusta vielä: Jumala yksin voi rakastaa tätä pimeyden maailmaa ja mekin kaikkia saamme rakastaa Pyhää Isää Jumalaa. Hengellään Hän voi johdattaa joka päivä meitä.



sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Myös isämme uskoivat ennen

 


Armon ja rauhan tervehdys kaikille blogin lukijoille. Haluan muutaman sanan näin itsenäisyyspäivän kunniaksi kirjoittaa siitä, kuinka me saamme olla taivaalliselle Isällemme kiitollisia, että hän on pitänyt Suomen itsenäisenä kansakuntana. Talvisodassakin hän teki monia ihmeitä ja voi sanoa, että meidän pieni ryysyläisarmeija torjuntavoitti mahtavan neuvostoarmeijan. Se oli Jumalan suuri ihme. Silloinen presidenttimme Kyösti Kallio rukoili ihan radiossa kansamme puolesta. Myös sen olen kuullut, kuinka sadat ja taas sadat miehet rukoilivat, kun kuolema oli koko ajan läsnä.

Virressä 178 säkeistössä 3 sanotaan: ”Hän, Kristus, on toivo myös maamme, siis häntä me rukoilemme. Ja Herralta taas kevään saamme, hän kasvun suo kylvöllemme. Nyt Jeesuksen nimessä korkeassa me saarnaamme anteeksiantamusta. Kun syntinen armon näin turvaksi saa, hän kiittää vain armahtajaa.” Tämä virsi ’Myös isämme uskoivat ennen’ on hyvin puhutteleva virsi. Suomen kansa oli edellisen punaisten ja valkoisten välisen sodan jäljiltä hyvin jakautunut. On ihmeellistä, kuinka Jumala yhdisti kansan, tuli yksi kansa ja yhteinen päämäärä, että me haluamme pitää itsenäisyyden. Me haluamme taistella tämän maan puolesta.

Me nuoremmat polvet emme ehkä edes tajua sitä, kuinka valtavan uhrauksen meidän isämme ja isoisämme ovat tehneet tämän maan puolesta. Kun kävelee sankarinhaudalla, niin siellä ymmärtää sen, kuinka paljon tuskaa on liittynyt siihen, että maata on puolustettu. Mutta vain Jumala on voinut olla se, joka on antanut sellaisen puolustustahdon.

Meillä on ollut tietysti tuo maallinen vihollinen, mutta ajattelen, että meidän täytyisi kristittyinä taistella myös meidän sielunvihollista vastaan ja silloinkin meillä on Jeesus apuna. Kun meillä on Jeesus turvana ja voimana, emme ole yksin, vaan Jeesus on se, joka taistelee meidän puolestamme. Tässä hengellisessä taistelussa on ihanaa, että kun me tästä ajasta lähdemme, me pääsemme voittomaaliin, iankaikkiseen elämään ja taivaaniloon.

Näillä sanoilla haluan kiitollisena tervehtiä kaikkia sotaveteraaneja ja lottia, jotka vielä ovat hengissä ja kaikkia heitä, jotka tavalla tai toisella osallistuivat taisteluun itsenäisen Suomen puolesta. Myös kaikille blogin lukijoille haluan toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää. Rukoillaan tämän maan ja kansan puolesta. Aamen.

lauantai 4. joulukuuta 2021

Viisaat ja tyhmät morsiusneidot

 


Armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Jeesus kehottaa useassa kohtaa meitä valvomaan. Itse ajattelen, että valvominen on sitä, että luotamme siihen, että me pelastumme armosta yksin Jeesuksen sovintoveren tähden. Uskomme ei saa perustua mihinkään meidän omaan tekoon tai tekemättä jättämiseen.

Matteuksen evankeliumin luvussa 25 on kertomus viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista. Viisaat ottivat lamppunsa lisäksi öljyastian, mutta tyhmät eivät. Ajattelen tuon öljyastian kuvaavan uskoa Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana. Ajattelen, että nämä tyhmät morsiusneidot luulivat kelpaavansa Jeesukselle pelkästään sillä perusteella, että he ovat mukana siinä morsiusneitoryhmässä ja ovat saattamassa sulhasta häähuoneeseen.

Tuohon aikaan häät kestivät useita päiviä ja sulhasta oli tapana mennä vastaan. Nyt sulhanen kuitenkin viipyi ja kaikki alkoivat nukkumaan. Myös nämä viisaat alkoivat nukkumaan. Mutta sitten keskellä yötä kuului huuto, että ylkä tulee. Eli Jeesuksen ääni kuului ja kaikki heräsivät. Silloin morsiusneidot alkoivat laittaa lamppujaan kuntoon, mutta tyhmillä ei ollutkaan öljyä ja he pyysivät sitä viisailta, koska heidän lamppunsa sammuivat. Jos sinun uskosi perustuu johonkin muuhun kuin siihen, että Jeesus on sinun syntisi sovittanut, niin se lamppu sammuu.

Viisaat vastaavat: ”Me emme voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.” Me emme voi kenellekään uskoa antaa, sillä se on yksin Jumalan lahjaa. Me emme kristittyinä voi myöskään lähteä hyväksymään sellaista uskoa, joka ei perustu yksin armoon, vaan se perustuu omiin tekoihin. Jos me sen hyväksymme, niin silloin meiltä itseltämme puuttuu armouskominen. Meidän täytyy selkeästi tehdä raja elävän ja kuolleen välillä. Se raja on tänä päivänäkin siinä, että elävässä uskossa luotetaan yksin armoon, ei omiin tekoihin. Tämän vuoksi nämä viisaat joutuivat sanomaan, että he eivät voi, ettei heiltäkin puuttuisi. Me emme voi hyväksyä väärää vanhurskautta, vaan yksin Jeesuksen vanhurskaus on se, joka meidät pelastaa.

”Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.”  Tässä Jeesus sanoo selkeästi, että hän ei tunne niitä morsiusneitoja, joiden usko ei perustu yksin armoon. Sitä ovea ei voitu enää avata, vaan ihan samalla tavalla kuin Nooan aikana, kun arkin ovi oli suljettu, sitä ei voitu enää avata.

Jakeessa kolmetoista sanotaan uudelleen: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” Meidän oma loppumme voi tulla vaikka tänään tai huomenna ja se meidän yhteinen loppumme koska tahansa. Valvominen on sitä, että meidän uskomme perusta kestää. Jos sinä ystävä tällä hetkellä epäilet, niin usko, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä saat luottaa siihen, että kun sinun uskosi perustuu yksin Jeesuksen armoon, niin sinä olet tämä viisas morsiusneito, jolla on öljyastia mukana ja se öljy riittää. Sillä armon kaivo on ehtymätön kaivo. Jeesuksen veri riittää sinulle ja minulle iankaikkisesti aina maailman loppuun saakka. Aamen.

tiistai 30. marraskuuta 2021

Jumala ja aika

 


Armon ja rauhan tervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia blogin lukijoita, uskonystäviä ja kaikkia ystäviä. Minua on aivan erityisesti tänään mietityttänyt se, kun tämä korona on taas niin sanotusti leviämisvaiheessa ja siitä on kehittynyt taas uusi muunnos. Uskovienkin piirissä on monenlaista ennustajaa siitä, kuinka nämä kaikki liittyvät tämän ajallisen elämän eli maailman loppumiseen. Kautta koko ihmiskunnan historian on kuitenkin ollut kaikenlaisia tauteja, kulkutauteja ja sotia ja monenlaista vaikeutta eikä maailmanloppua ole vielä tullut.

Ajattelin tuoda Raamatun näkökulmasta esille, että me saamme olla hyvässä turvassa, sillä näitä merkkejä on ollut aina ja tulee olemaan. Matteuksen evankeliumin 24. luvussa Jeesus sanoo, että hänen takaisin tulonsa aikana on samanlaiset päivät kuin Nooan aikana. Kun Nooa meni arkkiin, niin Jumala sulki arkin oven ja sen jälkeen alkoi tulla vettä. Siihen asti siellä jatkui ihan normaali elämä. Niin se on myös silloin, kun Jeesus tulee takaisin. Kaksi miestä on pellolla, joista toinen otetaan ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa, joista toinen otetaan ja toinen jätetään. Ei ole meidän tehtävämme ennustella loppua, koska sitä ei tiedä edes Poika vaan yksin Isä. Lohdullista on, että me kristityt saamme olla turvassa. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus kerää omat mukaansa taivaan valtakuntaan idästä ja lännestä, etelästä ja pohjoisesta, ihan joka puolelta. Hän ei hylkää omiaan.

Me saamme luottaa Jumalan sanaan ja Jeesuksen armoon. On tärkeää muistaa, että usko ei ole tunnetta. Vaikka tuntisit itsesi kuinka kuivaksi tai kylmäksi tai uskosikin horjuisi, mutta jos sinulla on kuitenkin sellainen mieli, että sinä haluat luottaa Jeesuksen armon omalle kohdallesi, niin Jumala kyllä sinut vahvistaa. Ketään hän ei jätä pois omasta seurastaan.

Me saamme ystävät olla tänäänkin hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesuksen ruumis ja veri riittää sinulle ja minulle. Kun me uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja me saamme pitää siitä kiinni. Meidän ei tarvitse epäillä eikä seurailla koronan etenemistä tai muuta sellaista. Jeesus käskee meitä valvomaan ja se valvominen on sitä, että me uskomme Jeesuksessa synnit anteeksi ja sitä kautta olemme valmiita lähtemään tästä ajasta koska tahansa. Aamen.

lauantai 27. marraskuuta 2021

Hoosianna!

 


”Hoosianna Daavidin Poika, kiitetty olkoon Hän. Kiitetty Daavidin Poika, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna, hoosianna…” Tuo ihana Hoosianna-hymni tuo varmaan jokaisen mieleen muistoja jo lapsuudesta saakka. Ensi sunnuntaina on taas aika kokoontua yhteen laulamaan sitä.

1. adventtina kirkoissa puhutaan siitä, miten Jeesus ratsasti aasin varsalla Jerusalemiin muutamaa päivää ennen kuolemaansa ja ylösnousemistaan. Tuohon aikaan oli tapana, että kuninkaat ratsastivat esimerkiksi voittoisan sotaretken jälkeen kotikaupunkiinsa uljaalla hevosella ja kanssa otti kuninkaansa riemuhuudoin vastaan. Ihmiset olivat saaneet kuulla Jeesuksen opetuksia ja nähdä hänen ihmetekojaan kolmen vuoden ajan. He olivat alkaneet toivoa, että Jeesus olisi luvattu Messias, Jumalan lähettämä pelastaja. Nyt Jeesus oli tulossa Jerusalemiin ja ihmiset kokoontuivat teiden varsille huutamaan Jeesukselle hoosiannaa.

Hoosianna tarkoittaa ”auta, pelasta”, mutta se on samalla myös riemuhuuto. Jeesus ei ratsastanut hevosella, vaan vaatimattomasti aasin varsalla. Se oli merkkinä siitä, että hän ei ollut maallinen kuningas, vaan hän oli syntynyt maailmaan sovittamaan ihmisten synnit ja avaamaan tien iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä.

Adventin aika on valmistautumista jouluun, Jeesuksen syntymäjuhlaan. Ihmisten hoosianna-huudot sijoittuvat Raamatussa kuitenkin palmusunnuntaihin ennen pääsiäistä. Joulu ja pääsiäinen liittyvät erottamattomasti yhteen. Ilman pääsiäistä ei olisi joulua. Se, että Jeesus sovitti kaikki meidän syntimme Golgatan ristillä ja nousi kolmantena päivänä kuolleista, tuo merkityksen jouluun. Sen vuoksi me saamme tänäkin päivänä valmistautua jouluun iloiten siitä, ette Jeesus on sovittanut kaikki meidän syntimme. Kun me tämän syntien sovituksen uskomme omaksemme armosta, ilman omia tekojamme, me saamme luottaa siihen, että Jeesus vie meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Siunattua adventin aikaa.

lauantai 20. marraskuuta 2021

Haavoittuneena Herran eteen

 


Pyyntö on itsensä avaamista ja haavoittuvuutensa myöntämistä. Tuon ajatuksen olen joskus lukenut ja nyt se tuli taas mieleeni. Minä tunnistan tuosta itseni. Minun on usein vaikea puhua ongelmistani ja pyytää apua. Näin marraskuussa, ainakin täällä Etelä-Suomessa, kuukauden väri on harmaa. Sää on useimpina päivinä tihkusateisen ja sumuisen harmaa. Samanlainen on mieli silloin, kun pitää sisällään asioita, joista täytyisi puhua. Itseensä käpertyminen vie elämästä värit.

Monilla ihmisillä ei ole ketään toista ihmistä, sellaista ystävää, jolle voi puhua kipeimmistä asioistaan. Me ihmiset kuljemme usein toistemme ohi ja saatamme myös vähätellä läheisemme ongelmia. Suusta tulee helposti jotain sen suuntaista kuin ’kyllä kaikki järjestyy’ tai ’kyllä sinä selviät’ ja jatkamme itse matkaamme eteenpäin. Ihmisestä, joka on vaikeuksistaan kertonut, voi tuntua siltä, että häntä ei ole oikeasti kuunneltu. Rinnalla kulkeminen ei ole helppoa.

Jokaisella meistä on kuitenkin mahdollisuus puhua parhaalle ystävällemme, Jeesukselle. Filippiläiskirjeessä sanotaan: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6-7)

Marraskuisen harmauden takana on kirkas auringon paiste, joka vain on peittynyt pilvien taakse. Samalla tavalla elämämme vaikeuksien takana on Jumalan huolenpito. Me saamme purkaa kaikki asiat Jumalalle, myöntää omat epäonnistumisemme ja laiminlyöntimme ja puhua myös läheistemme käyttäytymisestä hänelle. Saamme kertoa kaunistelematta rukouksessa ihan kaiken. Asiat eivät välttämättä heti muutu eivätkä ehkä ikinä sellaisiksi kuin itse toivomme. Mutta saamme kuitenkin jotain sellaista, joka on kaikkien ongelmien yläpuolella: saamme Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen.

Ole siis ystäväni turvallisella mielellä ja kerro kaikki asiasi Jumalalle. Usko, että Jeesus on sovittanut kaikki sinun syntisi ja hänen verensä kautta sinulla on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Herran rauhaa sinulle tähän päivään.

perjantai 12. marraskuuta 2021

Pyhän Hengen tuli

 


Rauhantervehdys kaikille ystäville ja blogin lukijoille. Minulle hyvin usein on takka sellainen saarnapuu, joka muistuttaa monista asioista. Nyt kun on taas saanut tuota takkaa sytytellä, olen laittanut merkille sellaisen asian, että jos puut ovat liian kiinni toisissaan, ne eivät syty millään. Ne vain mustuvat ja tuli sammuu. Myöskään liian sileät puut eivät tahdo syttyä, vaan niissä pitää olla rosoisuutta. Ennen kaikkea haluaisin nyt puhua siitä, kuinka puut eivät pääse syttymään, jos ne ovat liian lähellä toisiaan.

Miten meidän tulisi sitten ajatella tätä hengellisessä mielessä. Mietin, että onko meillä enää tervettä heräystä kristillisissä joukoissa, vai onko niin, että ihmiset hakevat vain keskinäistä lämpöä eikä anneta Pyhälle Hengelle tilaa tehdä työtään seurakunnassa. Saatetaan myös seurata sokeasti seurakunnan johtajia ymmärtämättä, ettei se välttämättä ole Pyhän Hengen työtä. Pyhän Hengen työ on sellaista, että lämpö ei tule ihmisestä, vaan se tulee Jumalan sanasta. Aikaisemmin, kun oli kristillisiä herätyksiä, ihmiset tulivat katumaan syntejään ja he jäivät elämään, koska he olivat saaneet syntinsä anteeksi. Ja siinä Jeesuksen armossa he alkoivat tehdä vaellusta.

Efesolaiskirjeen luvussa 5 jakeissa 13-14 sanotaan: ”Mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: -Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!” Tässä sanotaan, että Kristus on meitä valaiseva. Kun me nousemme sieltä kuolleista, synnin unesta, sellaisesta tiestä, joka on viemässä meitä kadotukseen, me vastaamme Jeesuksen rakkaaseen kutsuun uskomalla armon omalle kohdalle. Se on sitä Pyhän Hengen työtä. Se ei ole mitään hihhulointia tai ilmestyksiä tai näkyjä, vaan se on sitä, että me tulemme syntisiksi ja toteamme, että me tarvitsemme Jumalan armon omaan elämäämme ja ymmärrämme sen, että ilman Jeesusta kaikki muu on kuollutta.

Kun Pyhä Henki pääsee vaikuttamaan, niin silloin tulee myös seurakuntaelämä mukaan ja aletaan tarvita kristittyjen yhteyttä. Se on todella tärkeää. Esimerkiksi meillä vaimoni kanssa on tosi tärkeänä raamattupiiri, jossa saamme kohdata kristittyjä ystäviä ja myös tämän blogin välityksellä kohtaamme monia ihmisiä.

Me saamme, ystävät, tänäänkin olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että meidän kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä ja se on sitä puhdistavaa evankeliumia. Se on sitä Pyhän Hengen tulta, joka saa siellä puiden välissä sytyttää elävää tulta. Näin Pyhän Hengen tuli puhdistaa meidät niin, ettei meille jää mitään muuta jäljelle kuin armo. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Herra luo uutta


 


Näin pyhäinpäivän aikoihin muistelemme poisnukkuneita rakkaitamme. Samalla ainakin minulle tulee mieleen se, miten nopeasti aika kuluu. Ihan äsken olin lapsi, nuori, pikkulapsiperheen äiti ja nyt on jo monta vuotta siitä, kun nuorinkin lapsi muutti pois kotoa ja olen saanut ihania lastenlapsia. Myös kuolema on tullut aikaisempaa lähemmäksi ja samalla tiedostan paremmin elämän rajallisuuden.

Mitä menneestä elämästä sitten muistan? Helposti tulee mieleen joitain epäonnistumisia. Ajattelen tämän johtuvan siitä, että ihminen on kunnianhimoinen ja haluaisi onnistua elämässään. Sellaiset epäonnistumiset, jotka kerta kaikkiaan ovat menneisyyttä, kannattaa kuitenkin laittaa pois mielestä. Jos niihin tapahtumiin liittyvät omat väärät teot ja laiminlyönnit on tunnustanut Jumalalle ja pyytänyt niitä anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden, on välttämätöntä myös uskoa saaneensa anteeksi.

Jesajan kirjassa Herra sanoo kansalleen: ”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: Minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. (Jes. 43: 18-19) Tämä koskee myös meitä. Me saamme jättää kaikki menneet ikävät asiat taaksemme ja kiittää Jumalaa, että Hän on auttanut eteenpäin ja auttaa edelleen. Hän luo uutta elämää, vaikka oma tilanteemme tuntuisi kuinka hankalalta.

Ajattelen tuon menneiden muistelun kiellon koskevan nimenomaan niitä asioita, jotka ovat jääneet syyttävinä mieliimme. On ihanaa saada muistella menneitä tapahtumia kiitoksella ja huomata, miten Herra on johdattanut. Me saamme myös tulevaan käydä luottavaisin mielin. Juuri ennen kuolemaansa Jeesus lupasi opetuslapsilleen toisen puolustajan, joka on heidän kanssaan. Jeesus on edelleen meidän puolustajamme Isän edessä, mutta lisäksi meillä Jeesuksen pelastamilla on Pyhä Henki, joka on kanssamme joka hetki.

Me saamme luottaa siihen, että kun Jeesus on sovittanut syntimme ja me uskomme ne anteeksi, niin Pyhä Henki johdattaa meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Isä, Jeesus ja Pyhä Henki ovat kaikki yhtä ja heillä on sama tavoite: Saada ihminen tajuamaan oma syntisyytensä, viedä hänet Jeesuksen luo, pelastaa hänet Jeesuksen sovintoveren avulla ja ohjata tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Jää Herran rauhaan. Olet hyvissä käsissä.




keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Isä rakastaa

 


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin muutamalla sanalla kertoa sellaisesta asiasta, kun varsinkin sota-ajan jälkeen oppilaiden kouluaineet olivat hyvin usein käsitelleet sotaa ja taisteluita ja kuinka niissä sitten aina joku oli kuollut. Opettaja sanoi kerran, nyt ette enää kerta kaikkiaan kirjoita yhtään sotajuttua, vaan täytyy kirjoittaa muista asioista. Eräs poika kirjoitti sitten perheen koirasta. Kirjoitus oli hyvä, mutta lopussa kuitenkin tuli ryssä ja tappoi kaikki. Tämä on ollut ikävää näille sota-ajan jälkeisille vuosille ja opettajille. Olen kuullut, että nykyään alkaa olla taas hyvin sotaisia tapahtumia noissa kouluaineissa eli vaikka olisi mikä aihe, niin lopulta kuitenkin soditaan.

Miten tämä sitten liittyy kristilliseen elämäämme. Myös kristillisyydessä on se, että kuunnellaan evankeliumin julistusta myönnellen ja ollaan samaa mieltä, mutta sitten kuitenkin sanotaan, että kyllä minun jotain täytyy itsekin yrittää ja tehdä. Tähän me blogin kirjoittajina hyvin usein törmäämme kommenteissa.

Johanneksen evankeliumin luvussa 14 jakeessa 6 sanotaan: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta päästä taivaaseen, taivaallisen Isän yhteyteen, kuin Jeesuksen kautta uskomalla Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle. Se on ainut tie. Ei ole toista tietä olemassa. Ainoastaan Jeesus Kristus voi meidät syntiset pelastaa. Hän on se, joka on Golgatalla kärsinyt ja kuollut. Hän on ainut Jumala, johon meidän tulee uskoa. Siinä on meidän ainoa turva.

Jeesus on ainoa tie pelastukseen. Hän on se kaita tie, jonka israelilaiset hylkäsivät, koska he odottivat maailman Messiasta ja leveitä teitä. Jeesus oli vaatimaton eikä tullut maailman kuninkaaksi niin kuin juutalaiset odottivat. Jeesus on totuus. Tästä totuudesta me saamme pitää kiinni. Ja elämä. Jeesuksessa me saamme elämän. Häneltä me saamme uskonelämän.

Mitä se uskonelämä sitten on? Se on toivoa ja luottamusta tulevaan ja siihen, että kerran iankaikkisuudessa me saamme mennä taivaan kotiin. Ymmärretään ystävät se, että tämä aika, jonka me olemme täällä maan päällä, on hyvin lyhyt. Meitä odottaa iankaikkinen elämä. Meidän täytyy katua syntejämme täällä ajassa, sillä iankaikkisuudessa ei ole enää mahdollisuutta kääntyä. Mutta nyt kun on vielä armon aika ja me olemme hengissä, niin meille on mahdollista tällä hetkelläkin uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Ei meidän hyvyyden tähden vaan Jeesuksen hyvyyden ja sovintoveren tähden. Uskotaan ystävät kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja usko ystävä rakas, ettei ole niin suurta syntiä, jota sinä et anteeksi saa. Olaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

perjantai 29. lokakuuta 2021

Turvapaikka









Jos saisin kyyhkysen siivet, lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan. Pakenisin kauas, majailisin autiomaassa. Kiiruhtaisin turvapaikkaan, suojaan myrskytuulelta. Nämä edelliset lauseet ovat Raamatusta Psalmien luvusta 55, jakeet 7-9.

Joskus elämä on sumuista, pelottavaa, yksinäistä ja läheisetkin pettää. Ihmiset etsivät suojaa ja turvaa.  Juuri näinä aikoina etsintä on suurta. Huomaan, että eri elämänvaiheissa etsii aivan erilaisia asioita. Nykyään arvostaa monia arjen tavallisia asioita, jotka eivät suinkaan ole itsestäänselvyyksiä. Haluan kiittää niin monista asioita tai siis kaikesta Jumalaa. Mietin, mitä itse voin tehdä myös muiden hyväksi. Rukoukset kuuleva Jumala on läsnä, kuuntelee ja auttaa. Silti kaikki ei elämässä menekään niin kuin olisin itse halunnut.

Voi uskoa siihen, että Jeesus kulkee vierellä auttajana. Hän kuulee, kun käännyt Hänen puoleensa apua pyytäen. Armo tarkoittaa Jumalan suurta rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan ja sitä, että Hän antaa synnit anteeksi ja haluaa pelastaa sinut ja ottaa yhteyteensä. Tällainen turvapaikka Jumalan lähellä voi olla missä vain. Se ei ole ympäristöön sidottu. Vaikka ulkoisesti olisit vaikeassa tilanteessa, voit siinä ajatuksin lähestyä Jeesusta. Hän on kanssasi ja kuulee huokauksetkin. Hän kyllä vastaa ajallaan. Psalmissa 37 (jae 7) on lause: Ole ääneti Herran edessä, odota Hänen apuaan! 

Tarvitsen konkreettisia asioita, jotta voisin kokea oloni turvalliseksi. Siksi monenlaiset pienetkin asiat ympäristössä voivat auttaa. Jeesus on läsnä ja turvana, apuna, myös arjen pienissä hetkissä missä oletkin. Hän tietää mitä tarvitset.  Olisi hienoa, jos koti tuntuisi hyvältä paikalta olla. Sinäkin voit pysähtyä miettimään, missä sinulla on turvallista olla. Läheiset ihmiset ja arjen tekemiset luovat turvaa. Rutiineilla ja tekemisillä on merkitystä. Nytkin ajattelin lähteä valmistamaan ruokaa ja sitä kautta tuoda myös tähän päivään hyvän olon ja hetken. Kiitos Jeesus ruuasta. Siunausta myös sinun päivääsi. 


sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Armo on meidän turvamme

 


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Meillä on tänään kirkoissa laulettu Lutherin kirjoittamaa virttä 170. Siinä on sanottu todella paljon, oikeastaan koko meidän kristillinen elämä. Tämä virsi alkaa ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan.” Silloin kun meillä on Jumala, Jeesus Kristus turvanamme, niin siinä on todellakin vahva turva koko elämämme ajan.

Virressä sanotaan meidän sielunvihollisestamme: ”Se vanha vainooja, kavala kauhea, on kiivas, kiukkuinen ja julma hirmuinen. Vain Herra hänet voittaa.” Tämä on totta ja siksi meidän tulee katsoa aina Jeesusta. Me emme itse kykene voittamaan sielunvihollista. Mutta kun me saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin se on sitä Jeesukseen katsomista. Meidän on myös hyvä tietää, että tuo vanha vainooja kiusaa meitä ja yrittää viedä meidät pois armouskomisesta syyttämällä kelvottomaksi tai nostamalla omasta ansiosta pyhäksi. ”On turha oma voimamme vääryyden valtaa vastaan. Me turman vallat voitamme Herrassa ainoastaan.” Meidän omat voimat ja pullistelut pahaa vastaan on ihan turhia. Ainoastaan usko Jeesukseen meidät kantaa. Hän pitää meistä huolen, oli elämäntilanteemme mikä tahansa.

Kolmannessa säkeistössä sanotaan: ”Jos täyttyisikin maailma nyt valheen enkeleistä, niin pimeys ei voittoa kuitenkaan saisi meistä.” Tänä päivänä kristillisessä maailmassakin on monenlaista opetusta siitä, miten meidän täytyisi onnistua, että kelpaisimme Jumalalle. Tämä on juuri sitä valhe enkeleiden puhetta. Jumalan äänen kristitty tunnistaa siitä, että siinä on evankeliumi. Itse sinä et onnistu, mutta sinä saat syntisenä turvautua Jumalan armoon. Ihmisen liha niin mielellään kuuntelisi sellaista ääntä, että minä itse voisin myös tehdä jotain autuuteni eteen.

Neljännessä säkeistössä sanotaan: ”Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää. Jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta.” Kristillisessä seurakunnassa on aina ollut vainoja. Vaikka henki menisi, me saamme luottaa siihen, että saamme kerran olla taivaan valtakunnassa ihan konkreettisesti. Se on se mihin me tähtäämme. Tämä ajallinen elämä on korkeintaan kymmeniä vuosia. Me emme voi tietää kuinka pitkä se kenelläkin on, mutta se on vain välivaihe. Meidän edessämme on iankaikkinen elämä. Ystävät, juuri sen tähden me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että meidän kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Me saamme tätä virttä 170 laulaa iloisin mielin. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

lauantai 23. lokakuuta 2021

Ruoka, joka maistuu ja ravitsee

 


Ostin kylmäsavulohta ja vesi kielellä laitoin sitä leivän päälle. Odotin täyteläistä lohen makua, mutta pettymyksekseni se ei maistunut miltään. Se oli niin mautonta, että jos en olisi tiennyt sen olevan lohta, niin en olisi tunnistanut sitä kalaksi ollenkaan.

Mieleeni muistui Psalmin 34 kohta: ”Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen.” (jae 9) Pietari lainaa tuota samaa jaetta kirjeessään: ”Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te maistaneet Herran hyvyyttä” (1. Piet. 2: 2-3) Raamatussa Jumala ilmoittaa meille, että Jeesus on sovittanut ihmisen synnin ja me saamme vastaanottaa tuon syntien sovituksen yksin armosta. Tämä on sitä puhdasta sanan maitoa, Herran hyvyyttä, jota saamme maistaa.

Me suomalaiset saamme enimmäkseen syödä puhdasta, hyvänmakuista ruokaa, mutta toisaalta olemme varmaankin jokainen joskus maistaneet myös pilaantunutta ruokaa. Jos ihminen syö jatkuvasti huonoa ruokaa, ei hän huomaa sen pahaa makua. Jos ajattelemme maailmassa olevia uskontoja, niin voimme huomata, että kaikissa niissä ihmisen täytyy itse tehdä erilaisia asioita saadakseen Jumalan hyväksynnän. Ihmiselle on luonnollista, että hän haluaa itse suorittaa jotain oman pelastumisensa eteen ja siksi yksin armosta pelastuminen on niin vaikea hyväksyä. Jeesuksen maku on luonnolliselle ihmiselle vastenmielinen, koska synnin seurauksena hän on tottunut kelvottomaan ruokaan. Usko Jeesukseen omien syntien sovittajana syntyy vain Pyhän Hengen työn ansiosta. Pyhä Henki herättää ihmisessä uskon Jeesukseen.

Nykyään Suomessa ja monissa muissakin länsimaissa kristinusko tuntuu olevan ihmisille erityisen pahanmakuinen. Jeesus on myrkkyä, vaikka muut uskonnot ja uskomukset kelpaavat oikein hyvin. Tämän vuoksi meidän kristittyjen tulisi pitää yhtä. Jeesus sanoo, että meidän keskinäinen yhteytemme ja yhteytemme Isän ja Jeesuksen kanssa saa maailman uskomaan Jeesukseen. (Joh. 17:21) Syödään ystävät Sanaa ja uskotaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Tarjotaan tätä sovituksen ruokaa myös läheisillemme ja rukoillaan heidän puolestaan, että Pyhä Henki herättäisi heissä uskon Jeesukseen.

lauantai 16. lokakuuta 2021

Älä pelkää, vaan katso Jeesukseen

 


Pelko on tunne, joka kahlitsee ihmistä. Minulle pelko on usein ensimmäinen reaktioni asioihin, mutta pelko saattaa ohjata toimintaamme myös silloin, kun emme sitä tunnista. Pelko estää meitä tuntemasta luottamusta ja turvallisuutta. Pelosta irti päästäminen on sitä, että pystyy laittamaan pois sen, että minä olen kaikkien asioiden keskipiste ja antamaan ohjat Jumalalle.

Luemme raamattupiirissämme tällä hetkellä Matteuksen evankeliumin lukua 23. Siellä Jeesus sanoo fariseuksia ulkokultaisiksi teeskentelijöiksi. Fariseukset elivät hyvin kuulijaisesti noudattaen kaikkia niitä tapoja, joita he ajattelivat Jumalan haluavan. Nämä lain vaatimukset olivat muodostuneet vuosisatojen aikana ja erilaisia jokapäiväisen elämän ohjeita oli tullut satoja. Näiden noudattamista he sitten vaativat kaikilta ihmisiltä tai muuten ihminen ei ollut kunnon juutalainen. Nämä säännöt olivat tulleet esteeksi Jumalan yhteyteen pääsemiselle. Ihmiset elivät epäonnistumisen pelossa ja siksi katsoivat koko ajan itseään eivätkä Jumalaa.

Onko meillä sellaisia sääntöjä, joita me vaadimme täytettäväksi, jotta ihmistä voi pitää kristittynä? Luulen, että sinulle tulee elämäsi varrelta mieleen useitakin tilanteita, jolloin olet kokenut, ettet pysty täyttämään kristityn elämän vaatimuksia. Mielen valtaa pelko: Riittääkö Jeesuksen sovitustyö sovittamaan minun syntini, kun minä en pysty mihinkään. Tällaisen ajatuksen kanssa saamme aina kääntää katseemme Jeesukseen. Jeesus on sovittanut koko maailman synnin Golgatan ristillä. Tästä ei ole ainuttakaan poikkeusta. Minä ja sinä emme ole jotenkin niin erityisiä ihmisiä, ettei Jeesuksen sovintotyö riittäisi meille.

Me saamme laittaa kaikki pelkomme pois ja kääntää katseemme itsestämme Jeesukseen. Saamme luottaa siihen, että Jeesuksen veressä meillä on syntien anteeksianto eikä sitä mikään oma epäonnistumisemme tai laiminlyöntimme ota pois. Meidän ei tarvitse pelätä, että tulisimme hylätyksi. Jeesus sanoo: ”Lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan.” (Joh. 6:39) Tähän lupaukseen me saamme jäädä turvallisin mielin. Jeesus vie meidät tämän elämän halki iankaikkiseen elämään. Jokaisen elämä on täynnä laiminlyöntejä ja epäonnistumisia. Me saamme kaikki ne uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä. Jeesus on meidät sovittanut ja Pyhä Henki on koko elämämme ajan kanssamme. Pelastus ei ole meidän omissa teoissamme, vaan yksin Jeesuksessa.

lauantai 9. lokakuuta 2021

Irti kahleista

 


Armon ja rauhan tervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia rakkaita ystäviä. Juttelin tässä eräänä päivänä iäkkään ystäväni kanssa ja hän oli huolissaan omasta uskonelämästään. Hän sanoi, että kun ei oikein tunnu miltään. Ajattelen, että se on usein meidän kristittyjen tunne. Hän epäili, että olisiko hän jopa penseä. Sanoin hänelle, että penseä ei kyllä tällaisia asioita mieti.

Vanhat ihmiset tapasivat ennen sanoa, että meidän sielunvihollinen, saatana, joko nostaa tai kastaa. Se tarkoittaa sitä, että silloin kun se nostaa, me kuvittelemme itsestämme jotain hyvää ja onnistunutta kristittyä. Silloin kun se kastaa, se tuo epäilyksiä, että olen langennut pois uskosta. Haluan sen kuitenkin sanoa kaikille tämän blogin lukijoille, että meidän uskomme ei ole millään tavalla kiinni tuntemisissa. Vaikka me tuntisimme ihan mitä vain, niin riittää kunhan uskomme, että kyllä Jeesus hoitaa meidät kerran taivaan kotiin.

Apostolien tekojen 12. luvussa kerrotaan siitä, kun Herodes oli tapattanut Johanneksen veljen Jaakobin. Kun hän huomasi sen olevan juutalaisille mieleen, hän päätti tehdä Pietarille saman. Hän otti pääsiäisen alla Pietarin kiinni ja aikoi sitten pääsiäisen jälkeen mestauttaa myös Pietarin. Kun Pietari makasi kaksissa kahleissa vankilassa, hän nukkui. Pietarilla ei ollut mitään hätää, vaan hän ehkä odotti taivaaseen pääsyä. Mutta vielä siinä vaiheessa Pietaria ei otettu taivaan lepoon, vaan enkeli tuli ja päästi Pietarin vapaaksi. Pietari lähti kertomaan muillekin, mitä enkeli oli hänelle tehnyt.

Sama se on meillä tänä päivänä, että sielunvihollinen haluaisi meidätkin sitoa, niin kuin Pietarin kaksilla kahleilla. Se haluaisi sitoa meidät niin, että me emme saisi armosta uskoa syntejämme anteeksi. Me voimme olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus on meidät armahtanut ja hän on lähettänyt meille voiman ja uskon, että meidän ei tarvitse pelätä niin kuin ei Pietarikaan pelännyt, vaan odotti tyynenä. Me emme tietenkään hengellisessä mielessä voi ruveta nukkumaan, vaan meidän tulee odottaa Jeesuksen toista tulemista.

Se mikä tässä on oleellista, niin tänä päivänäkin Jeesus antaa meille synnit anteeksi ja me saamme luottaa siihen, että armo kuuluu meille jokaiselle. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä ja luotetaan siihenkin, että tuntui miltä tuntui, me saamme uskoa.

lauantai 2. lokakuuta 2021

Enkeleitä, onko heitä

 


Muutama vuosi sitten ajoimme mieheni kanssa Lapissa kohti pohjoista. Oli talvi ja kaamosaika. Yhtäkkiä näimme tien yläpuolella erikoisen kirkkaan valon. Meillä oli takapenkillä mukana eräs nainen, emmekä puhuneet näystä mitään, katsoimme vain toisiamme vähän ihmetellen. Muutama kilometri myöhemmin meidän piti risteyksessä kääntyä vasemmalle. Vastaan tuli lumiaura ja sen vuoksi jouduimme pysähtymään ja odottamaan aura-auton menemistä. Samalla takaamme lähestyi pakettiauto valtavaa vauhtia eikä se saanut jarrutettua, koska tie oli hyvin liukas. Kaikki tapahtui nopeasti, mutta yhtäkkiä automme kuin hyppäsi oikealle kääntyvälle sivutielle ja samassa pakettiauto kiisi ohitsemme. Olimme ällistyneitä, että mitä oikein tapahtui. Jälkeen päin puhuimme mieheni kanssa tapahtuneesta ja olemme varmoja, että valo oli enkeli, jonka Jumala oli lähettänyt nostamaan automme pois ajotieltä ja pelastamaan meidät vakavalta kolarilta.

Raamatussa enkelit ilmestyvät monille ihmisille ja tuovat heille viestin Jumalalta. Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. Enkelit myös auttavat monia Raamatun henkilöitä hädässä. Hebrealaiskirjeen 1. luvussa jakeessa 14 sanotaan enkeleistä: ”Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.” Enkelit ovat kaikessa Jumalan palveluksessa ja toimivat Hänen käskyjensä mukaan. Nykyään monet ihmiset ovat alkaneet palvoa enkeleitä, mutta se ei ole kristinuskon mukaista.

Jumala voi lähettää enkelinsä erilaisiin tehtäviin. Me ihmiset emme näistä enkelien tehtävistä yleensä saa mitään erityistä tietoa. Me saatamme huomata jossain tilanteessa, miten Jumala varjeli. Hän on saattanut käyttää siinä enkeleitään apuna, mutta se ei ole meidän asiamme. Enkelit ovat Jumalan palvelusväkeä, ei meidän ihmisten.

Jumala lähetti oman rakkaan Poikansa pelastamaan meidät ihmiset synnin orjuudesta. Meidän kuuluu rukouksessa kääntyä kaikissa asioissamme aina Jumalan puoleen ja Jeesuksen sovintokuoleman tähden pyytää syntejämme anteeksi ja myös uskoa ne anteeksi. Jeesuksen pelastamina me saamme luottaa siihen, että Jumalan tahto meitä kohtaan on aina hyvä ja hän vie meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Ole ystävä hyvässä turvassa ja usko, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Aamen.

perjantai 24. syyskuuta 2021

Lohdutus


 







Näin syksyllä ilmojen viiletessä ja luonnon muuttuessa huomaan monenlaisia muutoksia omassakin elämässä. Oikeastaan pitäisi jaksaa enemmän, mutta jotenkin sitä valmistautuu jo kylmyyteen ja pimeään. Kaikissa vuodenajoissa on oma viehätyksensä, mutta kyllä minulle tämä syksy viestittää lämmön ja valon vähenemistä ja kuolemaa. Kesän kukat jaksavat sinnitellä vielä vähän. Itse nukahdan aikaisin ja jaksan vähemmän. Menetykset tulevat lähelle. 

Hetkistä Jumalan sanan äärellä saa voimaa ja toivoa. Huomaan kuitenkin väsymyksen ja ajan puutteen vaikuttavan siihen, etten edes pysähdykkään lukemaan tai rukoilemaan. Jeesuksen rakkaus kuitenkin kantaa näissäkin tilanteissa. Roomalaiskirjeen kahdeksas luku ja jae 26 lohduttaa, sillä siinä luvataan, että Henki itse puhuu puolestamme sanattomin huokauksin. Ajattele. Meiltä ei vaadita suorituksia, vaan jopa meidän puolestamme Jeesus rukoilee, jos emme jostain syystä itse jaksa tai pysty.  Sitä on Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan. Hän kantaa meitä sairauksien, surun, väsymyksen ja jopa välinpitämättömyytemme aikoina. Hän on puolestamme kuollut, jotta saisimme anteeksiannon ja elämän, vaikka sitä emme ansaitse. 

Päivä vain ja hetki kerrallansa voimme kulkea kauniita syksyisiä päiviä eteenpäin. Mitä tuokin päivä tullessansa Jeesus kulkee vierellä auttaen, siunaten, rukoillen. Meillä on vain tämä hetki mutta ilon, tulevaisuuden ja toivon voi antaa Jumalamme oli sitten tilanteemme mikä tahansa. Jeesus on heikkojen auttaja ja murheellisten lohduttaja. Hän kulkee vierelläsi tänäkin syksynä.

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Isäin puheet ja usko

 


Armon ja rauhan tervehdys kaikille rakkaille ystäville. Haluan tässä muutaman sanasen kirjoittaa siitä, kun olen useita kertoja kuullut sanottavan, että Jumala kutsuu ihmistä kaksi tai kolme kertaa. Varsinkin nyt, kun itse olen sairastellut ja joutunut miettimään näitä asioita todella syvältä omassa elämässäni, niin kyllä minun ainakin täytyy sanoa se, että minua Jumala on kutsunut lapsuudesta asti. Vaikka olisin ollut kuinka synkillä teillä, niin omassa tunnossa on ollut muistutus siitä, että Jumala armolla ja rakkaudella kutsuu minua. On hieno asia, että kun me kuulemme Jumalan rakkauden äänen, niin me tottelemme sitä ja otamme evankeliumin omalle kohdalle ja uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden. Siitä meille tulee elämään sielunrauha ja lepo.

Tuo kaksi tai kolme kertaa on otettu Jobin kirjasta luvusta 33 ja sillä on lyöty ihmisiä niin, että on saatu käännynnäisiä mutta ei uskovaisia. Meidän tulee ymmärtää se, että jos ihmistä pelotellaan ja väkisin käännytetään, niin ei se ole vielä uskoa. Uskoa on se, että Jumala on rakkaudessaan antanut ainoan Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Tuossa Jobin kirjan kohdassa puhujana on nuori mies, joka on odottanut innolla vuoroaan syyttää Jobia. Puheessaan hän sanoo, että Jumala puhuu tavalla ja toisella, mutta ihmiset eivät sitä huomaa. Sitten hän selittää erilaisia Jumalan tapoja puhua ja siinä yhteydessä hän sanoo myös nuo sanat: ”Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti tai kolmestikin ihmiselle.” (jae 29) Eli koko asia on otettu ihan väärästä yhteydestä ja väärään paikkaan. Uudemmassa Raamatun käännöksessä tämä kohta on niin, että kerran toisensa jälkeen Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta eli Jumala kutsuu meitä koko ajan.

Me saamme ystävät olla iloisia siitä, että tänä päivänäkin Jumala kutsuu meitä ja Hän kutsuu siihen armorakkauteen, että me saamme yksin armosta uskoa syntimme anteeksi. Ei ole olemassa sellaista kutsua, joka olisi vain kaksi tai kolme kertaa, vaan kyllä Jumala kutsuu meitä joka päivä. Muistetaan ystävät se, että meistä jokainen on vain yhden päivän kristitty, eilinen usko ei mitään auta. Meidän täytyy ymmärtää se, että me emme voi kasvaa liian suuriksi ja siksi Jumala viisaudessaan pitää meitä yhden päivä kristittyinä ja uskovina. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.

perjantai 17. syyskuuta 2021

Mannaa Jeesukselta

 


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Minua on tänään aivan erityisesti puhutellut sellainen asia, kun Israelin kansa vaelsi erämaassa, niin Jumala ruokki heidät joka päivä mannalla. Myös se, että miksi ihmeessä Jumala valitsi omaksi kansakseen Israelin kansan, joka oli riitaista ja eripuraista sakkia. Siinä yhteydessä, kun sitä mietin, tuli mieleeni meidät kristityt. Minun ajatukseni on se, että kristittyjen joukossa ei myöskään ole niitä hyviä ihmisiä, niin kuin ei juutalaistenkaan joukossa ollut. Sinä ystävä, joka tunnet itsesi syntiseksi ja vialliseksi ja kaikella tavalla epäonnistuneeksi, niin Jeesus on tullut juuri sinua varten, meitä syntisiä varten. Ei meistä kukaan voi omilla ansioillaan Jumalan edessä seisoa.

Manna laskeutui yökasteen mukana leiriin ja aamulla, kun ihmiset nousivat, oli mannaa maassa ja sitä he sitten keräsivät ja söivät. Manna oli valkoista ja se maistui hunajaleivältä ja sillä Israelin kansa tuli toimeen 40 vuotta. Kaikki, jotka sitä keräsivät, saivat sitä juuri sopivan määrän. Jos joku keräsi liikaa, niin hänellä ei kuitenkaan ollut sitä kuin oman perheen tarpeen verran ja se, joka keräsi liian vähän, hänellä oli sitä silti juuri sopivasti. Kenelläkään ei ollut koskaan liikaa tai liian vähän. Manna oli ihmeellistä ainetta.

Ajattelen, että manna kuvaa Jumalan sanaa ja sitä, että sana avautuu sen verran, mitä Pyhä Henki sitä siinä hetkessä kirkastaa. Se on myös hyvä vertaus meille jokapäiväisestä armosta. Jumala antaa meille itse kullekin syntien sovitusta juuri sen verran kuin me tarvitsemme. Armoakaan ei meistä kukaan voi saada liikaa tai liian vähän. Kun me ajattelemme armosta käsin sitä 40 vuoden vaellusta, niin Jumala kuljetti mannalla kansan luvatun maan rajalle saakka.

Niin se on ystävät tänäkin päivänä, että kun me syödään se jokapäiväinen manna eli uskotaan Jeesuksessa synnit anteeksi ja käydään Sanan kuulossa ja ehtoollisella, niin siinä me saamme aivan konkreettisesti maistaa Kristuksen ruumis ja veri. Se on meille sovintoateria. Jumala toimii Sanassaan ja sakramenteissaan ja monella tavalla. Haluankin sinua ystävä rohkaista, että ollaan hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

lauantai 11. syyskuuta 2021

Jumalan valmistamia

 


Eräässä tarinassa pieni poika veisti itselleen hienon purjeveneen. Kerran kun hän oli uittamassa venettään, tuuli vei sen ulapalle. Poika oli surullinen, koska oli menettänyt veneensä. Eräänä päivänä hän sitten näki kirpputorin ikkunassa tuon oman veneensä. Hän meni ja osti veneen itselleen takaisin. Nyt tuo vene oli kaksinkertaisesti hänen omansa. Hän oli ensin valmistanut sen ja sitten vielä ostanut sen omakseen.

Tuolla tarinalla halutaan havainnollistaa lapsille, miten me olemme Jumalan valmistamia, luomia. Me kuulumme Jumalalle, mutta syntiinlankeemuksen vuoksi olemme joutuneet eroon Jumalasta. Jumala kuitenkin lähetti oman Poikansa sovittamaan ihmisen synnin ja Jeesuksen veren hinnalla Hän osti meidät takaisin itselleen. Olemme siis kaksinkertaisesti Hänen omiaan. Ensin hän loi meidät ja sitten vielä osti takaisin omakseen.

Nyt joku tätä lukiessa varmaan ajattelee, ettei Jumalan valmistamaa syntien sovitusta voi verrata veneeseen eikä ainakaan kirpputoria ostopaikaksi. Ei voikaan, mutta silti erilaiset tarinat auttavat meitä muistamaan todella tärkeitä asioita. Kun Jeesus kertoi vertauksia, hän käytti esimerkkeinä sen ajan ihmisille tuttuja asioita. Tärkein asia tuli vertauksen lopussa ja siinä hän liitti tarinan itseensä ja Jumalan pelastustyöhön.

Meillä Suomessa tarinoiden kertominen Jeesuksen sovitustyöhön liittyen on vähentynyt ja se on harmillista. Toivoisinkin, että voisimme enemmän kertoa toisillemme kristillisiä tarinoita. Jos sinulla on mielessäsi joku tarina, joka on auttanut sinua Jeesuksen luo tai lohduttanut sinua vaikeissa tilanteissa muistamaan, että Jeesus on sovittanut kaikki sinun syntisi ja pitää sinusta nytkin huolen, niin kirjoita se kommentteihin. Tällä tavalla voimme jakaa lohdutuksen sanaa toisille.

Jeesus teki opetuslapsista ihmisten kalastajia ja me myös olemme hänen opetuslapsiaan. Ajattelen, että jokainen aika tarvitsee myös uusia tarinoita ja vertauksia, jotka kertovat juuri meidän ajastamme. Tarinoiden tarkoitus on herättää keskustelua ja keskustelun avulla voimme kertoa läheisillemme Jeesuksesta ja syntien sovituksesta. Pyhä Henki herättää uskon, mutta me voimme olla kertomassa uskosta osattomille ihmisille tarinoita, jotka herättävät mielenkiinnon ja halun etsiä. Jeesus on luvannut, että jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. (Matt. 7:8)

lauantai 4. syyskuuta 2021

Vain Jeesus pelastaa

 


Rauhantervehdyksellä haluan tervehtiä teitä kaikkia rakkaita ystäviä. Luin Facebookista erään henkilön ajatuksen, että kun hän käy kassalla ja saa kuitin, niin se muistuttaa häntä Jeesuksesta ja siitä, että hänen syntinsä on anteeksi annettu ja maksettu. Jäin miettimään tuota ja jollakin tavalla se puhutteli minua. Jeesus on se meidän kuitti, että kaikki meidän synnit on maksettu ja me saamme luottaa Jeesuksen armoon. Ei ole niin suurta syntiä, jota me emme anteeksi saa. Me saamme katsoa Jeesusta ja lopettaa omaan itseen tuijotus.

Galatalaiskirjeen 5 luvun jakeessa 1 sanotaan: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina, älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” Tämä on aivan mieletöntä evankeliumia. Meillä ihmisillä on taipumus siihen, että me helposti ollaan lähdössä mukaan jonkinlaiseen tuntemiskristillisyyteen. Mutta meidän tulee muistaa se, että usko ei todellakaan ole tunnetta. Sillä, miltä minusta tänään tuntuu, ei ole mitään tekemistä pelastavan uskon kanssa. Usko on sydämen luottamusta ja vaikka meidän sydämemme meidät tuomitsee, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme.

Meidän ei pidä lähteä minkäänlaisiin uskontekoihin, joissa on esimerkiksi vaatimuksena joku tiukempi kilvoitus tai että täytyy saada syvempiä hengellisiä kokemuksia. Jos me lähdemme tällaisia asioita seuraamaan, niin meidän uskomme muuttuu uskonnollisuudeksi. Meidän täytyy erottaa usko ja uskonnollisuus. Usko Jeesukseen pelastaa ei uskonnollisuus; se, että noudatamme tiettyjä tapoja tai kilvoittelemme tietyllä tavalla. Usko on sydämen asia ja se on täysi luottamus Jumalan armoon.

Olen tänä kesänä sairastellut kovasti ja edessä on leikkaus. Tässä tilanteessa olen huomannut, että kun kaikissa leikkauksissa on omat riskinsä, niin ei minulle jää mitään omaa, ei ensimmäistäkään omaa tekoa. Ei minkäänlaista omaa ansiota. Ainut mitä minulle jää on, että Jeesus on pessyt minun syntini pois. Ilman että olisin itse voinut mitään tehdä, minun täytyy luottaa siihen, että minulla on se kuitti. Jeesus on kaiken jo maksanut ja minun tarvitsee vain uskoa Jeesuksen armoon. Minä en enempää voi tehdä kuin jättää kaiken Jeesukselle. Hoida sinä Jeesus minut.

Jeesus voi myös parantaa meidät, mutta se parantaminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Kyllä meille tänne maailmaan on annettu myös näitä vaivoja. Ainut mitä meille jää on se, että me luotamme Jeesuksen armoon. Uskotaan tänäänkin kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Näinä päivinä









Näinä päivinä emme pääse piiloon kaikkea sitä, mitä maailmassa tapahtuu. Maailman lapset miettii, miten voisin suojata läheiseni, kotini ja maani. Asuit missä tahansa erilaiset vaarat tulevat lähelle. Turvapaikkoja etsitään. Turvallisuus on tullut arvoonsa. Miten taata turvallisuus elämässä?

Lueskelin Johanneksen evakeliumin lukua 17. Se puhutteli ja lohdutti minua. Se on Jeesuksen jäähyväisrukous. Siinä Jeesus puhuu siitä, että ihmiset tulisivat tuntemaan Hänet ja saisivat ikuisen elämän taivaassa Hänen luonaan. Jeesus pyytää, että Isä Jumala kirkastaisi Hänet ja ottaisi luokseen. Jeesus lupaa myös rukoilla Häneen uskovien puolesta, vaikka Hän jättääkin maailman. Hän toivoo, että Jumala varjelisi meitä pahalta täällä maailmassa. Hän toivoo myös, että meissä pysyisi Jumalan rakkaus ja olisimme yhtä!

Minua lohduttaa se, että meillä on esirukoilija taivaassa, Jeesus Kristus. Hän rakastaa meitä kaikkia. Hän tahtoo meille hyvää. Olen tässä huomannut omassakin elämässä Jeesuksen huolenpidon. Hän on antanut uskoa ja toivoa vaikeuksien keskellä. Hän on antanut voimaa. Hän on huolehtinut läheisistäni ja kiitän siitä ja kaikesta. Hän kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Uskothan?

Johanneksen kuudennessa luvussa Jeesus lupaa: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan." (Joh. 6:35). Jeesuksen luo voi mennä sellaisena kuin on. Meillä kaikilla on omat epäilykset, pahat tekomme ja emme voikaan ansaita mitenkään hyväksyntää Jumalan edessä. Jeesus on kuitenkin kuollut ristillä ja sovittanut kaiken pahan, mitä olemme tehneet ja siksi Hän ottaa meidät näine hyvineen rakkaudella vastaan. Ota sinäkin Hänet vastaan, elämääsi. 


lauantai 28. elokuuta 2021

Jeesus avaa silmät

 


Kärsimys ja sairaus ovat asioita, joita kukaan ei toivo itselleen eikä läheisilleen. Haluaisimme elää elämämme rauhassa ja vaivattomasti. Olisi niin kiva, ettei olisi mitään suuria huolia. Mutta kun näin ei kuitenkaan tapahdu, helposti mietimme, mitä pahaa olen tehnyt, kun joudun kärsimään tällä tavalla. Se on turhaa. Elämä vain on sellaista, ettei kaikki mene tahtomme mukaan. Maailmassa ja meissä olevan synnin vuoksi täällä maailmassa eläminen on monella tavalla kärsimystä. Joka tapauksessa Jeesus on kiinnostunut siitä, mitä sinulle kuuluu ja miten sinä jaksat.

Raamatussa kerrotaan, miten Jeesus paransi monia ihmisiä fyysisistä ja psyykkisistä sairauksista. Jeesuksen ensisijainen tarkoitus oli kuitenkin pelastaa nämä ihmiset iankaikkiseen elämään. Vaikka yksi sairaus olisi parantunutkin, aina voisi tulla uusia. Jos usko on kiinni sairauden ja kärsimyksen poistumisessa, niin se usko ei kanna.

Kun Jeesus oli parantanut sokeana syntyneen miehen, fariseukset hyökkäsivät Jeesusta vastaan, koska oli sapatti eikä Jeesus noudattanut siihen liittyviä sääntöjä. Jeesus sanoi näkönsä saaneelle miehelle, joka uskoi Jeesukseen: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Myös fariseuksia oli paikalla ja tuo pisti heidän sydämeensä ja he kysyivät, ettei kai Jeesus tarkoittanut heitä sokeilla. Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.” (Joh. 9)

Vakavin sairaus on hengellinen sokeus. Se voi ilmetä niin, ettei ollenkaan uskota Jeesukseen syntien sovittajana, mutta myös niin, että oma hyvä elämä ja omat teot ovat osa pelastuksen voimassa pysymistä. Molemmat näistä ihmisryhmistä luulevat näkevänsä, mutta ovat kuitenkin sokeita. Hengellisen sokeuden voi parantaa vain Jeesus.

Jumala on pelastanut meidät yksin armosta eikä se perustu millään tavalla meidän omiin tekoihimme. Pelastus ei myöskään pysy voimassa meidän omien tekojemme avulla, vaan on loppuun saakka yksin Jeesuksen sovintotyön varassa. Kun saamme olla pelastettuja Jeesuksessa, niin silloin Pyhä Henki ohjaa meitä tekemään niitä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Pelastukseen nämä teot eivät kuitenkaan vaikuta. Pelastus on yksin uskossa Jeesukseen. Uskotaan siis tänäänkin kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Ole turvallisella mielellä ja luota, että Jeesus vie sinut tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Aamen.

lauantai 21. elokuuta 2021

Vähäisimpänä taivaaseen

 


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Haluan muutaman sanan puhua siitä, kun Jeesus sanoo Markuksen evankeliumin mukaan: ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark. 10:15) Alkutekstissä tässä on muoto mikros eli vähäinen, toisista riippuvainen. Meidänkin täytyisi siis tulla vähäisiksi, että me kelpaamme Jeesukselle.

Mitä tämä vähäiseksi tuleminen on? Ajattelen, että se on juuri sitä, että me omasta puolestamme tajuamme, että me emme voi tehdä oman pelastuksemme eteen yhtään mitään, vaan meidän täytyy luottaa täysin Jeesuksen armoon. Luottaa siihen, että Jeesus on meidät täysin pelastanut ja puhdistanut, ja että se usko minkä Jeesus meille antaa, riittää ja meidät vahvistaa.

Meillä ihmisillä on omasta puolestamme taipumus olla jotain muuta kuin vähäisiä. Me monesti ajattelemme, että pitäisi olla jonkinlainen arvoasema tai omasta puolestaan hyvä tai muuten joku status. Totuus kuitenkin on, että Jeesus on niitä lähellä, jotka myöntävät: ”Jeesus, minä en voi itse itseäni pelastaa. Tule minun elämääni ja anna kaikki minun syntini anteeksi.” Siinä on se vähäisyys, että minulla itselläni ei ole mitään omaa, ei mitään hyviä tekoja eikä mitään, millä voisin taivasta itselleni voittaa.

Ollaan ystävät tänäänkin hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että vähäisimpänä ja heikoimpana ihmisenä, ja vieläpä suurena syntisenä, me saamme uskoa kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Valoa hämärään

 


Näin elokuussa aamut ovat usein sumuisia ja se tuo vaaratilanteita liikenteeseen. Nykyautoissa on automaattivalot, jotka menevät päälle, jos on pimeää. Muuten valoina on vain pienemmät päivävalot eikä takavalot pala ollenkaan. Minulle on useita kertoja käynyt niin, että autoni valot eivät ole syttyneet, koska sumu on kirkasta eikä automatiikka ole tunnistanut, että näkyvyys on oikeasti hyvin vähäinen ja valot olisivat tarpeen. Vaaratilanteitakin olen nähnyt tuosta autojen valottomuudesta johtuen.

Me ihmisetkin usein luulemme, että kuljemme valossa, vaikka oikeasti emme näekään. Ihminen ei voi omalla järjellään käsittää Jumalaa, vaikka niin luuleekin. Oman ajattelunsa varassa ihminen pitää itseään keskipisteenä ja tekee Jumalasta omien ja maailman tarpeiden täyttäjän. Kun Jumala ei sitten toimikaan ihmisen ajattelun mukaan, hän ehkä kieltää Jumalan olemassaolon.

Maailma ja jokainen ihminen on täynnä pahuutta. Nykyaikana me saamme tiedon eri puolilla maailmaa tapahtuneista järkyttävistä asioista nopeasti. Tämä aiheuttaa sen, että rakastavaan Jumalaan uskominen on monelle hyvin vaikeaa. Miksi Jumala sitten sallii tämän kaiken? Alussa Jumala loi maailman ja ihmisen hyväksi. Hän antoi kuitenkin ihmiselle vapaan tahdon elää Jumalan yhteydessä tai nousta Jumalan tahtoa vastaan. Ihminen valitsi tuon jälkimmäisen ja sen vuoksi maailmassa vallitsee pahuus.

Jumala rakastaa luomaansa ihmistä ja siksi Hän haluaa luotaan pois lähteneen ihmisen takaisin. Jumala on kuitenkin pyhä eikä Hänen luonaan voi olla minkäänlaista pahuutta. Sen vuoksi Jumala lähetti Ainoan Poikansa Jeesuksen maailmaan sovittamaan ihmisen pahuuden, synnin. Jeesus kuoli Golgatan ristillä ihmisen syntien tähden, jottei yksikään, joka uskoo Jeesukseen, joutuisi iankaikkisesti eroon Jumalasta eli kadotukseen, vaan saisi elämän Jumalan yhteydessä.

Jos sinä tunnet oman pahuutesi ja haluat saada syntisi anteeksi, se on mahdollista juuri nyt. Voit sanoa yksinkertaisesti: ”Jeesus anna minulle kaikki minun syntini anteeksi ja ota minut omaksesi.” Tärkeää on, että myös uskot saaneesi anteeksi. Samalla sinä saat Pyhän Hengen, joka alkaa opettaa sinua tuntemaan Jumalaa. Jumala ilmaisee itsensä Raamatussa ja sieltä Pyhän Hengen avulla opit tuntemaan Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksessa. Maailma ei muutu hyväksi, mutta sinä saat elää tätä elämää armahdettuna syntisenä. Ole siis turvallisella mielellä ja luota siihen, että Jeesus on sovittanut kaikki sinunkin syntisi.

sunnuntai 8. elokuuta 2021

Armo riittää

 


Rauhantervehdys pitkästä aikaa rakkaat ystävät. Olemme taas elokuussa ja on aika käynnistää tätä blogitekstien kirjoittamista. Mieleeni muistui erään ystäväni kertomus siitä, kuinka hän oli mennyt sairaalaan tapaamaan huonossa kunnossa olevaa ystäväänsä. Hän oli kertonut ystävälleen Jeesuksesta ja siitä, miten Jeesus on kaikki hänen syntinsä sovittanut anteeksi. Viereisellä vuoteella oli toinen mies, joka kysyi, kuuluiko tuo sama Jeesuksen armo myös hänelle. Ystäväni sanoi hänelle, että totisesti Jumalan armo kuuluu myös sinulle, Jeesus on myös sinun syntisi pessyt pois. Tämä mies sanoi sitten, että tiedätkö, että hän on elänyt todella pahan elämän ja on suuri syntinen. Hän oli siinä sairaalavuoteella kertonut oman elämäntarinansa. Miehen lopetettua ystäväni oli sanonut hänelle, että niin suurta syntiä ei ole olemassa, jota sinä et anteeksi saa. Hän oli sitten vielä kätten päälle panemisen kautta todistanut kaikki synnit anteeksi ja lopuksi vielä rukoillut Isä meidän -rukouksen ja Herran siunauksen. Siihen huoneeseen oli tullut rauha ja ilo. Seuraavana päivänä ystäväni meni tapaamaan ja rohkaisemaan tuota uutta uskonystäväänsä. Vuode oli kuitenkin tyhjä ja tämä samassa huoneessa oleva ystävä kertoi, että mies oli saanut Jumalaa kiittäen iltayöstä nukkua ikiuneen.

Tästä tapahtumasta minulle tuli mieleeni se, kun Jeesus oli ristinpuulla. Hänen toisella puolellaan oleva rikollinen pilkkasi Jeesusta, mutta toisella puolella oleva pyysi, että muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Jeesus lupasi hänelle, että totisesti tänä päivänä olet kanssani paratiisissa. Tuo ryöväri sai siinä ristinpuulla kaikki syntinsä anteeksi. Oikeastaan näitä molempia tapahtumia ajatellessani kummallakaan näistä miehistä ei ollut ensimmäistäkään omaa tekoa päästäkseen Jumalan valtakuntaan ja saadakseen Jeesuksessa syntinsä anteeksi.

Otin esille tämän asian, koska kuuntelin opetusta, jossa sanottiin, että sitten kun on saanut syntinsä anteeksi, täytyy lähteä korjaamaan niiden jälkiä. Itse muistan omasta elämästäni, kun minulle myös sanottiin, että täytyy lähteä korjaamaan omia jälkiään. Olin elänyt vauhdikkaan nuoruuden ja ajattelin, että se on täysin mahdotonta. Niin se on meidän jokaisen kohdalla, että on täysin mahdotonta lähteä korjaamaan menneisyyden asioita. Me saamme ne kaikki uskoa anteeksi.

Jos on joku aivan erityinen asia, joka painaa mieltä, niin se on hyvä toisen kristityn tai sielunhoitajan kanssa keskustella läpi. Jos on vaikka rikkonut naapurin ikkunan ja on mahdollista se korvata, niin voihan sen korvata, mutta se ei ole syntien anteeksi antamisen ja saamisen esteenä. Meidän täytyy tänä päivänäkin ystävät luottaa siihen, että Jeesus on meidän kaikki synnit pessyt pois. Ei ole niin suurta syntiä, jota emme anteeksi saa. Tällä taivastiellä on niin ihanaa, ettei meidän tarvitse turvautua omiin ansioihin, omiin tekoihin, vaan me saamme luottaa Jumalan armoon ja siitä armosta meille tulee voima tälle tielle ja matkalle. Haluankin ystävät sanoa vielä sen, että uskotaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

Elämän valo









Olemme kovia arvostelemaan ja tuomitsemaan. Se tapahtuu niin huomaamatta. Ei edes itse huomaa aina, miten on jo toiminut tuomitsevasti. Jeesusta arvosteltiin aikanaan ja hänet haluttiin tappaa. Hän jakoi ihmisten mielipiteitä. Osa ihmisistä tunnisti Hänet Messiaaksi. He vain tiesivät, kun olivat Hänen lähellään ja kuuntelivat Häntä, että puhe tuli Jumalalta. Juutalaiset pitivät Häntä vaarallisena eksyttäjänä ja halusivat Hänet ottaa kiinni ja tuomita. Aika sekasortoista ja eripuraista oli jo silloin ihmisten välillä ja niinhän se on nytkin. Tämä asia ei ole muuttunut.  

Johanneksen luvussa 8 Jeesus sanoo olevansa maailman valo ja joka seuraa Häntä, ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo. Tuota valoa kaivattiin silloin ja kaivataan nyt. Jeesuksen vertauksia ei aina ymmärretty ja fariseukset eivät ainakaan halunneet ymmärtää vaan käänsivät kaiken Jeesusta vastaan etsien syitä Hänen tuomitsemiseen. Tämä on tuttua meillekin. Lauseet voidaan kääntää meitä vataan, jos niin halutaan.

He halusivat tappaa Jeesuksen, koska Hänen sanansa ei saanut heissä sijaa. He kokivat Jeesuksen vaaralliseksi, uhaksi omalle valta-asemalleen. He eivät ymmärtäneet eivätkä kuulleet. Tämä on tuttua meillekin ja nykyäänkin. Vallasta ja hyvästä asemasta taistellaan joka puolella ja kaikenlaisista etuuksista ja rahasta. Jeesus halusi ja haluaa vapauttaa meidät erilaisista kahleista ja tehdä vapaaksi. Johanneksen luvussa 8 Hän lupaa, että kun opimme tuntemaan totuuden, se tekee meidät vapaaksi. Vapaaksi myös kaikesta väärästä vallankäytöstä ja kilpailusta.  Ei Jumalan sanaa voikaan ymmärtää ellei Jeesus itse sitä meille avaa. Sen Hän tekee, kun lähestyt Häntä. Hän haluaa auttaa meidät irti kahleista ja vapauttaa syytöksistä ja tuomioista. Sen vuoksi Hän kuoli ristillä, jotta me voisimme olla vapaita kaikesta pahasta. Hän kantoi kaiken pahuutemme ja antoi meille anteeksiannon, armon. Se on suurta rakkautta.

Hän antoi meidän elämäämme valon ja vapauden. Sitä valoa voi löytää rukouksen ja Jumalan sanan kautta. Jeesus valaisee tiesi ja haluaa antaa sinulle vapauden. Vapaus onkin monien mielestä yksi tärkeimmistä asioista. Silti emme edes aina huomaa olevamme sidottuja tai riippuvaisia. Olemme usein sidottuja monin tavoin. Olemme sidottuja usein myös siihen, että tuomitsemme itsemme ja toisemme liian helposti. Jeesus voi valaista elämämme niinkin, että huomaamme, mikä sitoo . Silti emme täällä maan päällä pääse irti virheistämme. Anteeksiannollaan, rakkaudellaan, Hän lahjoittaa meille vapauden ja voimme luottaa Jeesuksen rakkauteen meitä kohtaan virheistämme huolimatta. Ei enää tarvitse kulkea pimeässä, Hän kulkee valonamme vierellä, tuli mitä tuli.