Turvallisesti Jeesus-tiellä

Raamattupiirissämme eräs piiriläinen kertoi mielestäni osuvan kuvan siitä, mitä Jeesus-tiellä eli kaidalla tiellä pysyminen on. Hän vertasi sitä laakson pohjalla kulkemiseen. Kun kulkee laakson pohjalla, ei sieltä voi pudota. Jos sieltä haluaa pois, täytyy ponnistella ja lähteä kiipeämään. 

Toisen puolen rinne on maailma eli sillä puolella ihminen alkaa etsiä sitä, mitä maailma tarjoaa. Hän rakentaa elämäänsä jonkin muun kuin Jeesuksen sovintotyön varaan. Esimerkiksi rahasta, vapaa-ajasta, työstä, ulkonäöstä tai itsetuntemuksesta tulee korostetun tärkeitä. Jeesus unohtuu tai jää vain joulunlapseksi. Toinen rinne on sitten lain noudattaminen. Siellä pelastus pysyy voimassa vain siten, että pystyy elämään Jumalan lakia noudattaen. Uskova tarkkailee itseään ja toisia koko ajan. Raamatussa huomio kiinnittyy korostuneesti niihin käyttäytymissääntöihin, joita sieltä löytyy. Jeesusta enemmän huomio on Perkeleessä ja hänen työssään. Silläkin puolella Jeesus jää sivuun. Jeesus on kyllä sovittanut synnit, mutta sen jälkeen täytyy itse pitää tuo syntien sovitus voimassa omalla elämällään. Molemmilla puolilla elämä on jatkuvaa ponnistelua. 

Usein ajatellaan, että uskossa eläminen, kaitatie, on kuin katonharjalla kävelyä, eli koko ajan täytyy olla tarkkana, ettei putoa puolelle eikä toiselle. Katossakin toinen puoli on maailma ja toinen oma suorittaminen uskossa pysymiseksi. Katonharjalla kulkeminen eroaa laakson pohjalla kulkemisesta siinä, että siellä joutuu itse koko ajan varomaan, ettei putoa. Niin meille ei kuitenkaan Raamatussa opeteta. Jeesus on luvannut, ettei yksikään, jonka Isä hänelle antaa, joudu hukkaan. Jumalalta me saamme ruokamme ja juomamme ja kaiken, mitä tarvitsemme. Meidän elämämme ei ole sattuman tai kohtalon käsissä vaan Herran kädessä. Hän tietää jopa hiustemme määrän. Eikö ole ihmeellistä! Hän neuvoo meitä jopa yöllä, jolloin aivomme järjestelevät päivän asioita ja ratkovat monia päivän aikana tulleita ongelmia. Hän on meidän rinnallamme joka hetki eikä silloin mitkään elämämme tapahtumat horjuta meitä niin, että joutuisimme pois tieltä. Tämän kaiken tekee Jumala. Me saamme siis kulkea rennolla ja turvallisella mielellä Jeesus-tiellä. Ei sieltä minnekään putoa. Pyhä Henki ohjaa kulkuamme perille saakka. Ole siis ystäväni turvallisella mielellä. Jeesus-tie vie perille.

Jeesus toimii kaikissa elämäntilanteissa

Haluan, ystävä, sinua tervehtiä Jumalan armolla ja rauhalla tänä tammikuun ehkä synkkänäkin hetkenä. Päivät ovat kovin lyhyitä ja valoa on päivässä vähän. Myös meidän elämässä voi olla aikoja, jolloin tuntuu, että sitä valoa ei juurikaan ole. Tuntuu, että työttömyys, velkataakat, terveydentila ja kaikki elämän asiat ahdistavat ja painavat päälle. On tunne, että oletko Jumala enää olemassa. Miksi tämä kaikki on tullut minun kohdalleni.

Muistan itse omasta elämästäni, varsinkin 2000-luvun alkupuolella, kun oli raskaita koettelemuksia, tuntui usein siltä, että oletko Jumala minut hyljännyt kokonaan. Mutta tänä päivänä voin niistäkin koettelemuksista ja vastoinkäymisistä sanoa, että ne oli minulle tarpeen. Tänä päivänä ymmärrän, että kaikki on Jumalan suurta armoa ja rakkautta. Kaikki se hyvyys, mikä meidän elämässä on, on suurta armoa. On suurta armoa, että on saanut hyvän puolison ja on terveyttä. On suurta armoa, että on ruokaa ja pystyy maksamaan laskut. Kiitos tästä kaikesta kuuluu Jeesukselle.

Sinä ystäväni, joka tänä päivänä olet vaivattu monessa asiassa, tahdon rohkaista sinua: usko Jeesus omaan elämääsi, hakeudu seurakuntayhteyteen, jos ei sinulla sitä vielä ole, rukoile ja luota siihen, että Jeesus hoitaa. Anna elämäsi Jeesuksen käsiin. Ja muista rukouksen voima. Jos rukousvastaus ei ole sama kuin mitä olet halunnut, että Jumala vastaa, niin kuitenkin Jumala vastaa. Se on aivan varma. Ja kun Jumalan aika on, niin se koetus päättyy. Saat ystäväni olla rohkealla mielellä ja luottaa siihen, että Jumala ei ole sinua hylännyt, vaikka olisi vaikeaa. Jumala rakastaa sinua, Jeesus rakastaa sinua. Meidän Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki toimii tänäkin päivänä. Jumala sallii meille vaikeita aikoja. Ne on Jumalan sallimusta. Mutta sellainen lapsi, jota isä ei enää kurita, niin kuin oli vanha sanonta, niin sitä hän ei rakasta. Sen tähden ajattelen, että Jumalan rakkaudellinen kuritus pitää meitä kuitenkin siinä tilassa, että me pysytään Jeesuksessa kiinni. Kiitetään tänä päivänäkin Jeesusta kaikesta, vaikka olisi kuinka paljon ahdistusta. Usko ystäväni: sinun ja minun synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

Kävellen

Jeesus kulki pitkiä matkoja opetuslasten kanssa kävellen. Pysähtyessään Jeesuksen ympärille kokoontui ihmisiä, jotka jäivät kuuntelemaan Jeesusta ja kyselemään. Kävelymaasto oli vaihtelevaa ja välillä raskasta. He lepäsivät puiden varjossa, lähteellä. Luotettiin siihen, että kaikki mitä matkalla tarvitaan niin Jumala ne lahjoittaa. Vallitsi rauha ja luottamus Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon.

Paimenet kulkivat erämaassa ja vuorilla lampaiden kanssa. Voi vain kuvitella, miten kauniita maisemat olivat. Tuntuiko välillä yksinäiseltä? Pelottiko? Pitkiä matkoja kuljettiin ja kävellessä varmaan rukoiltiin ja käytiin keskustelua Jumalan kanssa. Kävely on siitä hyvä tapa liikkua, että siinä voi olla omien ajatusten kanssa rauhassa samalla liikkuen. Se auttaa työstämään monia asioita, jotka ovat vaivanneet mieltä. Maisemia on mukava seurata, kun liikkumisen tahti on verkkainen. Mieli rauhoittuu ja usein huoletkin hälvenee.

Miten arkiset asiat, tekemiset ja kohtaamiset, ovat lopulta tärkeitä.  Saavutukset tai omistaminen eivät sitä rauhaa, hyvää oloa tuokaan vaan luottamus ystäväämme Jeesukseen ja yhteys häneen vaikkapa kävellessä. Kohtaaminen myös oman itsensä kanssa, omien ajatusten kanssa rauhalliseen tahtiin kävellessä ja samalla ehkä rukoillen. Rukoushan on puhetta Jumalalle. Mieleen nousee laulu: tunnen suurta Jumalaa vain vähän; hän on juuri minut löytänyt; hän hiljaa astui elämääni tähän; kaiken toisin silmin näen nyt, näen nyt.

Kävellessä seuraan luontoa ja ojan vierellä kasvavia kasveja. Kuuntelen lintujen laulua. Kaikki on lahjaa Jumalalta. Mieleen nousee kiitos Jumalalle kaikista lahjoista, mitä Hän on minullekin antanut, vaikka en niitä olisi ansainnutkaan. Hän voi antaa myös uskon lahjan, sillä sitäkään ei ihminen voi omilla suorittamisillaan aikaan saada. Kaikki tapahtuu Jumalan suunnitelman mukaan. Aivan ihmeellistä. Hänen rakkautensa on suuri meitä kohtaan ja hän pitää huolen, ettemme kävele harhaan.

Jeesus, astu sisään!

Selaan iltapäivälehteä kahvilan pöydässä ja mieleeni tulee ajatus siitä, miten jotkut haluavat paljastaa itsestään koko kansalle sellaisia asioita, joita ennen kerrottiin vain perheenjäsenille tai parhaalle ystävälle. Ihmettelen siinä, mitä noilla paljastuksilla haetaan. Mieleeni nousee vanha rukous: ”Jeesus, missä olet avannut, astu sisään. Missä olen suljettu, avaa.” Jeesus on se, jonka edessä saamme paljastaa kaiken. Häneltä meidän ei tarvitse piilottaa mitään. Kuitenkin meillä on asioita, jotka olemme piilottaneet myös itseltämme. Ne saattavat olla kipeitä kokemuksia menneisyydessä tai nykyhetken tilanteita, joiden todellista syytä, emme uskalla myöntää edes itsellemme.

Tunnistan itsessäni taipumuksen puhua asioista itselleni suotuisasti. Oma osuus ongelmien syntymisessä on helppo kieltää, jos toisen osuus on selvästi osoitettavissa. Jumala kuitenkin tuntee minut läpikotaisin. Hän on luonut minut sisintäni myöten. Häneltä ei mikään ole salassa. Uskallanko antaa Jeesuksen tulla elämääni? Ehkä siihen osaan, jota uskallan itsekin katsoa. Mutta uskallanko antaa Jeesukselle luvan avata myös sen minussa, jonka olen sulkenut sisälleni enkä uskalla sitä käsitellä. Minulle se ei ole helppoa. Minun on vaikea päästää valoon omaa itsekkyyttäni ihmissuhteissa. Toiset sen näkevät, mutta minun itseni on sitä vaikea kohdata. Tässäkin tilanteessa saan pyytää syntejäni anteeksi ja olla varma, että Jeesuksen sovintoveri kattaa myös minun syntini. Sitten tulee se vaikein osuus. Minun täytyy myös uskoa saaneeni anteeksi! Vain sillä tavalla voi muutos tapahtua. 

Olen lukenut kertomuksen mummosta, joka rukoili: ”40 vuotta olen rukoillut sinua antamaan minulle anteeksi nuoruuteni hairahduksen, mutta sinä et ole vastannut. Jumala vastaa mummolle: Neljäänkymmeneen vuoteen en ole tiennyt, mitä sinä rukoilet.” Tämä on varmaan monelle tuttu tilanne, jos alat sitä miettiä. Rukoilemme anteeksi samaa asiaa uudelleen ja uudelleen. Jumalalta olemme sen jo anteeksi saaneet, mutta meidän on vaikea uskoa anteeksiantoa ja antaa itse itsellemme anteeksi.

Jos ystäväni olet ahdistunut, peloissasi tai vihainen, anna Jeesuksen avata ovi ja tuo Hänelle kaikki, mikä asiaan liittyy. Kun Hän hoitaa, ei asiaa tarvitse painaa käsittelemättömänä mielen syvyyksiin eikä tuoda väärällä tavalla julkisuuteen. Kun Jeesus on ensin avannut, niin sen jälkeen asioita voi käsitellä juuri niiden ihmisten kanssa, joita se koskee. Pyydä Pyhän Hengen läsnäoloa tilanteeseen, kun kohtaat ihmisiä. Hän voi muuttaa vihan ystävyydeksi ja katkeruuden lempeydeksi. Itse emme siihen pysty, mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Jää, ystäväni, Herran rauhaan.

Aatamina ja Eevana

Rakkaat ystävät, haluan näin alkuvuodesta teitä kaikkia tervehtiä Jumalan armolla ja rauhalla. Kun on vuoden alku, niin tulee myös mieleen ensimmäiset ihmiset, Aatami ja Eeva. Aatamista ja Eevasta meille varmaan jokaiselle tulee mieleen, kuinka he lankesivat syntiin. Usein syytetään vielä Eevaa, kuinka Eeva houkutteli Aatamin syntiin. Tällaiset mielikuvathan meille aina tulee Aatamista ja Eevasta. Totuus kuitenkin on sillä tavalla laajempi, että sielunvihollinen Perkele, on yksi langennut enkeli ja siihen aikaan Perkele oli jo maan päällä käärmeen muodossa. Perkele sai voitettua Aatamin ja Eevan ja siitä seuraa se, ettei ollut mitään muuta vaihtoehtoa ihmisen pelastamiseksi kuin että Jumalan Pojan piti tulla maan päälle. Vain Jumala itse pystyi sovittamaan synnin; Aatamin ja Eevan lankeemuksen ja koko ihmiskunnan synnin. Meillä ei tänä päivänäkään ole mitään muuta mahdollisuutta kuin uskoa Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle. Ainoastaan Jeesuksen kautta me voidaan kelvata Jumalalle.

Muistan omasta lapsuudesta, kuinka aina, jos oli tehnyt jotain väärin, piti pelätä rangaistusta. Vaikka en mitään kuritusta saanutkaan, niin kuitenkin oli sellainen pelko. Vasta sitten kun oli tehnyt jotain hyvää, sai isältä tai äidiltä palkinnoksi jotain ekstraa, kun oli toiminut oikein. Meillä on sisäisesti taipumus siihen, se on meidän sisäinen malli ajatella, että Jumalallekin me kelpaamme vasta, kun olemme tehneet hyvää. Mutta se on väärin. Me kelvataan Jumalalle ainoastaan sitä kautta, että me uskotaan Jeesus omaksi Vapahtajaksi ja uskotaan Jeesuksen sovintotyö itsellemme todeksi. Eli meidän omalla tekemisellä tai tekemättä jättämisellä ei ole mitään tekemistä meidän sielumme autuuden kanssa. Ollaan ystävät tänäänkin hyvässä turvassa Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

Toivo

Elämään kuuluu menetyksiä ja luopumista. Joinain vuosina on ollut paljon surua. Suru jättää jälkensä ja kulkee mukana elämässä. Se muuttaa elämää, minua. Se muuttaa ihmistä monin eri tavoin. Miten voin löytää oman tieni kaikkien kokemusten jälkeen? Mikä merkitys kaikella on? On paljon kysymyksiä mutta vähän vastauksia.

Kuitenkin kaiken keskeltä voin löytää pienen toivon siemenen. Siitä siemenestä voi kasvaa puu, jonka oksat suojaa ja joka antaa minulle hedelmiään. Luopumisten jälkeen ja niiden keskellä voin löytää toivoa. Miten tämä voi olla mahdollista? Jumalamme ei jätä meitä, kun meidän omat voimat loppuu. Hän ei hylkää, vaikka oma usko ja toivo horjuu. Tätä on joskus vaikeaa uskoa, koska vaikeudet eivät lopu elämästä ja Jumalan suurta rakkautta meitä kohtaan on vaikeaa ymmärtää.

Jeesus kulkee rinnallamme. Hän suojelee ja ravitsee meitä sanallaan Raamatussa. Rukoukset ja huokaukset hän kuulee. Rukouksen avulla voimme olla yhteydessä Jeesukseen. Hän kuulee ja vastaa. Vastaukset voivat olla erilaisia, mitä itse ajattelimme mutta parempia.

Toivo kasvaa juuri siitä pienestä uskon siemenestä ja rukouksen voimasta, jolla saamme yhteyden kaikkivaltiaaseen Luojaamme. Hän suojelee ja johdattaa elämäämme ja antaa meille hedelminään uskon ja toivon. Puu on esimerkkinä uudesta kasvusta, hedelmistä ja toivosta, jotka Jumala antaa.

Hän on luvannut meille sanassaan tulevaisuuden ja toivon. Lähtekäämme siis kulkemaan sitä iloa ja rauhaa, valoa kohti.