Rauha Jumalalta

 

”Anna minulle rauha Sinulta, jolle kuolleetkin ovat eläviä.” Tuo Mikael Agricolan rukouksen katkelma sisältää niin paljon. Meille rakkaan ihmisen kuolema on usein vaikeaa, emmekä voi ymmärtää, miksi niin piti käydä. Monet asiat ovat saattaneet jäädä selvittämättä eikä mielessämme ole rauha. Jumalalle myös täältä maan päältä poistuneet ihmiset ovat eläviä. Tämä antaa meille mahdollisuuden käsitellä noita kesken jääneitä asioita Jumalan kanssa. Hän voi antaa meille rauhan.

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11: 25-26) Jeesus lupaa meille iankaikkisen elämän, kun uskomme häneen. Eikö olekin ihana asia! Jeesus sanoo, että hän on ylösnousemus ja elämä ja häneen uskomalla mekin saamme elää. Jeesus ei sano, että meidän täytyisi suorittaa jotain tai aseta mitään muitakaan ehtoja iankaikkiselle elämälle. Vain usko Jeesukseen riittää.

Toisinaan rauhamme vie se, että emme tiedä poisnukkuneen läheisemme uskon tilaa. Meillä suomalaisilla on usein sellainen ajatus, ettei niistä uskonasioista nyt niin kauheasti tarvitse puhua. Kyllä se riittää, kun uskoo niin kuin uskontunnustuksessa sanotaan. Ja tottahan se on. Se riittää. Mutta kun uskosta ei puhuta, siitä seuraa se, ettemme tiedä, mihin läheisemme uskovat. Sen vuoksi meidän, jotka vielä olemme täällä, on tärkeää puhua Jeesuksesta syntiemme sovittajana ja pelastajanamme.

Usko syntyy Jumalan Sanan kuulemisesta, siitä, että ihminen saa kuulla Jeesuksen sovittaneen hänenkin syntinsä. Joskus nämä puheet eivät tunnu saavan minkäänlaista vastakaikua tai suhtautuminen on torjuvaa tai jopa hyökkäävää. Meidän ei pidä siitä kuitenkaan lannistua. Pyhä Henki voi alkaa tehdä tuossa ihmisessä työtä ja jossain tilanteessa, joskus ihan elämän viimehenkäyksillä, tuo kuultu evankeliumi alkaa elää ja usko Jeesukseen herää. Me emme voi vaikuttaa ihmiseen enää hänen kuolemansa jälkeen, mutta täällä maan päällä me olemme saaneet tehtävän kertoa Jeesuksesta.

Meillä on myös etuoikeus rukoilla meille rakkaitten ihmisten puolesta ja myös niiden puolesta, jotka ovat aiheuttaneet meille vaikeuksia. ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. ” (Fil. 4:6-7) Tähän rauhaan saamme tänäänkin jäädä.

Rakkaus hoitaa särkyneen

 

Haluan tänään ystävät puhua sellaisesta asiasta, kun Raamatussa on todella monessa kohdin jo Vanhasta Testamentista alkaen verrattu meitä ihmisiä lampaisiin. Jeesus sanoo itsestään, että hän on Hyvä Paimen ja kun Hyvä Paimen on edessämme, niin me lampaat kuulemme hänen äänensä. Tänä päivänäkin on sillä tavalla, että Pyhä Henki on rakkauden Henki ja kun kristitty kuulee häneltä, että Jeesus on pessyt kaikki meidän syntimme pois, niin sitä ääntä lammas tahtoo seurata.

Sitten on myös palkkapaimenia, joiden ääntä kristitty ei halua kuulla eikä lähteä sellaista seuraamaan. Palkkapaimenen tunnistaa siitä opetuksesta, että lampaan pitää itse uhrata itsensä eikä Jeesus-paimenen osoittama tie ja rakkaus meitä kohtaan yksin riitä. Me saamme luottaa siihen, että Jeesuksen armo riittää meille syntisille. Ihminen, joka on saanut syntinsä anteeksi, ymmärtää myös sen, että yksin Jeesus on pessyt kaikki hänen syntinsä pois eikä muuta tarvita.

Itämailla paimenet paimentavat lampaitaan usein vuoristossa. Jos joku lampaista vikuroi eli ei halua pysyä laumassa mukana, niin paimen hellästi murtaa sen jalkaa ja heti sitoo sen. Sitten hän ottaa lampaan olkapäilleen kannettavaksi niin kauaksi aikaa, että jalka paranee. Sitten kun jalka on parantunut, paimen laskee lampaan maahan. Tässä tapahtuu sellainen, että sen jälkeen lammas ei enää koskaan halua lähteä paimenen luota pois, vaan se pysyy lauman mukana.

Joskus Jumalan täytyy myös meitä kristittyjä puhutella kovastikin. Itse ajattelen, että Jumala rakkaudessaan murtaa meidän sydämemme. Mehän ollaan usein sellaisia vikuroivia lampaita, mutta kun Jeesus ottaa meidät oikein hellään syleilyynsä, niin siinä me kasvetaan Jeesuksen armossa ja hänen tuntemisessaan. Armo on juuri se, josta me saamme voiman tielle ja matkalle. Se on hieno asia, että Jeesus pitää meistä huolen. Me saamme tänäänkin uskoa kaikki meidän syntimme anteeksi Jeesuksen viattomassa ja kalliissa sovintoveressä ja saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jeesus avaa hengen silmät

 

Tänään olemme saaneet tutkia Johanneksen evankeliumin 9. lukua, jossa Jeesus parantaa sokeana syntyneen miehen ja mies saa näkönsä. Mies joutuu sitten fariseusten kuultavaksi, koska tuo päivä oli sapatti. Fariseukset kysyivät mieheltä, miten hän oli saanut näkönsä ja mies kertoi. Fariseukset olivat edelleen epäluuloisia ja pyysivät vielä miehen vanhemmat todistamaan, että mies oli tosiaan ollut syntymästään saakka sokea. Mies puolusti voimallisesti Jeesusta ja sanoi, että ellei Jeesus olisi Jumalan mies, ei hän olisi pystynyt sellaiseen. Fariseukset suuttuivat ja sanoivat miehelle, että tämä oli syntiä täynnä ja ajoivat hänet pois.

Tässä on jännää se, että fariseukset, jotka näkivät, tunsivat lain ja pitivät itseään uskovina, ja joita myös muut ihmiset pitivät uskovina, eivät kuitenkaan uskoneet Jeesuksen olevan Messias. Kun taas tuo sokea, jota pidettiin syntisenä sokeutensa tähden, sai kohdata Jeesuksen, hän uskoi Jeesuksen olevan Jumalan mies.

Jotenkin haluan tuoda tätä tähän päivään sillä tavalla, että myös nykyään ne ihmiset, joita me luulemme, että heillä on silmät auki, siis hengen silmät, saattavat todellisuudessa olla täysin sokeita. Jeesus tänäkin päivänä avaa hengen silmiä niin, että ihminen näkee ja kokee Jeesuksen armon ja alkaa ymmärtämään Jumalan sanaa ja näkemään kaiken Jeesuksen työn, mitä hän on meidän syntisten puolesta tehnyt.

On hyvin oleellista meidän uskovien elämässä, että meidän hengen silmät on avattu. Tänä päivänäkin on niitä ihmisiä, joille Pyhä Henki, Jeesuksen Henki, ei ole saanut avata silmiä, koska he haluavat mieluummin luottaa omaan itseensä, omiin voimiinsa ja omaan onnistumiseensa elämässä. Kun taas ihminen, joka kokee, että hänessä ei ole mitään hyvää ja elämä on pimeää eikä siinä ole valoa, saa kohdata Jeesuksen, hänen silmänsä avautuvat. Jeesuksen armosta tuleva valo muuttaa tuon ihmisen elämän ja hän saa elää Jeesuksen läsnäolossa.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että Jeesus on meidät kaikki sovittanut. Sinä joka epäilet, saat uskoa, että sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Jumalan lahja

 

Olimme ystäväpariskunnan luona vierailulla ja siellä keskustelimme paljon siitä, mitä uskossa eläminen on. Ystävä lauloi laulua, jossa oli sanat: ”Lahjana vain se säilyä voi.” Nuo sanat koskettivat minua syvältä. Olen joitakin kertoja elämäni aikana ollut tilanteessa, jossa minulta on kysytty uskoon tulon hetkeä ja vaadittu parannuksen tekoa ja tiettyjen sääntöjen noudattamista, jotta minua pidettäisiin uskovana.

Tämä sama ongelma on ollut alkuseurakunnan ajoista lähtien. Apostolien tekojen 15. luvussa kerrotaan, miten uskoon tulleet fariseukset vaativat pakanuudesta kääntyneitä noudattamaan Mooseksen lakia. Pitkän väittelyn jälkeen Pietari nousi puhumaan. Hän muistutti läsnä olevia siitä, miten Jumala ei tee eroa ihmisten välillä, vaan puhdistaa ihmisen sydämen uskolla ja lahjoittaa Pyhän Hengen niin juutalaisille kuin pakanoillekin. Sitten jakeessa 10 ja 11 sanotaan: ”Miksi te nyt siis uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavalla kuin heidät.”

Usko Jeesukseen syntien sovittajana on Jumalan lahja. Lahja ei ole ansaittua, koska silloin se olisi palkkaa. Lahjaa ei tarvitse myöskään jälkikäteen millään tavalla maksaa. Jos lahjan pitämiseksi itsellä täytyisi suorittaa jälkikäteen jotain, siitä tulisi jälleen palkkaa, joka vain on saatu etukäteismaksuna. Usko voi säilyä vain, jos se pysyy lahjana.

Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut jo lapsena lahjaksi uskon Jeesukseen. Jeesuksen sovintotyön ymmärtäminen tapahtui jossain vaiheessa lapsuutta, mutta sen tarkemmin en osaa sanoa milloin. Joka kerta kun Raamatun sanaa tutkii, varsinkin kun sitä saa tehdä yhdessä ystävien kanssa, Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta. Samalla Pyhä Henki myös näyttää oman syntisyyteni. Minä en mitenkään voi täyttää Jumalan lakia, vaan ainut mahdollisuuteni on mennä Jeesuksen ristin juurelle ja turvautua kaikessa Hänen sovitustyöhönsä.

Voiko joku ihminen siis sanoa, että olen synnilläni tehnyt pilkan Pyhää Henkeä vastaan, jota minulle ei ikinä anneta anteeksi?  Ei voi. Roomalaiskirjeen luvussa 8 sanotaan: ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (jakeet 33-34) Me saamme siis uskoa turvallisella mielellä kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Kukaan ei voi tuota lahjaa meiltä viedä.

Varo ansaa!

 

Sain tänään viestin eräältä herätysliikkeen ihmiseltä ja tässä viestissä hän toi esiin sen, että usko Jeesukseen ei yksin riitä, vaan täytyy noudattaa heidän liikkeensä oppia. Meillä ihmisillä on sellainen taipumus, että haluaisimme olla suurimpia taivasten valtakunnassa ja päättää, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei.

Matteuksen evankeliumin 18. luvussa opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Tuon ajan juutalaisessa yhteisössä lapsella ei ollut mitään valtaa. Lapsi ei pystynyt määräilemään vaan oli täysin riippuvainen vanhemmistaan ja heidän määräysvallassaan. Jeesus haluaa siis sanoa, että meidän täytyy tulla niin pieneksi, että emme tahdo määrittää omaa uskoamme, emmekä toistenkaan, vaan antaa Jeesuksen tehdä sen työn. Jeesus on ainut, joka voi meidät pelastaa.

Jeesus jatkaa: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” Tässä tämä ’johdattaa lankeemukseen’ tarkoittaa alkukielessä ansaan laitettua syöttiä. Ansaan laitetun syötin avulla ihan tarkoituksella johdetaan toista harhaan. Tänä päivänäkin on sellaisia liikkeitä, joissa sanotaan, että sinä saat uskoa syntisi anteeksi, mutta heti sen jälkeen sanotaan, että sitten sinun täytyy noudattaa näitä ja näitä asioita. Se on yhtä kuin johdattaa ihminen ansaan.

Mehän tiedämme, miten eläin menee ansaan, kun sinne on laitettu syötti. Se on ihan sama sellaisen kristityn kohdalla, joka yksinkertaisesti luottaa armoon ja siihen tulee sitten lain puhujia, sellaisia ihmisiä, jotka puhuvat, että kyllä sinun täytyy Jeesukseen uskomisen lisäksi vielä tehdä sitä ja tätä. Tämä on sama kuin asettaa Jumalan omalle ansa ja johdattaa hänet lankeemukseen. Elävästä uskosta voidaan langeta myös siihen, että aletaan tehdä hyvää pelastuksen eteen. Mutta kova on tuomio ihmiselle, joka tahallaan näin opettaa eli parempi olisi, jos hänet upotettaisiin myllynkivi kaulassa meren syvyyteen.

Me saamme joka hetki luottaa siihen, että kyllä Jumala pitää meistä huolen. Haluan kuitenkin varoittaa näistä lahkoista, sillä ne toimivat tänäkin päivänä. Mutta me, rakkaat ystävät, saadaan olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Ryövärinä taivaaseen

 

Olin eräänä päivänä kaupungilla ja tapasin siellä erään puolituttuni. Hän tietää kristillisestä vakaumuksestani ja alkoi pilkkaamaan Jeesusta ja kertoi, kuinka hänen lapsilleen on koulussa menty puhumaan Jeesuksesta. Hän oikein huokui vihaa. Minä sitten hyvin asiallisesti hänelle kerroin, että on myös mahdollista valita uskonnon opetuksen sijasta elämänkatsomustieto, jossa ei ole uskonnollista opetusta ja lähdin siitä sitten pois.

Minulle tuli mieleeni se, kun Jeesus oli ristillä ja hänen kanssaan ristiinnaulittiin myös kaksi rikollista, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Nämä molemmat, jotka Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin, olivat rikollisia. Jumalan silmin katsottuna me ihmiset olemme kaikki samanlaisia rikollisia. Me kaikki olemme langenneet pois siitä paratiisiyhteydestä, johon Jumala alun perin ihmisen loi. Me kristitytkään emme itsessämme erotu mitenkään muista ihmisistä, vaan olemme ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin.

Tuolla Golgatalla toinen ryöväri pilkkasi Jeesusta: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät.” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Joh. 23: 39-43)

Tässä näiden kahden ihmisen ero oli, että toinen turvautui Jeesuksen armoon. Koska hänet oli naulattu käsistään ja jaloistaan tuohon ristinpuuhun, hän ei satavarmasti enää ehtinyt tehdä mitään hyvää omasta puolestaan tai hän ei ehtinyt olla hengellinen eikä hänessä ollut mitään hyvää. Ainut hyvä, mikä hänessä oli, oli se, että hän turvautui Jeesukseen. Tämä toinen puolestaan pilkkasi ja rienasi vielä Jeesusta. Se on tänä päivänäkin ystävät niin, että meidät kristityt erottaa muista ihmisistä vain se sama kuin tämän ristinryövärin kohdalla, että me turvaudumme Jeesukseen ilman omaa ansiota.

Meidän kädet ja jalat on ristiinnaulittu myös siinä asiassa, että me emme turvaa siihen, että olisimme omilla teoillamme tehneet jotain hyvää, vaan että armo tulee puhtaasti Jeesuksen sovintokuolemasta. Siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden. Viattoman Jeesuksen veri valui meidän puolestamme. Tänä päivänäkin, kun me menemme Herran pyhälle ehtoolliselle ja uskomme syntimme anteeksi, niin me olemme kuin tuo ryöväri. Me saamme luottaa siihen, että me olemme tänä päivänä jo Jeesuksen kanssa paratiisissa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Pelastus on Jeesuksessa, ei meissä

 

Muutamalla sanalla haluan kertoa siitä, kun Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa niin, että kieltäkää itsenne ja seuratkaa minua. Tämä on usein ymmärretty monella tavalla väärin. Monet ajattelevat, että itsensä kieltäminen on sitä, että on syömättä tai juomatta jotain tai muuten tekemättä tiettyjä asioita. Eräs uskova ystäväni sanoi, kun kysyin häneltä, mitä tarkoittaa itsensä kieltäminen, että täytyy kieltää oma elämänsä Jeesuksen tähden ja elää vain Jeesukselle. Kysyin sitten, että mitä se eläminen Jeesukselle on. Hän sanoi, että kaikki omat himot ja halut täytyy tappaa heti. Kysyin sitten, että mitä ne himot ja halut on. Hän selitti, että ihminen voi himoita vaikka naista tai ruokaa, ja että himo voi olla monenlaisia asioita. Sellainen ajattelu, että omien halujen kieltäminen on itsensä kieltämistä, ajaa meidät teennäisyyteen ja vie meiltä ilon.

Se viitekehys, jossa Jeesus puhui tätä, oli juutalainen ympäristö. Juutalaisuudessa ajateltiin juuri niin, että kun noudattaa niitä yli 600 isäinsääntöä ja elää hyvää elämää, pelastuu. Tälle porukalle Jeesus sanoo, että teidän täytyy kuolla itsellenne, sille ajatukselle, että minä voisin omilla ansioillani pelastua. Rakkaat ystävät, tänä päivänäkään me emme voi pelastua eikä meistä tule Jumalan lapsia sillä tavalla, että me yritetään noudattaa Jumalan lakia, koska me ei siihen pystytä. Kun me kuoletetaan oma itsemme, niin me kuoletamme oman pyrkimyksemme kelvata Jumalalle ja annetaan tulla rakkauden Jumalan, Jeesuksen, meidän sisimpäämme ja annetaan Jeesukselle tilaa. Jeesus saa hoitaa meitä. Meidän tulee koko ajan katsoa Jeesusta. Ainoastaan Jeesus voi meidät pelastaa. Ei se meidän oma kieltäminen jollekin tietylle asialle, vaan omalle itselle. Meidän täytyy kieltää oma itsemme, että me emme kykene, minä Esko Kuusela, en kykene pelastamaan itseäni, vaan ainoastaan minut voi pelastaa Jeesus nasaretilainen. Me saamme ystävät tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.