Joka päivä Jeesus kanssani

 

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat blogin lukijat ja ystävät. Ajattelin näin alkuvuonna muistuttaa meitä siitä asiasta, että me olemme kristittyinä aina ensimmäisellä luokalla. Itse koen, että olen ensimmäisellä luokalla ja ensimmäistä päivää kristitty. Tämä on sellainen asia, että eilinen usko ei tänään auta. Joka päivä on usko ja armo uusi. Tavallaan Jeesusta seuraamaan on lähdettävä joka päivä. Ei auta, että olen lähtenyt vuonna -87 seuraamaan Jeesusta.

Tuossa kun lueskelin yhtä juttua, siinä tuli hyvin esille se, että meidän ei kristittyinä tule ikinä unohtaa Jeesuksen armoa. Se on tärkein asia, mitä meidän tulee toisille ihmisille, niin uskosta osattomille kuin toinen toisillemme, vahvistaa. Kukaan meistä kristityistä ei pärjää yksin, ei pärjännyt edes Paavali. Paavali tarvitsi ystäviä ympärilleen niin kuin me kaikki. Meidän tehtävämme on vahvistaa toinen toistamme uskon sanalla. Mikä se uskon sana sitten on: Se tulee hyvin esille Joh. 3:16: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Kun me mietimme tätä paikka, niin se on aivan valtavaa evankeliumia. On tärkeää aina välissä palata näille alkujuurille. Raamatun selittämisellä on oma paikkansa, mutta yksinkertaista evankeliumia ei pidä ohittaa. Sen kautta meidän tulee vahvistaa toinen toistamme ja olla tukemassa lähimmäisiämme. Nyt on sellainen aika, että kristityt eivät enää soita toisilleen eivätkä pidä yhteyttä. Minulle on monet kristityt ihmiset sanoneet, että ennen käytiin kylässä ja soitettiin, mitä kuuluu ja rukoiltiin yhdessä. Tämä kaikki meinaa valitettavasti jäädä pois.

Tämä tällaisena muistutuksena siitä, että me olemme yhden päivän kristittyjä ja tänäänkin me saamme luottaa siihen, että Jeesus on pessyt kaikki meidän synnit pois ja uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Ihmissuhteet

 

Ostin kirjan, jossa on muusikko Juhani Aaltosen lyhyitä ajatuksia uskosta ja Jumalasta. Tammikuun ajatukset liittyvät armoon. Viime päivinä olen miettinyt ajatusta: ”Jumalan sana, Jeesuksen veri ja Jeesuksen nimi ovat aseeni vihollista vastaan. Ihmissuhteissani Jumalan rakkauden ja armon on oltava toimintani motiivina ja taustavoimana.”

Kunpa pystyisinkin tuohon! Valitettavan usein kuitenkin huomaan toimineeni itsekkäästi. Paholainen käyttää meidän itsekkyyttämme, vallanhimoamme ja ahneuttamme rikkoakseen ihmissuhteitamme. Omalla voimallamme taistelu itsekkyyttämme vastaan onnistuu toisinaan, mutta todellista muutosta saa aikaan ainoastaan Pyhä Henki.

Jumalan sanan tutkiminen ja Jeesuksen veren suojaan jääminen jokaisena aamuna on kristitylle tärkeää. Rukouksessa saamme tuoda myös kaikki ihmissuhteemme ja sen päivän kohtaamiset etukäteen Jumalan hoidettaviksi. Saamme pyytää, että Jumalan rakkaus ja armo olisivat vaikuttamassa meissä koko päivän. Kun sitten vaikea hetki tulee, Jeesuksen nimi, hiljainen pyyntö: Jeesus ole läsnä tässä tilanteessa, auttaa myös toimimaan Jumalan rakkauden ja armon mukaan.

Kun epäonnistumme Jumalan rakkauden välittämisessä, saamme puhua sen tilanteen rukouksessa rakastavalle Isälle. Saamme käsitellä hänen kanssaan koko tapahtuman, pyytää anteeksi ja pyytää myös neuvoa, miten tulisi tuossa asiassa seuraavaksi toimia. Vastaus ei välttämättä tule niin konkreettisena, että heti tietäisimme, miten toimia. Saamme kuitenkin luottaa siihen, että kun motiivinamme on toimia Jumalan rakkauden mukaan, me saamme siihen Pyhän Hengen avuksemme.

1. Johanneksen kirjeessä sanotaan: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (4:19) Jumalan rakkauden voimasta me saamme voiman rakastaa läheisiämme. Jätetään siis kaikki ihmissuhteemme Jumalan rakastaviin käsiin ja luotetaan siihen, että saamme häneltä voiman rakastaa ja myös osoittaa sen käytännössä.

Jeesus pitää huolen

 

Jumalan armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Olen tässä miettinyt, miten me kristityt ymmärrämme monesti asioita väärin. Sellaisissa asioissa, joita Jumala hoitaa, me ikään kuin määrätään Jumalaa, että nyt tällä hetkellä sinä hoidat tämän asian. Kuitenkaan se ei mene niin, vaan kaikki asiat tapahtuvat siinä järjestyksessä kuin meidän Herramme Jeesus Kristus on hyväksi nähnyt.

Katsoin tässä TV7:ää ja siellä oli sellainen ohjelma, jossa käskettiin tautien parantuvan ja ’minä käsken Jeesusta parantamaan’. Silloin tuntui jotenkin, että me ikään kuin aletaan määräillä meidän korkeinta ja pyhintä Jumalan Poikaa. Omassa elämässäni olen sen huomannut, että kun me annamme Jumalalle aikaa hoitaa asioita, niin Jeesus kyllä hoitaa ne ajallaan, mutta silloin kun on hänen aikansa, ei silloin kun minä sitä haluan tai vaadin.

Luin myös tekstin ihmisestä, joka oli 15 vuotta ollut saattohoidossa työntekijänä. Hän kertoi siinä, kuinka meille ihmisille, varsinkin siellä elämän loppupuolella, jää suurimmalla osalla tittelit pois ja työidentiteetti, mitä on tehnyt työkseen tai missä toimissa on ollut. Jumala ikään kuin karsii meidät pieneksi ennen täältä lähtöämme. Me olemme tänne alasti syntyneet ja alasti me täältä myös lähdemme. Meistä jokainen joutuu joku päivä sanomaan hyvästit tälle maailmalle. Me, jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen, avaamme silmät uudessa taivaan kodissa, uudessa ympäristössä. Kuolema on ollut kuin uni. Me saamme iloita ja riemuita, näin Raamattu meille todistaa. Se edellyttää, että me pidämme tärkeänä sen, että Jeesus Kristus on juuri minun syntini pyyhkinyt pois.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on myös minun ja sinun synnit pessyt pois Golgatan ristillä. Usko on syvä luottamus Jeesukseen. Me saamme uskoa sen  omalle kohdalle. Meidän ei tarvitse pelätä kuolemaa. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus pitää meistä loppuun asti hyvän huolen. Tuossa juuri kuulin, kuinka muutamia blogin lukijoitakin on taas poistunut keskuudestamme. Toivottavasti myös nämä meidän tekstit ovat saaneet olla omalta osaltaan lohduttamassa näitä lähtijöitä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja pidetään Jeesuksesta kiinni. Aamen.

Mielen uudistus

 

Tässä eräänä päivänä havahduin siihen, miten usein mieli-sana esiintyy puheessamme. Mitä sinun tekee mieli? Mitä sinulla on mielessäsi? Minun tekee kauheasti mieli jotain hyvää. Minun mielestäni … Minä muutin mieleni. Tässä vain muutamia esimerkkejä. Myös rukouksessa pyydän, että Jumala ohjaisi minua elämään hänen mielensä mukaan.

Tämä havainto herätti minut erityisesti siksi, että Roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (12:12). Me teemme joka päivä paljon valintoja. Otanko välipalaksi hedelmän vai suklaapatukan? Lähdenkö ulkoilemaan vai selaanko kännykkää? Luenko Raamattua tai menen seurakunnan tilaisuuteen vai katsonko televisiota?

Meidän halumme on nimenomaan mielen asioita. Meillä on myös sellainen sana kuin mielihalu, jolla tarkoitamme niitä haluja, joita on vaikea vastustaa. Omien huonojen mielihalujemme vastustaminen on tahdon asia. On mahdotonta muuttaa kerralla kaikkia huonoja tapojamme, mutta me saamme pyytää Pyhän Hengen apua ensin niiden asioiden huomaamiseen, jotka kaipaavat muutosta, niiden muuttamiseen ja sen jälkeen myös tuossa uudessa tavassa pysymiseen.

Tämä kirjoittamani mielenmuutos on sitä, jota Pyhä Henki saa aikaan meissä sen jälkeen, kun Jeesus on meidät pelastanut. Tärkein mielenmuutos ihmisen elämässä on kuitenkin se, kun hän ottaa vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajana. Silloin meidän mielemme suuntautuu kohti Jeesusta. Jeesuksen pelastamina me saamme luottaa siihen, että hän vie meidät perille iankaikkiseen elämään.

Tämän maanpäällisen matkan ajan Pyhä Henki auttaa meitä mielemme suuntaamisessa niihin asioihin, jotka ovat Jumalan mielen mukaisia. Meidän täytyy vain suostua tuohon ohjaukseen, kääntää mielemme pois tämän maailman arvoista ja suunnata se Jeesukseen, jotta meillä voisi olla se mieli, joka Jeesuksella Kristuksella on.

 

Armoitettuna matkalla

 

Jumalan armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Minulla on ollut monenlaista sairautta ja menoa enkä ole ehtinyt pitkään aikaan blogiin kirjoittaa. Eilen sain tavata vastasyntyneen pojanpoikani ja ottaa hänet syliin. Siinä häntä sylissä pitäessä liikuttui ja ihmetteli Jumalan suuruutta ja sitä, kuinka ihmislapsi saa alkunsa ja elämänsä ja kuinka lapsi on pieni ja avuton omasta puolestaan.

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut siitä, kun Jeesus sanoi, että ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivaan valtakuntaan. Kyllä tämä kuvaa sitä meidän omaa avuttomuuttamme ja sitä, että omasta puolestamme me emme pysty tekemään oman autuutemme eteen yhtään mitään.

Minulle tuli mieleeni myös vanha Simeon, joka odotti Jeesus-lasta. Kun Simeon sai Jeesus-lapsen syliinsä, hän sanoi: Herra, nyt sinä annat palvelijasi lähteä rauhassa, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut. (Luuk. 2:29-31) Nämä ovat valtavan suuria ja herkkiä paikkoja.

Siskoni lähetti minulle listan lapsuutemme kotiseurakunnassa poisnukkuneista ihmisistä. Tuota listaa lukiessani huomasin, kuinka siellä oli monta tuttua nimeä, jotka ovat matkansa päättäneet. Syntymästä kuolemaan tämä väliaika on ns. armonaika, jolloin meidän tulee kääntyä Jeesuksen puoleen, ottaa Jeesus elämäämme ja elää Jeesus-elämää. Tarkoitan tässä yhteydessä Jeesus-elämällä sitä, ettemme luota itseemme ja omiin tekoihimme, vaan siihen että Jeesus on myös minun syntini sovittanut. Tätä samaa sanomaa meidän tulee viedä naapureille ja ystäville, kertoa siitä, ettet sinä omin voimin voi taivaaseen kelvata, vaan sinä tarvitset Jeesuksen. Tuossa alussa esittämässäni kohdassakaan Jeesus ei puhu lapsen kiltteydestä tai viattomuudesta, vaan siitä kuinka lapset tarvitsevat huolenpitoa, opetusta ja tukea.

Omastakin puolesta tarvitsen rukousta teiltä kaikilta kristityiltä. Minulla on ollut monenlaista sairautta ja vaikeutta, että saisin voimaa tälle elämänmatkalle. On tärkeää, että meillä olisi sellainen hengenyhteys, että me voisimme toinen toistamme tukea ja vahvistaa. Tällaisia ajatuksia tänään, rakkaat ystävät. Haluan rohkaista sinua ja meitä jokaista uskomaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.