torstai 30. joulukuuta 2021

Ilo Jeesuksessa

 


Ollessani käymässä 91-vuotiaan äitini luona keskustelimme siitä, miten koko elämä on kasvamista. Meillä jokaisella on oma persoonallisuutemme, mutta omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa siihen, miten persoonallisuutemme kehittyy, mitkä piirteet korostuvat ja mitkä painuvat taka-alalle. Äiti sanoi, että aina voi valita katsoa asioita positiiviselta kannalta, jos vain haluaa. Voimme valita olla ystävällisiä toisille ihmisille arvostelun ja tuomitsemisen sijasta. Vaikka elämässä on vaikeaa, voimme valita annammeko sen lannistaa vai koetammeko katsoa eteenpäin ja uskoa, että tästäkin selvitään.

Kotiin ajaessani mietin, mitä Raamatussa tästä asiasta puhutaan. Ensimmäisenä tuli mieleeni Jeesuksen sanat: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:35) Jeesuksen opetuslapsena eläminen näkyy erityisesti ihmissuhteissamme: perheessä, ystävyyssuhteissa, työpaikalla ja seurakunnassa. Kaikissa näissä ilmapiiriin vaikuttaa se, valitsemmeko ystävällisyyden ja hyväntuulisuuden vai arvostelun, tuemmeko toisiamme vai vetäydymmekö sivuun, kannustammeko vai valitammeko. Omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa koko yhteisöön.

Seuraava mieleeni tullut kohta on vuorisaarnasta. ”Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.” (Matt. 5:44) Niiden rakastaminen, jotka tekevät meille pahaa, on ihmiselle mahdotonta. Vain Jumala voi antaa meille hyvän tahdon myös vainoojiamme kohtaan. Ihmisinä me olemme kuitenkin aina vajaita rakastamisessakin. Tärkeintä on, että tahdomme valita rakastamisen vihan ja syyllistämisen sijaan. Tahdomme valita anteeksi antamisen katkeroitumisen sijaan. Nämä ovat tahdon valintoja, mutta silti usein pitkiä prosesseja. Ei ole helppoa antaa anteeksi ihmiselle, joka on satuttanut syvältä.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse jäädä vaikeiden asioiden kanssa yksin. Jeesus on sovittanut kaikki syntimme ja tänäänkin saamme uskoa anteeksi kaiken, mikä mieltämme painaa. Jeesuksen pelastamina olemme saaneet Pyhän Hengen, joka on kanssamme kaikissa elämämme tilanteissa ja ohjaa myös valintojamme. Ja ajattelepa sitäkin, että Jeesus ja Pyhä Henki rukoilevat puolestamme. (Room. 8:26,34) Meillä ei siis ole mitään hätää. Voimme juuri nyt kääntää katseemme Jeesukseen ja pyytää voimaa ja viisautta tehdä oikeita valintoja ja päätöksiä.

”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne niin, että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:4-7)

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Jeesuksessa meillä on pelastus

 


Jumalan armoa ja rauhaa. Matteuksen evankeliumin 1. luvussa meille kerrotaan, että Maria, josta tuli Jeesuksen äiti, oli kihloissa Joosefin kanssa. Tuohon aikaan kihlaus kesti noin vuoden ja sen ajan morsian asui vielä isänsä luona eikä kihlaparilla ollut seksuaalista kanssakäymistä keskenään. Kihlaus oli niin sitova lupaus avioliitosta, että jos jompikumpi kuoli kihlauksen aikana, toisesta tuli leski.

Tällaisen kihlauksen aikana Maria siis tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä. Raskaus tuli ilmi ja Joosef tietenkin järkyttyi asiasta. Jos ajattelemme tilannetta Joosefin kannalta, niin Joosef miehenä tunsi varmasti itsensä petetyksi ja hän varmaan myös koki, että hänen kunniaansa oli loukattu. Mooseksen lain mukaan morsian olisi saatu kivittää kuoliaaksi, koska hän oli ollut uskoton sulhaselleen, mutta tavallisimmin kihlaus purettiin ja morsian häpäistiin julkisesti.

Joosefista sanotaan, että hän oli lakia kunnioittava mies. Hän siis halusi toimia juutalaisten lakien mukaan. Joosef kuitenkin selvästi rakasti Mariaa eikä halunnut hänelle mitään pahaa tässäkään tilanteessa, jossa oli tullut näin suuresti loukatuksi. Siksi hän aikoi purkaa kihlauksen kaikessa hiljaisuudessa.

Ennen kuin Joosef ehti toteuttaa aikomustaan, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka rohkaisi Joosefia ottamaan Marian vaimokseen. Enkeli ilmoitti hänelle, että Marian kohdussa kasvava lapsi oli siinnyt Pyhästä Hengestä eli oli Jumalan Poika. Joosef sai myös tehtävän toimia pojan isänä, sillä nimenomaan Joosefin käskettiin antaa pojalle nimeksi Jeesus.

Raamatussa ei kerrota kovinkaan paljon Joosefista, mutta meille Joosef on kuitenkin tärkeä esimerkki kuuliaisuudesta. Joosef otti Marian vaimokseen eikä ollut tämän kanssa sukupuoliyhteydessä ennen lapsen syntymää. Tilanne oli Joosefin ja Marian kannalta erittäin kiusallinen, sillä kyllä ihmiset osasivat laskea, että Marian synnytyksen aika tuli aivan liian nopeasti. He siis joutuivat kärsimään kyläyhteisön taholta juoruja ja ehkä halveksuntaakin. Joosef kuitenkin toimi Jumalan tahdon mukaan.

Mitä ajattelet, olisiko Joosef omassa voimassaan pystynyt tähän? Tuskinpa. Hän sai siihen voiman Pyhältä Hengeltä. Samalla tavalla me voimme rukoilla Jumalalta voimaa toimia hänen tahtonsa mukaan omassa elämässämme. Mekin joudumme usein vain luottamaan siihen, että Jumalan hyvä tahto tapahtuu, vaikka olosuhteet ja elämän tapahtumat olisivat vaikeita. Elämässämme voi olla sairautta, ihmissuhdeongelmia, taloudellisia vaikeuksia ja monen laisia ongelmia. Silti Jeesuksen pelastamina me saamme luottaa Jumalan johdatukseen elämässämme.

Matteus kertoo myös, että kaikki tämä tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla luvannut. Profeetta Jesaja oli jo 700 vuotta aikaisemmin ennustanut, että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel, joka merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Juutalaisuudessa nimillä on merkitys ja nimi Jeesus tarkoittaa: Herra pelastaa. Jesajan ennustuksen mukaan syntyvässä lapsessa Jumala on meidän kanssamme. Kun ajattelemme noita nimien merkityksiä, niin Jumala ilmoitti jo Jeesuksen syntyessä, että Jumala on itse tullut ihmiseksi pelastaakseen maailman sen synneistä.

Raamatun alkulehdiltä saamme lukea, miten Jumala loi maailman ja ihmisen hyväksi. Ihminen kuitenkin nousi Jumalan tahtoa vastaan ja söi kielletystä hyvän ja pahan tiedon puusta. Siinä hetkessä synti tuli maailmaan. Jotta ihminen ei söisi myös elämän puusta ja eläisi ikuisesti syntisenä, Jumalan täytyi karkottaa ihminen paratiisista.

Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan ei kuitenkaan muuttunut ja siksi Hän lupasi jo Aatamille ja Eevalle, että kerran syntyisi Poika, joka polkee rikki käärmeen pään eli voittaa synnin vallan. Ihmistä ei kuitenkaan voi pelastaa synnin vallasta kukaan muu kuin synnitön Jumala itse. Ja nyt oli koittanut tuo hetki, jolloin Jumala syntyi ihmiseksi sovittaakseen ihmisen synnin.

Jumalan Henki, Pyhä Henki, tuli Mariaan ja Jeesus alkoi kehittyä Marian sisällä. Myös meidän elämäämme Jeesus syntyy samalla tavalla. Pyhä Henki alkaa tehdä meissä työtään ja kirkastaa meille, kuka Jeesus on. Ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voi ottaa vastaan Jeesuksen Golgatan ristillä suorittamaa syntien sovitusta. Pyhä Henki saa meidät tajuamaan oman syntisyytemme ja sen, että olemme matkalla iankaikkiseen kadotukseen.

Usein käy niin, että ensin yritämme muuttua paremmiksi ihmisiksi, mutta Pyhä Henki näyttää meille sen mahdottomuuden. Vasta sitten kun olemme tajunneet, että emme voi mitenkään omilla ansioillamme kelvata Jumalalle, olemme valmiita vastaanottamaan syntien anteeksi annon yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden.

Viime vuosikymmenten aikana joulu on muuttunut hyvin kaupalliseksi. Monet ihmiset eivät enää ollenkaan ajattele joulua Jeesuksen syntymäjuhlana, vaan ihmisillä on kiire ihan muualle kuin Jeesuksen seimen luo.  Ilman henkilökohtaista uskoa Jeesukseen syntiemme sovittajana ei kuitenkaan kukaan voi pelastua. Ja toisaalta jokainen, joka usko Jeesukseen, pelastuu.

Johanneksen evankeliumissa meille luvataan: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Sen takia me saamme tänäkin jouluna käydä seimen äärelle ja ihan jokainen hiljentyä Jeesuksen ympärille. Meillä on lupa uskoa, että Jeesus on juuri minun syntieni takia syntynyt tähän maailmaan. Saamme kaikessa turvautua Jeesuksen armoon. Jos meillä on elämässä vaikeaa, saamme katsoa Jeesusta. Jos sielunvihollinen syyttää meitä jostakin asiasta, me voimme sanoa sille, että katso Jeesusta. Jeesus on syntynyt ja kuollut minun syntieni tähden ja minä saan iloita. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Kivet huutavat

 


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Minulle nousi mieleen Jeesuksen sanat: ”Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Tässä oli kyseessä tilanne, jossa Jeesus ratsasti aasin varsalla kohti Jerusalemia ja ristinkuolemaa. Luukkaan evankeliumin luvussa 19 jakeissa 36-40 sanotaan: ”Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle. Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: -’Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!’ Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ’Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!’ Mutta Jeesus vastasi: Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Jeesuksen kuninkuus ja se, että hän on Jumala ja ainut oikea kuningas, oli niin valtavaa, että sen koko luomakunta tiesi. Ajattelen vertauskuvallisesti näistä kivistä, että ne kuvaavat ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen. Ainakin minulle itselleni on käynyt niin, että en ole jaksanut tai viitsinyt, mutta yleensä väärän kunnian takia en ole kertonut Jeesuksesta, niin sitten sellainen ihminen, joka sanoo olevansa ateisti, alkaa puhua Jumalan suurista töistä ja tahtomattaankin kiittää Jumalaa.

Ihan tässä hiljattain tuli viesti eräältä tuttavaltani, joka oli kuunnellut Jeesuksesta kertovia joululauluja. Hän sanoi, että nuo laulut puhuvat hyviä asioita, vaikka hän onkin ateisti. Hän kuitenkin oli lopuksi kirjoittanut siihen, että hän kunnioittaa minun uskoani. Jumala voi käyttää myös ei-uskovia ihmisiä meidän uskovien vahvistukseksi. Jumalalle on kaikki mahdollista.

Ajattelen noista kivistä, että ne ovat juuri sellaisia ihmisiä, joilla ei ole elävää uskoa sydämessään. Jeesus ei kuitenkaan katso sitä, kenen kautta hän evankeliumiaan levittää. Tämä on yksi niitä lohduttavia asioita, että me saamme luottaa siihen, että armon evankeliumi menee eteenpäin aivan ihmeellisellä tavalla. Ne kivet huutavat tänäkin päivänä ja kertovat Jeesuksen armosta ja Jumalan läsnäolosta. Puhumattakaan, jos me ajattelemme koko luontoa, koko maailman kaikkeutta, miten Jumala on luonut kaiken. Jeesus itse sanoo, kuinka hän pitää huolen taivaan linnuista, niin eikö hän paljon enemmän pidä huolta meistä.

Sen vuoksi me saamme ystävät rakkaat luottaa siihen, että Jeesuksen sovintokuolema riittää meille tänäkin päivänä. Me saamme olla hyvässä turvassa ja uskoa, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan hyvässä turvassa ja käydään joulun aikaan sanan kuulossa ja ehtoollisella ja nautitaan toinen toisistamme ja yhdessäolosta ja Jeesuksen rakkaudesta. Aamen.

lauantai 11. joulukuuta 2021

Valon juhla









Täällä pimeässä pohjolassa alkaa pikkuhiljaa syttyä valoja sinne ja tänne. Näyttää niin kauniilta kun katselee kynttilöitä ja lyhtyjä, kuusia ja tähtiä. Saamme siirtyä pimeydestä kohti valoa. Juhla lähestyy. Valojen lisäksi alkaa musiikit soida ja joulun valmisteluja aletaan tehdä. Miksi? Mitä tämä kaikki sinulle merkitsee? Moni ei siedä moista touhuilua. Kaikki tämä herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Valoa ja lämpöä kaipaamme ja monilla onkin suuri kaipuu kauas lämpimään ja valoon. 

Kaipaamme myös läheisiä lähelle ja iloa, kaiken sairauksien, surujen ja elämän huolien keskelle. Emme ole eläneet niinkuin olisimme halunneet ja kiire ja väsymys täyttää elämän ja muuttaa meidät ikäviksi ihmisiksi. Itseään olisi tärkeää hoitaa hyvin, jotta jaksaa olla hyvä ihminen muillekin. Miten voisin tuoda edes vähän valoa tähän pimeään maailmaan?

Tähän kaikkeen vajavaisuuteen, maailmaan, Jumala valmisti meille pelastuksen juhlan keskelle pimeyttä. Juhla, jota kohti menemme, antaa meille toivon. Jeesus syntyi, jotta me emme joutuisi pimeyteen jäämään. Hän toi anteeksiannon, jotta meidän ei enää tarvitse kantaa pahoja tekojamme ja vajavaisuuttamme mielessä ja harteilla. Hän kantaa ne puolestamme. Hän kutsuu sinutkin valon juhlaan. Kaikki on kutsuttu iloon ja vapauteen.

"Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan" (Luuk.19:10). Saamme iloita siitä, että meitä kutsutaan Jumalan valmistamaan pelastukseen. Jumala ei vaadi meiltä selvitystä siitä, millaisia olemme tai mitä olemme saaneet aikaan. Hän tuntee meidät ja tietää kyllä millaisia olemme. Hän rakastaa sinua ja minua ja kutsuu lähelleen ja antaa rauhan ja ilon sydämeen.

Jospa kaikesta huolimatta jättäisimme murheemme ja alkaisimmekin valmistella tulevaa Jeesuksen syntymäjuhlaa. Se voisi antaa päämärän, mitä kohti kulkea pimeässä. Se antaisi valon, ilon, toivon rauhan. Juhlien valmistelu voi olla jo sitä valossa kulkemista ja valojen sytyttelyä. Voi etsiä tietoa ja tutustua juhlan sisältöön: mitä joulu tarkoittaakaan. Ilon juhlaa ei tarvitse valmistella otsa rypyssä, väkisin raataen, vaan jokainen voi löytää oman tapansa lähestyä Jeesusta ja läheisiään. 

Eräästä laulusta vielä: Jumala yksin voi rakastaa tätä pimeyden maailmaa ja mekin kaikkia saamme rakastaa Pyhää Isää Jumalaa. Hengellään Hän voi johdattaa joka päivä meitä.



sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Myös isämme uskoivat ennen

 


Armon ja rauhan tervehdys kaikille blogin lukijoille. Haluan muutaman sanan näin itsenäisyyspäivän kunniaksi kirjoittaa siitä, kuinka me saamme olla taivaalliselle Isällemme kiitollisia, että hän on pitänyt Suomen itsenäisenä kansakuntana. Talvisodassakin hän teki monia ihmeitä ja voi sanoa, että meidän pieni ryysyläisarmeija torjuntavoitti mahtavan neuvostoarmeijan. Se oli Jumalan suuri ihme. Silloinen presidenttimme Kyösti Kallio rukoili ihan radiossa kansamme puolesta. Myös sen olen kuullut, kuinka sadat ja taas sadat miehet rukoilivat, kun kuolema oli koko ajan läsnä.

Virressä 178 säkeistössä 3 sanotaan: ”Hän, Kristus, on toivo myös maamme, siis häntä me rukoilemme. Ja Herralta taas kevään saamme, hän kasvun suo kylvöllemme. Nyt Jeesuksen nimessä korkeassa me saarnaamme anteeksiantamusta. Kun syntinen armon näin turvaksi saa, hän kiittää vain armahtajaa.” Tämä virsi ’Myös isämme uskoivat ennen’ on hyvin puhutteleva virsi. Suomen kansa oli edellisen punaisten ja valkoisten välisen sodan jäljiltä hyvin jakautunut. On ihmeellistä, kuinka Jumala yhdisti kansan, tuli yksi kansa ja yhteinen päämäärä, että me haluamme pitää itsenäisyyden. Me haluamme taistella tämän maan puolesta.

Me nuoremmat polvet emme ehkä edes tajua sitä, kuinka valtavan uhrauksen meidän isämme ja isoisämme ovat tehneet tämän maan puolesta. Kun kävelee sankarinhaudalla, niin siellä ymmärtää sen, kuinka paljon tuskaa on liittynyt siihen, että maata on puolustettu. Mutta vain Jumala on voinut olla se, joka on antanut sellaisen puolustustahdon.

Meillä on ollut tietysti tuo maallinen vihollinen, mutta ajattelen, että meidän täytyisi kristittyinä taistella myös meidän sielunvihollista vastaan ja silloinkin meillä on Jeesus apuna. Kun meillä on Jeesus turvana ja voimana, emme ole yksin, vaan Jeesus on se, joka taistelee meidän puolestamme. Tässä hengellisessä taistelussa on ihanaa, että kun me tästä ajasta lähdemme, me pääsemme voittomaaliin, iankaikkiseen elämään ja taivaaniloon.

Näillä sanoilla haluan kiitollisena tervehtiä kaikkia sotaveteraaneja ja lottia, jotka vielä ovat hengissä ja kaikkia heitä, jotka tavalla tai toisella osallistuivat taisteluun itsenäisen Suomen puolesta. Myös kaikille blogin lukijoille haluan toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää. Rukoillaan tämän maan ja kansan puolesta. Aamen.

lauantai 4. joulukuuta 2021

Viisaat ja tyhmät morsiusneidot

 


Armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Jeesus kehottaa useassa kohtaa meitä valvomaan. Itse ajattelen, että valvominen on sitä, että luotamme siihen, että me pelastumme armosta yksin Jeesuksen sovintoveren tähden. Uskomme ei saa perustua mihinkään meidän omaan tekoon tai tekemättä jättämiseen.

Matteuksen evankeliumin luvussa 25 on kertomus viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista. Viisaat ottivat lamppunsa lisäksi öljyastian, mutta tyhmät eivät. Ajattelen tuon öljyastian kuvaavan uskoa Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana. Ajattelen, että nämä tyhmät morsiusneidot luulivat kelpaavansa Jeesukselle pelkästään sillä perusteella, että he ovat mukana siinä morsiusneitoryhmässä ja ovat saattamassa sulhasta häähuoneeseen.

Tuohon aikaan häät kestivät useita päiviä ja sulhasta oli tapana mennä vastaan. Nyt sulhanen kuitenkin viipyi ja kaikki alkoivat nukkumaan. Myös nämä viisaat alkoivat nukkumaan. Mutta sitten keskellä yötä kuului huuto, että ylkä tulee. Eli Jeesuksen ääni kuului ja kaikki heräsivät. Silloin morsiusneidot alkoivat laittaa lamppujaan kuntoon, mutta tyhmillä ei ollutkaan öljyä ja he pyysivät sitä viisailta, koska heidän lamppunsa sammuivat. Jos sinun uskosi perustuu johonkin muuhun kuin siihen, että Jeesus on sinun syntisi sovittanut, niin se lamppu sammuu.

Viisaat vastaavat: ”Me emme voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.” Me emme voi kenellekään uskoa antaa, sillä se on yksin Jumalan lahjaa. Me emme kristittyinä voi myöskään lähteä hyväksymään sellaista uskoa, joka ei perustu yksin armoon, vaan se perustuu omiin tekoihin. Jos me sen hyväksymme, niin silloin meiltä itseltämme puuttuu armouskominen. Meidän täytyy selkeästi tehdä raja elävän ja kuolleen välillä. Se raja on tänä päivänäkin siinä, että elävässä uskossa luotetaan yksin armoon, ei omiin tekoihin. Tämän vuoksi nämä viisaat joutuivat sanomaan, että he eivät voi, ettei heiltäkin puuttuisi. Me emme voi hyväksyä väärää vanhurskautta, vaan yksin Jeesuksen vanhurskaus on se, joka meidät pelastaa.

”Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.”  Tässä Jeesus sanoo selkeästi, että hän ei tunne niitä morsiusneitoja, joiden usko ei perustu yksin armoon. Sitä ovea ei voitu enää avata, vaan ihan samalla tavalla kuin Nooan aikana, kun arkin ovi oli suljettu, sitä ei voitu enää avata.

Jakeessa kolmetoista sanotaan uudelleen: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” Meidän oma loppumme voi tulla vaikka tänään tai huomenna ja se meidän yhteinen loppumme koska tahansa. Valvominen on sitä, että meidän uskomme perusta kestää. Jos sinä ystävä tällä hetkellä epäilet, niin usko, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä saat luottaa siihen, että kun sinun uskosi perustuu yksin Jeesuksen armoon, niin sinä olet tämä viisas morsiusneito, jolla on öljyastia mukana ja se öljy riittää. Sillä armon kaivo on ehtymätön kaivo. Jeesuksen veri riittää sinulle ja minulle iankaikkisesti aina maailman loppuun saakka. Aamen.