Itsetutkiskelua

 

Vuoden vaihtuminen uuteen on ainakin minulle itsetutkiskelun aikaa. Sitä miettii, miten edellinen vuosi on sujunut, mitä hyvää ja mitä ikävää se on pitänyt sisällään. Samalla miettii, miten oma käyttäytyminen on vaikuttanut näihin asioihin ja mitä voisi tehdä alkavana vuonna toisin, jotta itsellä ja läheisillä olisi parempi olla.

Tänään mieleeni tuli Heprealaiskirjeen kohta: ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.” (4:12-13)

Aamurukouksessa minulle tuli mieleeni tuo alku: Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Jumalan sana on sekä lakia että evankeliumia. Jumalan laki herättää meidät huomaamaan, missä toimimme hänen sanaansa vastaan. Lain tarkoitus on johdattaa meidät Jeesuksen, Jumalan elävän Sanan luo, tunnustamaan syntimme ja ottamaan armossa vastaan synninpäästö.

Otin Raamatun ja luin tuota kohtaa eteenpäin. Se ilmaisee, miten emme voi salata Jumalalta mitään. Me useinkin petämme itseämme, emmekä halua katsoa väärää käytöstämme niin, että haluaisimme sitä oikeasti muuttaa. Jumala kuitenkin tuntee meidät sisintämme myöten. Häneltä ei mikään meissä ole salattua. Sen vuoksi me saamme käydä rehellisenä Isän eteen ja rukouksessa tunnustaa kaiken, myös ne asiat, joita emme oikeasti haluaisi tunnustaa edes itsellemme.

Heprealaiskirje jatkuu valtavalla lohdutuksen sanalla: ”Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.” (4:14-16)

Me saamme joka päivä käydä rohkeasti Jeesuksen eteen saamaan armon avuksemme. Pyhä Henki auttaa meitä tapojemme muuttamisessa Jumalan sanan mukaiseksi. Jokaisessa lankeemuksessa me saamme luottavaisina tunnustaa sen Jumalalle ja ottaa armossa vastaan anteeksi annon. Siunattua Jumalan läsnäolon vuotta sinulle!

Kohtaaminen

 

Tulin juuri kaupasta, jossa oli ihmisiä tungokseen asti. Kaikille oli tärkeää saada ostetuksi jouluruuat ja ehkä viimeiset lahjatkin. Suurin osa ihmisistä kulki toistensa ohi näkemättä heitä. Muutamat juttelivat tuttujen kanssa ja jotkut ihmiset hymyilivät ja toivottivat kohtaamilleen ihmisille hyvää joulua. Mietin siinä, miten monella eri tavalla me voimme kohdata toisen ihmisen, tuntemattomankin.

Raamatusta saamme lukea, miten Jeesus kohtasi ihmisiä. Usein Jeesuksen ympärillä oli paljon väkeä. Hälinän ja tungoksenkin keskellä Jeesus kuitenkin pysähtyi kohtaamaan yksittäisen ihmisen. Hän kuunteli, mitä tällä oli asiaa ja reagoi ihmisen hätään.

Nykyään monet ihmiset ovat hyvin yksinäisiä ja kaipaavat toisen ihmisen kohtaamista. Erityisesti tämä joulunaika on ihmisten kohtaamisen aikaa. Samalla se kuitenkin on monille suuren yksinäisyyden aikaa; ei ole ketään, joka ottaisi yhteyttä. Tuolla kaupassa ajattelin, että sielläkin on monia yksinäisiä ihmisiä, jotka ilahtuisivat, jos joku huomaisi heidät.

Tästä minulle tuli mieleeni, että olisi tärkeää pitää jokaista kohtaamista johdatettuna, ennalta järjestettynä. Jos toisen ihmisen kohtaa sillä mielellä, että Jumala on järjestänyt tämän tapaamisen ja haluaa lahjoittaa meille molemmille jotain hyvää tämän kohtaamisen kautta, tulee jokaisesta tapaamisesta ilo.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:34-35) Jeesus on myös sanonut: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää tekin heille.” (Luuk. 6:31)

Me voimme osoittaa monin eri tavoin rakkautta niille, joita Jumala tiellemme johdattaa. Tärkeintä on, ettemme kulje ihmisen ohi. Voisimmeko ottaa jokaisen kohtaamisen mahdollisuutena ja Jumalan johdatuksena. Hymy ja ystävällinen sana eivät maksa mitään. Rinnalla kulkeminen vaatii ehkä pysähtymistä kiireen keskellä, mutta samalla se on meille annettu mahdollisuus. Jokaiselta kohtaamaltamme ihmiseltä voimme oppia jotain uutta ja siten myös rikastuttaa omaa elämäämme. Ja toisaalta antaa tuolle toiselle ihmiselle itsestämme jotain. Rukoillaan Jeesuksen läsnäoloa jokaiseen kohtaamiseemme ja luotetaan, että hän on siinä läsnä. Siunattua joulunaikaa sinulle!

Syntymän ihme

 

”Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”. Nuo tutut joululaulun sanat kuuluivat radiosta ja aloin miettiä Jeesuksen syntymää. Yleensä ajatellaan vain sitä, miten Jeesus syntyi ihmiseksi Betlehemin seimeen. Mielessämme on kuvia joulukorteista ja lasten näytelmistä. Mieleeni tuli, että oikeastaan Jeesuksella on useita erilaisia syntymiä.

Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh. 1: 1-3) Jeesus on syntynyt Jumalasta ja on Jumala. Jeesuksen kautta on syntynyt kaikki muu, koko se maailmankaikkeus, jonka me voimme havaita.

Kun Jumala katsoi, että on oikea hetki, hän lähetti Poikansa syntymään ihmiseksi meidän pelastuksemme tähden. Jeesus eli ihmisen elämän. Hän opetti taivaan valtakunnasta ja kertoi etukäteen myös omasta kuolemastaan ja ylösnousemisestaan. Jeesuksen syntymä ihmiseksi tapahtui ainoastaan sen vuoksi, että hän omalla kuolemallaan sovittaisi ihmisen synnin. Isä hyväksyi Poikansa suorittaman syntien sovituksen ja herätti hänet kuolleista. Kuolleista ylösnousseena Jeesus oli vielä maan päällä 40 päivää, vahvisti opetuslapsiaan ja opetti, mitä hänestä oli kirjoituksissa kerrottu. Sitten hän meni takaisin Isän luokse.

Jeesuksen syntyminen Jumalaksi, hänen syntymisensä ihmiseksi ja ylösnousemisensa eivät kuitenkaan vielä pelasta yksittäistä ihmistä. Meidän pelastukseemme tarvitaan se, että Jeesus syntyy sydämeemme. Tästä Jeesus kertoo Nikodemukselle näin: ”Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Nikodemus kysyi: Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3: 3-5)

Jotta me voimme tämän elämän jälkeen syntyä iankaikkiseen elämään, meidän on ensin synnyttävä uudesti tämän elämän aikana. Kun me uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, Jeesus syntyy meissä Pyhän Henkensä kautta. Hän syntyy sydämeemme ja antaa Henkensä meille. Pyhä Henki sitten opettaa meitä tuntemaan Jeesuksen Raamatun sanan kautta.

Jos Jeesus ei vielä ole saanut pelastaa sinua, niin ota Jeesus vastaan, anna hänen tulla asumaan sydämeesi ja uudestisynnyttää sinut iankaikkiseen elämään. Aamen.

Jeesus, tule luokseni!

 

Minua puhutteli tänään kirkossa laulettu virsi numero 9. Sen kolmannessa säkeistössä sanotaan näin: ”Kristus tule perkaamaan synnin saasta sielustani. Itse en voi milloinkaan pestä omaatuntoani. Sen vain veri puhdistaa, armo sielun kaunistaa.”

Kuinka usein minä, ja varmaan moni tämän lukijoistakin, koetan piilottaa syntejäni ja sen myötä kärsin huonosta omastatunnosta. Me ihmiset olemme perusluonteeltamme sellaisia, että syntien salaaminen on meille luonnollista. Jeesus on kuitenkin jo sovittanut kaikki syntimme ja siksi meillä ei ole mitään syytä salata niitä Jumalalta. Jumala toivoo, että me heti langettuamme tunnustamme hänelle syntimme ja uskomme ne myös anteeksi Jeesuksen tähden. Kristityn elämä on jatkuvaa kasvamista ja siihen liittyy myös epäonnistumiset ja niistä eteenpäin pääseminen.

Yhtenä tämän päivän tekstinä luettiin tuttu kohta Johanneksen ilmestyksestä: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (3:20) Jos tässä elämässä kotimme ovella on joku ja kolkuttaa tai soittaa ovikelloa, me menemme avaamaan. Saatamme ajatella, että kukahan siellä mahtaa olla ja ehkä katsoa ympärillemme, onko kotona kauhean sotkuista. Silti yleensä menemme avaamaan.

Kun Jeesus kolkuttaa sydämemme ovella, me kuitenkin alamme siivota ja paiskoa elämämme törkyjä komeroon piiloon. Meidän on vaikeaa näyttää Jeesukselle, miten sotkuinen elämämme on. Jeesus kuitenkin haluaa tulla juuri siihen meidän sotkuiseen elämäämme. Hän ei sano, että paranna tapasi ensin, niin hän tulee sen jälkeen, vaan hän sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” (Mark. 2:17)

Tämä sama pätee myös sen jälkeen, kun Jeesus on jo meidät pelastanut. Me emme tässä elämässä pääse synnistä eroon, mutta Jeesus toivoo meidän tulevan hänen luokseen heti tunnustamaan tekomme ja saamaan sen anteeksi. Kun teemme syntiä, Pyhä Henki huomauttaa siitä meille. Hän ikään kuin kolkuttaa omaatuntoamme. Tuo virsi päättyy sanoihin: ”Kristus, tule, lahjoita Pyhä Henki sydämeeni kirkastamaan sinua, johdattamaan askeleeni. Kuule harras pyyntöni: Jeesus, tule luokseni.” Jeesus tulee asumaan jokaisen luokse, joka sitä vain haluaa. Hän ohjaa elämäämme Pyhän Henkensä kautta ja me saamme elää joka hetki hänen kanssaan.

Kärsimys - miksi?

 

Kärsimys on asia, jonka jokainen ihminen kohtaa tavalla tai toisella. Osalle ihmisistä henkilökohtainen kärsimys, esimerkiksi kova kipu, on jatkuva seuralainen. Jotkut joutuvat seuraamaan läheisen ihmisen kärsimystä voimattomana. Maailman kärsimys esimerkiksi sotien, maanjärsitysten, kuivuuden ja rankkasateiden muodossa tulee kaikkien ihmisten tietoon uutisten välityksellä. Kärsimyksen edessä nousee kysymys: Miksi Jumala sallii kärsimyksen?

Alun perin Jumala loi kaiken hyväksi. Kun ihminen nousi Jumalan tahtoa vastaan, oli paha jo olemassa eli enkelien lankeemus oli tapahtunut ennen ihmisen lankeamista. Syntiinlankeemuksessa ihminen liittyi tuohon Jumalaa vastustavien joukkoon. Kärsimys on seurausta ihmiskunnan Jumalan vastaisesta toiminnasta. Suuri osa kärsimyksestä häviäisi maailmasta, jos ihminen noudattaisi Jumalan tahtoa. Sodat, köyhyys ja kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus on seurausta ihmisen ahneudesta ja vallanhalusta.

Ihmiskunta elää kapinassa Jumalaa vastaan. Jumala kuitenkin rakastaa jokaista ihmistä niin paljon, että haluaa pelastaa hänet. Sen vuoksi Jumala syntyi ihmiseksi sovittamaan kaiken synnin. Jeesus kärsi ristillä jokaisen ihmisen puolesta ja ristinkuolemallaan poisti synnin tuoman kuolemantuomion kertakaikkisesti. Se ei kuitenkaan poistanut syntiä tästä maailmasta, vaan me joudumme elämään tämän maanpäällisen elämän maailmassa, jossa on kärsimystä ja pahuutta. Tässä langenneessa maailmassa yksikään ihminen ei ole turvassa sairauksilta ja onnettomuuksilta. Meille Jeesuksen pelastamille tämä maanpäällisen elämän aika on yhtä aikaa kärsimystä ja Jumalan läsnäoloa. Vasta iankaikkisuudessa me saamme synnittömän elämän.

Syntien anteeksisaaminen on ihmisen tärkein asia. Sairaus ja kaikki muu kärsimys, joka meitä kohtaa, ovat toissijaisia pelastuksen rinnalla. Silti kärsimyksen kestäminen ei ole helppoa. Joskus saattaa tuntua, ettei selviä enää. Jumala ei kuitenkaan ole välinpitämätön kärsimyksellemme. Hän haluaa olla läsnä elämässämme joka hetki. Armossaan Jumala antaa meille voimaa kestää sen, mitä elämä tuo tullessaan.

En missään tapauksessa halua vähätellä sinun kärsimystäsi. Ymmärrän, että joidenkin ihmisten taakka on aivan kohtuuton. Silti haluan lohduttaa sinua. Jeesus on jo kantanut kaiken pahan ristille ja hän vie sinut tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Meitä odottaa ihana tulevaisuus: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21:3-4) Aamen.

Sana ja kokonaisuus

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat ja kaikki uskon ystävät. Haluan tänään aloittaa tällaisella kevennyksellä. Joukko vanhempia naisihmisiä päätti lähteä seuramatkalle. He tilasivat linja-auton ja matka seuroihin alkoi. Koko matkan nämä mummot toivat linja-autonkuljettajalle rusinoita. Kun he sitten pääsivät perille, kuljettaja kysyi, miksi te näin paljon syötte näitä rusinoita ja tuotte hänellekin. Eräs mummo sanoi, että nämä ovat suklaarusinoita, mutta koska me emme pidä rusinoista, niin me imeskelemme suklaan pois ja tuomme sitten rusinat sinulle.

Tässä kevennyksessä on myös toinen puoli totta, jos miettii, onko meillä itsellä kirkossa, seuratilanteissa tai yleensä elämässä sellaista ajatusta, että me otamme Jumalan sanasta vain sokerit ja lopun saa toiset pitää. Kuinka helposti me ihmiset näemme, että tuossa ihmisessä on sitä ja sitä vikaa, mutta onneksi se ei kuulu minulle, eikä huomata omaa vikaa, anteeksiantamattomuutta ja rakastamattomuutta.

Ihan erityisesti näinä aikoina, kun maailmantilannekin on huono, meidän tulisi jokaisen valvoa omaa tilaamme ja sitä, että juuri minun syntini on anteeksi annetut. Pyhä Henki kyllä meitä muistuttaa ja Perkele syyttää. Mutta Perkele on vain syyttäjä, se ei ole tuomari. Perkeleellä ei ole meihin valtaa, vaan Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja meidät nähdään viimeisellä tuomiolla valkoisissa puhtaissa vaatteissa.

Sen tähden ystävät ollaan tänäänkin hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Pyhä Isä

 

Rukoilen joka päivä Isä meidän -rukouksen aamuin illoin niin kuin varmaan suuri osa tätä lukevista. Tänään sen alku puhutteli minua aivan erityisellä tavalla. ”Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Tässä rukouksen alussa tulee esille Jumalasta kaksi hyvin tärkeää asiaa. Jumala on meille Isä ja toisaalta hän on myös pyhä. Pyhyys on Jumalan olemus. Ilmestyskirjassa kerrotaan, että Jumalan luona olevat olennot laulavat taukoamatta: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.” (Ilm. 4:8) Tämä sama tulee esille myös Vanhan Testamentin puolella, kun kuvataan Jumalaa.

Jumalan pyhyyteen liittyy hänen kaikkivaltiutensa. Hän on kaiken yläpuolella. Hän on luonut kaiken ja pitää yllä kaikkea elämää. Jumalan pyhyys on jotain käsittämättömän suurta ja voimakasta. Hän on ikiaikojen Jumala, joka on ollut aina ja tulee aina olemaan. Kun rukoilemme ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”, meidän tulisi antaa Jumalalle kaikki kunnia koko elämästämme.

Kuitenkin meitä kehotetaan rukoilemaan pyhää, kaikkivaltiasta Jumalaa Isänä ja puhuttelemaan sinä-muodossa. Jumala haluaa tulla lähellemme, huolehtia ja rakastaa. Me saamme kutsua Jumalaa Isäksi ihan samalla tavalla kuin Jeesuskin teki. Eikä pelkästään kutsua, vaan luottaa siihen, että todella olemme Jumalan lapsia, kun Jeesus on saanut meidät pelastaa. Roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!” (8:14–15)

Kun olemme saaneet vastaanottaa syntien sovituksen Jeesuksen veren kautta, olemme saaneet itsellemme Pyhän Hengen. Siinä samassa yhteydessä meistä on tullut Jumalan lapsia. Meidän ei enää tarvitse pelätä Jumalan pyhyyttä rangaistuksen pelossa. Meille ”Herran pelko on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.” (Snl. 14:27) Me saamme alkaa kasvaa Jumalan lapsina, pyrkien toimimaan hänen tahtonsa mukaan. ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa.” Aamen.

Sovitus

 

Ihmisten kanssa keskustellessani olen huomannut, että monille on epäselvää aivan keskeiset pelastukseen liittyvät asiat. Moni ajattelee, että kaikki uskonnot ovat saman arvoisia ja vievät perille taivaaseen. Siksi haluan nyt kirjoittaa sovituksesta, jotta me, jotka olemme jo Jeesuksen pelastamia, osaisimme kertoa läheisillemme Jeesuksen merkityksestä.

Syntiinlankeemuksesta alkaen jokainen ihminen on ollut syntinen. Synnin seurauksena ihminen on joutunut eroon Jumalasta. Ihmisen ja Jumalan välillä on ikään kuin kuilu, jota ihminen ei pysty ylittämään. Täällä maailmassa synti ilmenee pahoina ajatuksina, sanoina, tekoina ja laiminlyönteinä. Roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (3:23) Jumala kuitenkin rakastaa luomaansa ihmistä niin paljon, että hän haluaa ihmiset takaisin yhteyteensä. Jumalan pyhyys kuitenkin vaatii synnin sovittamista ja siksi hän syntyi itse maailmaan sovittamaan synnin. 2. Korinttilaiskirje ilmaisee asian näin: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” (5:19) Jeesus on silta, joka johtaa synnin kuilun yli.

Jokaisella ihmisellä on kaksi mahdollisuutta sovittaa syntinsä. Hän voi joko suostua ottamaan vastaan lahjana Jeesuksen Golgatan ristillä suorittama syntien sovitus tai sitten hänen täytyy sovittaa ne itse, ja se tapahtuu kadotuksessa. Tämä tuntuu monista ihmisistä niin kauhealta, ettei sitä haluta ajatella eikä uskoa. Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole.

Sovitus on lähtöisin kokonaan Jumalan aloitteesta, ja hän on sen myös kokonaan suorittanut. Koska Jumala on täydellinen, myös hänen suorittamansa syntien sovitus on täydellinen. Se tapahtui yhtenä hetkenä, mutta koskee kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina ja kaikkia syntejä. Tuo Jumalan suorittama syntien sovitus Jeesuksessa tulee ihmisen omaksi, kun hän ottaa sen uskolla vastaan. Me emme saa lisätä siihen mitään omia tekojamme.  

Synti on katkaissut yhteyden ihmisen ja Jumalan välillä. Jeesus on ikään kuin sovituspala, joka saa virran taas kulkemaan. Kun olemme suostuneet sovintoon Jumalan kanssa ja ottaneet vastaan Jeesuksen sovitustyön, saamme itsellemme Pyhän Hengen. Pyhä Henki on se virta, joka kulkee Jumalasta ihmiseen. Pyhä Henki opettaa meitä ymmärtämään Jumalan sanaa, joka on Raamatussa. Hän antaa meille ymmärryksen Jumalan tahdosta ja ohjaa elämäämme koko tämän maanpäällisen elämän ajan. Tässä yhteydessä on hyvä elää.

Kristus perheessä

 

Jumalan armon ja rauhan tervehdys rakkaat ystävät ja blogin lukijat. Olen viime aikoina tavannut eräitä ihmisiä ja on tullut puhetta ja ajatuksia siitä, että mies on perheen pää ja mies ikään kuin hallitsisi naista, puolisoaan. Tämä on sillä tavalla ongelmallinen asia, että vielä tänä päivänäkin on naisia, jotka eivät uskalla kotona kertoa omaa mielipidettään, vaan ainoastaan kuuntelevat miestään. Kuitenkin Jumalan mielen mukaista on se, että kotona vallitsisi rauha ja rakkaus ja mies ja vaimo pystyisivät keskustelemaan asioista ja yhdessä sopimaan, mikä on kulloinkin hyvä.

Haluan ottaa 1. korinttilaiskirjeen luvusta 11 jakeen 3: ”Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala.” Meidän tulee ymmärtää, että tässä pää-sanan sijalla voisi olla alku. Aivan niin kuin narun pää. Me ymmärrämme, että se naru alkaa siitä päästä. Tuohon aikaan pää-sanalla ei ole ollut päällikkötyylistä merkitystä, vaan sillä tarkoitettiin alkua.

Kun me ajattelemme, että jokaisen miehen pää on Kristus, niin mies on saanut alkunsa Kristuksesta. Jeesus on meidät luonut. Naisen pää on mies eli nainen on luotu miehen kylkiluusta. Kristuksen pää on Jumala. Poika on syntynyt Isästä ja on yksi ja sama Jumala.

Tätä kirjoitusta miettiessäni ajattelin, kuinka meidän tulee ymmärtää näitä laajempia ajatuskulkuja. Myöhemmin tuossa kirjeessä kyllä puhutaan siitä, että miehen tulee rukoilla ja olla sanankuulossa ilman päähinettä ja naisella taas tulisi olla pää peitettynä. Näillä ei kuitenkaan ole autuuden kanssa mitään tekemistä. Paavalikin jättää ne vapaasti mietittäväksi, mutta siihen aikaan naisilla on ollut pää peitettynä sanan kuulossa.

Halusin tämän ottaa esille sen vuoksi, että me emme saa miehinä olla millään tavalla alistamassa puolisoamme eikä ymmärtää väärin omaa asemaamme, vaan meidän tulee rakastaa puolisoamme niin kuin läheisiämme ja kanssaihmisiämme. Ystävät, me olemme näissäkin asioissa vajaita ja puutteellisia, mutta me saamme siitä huolimatta tänäänkin uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Taivaassa nähdään

 

Kuulin radiosta nuorten hengellisen laulun ”Nähään taivaassa”, joka kuvaa hyvin kristityn taivastoivoa. Laulu on tyyliltään räppiä eikä siksi erityisesti minun musiikkimakuani, mutta sanat koskettavat. Laulun kertosäe menee tällä tavalla: ”Ei meil oo hätää. Kuitenki taivaassa nähään. Ei tarvii pelkää. Tiedän oon turvassa tänään. Vaikken sua nää, niin mä tiedän oot suojassa. Ei mikään pysty meitä pitämään erossa. Nähään taivaassa. Nähään taivaassa.”

Elämme hyvin levottomia aikoja. Varsinkin nuoret ovat ahdistuneita, koska elämä on niin epävarmaa. Monet ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta, terrorismista, sodista, toimeentulosta ja monista oman elämän asioista. Nämä huolenaiheet ovat todellisia ja oikeutettuja. Jos toivo hiipuu, niin silloin myös elämänhalu häviää. Meidän kaikkien tulee koettaa elää niin, että olisimme lievittämässä kaikkea tätä ahdistusta.

Usko Jeesukseen syntien sovittajana ja taivastoivo on vähentynyt nuortemme keskuudessa radikaalisti eikä suurin osa nuorista enää usko Jumalaan. Tämän seurauksena myös ahdistus lisääntyy. Kun ei ole rakastavaa taivaan Isää, joka huolehtii ja johdattaa, niin ei ole ketään ihmistä suurempaa, joka hallitsee tilanteen.

Tuossa alussa mainitsemassani laulussa puhutaan sekä ystävän että mummin kuolemasta. Siinä on myös meille kaikille hyvin tärkeä kohta: ”Nyt sen tajuu, mikä elämässä on arvokkainta. Aika, kenen kanssa sä vietät täällä sekä taivaas. Moni läheinen sulle varmasti on tärkee. Saatat miettii, onks rukoilus ees mitään järkee. Mut lupaan sulle, et Jumala kyllä näkee ja taivaas huomaat, et sun ystäväkin pääsi tänne.”

Tärkeintä, mitä voimme läheistemme hyväksi tehdä, on rukoilla ja viettää aikaa heidän kanssaan. Maamme nuoret tarvitsevat aikuisen läheisyyttä ilman vaatimuksia tai tuomitsemista. On tärkeää, että emme tuputa omaa uskonmalliamme vaan olemme luonnollisesti Jeesukseen uskovia. Nuoret ovat hyviä keskustelemaan ja voimme kertoa heille omasta uskostamme levollisesti ja iloisesti.

Nyt on pyhäinpäivän aika ja tämä on luonnollinen tilanne kertoa toisille taivaasta ja Jeesuksesta, joka on tie taivaaseen ja Jumalan yhteyteen. Ollaan siis rohkeasti kristittyjä ja annetaan taivastoivon näkyä. 

Puut heiluu

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät ja blogin lukijat. Ajattelin aluksi kertoa tamperelaista huumoria, joka tietenkin koskee turkulaisia: ”Turun yliopistossa on tultu siihen tulokseen, että tuuli johtuu puiden heilumisesta. Tutkijat olivat nimittäin havainneet, että mitä enemmän puut heiluvat, sen enemmän tuulee.”

No, miksi tällainen kevennys tähän alkuun, niin myös meillä kristityillä on taipumus Raamatusta ottaa sellaisia ikään kuin mieleisiä kohtia ja erottaa tuo teksti siitä kokonaisuudesta. Siitä tulee sanonta, että lukee kuin piru Raamattua eli lukee yhden kohdan sieltä ja toisen täältä. Ajattelen niin, että kun me Raamatun sanaa tutkimme, meidän täytyy huomioida kokonaisteksti ja myös Raamatussa oleva vertauskuvallisuus. Sen, mitä Jeesus todella haluaa meille sanoa, avaa meille Pyhä Henki. Sen tähden on tärkeää, että me käymme sanan kuulossa ja raamattupiireissä ja rakennutaan kristittyinä eikä jäädä makaamaan siihen, kun on saatu kokea armo, vaan siitä se matka sitten alkaa. Armokaan ei ole mikään kokemus vaan se on siinä, että me uskomme Jeesuksen syntien sovittajana omalle kohdalle.

Toivon, että te ystävät ymmärrätte tämän ajatuksen, kun nykyään ihan kristillisiltä kanaviltakin tulee niin monenlaista opetusta. Kyllä myös meidän seurakunnissamme on monenlaista opetusta. Kun uskonystävät yhdessä kokoontuu rukoillen, että Jeesus on siinä meidän keskellämme ja avaa sitä sanaa niin, se todella tapahtuu. Pyhä Henki tulee silloin siihen meidän keskellemme.

Tässä ihan muutamia ajatuksia tähän päivään. Haluan sinua ystävä rohkaista uskomaan, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Jumalan käsi

 

Edellisessä blogitekstissäni pohdin kasvojen kääntämistä. Tällä viikolla mielessäni ovat olleet kädet. Ihmisen kädet ovat ihmeellinen Jumalan luomistyö. Kädet voivat tarttua, tuntea, koskettaa ja tehdä monenlaisia töitä. Käsillä voimme hoivata, mutta myös lyödä. Käsien avulla käytämme erilaisia työkaluja. Jokaisen ihmisen sormenpäät ovat erilaiset ja niitä käytetään nykyään ihmisen tunnistamiseen. Kädellä voimme myös ilmaista tunteitamme. Esimerkiksi tapa, miten nostamme käden, ilmaisee huolenpitoa, tervehtimistä tai uhkaa. Ilman sanoja me tunnistamme mistä on kyse.

Raamatussa puhutaan monessa kohtaa Jumalan kädestä. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen kuva Jeesuksesta, joka nostaa kätensä siunaamaan tai parantamaan. Jeesuksen luo tuotiin lapsia ja opetuslapset koettivat estää tuojia. Silloin Jeesus otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. Tätä esimerkkiä noudattaen mekin asetamme kätemme toisen ihmisen päälle, kun siunaamme häntä. Siunatessa rukoilemme hänelle kaikkea hyvää ja erityisesti Jumalan läsnäoloa, johdatusta ja hoitoa. Myös parantaessaan Jeesus usein kosketti sairasta, myös niitä, joihin kukaan muu ei suostunut koskemaan.

 Vanhan Testamentin puolella Jumalan kädellä kuvataan Hänen toimintaansa maailmassa. Me puhumme joskus Jumalan oikean ja vasemman käden työstä. Vasemman käden työt ovat ankaria tuomion sanoja ja oikean käden työt siunaavia ja suojelevia. Esimerkiksi kun Jumala teki vitsauksensa Egyptissä, Jumala ojensi kätensä Egyptiä vastaan. Myös meitä, omia lapsiaan vastaan, Jumala kohottaa joskus ankaran kätensä, mutta se nousee kuitenkin rakkaudesta ja sen tarkoitus on tuoda meidät takaisin Hänen yhteyteensä.

Jesajan kirjassa, luvun 59 alussa, sanotaan: ”Ei Herran käsi ole liian lyhyt pelastamaan (tai toisen käännöksen mukaan auttamaan) eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne.” Kun lähdemme omille teillemme, joutuu Jumala joskus palauttamaan meidät yhteyteensä kovalla kädellä. Hän ei halua, että yksikään ihminen joutuu kadotukseen ja siksi hän käyttää juuri niitä keinoja, joita me tarvitsemme, tullaksemme hänen yhteyteensä.

Me saamme luottaa koko elämämme Jumalan armollisiin käsiin. Me saamme myös tuoda rukouksessa kaikki rakkaamme Jeesuksen siunaavien käsien alle ja pyytää, että Jeesus pelastaa heidät ja pitää meistä kaikista huolta koko tämän maallisen matkan ajan. Jeesuksen siunaavien käsien kosketusta sinulle rakas uskonystävä!

Hyvinvoinnin esteenä on hyvinvointi

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät ja blogin lukijat. Tänään haluan kertoa siitä, kuinka meidän ihmisten elämässä, kun asiat on hyvin; tarkoitan nimenomaan maallista hyvinvointia, niin helposti silloin osa elämänalueista jää sivuun. Eräs ystäväni sanoi minulle tällaisen asian, että hyvinvoinnin suurin este on hyvinvointi. Jäin miettimään tätä asiaa ja todentotta niin se on, että hyvinvointi estää hyvinvointia.

Kun me ajattelemme esimerkiksi, kuinka meillä Suomessa oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa erittäin menestynyt teknologiayritys. Se tuotti paljon maallista hyvinvointia Suomeen ja monille suomalaisille. Tämä yhtiö päätti alkaa jakaa osalle työntekijöistä ns. miljoonaoptioita. Sen jälkeen tämän yhtiön tuotteiden kehittyminen hiipui eikä uusia innovaatioita enää syntynyt. Nyt saadaan kuulla, kuinka kyseinen yhtiö on joutunut koko ajan pienenemään ja pienenemään.

Hengellisessä mielessä kun on maailmassa rauhallista, leipä on turvattu, on työtä ja terveyttä, niin meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että menen sanan kuuloon sitten, kun minulla on siihen paremmin aikaa. Se on huolestuttavaa, koska usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Meidän täytyy ymmärtää, että kun jätetään yhteiset kokoontumiset ja seurakuntaelämä sivuun, niin se on vaarallista, koska siinä helposti usko Jeesukseen syntien sovittajana alkaa hiipua.

Myös silloin kun koemme elävämme hyviä aikoja hengellisesti, meille tulee helposti toisten kristittyjen kanssa väittelyjä asioista, jotka eivät ole pelastavan uskon kannalta merkityksellisiä. Siksi Jumala sallii meille myös vaikeampia aikoja, esimerkiksi sairauksia tai muita vaikeuksia. Myös maailmanlaajuisesti voimme huomata, kuinka Jumala on sallinut koronan ja sotia niin Euroopassa kuin Lähi-Idässäkin. Toivottavasti nämä ovat herättämässä myös meidän Suomen kansaa, että me alkaisimme turvautua Jeesukseen ja Jeesuksen armoon.

Tämä oli minun tämän päivän ajatus, että Jumala tahtoo meitä herättää ymmärtämään sen, mikä on tärkeää. Tärkeintä meille tässä elämässä on ymmärtää se, että Jeesus haluaa jokaisen pelastuvan hänen sovintotyönsä kautta. Meistä kukaan ei täällä maan päällä tule omasta puolestaan valmiiksi, mutta Kristuksen sovintotyön kautta me olemme jo täällä ajassa taivaskansalaisia. Ollaan ystävät tätä evankeliumia tänäänkin viemässä eteenpäin. Kerrotaan ystäville siitä, kuinka Jeesus tuli meidän kaikkien puolesta sovittamaan meidän synnit. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesuksen Kristuksen armo on pelastava meidät viimeisenä päivänä. Aamen.

Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne

 

Olin kuuntelemassa Jukka Norvannon raamattuopetusta Herran siunauksesta. Erityisesti jäin miettimään kasvojen kääntämistä toisen puoleen ja sitä, miltä tuntuu, jos toinen kääntääkin selän.

Olet voinut olla tilanteessa, jossa olet nähnyt tutun ihmisen, sanonut hänen nimensä ja hän kääntyykin poispäin. Toisaalta muistan tilanteita, joissa olen nähnyt tutun ihmisen etäältä ja syystä tai toisesta en ole halunnut hänen kanssaan sillä kertaa jutella ja olen itse kääntynyt menemään eri suuntaan. Entä jos tuo toinen on ehtinyt havaita minut ja nähnyt minun kääntyvän pois? Kun toinen kääntää selän, se tuntuu loukkaavalta, vaikka emme tiedä syytä hänen käytökseensä.

Kun keskustelemme jonkun kanssa, katsomme toisiamme kasvoihin ja erityisesti silmiin. Jos toisen katse harhailee, tulee helposti sellainen olo, ettei hän halua olla kanssani. Kasvoja seuraamalla me pystymme tulkitsemaan toisen tunnetiloja. Kasvojemme avulla me myös osoitamme toiselle olevamme kiinnostuneita hänen asioistaan.

Tällaisia asioita kasvojen kääntäminen toisen puoleen toi mieleeni. Herran siunausta käytetään myös niin, että kohteena on sinä tai me. Joka tapauksessa me saamme sisällyttää itsemme tuohon pyyntöön. Pyydämme Herraa katsomaan meitä, seuraamaan elämäämme, huomaamaan sen, mitä meille kuuluu ja olemaan kaikessa läsnä. Rukouksemme on, ettei Herra kääntäisi meille selkäänsä, vaan olisi aina kasvot meihin päin. Tähän me saamme myös luottaa. Jumala on uskollinen eikä hän hylkää omiaan.

Me voimme kuitenkin kääntää selkämme Jumalalle. Jumala on valmistanut pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa eikä ole mitään muuta tietä Jumalan yhteyteen kuin Jeesus. Jumalan auktoriteetti on kuitenkin ihmiselle liikaa eikä hän halua sitä hyväksyä. Vain Jumalan Henki voi ihmiselle antaa ymmärryksen omasta syntisyydestä ja Jeesuksesta syntiemme sovittajana. Kaikki eivät halua ottaa tätä vastaan, vaan pitävät sitä hullutuksena, kääntävät Jumalalle selkänsä ja kulkevat pois.

Otetaan uskossa vastaan se, että Herra on kasvot kääntyneinä meidän puoleemme. Hän on antanut meille Pyhän Henkensä opettamaan meitä Isän tahdon ymmärtämisessä. Hän seuraa elämäämme ja ohjaa meitä. Jos olemme kulkemassa harhaan, hän sanoo meille: ”Tässä on tie, kulje sitä”.

Meidän Valo

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat kristityt ystävät. Ajattelin tänään kirjoittaa asiasta, joka minulle sattui äskettäin. Silmästäni irtosi lasiainen ja se repi samalla myös osan verkkokalvoa irti ja silmään tuli reikä. Kun tämä oireyhtymä alkoi, näin silmässä valtavia kirkkaita palloja. Kun menin sairaalaan, siellä silmä valaistiin kirkkaalla lampulla ja sitten laserilla verkkokalvo niin sanotusti hitsattiin kiinni. Silmä ei ole vieläkään korjaantunut. Toivon, että rukoilette puolestani.

Tästä minulle tuli mieleeni, että Jeesus puhuu itsestään maailman valona. Myös luomiskertomuksessa yö ja päivä eli pimeys ja valo on erotettu toisistaan. Koko Raamattu kertoo siitä, kuinka Jeesus on meidän kristittyjen valo. Ja myös me, niin kuin Vuorisaarnassa sanotaan, että te olette maailman valo, niin Kristuksen sovintotyön kautta me saamme olla valona, kun me kerromme Jeesuksen armosta ja siitä, kuinka Jeesus on pessyt meidän synnit pois. Se on sitä valoa.

Valoa ei voi kantaa sisälle eikä sitä voi omistaa mitenkään. Valo tulee sinne, missä valolla on mahdollisuus loistaa.  Me huomaamme sen, mikä voima valolla on, varsinkin keväällä, kuinka se antaa voiman koko luomakunnalle. Näin syksyllä valo vähenee ja luonto menee talviunille. Se on vuoden kiertokulku. Kristittynä meidän tulee ymmärtää se, että itse me emme voi valoa tupaan viedä, vaan siinä tuvassa täytyy olla ikkuna, josta valo tulee sisään.

Tästä varmaankin ymmärrämme, kun ajattelemme Jeesusta valona, niin on puhdasta suurta armoa, että juuri sinun ja minun kohdalle on sattunut tällainen arpa kalleimmassa, että me olemme saaneet kohdata Jeesus-valon ja saamme sen uskoa tänäkin päivänä omalle kohdalle. Meidän tulee muistaa, ettei niin suurta syntistä ole, kenelle se valo ei kuuluisi. Meidän tulee vain avata, kun Jeesus koputtaa, ja Jeesus koputtaa meille ihan jokaiselle koko ajan, avata sydämemme ja ottaa armo vastaan ja tunnustaa se, että meidän omat yrityksemme kantaa valoa tai tehdä hyvää ei ole auttaneet. Kun me uskomme Jeesuksessa kaikki syntimme anteeksi, niin meihin tulee Jeesus-valo. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan hyvässä turvassa. Aamen.

Elämän tärkein asia

 

Tänään jumalanpalveluksessa luettiin 1. Johanneksen kirjeen luvusta 2 jakeet 15–17: ”Älkää rakastako maailmaa, älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmien halu ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta. Maailma katoaa himoineen, mutta joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.” Jäin miettimään, mikä minulle itselleni on tärkeintä ja näkyykö se elämässäni.

Elämäni tärkein asia on, että Jeesus on sovittanut syntini ja minä saan sen itselleni armosta ilman ainuttakaan omaa tekoani. Olen pelastettu ja matkalla taivaan kotiin. Mutta miten se vaikuttaa elämääni täällä maan päällä? Pelastukseen me emme voi mitenkään omilla teoillamme vaikuttaa ja se on tärkeää muistaa. Efesolaiskirjeessä sanotaan: ”Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla.” (2:8–9)

Kun tämä asia on tullut selväksi, Efesolaiskirje jatkuu: ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.” (jae 10) Jumala on tarkoittanut meidät osoittamaan rakkautta lähimmäisillemme. Tärkein asia, mitä voimme tehdä, on kertoa Jeesuksesta. Tämän lisäksi lähimmäisen rakastaminen on myös toisten tarpeista huolehtimista, ystävyyttä, läsnäoloa, auttamista. Tämän lähimmäisen rakastamisen teot Jumala on ennalta valmistanut ja hänen toiveensa on, että me niitä tekisimme.

Jos kristittynä elämiselle antaa vain pikkusormen ja pitää kaiken muun itsellään, ei Jumala voi vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Silloin lihan himo, silmien halu ja elämän korskeus saavat hallita elämäämme. On meidän oma valintamme, millä elämämme täytämme. Se, mikä elämässämme on oikeasti tärkeää, näkyy ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse pystyä kristityn elämään omilla voimillamme, vaan olemme saaneet siihen avun, joka pystyy voittamaan omat himomme. Jeesus on luvannut: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.” (Joh. 14:26) Meillä ei siis ole mitään hätää. Ei meidän tarvitse selvitä tästä elämästä omilla voimilla, vaan saamme luottaa Pyhän Hengen apuun kaikessa. Jatketaan siis elämäämme turvallisella mielellä ja annetaan Pyhän Hengen ohjata meitä ennalta valmistetuissa teoissa.

Jeesus on tärkeä

 

Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia rakkaita blogin lukijoita. Olen törmännyt YouTubessa sellaiseen videoon, jossa huumorimielellä kerrotaan tilanteesta, jossa ihmisen eri jäsenet alkavat kinastella siitä, kuka on tärkein. Jalat sanovat, että ne ovat tärkeimmät, koska jalkojen avulla ihminen voi liikkua paikasta toiseen. Kädet sanovat, että ne ovat tärkeimmät, koska niiden avullaan ihminen pystyy tekemään kaikki työt. Pää sanoo, että se on tärkein, koska sillä on aivot, silmät, korvat ja suu. Tärkeämpää kuin pää ei ole. Tätä keskustelua jatkuu ja lopulta peräsuoli ilmoittaa, että se on kaikista tärkein. Kaikki alkavat nauraa, että sinäkö muka olisit tärkein. Silloin peräsuoli lakkaa toimimasta ja koko keho joutuu myrkytystilaan. Kaikki alkavat huutaa peräsuolelle, että ala toimia, he myrkyttyvät ja kuolema on edessä.

Tämä kertoo jollain tavalla, ainakin minulle siitä, että me ihmiset helposti arvostelemme toisia ja meille annettuja erilaisia lahjoja. Seurakunnassakin on annettu yhdelle saarnavirka, yhdelle rukoilijan tehtävä, yksi on kahvinkeittäjä ja on monenlaisia tehtäviä, joita seurakunta tarvitsee. On paljon sellaisia kristittyjä, jotka eivät pidä itsestään kauheaa meteliä, mutta kuitenkin he tekevät Herran työtä työpaikoilla ja kuka missäkin.

Tämä oikeastaan lähti Paavalin Korinttilaiskirjeessä esille tulevasta asiasta. Korintin seurakunnassa oli tullut riita, ketkä siellä ovat niitä oikeita kristittyjä; ketkä heistä ovat parhaimpia. Joku porukka sanoi, että he ovat Keefaksen, toiset Paavalin ja yksi ryhmä sanoi olevansa Kristuksen puolella. Paavali puuttui tähän, että ei ole Paavalin eikä Keefaksen, on vain Kristuksen seuraajia.

Tänä päivänäkin me kristityt helposti taistelemme sellaisista asioista, jotka jakavat kristittyjä. Ajattelemme monista asioista vähän eri tavalla, mutta meidän pitäisi ymmärtää se, että varsinkin näinä aikoina meidän pitäisi toimia sillä lailla ekumeenisesti, vähän niin kuin nyyttikesti malliin, niin kuin eräs ystäväni sanoi, että jokainen toisi siihen pöydälle sitä, mitä hänellä on antaa eli Herran valtakunnan työhön juuri sen taidon, joka hänellä on. Vaikka se olisi omasta mielestä kuinka vähäistä, niin se on tärkeää Herran työssä. Meidän tulee ymmärtää se, että meistä kukaan ei voi sanoa, että olisi toinen toistaan parempi, vaan me olemme kaikki ainoastaan Jeesuksen sovintotyön kautta pelastettuja. Jeesus on meidän päällikkömme ja Pyhä Henki avaa meille sanaa.

Sen tähden me saamme ystävät tänäänkin olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Meidän ei tarvitse kerskata kenestäkään muusta kuin Jeesuksesta. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesuksen armo riittää meille ihan jokaiselle. Aamen.

Voiko itä ja länsi kohdata?

 

Taas on se aika vuodesta, kun koulussa oppilaat opettelevat ilmansuuntia. Niitä harjoitellessamme tuli yhtäkkiä mieleeni Raamatun sana: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.” (Ps. 103:12) Vaikka me vaihtaisimme paikkaamme minne hyvänsä, niin itä on aina idässä ja länsi lännessä. Ne eivät voi koskaan kohdata.

Kotona luin sitten tuon koko Psalmin 103 ja suosittelen sinuakin lukemaan. Se on valtavaa lohdutuksen sanaa. Jakeissa 10–11 sanotaan: ”Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä maksa pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.”

 Meillä ihmisillä on joskus sellaisia ajatuksia, ettei Jeesuksen sovintotyö voi riittää sovittamaan jotain tekemäämme rikkomusta. Me koemme sen itse niin raskaana, että tuntuu mahdottomalta uskoa, että sen voisi saada anteeksi. Jeesus on kuitenkin sovittanut koko maailman synnin kertakaikkisesti Golgatan ristillä. Jos se ei kattaisi kaikkea syntiä, niin silloin ihmisen itse täytyisi osallistua itsensä pelastamiseen ja silloin Jeesuksen sovintokuolema menettää merkityksensä.

Tuossa Psalmissa käytetään voimakkaita luonnonjärjestykseen liittyviä kielikuvia, jotta me voimme ymmärtää, että Jumalan armo riittää kaikille ja kaikkeen. Jos Jumala toimisi sen mukaan, mitä meidän syntimme edellyttävät, ei täällä maapallolla olisi enää ainuttakaan ihmistä. Hyvyydessään ja rakkaudessaan Jumala ylläpitää tätä maailmaa ja antaa aurinkonsa loistaa kaikille ihmisille. Hän antaa meille ne elinpäivät, jotka hyväksi näkee.

Psalmi 103 alkaa ylistyksellä ja ylistykseen se myös päättyy. Se on meille tärkeä muistutus. Me olemme saaneet Jumalalta kaiken, mitä meillä on, ja aivan erityisesti syntien anteeksiantamuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Me saamme tänäänkin luottaa siihen, että Jumala pitää meistä huolen ja Jeesus on sovittanut kaikki syntimme ja pääsemme kerran taivaan kotiin. ”Ylistäkää Herraa, kaikki hänen luotunsa hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Ylistä Herraa, minun sieluni!” (jae 22)

Ota armo, kun tarjotaan

 

Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia blogin lukijoita. Kuuntelin edesmenneen Kalevi Lehtisen saarnaa radiosta. Siinä hän kertoi ystävästään Karista, joka oli ollut pellon reunassa laittamassa pyörään ketjuja paikoilleen. Kari oli huomannut kottaraisen käyttäytyvän oudosti pellon reunassa, ja hän oli mennyt sitä lähemmäksi katsomaan. Linnulla oli ollut tikku nokan välissä pystyssä eikä se siksi saanut suutaan kiinni eikä enempää aukikaan. Kari oli yrittänyt mennä lähemmäksi lintua, mutta se oli lennähtänyt aina kauemmaksi. Kari oli miettinyt, miten hän saisi linnun kiinni, jotta voisi auttaa sitä. Sitten hän oli ottanut takkinsa ja heittänyt sen linnun päälle. Kun hän sitten kokeili lintua takin alta, lintu olikin ihan takin reunassa ja pääsi siitä karkuun ja lähti lentoon. Kukaan ei tiedä, miten linnun kävi. Joutuiko se petojen saaliiksi vai kuoliko se ehkä, koska ei pystynyt enää syömään.

Johanneksen evankeliumissa luvussa 8, jakeessa 36 sanotaan: ”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Myös me ihmiset voimme käyttäytyä kuin tuo lintu, kun me emme ole valmiita ottamaan Jeesuksen armoa vastaan. Kun Jeesus yrittää sanalla ja sakramenteilla, ja myös omatuntomme kautta, puhutella meitä, niin me menemme vain pakoon eikä suostuta ottamaan Jeesuksen armoa vastaan. Siinä käy sitten lopulta niin kuin tälle linnulle, että me muut ihmiset emme tiedä, mikä sellaisen ihmisen kohtalo on. Tiedämme vain, että taivaaseen ei ole muuta tietä kuin yksin Jeesuksen Kristuksen armo. Toinen vaihtoehto on iankaikkinen kadotus.

Me emme kuitenkaan ole tuomareita täällä maan päällä. Me emme voi aina tietää muista ihmisistä, kuinka heidän käy. Se on kuitenkin varmaa, että Jeesuksen Kristuksen armo tulee ottaa omalle kohdalle ja suostua siihen, että Jeesus ottaa kaikki meidän syntimme pois. Aivan niin kuin Kari olisi halunnut ottaa linnulta tuon tikun pois, jotta sen elämä olisi voinut jatkua.

Varsinkin ne ihmiset, jotka on lapsena kastettu, ja saamme mennä pyhälle ehtoolliselle, niin se on palaamista kasteen armoliittoon ja Herran yhteyteen. Myös sanan alla me saamme uskoa syntimme anteeksi. Jeesus on meille uskon antaja. Tämän halusin, ystävät, tänään kertoa. Ollaan hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että viimeisenä päivänä Jeesus on herättävä meidät kuolleista ja saamme herätä taivaan kotiin. Ollaan, ystävät, hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jeesus korjaa ja vahvistaa

 

Olin eilen parsimiskurssilla, jossa opetettiin erilaisia parsimistekniikoita. Olen toki jo lapsena oppinut parsimaan sukat, mutta en ole kuitenkaan ollut siihen ikinä oikein innostunut ja rikkinäisiä villasukkia on kerääntynyt melko paljon odottamaan korjaamista. Kurssilla keskeistä oli, että parsimisen ei tarvitse hävittää kulunutta kohtaa näkymättömiin, vaan korjata se taas ehjäksi. Siellä käytettiin värikkäitä lankoja, jotka saivat erottua sukan väristä. Lopputuloksena oli hauskasti uudistetut sukat, joita on taas ilo käyttää. Siellä korostettiin myös, ettei kannata antaa sukan mennä kokonaan rikki, vaan vahvistaa sitä jo silloin, kun se on ohentunut.

Kotiin ajaessani mietin oppimaani elämän kannalta. Meitä jokaista elämä kuluttaa. Jokin asia elämässämme myös särkyy ja se on ikään kuin tuo sukan reikä. Jos emme käsittele sitä, se vain pahenee. Meillä itsellämme on usein taipumus, jos vain mahdollista, siirtää asia syrjään. Silloin se ei kuitenkaan korjaannu.

Jeesus haluaa olla elämässämme korjaamassa noita menneisyyden haavoja. Jeesus sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Mark. 2:17) Ensisijaisesti Jeesus tarkoittaa tällä sitä syntisairautta, joka erottaa meidät Jumalasta. Jeesus on sovittanut kaikki syntimme Golgatan ristillä ja tuon syntien sovituksen saa jokainen uskoa itselleen. Tuon ammottavan reiän elämässämme Jeesus korjaa kokonaan.

Jeesukseen uskovina olemme saaneet itsellemme Pyhän Hengen. Hän alkaa korjata elämäämme vähitellen. Toisinaan menneisyytemme haavat ovat niin kipeitä, että meidän on vaikea ottaa niitä käsittelyyn. Pyhän Hengen ohjauksessa meidän on kuitenkin turvallista aloittaa tuo korjaustyö. Hän ei myöskään pakota meitä ottamaan sitä kirkasväristä lankaa, joka sallii tuon korjatun asian näkyä toisille, vaan voimme valita myös huomaamattoman langan. Tärkeintä on, että asia tulee korjatuksi.

Me Jeesuksen pelastamat olemme edelleen syntisiä ja synti kuluttaa elämäämme. Me saamme kuitenkin joka hetki tunnustaa syntimme rakastavalle Isälle ja uskoa ne anteeksi Jeesuksen tähden. Näin toimien ei ammottavia reikiä pääse tulemaan, vaan saamme Pyhän Hengen avulla vahvistaa kuluneita kohtia. Ollaan siis turvallisella mielellä ja uskotaan koko elämämme Jumalan haltuun. Annetaan hänen olla vahvistamassa ja korjaamassa meitä. Aamen.

 

Turva Jeesuksessa

 

Rauhantervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Ajattelin kirjoittaa sellaisesta asiasta kuin, mikä on meidän turvamme; mihin me elämässä turvamme laitamme. Hyvin monella se on nykyisin omaisuus, raha, johon luotetaan. Ajatellaan, että siihen voi hädän hetkellä sitten turvautua. Se voi olla myös jokin seurakunta, ei Jeesus, vaan seurakunta ja ne ihmiset, jotka siinä seurakunnassa ovat. Meillä ihmisillä on taipumus turvautua hyvin erilaisiin juttuihin. Jollakin se voi olla vaikka täynnä oleva pakastin.  

Jeremian kirjan 7. luku, jae 6 sanoo: ”Älkää seuratko muita jumalia, sillä se on teille turmioksi.” Meidän 1. käsky sanoo, että älä pidä muita jumalia. Kun me ystävät ajattelemme tätä asiaa, niin mihin me turvaamme, se on myös meidän jumalamme. Jotkut turvautuvat ihmeisiin, horoskooppeihin tai ennustajiin. Unohdetaan, että ainut oikea turva on Jeesus Kristus. Jeesus on se, joka meistä hädän hetkellä pitää huolen. Kun me huudamme häntä avuksi, niin hän pitää meistä huolen ja me saamme uskoa, että hänen sovintoverensä riittää pesemään meidät puhtaaksi. Kun me uskomme Jeesuksen sovintoveren omalle kohdallemme, niin me olemme puhtaat kuin valkeat lakanat. Ei meissä ole vikaa eikä säröä Jumalan silmissä, koska hän katsoo meitä Jeesuksen veren läpi, Jeesuksen sovitustyön kautta.

Sen tähden, ystävät, on tärkeää, että meidän Jumalamme on Jeesus. Monet seuraavat Jeesusta sen vuoksi, että tapahtuisi ihmeitä. Jeesus ei kuitenkaan ole mikään ihmekone. Toki ihmeitä tapahtuu, mutta usko ei kuitenkaan ole niissä ihmeissä, vaan se on syvää luottamusta Jeesuksen armoon.

Me saamme tänäänkin olla hyvällä mielellä ja turvassa siinä, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luotetaan siihen, että viimeisenä päivänä saamme Jeesuksen kanssa olla taivaan valtakunnassa. Jeesus ei ole turhaan lupaustaan jättänyt ja me saamme luottaa hänen sovintokuolemaansa. Aamen.

Martta ja Maria

 

Minulle tuli mieleeni kertomus Martasta ja Mariasta. Se on varmasti sinullekin tuttu. Muistamme, miten Martta ahersi keittiössä, kun Maria istui kuuntelemassa Jeesusta. Muistissa on ehkä sekin, miten Jeesus sanoi Martalle, että hän hätäilee ja huolehtii niin monista asioista ja että Maria on valinnut hyvän osan eikä sitä oteta häneltä pois.

Otin Raamatun ja luin tuon kohdan. (Luuk. 10:38-42) Ensimmäinen asia, johon en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota on, että nimenomaan Martta kutsui Jeesuksen ja opetuslapset luokseen. Hän halusi palvella Jeesusta. Martta halusi huolehtia siitä, että Jeesus ja hänen mukanaan tulleet saavat syödäkseen. Martta halusi olla lähellä Jeesusta, mutta arjen työt pitivät hänet kiireisenä. Tästä seurasi se, että häntä alkoi harmittamaan, kun Maria ei auttanut. Sitten seuraa aika erikoinen juttu. Martta ei mennyt Marian luo ja pyytänyt tätä auttamaan, vaan hän puhui asiasta Jeesukselle.

Mekin saatamme toimia usein niin kuin Martta. Haluamme osallistua erilaisiin palvelutehtäviin seurakunnassa, mutta sitten meitä kuitenkin alkaa harmittamaan, kun meille jää omasta mielestämme liikaa tehtävää. Tästä tilanteesta emme sitten puhukaan heille, jotka voisivat jakaa vastuutamme, vaan olemme tavallaan vihaisia Jumalalle. Jatkamme palveluamme nyreällä mielellä. Siitä seuraa se, että osamme ei olekaan enää hyvä. Emme ole enää lähellä Jeesusta.

Ajattelen, että Jeesus ei aseta Martan ja Marian toimia vastakkain, vaan se hyvä osa, jota Jeesus tarkoittaa, on hänen lähellään olemista. Me voimme olla lähellä Jeesusta erilaisissa palvelutehtävissä. Toisaalta me voimme myös paeta Jeesuksen läheisyyttä kaikenlaiseen touhottamiseen tai näennäisesti olla läsnä, mutta kuitenkin ajatuksissa kaukana.

Martan luonne ei muuttunut mihinkään, vaan hän oli jatkossakin se, joka palveli käytännön työllä. Maria oli jatkossakin se, joka oli ihan Jeesuksen vieressä. Tämän me saamme tietää, kun Jeesus juuri ennen Jerusalemiin ratsastamista oli jälleen Betaniassa. Martta palveli ja Maria voiteli Jeesuksen jalat kalliilla nardusöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan. (Joh. 12:1-3) Ajattelen, että Martan asenne oli kuitenkin muuttunut. Hän oli Lasaruksen ollessa kuolleena tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi. Martta oli päässyt lähelle Jeesusta ja siinä lähellä Jeesusta hän sai palvella omilla lahjoillaan.

Jeesusta huutava pelastuu

 

Rauhantervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille, ystäville ja niin sanotusti kylän miehille ja naisille. Kaikille kuuluu Jumalan rauha. Tänään minua on mietityttänyt se, miten eri seurakunnissa on erilaisia tapoja. Joissakin edellytetään syntien anteeksi saamiseksi rippiä tai että täytyy olla Pyhän Hengen saanut ihminen, joka todistaa synnit anteeksi tai muuta sellaista.

Pyhä Raamattu on kuitenkin siinä mielessä hyvin selkeä kirja, että siinä on selkeät paikat siitä, ketkä saavat uskoa syntinsä anteeksi. Esimerkiksi Apostolien tekojen 2. luku jae 21: ”Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.” Tämä on hyvin yksinkertainen lause, jonka jokainen tajuaa. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu. Ei siinä tarvita rippiä tai mitään temppuja. Ainoastaan se, että sydämessään tuntee sen, että minä tarvitsen Jeesuksen ja sydämensä pohjasta huutaa, että Herra Jeesus, auta minua. Herra itse lupaa, että hän pelastuu.

Se on valtava lupaus. Aivan niin kuin ryöväri ristinpuulla ei ehtinyt parannusta tekemään. Hän vain sanoi Jeesukselle, että muista minua, kun menet valtakuntaasi. Jeesus vastaa, että totisesti tänä päivänä olet valtakunnassani. Tai niin kuin Egyptissä oli vitsaukset, ja kun israelilaiset laittoivat oven pihtipieliin karitsan verta, niin kuolema meni ohi. Se on ihan sama tässä: Joka huutaa avuksi Herraa, pelastuu.

Tämä on ystävät niin valtavaa evankeliumia. Meidän tulee rukoilla, että meille avautuisi tämä evankeliumi. Itse kehottaisin meitä jokaista enemmän tutkimaan Raamattua. Jumalan sanaa kannattaa tukia sellaisella rukouksella, että rakas Jumala, avaa minulle tämä sana, niin kyllä Pyhä Henki avaa.

Ystävät rakkaat, me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että Jeesus kuulee huutomme: Auta minua. Me olemme taivaskelpoisia ja meidän nimemme on siellä elämänkirjassa. Jeesus ei ole turhia lupauksia Raamattuun laittanut. Sen vuoksi me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että jokainen, joka huutaa Herraa avuksi, pelastuu. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.

Elämä Jumalan yhteydessä

 

Kuulin runon, jonka tarkkaa sanamuotoa en muista, mutta ajatus oli tämä: ”Jos sinä etsit Kaikkivaltiasta Jumalaa, niin etsi sitä kaikkialta, sillä Kaikkivaltias on kaikkialla. Jos sinä etsit pelastusta, niin älä sitä etsi kaikkialta, sillä pelastus on vain Golgatalla.”

Olen retkeillyt tänä kesänä melko paljon erilaisilla retkeilyalueilla. Useamman kerran on mieleeni noussut laulu, jossa sanotaan: ”Katso luontoa ja huomaa, että Luojan luomaa parantaa ei voi.” Jumala on luonut kaiken hyväksi ja kauniiksi. Täällä Suomessa me myös saamme edelleen nauttia ihanasta luonnosta, ja meillä on oikeus kulkea metsässä ja poimia marjoja ja sieniä. Kunpa vain osaisimme antaa siitä kunnian Jumalalle.

Jumala voi puhua meille luonnon kautta, mutta sieltä emme kuitenkaan löydä Jeesusta syntiemme sovittajana. Pelastuksen saamiseen tarvitaan Jumalan sana. Roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (10:17) Ihminen ei voi löytää pelastusta mistään omista ajatuksistaan tai kokemuksistaan. Mutta kun ihminen kuulee Jeesuksesta, joka sovitti ihmisen synnin Golgatan ristillä, niin silloin Pyhä Henki voi herättää hänessä uskon.

Myös me, jotka olemme jo saaneet pelastuksen lahjan, tarvitsemme koko ajan Jumalan sanaa voidaksemme hyvin. Jumala haluaa olla yhteydessä meihin, lapsiinsa. Kun olemme seurakuntayhteydessä, luemme Raamattua, rukoilemme ja osallistumme ehtoolliselle, Jumala vahvistaa meitä ja antaa meille uskon ilon.

Meidät on luotu elämään Jumalan yhteydessä ja jakamaan koko elämämme Hänen kanssaan. Olen joskus ajatellut, ettei Jumala tarvitse minun rukouksiani, mutta minä itse tarvitsen niitä. Nyt ajattelen, että Jumala oikein halajaa olla yhteydessä kanssani ja iloitsee rukouksistani. Hän toivoo, että puhun hänelle kaikki asiani.  

Kun elämme yhteydessä taivaalliseen Isäämme, niin silloin Hän toteuttaa meissä myös sen, mitä Paavali Filippiläiskirjeessä sanoo: ”Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” (2:13) Jeesus on sovittanut syntimme ja siihen me saamme luottaa. Pyhä Henki välittää meille Isän tahdon ja vaikuttaa meissä, että me hänen tahdossaan vaellamme. Siinä on kristityn elämä, jota saamme iloiten elää.

Kadonnut löytyy

 

Jumalan armolla ja rauhalla haluan tervehtiä rakkaat ystävät. Minua on tänään mietityttänyt se asia, kun Jeesus puhui siitä, että ’Isä, minä en kadota yhtäkään niistä, jotka olet minulle antanut’. Kuinka lohduttavaa se on. Jeesus pitää huolen meistä. Hän etsii meitä.

Luukkaan evankeliumin 15. luvun alussa Jeesus puhuu ensin sadasta lampaasta ja kuinka niistä yksi katoaa. Kun hän löytää tuon kadonneen, hän pyytää muitakin ilakoimaan tuosta yhdestä löytyneestä lampaasta. Toisessa kohdassa kerrotaan siitä, kun eräällä ihmisellä oli kymmenen kolikkoa, joista yksi katosi. Siihen aikaan on ollut pienet kodit ja niissä pienet maalattiaiset huoneet. Kolikkoa on tuollaisesta huoneesta hyvin vaikea löytää. Kuitenkin sekin kolikko löytyi ja löytyminen sai aikaan suuren ilon, joka haluttiin naapureiden kanssa jakaa. Sen jälkeen tulee vielä tuhlaajapoika vertaus.

Näitä kaikkia kertomuksia yhdistää se, kuinka Jeesus löytää ihan jokaisen. Näissä vahvistuu se sana, että Jeesus ei kadota yhtään niistä, jotka Isä on hänelle antanut. Me saamme luottaa siihen, että kun Jumala on meidät omakseen ottanut, hän vie meidät perille. Meidän ei pidä sitä epäillä, että hän jättäisi meidät jonnekin välille. Jumala huolehtii meistä. Jeesus vie meidät taivaan kotiin. Me saamme olla siitä todella kiitollisia.

Se on sillä tavalla, että mitä Jumala on Raamatussa luvannut, niin sen hän pitää. Näissä vertauksissa täytyy ymmärtää se, että kaikki nuo sata lammasta ja kymmenen kolikkoa olivat lähteneet jo tavallaan niin kuin tielle ja matkalle. Niistä voi sanoa, että ne oli kristittyjä. Omassa elämässä he olivat hairahtaneet pois, mutta Jeesus kuitenkin haki heidät takaisin oikealle tielle. Olen monesti seurannut ihmisiä, jotka ovat lapsesta saakka olleet kristittyjä ja ovat saaneet olla seurakuntayhteydessä. Elämän tiellä on sitten tullut monenlaista mutkaa, mutta Jumala on kuitenkin jossain vaiheessa vetänyt heidät puoleensa.

Me saamme ystävä tänäänkin olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että totisesti Jeesus hoitaa meidät perille. Me saamme uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä ja luottaa Jeesuksen armoon. Aamen.

Kristillisyys Eurooppaan

 

Jumalan armon ja rauhantervehdys rakkaat ystävät. Haluan ihan jokaista tervehtiä ja kertoa siitä, kuinka me saamme olla kiitollisia ja onnellisia siitä, että Jumala on antanut meille oman Poikansa sovintokuolemaan, ja me saamme siihen luottaa.

Euroopan ensimmäisestä kristitystä on kerrottu Apostolien tekojen luvussa 16, jakeissa 13–14: ”Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen, mitä Paavali puhui.”

Tässä oli aikaisemmin sellainen tapahtuma, että Paavalille tuli unessa näky, että hänen piti matkata Makedoniaan. Siellä ei ollut juutalaisia, vaan se oli pakana-aluetta. Siellä kuitenkin oli jumalaapelkääviä ihmisiä. Tämä on jotenkin rohkaisevaa, kuinka jos ihmisellä on sellainen mieli, että ’minä tahdon uskoa Jeesus sinuun’ ja on sellainen oikea mieli, että ’minä tahdon kerran taivaan kotiin’, niin kyllä Jumala lähettää jonkun vahvistamaan. Tästä tapahtumasta syntyi tuolle seudulle seurakunta.

Tuossa kaupungissa mm. vanginvartija kastettiin yöllä perhekuntineen. Paavali ja Silas oli teljetty vankilaan. Keskiyöllä he kahleissa vankityrmässä rukoilivat ja ylistivät Jumalaa. Silloin tuli maanjäristys ja kaikki vankilan ovat aukenivat. Vanginvartija aikoi tappaa itsensä, mutta Paavali kielsi häntä: ”Älä tee itsellesi mitään! Me olemme kaikki täällä.” Silloin ”vanginvartija heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi: ’Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin’. He vastasivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” Ja heidät kastettiin jo silloin yöllä. (Ap.t. 16:25-34) Siitä lähti Euroopan kristillisyys.

Vielä tänä päivänäkin tuo sama Sana on meillä täällä ja me saamme luottaa Sanaan ja siihen, että armo riittää meille. Tällaisia ihmeellisiä tähtihetkiä on vielä tänä päivänäkin. Niin kuin joku ystävä sanoi, että täytyy elää sanaa todeksi, ja mitä se muuta on kuin, että luotetaan siihen, että Jeesus Kristus on pessyt meidät puhtaiksi. Me saamme luottaa siihen, että viimeisenä päivänä Jeesus herättää meidät kuolleista ja meillä on ylösnousemus ja taivas auki.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja otetaan armo armona aivan niin kuin Lyydia aikoinaan. Tämä Apostolien tekojen 16. luku kannattaisi lukea kokonaan. Se on aivan mieletöntä evankeliumia. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on meidät pelastanut. Aamen.

Jeesus ykköseksi

 

Lasten kasvamisessa huomaa erityisen selvästi, miten nopeasti vuodet kuluvat: juurihan tuo ihana pieni lapsenlapsi syntyi ja nyt hän on jo koululainen. Samalla sitä tulee miettineeksi, mitä minulle itselleni on noina vuosina tapahtunut: paljon hyvää, mutta myös monta raskasta asiaa. Päällimmäisenä on kuitenkin tunne, että Herra on pitänyt minusta huolen.

Samalla mieleeni nousi kysymys, onko Jeesus saanut olla elämässäni ykköspaikalla. Tuo kysymys saisi nousta mieleen vähän useamminkin, koska usein laitan itseni tuolle ykköspaikalle. Haluan pitää ratin omissa käsissäni ja silloin elämäni kulkee monissa asioissa sivupolkuja. Asettumalla itse ohjaksiin siitä seuraa ylimääräisiä paineita, levottomuutta, pelkoa ja kiirettä.

Jumala ei kuitenkaan haluaisi minun ottavan paineita tämän elämän suorittamisesta. Hallintavallan luovuttaminen Jeesukselle on kuitenkin sitä vaikeampaa, mitä tärkeämmältä asioiden hallitseminen tuntuu. Ja toisaalta, kun rukoilee johdatusta tärkeään asiaan eikä tunnu saavan mitään vastausta, niin silloin tuntuu, että onko tämä nyt ollenkaan Jumalan hallussa. Mutta kyllä on! Jumala toimii ja hallitsee riippumatta siitä, miltä minusta tuntuu.

Jeesuksen pelastamana minun ei tarvitse kantaa mitään paineita. Minä saan antaa kaikki huoleni ja pelkoni hänen kannettavakseen. Hän on luvannut pitää minusta huolen ja sen hän varmasti tekee. Vaikeiden asioiden kohdatessa saan ensimmäisenä puhua asiasta Jeesukselle. Kun näin teen, asioiden miettimiseen ja järjestämiseen tulee rauha. Mutta valitettavan usein kuitenkin ajatukseni on, että miten minä tästä selviän, ja silloin mielen valtaa levottomuus ja joskus ihan paniikki. Toki elämässä asiat täytyy sitten itse hoitaa, mutta onko lähtökohtani se, että olen puhunut ensin Jeesukselle ja saanut rauhan vai alanko omalla hössötyksellä.

Näiden ajatusten päätteeksi haluan jättää meille kaikille Psalmin 85 sanat: ”Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!” (jae 10) Annetaan Jeesuksen olla sillä paikalla, jolle hän elämässämme kuuluu ja luotetaan, että hän vie meidät tämän elämän halki iankaikkiseen elämään. Siunausta päivääsi, rakas uskonystävä!

Sateenkaaren alla

 

Yhtenä päivänä, kun ajoin töistä kotiin, oli taivaalla iso sateenkaari, jonka alta tie kulki. Sitä katsoessani mieleni täytti kiitollisuus: Herra pitää minusta huolen. Hän ei minua ikinä hylkää. Jumala on asettanut sateenkaaren merkiksi liitosta kaikkien maan päällä elävien kanssa, että Jumala ei enää ikinä lähetä sellaista tuhotulvaa, että kaikki elävä hukkuisi.  

Uutisista saamme vähän väliä nähdä tulvia, jotka ovat aiheuttaneet suurta tuhoa. Nämä ovat kuitenkin seurausta siitä, että ihminen ei ole toteuttanut Jumalan antamaa tehtävää huolehtia maapallosta hyvin. Nämä tulvat aiheuttavat tuhoa tietyssä paikassa, ei koko maanlaajuisesti niin kuin vedenpaisumus. Minulle sateenkaari on myös muistutus Jumalan meille ihmisille antamasta tehtävästä viljellä ja varjella maata.

On hienoa, kun arjessa tulee tällaisia Jumalan läsnäolon tuntemisia. Sateenkaari muistuttaa minua aina Jumalan huolenpidosta. Vaikka nykyiset tulva ja kuivuusongelmat ovat pitkälti ihmisen käytöksen seurausta, emme silti saa unohtaa sitä, että Jumala on myös kaiken luonnon hallitsija. Hänellä on valta tuhota ja säästää.

Raamatussa (Matt. 8:23-27) on kertomus siitä, miten opetuslapset olivat Jeesuksen kanssa ylittämässä veneellä Genesaretinjärveä. Keskellä matkaa tuli ankara myrsky. Kokeneet kalastajatkin ajattelivat, että nyt on meidän loppumme tullut ja vene uppoaa. Jeesus nukkui rauhallisesti myrskystä huolimatta. Opetuslapset menivät peloissaan herättämään Jeesuksen. Jeesus sanoi: ”Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?” Sitten Jeesus nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven.

Jeesus oli tähän mennessä tehnyt jo monenlaisia ihmeitä; parantanut sairaita ja ajanut ulos riivaajia. Se, että myös luonnonvoimat tottelivat Jeesusta, sai opetuslapset kuitenkin ihmettelemään, kuka Jeesus oikein on. Vanhassa Testamentissa on monia kertomuksia, joissa Jumala on käskenyt erityisesti vettä. Hän on kuivannut joen uomia ja estänyt sadetta tulemasta. Nyt Jeesus osoittaa olevansa Jumala käskemällä tuulta ja se tottelee.

Jumalalla on kaikki valta niin taivaassa kuin maan päälläkin. Hän ei ole silti mikään ”karkkiautomaatti”, jolta saisimme maksua vastaan sen, mitä haluamme. Kuitenkin sen, mitä me kaikkein eniten tarvitsemme, hän meille ehdottomasti antaa. Jeesus on sovittanut syntimme ja me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Ollaan siis turvallisella mielellä maailman sekasorron keskellä. Kaikki on Jumalan hallussa ja hän pitää omistaan huolen. Aamen.