Kuulemisen ihme

 

Oletko koskaan ollut tilanteessa, että ihminen puhuu kyllä samaa kieltä kuin sinä, mutta et silti ymmärrä mistä hän puhuu. Asia saattaa olla sinulle täysin vieras tai ihmisen puhetyyli vain on sellainen, ettet pysty seuraamaan sitä. Ajattelen, että tällainen on usein tilanne, kun puhumme Jeesuksesta sellaiselle, jolle Jeesuksen sovintotyö on vieras asia. On myös monia ihmisiä, jotka ovat lukeneet Raamattua, mutta eivät löydä sieltä armollista Jumalaa, päinvastoin.

Ensimmäisenä helluntaina Jumala vuodatti Pyhän Hengen opetuslapsiin, ja nämä alkoivat puhua niitä kieliä, joita kuulijat puhuivat. Pietari puhui kuulijoille Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemisesta ja syntien anteeksi saamisesta. 3000 ihmistä otti vastaan tämän sanan ja liittyi Jeesukseen uskovien joukkoon. Tässä tapahtui kuulemisen ihme, jonka saa aikaan Pyhä Henki. Vain Pyhä Henki voi avata ihmisen korvat kuulemaan Jumalan sanaa niin, että tämä ymmärtää sen.

Ajatus Jeesuksesta, joka on kuolemallaan sovittanut kaikki ihmisten synnit, on luonnolliselle ihmiselle mahdoton. Ilman Pyhän Hengen työtä kukaan ei voi ottaa vastaan Jeesusta syntiensä sovittajana. Pyhän Hengen täytyy ensin avata ihmisen sydän tajuamaan oma syntisyytensä ja se, ettei hän mitenkään voi itse itseään pelastaa. Vasta sen jälkeen hän voi vastaanottaa Jeesuksen pelastajanaan.

Myös Raamatun lukemiseen me tarvitsemme Pyhää Henkeä tulkiksi. Omalla älyllämme me emme Jumalan sanaa ymmärrä. Johanneksen ilmestyksessä on kirje seitsemälle seurakunnalle. Jokainen näistä viesteistä päättyy: ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” Usko tulee Jumalan sana kuulemisesta ja Pyhä Henki on Jumalan sanan selittäjä, eläväksi tekijä. Rukoillaan siis, että Pyhä Henki avaa meidän pelastettujen korvat kuulemaan, mitä asiaa Jumalalla meille on. Rukoillaan myös, että Hän avaa läheistemme korvat kuulemaan ilosanoman synnit sovittaneesta Jeesuksesta. Jumalan sanan täyttämää kesää sinulle!

Ilo Jeesuksen tuntemisesta

 

Kouluvuosi alkaa olla lopuillaan ja mieleeni tuli pieni poika, joka lukemaan opittuaan oli sitä mieltä, että nyt ei sitten enää tarvitse lukea, kun osaa jo. Lukutaidon parantuessa tämä poika onneksi pääsi sisälle kirjojen maailmaan ja hänestä tuli innokas lukija. Hän on muutenkin utelias ja havainnoi maailmaa innokkaasti. Tiedonhalu ja oppimisen ilo tekevät koulunkäynnistä mukavaa.

Tänä aamuna aloin miettiä, miten me kristityt joskus suhtaudumme Jeesukseen samalla tavalla kuin tuo poika aluksi lukemiseen. Kun olemme kerran saaneet uskon lahjan, niin ajattelemme, että se riittää. Jeesuksen tunteminen kuitenkin vasta alkaa siitä, kun Pyhä Henki saa herättää meissä uskon Jeesukseen syntien sovittajana.  Jos ihminen ei käytä lukutaitoaan, ei sillä taidolla ole hänelle mitään merkitystä. Samalla tavalla, jos usko ei ole osa elämää, niin se menettää merkityksensä.

Meille on annettu Raamattu, josta saamme oppia tuntemaan Jumalaa. Kun tutkimme Sanaa, niin tiedonhalu lisääntyy. Omalla älykkyydellämme emme kuitenkaan Jumalan sanaa ymmärrä, mutta tutkiessamme sitä rukoillen, me kyllä saamme ymmärrystä. Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26) Pyhä Henki opettaa meitäkin tuntemaan Jeesusta.

Jumalan Sana paljastaa myös millaisia me olemme. On raskasta huomata, miten synti asuu meissä ja inhimillinen ihminen meissä haluaisi kieltää sen. Ei ole helppoa tajuta, ettei pysty olemaan hyvä ihminen. Juuri tällaisia ihmisiä varten Jeesus on kuitenkin tullut. Jeesus on sovittanut syntimme ja me saamme uskoa kaiken anteeksi. Kun me tästä anteeksiantamuksesta käsin opettelemme tuntemaan Jeesusta, rakkautemme häneen lisääntyy. Jeesuksen toive on, että Hänen rakkautensa meitä kohtaan näkyy myös siinä, että me rakastamme toisiamme. Opetellaan siis koko elämämme ajan tuntemaan Jeesusta paremmin ja annetaan hänen vaikuttaa elämässämme. Herran Jeesuksen Kristuksen tunteminen on arvokkaampaa kuin mikään muu. Iloitaan tänäänkin Jeesuksesta.

Lahjat ovat monet, Henki on yksi

 

Jumalan armoa ja rauhaa kaikille blogin lukijoille ja teille rakkaat kristityt ystävät. Minulle nousi mieleeni se, kun kuulin, että eräässä kristillisessä joukossa oli noussut esille kielillä puhumisen lahja. Siellä oli opetettu, että sellaiset kristityt ystävät pitäisi hylätä, joilla ei ole tätä lahjaa, koska he eivät tämän ryhmän oppien mukaan ole oikeita kristittyjä.

1. Korintolaiskirjeen 12. luvussa käsitellään sitä, miten Kristuksen seurakunnassa on erilaisia lahjoja. Teidän kannattaa kotona lukea koko luku, vaikka minä otan tähän vain osan. Jakeissa 8–11 sanotaan: ”Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.”

Pari jaetta myöhemmin jatkuu: ”Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: ”Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen”, se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: ”Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen” se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi.” (jakeet 14-20)

Meidän tulee ymmärtää se, että Jeesus on omaan seurakuntaansa, joka on Pyhän Hengen saaneiden ihmisten joukko, antanut erilaisia lahjoja. Me emme saa mitään näistä lahjoista nostaa toista ylemmäs tai laskea toista alemmas. Kaikkia näitä tarvitaan seurakunnassa. Sinä ystävä, joka ajattelet, että sinulla ei ole mitään lahjaa, niin eikös sekin ole lahja, että Jeesus on sinut herättänyt ja olet alkanut tuntea, että sinä tarvitset elämääsi Jeesusta. Minä koen, että se on ensimmäinen suuri lahja, jonka minä olen saanut Pyhältä Hengeltä. Pyhä Henki on alkanut muistuttaa minua synnistä ja siitä tarpeesta, että minä tarvitsen Jeesuksen. Sitä myöten sitten vuosien saatossa Jumala on antanut minulle sellaisen lahjan, että hän on avannut minulle hänen suuruuttaan ja sitä, kuinka minä tarvitse armoa joka päivä. Minä en omilla ansioillani menesty enkä tule taivaskansalaiseksi. Mutta sillä että Jeesus on minut pelastanut, minä tulen autuaaksi. Ajattelen niin, että nämä kaikki kielillä puhumiset ja muut lahjat, niin ne ovat sitten ekstraa. Tärkein lahja on se, että me turvaudumme Jeesuksen armoon.

Myös se on lahja, että Jumala on antanut meille lääkäreitä ja seurakuntaan kahvin keittäjiä ja kokkeja ja hyvin monenlaisia lahjoja. Nuo Pyhän Hengen lahjat, jotka tuossa Korinttilaiskirjeessä on mainittu, eivät saa olla erottamassa meitä toisistamme, vaan yhdistämässä. Apostoleillekin oli annettu erityyppisiä lahjoja ja niin se on vielä tänä päivänäkin, että meillä kaikilla kristityillä on erilaisia lahjoja, mutta näiden lahjojen perusteella me emme saa tuomita toisiamme. Haluankin sinua kristitty ystävä rohkaista siihen, että se on jo lahja, että Jumala on sinut herättänyt ja antanut sinulle uskon lahjan, sen, että turvaudut tänä päivänäkin Jeesuksen armoon. Sinä saat uskoa, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden ja me saadaan olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Armoa ilman muttaa

 

Osa meistä ihmisistä on sellaisia, jotka reagoivat hyviinkin asioihin mutta- sanalla. Tällaisen ihmisen lähellä on raskasta elää. Kun kaikkiin ehdotuksiin ja ajatuksiin tulee vastauksena ’Mutta kun …’, vähitellen ei hänen kanssaan halua enää keskustella.

Usein on niin, että nämä mutku -ihmiset tuovat tuon saman epäilyksen ja vaatimuksen myös evankeliumiin. Yksin armosta, yksin Jeesuksen sovintotyön tähden saadun pelastuksen riemuun hän tuo varoittavan sormen ja lain vaatimukset. Jos haluaa, Raamatusta kyllä saa yhdistelemällä vesitettyä kaiken ilon ja armon. Otan yhden esimerkin.

”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:1–2) Voiko tämän ihanampaa asiaa olla! Kun iloitset sydämestäsi pelastuksesta, joka ei ole kiinni sinun omista teoistasi eikä onnistumisistasi, mutku -ihminen pudottaa sinut heti maan rakoon: Mutta ”Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.” (Room. 6: 15–16)

Nämä molemmat asiat ovat totta. Mutku -ihminen lukee ne siten, että meidän täytyy itse selättää synti ja pystyä elämään synnittöminä, että olemme kuuliaisia Jumalalle. Raamattu kuitenkin todistaa, ettei yksikään ihminen pysty elämään synnittömänä. Jos pystyisi, ei Jeesusta tarvittaisi mihinkään. Koska synnin palkka on kuolema, ja jos ihminen pystyy elämään ilman syntiä, ei hän kuole. Me olemme kuitenkin ihan jokainen syntisiä ja ainut mahdollisuutemme on turvautua Jeesuksen armoon.

Evankeliumi on ilosanoma. Pidetään se siis sellaisena. Iloitaan Jeesuksen sovintotyöstä ja katsotaan häneen, ei itseemme. Jos joku ihminen tuo tämän ilosanoman perään mutta-sanan, niin ei kuunnella häntä. Voimme sanoa hänelle, että Jeesus on sovittanut minun syntini eikä siihen ole mitään lisättävää. Iloa Jeesuksessa sinulle, rakas uskonystävä!

Jeesuksen siunaavien käsien alla

 

Vietämme Jeesuksen taivaaseen astumisen juhlaa. Olemme varmaan kaikki nähneet kuvan, jossa Jeesus nousee pilvellä taivaaseen opetuslasten silmien edessä. Sen jälkeen kaksi enkeliä sanoo opetuslapsille, että Jeesus tulee kerran takaisin samalla tavalla. Aloin tutkia Raamatusta, mitä tuosta hetkestä kerrotaan ja silloin huomasin yhden asian, johon en ole aikaisemmin erityisesti kiinnittänyt huomiota. Luukkaan evankeliumin viimeisessä luvussa sanotaan: ”Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.” (Luuk. 24:50-51)

Taivaaseen noustessaan Jeesus koko ajan siunasi opetuslapsia ja samalla tavalla hän tulee takaisin. Minusta tuntuu, ettei tuo Jeesuksen siunaus lakkaa näiden kahden tapahtuman välillä missään vaiheessa. Jeesus siunaa omiaan jatkuvasti. Jeesus on tälläkin hetkellä Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme. (Room. 8:34) Ajattele, millaisessa turvassa me saamme olla!

Jeesus antoi opetuslapsilleen, ja siis samalla myös meille, tehtävän. ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18-20) Tuota tehtävää me saamme hoitaa siunauksen alla. Jeesuksen kädet ovat kohotettuna siunaukseen, kun me kerromme hänestä toisille. Samalla myös ne, joille me Jeesuksesta kerromme tulevat siunatuiksi.

Toisinaan meistä saattaa tuntua, ettei meistä ole kertomaan Jeesuksen pelastustyöstä kenellekään, ettemme osaa ja pelkäämme, että sanomme jotain väärin. Tällainen ajattelu on itsensä korottamista, koska se sisältää ajatuksen, että me saisimme jonkun uskomaan Jeesukseen syntien sovittajana. Näin ei kuitenkaan ole. Meille on annettu tehtävä kertoa, mutta Pyhä Henki herättää uskon.

Eletään siis rohkeasti Jeesuksen opetuslapsina. Luotetaan siihen, että Jeesus on kanssamme joka hetki ja siunaa työmme. Meidän ei tarvitse pelätä, vaan saamme elää koko ajan Jeesuksen siunaavien käsien alla.

Ryöstetty mies ja Jeesus

 

Rauhaa kaikille blogin lukijoille. Viime päivinä olemme saaneet nauttia oikein ihanista ja aurinkoisista päivistä. Tänä vuonna tämä kevään ja kesän tulo on ollut samanlaista kuin meidän kristittyjen vaelluskin, että välillä näyttää hyvältä ja välillä taas tulee lunta tupaan. Sanonta ’kevät keikkuen tulevi’ on sanasta sanaan totta.

Tänään minua puhutti sellainen asia, kun vanhat kristityt aikoinaan puhuivat, että bokstaavi kuolettaa, mutta sana tekee eläväksi. Kun me tuota asiaa mietimme, niin bokstaavi on lain kirjain. Eli kirjain kuolettaa, mutta sana tekee eläväksi. Laki ei voi meitä armahtaa. Sana on Jeesus Kristus ja niin Jeesus tulee siinä sanassa ja se on se armo, joka voi meidät pelastaa.

Luukkaan evankeliumissa on kertomus laupiaasta samarialaisesta. Siinä pappi ja leeviläinen menivät ryöstetyn ja hakatun miehen ohi, jolta oli vaatteetkin viety päältä. He eivät tienneet, oliko mies vielä hengissä ja oliko hän juutalainen. Jos hän olisi ollut kuollut ja pappi olisi koskenut tai mennyt lähelle, pappi olisi joutunut tekemään monimutkaisen ja kalliin puhdistusriitin. Tämä kuvaa sitä, että laki ei voinut miestä armahtaa. Sitten siihen tulee samarialainen ja ottaa tämän ryöstetyn ihmisen hoitaaksensa. Ensin hän sitoo haavat ja sitten vuodattaa niihin öljyä ja viiniä. Silloin kun synti on saanut meidät oikein rikki, niin ensin täytyy sitoa. Kolaripaikallakin, jos tulee paljon verta, niin ensin sidotaan ja vasta jälkeenpäin aletaan putsailemaan haavoja. Tässäkin tapauksessa ensin sidottiin ja sitten vuodatettiin öljyä ja viiniä. Se on juuri sitä armon evankeliumia.

Sitten tuo samarialainen vie loukkaantuneen miehen majataloon, johon hän jättää miehen hoitoon. Samarialaisten ja juutalaisten välit olivat todella huonot. Kun samarialainen mies vei loukkaantuneen juutalaiseen majataloon, niin hänet katsottiin osalliseksi tämän ryöstämiseen. Se oli sen ajan mukaista. Historioitsijat ovat sanoneet, että tämä samarialainen tiesi jo tässä vaiheessa, että kun hän tulee sieltä majatalosta ulos, niin hänet kivitetään hengiltä. Lähtiessään hän antaa majatalon isännälle kaksi denaaria ja sanoo, että jos hoito enemmän maksaa, niin hän palatessaan maksaa kaiken. Se on kuvaus seurakunnasta, kuinka meille on jätetty kaste ja ehtoollinen ja Jumalan sana, joka hoitaa meitä. Me saamme tänäänkin ystävät olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Pyhä Henki elämässämme

 

”Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” (2. Kor. 13:13) Näillä sanoilla Paavali siunasi korinttilaiset ja samoilla sanoilla meidät usein siunataan takaisin arkielämään seurakunnan tilaisuuden päätteeksi. Jäin miettimään, mitä tuo Pyhän Hengen osallisuus pitää sisällään. Osallisuus on ainakin minulle sellainen sana, jonka merkitystä on vaikea hahmottaa. Siksi aloin tutkia netistä erikielisiä käännöksiä ja sitä, miten alkukielen sanaa on eri yhteyksissä käännetty. Tässä siis muutamia havaintojani.

Ensimmäisenä tuli vastaan sana kommunikaatio. Jo tämä aukaisi minulle valtavasti Pyhän Hengen osallisuuden merkitystä. Pyhä Henki haluaa kommunikoida, keskustella kanssamme. Kommunikaatio on kahdensuuntaista. Jos se tapahtuu vain yhteen suuntaan, on se tiedonvälitystä. Sanan merkitys sisältää myös läsnäolon, yhteyden, seurustelun ja keskenään jakamisen.

Pyhä Henki haluaa olla kanssamme yhteydessä niin, että se on todellista läsnäoloa ja seurustelua. Ajatelkaa, miten valtava asia: Kaikkivaltias Jumala haluaa olla ja seurustella kanssamme. Hän haluaa osallistua elämämme kaikkiin asioihin, ei vain silloin kun osallistumme seurakunnan tilaisuuteen, rukoilemme tai luemme Raamattua, vaan ihan joka hetki. Hän on kiinnostunut elämämme kaikista asioista ja haluaa osallistua niihin. Joka hetki saamme puhua asiamme hänelle, pyytää neuvoa ja apua.

Osallisuus tarkoittaa myös läheisyyttä ja ystävyyttä. Tätäkin kannattaa ajatella ensin maallisten ihmissuhteiden kautta. Emme voi olla toisen ihmisen kanssa läheisiä ystäviä, jos meillä ei ole toistemme kanssa mitään kanssakäymistä. Läheisen ystävän kanssa voimme olla rentoja eikä meidän tarvitse pelätä mitään. Hänen kanssaan voimme keskustella kipeistäkin asioista. Tätä Pyhä Henki haluaa meille olla. Maallinen ystävä voi pettää ja ystävyys loppua. Pyhä Henki on kuitenkin luotettava eikä ikinä hylkää. Hänen kanssaan voimme olla turvassa ja luottaa siihen, että hän on läsnä koko elämämme ajan ja johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Eletään siis Pyhän Hengen osallisuudessa ja iloitaan Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen armosta. Se on Jumalan suurta lahjaa meille. 

Jeesus ja ryöväri

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Me saamme olla kiitollisia siitä, että Jeesus on jättänyt meille sen kaltaisen armon, että meidän ei sen eteen tarvitse esittää mitään omia ansioita, ei pienintäkään ansiota. Ainoastaan se, että me pyydämme ja heikollakin vajavaisella uskolla luotamme siihen, että Jeesus on juuri minun syntini pessyt pois.

Sinä ystävä, joka olet tänään hyvin ahdistettu ja ajattelet, että riittääkö minun uskoni siihen, että Jeesus minut vapauttaa ja on antanut minun syntini anteeksi, niin ajattelepa sitä ryöväriä ristinpuulla. Hänet oli ristiinnaulittu eikä hän enää siinä vaiheessa ehtinyt tehdä ensimmäistäkään hyvää tekoa. Ainut, mitä hän pystyi tekemään, oli puhua Jeesukselle: ”Hän sanoi: ’Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.’ Jeesus vastasi: ’Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:42-43)

Ajatelkaa, miten lohdullista sanaa: Jo tänään olet minun kanssani paratiisissa. Ei Jeesus sanonut, että mene tekemään hyvää, vaan hän sanoi ryövärille, joka roikkui ristinpuussa, että totisesti jo tänään olet minun kanssani paratiisissa. Kun me ajattelemme sitä toista, joka myös oli ristiinnaulittu, niin hänelle ei tullut tarvetta turvautua Jeesukseen, vaan hän vain pilkkasi Jeesusta.

Ajattelen niin, että Pyhä Henki kirkasti tuolle ryövärille, että juuri tässä on Jumalan Poika. Niin se on meilläkin, rakkaat ystävät, että Jumalan Pyhä Henki kirkastaa meille armoa. Meidän tulee vain luottaa Jeesuksen armo omalle kohdalle ja aivan niin kuin tämä ryöväri, vaikka me emme mitään muuta enää osaisi tehdä tai sanoa, niin sanoa Jeesukselle: muista minua. Jeesus kyllä kuulee pienetkin huokaukset.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja ajatellaan itsemme sen ryövärin kaltaisena ja luotetaan siihen, että jo tänään me olemme Jeesuksen kanssa paratiisissa. Vaikka meidän maallinen elämämme vielä jatkuu, mutta meille on varattuna siellä paikka, jossa me saamme iloita ja riemuita ja kädet ylhäällä ylistää Jumalaa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Sana tuli lihaksi

 

Rauhantervehdys kaikille blogin lukijoille. Kaikille kristityille haluan toivottaa armoa ja rauhaa, sillä armo ja rauha on meille se, jossa me saamme olla, ja johon me saamme turvautua. Tämänkertainen tekstiaihe syntyi sillä tavalla, kun juttelin eräiden tuttavieni kanssa ja he kertoivat siitä, kun Raamatussa sanotaan, että Sana tuli lihaksi. He olivat kokeneet, että kun sana tulee lihaksi, niin sana alkaa toimia siinä ihmisessä sillä tavalla, että hän alkaa tehdä hyvää. Idea oli se, että kristityssä ihmisessä ei ole enää syntiä eikä puutosta, vaan hän tekee hyviä tekoja.

Jos me kuitenkin luemme Raamatusta Johanneksen evankeliumin alusta, niin siinä sanotaan: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” Silloin kun Aatami ja Eeva lankesivat syntiin, annettiin heille jo lupaus Jeesuksesta. Se oli siinä vaiheessa Sana. Jeesus on se Sana, joka tuli lihaksi ja sovitti meidän syntimme. Ilman Jeesuksen sovintokuolemaa meillä ei ole osuutta taivaan valtakuntaan.

Ennen Jeesuksen sovintokuolemaa eläneet ihmiset pelastuivat sillä, että he uskoivat tulevaan Vapahtajaan ja me nykykristityt uskomme siihen, että Jeesus on syntynyt, kuollut ja noussut ylös meidän syntiemme sovitukseksi. Lupauksen Sana tuli lihaksi. Ei todellakaan ole kyse siitä, että me ihmiset sanassa muuttuisimme hyväntekijöiksi. Me olemme alusta loppuun saakka syntisiä ihmisiä eikä meitä tällä tarkoiteta, vaan tarkoitetaan juuri sitä, kuinka Jeesus Golgatan ristillä täytti lupauksen sanan. Me uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Jeesus oli 100 prosenttisesti Jumala, mutta samalla myös 100 prosenttisesti ihminen. Hän koki kaiken sen tuskan, mitä me koemme täällä maan päällä ja vielä paljon enemmän. Hän sovitti koko maailman synnin.

Nyt tullaankin siihen, että jokainen, joka ottaa Jeesuksen vastaan sydämeensä Pelastajanaan, syntiensä sovittajana, pelastuu. Ei ole kyse siitä, kuinka paljon sinä uskot Jeesukseen, vaan että uskot, että Jeesus on sinun syntisi sovittanut. Tunteet voivat olla mitä vain. Välistä meistä ihmisistä tuntuu, ainakin minusta, ettei minulla ole paljoakaan uskoa. Mutta ei se ole se uskon määrä, vaan sydämen tila: Minä tahdon Jeesus luottaa siihen, että sovintokuolema on juuri minun tähteni tehty. Meidän jokaisen ihmisen vuoksi Jeesus on suorittanut sovintokuoleman. Sen tähden me saamme tänäänkin ystävät olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus on meidän kaikkien synnit sovittanut. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Suuri ihme

 

Neljäs lastenlapseni on syntynyt. Kun kävin tuota viikon ikäistä pientä tyttöä katsomassa, tuli mieleeni Psalmi 139: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.” (jakeet 13–14) Täydellistä pientä ihmistä katsoessa ei voi epäillä, etteikö Jumala olisi häntä luonut. Ja silti vain pieni osa suomalaisista enää uskoo siihen. Suurin osa ajattelee meidän syntyneen evoluution kautta. Se on niin surullista. Jumalan luomistyökin on kuitenkin sellainen asia, jonka Pyhä Henki voi ihmiselle ilmaista. Rukoillaan siis sitä, että suomalaiset saisivat uskon Jumalaan, joka on luonut meidät ja koko maailmankaikkeuden.

Tuohon Psalmiin palatakseni, niin me saamme sijoittaa myös itsemme noihin sanoihin: ”Minä olen ihme, suuri ihme.” Tämä tuntuu jo paljon vaikeammalta ajatukselta kuin pienen lapsen kohdalla. Kuitenkin Jumala haluaa, että me näemme itsemme hänen rakkautensa kohteena; ihmeenä, jonka hän on luonut. Sen lisäksi, että hän on luonut meidät, hän myös tuntee meidät jokaista soluamme myöten ja on koko elämämme ajan kanssamme. ”Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.” (jakeet 1-2)

Jumalan Henki on koko ajan kanssamme: ”Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?” (jae 7) Tuo ajatus saattaa tuntua kahlitsevalta: Enkö voi olla hetkeäkään niin, ettei Jumala näkisi ja tietäisi. Kuitenkin se on tarkoitettu suureksi lohdutukseksi. Meidän ei tarvitse yrittää salata Jumalalta mitään. Me saamme tuoda hänen eteensä koko elämämme juuri niin raadollisena kuin se on. Ihmisiltä me salaamme jatkuvasti asioita eikä kaikkea pidäkään toisille kertoa. Jumala kuitenkin tietää jo valmiiksi kaiken meidän sisimpiä tuntojamme ja ajatuksiamme myöten. Hänen edessään saamme siis olla täysin paljaana.

Jumalan rakkaus luomaansa ihmistä kohtaan on niin suurta, että hän antoi ainoan Poikansa pelastamaan meidät. Jumala haluaa, että jokainen ihminen eläisi elämänsä täällä maan päällä hänen yhteydessään Jeesuksen kautta ja sen jälkeen iankaikkisesti. Jeesuksen ylösnousemuksen tähden olemme Jumalan rakkauden keskipisteessä jatkuvasti. Rukoillaan siis, että Pyhä Henki saisi ohjata elämäämme ja myös läheistemme elämää ja ohjata meidät kaikki ikiaikojen tielle.

Jeesus ristillä

 

 Armon ja rauhantervehdys rakkaat blogin lukijat, ystävät, tuttavat ja niin sanotusti kylän miehet. Luin tuossa Facebookia ja sinne oli joku ehkä vitsinä laittanut, miten hän oli ostanut Ikeasta krusifiksin. Kotona hän oli todennut, että siinä oli irrallaan olevat kaksi puuta, jotka piti yhdistää, ja Jeesus, joka piti naulita ristiin. Jäin ajattelemaan tuota asiaa, että siinä voi myös päästä hyvin lähelle sitä, kuinka minä syntinen olen omilla teoillani ristiinnaulinnut Jeesuksen ja kuinka hän on rakastanut meitä ja sovittanut meidät siinä ristillä.

Kolossalaiskirjeen luvussa 1 jakeissa 19–20 sanotaan: ”Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.” Ystävät, jos me oikein ymmärrämme tämän asian, niin Jeesuksen sovintotyö ristillä on yhtä kuin se, että Jumala ei enää vihaa meitä, vaan Jeesuksen rakkauden kautta hän rakastaa meitä jokaista, koska hän on oman poikansa antanut meille. Jokainen, joka uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen sovintokuoleman kautta, saa periä iankaikkisen elämän.

Voitteko ystävät kuvitella mitään suurempaa asiaa kuin iankaikkinen elämä. Tämä aika, jonka me olemme täällä maan päällä, on lyhyt. Meille ei ole luvattu helppoja aikoja, että elämä olisi täällä maan päällä jotenkin helppoa. Mutta sitten kerran, kun haudat aukenevat ja ne, jotka silloin ovat hengissä, temmataan ylös ja päästään taivaan kotiin, alkaa ilo ja rauha.

Me, jotka luotamme Jeesuksen armoon ja sanaan, saamme jo tässä ajassa nauttia rauhasta. Siitä rauhasta, että Jeesus on pessyt kaikki minun syntini pois. Muista ystävä tämä: ei ole niin suurta syntiä, jota Jeesus ei ole pessyt pois. On kysymys siitä, että me otamme sen armorakkauden ja sovintotyön vastaan, jonka hän on tehnyt meidän puolestamme. Haluankin lopettaa tämän tekstin sanomalla jokaiselle ystävälle, että me saamme uskoa ja luottaa siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois oman sovintoverensä kautta. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luotetaan se omalle kohdalle. Aamen.

Syvissä vesissä

 

Olen kulkenut syvissä vesissä. Luulen, että myös moni tämän tekstin lukija kokee samalla tavalla. Meidän jokaisen elämässä on ollut tai on parhaillaan asioita, joita emme koskaan olisi toivoneet tulevan. Tällaisessa tilanteessa on vaikea hyväksyä Roomalaiskirjeen 8. luvun sanoja: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.” (jae 28)

Tästä Raamatun kohdasta täytyy huomioida, että siinä ei sanota kaikkien elämämme asioiden olevan hyviä. Elämässä tapahtuu paljon pahaa. Jeesus itse sanoo, että maailmassa meillä on ahdistus: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Minä itse en ole voittanut, vaan Jeesus on voittanut. Jos me katsomme itseemme emmekä Jeesukseen, niin nämä maailman ahdingot voivat nujertaa meidät. Mutta Jeesukseen katsomalla saamme voiman kestää.

Ahdingossa elämisestä Roomalaiskirje jatkaa: ”Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.” (Room. 8:37) Meille ei luvata vapautusta ahdingoista, vaan apu näissä ahdingoissa, ja jopa riemuvoitto. Ja kuka tuon riemuvoiton tuo? Jeesus – emme me itse.

Kun ahdistuksen aika sitten väistyy, niin kuin minulla nyt on tapahtunut, silloin meidän tulisi riemuita tuosta voitosta. Jumala on kulkenut kanssani koko tuon vaikeankin ajan. Hän on kantanut minua, kun en ole itse jaksanut kävellä ja pitänyt pinnalla, kun olen meinannut hukkua. Hän ei anna minkään asian erottaa minua hänen rakkaudestaan. ”Ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (jae 39)

Annetaan tuon pelastuksen ilon näkyä. Ahdistuksen aikana tieto pelastuksesta antaa voimaa jaksaa. Kun elämäntilanne sitten taas helpottaa, kiitetään ja riemuitaan. Jeesus on saanut voiton ja sen hän on lahjoittanut meille. Ylistetty olkoon Vapahtajamme Jeesus Kristus! Aamen.

Orjantappurakruunu

 

Alttari on verhottu mustaan. Vain yksi kynttilä palaa. Kaikki ovat jättäneet Jeesuksen. Orjantappurakruunu ja viisi punaista ruusua Jeesuksen haavoista muistuttamassa.

Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala sanoi Aadamille, että maa on kirottu hänen vuokseen. Se kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta. Vaivaa nähden on ihmisen siitä hankittava ruokansa. Meidän syntimme tähden Jeesuksen päähän painettiin orjantappurakruunu kuvaamaan sitä, että Jeesuksen päälle laitettiin koko maailman synti.

Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rikollista. Heidän suhtautumisensa Jeesukseen kuvaa niitä kahta vaihtoehtoa, jotka ihmisellä ovat. Toinen ei nähnyt, kuka Jeesus on. Hän katsoi vain itseensä ja syytti Jumalaa omasta tilastaan. Toinen tunnusti syntinsä ja turvasi Jeesukseen antaen Jeesukselle kaiken vallan omaan elämäänsä. 

Sitten tuli hetki, jolloin Jeesus antoi henkensä Isän käsiin. Isä otti sen vastaan. Koko maailman synti oli sovitettu. Temppelin esirippu oli revennyt ylhäältä alas ja tie kaikkein pyhimpään Jumalan luo aukaistu, sinulle ja minulle, meille syntisille.

Viimeinen kynttilä sammuu. Minun syntieni tähden. Itku tulee. Anna Jeesus anteeksi. Anna Isä anteeksi.

Kiitos Jeesus, että sinun sovintokuolemasi tähden kaikki on anteeksi annettu. Kiitos Jeesus!

Usko, toivo, rakkaus

 

Laatikoita siivotessa käteeni osui nuorena pitämäni kaulakoru, jossa on risti, ankkuri ja sydän, eli usko, toivo, rakkaus. Tuo koru puhutteli minua taas pitkän ajan jälkeen. Uskossa oleellista on sen kohde. Vain sellainen usko pelastaa, jonka kohteena on Jeesus. Kun luotamme siihen, että Jeesus on sovittanut syntimme Golgatan ristillä, me pelastumme. Mielellämme lisäisimme siihen hyvää elämää ja omia tekoja. Pelastus on kuitenkin yksin Jeesuksen teko ja sen me saamme uskoa armosta itsellemme.

Ankkuri on toivon vertauskuva. Jos me ajattelemme ankkurin käyttöä vesillä ollessa, niin ratkaisevaa on se, mihin ankkuri heitetään. Jos se on veneessä, siitä ei ole mitään apua. Mutta vaikka se olisi heitetty veteen, niin sen täytyy myös tarttua johonkin. Jos ankkuri ei ylety pohjaan ja tartu kiinni, se ei pidä venettä paikallaan. Kristillisessä mielessä meidän elämämme ankkurin täytyy tarttua Jeesukseen. Jeesus on Jumalan tekemä rauhanliitto meidän kanssamme.

Toivo liittyy kuitenkin myös tähän jokapäiväiseen elämäämme. Kristityn toivo ei ole sellaista toivomista, että kunpa tämä ja tämä asia nyt vain järjestyisi. Kristityn toivo on varmaa luottamusta siihen, että kaikki on Jumalalla hallussa. Jumala kuitenkin usein odotuttaa meitä paljon kauemmin kuin itse haluaisimme. Minä ainakin tunnistan itsessäni tosi paljon kärsimättömyyttä ja silloin toivoni helposti horjuu. Oikeasti Jumalan aika on kuitenkin aina se oikea. Psalmissa 71 puhutaan koko elämän kestävästä toivosta. Vaikka elämä koettelee, niin silti me saamme aina elää Herraan turvaten: ”Sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani nuoruudesta asti.” (jae 5) Jumalan meille antama toivo ei ole tunteissa. Tunteet vellovat, tulevat ja menevät, mutta Herra on aina luotettava.

Tuossa korussa sydän kuvaa rakkautta. Todellinen rakkaus on kuitenkin ristin muotoinen. Jumalan rakkaus on täydellisenä tullut meille siinä, että Jeesus on sovittanut kaikki meidän syntimme ja näin avannut tien iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä. Pyhä Henki kasvattaa meitä Jeesuksen rakkaudessa ja opettaa meitä rakastamaan lähimmäisiämme. Meidän itsemme ja toisten ihmisten kannalta on tärkeää, että me kasvamme rakastamisessa. Itsekkään luontomme takia se ei ole helppoa. Me loukkaamme ja laiminlyömme toisia jatkuvasti. Kun sen huomaamme, saamme aina mennä tunnustamaan syntimme Isälle ja uskoa ne anteeksi Jeesuksen tähden. Anteeksisaaneina saamme jatkaa elämän matkaa ja rukoilla Pyhän Hengen apua lähimmäisten rakastamiseen. ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13) Tuo rakkaus on meillä Jeesuksessa.

Ihana Jeesus!

 

”Jeesus on minun idolini.” Näin eräs ystäväni oli sanonut lapsenlapselleen, kun tämä oli ihmetellyt, miksi mummo aina puhui Jeesuksesta. Tuon lapsi ymmärsi heti. Idoli tarkoittaa ihailun kohdetta ja roolimallia. Useimmilla lapsilla ja nuorilla on joku idoli, yleensä julkisuuden henkilö. Monet suorastaan palvovat tätä idoliaan. Toisinaan tähän idoliin joutuu pettymään, koska hän ei ollutkaan sellainen kuin toivottiin. Ihmisidolit voivat muuttua ja pettää, eivätkä he usein oikeasti ole sellaisia kuin heidän julkisuuskuvansa on.

Jeesus ei kuitenkaan koskaan muutu eikä petä, ja hän on juuri sellainen kuin miksi hänet Raamatussa kuvataan ja mitä Pyhä Henki hänestä ilmoittaa. Ensimmäisenä minulle tulee mieleeni, että Jeesus on Pelastaja. Jeesus on sovittanut maailman synnin ja kuolemallaan lunastanut meidät vapaiksi synnin orjuudesta. ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Ap.t. 4:12)

Seuraavaksi minulle tuli mieleeni, että Jeesus on tie, totuus ja elämä. Se, että Jeesus on Totuus, on monille ihmisille vaikea asia. Helpompi on ajatella, että Jumala on totuus ja sitten tehdä itselleen sellainen jumala kuin kutakin huvittaa. Mutta että Jeesus on Totuus ja kaikki se, mitä hänestä on Raamatussa ilmoitettu, on totta. Tämän edessä meidän täytyy luopua omasta viisaudestamme ja hyväksyä se, että Jumala on meidän ymmärryksemme yläpuolella ja hän on ilmoittanut itsensä meille Sanassaan.

Jeesus on Totuus, mutta hän on myös Tie Totuuteen. Hän on ainut tie Jumalan yhteyteen. Jeesuksen kautta meille on ilmoitettu Isä, joka on myös Totuus. Jeesuksen pelastamina me saamme kulkea Jeesus-tiellä kohti iankaikkisuutta. Toisinaan tämä tie tuntuu olevan vaikeasti kuljettava ja joskus saattaa tulla myös sellainen epäilys, että olenko oikealla tiellä ollenkaan. Toisinaan taas tämä tie tulee aivan ison helppokulkuisen valtatien viereen ja saattaa tulla kiusaus siirtyä kulkemaan sitä pitkin. Se valtatie ei kuitenkaan vie perille. Se vie kuolemaan. Sillä Jeesus on myös Elämä. Vain hänen kauttaan meillä on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä.

Tässä muutamia kuvia, joita minulle tuli mieleeni. Pidetään kiinni Jeesuksesta. Ei anneta minkään tulla meidän ja Jeesuksen väliin ja palvotaan häntä yhdessä toisten Jeesuksen omien kanssa. ”Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen” (Room. 11:36)

Luottamus

 

Jumalan armoa ja rauhaa. Ajattelin tänään sellaista asiaa, kun ihminen, joka on joutunut hätätilanteeseen, vaikkapa veden varaan tai johonkin muuhun hätään, niin on todettu, että ellei pelastaja saa luottamusta ja rauhoittumaan tätä hädässä olevaa, niin hän todennäköisesti esimerkiksi hukkuu. Ensiarvoisen tärkeää on, että pelastaja saa pelastettavaan yhteyden. Sellaisen että luota minuun, ei ole mitään hätää, minä autan sinua. Silloin pelastaminen onnistuu. Kun Jeesuskin meitä puhuttelee ja auttaa, niin meidän täytyy ja me saamme luottaa Jeesuksen armoon.

Psalmissa 121 jakeissa 4–6 sanotaan: ”Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva. Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä.” Niin kuin tässä Psalmissa selkeäsi sanotaan, Jeesus on meidän suojamme. Meihin ei satu aurinko eikä kuu. Me saamme luottaa siihen, että Jumala järjestää meidän asiamme, vaikka asiat eivät aina mene niin kuin me itse ajattelemme. Joskus voi olla hyvinkin hankalia tilanteita ja tuntuu, että miksi Jumala ei kuule.

Me voimme kuitenkin ajatella, että Jeesuksella on meille jokin toinen suunnitelma. Niin kuin sanotaan, että siitä ihminen puhuu, mitä hän on itse kokenut. Niin se on minunkin kohdallani. Minulla on itsellänikin vaikeuksia luottaa Jeesuksen toimintaan. Kuitenkin sitten kun tietyt tilanteet ovat ohi ja asiat ovat kunnossa, huomaa, kuinka Jeesus on taas hienosti toiminut.

Tämä ajallinen aika on niin sanottua etsikonaikaa. Mutta meille on tärkeää, että sitten kun me täällä viimeisen kerran henkäisemme, meillä on elävä usko, ja silloin me pääsemme taivaan kotiin. Me saamme tänäänkin uskoa siihen, että Jeesus on meidän synnit sovittanut ja me saamme olla turvallisella mielellä. Ollaan ystävät hyvällä mielellä ja luotetaan siihen, että Jeesus on meidät pelastanut. Aamen. 

Meidän sairautemme hän kantoi

 

Rakas ystävä on päässyt tämän ajan kivusta ja vaivasta Vapahtajansa luokse. Kun ihminen kuolee uskossa Jeesukseen, ei hänellä ole mitään hätää. Kuitenkin hänen lähtönsä täältä keskuudestamme tuo surun. Ja niin on hyvä. Suru ilmaisee välittämistä ja surressa saa muistella pois menneen elämää ja niitä hetkiä, joita olemme yhdessä saaneet viettää.

Olen viime aikoina usein ajatellut sairastavia, iäkkäitä perheenjäseniä ja ystäviä. Varsinkin äitini kanssa olen keskustellut paljon. Lääketiede pystyy auttamaan tiettyyn rajaan saakka. Kipu on kuitenkin usein sellainen, ettei sitä saada pysymään poissa, muuta kuin sellaisten huumelääkkeiden avulla, ettei normaali arkielämä sitten enää onnistu. Kivun kanssa eläminen on raskasta.

Kivuissammekaan me emme kuitenkaan ole yksin. Jesaja ennustaa Jeesuksesta näin: ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme.” (Jes. 53:4) Me saamme myös sairauksissamme turvautua Jeesuksen armoon. Jeesus kysyy meiltä: Tahdotko panna turvasi minuun? Hän haluaa hädän hetkellä muistuttaa omiaan: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes. 43:1) Voiko parempaa paikka olla kuin Jeesuksen hoidossa.

Jos ihminen on hyvin sairas, ei hänen kanssaan useinkaan voi keskustella pitkään ja monisanaisesti. Silloin täytyy keskittyä olennaiseen. Jos ei ole varma, onko tämä läheinen Jeesuksen pelastama, silloin tärkeintä on kysyä: Tahdotko uskoa Jeesukseen syntiesi sovittajana? Jos vastaus on myönteinen, silloin saamme todistaa hänelle synnit anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Tärkeää on kehottaa häntä uskomaan armolliseen Jeesukseen, joka ei hylkää ketään, joka häneen uskoo.

Jos tiedämme, että tuo ihminen on jo Jeesuksen oma, silloinkin on tärkeää, että hän saa synninpäästön ja saa uskoa kaikki anteeksi Jeesuksen tähden. On myös hyvä sanoa jokin lohduttava Raamatun kohta. Tuo edellä oleva Jesajan kohta on hyvä tai sitten esimerkiksi Joh. 3:16: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Tähän turvaan me kaikki saamme jäädä. Jeesus pitää meistä huolen koko matkamme ajan. Aamen.

Pelastusrengas

 

Vuosia sitten jouduin näkemään, kun ihminen hukkui. Minä ja eräs toinen nainen koetimme heittää veden varassa olleelle miehelle pelastusrenkaan. Onnistuimmekin heittämään sen niin lähelle, että jos hän vain olisi ojentanut kätensä pelastusrengasta kohti, hän olisi ylettynyt siihen ja olisi pelastunut. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä, ainoastaan huitoi hädissään ja painui veden alle. Palokunnan saapuessa mitään ei ollut enää tehtävissä.

Tuo traaginen tapahtuma on palautunut mieleeni useita kertoja. Se saa aina mielen surulliseksi ja ajattelemaan, että olisinko voinut tehdä jotain enemmän tuon ihmisen pelastamiseksi. Silloin en enempään pystynyt, mutta minulla, niin kuin meillä kaikilla Jeesuksen pelastamilla, on kuitenkin koko ajan tehtävä auttaa ihmisiä pelastumaan.

Jokainen ihminen on syntinen ja on hukkumassa. Meidän ainut mahdollisuutemme pelastua on Jeesus. Kukaan ei kuitenkaan voi uskoa Jeesukseen, ellei hän ole kuullut, että Jeesus on sovittanut hänen syntinsä Golgatan ristillä. Jos hän tajuaa olevansa syntinen ja hukkuvansa, hän voi tarttua Pyhän Hengen tarjoamaan Jeesus-pelastusrenkaaseen. Jos ihminen ei kuitenkaan tajua omaa tilaansa, ei hän tuohon pelastusrenkaaseen tartu.

Ihmisen suurin ongelma on, ettei hän tajua olevansa syntinen. Itseensä ja omaan hyvyyteensä luottava ei tarvitse Jeesusta. Joskus saattaa tuntua siltä, että me Jeesukseen uskovat olemme varsinaista rupusakkia. Mutta mitä muuta me voisimme ollakaan? Vain sellainen ihminen, joka tuntee oman syyllisyytensä, tarvitsee sovitusta. Meidän ei siis tarvitse peitellä epäonnistumisiamme, vaan voimme tuoda ne Jeesuksen eteen, pyytää ja uskoa anteeksi. Anteeksiannosta me voimme sitten puhua myös läheisillemme ja kertoa heille armollisesta Jeesuksesta, joka ei lähetä ketään pois luotaan.

Jeesuksen puhutelussa

 

Olen ollut viime päivinä Herran puhuttelussa. Lauantaina katsoin televisiosta ohjelmaa vainotuista kristityistä. Erityisesti minua puhutteli kiinalainen mies, joka kertoi, miten heitä valvotaan koko ajan ja heistä tehdään rikollisia, vaikka eivät olekaan tehneet mitään väärää, ainoastaan uskovat Jeesukseen. Vankilassakin he kuitenkin tunnustavat uskonsa ja monet vanginvartijat ovat tulleet uskoon kristittyjen elämää ja asennetta seuratessaan. Kiinassa myös seurakunnan kokoontumisia estetään, mutta kristityt eivät lannistu, vaan kokoontuvat salassa ja lukevat itsekseen Raamattua.

Sunnuntain jumalanpalveluksessa luettiin Ilmestyskirjasta Laodikean seurakunnasta (luku 3). Jeesus sanoi sille: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.” Minusta tuntuu, että Jeesus puhuu tässä myös meille länsimaisille kristityille. Me saamme elää helppoa elämää. Meillä on vapaus kokoontua ja lukea Raamattua. Saamme puhua Jeesuksesta myös seurakunnan tilojen ulkopuolella. Vaikka kadulla uskon ystävän kohdatessa voimme vapaasti puhua uskostamme eikä mikään kasvojentunnistuskamera seuraa meitä ja tee ilmoitusta.

Mutta tuommeko Jeesusta elämässämme esiin? Onko meidän uskomme muuttunut haaleaksi? Onko sillä, että saamme olla Jeesuksen pelastamia elämässämme sellainen arvo, että usko näkyy valinnoissamme? Vai kerskummeko niin kuin laodikealaiset maallisella menestyksellä niin arkielämässä kuin uskossakin, emmekä tajua tilannettamme. Jeesus kehottaa laodikealaisia muuttamaan suuntaansa ja ottamaan Jeesukselta vastaan sen elämän, jonka hän haluaa antaa.

No totta kai me haluamme Jeesukselta elämän, saattaa olla ajatuksemme. Se edellyttää kuitenkin Jeesuksen kuuntelemista ja tottelemista. ”Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!” (jae 19) sanoo Jeesus. Minä olen nyt tässä Jeesuksen puhuttelussa, mutta se on paras paikka, missä voin olla. Jos tämä sana kosketti sinua, niin olet myös hyvällä paikalla. Me saamme tuoda kaikki syntimme Jeesuksen puhdistettavaksi ja uskoa ne anteeksi. Anteeksi saaneina saamme elää Jeesuksen johdatuksessa. Avataan korvat kuulemaan, mitä Henki meille sanoo ja toimitaan sen mukaan.

Jeesus on kanssamme

 

Rauhantervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille, läheisille ja ystäville. On hienoa, että me saamme täällä armon ajassa toisiamme lohduttaa sillä sanalla, että Jeesus kulkee meidän rinnallamme, vaikka meistä itsestämme tuntuisi siltä, että me olemme aivan hukassa. Juuri silloin kun ihminen on kaikista syvimmässä kuopassa omassa elämässään ja mielessään, niin juuri silloin Jeesus pääsee vaikuttamaan ja on lähellä ja tukemassa ihmistä.

Luin tänään yhden vanhan blogitekstin, jonka Tuula oli kirjoittanut. Hän eli elämässään raskasta vaihetta ja hänelle näytettiin silloin, miten Jeesuksen kädet olivat suojaamassa matkaa, vaikka tiellä oli kivikkoa, jossa hän kompuroi. Niin kauan kuin hän kulki Jeesusta kohti, Jeesuksen kädet suojasivat, mutta kun hän katsoi toiseen suuntaan, ei siellä ollut Jeesuksen käsiä turvana. Se on juuri, ystävät, sillä tavalla, että me saamme luottaa siihen, että Jeesus pitää meistä huolen tuntui miltä tuntui. Sinä, joka olet tällä hetkellä ahdistettu ja monella tapaa kiusattu, niin sinä saat luottaa siihen, että Jeesus on juuri sinua lähellä ja auttaa sinua.

Minulle tuli mieleeni virsi Herraa hyvää kiittäkää, ja miten siinä sanotaan, että virsin, lauluin, psalttarein, harpuin, huiluin, kantelein. Kun me luemme Raamatusta Psalmeja, niin ne ovat kaikki varsin lohduttavia. Me voimme uskoa ne omalle kohdalle ja ajatella, että Jeesus kulkee meidän kanssamme.

Minulla on aivan erityinen tunne siitä, että jonkun ihmisen elämässä on todella vaikea hetki ja hänen on vaikea luottaa Jeesukseen. Näin meille helposti käy. Kuitenkin kun elämä tulee tarpeeksi vaikeaksi, meille ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin luottaa Jeesukseen. On varma asia, että Jeesus on meidän kanssamme ja pitää meistä huolen. Me saamme rukouksessa huutaa Herraa avuksi tai vain huokaista. Hän kuulee senkin. Haluan nyt ystävä sinua rohkaista luottamaan Jeesuksen armoon ja huolenpitoon. Hän pitää meistä kaikista huolen. Ollaan hyvässä turvassa ja luotetaan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki syntimme anteeksi. Aamen.

Jeesus on Herra

 

’Sydämen kyllyydestä suu puhuu.’ ja ’Kyllä maailmaan sanoja mahtuu.’ Nuo kaksi vanhaa sanontaa tuli esiin raamattupiirissämme, kun käsittelimme Roomalaiskirjeen 10. luvun jakeita 9–10: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.”

’Jeesus on Herra’ oli alkukirkon uskontunnustus. Tuo tunnustus sisältää sen totuuden, että Jeesus on se Jumala, joka on Vanhan Testamentin kirjoituksissa ja ennustuksissa. Koko Raamattu kertoo Jeesuksesta. Alkuseurakunnan aikoihin Jeesuksen tunnustaminen Jumalaksi aiheutti valtavaa vainoa. Samaa tapahtuu nykyäänkin. Jumalaksi kelpaa kaikki muu, mutta ei Jeesus.

Tuossa Raamatun kohdassa liitetään toisiinsa suun tunnustus ja sydämen usko. Pelastavaa näistä tulee silloin, kun suu ja sydän puhuvat yhtä. Ensin täytyy olla sydämen usko siihen, että Jeesus on sovittanut koko maailman synnin, myös minun syntini, Golgatan ristillä, ja minä saan vastaanottaa tuon syntien sovituksen armosta, yksin Jeesuksen tähden ilman omia tekoja. Tästä pelastuksen riemusta sitten suu puhuu.

Nyt varmaan joku lukija tulee surulliseksi siitä, ettei osaa tai uskalla puhua uskostaan. Joku saattaa ajatella myös, että eikö sitä voi pelastua aivan elämän viime hetkillä eikä silloin ehdi kertoa uskostaan kenellekään. Minä ajattelen, ettei tämä ole ongelma Jumalalle, vaikka ihmiset saattavat tehdä tästäkin Raamatun kohdasta lain. Suun tunnustus voi tapahtua hyvinkin pienesti ja uskon näkyminen elämässä voi ilmetä ihan muilla tavoilla kuin puhumisena. Meille on annettu erilaisia lahjoja, joilla voimme palvella lähimmäisiämme ja tuoda uskoamme esiin.

Sydämen usko näkyy elämässämme, mutta sanat eivät aina kerro ihmisestä itsestään. Lahjakas puhuja voi puhua myös Jeesuksesta, vaikka ei usko Häneen omien syntiensä sovittajana. Tällaisen puheen avulla Pyhä Henki voi herättää jossain kuulijassa uskon, mutta puhuja itse ei sillä pelastu.

Ollaan siis tänäänkin hyvässä turvassa ja uskotaan syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Usko ei ole oma tekomme, vaan lahjaa Jumalalta. On valtavaa armoa saada sydämestään tunnustaa, että Jeesus on Herra. Tähän iloon saamme tänäänkin jäädä. Aamen.

Äläkä saata meitä kiusaukseen

 

Olen miettinyt viime päivinä paljon sanaa kiusaus. Isä meidän -rukouksessa rukoilemme: ’Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta’. Jokainen meistä tietää, millaista on joutua kiusaukseen. Kiusaukset tulevat meille oman itsekkään luontomme, Saatanan ja maailman taholta. Kiusauksiin lankeaminen aiheuttaa tavalla tai toisella kärsimystä itsellemme ja läheisillemme. Vakavimmat kiusaukset vievät meitä eroon Jumalasta ja Pelastajastamme Jeesuksesta Kristuksesta.

Nuo rukouksen sanat ”äläkä saata meitä kiusaukseen” laittaa ajattelemaan, että Jumala olisi kiusausten aiheuttaja. Jaakobin kirjeessä kuitenkin sanotaan: ”Älköön kukaan kiusattuna ollessaan sanoko, että Jumala häntä kiusaa. Ei Jumala ole pahan kiusattavissa, eikä hän kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.” (jakeet 13–14) Se on myös yksi kiusaus, että me ajattelemme Jumalan kiusaavan meitä ja sillä tavalla syytämme Jumalaa omista vaikeuksistamme.

Pahaan johtavat kiusaukset ja hyvään johtavat koettelemukset on pidettävä erillään. Jumala voi antaa meille koettelemuksia, joiden tarkoitus on johdattaa meidät hyvään. Jumalan antamien koettelemusten tarkoitus on saada meidät kääntämään katseemme Jeesukseen, syntiemme sovittajaan.

Isä meidän -rukousta rukoillessamme pyydämme, että Jumala varjelisi meitä niin, ettei mikään viettelisi meitä pois uskosta. Pyydämme myös, että pystyisimme Pyhän Hengen avulla vastustamaan niitä kiusauksia, joita meille tulee, ja jos lankeammekin, niin kuitenkin Herra auttaisi meidät niistä voittoon ja vetäisi meidät irti pahasta.

Me saamme tänäänkin tunnustaa Isälle kaikki rikkomuksemme, kiusauksiin lankeamisemme ja laiminlyöntimme. Jeesus on sovittanut ne kaikki Golgatan ristillä, ja me saamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta pahasta. Jäädään siis turvallisella mielellä Vapahtajamme käsiin.

Täyttymys

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikki rakkaat bloginlukijat ja ystävät. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta asiasta, kun Roomalaiskirjeen 6. luvussa jakeessa 23 sanotaan: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Tämä on hyvin syvällinen paikka. Me voimme rakkaat ystävät ajatella niin, että jos joku ihminen olisi synnitön, niin hänellä ei olisi kuolemaa, hän eläisi täällä maan päällä ikuisesti. Koska tänne ei ole yksikään ihminen jäänyt eloon, niin siitä me tiedämme, että synti totisesti asuu meissä ihmisissä.

Tämä jatko-osuus, että meillä on iankaikkinen elämä, niin se tulee Jeesuksen kautta. Ei ole niin suurta syntistä, jolle ei Jeesuksen armo kuulu. Raamatussa sanotaan, että Jeesus on lain loppu. Tämä voidaan kääntää myös, että Jeesus on lain täyttymys tai päämäärä. Jeesus on lain täyttymys juuri sitä kautta, että hän on Golgatan ristillä pessyt kaikki meidän synnit pois. Me saamme olla siitä iloisia, että kerran kun me ummistamme silmät tässä ajassa, niin me heräämme taivaan kodissa.

Se on vähän sama asia kuin lapsi, joka on äidin kohdussa, syntyy tähän maailmaan, niin se kuvaa uutta syntymää taivaan kotiin. Toki me synnymme jo täällä ajassa uudesti ylhäältä, silloin kun me tulemme uskoon. Se tarkoittaa juuri sitä, että kun me uskomme Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle, niin sitä vanhaa ei enää millään tavalla lasketa meille kuormaksi eikä taakaksi, vaan Jeesus on kaiken pessyt pois.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan hyvässä turvassa ja luotetaan Jeesuksen armoon. Aamen.

Ristintie

 

Paastonaika on alkamassa ja seuraamme Jeesuksen ristintietä kohti Golgataa. Jeesus tiesi koko ajan tehtävänsä maan päällä ja kertoi siitä myös useita kertoja opetuslapsilleen. Matteuksen evankeliumin luvussa 16 jakeissa 21–23 kerrotaan siitä, kun Jeesus ensimmäisen kerran kertoi, että hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Pietarin reaktio Jeesuksen sanoihin oli hyvin inhimillinen, mutta vastoin Jumalan tahtoa. ”Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra.” Monille ihmisille juuri se, että Jeesuksen on pitänyt kuolla meidän syntiemme puolesta, on vaikein asia hyväksyä kristinuskossa. Kuitenkin juuri se on kristinuskon perusta. Ilman Jeesuksen sovintokuolemaa ei ole pelastusta.

Jeesus kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” Saatana yritti estää, ettei Jeesus sovittaisi ihmisten syntiä ja käytti siinä apunaan Pietaria. Onneksi Jeesus ei tälläkään kertaa langennut Saatanan houkutuksiin.

Meille ihmisille on aina houkutuksena vallantie eikä ristintie. Vallantiellä me itse haluamme omilla hyvillä teoillamme kelvata Jumalalle. Vallantiellä me myös odotamme Jumalalta mielisuosiota itsellemme ja sen osoituksena menestystä eri elämän alueilla niin uskossa kuin muussakin elämässä.

Tuo evankeliumin kohta kuitenkin jatkuu näin: ”Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on löytävä sen.” (jakeet 24-25)

Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta pelastua kuin Jeesus. Meidän täytyy kieltää kaikki omat mahdollisuutemme kelvata Jumalalle ja uskoa Jeesuksen suorittama syntien sovitus itsellemme ja elää yksin sen varassa. Jeesuksen varassa eläminen on ristintie, ei vallantie, mutta se tie vie varmasti perille. Kuljetaan tätä tietä Jeesusta seuraten ja toinen toistamme tukien. Aamen.

Vain yksi tie

 

Armoa ja rauhaa rakkaat kristityt ystävät ja blogin lukijat. Meillä ihmisillä, myös minulla, on helposti taipumus ajatella, että Jumala tuijottaa meidän käyttäytymistämme ja elämäämme ja sitä, mitä me teemme tai olemme tekemättä, ja että Jumalalle kelpaavuutemme olisi näissä meidän omissa tekemisissä. Raamatussa kuitenkin sanotaan, että sellainen ihminen, joka uskoo Jeesukseen, on pelastettu.

Roomalaiskirjeen 9. luvussa sanotaan: ”Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: -Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.” (jakeet 31-33) 10. luvun jakeissa 2-4 sanotaan: ”Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan, he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.”

Ajatelkaa ystävät rakkaat, miten armollista tekstiä. Kun meidän sydämemme on omatunto saanut herättää ja olemme saaneet Jeesukselta Kristukselta elävän uskon, niin me pidämme siitä kiinni ja Jeesus on luvannut, ettei hän hylkää yhtään ihmistä, jonka hän on omakseen ottanut. Meidän täytyy vain luottaa siihen, ettei ole niin suurta syntistä, joka ei Jumalalle kelpaa. Tuossa sanotaan, että se on lain loppu jokaiselle, joka uskoo Kristukseen. Mitä se sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että meidät on julistettu syyttömäksi.

Ystävät rakkaat me saamme tänä päivänäkin iloita ja riemuita siitä, että Jeesus on totisesti meidät pelastanut. Meidän ei tarvitse kulkea missään epäilyksissä. Tietysti on aivan selvää, että me kristittyinä ihmisinä joudumme kiusauksiin ja monenlaiseen vaivaan. Rietasukko syyttää, että mikä kristitty sinä luulet olevasi, kun olet tuollainen ja tuollainen. Sille voi sanoa ihan huoletta, että mene Jeesuksen luo, hän on pessyt minut puhtaaksi.

Ei ole kyse mistään tekouskosta. Niin kuin on sanottu, että ne omat teot, mitä esimerkiksi juutalaisuudessa tarjottiin Jumalalle, jotka olivat heidän mielestään niitä hyviä tekoja, niin se on likainen vaate Jumalan edessä. Meidän ihmisten oma teko, oma työ, ei kelpaa Jumalalle. Sen tähden sanonkin ystävät, että lakataan se oma yrittäminen ja luotetaan siihen, että Jeesus kuljettaa ja ohjaa meitä. Jeesus on antanut meille Pyhän Hengen ja hän opettaa, ohjaa ja kasvattaa meitä. Hän on kyllin hyvä sanomaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Myös seurakuntayhteys on tärkeää, käydään kirkossa, raamattupiirissä ja Herran pyhällä ehtoollisella, niin siinä on meidän koko kristillisyys. Me saamme luottaa siihen, että Jumalan sana, joka on Raamatussa, ohjaa meitä.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan kaikki synnit anteeksi ja luotetaan siihen, että Jeesus Kristus on omassa nimessään ja veressään pessyt meidät puhtaaksi. Aamen.

Ihmisen käsitykset vai Jumalan sana

 

Eräs ihminen kertoi, että hän kyllä uskoo korkeampaan voimaan, johon voi turvata, kun omat voimat eivät riitä. Hän ei kuitenkaan voi uskoa, että jokin olisi lähetetty tänne ihmishahmossa, koska raadollisempaa kuin ihminen ei ole. Hän sanoi hyppäävänsä sellaisen yli, joka on ihmisen laatimaa. Tämä ihminen ei varmaankaan ole ainut, joka ajattelee tuohon tapaan.

Ihmisen on vaikea hyväksyä sitä, että yksin Jumala päättää, miten ihminen voi pelastua. Ihmisen omat ajatusrakennelmat ja järjen päätelmät menevät aina vikaan. Jesajan kirjan luvussa 55 sanotaan: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (8-9) Jumala ilmoitti jo tuhansia vuosia ennen Jeesuksen syntymää ihmiseksi, miten Hän tulee pelastamaan syntisen ihmisen. Kun aika sitten koitti, vain pieni osa niistä, jotka tunsivat Jumalan suunnitelman, uskoivat Jeesukseen.

Ihmisen suurin synti on se, että hän haluaa itse päättää, miten pelastuu. On tietenkin ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei tämän elämän jälkeen ole mitään. Suurin osa ihmisistä kuitenkin uskoo elämän jatkuvan tavalla tai toisella. Jos ihmisiltä asiaa kysyy, he todennäköisesti ajattelevat itselleen käyvän hyvin kuoleman jälkeen. Sekin ettei ole mitään, tuntuu ihmisestä hyvältä, koska ei hän siinäkään tapauksessa joudu ottamaan vastuuta omasta elämästään iankaikkisuuden näkökulmasta.

Nykymaailmassa on valtava määrä erilaisia ammatti-ihmisiä, joiden osaamiseen me luotamme. Iankaikkisen elämän osalta ihmiset kuitenkin luottavat omaan viisauteensa eikä Häneen, joka tietää kaiken ja on ilmoittanut sen meille Raamatussa. Kumpi vaihtoehto on totta: Jumalan Sana vai ihmisten lukemattomat erilaiset käsitykset?

Omiin päätelmiinsä luottava ihminen on aina levoton, koska asiat voivat muuttua jatkuvasti, mikään ei ole varmaa. Me, jotka saamme olla Jeesuksen pelastamia, voimme elää vaikeuksienkin kohdatessa turvassa, koska saamme olla varmoja siitä, että Jeesuksen sovintoveri riittää ja saamme tämän elämän jälkeen siirtyä iankaikkisuuteen Jumalan yhteydessä. Usko siis tänäänkin kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen tähden ja jatka elämääsi turvassa ja rohkeasti Pyhän hengen opastuksessa. Aamen.

Päivä kerrallaan

 

Jumalan rauhan tervehdys blogin lukijoille. Minä olen viime aikoina saanut olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka joutuvat olemaan paljon yksin kotonaan omissa oloissaan. Ajattelen niin, että varsinkin yksinäisyydessä, kun ihmisellä on paljon aikaa ajatella, syyllisyys alkaa monella tavalla painaa ja sielunvihollinen käyttää hyödyksi kristittyjä, jotka kohtaavat yksinäisyyttä. Se syyttää menneestä ja panee huolehtimaan tulevaisuudesta. Meidän tulee ymmärtää, että on vain yksi päivä, jota me voimme elää eli juuri tämä päivä. Eilinen on mennyt menojaan ja se saa painua kaikkine munauksineen ja virheineen unholaan. Toinen päivä on huominen, sitä me emme vielä tänään voi elää. Se tuo omat ilot ja surut tullessaan, kun sen aika on.

Se, mihin me voimme vaikuttaa on tämä päivä. Tänä päivänä me voimme olla ystävällisiä läheisillemme ja voimme tuoda iloa ympärillemme. On äärettömän tärkeää, miten me elämme juuri tämän päivän. On tärkeää, miten me suhtaudumme toisiin ihmisiin. Kun me oikein sydämestämme haluamme huomioida myös matkakumppaneitamme, niin silloin myös meitä huomioidaan. Kun me levitämme ystävällisyyttä, joka tulee Jeesuksesta, niin kyllä se myös leviää eteenpäin. En tarkoita, että se pitäisi olla väkinäistä, mutta kun se tulee sydämestä, niin se tuottaa mielihyvää.

Matteuksen evankeliumin luvussa 6 jakeissa 25-34 puhutaan Jumalan huolenpidosta: ”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoiset kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” (jakeet 25-27)

Tässäkin on niin valtavaa evankeliumia siitä, mikä meidän elämässämme on tärkeintä, että me saamme luottaa Jeesuksen armoon. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus pitää meistä huolen. Me saamme hoitaa yhden päivän tehtävät kerrallaan murehtimatta eilistä tai huomista. Sen tähden eletään vain tätä päivää. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Ystävät, me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luottaa siihen, että Jeesus pitää meistä kaikista huolen. Aamen.

Anteeksianto ja sovinto

 

Katsoin televisiosta jumalanpalvelusta, jonka aiheena oli sovinto. Pääasiassa siinä puhuttiin anteeksiantamisesta, kun on tapahtunut kauheita asioita. Se sai minut miettimään sitä, mitä eroa on anteeksiantamisella ja sovinnolla.

Anteeksiantaminen on ihmisen oma halu ja päätös asiassa, jossa häntä vastaan on rikottu. Usein ajattelemme, että anteeksiantaminen edellyttää asian käsittelemistä sen henkilön kanssa, joka meitä vastaan on rikkonut. Saatamme myös ajatella, että ensin hänen täytyy pyytää anteeksi. Nämä asiat liittyvät kuitenkin sovinnon tekemiseen.

Anteeksiantaminen tehdään itsensä takia ja täysin yksipuolisesti. Minä annan anteeksi, koska en tahdo olla sidottuna tuohon tapahtumaan tai henkilöön negatiivisella tavalla. Jos en anna anteeksi, omat ajatukseni ja usein myös tekoni ovat sidottuja. En ole vapaa.

Sovinnon syntymiseen tarvitaan molemmat osapuolet, rikkoja ja rikottu. Silloin asia käsitellään, pyydetään anteeksi ja saadaan anteeksi. Sovinnon jälkeen voidaan jatkaa matkaa yhdessä. Joskus käy niin, että anteeksi on annettu, mutta sovintoa ei kuitenkaan pystytä tekemään ja silloin yhteyttä ei synny ja matka jatkuu erikseen. Anteeksiantaminen ja sovinto ovat usein pitkiä prosesseja. Meille kristityille on annettu Pyhä Henki avuksi, jotta me jaksaisimme noita anteeksiantamisen prosesseja käydä läpi. Älä yritä siis yksin, vaan ota se apu vastaan, mitä Jumala haluaa sinulle antaa.

Me ihmiset olemme rikkoneet ja rikomme Jumalaa vastaan jatkuvasti, mutta hän on antanut meille anteeksi. Tuo anteeksianto tapahtui Golgatan ristillä, kun Jeesus sovitti meidän syntimme. Anteeksianto tapahtui Jumalan yksipuolisesta tahdosta ja koskee kaikkia maailman ihmisiä. Tuo syntien sovitus oli kertakaikkinen tapahtuma, joka kattaa kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit. Sovinto Jumalan kanssa syntyy sen sijaan vasta sitten, kun ihminen tunnustaa syntinsä ja ottaa vastaan Jeesuksen suorittaman syntien sovituksen.

Sinä, joka luet tätä, mutta et ole suostunut sovintoon Jumalan kanssa, tee se nyt. Jeesus on jo suorittanut maksun sinunkin synneistäsi. Hän odottaa, että tunnustat syntisi ja otat vastaan anteeksiannon ja sovituksen. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Tämä koskee meitä ihan jokaista.

Jeesus ja Pietari

 

Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille kristityille, kaikille blogin lukijoille ja ystäville. Jumalan armo ja rauha on se, joka meitä tässä elämässä kantaa. Kun meillä on Jumalan armo sydämessä, niin siitä tulee elämäämme rauha.

Ajattelin tänään puhua sellaisesta asiasta, kun kohta 30 vuotta sitten poikani oli teho-osastolla tajuttomana ja valvoin hänen vieressään melkein kaksi viikkoa. Poikani terveydentilassa ei tapahtunut paljoakaan paranemista, vaikka olin alati rukouksessa ja pyysin Jumalaa parantamaan poikani. Sitten aloin itsekin olla niin väsynyt, että sanoin Herralle ihan sydämestäni, että tapahtukoon sinun tahtosi. Sinä voit pelastaa poikani elämään. Samalla hetkellä poikani avasi silmänsä, potkaisi peiton pois päältänsä ja sanoi, että tämä peli ei enää vetele. Hoitajat ja lääkärit olivat hyvin ihmeissään ja niin olin minäkin. Hoitaja oli kyllä nähnyt, miten rukoilin ääneen pojan puolesta.

Tämän päivän evankeliumissa Matteuksen 14. luvussa kerrotaan siitä, miten Jeesus käveli vetten päällä. Neljännen yövartion aikaan eli aamuyöstä kolmen ja kuuden välillä, opetuslapset olivat veneessä myrskyssä. He luulivat näkevänsä aaveen, kun Jeesus käveli vetten päällä heidän venettään kohti. Jeesus sanoi: ’Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö’. Pietari lähti kävelemään vetten päällä Jeesusta kohti. Pietarille tuli kuitenkin epäilys ja hän alkoi vajota ja huutaa, että Herra pelasta minut. Jeesus tarttui Pietariin ja sanoi: ’Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?’ He nousivat veneeseen. Kaikki opetuslapset menivät polvilleen ja sanoivat: ’Sinä olet todella Jumalan Poika.’

Meillä on elämässä tilanteita, jolloin me itse emme voi yhtään mitään. Silloin meille jää ainoaksi turvaksi se, että luotamme Jeesuksen armoon ja kaikki asiat Jeesuksen hoitoon. Siinä ei jää mitään sellaista kuvaa, että minä itse voisin jotain tehdä. Niin kuin Pietarikin, kun hän otti pois katseensa Jeesuksesta, niin epäily tuli. Sen tähden onkin tärkeää, että me katsomme aina Jeesusta, emmekä omaa itseämme ja sitä tilannetta missä me elämme, että onko tämä mahdollista. Meistä jokainen ymmärtää järjellä, että ihmisen on mahdotonta kävellä veden päällä, mutta uskon kautta se oli Pietarille mahdollista. Tarkoitan tällä sitä, että me voimme tulla elämässä sellaisiin tilanteisiin, että ei auta mikään muu kuin uskoa: Totisesti Jeesus voi tämän asian hoitaa.

Meillä voi olla elämässä hyvinkin vaikeita tilanteita, sairautta, riitoja ja monenlaisia vaikeuksia, mutta Jeesus voi tulla niihin ja auttaa meitä. Meidän tehtävämme on luottaa Jeesuksen armo ja Jeesus omaan elämäämme. Sen tähden, rakkaat ystävät, me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Uskotaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.