maanantai 23. joulukuuta 2019

Jumalanpalvelus

Usein käyn kirkossa sunnuntaisin. Kaipaan jo sinne, jos en ole pitkään aikaan ehtinyt. Messun osa-alueet puhuttelevat ja Raamatun lauseet, saarna, rukoukset, virret, musiikki koskettavat. Lopuksi vielä ehtoollisella saan syntini anteeksi Jeesuksen sovitustyön takia. Hän kuoli ristillä ja kantoi näin kaikki meidän syntimme. Hän pyysi jakamaan leipää ja viiniä Hänen muistokseen yhteisellä aterialla, ehtoollisella. Saamme lähteä kirkosta siunattuna ja keveämmin mielin. 
  Sanoilla ja kaikella on suuri merkitys ja aina jokin asia jotenkin selviää, kirkastuu, kun Jumala puhuu sanansa ja kaiken muun kautta. Kirkossa on hetki tai pala taivasta: rauhaa ja rakkautta. Itse en ajattele, että kokemukset ovat kiinni niistä ihmisistä jotka siellä palvelevat, vaan Jumala puhuu sanansa kautta, jota siellä luetaan ja lauletaan. Toki juuri ihmistenkin kautta saamme kokea Jumalan huolenpidon ja rakkauden messussakin.
  Hyvin vanhassa pyhäkoululaulussa paimenpoika lauloi: metsä kirkkoni  olla saa, voin tällain palvella Jumalaa ...tai jotain sinnepäin. Ajatus on tuttu, sillä useinhan kohtaamme Vapahtajamme luonnon keskellä hiljaisuudessa, kauneudessa. Hänethän voi kohdata missä vain ja milloin vain. Hän lähestyy sinua tässä ja nyt katsoen hyväksyvästi ja rakastavasti. Paikalla ja ajalla ei ole merkitystä.
  Monet menevät joulukirkkoon ja kirkko on silloin koristeltu. On kuusi ja kynttilöitä ja kaunis seimiasetelma. Kaikki tämä on tehty ilosanoman vuoksi, sillä meille on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus. Hän vapauttaa meidät synneistämme ja pelastaa meidät. Paras lahja, jonka olemme Isältämme saaneet. Ylistys ja kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto.  
  Eräs öinen joulukirkko on jäänyt mieleeni, kun tähtitaivaan alla lauloimme: maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas......Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi!
Toivon kaikille joulurauhaa ja iloa  ilosanoman johdosta. 

Jeesus, uhrikaritsamme


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Haluan muutamalla sanalla kertoa paimenista, jotka paimensivat Betlehemin lähellä olevalla kedolla uhrilampaita. Jeesuksen synnyttyä Herran enkeli ilmestyi ensimmäisenä näille paimenille ilmoittamaan maailmaan syntyneestä Vapahtajasta. Paimenilla ei tuohon aikaan ollut todistusarvoa, koska he eivät pystyneet työnsä vuoksi noudattamaan sapattiin liittyviä juutalaisia perinteitä. Vaikka Aabraham, Iisak, Jaakob ja Daavid olivat myös olleet paimenia, niin Jeesuksen syntymän aikaan paimen ei kelvannut todistajaksi. Myöhemmin kun Jeesus nousi haudasta, niin ylösnousemuksen jälkeen Jeesus ilmestyi ensimmäiseksi naisille, joilla ei myöskään ollut tuon ajan yhteiskunnassa mitään todistusarvoa. Ajateltiin, että ne olivat ns. akkojen puheita, joita ei otettu vakavasti, kuten ei myöskään noiden paimenten puheita.

Ajattelen, että Jumala ei anna omaa kunniaansa kenellekään ihmiselle. Hän ei halunnut maan päälle ihmistä tai ihmisryhmää, joka voisi sanoa, että heidän todistamisensa kautta Vapahtajan syntyminen tuli todeksi. Jumala on jättänyt meille ainoastaan Sanan ja Sanassa Jeesus ilmestyy. Tänä päivänäkään Jeesus ei ole missään ihmeissä tai tunnusteoissa, vaan Jeesus on jättänyt meille Sanan ja sakramentit ja niissä Jeesus haluaa myös joulun aikana meille ilmestyä.

Jeesuksen syntymän aikoihin ihmiset odottivat maallista suurta vapahtajaa, joka vapauttaisi heidät Rooman vallan alta. Nyt Jumalan Poika syntyi kuitenkin alhaiseen paikkaan, joka oli jo heti alussa syrjässä juutalaishuoneesta. Tämä kuvaa hyvin sitä, että Jeesus kuuluu kaikille. Hän hallitsee koko luomakuntaa, ei yksin jotain seurakuntaa. Jeesus on koko maailmankaikkeuden Jumala. Hän hallitsee niin säät myrskyineen ja auringon paisteineen kuin valtakuntien nousun ja tuhon.

Jeesuksen syntymä alhaiseen seimeen kuvaa myös sitä, että Jeesuksen armo kulkee alempana kuin lattialista eli armo kuuluu aivan kaikille. On kyse siitä, että me otamme tämän lahjan vastaan ja lopetamme uhrikaritsoiden paimentamisen eli luottamisen omiin ansioihin ja tekoihin. Näin joulutervehdyksenä haluan sanoa, että sinä, joka luet tätä tekstiä ja näet ympärilläsi tämän maailman hälinän, voin sanoa, että on turha etsiä sieltä Jeesus-lasta. Jeesus ei ole siellä läsnä. Kyllä se on tänäänkin siinä, että luotamme Jumalan Sanaan. Me saamme todellisen joulurauhan, kun uskomme, että meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ole, ystävä, hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

perjantai 20. joulukuuta 2019

Jeesus, maailman Vapahtaja


Monet mielikuvamme Jeesuksen syntymään liittyvistä tapahtumista tulevat postikorteista ja lasten esittämistä jouluevankeliuminäytelmistä. Siksi aloimme mieheni kanssa tutkia Raamatusta, miten Jeesuksen syntymään liittyvät tapahtumat on siellä kerrottu. Tässä muutamia Luukkaan toisesta luvusta tulleita ajatuksia.

Maria ja Joosef lähtivät keisarin määräyksen mukaan kirjautumaan veroluetteloon Betlehemiin, mistä Joosefin suku oli lähtöisin. Kun he saapuivat sinne, oli tuo pieni maanviljelijöiden ja paimenten asuttama kylä täpö täynnä ihmisiä. Maria ja Joosef majoittautuivat johonkin taloon, mahdollisesti sukulaisten luo. Sana majapaikka ei tarkoita majataloa, vaan yleensä huonetta. Tuossa huoneessa oli todennäköisesti majoittuneina paljon muitakin ihmisiä, koska kun Marian synnyttämisen aika tuli, ei heille enää ollutkaan huoneessa tilaa.

Maaseutukylän talot olivat tuohon aikaan sellaisia, että toisessa päässä taloa asuivat ihmiset ja toisessa päässä oli eläimille suoja. Maria ja Joosef siirrettiin synnyttämään tuonne eläinsuojan puolelle. Oliko siellä silloin eläimiä? Todennäköisesti ei. Ainakaan Raamattu ei eläimistä mitään mainitse ja eläinten ruualle tarkoitettu kaukalo oli tyhjänä ja niin se oli mahdollista pehmustaa heinillä lapselle sängyksi. Marialle ja Joosefille oli talossa tilaa, mutta Jeesukselle ei. Samanlainen tilanne tuntuu olevan tälläkin hetkellä. Uskominen mihin tahansa käy ja sille on tilaa, mutta Jeesukselle ei. Jeesukseen uskominen ei useimmille kelpaa.

Juutalaiset olivat odottaneet Messiaan syntymää vuosisatojen ajan. Jotta ihmiset saisivat tietää, että nyt ennustukset olivat toteutuneet, Jumalan täytyi ilmoittaa siitä. Niinpä Jumala lähetti enkelin kertomaan Messiaan syntymästä paimenille, jotka kaitsivat kedolla Jerusalemin temppeliin uhrilampaiksi tarkoitettuja lampaita. Enkeli seisoi paimenten edessä ja Herran kirkkaus levisi myös paimenten ympärille. Herran kirkkaus on jotain niin valtavaa, että paimenet varmasti tunsivat oman syntisyytensä Pyhän Jumalan läsnäolossa ja pelkäsivät tuomiota. Enkeli kuitenkin sanoi, ettei paimenten tarvitse pelätä, koska Vapahtaja, joka sovittaa heidän syntinsä ja pelastaa heidät, on syntynyt. Kohta ei enää uhrilampaita tarvittaisi, koska Jumala uhraisi itsensä ihmisten syntien puolesta. Jumala rohkaisi paimenia antamalla heidän nähdä suuren joukon enkeleitä ylistämässä Jumalaa. Paimenet uskoivat Sanan syntyneestä Vapahtajasta ja lähtivät riemuissaan tämän luo. He kertoivat kaiken, mitä olivat nähneet ja mitä heille oli ilmoitettu.

Jos sinä uskot, että Jumala syntyi ihmiseksi Jeesuksessa ja on sinunkin syntisi sovittanut Golgatan ristillä, sinun ei tarvitse enää pelätä. Tänäkin jouluna saamme luottaa Jeesukseen syntiemme sovittajana. Iloitaan, ystävät, Jeesuksesta, maailman Vapahtajasta.

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Portti taivaaseen


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään pohtia Raamatun kohtaa, jossa sanotaan näin: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.” (Matt. 7:13-14) Tässä on vakavasta asiasta kysymys, kun puhutaan laveasta tiestä, joka vie kadotukseen. Meistä jokainen ymmärtää sen, mitä se tarkoittaa. Iankaikkisesta kadotuksesta, tuskasta ja vaivasta, mihin ihminen joutuu, sieltä ei ole paluuta.

Aluksi kuitenkin puhutaan portista ja tiestä, jotka vie elämään. Minä ajattelen, että ahdas portti ja kaita tie on Jeesus, usko Jeesukseen. Jumalan Poika on meidän jokaisen puolesta tullut tänne maan päälle ja sovittanut meidät. Kyse on siitä, että me otamme Jeesuksen tarjoaman lahjan vastaan. Jeesus on uskon antaja ja jokainen, joka sitä armoa pyytää, saa sen. Meidän täytyy tulla sellaiseen tilaan, että me olemme omasta puolestamme kelvottomia menemään Jumalan eteen. Meillä ei saa olla mitään omia hyviä tekoja. Luonnostaan ihminen menee Jumalan eteen sillä tavalla, että on tehnyt paljon hyvää, auttanut köyhiä, antanut keräyksiin rahaa, auttanut kolaripaikalla jne. Ihminen niin mielellään näkee itsessään jotain hyvää. Mutta mikään hyvyys ei pelastus asiassa auta. Ainoastaan se, että me uskomme syntisinä Jeesuksen omalle kohdalle. Se on se ahdas portti. Meidän on niin vaikea syntisenä uskoa. Mutta me saamme kuitenkin vastoin omia tuntemisia uskoa itsemme armosta autuaaksi ja luottaa, että Jeesus on juuri minun puolestani kuollut.

Joissakin hengellisissä piireissä on opetettu, että kaita tie on vähän niin kuin kävelisi katon harjalla, jossa täytyy kävellä tarkasti, ettei vaan astuisi harhaan synnin tielle. Voitte kuvitella, että jos uskovan elämä olisi kuin katonharjalla kävelyä, niin ei syntisyytensä tunteva ihminen siellä pysyisi. Mutta ajatellaanpa tämä siihen viitekehykseen, jossa Jeesus sen puhui eli kaita tie on siellä vuoren solassa eikä sieltä voi mihinkään pudota. Jos me lähdemme sieltä oikealle tai vasemmalle puolelle, niin se on meidän tietoinen päätöksemme lähteä nousemaan niitä vuoren rinteitä. Ajattelen, että oikealla puolella on hyviin töihin tukeutuminen ja vasemmalla puolella on julkisyntinen meno. Näissä molemmissa tilanteissa ihminen kyllä tietää jättäneensä Jeesuksen ja lähteneensä kaidalta tieltä pois kiipeämään omaa tietään.

Jeesus ei laita meitä sellaiselle tielle, josta helposti putoaa. Saamme luottaa siihen, että olemme jo menneet ahtaasta portista, kun uskomme Jeesuksen syntiemme sovittajaksi. Jeesus on se rakkauden portti ja hän on kaikessa rakkaudessaan meidän syntimme sovittanut. Me saamme kulkea levollisesti tällä Jeesus-tiellä, jossa oma yrittämisemme on poissa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Tuultako tavoittelin

Lueskelin Raamatusta Saarnaajan kirjan ensimmäisiä lukuja. Sieltä löytyy meille kaikille tuttuja viisauksia. Se, että saarnaaja toteaa jo heti alussa kaiken olevan turhuutta, ei mielestäni välttämättä ole huono asia. Koen sen vapauttavana ja sitä kautta Jumalan suuruus ja merkitys tulee esille. Vaikka täällä maailmassa ahertaa, hankkii rikkauksia ja viisautta, niin lopulta kaikilla ihmisillä on sama kohtalo. Saarnaaja totesi kuitenkin viisauden olevan tyhmyyttä hyödyllisempi ja vertasi sitä valoon, joka on hyödyllisempi pimeyttä. Hän kirjoitti myös siitä, että siellä missä on paljon viisautta, on myös paljon huolta eli joka tietoa lisää, lisää myös tuskaa. Tämän me olemme kaikki huomanneet, kun kuuntelemme uutisia maailmalta: sotia, väkivaltaa, ilmaston muuttumista jne. Nyt saamme tietoa reaaliajassa ja opiskelemmekin paljon. Se, että rauhoitan päiväni vain olemaan, pysähtyen hiljentymään Jeesuksen seurassa, vaatii usein erityisen suunnittelun. Saarnajakin kirjoittaa huomanneensa, että vaivannäön keskellä kannattaa nauttia elämän iloista, jotka nekin kaikki tulee Jumalan kädestä.
  Ei ole mitään uutta auringon alla. Tämä on meille tuttu sanonta. Saarnaajan kirjastahan sekin on peräisin. Saarnaaja kirjoittaa, että vaikka jonkin sanottaisiin olevan uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä. Jumalan sana on ihmeellistä. Vaikka se on kirjoitettu kauan sitten, aivan eri aikakautena, se on totta ja vaikuttavaa tänäkin päivänä ja ikuisesti. Sillä kaikki muu katoaa, muttei Jumalan sana, joka on elävää ja  joka tekee eläväksi. 
  Saarnaajakin etsi elämän tarkoitusta niistä samoista asioita, mistä mekin sitä haemme: omaisuudesta, vallasta ja viisaudesta sekä nautinnoista. Sitten kun on saavuttanut paljon, joutuu ne jättämään seuraajilleen. Hän koki vääryyttä siinä, kun oli vaivalla saanut paljon aikaan ja sitten joutui ne luovuttamaan henkilöille, jotka eivät olleet tehneet mitään kaiken tämän viisauden ja/tai omaisuuden eteen. Aika tutultahan tuo kuulostaa. Ihmiset kilpailevat ja kadehtivat ja usein siksi eivät saa edes kokea iloa omaisuudestaan. Sitten vielä usein käy niin, että se kaikki omaisuus tuhoutuu jotenkin tai ainakin ränsistyy. Jumalan sana ja rakkaus meitä ihmisiä kohtaan on lahja meille. Se muuttaa myös ajatuksen siitä, mikä lopulta on tärkeintä ja myös pysyvää. Sitä rakkautta ei voi kukaan ottaa pois.
  Minua kyllä kiehtoo nämä kohdat aivan ensimmäisessä luvussa, missä kuvataan sitä, miten aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas tai tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen, kiertää kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa.  Monesta asiasta voi toki sanoa, että se on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Ainahan voi pysähtyä miettimään, mikä minulle on lopulta tärkeää.  Aurinko nousee ja laskee ja me täällä elämme elämäämme ja touhuamme kaikenlaista arjessa vaivaa nähden. Kaikelle on elämässä oma aikansa. Jumalan lahjaa on sekin, että me saamme syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. Saarnaaja oivalsi myös , että kaikki minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Jeesus on suurempi kuin kiusaaja


Olemme juuri juhlistaneet Suomen itsenäisyyspäivää ja on myös muisteltu talvisotaa, jonka syttymisestä on nyt 80 vuotta. On suuri etuoikeus, että saamme asua vapaassa Suomessa. Kiitollisuus niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka taistelivat vapautemme puolesta, ei saisi unohtua.

Sodan aikana Suomen kansa johtajiaan myöten turvasi Jumalaan. Lutherin virressä ”Jumala ompi linnamme” kuvataan sekä maallista että hengellistä vihollista. Sen sanoissa ilmaistaan hyvin se, miten vain Jumalassa meillä on todellinen turva kaikkea pahaa vastaan. Talvisodan syttyessä vihollinen hyökkäsi Suomeen ilman sodan julistusta. Samalla tavalla kuin Neuvostoliitto ei aikoinaan ilmoittanut tulostansa, niin ei myöskään sielunvihollinen ilmoita hyökkäysaikeistaan etukäteen. Vanhoilla kristityillä on ollut tapana sanoa, että perkele ei kiusaa omiaan, mutta jos uskot Jeesukseen, niin silloin perkele hyökkää. Se käyttää hyväkseen meidän heikot hetkemme ihan samoin kuin sodassa vihollinen koettaa iskeä silloin, kun vastustaja on heikoimmillaan. Usein joudumme hyökkäyksen kohteeksi illalla nukkumaan mennessä tai yön hiljaisina tunteina, jos emme saa unta tai esimerkiksi silloin, kun vanhus kokee olevansa yksinäinen. Perkele tulee ja sanoo, että sinä olet syntinen ja paha, kaikessa epäonnistunut. Me voimme kuitenkin sanoa saatanalle tuollaisessa tilanteessa, että juuri sellainen olen, mutta Jeesus on minun syntini sovittanut.

Sodassa vihollinen käyttää erilaisia taktiikoita. Joskus se koettaa motittaa eli saartaa vastustaja sellaiseen mottiin, josta ei ole ulospääsyä. Myös kristittyinä me voimme joutua tuollaiseen sielunvihollisen mottiin, jossa se syyttää joka puolelta. Silloinkaan meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin uskoa, että Jeesus on meidät sovittanut. Raamattupiirissä eräs ystävä sanoi, että kun rukoilee niin sielunvihollinen jättää rauhaan. Näin se ystävät on. Me saamme tänäänkin luottaa siihen, että rukous auttaa.

On myös tärkeää, että pidämme yhteyttä toisten kristittyjen kanssa. Yksinäinen sotilas on aina haavoittuvainen sotilas, mutta kun meitä on useita, niin silloin me olemme vahvoja. Käydään toisten kristittyjen luona kylässä ja pidetään yhtä, kokoonnutaan raamattupiireissä ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa, ehtoollisella ja Sanan kuulossa. Lohdutetaan toinen toisiamme ja rukoillaan toistemme puolesta. Rukoillaan myös Suomen puolesta, että me saisimme kristittyjä päättäjiä ja johtajia ja Suomi voisi säilyä kristittynä maana. Vaikka toisinaan tuntuu, että vihollinen vallassa, niin me saamme kuitenkin luottaa siihen, että Jeesus on lopullinen voittaja ja me olemme voittajan puolella. Luota, ystävä, siihen että Jeesus on kaikki meidän syntimme pessyt pois. Ole turvallisella mielellä ja lohdutettuna. Aamen.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Kuuliaisuus

Matteuksen evankeliumin alussa on monia esimerkkejä siitä, miten Jumala puhuu ihmisille ja siitäkin, miten nämä ihmiset kuulevat ja toimivat Hänen tahtonsa mukaan.
  Joosef toimi niin kuin Herran enkeli unessa kehotti ja otti Marian vaimokseen. Idän tietäjät seurasivat tähteä ja löysivät seimestä Jeesus-lapsen ja veivät Hänelle lahjoja ja osoittivat Hänelle kunnioitusta. Joosefille Herra ilmoitti jälleen unessa, että heidän pitää paeta Egyptiin, sillä Herodes tappaa vastasyntyneet poikalapset. Profeetan kirjassa oli ilmoitettu, että Messias syntyy Betlehemissä.
  Ihmeellistä on myös se, miten jo vanhassa testamentissa oli kaikki mitä tuli tapahtumaan. Kävi myös toteen profeetta Jeremian ennustus siitä, miten Raakel itkee lapsiaan, eikä lohdutuksesta huoli, kun Herodes toteutti lastenmurhat.
  Oikeastaan Raamattu on täynnä kertomuksia johdatuksesta ja kuuliaisista ihmisistä. Kaikessa tulee esiin Jumalan suunnitelmat ja voima, viisaus. Ihmisen kuuliaisuus ei riitä siihen, että hän toimii oikein, vaan ainoastaan Jumala voi vaikuttaa ihmisen toimintaan. Kun mietin, miten heiveröistä oma kuuliaisuuteni on ja liian usein toimin vastoin Jumalan tahtoa, niin en voi kuin luottaa Hänen rakkauteensa meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Jeesus syntyi maailmaan pelastamaan meidät tuomalla armahduksen meille  kärsimällä ristinkuoleman. 
  Kuuliaisuus on sittenkin sitä, että annan Jeesuksen tulla elämään ja Hän rakkaudellaan muuttaa minua niin, että haluan kuulla ja uskoa ja kulkea Hänen kanssaan. On tietysti tärkeää antaa aikaa siihen, että Jumalan sana voi vaikuttaa lukemalla ja kuulemalla Jumalan sanaa. Silloin voin kuulla Jumalan äänen ja nähdä Hänen ihmeitään. Jumala puhuu monin tavoin: ensisijaisesti Sanansa kautta, mutta myös unien kautta, luonnon kautta ja ihmisten välityksellä. Hänet voi kohdata tuulen henkäyksenä tai tulen liekkinä. Maailmassa tapahtuu niin paljon, mitä en ymmärrä, mutta silloin voin ja voimme luottaa Jumalaan: kaikki tapahtuu Hänen tahtonsa mukaan.   

lauantai 30. marraskuuta 2019

Toivo Jeesuksessa


Elämme monin tavoin epävarmaa aikaa. Uutisista saamme koko ajan kuulla luonnon katastrofeista ja onnettomuuksista. Monilla on myös omassa elämässään erilaisia isoja vaikeuksia. Se, miten jaksamme tätä elämää, on hyvin paljon kiinni siitä, onko meillä toivo paremmasta vai ei. Tässä inhimillisessä elämässä toivo liittyy siihen, ajattelemmeko ihmisellä olevan mahdollisuuksia ja halua vaikuttaa maapallon tilan parantumiseen. Myös mahdollisuudet vaikuttaa oman elämäntilanteen parantumiseen lisäävät toivoa. Tämä inhimillinen toivo on kuitenkin hyvin epävarmalla pohjalla ja vaihtuu helposti epätoivoon.

Onko sitten olemassa toivoa, joka ei ole toiveajattelua eikä vaihdu hetkessä epätoivoon? Kyllä on. Tuo muuttumaton, ikuinen toivo, on Jumalassa, siinä, mitä Hän on tehnyt, tekee ja tulee tekemään. Jumala valmisti ihmiselle pelastuksen jo silloin, kun Aatami ja Eeva lankesivat syntiin. Jumala myös kertoi sen heti heille, jotta ihmisellä olisi toivo. Ennen Jeesuksen syntymistä ihmiseksi ja Hänen ristinkuolemaansa ja ylösnousemistaan eläneet ihmiset pelastuivat luottamalla Jumalan lupaukseen tulevasta Vapahtajasta.

Golgatan ristillä Jeesus sovitti meidän syntimme. Jeesuksessa meidän syntimme ei enää mene Jumalan kasvojen eteen, vaan kun Jumala katsoo meitä, joiden synnin Jeesus on sovittanut, Hän näkee rakkaan Poikansa puhtauden. Golgatan ristillä Jeesus on lunastanut meidät itselleen. Jeesuksen omina emme ole enää synnin ja kuoleman vallassa, vaan saamme elää ikuista elämää jo nyt.

Mitä siis on kristillinen toivo? Se on sitä, että Isä Jumala rakastaa meitä, Poikansa pelastamia ihmisiä. Hän haluaa meidät, rakkaat lapsensa, luokseen ja huolehtii siitä, että Jeesuksen kallis veri ei ole vuotanut turhaan, vaan me selviämme tämän maanpäällisen elämän läpi ikuiseen elämään Jumalan luona.

Antaako tämä ikuisen elämän varma toivo meille sitten luvan suhtautua välinpitämättömästi tämän maapallomme ja oman elämämme haasteisiin? Ei missään tapauksessa. Jumala antoi jo Aatamille ja Eevalle tehtävän viljellä ja varjella tätä maata. Se on edelleen meidän tehtävämme. Meidän tulee elää suojellen elämää ja huolehtien luonnon ja ihmisten hyvinvoinnista. Tätäkin saamme tehdä Jumalan johdatuksessa. Hän antaa meille toivon myös tähän elämään. 

Sinä, ystävä, joka olet epätoivoinen tässä maailmantilanteessa, luota siihen, että Jeesus on sinun syntisi sovittanut ja sinä saat uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen kalliin sovintoveren tähden. Hän on sinut lunastanut ja on sinun kanssasi joka hetki.

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Ei tuomita, ettei meitä tuomittaisi


Raamatussa sanotaan: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?” (Matt. 7:1-3). Tässä kohdassa tuomitseminen tarkoittaa tuomiohenkisyyttä. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö saisi nuhdella toista vääryydestä. Raamatussa on monta esimerkkiä tällaisesta nuhtelemisesta: Naatan nuhteli kuningas Daavidia, Paavali nuhteli Pietaria ulkokultaisuudesta jne.

Minä ajattelen, että tuomiohenkisyys on muiden ihmisten yläpuolelle asettumista. Ajatellaan, että vain minä tai se seurakunta, johon kuulun, tietää totuuden. Ei hyväksytä muita seurakuntia, joilla on erilaiset tavat, oikeiksi kristityiksi ja silloin tulee tuomiohenki heitä kohtaan. Samalla tavalla, jos ihminen on elänyt omasta mielestään hyvän elämän, hän voi tulla sielunvihollisen sokaisemaksi ja nähdä kaikessa, miten muut ovat epäonnistuneita ja huonoja ihmisiä. Tällaisen itserakkaan ihmisen ympärillä ei kukaan viihdy ja samalla tavalla itseriittoisen seurakunnan lähellä ei toisilla, kyseiseen seurakuntaan kuulumattomilla, ole hyvä olla.

Kun Matteuksen evankeliumissa käytetään passiivimuotoa, silloin yleensä puhutaan siitä, mitä Jumala tekee. Tässä sanotaan: ”niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan”. Tämä on aika vakavaa puhetta. Jos tunnemme itsessämme tällaista tuomiohenkisyyttä, niin meidän täytyy tehdä siitä niin sanotusti parannusta ja koettaa päästä siitä eroon.

Tässä sanotaan myös: ”kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?”. Vanhemmassa käännöksessä puhutaan malkasta. Meillä nykyihmisillä ei ole enää käytössä tuota malka-sanaa ja siksi helposti siitä tulee mieleen jonkinlainen akana tai muu melko pieni roska. Malka on kuitenkin ihan oikeasti iso puu. Malka tarkoittaa olki- tai tuohikatolla olevia harjalta räystäälle ulottuvia puita, joiden tarkoitus on olla katteen painona ja pitää se paikoillaan. Hirsi on siis oikein kuvaava sana. Kun me tulemme sokeiksi siinä omassa hyvyydessämme ja pyhyydessämme, niin me emme enää huomaa, että olemme jo täysin sokeita ja meillä on hirsi omassa silmässämme, vaan me näemme ainoastaan vikaa muissa.

Kiitos Jeesukselle siitä, että Hän on antanut Raamattuun meille näitä varoittavia sanoja, ettemme saa elää tuomiten toisia. Armon avulla me voimme tästä tuomiohenkisyydestäkin vapautua. Jeesus tuomitsee katuvat armolla ja laupeudella, ja me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ole, ystävä, turvallisella mielellä ja luota siihen, että Jeesus johtaa häneen uskovat taivaan kotiin.

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Saamme maistaa Jeesuksen suloisuutta


Vaimoni pyysi minua tekemään lihamakaronilaatikkoa, johon lisäisin jääkaapissa olevia suppilovahveroita. Lupasin tehdä tuon ruuan. Otin kaapista makaronipussin ja luin siitä ohjeen. Siinä ei kuitenkaan mainittu suppilovahveroista mitään. Tein kuitenkin vaimoni toiveen mukaan ja laatikosta tulikin oikein hyvä, metsäisen makuinen ruoka. Kun vaimo tuli töistä, niin söimme ja me molemmat pidimme tuosta mausta.

Ihminen, joka ei ole ikinä syönyt makaronilaatikkoa, tai puhumattakaan suppilovahveroista makaronilaatikossa, ei tiedä, miltä tuo ruoka maistuu. On mahdotonta ymmärtää jonkin ruuan makua, jos ei ole ikinä sellaista maistanut. Sama on, jos joku ei ole kuullut Jeesuksesta ja saanut vastaanottaa syntien sovitusta, hän ei ymmärrä, mitä uskossa eläminen on. Hän ei voi maistaa Jeesuksen rakkauden suloista makua. Meidän tehtävämme on jakaa evankeliumia kaikille niille ihmisille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Saamme kertoa siitä mausta, miltä syntien anteeksi saaminen maistuu ja luottaa siihen, että Pyhä Henki herättää heissä uskon Jeesukseen ja hekin saavat tulla osalliseksi Jumalan armosta.

Raamatussa puhutaan siitä, että meidän ei tule koota itsellemme aarteita tänne maan päälle vaan taivaisiin, jossa ei koi ja ruoste raiskaa. (Matt. 6) Ajattelen, että tuo taivas ilmenee myös jo täällä maan päällä ja tulevaisuudessa siellä jossain. Jumalan rakkaus vaikuttaa jo täällä. Kun olemme sanan kuulossa ja nautimme Herran pyhää ehtoollista tai käymme raamattupiirissä, niin se on sitä aarteiden kokoamista tähän aikaan ja myös tulevaan. Silloin kun me täältä lähdemme, niin me viemme omalta osaltamme sydämessämme olevan aarteen, joka on Jeesus Kristus, mukanamme iankaikkisuuteen. Jokainen, joka uskoo Jeesuksen elämäänsä, on jo itsessään aarre.

Muista, että sinäkin, joka et vielä jaksa uskoa itseäsi armosta autuaaksi, niin sinä saat uskoa. Sinä olet osallinen tästä hienosta ateriasta. Sinulla on lupa nauttia se. Jeesus on sinut ja meidät kaikki sovittanut ja me saamme tänäänkin uskoa, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Se on sinun ja minunkin kohdalla jo tänään totta. Me saadaan nauttia aarteesta, valtavasta salaisuudesta, jota me ei voida toisille antaa, vaan ainoastaan Jeesus voi sen antaa. Kun olemme syöneet hyvän aterian, meistä näkyy rauha ja tyytyväisyys. Samoin silloin, kun me saamme nauttia Jeesuksen ehtoollisessa ja Sanassa, me saadaan siitä itsellemme rauha ja tyytyväisyys. Ollaan ystävät hyvässä turvassa, sillä Jeesus on meidän syntimme pessyt pois.

lauantai 16. marraskuuta 2019

Taivaan aarteita


Tämä marraskuu on kovin pimeää aikaa ja ainakin minä saan paljon vähemmän aikaiseksi kuin valoisampana aikana ja untakin tarvitsen enemmän. Juuri nyt kuitenkin luemme Raamatusta niitä tekstejä, joissa kehotetaan valvomaan. Aloin miettiä, mitä tuolla valvomisella tarkoitetaan. Valvominen on tietenkin nukkumisen vastakohta. Nukkuessa havainnoimme ympäristöämme hyvin vähän. Valvomisesta on tullut myös sana valvomo. Monissa tehtaissa ja yrityksissä on valvomo, josta tarkkaillaan kaikkea sitä, mitä rakennuksessa tapahtuu. Kun sieltä käsin seurataan tapahtumia, ei se ole hermostunutta tai pelokasta, vaan levollista tapahtumissa mukana olemista.

Miten me sitten kristillisessä mielessä voimme valvoa. Ajattelen, että valvominen on Jeesukseen katsomista. Kun Pyhä Henki on herättänyt meissä uskon Jeesukseen syntiemme sovittajana, olemme saaneet kalleimman aarteen, joka on olemassa. Matteuksen evankeliumin 6. luvussa sanotaan (jakeet 19-21): ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi ja ruoste raiskaa ja missä ei varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Ihmiselle on luonteenomaista, että hän huolehtii siitä, mikä on hänelle arvokasta ja sitä hän valvoo.

Jeesuksen pelastamina saamme koota aarteita taivaaseen. Mitä nuo taivaalliset aarteet sitten ovat? Suurin aarre on syntien anteeksi saaminen Jeesuksen sovintoveren tähden. Jeesuksen pelastamina saamme Pyhän Hengen, joka ohjaa meitä. Pyhä Henki myös opettaa meille Raamatun Sanaa. Rukouksessa saamme puhua taivaallisen Isämme kanssa ja seurakunnassa virkistyä Sanasta, ehtoollisesta ja uskovien yhteydestä. Saamme myös kertoa Jeesuksesta läheisillemme. Valtavia aarteita, vai mitä! Eikä meidän tarvitse olla tippaakaan huolissamme siitä, että tuo aarre varastettaisiin. Saamme valvoa levollisina ja turvallisella mielellä katse suunnattuna Jeesukseen ja nauttia noista taivaallisista aarteista jo täällä maan päällä.

lauantai 9. marraskuuta 2019

Pyhän Hengen valossa


Rauhantervehdyksellä haluan teitä kaikkia ystäviä tervehtiä. Tänään on pyörinyt mielessäni sellainen asia, kun Raamatussa Matt. 6:22-23 sanotaan näin: ”Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!”. Ajattelen, että tällä vertauksella tarkoitetaan nimenomaan hengellistä pimeyttä. Ihminen, joka vaeltaa pimeydessä, on sellainen, joka sanoo, ettei ole Jumalaa eikä Jeesusta. On myös niitä, jotka ajattelevat, että kyllä usko Jumalaan riittää eikä Jeesusta tarvita. Mutta kuitenkin kaikki elämä ilman Jeesusta on sitä hengen pimeyttä.

Kun ihminen alkaa herätä, hän huomaa oman pahuutensa. Pyhän Hengen valo alkaa tehdä työtä ihmisen sisällä ja hän alkaa huomata, että kaikki hänen omat tekonsa ovat itsekkäitä. Omasta puolestamme me olemme pimeitä, mutta Jumalan valo, Pyhä Henki, tekee meissä kristityissä työtään koko tämän elämämme ajan ja se on se meidät valaiseva valo. Tuo valo saa meissä aikaan uskonelämää.

Kun viime syksynä päivät alkoivat pimentyä, ostin sellaisen aurinkolampun, jossa on todella kirkas valo. Kun tuon lampun ääressä tekee ristisanatehtäviä, näkee hyvin kaikki pienimmätkin piirustukset. Vaikka tavallisen lampun valossa on silmälasit päässä, niin ei silti tahdo nähdä niitä pienimpiä tekstejä, mutta siinä aurinkolampun valossa näkee. Tämäkin vertaus on toki huono, kun puhutaan Pyhän Hengen valosta, mutta kuitenkin siinä on samasta asiasta kyse. Kun ihminen Pyhän Hengen valon kirkkaudessa huomaa oman syntisyytensä, hänelle ei jää muuta mahdollisuutta kuin kääntyä Jeesuksen puoleen ja hakeutua seurakuntayhteyteen. Seurakuntayhteys on kuin hengellinen sairaala. Seurakunnassa me kaikki olemme toipumisprosessissa ja eheytymässä. Jeesuksen rakkaus on se voima, jossa me eheydymme ja tulemme osalliseksi aidosta elämästä. Jumala hoitaa meitä Sanallaan ja ehtoollisessa saamme konkreettisesti nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren syntien anteeksi saamiseksi.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Jeesus on meidät omalla sovintoverellään pessyt puhtaaksi ja me saamme uskoa tänäänkin itsemme sovitetuksi Jeesuksen nimen ja veren turvin.

lauantai 2. marraskuuta 2019

Jumala on pyhä


Vietämme pyhäinpäivää. Raamatussa sana ”pyhä” kuvaa Jumalaa. Pyhyys on siis Jumalan ominaisuus, ei ihmisen. Ihminen ei itsessään voi olla pyhä. Ihmisestä voi sanoa, että hän on pyhä vain silloin, kun Jeesus hänet pyhittää. Meidän ei siis itse tarvitse yrittää tulla pyhiksi, vaan ainoastaan Jeesuksen kautta olemme pyhiä.

Tuleeko meistä Jeesuksen pyhittäminä sitten synnittömiä niin kuin Jeesus on synnitön? Tämän maan päällisen elämän aikana ei tule. Jumala näkee meissä rakkaan Poikansa synnittömyyden, mutta me itse pysymme syntisinä. Tämä on hyvin lohdullista, koska minun ei tarvitse yrittää esittää sellaista, mitä en ole.

Millaista Jeesuksen pelastamien ihmisten elämä täällä maan päällä sitten on? Ihan samanlaista ihmisen elämää iloineen ja suruineen kuin kaikilla muillakin, mutta samalla kuitenkin erilaista. Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa elämässämme paljon enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella. Jumala ohjaa elämäämme salatusti kohti iankaikkisuutta. Meidän osamme on olla yhteydessä Isäämme Sanan, rukouksen ja ehtoollisen avulla ja antaa Pyhän Hengen vaikuttaa meissä tekemistä ja tahtomista elämässämme ja ihmissuhteissamme.

Ajattelepa tilannetta, että et olisi missään yhteydessä omaan isääsi, et tapaisi häntä juuri koskaan, et soittaisi hänelle, et kertoisi hänelle omia kuulumisiasi etkä haluaisi tietää, mitä hänelle kuuluu. Pysyisikö teidän suhteenne kunnossa? Enpä usko. Samalla tavalla meidän suhteemme taivaalliseen Isäämme pysyy kunnossa, kun vietämme aikaa Hänen kanssaan. Jumala on antanut meille Raamatun, jossa Hän kertoo itsestään ja siitä, mitä Hän on meidän puolestamme ja hyväksemme tehnyt. Hänen Pyhä Henkensä opettaa meitä tuntemaan Jeesuksen ja auttaa meitä ymmärtämään Raamattua. Jumalan tahto on, että me Hänen lapsinaan pidämme yhteyttä Isäämme ja sisaruksiimme eli muihin Jeesuksen pelastamiin ihmisiin. Jos yhteydenpito on vähäistä, niin vieraannumme perheestämme. Vähitellen voi käydä niin, ettei perheellä ole meille enää mitään merkitystä ja jätämme sen kokonaan. Tuollainen tilanne tekee Isämme hyvin surulliseksi, mutta Hän ei pakota ketään pysymään perheessään. Ovi on kuitenkin jatkuvasti auki ja Isä odottaa pois lähteneitä lapsiaan takaisin kotiin.

Jos ystävä koet, että yhteytesi taivaalliseen Isääsi on katkennut, niin muista, että Hän odottaa sinua koko ajan. Jos syntitaakka painaa sinua, niin puhu Isällesi, pyydä syntejäsi anteeksi ja usko, että Jeesus on kuolemallaan sovittanut kaikki sinun syntisi. Ota vastaan syntien anteeksianto Jeesuksen nimessä ja veressä. Hän on kaiken tehnyt puolestasi ja sinä saat elää.  

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Valo pimeydessä

Tänä pimeänä aikana kaipaan valoa. Tänä kylmänä aikana kaipaan lämpöä. Jostain kumman syystä pimeydessäkin on jotain hyvää. Se antaa mahdollisuuden hiljentymiseen ja lepoon, pysähtymiseen. Pienikin kynttilän liekki näkyy pimeydessä. Juuri nyt on hetkiä, jolloin kynttilän valossa voi hiljentyä rukoukseen. Pieni valo voi antaa toivoa: Jeesus antaa rukouksessa meille toivoa; Hän on tuonut valoa sydämiin ja toivon ikuisesta kirkkaudesta ja rauhasta ja ilosta.

Kirjeessä Efesolaisille (3.luku) Paavali polvistuu Isän eteen rukoukseen. Hän rukoilee, että Isä sanomattomassa kirkkaudessaan Hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne! Kun te uskotte Jeesukseen, niin rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Jumala kykenee voimallaan tekemään meissä ja elämässämme muutoksia enemmän kuin edes osaamme pyytää tai ajatella!

Meidän rakkautemme on vajavaista mutta usko Jeesukseen heijastaa Jumalan rakkautta ihmisiin täällä pimeässä maailmassa. 
Kaiken saa aikaan Jeesus Kristus: uskomme, rakkauden ja valon, sisäisen ja ulkoisen.
Paavalikin rohkaisee meitä rukouksessa lähestymään Jumalaa.

On varmaan paljonkin toiveita Jumalalle ja Hän ne kyllä tietää ja vastaa rukouksiin mutta oman suunnitelmansa, tahtonsa mukaan.
Sitä valoa ja lämpöä, rakkautta, mitä kaipaamme, voi Isämme taivaassa meille lahjoittaa ja enemmänkin kuin osaamme pyytää tai edes ajatella! Tämä voi äkkiä vaikuttaa uskomattomalta mutta kannattaa kokeilla. Ethän ainakaan voi mitään menettää. Olet todellakin saamapuolella.  Paavalikin ihmettelee , kuinka hänelle, pyhistä vähäisimmälle, on annettu armo, julistaa sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta.  Mitä me sitten ymmärrämme rikkaudella? Varmaankin meistä monet kaipaavat ennen kaikkea sitä aineetonta rikkautta tämän sotien, vihan ja pelon, pimeyden vallassa olevan maailman keskellä. Sanotaanhan niinkin, ettei raha tuo onnea. Jumalan meille antamat aarteet ovat rauhaa ja rakkautta, joka ilmenee monin tavoin sekä voimaa ja uskoa. Hän voi siis antaa meille lämpöä, valoa, uskoa ja toivoa ja enemmän kuin osaat edes pyytää tai ajatella. Toki Hän haluaa antaa meille myös kaiken sen aineellisen, mitä elääksemme tarvitsemme. Huolehtiihan hän myös esim.linnuista, jotka tuossa ikkunan takana syövät pihlajanmarjoja. Rukoilkaamme.




lauantai 26. lokakuuta 2019

Vain Jeesus pelastaa


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Kuuntelin radiosta suositun artistin haastattelua. Siinä haastattelija kysyi tältä artistilta, että sinähän uskot Jumalaan. Tämä artisti vastasi, että kyllä hän uskoo, että on jokin korkeampi voima. Tänä päivänä on tosi paljon sellaisia ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, mutta eivät halua antaa tälle jumalalle nimeä, vaan heille riittää se, että on joku jumala. He ajattelevat, että asiat ovat silloin kunnossa.

Tuon kaltainen usko, jossa uskotaan johonkin korkeimpaan voimaan, ei pelasta. Raamatussa Joh. 14:6 kertoo selvästi, että Jumalan luo, Isän luo, ei ole mitään muuta tietä kuin Jeesus: ”Jeesus vastasi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Jahve-Jumala, joka on luonut tämän maailmankaikkeuden, on hyvin tarkka nimestään. Me emme voi vain uskoa korkeimpaan voimaan. Pelastava usko on siinä, että me uskomme Jeesuksen sovintotyön omalle kohdallemme. Kun me uskomme Jeesukseen, niin sitä kautta saamme synnit anteeksi. Jumala on jo Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksessa luvannut, että on tuleva Messias, joka rikkoo käärmeen pään. Jumala vahvisti tämän lupauksensa Pelastajasta myös Aabrahamille ja mitä Jumala lupaa, sen hän pitää.

Jotenkin että pääsisi kiinni tuohon Jeesuksen sovintokuolemaan, niin haluan kertoa kuulemani tarinan kahdesta miehestä. Miehet olivat olleet lapsina ja koko kouluajan hyviä ystäviä. Aikuisiksi kasvettuaan heidän tiensä kuitenkin erosivat. Toinen joutui huonoille teille ja teki rikoksia, toinen lähti opiskelemaan lakia ja valmistui tuomariksi. Kerran sitten kävi niin, että tuomarina ollessaan mies tunnisti syytettynä olevan lapsuuden ystävänsä. Hän tiesi, ettei voi muuta kuin toimia oikeuden mukaan ja hän tuomitsi ystävänsä rikoksesta suuriin sakkoihin. Tuomari kuitenkin tiesi, ettei ystävä pystyisi ikinä maksamaan noita sakkoja. Tuomion jälkeen mies riisui tuomarin vaatteensa, meni lapsuudenystävänsä luo ja sanoi hänelle: ”Minä sovitan rangaistuksesi ja maksan sakkosi. Sinä olet vapaa.”

Minusta tämä tarina kuvaa hyvin sitä, miksi me tarvitsemme Jeesusta. Me emme omasta puolestamme pysty tekemään mitään autuutemme eteen. Me olemme jo aamun ensi hetkistä alkaen syntisiä. Pyhä Henki kirkastaa meille syntisyytemme ja vie meidät Jeesuksen luo. Ainut mahdollisuutemme on uskoa siihen, että tuomarimme Jeesus on lunastanut meidät. Me saamme tänäänkin luottaa Jeesuksen armoon ja uskoa siihen, että kaikki syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

lauantai 19. lokakuuta 2019

Turvaudu Jeesuksen armoon


Japaniin lähetystyöhön lähdössä oleva pappi kertoi saarnassaan lukemansa tositarinan Japanista. Siellä mies oli tullut juttelemaan erään lähetystyöntekijän kanssa ja sanonut tälle, että kyllä hän uskoo Jumalaan ja siihen, että Jumala on luonut maailman, mutta sitä hän ei ymmärrä, mihin Jeesusta tarvitaan. Miksi Jeesuksen piti kuolla? Eikö hyvä elämä riitä Jumalalle? Tuo lähetystyöntekijä pyysi miestä valitsemaan yhden käskyn, jota tämä koettaisi noudattaa. Hän ehdotti miehelle käskyä ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Lisäksi hän pyysi miestä valitsemaan vain yhden ihmisen ja mielellään vielä hyvän ystävän, jota rakastaisi. Mies suostui ehdotukseen ja valitsi rakkautensa kohteeksi läheisen työtoverinsa. Mies koetti auttaa työtoveriaan kaikessa. Eräänä päivänä kuitenkin tuli ilmi, että tuo työtoveri oli kavaltanut heidän työnantajaltaan rahaa. Mies sai soviteltua asian niin, että työtoveri sai jatkaa työpaikassa, jos mies ottaisi täyden vastuun työtoveristaan. Mies edelleen koetti tukea ystäväänsä kaikessa, mutta vähitellen molemmat alkoivat vihata toisiaan. Mies huomasi, ettei hän pystynyt rakastamaan edes läheisintä työtoveriaan. Tämän rakastamisyrityksen kautta hän tajusi, että hänen ainut mahdollisuutensa kelvata Jumalalle, oli ottaa vastaan syntien sovitus Jeesuksen sovintoveressä.

Jumalan armo on asia, jota emme pysty omalla ymmärryksellämme tajuamaan. Monet ajattelevat, etteivät ole tehneet mitään kovin suuria rikoksia ja kohtelevat läheisiäänkin ihan hyvin. He ajattelevat, että kyllä ihan tavallinen hyvä elämä riittää. Jopa pelastettuina me aliarvioimme Jeesuksen sovintokuoleman suuruutta. Joku saattaa kuvitella, että kun Jeesus on sovittanut hänen syntinsä, niin sen jälkeen hän pystyy Pyhän Hengen avulla suoriutumaan Jumalalle kelpaavasti tästä elämästä. Jumalan mittapuu on kuitenkin Hän itse. Kelvataksemme Jumalalle meidän täytyy olla täydellisiä, niin kuin taivaallinen Isämme on täydellinen. Näin Jeesus vuorisaarnassa opettaa. (Matt. 5:48) Tuohon täydellisyyteen ei ole pystynyt eikä tule ikinä pystymään kukaan muu kuin Jeesus.

Pyhä Henki vaikuttaa meissä Jeesuksen pelastamissa tekemistä ja tahtomista, mutta silti me emme ikinä pysty sellaiseen elämään, joka olisi Jumalalle kelvollista. Kristittyinäkin meidän ainoa toivomme on joka hetki Jeesus, joka on ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan sovittanut kaikki syntimme. Tähän armoon me saamme turvautua. Meidän omat tekomme eivät vaikuta pelastukseemme vaan ainoastaan usko Jeesukseen syntiemme sovittajana. Jää, ystävä, Jeesuksen turviin. Hän on luvannut, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu kadotukseen, vaan saa iankaikkisen elämän.

torstai 17. lokakuuta 2019

Luota Jeesukseen


Rauhantervehdyksellä haluan teitä kaikkia, rakkaat ystävät, tänään tervehtiä. Minulle tuli puhelu eräältä vanhalta ystävältäni. Siinä puhelun aikana huomasin, että kaikki ei ole hyvin ja kysyin häneltä, mikä mieltä painaa. Tämä ystävä kertoi, että hänen elämässään on nyt sellainen myrskyn vaihe, että vaimo on hakemassa avioeroa. Kun siinä keskustelimme, sanoin hänelle, että haluan muistaa häntä rukouksen kanssa. Kun sitten aloin ystäväni ja hänen perheensä puolesta rukoilla, ajattelin, että minun kannattaa rukoilla sitä, että he molemmat voisivat hyvin. Jumala toimikoon niin kuin hyväksi näkee.

Aloin ajatella Matteuksen evankeliumin lukua 14, jakeita 31-33: Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?” Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä todella olet Jumalan Poika.” Tässä Pietari oli lähtenyt veden päällä kävelemään Jeesusta kohti, mutta alkoikin yhtäkkiä epäillä. On sanottu, että tämä ’epäillä’- sana tarkoittaa kahtia jakamista. Pietari luotti osan asioista Jeesukselle, mutta sitten hän kuitenkin ajatteli, että aallot ja myrsky ovat voimakkaampia kuin Jeesus. Hän ei pitänyt katsettaan Jeesuksessa, vaan hän alkoi tuijottaa aaltoja ja alkoi vajota. Tässä on meille hyvä opetus siitä, että oman elämämme myrskyissä meidän tulee katsoa vain Jeesusta ja luottaa siihen, että kyllä Jeesus voi.

Minulla on omassa elämässäni kokemus siitä, kun oma pieni poikani oli teho-osastolla ja olin jo menettänyt toivoni hänen selviämisestään, niin silloin rukoilin sydämestäni Isä meidän -rukouksen: Tapahtukoon sinun tahtosi. Silloin poika heitti peiton pois ja sanoi: ”Tämä peli ei vetele”. Koen, että meidän tulee luottaa täysin Jeesuksen armoon ja siihen, että hän tietää ja hoitaa kaiken. Vaikka meillä olisi millainen kriisi elämässämme, niin luota ystävä siihen, että Jeesus hoitaa. Anna asiasi Jeesukselle ja sano vaikka, että minä en voi mitään, mutta sinä Jeesus voit. Monesti tällaiset vaikeudet myös kasvattavat meitä luottamisessa.

Tuossa Raamatun kertomuksessakaan Jeesus ei hylännyt Pietaria. Vaikka tämä oli jo vajoamassa, niin Jeesus otti häntä kädestä kiinni ja nosti hänet ylös. Sitten kun he olivat veneessä, hän tyynnytti myrskyn. Se, että Jeesus ottaa meitä kädestä kiinni ei tarkoita, että myrsky heti tyyntyy, vaan se tapahtuu sitten, kun on Jumalan aika. Toisinaan elämässämme tapahtuu myös peruuttamattomia kauheita asioita, mutta silti me saamme luottaa tänäkin päivänä siihen, että Jeesus on meidän kanssamme. Hän ei jätä missään tilanteessa. Ollaan, ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

lauantai 12. lokakuuta 2019

Vuorisaarna kirkastaa Jeesusta


Rauhantervehdys rakas ystävä. Minulle tuli mieleeni se, miten ennen vanhaan talosta taloon kulki imurikauppiaita. He soittivat asunnon ovikelloa ja kertoivat olevansa myymässä sillä alueella siivousvälineitä. Kun imurikauppias sitten pääsi asuntoon sisälle, hän ei koskaan arvostellut kodin siisteyttä, vaan hän vain pyysi, että voisiko hän esitellä uutta imuria. Ensin hän näytti imurin roskapussin olevan aivan tyhjä ja sitten hän imuroi tampparin kanssa olohuoneen keinokuitu- tai villamattoja. Imuroinnin jälkeen hän tyhjensi pölypussin lattialle ja siihen tuli jopa 10 sentin kasa pölyä. Näin hän teki ymmärrettäväksi talon emännälle ja isännälle, että asuakseen puhtaassa kodissa, he tarvitsevat välikappaleen, uuden imurin. Hyvin monet ihmiset ostivat näitä uusia imureja koteihinsa.

Matteuksen evankeliumissa on niin sanottu vuorisaarna. Sen viidennessä luvussa jakeessa 22 sanotaan: ”Joka sanoo veljelleen ’Sinä hullu’ on ansainnut helvetin tulen.” Tätä saarnaa kuuntelemassa oli ihmisiä, joilla oli taipumusta kuvitella, että kun he täyttivät lain ja sitä selittävät isäinsäännöt, he olisivat pyhiä ja puhtaita ja kelpaisivat Jumalalle. Nyt Jeesus osoitti sen, kuinka me omasta puolestamme olemme mahdottomat täyttämään Jumalan lakia. Vanha käsky oli ’Älä tapa’, mutta Jeesus selitti sen paljon kovempana, eli jos sanoo veljelle ’Sinä hullu’, on jo veljensä murhaaja. Vuorisaarnan avulla Jeesus halusi tuoda meissä olevan lian ja pölyn esille ja osoittaa, että ainoastaan Hän voi omalla sovintokuolemallaan meidät ihmiset pelastaa.

Jeesus haluaa osoittaa meille kaikille sen, että meidän omat ansiomme ja työmme eivät kelpaa, vaan meidän ainut mahdollisuutemme on ottaa Jeesus omaan elämäämme ja luottaa hänen armoonsa. Siinä ei ole kyse siitä, että meidän täytyisi itse ruveta itseämme puhdistamaan, vaan Jeesus on meidän välikappaleemme. Ilman hänen armoaan ei meistä kukaan voi kelvata Jumalalle.

Ollaan ystävät tänäänkin hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Sinä saat tänäänkin uskoa, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu meidän Herramme Jeesuksen kalliissa ja viattomassa sovintoveressä. Aamen.

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Jeesus ystävänä

Ystävän kanssa jaetaan asioita, kokemuksia. Häneen voi luottaa ja hänen seurassaan on hyvä olla. Hänen kanssaan kuljetaan joko pidempi tai lyhyempi matka. Erilaisia määritelmiä voi olla ystävyydelle. Ajattelen myös, että ystävän kanssa koetaan myös vastoinkäymisiä, vaikeuksia, jopa riitoja, joista voi päästä yli. Ehkä ystävyys on sen jälkeen syvempää tai on ainakin jollain tavalla  muuttunut.
  Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa kerrotaan siitä, miten Jeesusta kohdeltiin huonosti ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi! Tämä pätee tänäänkin. Me voimme rukoilla ja kohdata Hänet ja Hän armossaan ja rakkaudessaan ottaa meidät lapsikseen, ystäväkseen. Tässä luvussa kerrotaan myös siitä, miten ensimmäiset opetuslapset kohtasivat Jeesuksen. He kokivat voimakkaita Pyhän Hengen vaikutuksia ja lähtivät heti seuraamaan Jeesusta. On aika ihmeellistä, että he heti pystyivät huomaamaan ja luottamaan siihen, että heidän edessään on Jumalan poika. He jättivät kaiken muun ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. 
   Tämä on mahdollista tänäkin päivänä meille kaikille vain niin, että Jeesus ottaa meitä kädestä ja Hänen rakkautensa koskettaa meitä. Rakkaus on lahja Jumalata, joka haluaa meidät lapsikseen. Olihan opetuslapsissakin monenlaisia persoonia, ja ihmisiä kun olivat, he välillä epäilivät, pelkäsivät, suuttuivat ja kaikkea sitä, mitä meidän ihmisten elämään kuuluu, hekin kohtasivat. Jeesus oli heidänkin suhteen hyvin pitkämielinen ja ymmärtäväinen, vaikka välillä nuhtelikin heitä. He kulkivat yhdessä pitkiä matkoja, kohtasivat kaikenlaista ja rakastivat toisiaan ja Jumalaa ja jakoivat kaiken yhdessä. Tämä on esimerkkinä ystävyydestä; ystävyydestä, jota Jeesus kanssasi haluaa. Uusi-Testamentti on täynnä Jeesuksen ystävällisiä ja rakkaudellisia kohtaamisia ihmisten kanssa. 
   Me koemme itsemme joskus yksinäisiksi ja ystävyyskin on usein vajavaista. Kumpa osaisikin arvostaa monenlaisia ihmissuhteita ja nähdä läheisissä hyvää. Jokainen ihmissuhde on tärkeä ja ystävyyskin voi olla monenlaista. Olemme ehkä joskus liian vaativia. Jeesuksen rakkaus saa meidät olemaan pehmeämpiä. Kuljemme jonkun ihmisen kanssa jonkin matkaa ja yhteiset kokemukset yhdistää. Joskus voi olla niin, että näkee jotakuta vain tosi harvoin, mutta silti ne yhteiset hetket kertoo, että ystävyys ei katoa. 
   Kaikissa elämän tilanteissa meillä on ystävä lähellä...aivan vieressä. Ojenna vain kätesi, Hän kulkee kanssasi. Monissa hengellisissä lauluissakin Hänestä kerrotaan: Jeesus parhain ystäväni....Ystävä sä lapsien katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, Sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee.

lauantai 5. lokakuuta 2019

Pyhä Henki tartuttaa uskon Jeesukseen


Evankeliumi tarttuu kuin flunssa, lähietäisyydeltä. Mieleeni tuli tuo sanonta, jonka olen joskus kuullut. Aloin miettiä, mitä se oikeastaan pitää sisällään. Ensiksi tuli mieleeni, että jos sinulla itselläsi ei ole flunssaa, et voi sitä myöskään tartuttaa. Joskus flunssa on piilevänä eli et tiedä sitä, mutta kannat kuitenkin flunssavirusta. Toinen mieleeni tullut asia on, että flunssa tarttuu sinuun, ei niin että sinä otat itse flunssan. Kolmanneksi tartuttaaksesi toisen sinun on oltava tuon toisen kanssaan henkilökohtaisesti tekemisissä.

Miten nämä voisi sitten soveltaa evankeliumin levittämiseen? Ensinnäkin on tärkeää, että sinä olet itse saanut vastaan ottaa Jeesuksen omien syntiesi sovittajaksi. Pyhä Henki on tehnyt sinussa työtään ja tartuttanut Jeesuksen sinuun. Et sinä itse ole Jeesusta etsinyt ja ottanut, vaan Pyhä Henki on kirkastanut sinulle Jeesuksen armon, sen että Jeesus on ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan sovittanut kaikki sinun syntisi ja sinä saat uskoa kaiken anteeksi. Armahdettuna syntisenä haluat kertoa myös muille siitä, että Jeesus on heidänkin syntinsä sovittanut.

Mitä tuo tietämättään flunssan kantaminen voisi olla? Ajattelen, että jos ihminen lukee toiselle Jumalan Sanaa, niin hän levittää silloin evankeliumia, vaikka ei itse sitä tiedäkään. Uskon syntymiseen tarvitaan aina Jumalan Sana ja Pyhä Henki voi käyttää Sanan levittämiseen myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse tajua olevansa Jumalan käytössä. Jumalalla on paljon enemmän tapoja evankeliumin levittämiseen kuin me ymmärrämmekään.

Usko tarttuu lähietäisyydeltä. Ennen television ja radion keksimistä ei muita mahdollisuuksia edes ollut. Nykyään median välityksellä levitetään evankeliumia tehokkaasti, mutta silti ihminen, joka saa vastaan ottaa Jeesuksen esim. televisiosta kuulemansa evankeliumin kautta, tarvitsee myös henkilökohtaisen kosketuksen toisiin kristittyihin. Raamattupiiri on erityisen hyvä uskossa kasvamisen paikka. Siellä saamme yhdessä tutkia Raamattua ja ystävystyä lähellämme asuvien kristittyjen kanssa. Kun saamme näin oppia tuntemaan Jeesusta yhteisen Sanan tutkimisen kautta, on meidän sitten helpompi kertoa Jeesuksesta myös niille, jotka eivät vielä ole Jeesuksen pelastamia.

Ollaan, ystävät, iloisesti Jeesuksen kantajia ja luotetaan siihen, että Pyhä Henki kyllä tartuttaa Jeesuksen lähellämme oleviin, kunhan vain olemme heidän kanssaan tekemisissä ja keskustelemme heidän kanssaan. Saamme luottaa siihen, että Pyhä Henki antaa ajallaan oikeat sanat.

torstai 3. lokakuuta 2019

Rakas Jeesus


Armoa ja rauhaa tähän syksyiseen päivään. Minulle tuli mieleeni sellainen asia, että monilla meistä, jotka elämme parisuhteessa, on tapana halata ja sanoa puolisolle: ”Minä rakastan sinua,” ja antaa lähtöpusu, kun toinen lähtee töihin tai jonnekin muualle. Muutenkin kotioloissa lapsille sanotaan, että minä rakastan sinua. Hellyyden osoitukset sanoilla ja teoilla kuuluvat perhe-elämään.

Psalmissa 116:1 sanotaan ”Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, Hän kuulee hartaan pyyntöni.” Milloin sinä olet viimeksi sanonut Jeesukselle: ”Minä rakastan sinua”? Meidän Jumala-suhteemme on Jumalan puolelta täyttä rakkautta ja armoa. Jumala rakasti niin paljon maailmaa, että Hän antoi ainokaisen Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Me saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren turvin. Jumalan puolelta se on valtavaa rakkautta ja lahjaa.

Kun puolisoni rakastaa minua ja minä häntä, niin meillä on halu kertoa toisillemme rakkaudestamme ja osoittaa rakkautta toisillemme erilaisilla tavoilla. Kun me rakastamme Jeesusta, meidän tulee kiittää Häntä ja kertoa Hänelle rakkaudestamme Häntä kohtaan. Mutta siihenkään ei saa tulla sellaisia vaatimuksia, että kiitollisuutta ja rakkautta täytyisi osoittaa jollain tietyillä tavoilla. Me saamme olla omia persooniamme ja Jeesus ottaa vastaan meidän rakkaudenosoituksemme juuri sellaisina kuin ne meiltä itse kultakin tulevat. Emme voi sanoa toiselle, että hänen täytyy kertoa rakkautensa Jeesukselle juuri tietyllä tavalla. Mutta meille itselle on tärkeää uskaltaa puhua Jeesukselle avoimesti ja myös tunnustaa rakkautemme Hänelle.

Otan tässä vielä toisen kohdan: ”Teen teille selväksi veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen” Gal. 1:11 Minkälaista olisi se ihmismielen mukainen evankeliumi? Se on sellaista, että me voisimme itsekin tehdä jotain oman autuutemme eteen. On aika nöyryyttävää, kun tulee sellaiseen pisteeseen, ettei ole mitään omaa eikä meillä saa olla mitään omaa, vaan kaikki on Jumalan suurta rakkautta ja armoa, että me saamme uskoa kaikki meidän syntimme anteeksi. Me kyllä helposti tarjoaisimme jotain omaa, että minä olen tehnyt sitä tai ollut tekemättä tätä. Mutta taivasten valtakunta ei ole tekoja vaan se on uskoa Jeesukseen, uskoa siihen, että Jeesus on yksin armosta ja rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan pelastanut meidät. Se on erittäin suurta armoa, ystävät. Kun me tämän tajuamme, niin me saamme tänäkin päivänä iloita ja riemuita ja sanoa Herralle: ”Herra Jeesus, minä rakastan sinua.” Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Veren suoja


Armoa ja rauhaa rakas ystävä tähän päivään. Löysin aivan erityisen lohdullisen kohdan Vanhasta Testamentista 2. Moos. 12:13 ”Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin.” Tässä on kyse tilanteesta, jossa Jumala aiheutti Egyptissä vitsauksia, jotta faarao päästäisi israelilaiset lähtemään pois. Kymmenennessä vitsauksessa Jumala oli sanonut surmaavansa kaikki ihmisten ja eläinten esikoiset. Jumala kuitenkin kertoi pelastuskeinon, jota noudattamalla Hän ei tule surmaamaan lapsia. Jumala käski laittaa karitsan verta oven pieliin sekä yläkamanaan. Ne ihmiset, jotka olivat näiden talojen sisällä, olivat turvassa, sillä näihin taloihin Jumala ei mennyt. Niiden ihmisten esikoislapset, jotka eivät olleet verellä merkityissä taloissa sisällä, Jumala tuhosi.

Tämä karitsan veri kuvaa Jeesuksen sovintoverta. On tärkeää huomata, että Jumala ei mennyt katsomaan keitä taloissa oli sisällä. Sisällä olijoiden joukossa oli niin elämässään onnistuneita kuin epäonnistuneitakin, mutta sillä ei ollut merkitystä. Ratkaisevaa oli ainoastaan, oliko ihminen veren suojassa vai ei. Nämä ihmiset olivat suojassa taloissa, koska olivat uskoneet Jumalaa ja merkinneet talonsa karitsan verellä. Samalla tavalla tänä päivänä me, jotka turvaamme Jeesuksen veren suojaan, saamme olla turvassa. Me saamme luottaa siihen, että pääsemme kerran taivaan kotiin. Sillä ei ole merkitystä, kuinka hyvin olemme elämässämme onnistuneet, vaan aivan samoin kuin näissä taloissa oli monen laista väkeä ja ratkaisevaa oli ainoastaan, että he luottivat pihtipieliin sivellyn veren suojaan, niin samalla tavalla meillekin Jeesuksen veri riittää.

Sinä ystävä, joka epäilet, että kuuluuko Jeesuksen armo sinulle, niin ajattele noita israelilaisia Egyptissä. He olivat ihan samanlaisia ihmisiä kuin mekin. Kuka oli tehnyt mitäkin. Ainut, mikä erotti heidät Jumalan vitsauksista, oli, että he luottivat veren suojaan ja Jumalan armoon. Ollaan hyvässä turvassa ja uskotaan tänäänkin, että Jeesuksen sovintoveri, jonka Jumala on meille antanut eli uhrannut ainokaisen Poikansa, riittää meille. Uskotaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Etsikkoaika


Rakas ystävä, olen miettinyt sellaista käsitettä kuin etsikkoaika. Etsikkoaika on usein ymmärretty sillä tavalla väärin, että Jumala kutsuisi vain jonain tiettynä aikana ihmistä. Raamatussa etsikkoajasta puhutaan Luukkaan evankeliumin luvussa 19 jakeessa 44, jossa Jeesus profetoi Jerusalemin tuhoa: he eivät jätä sinuun kiveä kiven päälle, koska et tuntenut etsikkoaikaasi. Vuonna 70 keisari Tituksen aikana Jerusalem sitten tuhottiin täydellisesti. Toinen kohta, jossa Raamatussa puhutaan etsikkoajasta, tai tarkemmin etsikkopäivästä, on 1. Pietarinkirje 2:12. Siinä Apostoli sanoo, että pakanat teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä. Näistä Raamatun kohdista ensimmäisessä Jeesus on maan päällä ja ennustaa sitä, miten vanhan liiton ihmiset eivät ottaneet Jeesusta vastaan. Pietarin kirjeen kohta ennustaa tulevaa, Jeesuksen toista tulemista.

Totuus etsikkopäivästä on, että se on joka päivä. Joka päivä meillä on armo uus ja Jumala etsii meitä. Me emme näe, missä Pyhä Henki juuri nyt työtään tekee, mutta joka tapauksessa siellä, missä Sanaa puhutaan. Se voi olla raamattupiiri tai naapurin mies, joka puhuu Jeesuksesta tai itse Raamattua lukemalla tai vaikka netistä kuuntelemalla. Sanan kautta Pyhä Henki vaikuttaa uskoa Jeesukseen.

Jos ajatellaan, että etsikkoaika on vain kaksi tai kolme kertaa elämän aikana, jolloin Jumala kutsuu, niin ihmiset joutuvat epätoivoon. Näin ei ystävät ole. Jumalan Pyhä Henki ei toimi niin, että ihminen voisi valita päivän, jolloin hän uudestisyntyy, vaan niin kuin Raamattu sanoo: Te ette valinneet Minua, vaan Minä valitsin teidät (Joh. 15:16). Jumalan Pyhä Henki synnyttää meissä Sanan ja sakramenttien kautta uskon Jeesukseen syntien sovittajana siellä, missä Hän haluaa eikä ihminen voi sitä itse ottaa. On myös tärkeää muistaa, että kaste, ehtoollinen ja Raamatun Sana ovat niitä, joissa Pyhä Henki toimii. Siinä mielessä meidän koko elämämme on etsikkoaikaa. Mutta on niin, että missä me aikamme kulutamme, niin siellä on meidän sydämemme. Jos viihdymme baareissa tai jalkapallokentän reunalla ja jätämme Jumalan Sanan kuulon pois niin silloin voi käydä niin, että emme kuule Jeesuksen kutsua. Sitten etsikkoaika on ihmiseltä ohi, kun hän kuolee. Jos tämän elämän aikana ei ole halunnut kuulla Jeesuksen kutsua eikä ole suostunut ottamaan Jeesusta sydämeensä, niin silloin etsikkoaika on ohi. Mutta Jeesus kyllä kutsuu joka päivä.

Minä uskon, että kaikki ne, jotka tätä lukevat ovat käyttäneet etsikkoaikansa hyvin ja ovat kuulleet Pyhän Hengen kutsun. Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus vie meidät perille iankaikkiseen elämään.

lauantai 14. syyskuuta 2019

Tuomiolla

Elämässä on erilaisia vaiheita. Itsellä ja miehellänikin on ollut vuoden aikana tärkeää nähdä vanhoja tuttuja ja sukulaisia. Olemme ihan tietoisesti järjestäneet tapaamisia läheisten kanssa aikojen takaa ja jopa sukulaisten kanssa, joita on nähnyt vain lapsena tai jopa ei koskaan ennen. Aikamatkoja kymmenien vuosien taa on ollut hyvä tehdä. Täytyy kuitenkin sanoa, että ei se niin helppoa ole ollut. Arvaatte varmaan, että myös erilaiset henkiset haavat aukeavat ja kipeitäkin muistoja nousee pintaan. Elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisaalta on ollut myös ihania jopa iloisia ja parantavia kohtaamisia. Olen kyllä tämän kokemuksen perusteella sitä mieltä, että kun itse on siihen valmis, kannattaa tällainen aikamatka menneisyyteen tehdä.  

    Kerron erään esimerkin kesästämme. Tapasimme nimittäin ihmisiä tosi paljon ja auton mittariin tuli tuhansia kilometrejä. Äidin, siskon ja siskon tyttären sekä mieheni kanssa kävimme juhannusajelulla paikkakunnalla, jossa lapsena asuimme. Kävimme jopa rakennuksessa, jossa asuin alle kouluikäisenä eli perheemme asui. Rakennukset olivat olemassa ja jopa aika saman näköisiä. Menimme vain pihaan ja saimme katsella ja keskustella nykyisten omistajien kanssa. Hetken koin monia tunteita...hyvää oloa ja muistoja. Läheiset talot ja pihapiirit olivat ja ovat minulle rakkaita muistoja. Kaiken lisäksi kohtasimme useita ihmisiä, joihin minulla on vahva tunneside ja jotka toivat tunnekokemuksia yli viidenkymmenen vuoden takaa. Se pieni maalaiskylä on toiminut kasvualustana minullekin ja jotenkin lause "kylä kasvattaa" on totta kohdallani. Ehkä silloin ja pienessä kylässä oli sitä yhteisöllisyyttä, läheisyytä, jota nykyään kovasti kaivataan. Muistan myös pyhäkoulun, jonka aloitin siellä jo tosi varhain, koska naapurin mummo sitä piti. Tästäkin olen tosi kiitollinen ja toivoisin sitä lapsille tänäkin päivänä. Kaikki tämä luo turvallisuutta ja yhteyttä toisiin ja Jumalaamme. Itselleni toivoisin kaikissa kohtaamisissa Jeesuksen rakkauden vaikutusta, ihmisten katsomista rakkaudellisten silmälasien läpi.Tiedän ettei se ole minulle mahdollista ilman Jeesusta, joka voi pelastaa meidät pahuuden ja syyllisyyden vallasta. Olkaa valmiit armahtamaan, niinkuin teidän Isännekin armahtaa ( Luuk. 6).  Lopuksi sain vielä käydä uimassa minulle tärkeässä joessa ja järvessä. Unohtumaton päivä...kiitos Jeesus.

    Monet asiat herättävät myös syyllisyyttä, ahdistusta...en ole ollut hyvä lapsi tai hyvä äiti. Aina ei voi taata, että lasten kasvuympäristö on turvallinen. Se on monista tekijöistä kiinni. Kipeätkin asiat on jossain vaiheessa hyvä kohdata mutta on myös täkeää löytää ne kantavat, itselle tärkeät ihmiset ja asiat ja lopulta Jeesus, joka meitä on luvannut kantaa vaikeuksissammekin. Me voimme tuomita itsemme tai toisemme hyvin helposti. Tuomiovalta  kuitenkin kuuluu Jumalalle. Luukkaan evankeljumissa luvussa 6 sanotaan: Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syylliseksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.

  Me emme kuitenkaan voi toimia miten tahansa toisiamme vastaan. Olemme vatuussa teoistamme. Anteeksiantaminen itselle tai toisille ei ole helppoa. Meillä on armollinen, rakastava, pitkämielinen Jumala. Tärkeää on uskoa Häneen, katsoa Kristukseen ja kulkea hänen johdatuksessaan, niin emme joudu harhaan ja olemme turvassa, armossa ja ehkä kykenemme myös anteeksiantoon. Luukkaan evankeliumista vielä luku 6: Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niinkuin te mittaatte, niin teille mitataan; Samassa luvussa sanotaan vielä: Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. 

  Jeesuksen rakkaus on vertaansa vailla meitä ihmisiä kohtaan. On tärkeää, että ymmärrämme vajavuutemme, heikkoutemme mutta on vieläkin tärkeämpää löytää Kristus elämäämme, pelastajaksemme. Hänen rakkautensa antaa anteeksi pahuutemme. Yksikään ihminen ei ole synnitön mutta Jeesus voi meidät puhdistaa anteeksiannollaan, kun vain sitä Häneltä pyydämme.   Hän antaa sinulle vapauden ja ikuisen elämän Hänen kanssaan taivaan kodissa.
   Kiitos tästä kesästä Jeesus...iloisista ja vaikeistakin hetkistä.

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Jeesus avaa korvat kuulemaan


Armoa ja rauhaa tähän hetkeen sinulle ystävä. Markuksen evankeliumissa kerrotaan kuurosta miehestä, jonka hänen ystävänsä toivat Jeesuksen luo. Ystävät pyysivät Jeesusta laittamaan kätensä miehen päälle. Varmaankin he olivat nähneet tai kuulleet Jeesuksen sillä tavalla parantaneen ihmisiä. Jeesus toimi kuitenkin toisin. Hän asetti sormensa kuuron korviin, sylkäisi ja kosketti miehen kieltä. Sitten Jeesus katsahti taivaalle ja sanoi kuurolle arameaksi ”Effata”, joka merkitsee aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi. (Mark. 7: 32-35)

Kertomuksen mies ei voinut itse itseään parantaa, vaan hän tarvitsi Jeesuksen. Mies sai luonnollisen kuulon ja puhetaidon, mutta samalla hän alkoi kuulla Jeesuksen äänen. Samoin se on tänäänkin. Me emme voi päättää, millä tavalla Jeesus juuri meidän tai läheistemme kohdalla toimii. Me emme itse voi itsellemme uskoa ottaa, vaan Jeesus antaa sen, kun Pyhä Henki avaa korvamme kuulemaan evankeliumin Jeesuksesta. Kun saamme kaikki syntimme anteeksi, niin kielemme alkaa kiittämään Jeesuksen armosta ja kertomaan Jeesuksesta eteenpäin.

Tämä kuuromykkä mies oli onnellisessa asemassa, koska hänellä oli sellaisia ystäviä, jotka veivät hänet Jeesuksen luo. Samalla tavalla meidän vastuullamme on omat läheisemme. Meidän uskovien pitäisi viedä Sanan kuuloon sellaisia ystäviä, joilla ei vielä ole uskoa Jeesukseen. Minun omalla kohdallanikin 80-luvun puolessa välissä ystävät veivät minut sanan kuuloon ja siellä Jeesus avasi minulle ymmärryksen, että armo kuuluu juuri syntisille. Sain sydämeeni uskon ja korvani alkoivat kuulla. Myös suu alkoi puhua Jeesuksesta. Olen kiitollinen näille ystäville.

Monesti ihminen kokee olevansa niin syntinen, että tuntuu aivan mahdottomalta mennä Jeesusta lähelle. Varsinkin silloin, kun Jumalan laki on saanut herättää synnintunnon, niin tuntuu siltä, ettei tällaiselle voi armo kuulua.  Voin vakuuttaa, että juuri sellaiselle Jumalan armo kuuluu. Ei ole niin suurta syntiä, jota ei anteeksi saa. Me kaikki olemme jo ajatuksista lähtien syntisiä ja ainut mahdollisuutemme pelastua, on ottaa armosta vastaan Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle. Aivan samoin kuin Jeesus avasi tämän kuuron kuulemaan, niin aivan samoin Jeesus toimii myös sinun kohdallasi, jolla ei vielä ole uskoa.

Ollaan ystävät rohkealla mielellä ja luotetaan siihen, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Jeesus on uskon antaja ja armo on meille koko ajan tarjolla.  Meidän täytyy vain ottaa tuo lahja vastaan. Jeesus avaa korvamme kuulemaan ja kielemme puhumaan. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren kautta. Aamen.

lauantai 7. syyskuuta 2019

Rohkeasti Jeesuksen omina


Uutisissa sanottiin, että Suomessa voidaan jo osittain puhua kristittyjen vainosta. Sanottiin, että monet kristityt ovat menneet kaappiin, samalla kun seksuaalivähemmistöt ovat tulleet sieltä ulos. En ota kantaa mihinkään muuhun ihmisryhmään kuin meihin kristittyihin. Me emme voi muuttaa ketään toista, vain omaan käytökseemme voimme vaikuttaa. Toisaalta oma käytökseni voi saada aikaan muutosta myös toisessa, mutta ei minun käskystäni.

Mietin Jeesuksen sanoja: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10:32) Jeesus puhui siitä, miten Hänen omansa joutuvat kokemaan vainoa niin omiensa eli toisten kristittyjen taholta, omassa perheessään kuin yhteiskunnassa muutenkin. Jeesus kuitenkin lohduttaa omiaan: ”Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.” (Matt. 10: 29-31) Jeesus rohkaisee siis meitä tunnustautumaan avoimesti kristityiksi, vaikka se ei yhteiskunnassa eikä välttämättä edes omassa perheessä ole suosittua.

Olen miettinyt, millaista kristityn elämää minä elän ja puhutteleeko elämäni läheisiäni. Ajattelen, että rauhallinen Jeesuksen esillä pitäminen omassa elämässäni sopii minulle. Jos joku kertoo esimerkiksi sairaudestaan, voin kysyä, saanko rukoilla hänen puolestaan ja jos saan luvan, myös teen sen saman tien sillä tavalla kuin juuri siihen tilanteeseen sopii. Jos vaikka olemme kaupassa niin aivan tavallisella hiljaisella äänellä rukoilen lyhyestä tämän ystäväni puolesta niin, ettei se herätä mitään huomiota ulospäin. Kerron myös avoimesti esim. työpaikalla meneväni raamattupiiriin tai kirkkoon, jos tulee puheeksi, miten kukin aikaansa viettää illalla tai viikonloppuna. Kotona luen avoimesti Raamattua enkä epäile rukoilla kädet ristissä, vaikka paikalla on ei-uskovia perheenjäseniä tai sukulaisia. Rukoilu ei tarvitse tapahtua ääneen. Kyllä he sen huomaavat, vaikka rukoilu on äänetöntä. Ajattelen, että monessa tapauksessa rauhallinen usko on tehokas huuto. Tärkeää on myös pystyä puhumaan omasta uskostaan ja kertomaan kiihkottomasti siitä, miten Jeesus on minut pelastanut ja mitä se minulle merkitsee. Tuota kertomista kannattaa harjoitella läheisten uskonystävien kanssa, jos tuntee, ettei osaa.

Muista rakas uskonystävä, että Pyhä Henki on sinussa ja antaa sinulle oikeat sanat. Kun tulet tilanteeseen, jossa näytät uskosi, pieni huokaus Isälle ja Hän antaa kyllä sinulle oikeat sanat ja juuri siihen tilanteeseen sopivan käytöksen. Ollaan rohkeasti Jeesuksen omia.