lauantai 28. marraskuuta 2020

Anna tilaa Jeesukselle

 


Jumalan Henki puhuttelee minua usein varsinkin aamulla ja silloin, kun laitan takkaan tulta. Tänä aamuna huomasin tuossa takkaa sytyttäessäni sellaisen asian, että jos puut ovat liian lähellä toisiaan eikä ilma pääse siellä kunnolla kiertämään, ja varsinkin jos ne puut ovat kovin sileitä, ne eivät tahdo millään syttyä. Kun puut laittaa siten, että niiden väliin jää selkeät raot eikä laita puita tiiviisti, niin kyllä syttyy, varsinkin jos klapeissa on vielä säleitä ja säröjä. Se täytyy huomioida, että nuo meidän klapit ovat todella kuivia ja sytytettäessä valmiiksi lämpimiä, koska ne on jo edellisenä päivänä nostettu sisälle.

Kuinka tätä pitäisi sitten ajatella hengellisesti. Kun olemme hengellisesti kuivia eli Jumalalle otollisia, on meistä oma minä jo kuivunut pois. Hengellisesti kuivinakaan Pyhä Henki ei pääse tekemään meissä työtään, jos olemme kiinni toisissa ihmisissä ja turvaamme heihin ja ihmisoppeihin. Silloin Pyhälle Hengelle ei jää tilaa. Jos meidän uskonelämämme on sitä, että luemme ja kuuntelemme milloin amerikkalaista ”morrisonia” ja milloin mitäkin kirjaa ja jätämme pyhän Raamatun pois, niin me emme anna Pyhälle Hengelle tilaa.

Kun luemme Raamatusta joka päivä muutamia jakeita ja rukouksen kanssa tutkimme Raamattua ja rukoilemme Pyhää Henkeä siihen tutkimiseen, niin kyllä Hän alkaa avata meille sitä Sanaa. Tämä ei tietenkään tarkoita seurakuntayhteyden laiminlyömistä. Meidän tulee käydä Sanan kuulossa ja raamattupiirissä tutkimassa yhdessä Sanaa ja antaa aidosti Pyhälle Hengelle tilaa. Kaikkea opetusta täytyy kuitenkin tutkia Raamatun Sanan valossa.

Kannattaa myös huomata sellainen, että jos on oikein sileitä halkoja, niin ne eivät tahdo millään syttyä. Hengellisesti tämä voisi tarkoittaa niitä, jotka eivät tunnusta omaa syntisyyttään. Mutta jos on säröjä eli epäonnistuneita, itsensä syntisiksi kokevia ihmisiä, niin juuri sellaisissa ihmisissä pääsee Pyhän Hengen työ vaikuttamaan. Jos on pinnasta todella sileitä puita, niin ne vain tahtovat tummua. Ne vaativat tosi kovan tulen ja kuumaksi lämmitetyn takan ennen kuin ne syttyvät. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9)

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että me saamme rosoisina syntisinä, mutta Jeesuksen pelastamina, mennä sellaisenaan Pyhän Hengen hoitoon. Meidän ei tarvitse tukeutua toisiin ihmisiin eikä ihmisoppeihin, vaan kyllä Jeesus hoitaa meidät kohti taivaan kotia. Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Aamen.

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Viimeinen tuomio

 


Matteuksen evankeliumin 25. luvussa Jeesus puhuu viimeisestä tuomiosta. Hän puhuu siinä vuohista ja lampaista, ja kuinka ne erotellaan toiset oikealle ja toiset vasemmalle puolelle. Lähi-Idän vuohista ja lampaista monet rodut ovat ulkonäöllisesti hyvin lähellä toisiaan, niin että niitä on kauempaa vaikea erottaa toisistaan. Kauempaa katsottuna ne näyttävät kaikki lampailta, mutta lähempää huomaa, että osa onkin vuohia. Kun Jeesus on asettanut lampaat oikealle puolelleen, hän luettelee heistä vain niitä hyviä tekoja, mitä he ovat tehneet. Vasemmalla puolella olevien vuohien kohdalla Jeesus luettelee vain niitä asioita, mitä he ovat jättäneet tekemättä.

Helposti me tätä lukiessamme ajattelemme, että kyllähän Jeesus tässä puhuu töistä, että kyllä meidän täytyy pelastuksemme eteen tehdä hyviä töitä. Tässä ei kuitenkaan ole kyse noista hyvistä teoista, vaan siitä, että nuo lampaat ovat uskoneet Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalleen. Silloin heissä ei näy mitään vikaa, vaan ainoastaan nuo hyvät teot näkyvät ja sen vuoksi Jeesus ei voi luetella heistä muuta kuin hyviä tekoja. Vuohista Jeesus ei luettele tekoja ollenkaan, vaikka kyllä hekin ovat tehneet sekä hyvää että pahaa, vaan hän luettelee ainoastaan, mitä kaikkea he ovat jättäneet tekemättä.

Tullaan jälleen kerran siihen tosiasiaan, että ainoastaan usko Jeesukseen pelastaa. Usko on se erotus. Oikeasti nämä ihmiset sekä oikealla olevat että vasemmalla olevat ovat samanlaisia syntisiä, mutta oikealla olevat ovat niitä, jotka on pesty Karitsan verellä. Sen vuoksi heistä ei nähdä muuta kuin hyvät teot. Tämä on sillä lailla hyvä paikka meidän ymmärtää, että me ihmiset olemme kaukaa katsoen kaikki samanlaisia. Meitä ei erota mikään muu kuin Jeesuksen sovintokuolema ja se, että ne jotka uskoo, että Jeesus on kuollut juuri minun syntieni puolesta, ovat puhtaat ja valkeat kuin lakanat ja heistä ei viimeisellä tuomiolla voi sanoa mitään muuta kuin hyvää. Jeesus ei näe heissä mitään muuta kuin hyvää, koska Hänen verensä on heidät puhdistanut.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan tämä evankeliumi omalle kohdalle ja silloin me olemme siellä Jumalan viimeisellä tuomiolla oikealla puolella Jeesuksen sovintoveren kautta. Aamen.

perjantai 20. marraskuuta 2020

Jumalan rauhaa



Jossain elämän tilanteessa hyvin pienilläkin sanoilla voi olla suuri vaikutus. Raamatussa yleensä on juuri näin. Se, mitä Jeesus puhuu tai sanoo, merkitsee paljon kuulijalleen, vaikkei kuulija edes aina sitä heti ymmärrä. Siksi Raamattu on elävä kirja, koska sen sanat puhuttelevat sillä hetkellä juuri minua tai sinua ja eri aikoina eri tavoin. Se on Jumalan puhetta sinulle tai minulle, Jumalan Sana. Aivan mahtava asia. Jumala haluaa olla yhteydessä meihin ja kääntää kasvonsa sinuun ja minuun. Hän rakastaa meitä. Hän haluaa antaa meille siunauksensa. 
   Herran siunaus, joka kuuluu myös messun kaavaan kirkossa, on vahva ja voimallinen. Sillä rukouksella Jumala haluaa siunata kaikkia. Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Jokaisella sanalla on vahva viesti Jumalalta meille. Jumala haluaa meille pelkkää hyvää.
  Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Siinä toivotaan, että ihminen saisi kohdata armahtavan Jumalan tässä ja nyt. Se on meille mahdollista ja muuttaa elämäämme. Jeesus haluaa kohdata sinut ja antaa anteeksi kaikki synnit ja vain rakastaa.
  Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan. Tuo rauha, jonka Jumala sydämeen antaa, on kaikkea ymmärrystä ylempi. Sitä rauhaa on edes vaikeaa kuvata. Sitä rauhaa me kaikki kaipaamme ja tarvitsemme. Maailma on rauhaton paikka ja usein myös me olemme pahoinvoivia ja rauhattomia. Jumala haluaa auttaa ja tarjoaa meille Hänen turvaansa ja rauhaansa.
  Tämä Herran siunaus (4.Moos.6:24-26) on annettu jaettavaksi eteenpäin. Pienillä sanoilla on suuri vaikutus.  Jumalan Sana on pyhää ja voimallista.  Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.  
Aamen.    

lauantai 14. marraskuuta 2020

Katse Jeesuksen ristissä

 


Valvokaa silmät ihan ristissä – Jeesuksen ristissä. Tällä tavalla radion aamuhartauden pitäjä kehotti meitä. Tuo ajatus jäi mieleeni ja on auttanut minua muistamaan, mikä hengellisessä valvomisessa on oleellista – Jeesuksen risti.

Tässä maailmassa olemme usein sekä fyysisesti että psyykkisesti väsyneitä. Työn paljous tai sen puute, vaikeat ihmissuhteet tai ihmissuhteiden puute, sairaudet ja taloudelliset vaikeudet rasittavat meitä niin, että toisinaan uuvumme niiden painon alla.

Meillä jokaisella on kuitenkin myös hengellinen elämä, vaikka kaikki eivät sitä tunnustakaan. Jokaisella ihmisellä on jokin jumala, johon hän turvaa. Monilla jumala on aineellista hyvinvointia tai itsestä löytyvää mielen tasapainoa, jumaluutta itsessä. Oikeasti on olemassa kuitenkin vain yksi Jumala, joka on luonut taivaan ja maan ja ylläpitää tätä maailmankaikkeutta. Ilman Hänen ylläpitävää voimaansa kaikki hajoaisi. On täysin Jumalan vallassa, kuinka kauan Hän antaa tämän maailman olla olemassa. Sen jälkeen Hän luo uuden taivaan ja uuden maan. Tuo maa on ihmeellinen paikka, sillä Jumala asuu siellä ihmisten keskuudessa: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee Hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21: 3-4).

Vielä kuitenkin jatkuu tämä kyynelten ja kuoleman aika. Me saamme silti elää luottavaisina, koska Jeesus on sovittanut koko maailman synnin. Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki pelastuvat? Ei tarkoita. Jeesuksen sovitustyön saa omakseen vain se, joka turvautuu häneen. ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:8-9)

Tänäänkin siis saamme nostaa katseemme Jeesuksen ristiin. Saamme tunnustaa kaikki rikkomuksemme ja laiminlyöntimme hänelle. Katse Jeesuksen ristissä, vaikka inhimillisesti väsyneinäkin, saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Jeesuksen rististä loistaa valo, joka pitää meidät valvomassa.

lauantai 7. marraskuuta 2020

Usko ei ole luottamusta itseensä

 


Tämänhetkiset tapahtumat maailmassa ja kristittyjen keskuudessa saivat minut miettimään Raamatun alkukertomuksia. Luomiskertomuksessa Jumala lupasi Häntä vastaan nousseille Aatamille ja Eevalle, että kerran tulee päivä, jolloin käärmeen pää murskataan. Aatami ja Eeva joutuivat silti lähtemään paratiisista ja rankka ihmisen elämä alkoi. Pahuus lisääntyi maan päällä hirvittävää vauhtia. Pian suurin osa ihmisistä ei välittänyt Jumalasta mitään. Jumala halusi kuitenkin olla ihmiselle armollinen ja järjesti mahdollisuuden pelastua nousemalla Nooan rakentamaan arkkiin. Ihmiset eivät kuitenkaan kuunnelleet Jumalan ääntä, vaan pitivät itseään viisaina ja kykenevinä järjestämään itse asiansa ja he hukkuivat.

Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala lupasi, ettei enää koskaan tuhoa koko maata tuhotulvalla. Tämän merkiksi ja muistutukseksi tuosta lupauksesta Jumala asetti sateenkaaren. Sateenkaaren nähdessään Jumala muistaa tekemänsä liiton, mutta se on muistutuksena myös meille ihmisille Jumalan olemassaolosta ja hyvyydestä. Ihmiset alkoivat jälleen lisääntyä ja yllättävän lyhyen ajan kuluttua vedenpaisumus oli unohtunut eikä Jumalan ääntä enää kuunneltu.

Ihminen alkoi rakentaa tornia, jonka me tunnemme Baabelin tornina. Tuon tornin tarkoitus oli olla osoituksena ihmisen mahtavuudesta. Ihminen halusi olla oman elämänsä jumala. Taaskaan ei Jumalalla ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa tuo ihmisen hullutus. Tällä kertaa Hän laittoi ihmisryhmät puhumaan eri kieliä, niin että he hajaantuivat eri puolille, kun eivät enää ymmärtäneet toisiaan.

Kun mietin noita Raamatun alkukertomuksia, tulee mieleeni se, miten helposti me ihmiset luovumme Jumalalasta. Syntiinlankeemuksen seurauksena meillä on halu itse päättää omista asioistamme ja itse määritellä se, mikä on oikein. Tämä pätee ihmisiin nyt ja kaikkina aikoina. Suurin synti on halu olla oman elämänsä herra. Tuo synti erottaa meidät Jumalasta, emmekä me omassa voimassamme voi mitään tuolle halulle hallita. Se vaikuttaa meissä myös Jeesuksen pelastamina. Joudumme jatkuvasti kohtaamaan itsessämme sen, että haluamme olla päättämässä, millainen seurakunnan pitää olla ja mitä sääntöjä täytyy noudattaa ollakseen kristitty ja mikä on niin suuri synti, ettei sitä voi saada anteeksi.

Tosiasiassa me olemme läpeensä syntisiä ihan jokainen. Onneksi Jumala suuressa armossaan lähetti Poikansa sovittamaan meidän syntimme. Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen syntien tähden ja Jeesukseen turvautuen me saamme kaikki syntimme anteeksi. Meidän ainut mahdollisuutemme on Jeesus. Jos liitämme vaikka vain yhden oman tekomme pelastukseemme, otamme vallan omiin käsiimme ja silloin menetämme Jeesuksen sovintotyön. Jeesuksen sovintotyö riittää ja siihen turvautuen saamme elää luottavaisina, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä tahansa.

torstai 5. marraskuuta 2020

Armo maassa ja taivaassa

 


Rakkaat ystävät haluan tänään puhua sellaisesta asiasta, kun Matteuksen evankeliumin luvussa 18, jakeissa 18–20 sanotaan: ”Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu. Minä sanon teille: Mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”

Tämän kohdan edellä on puhuttu siitä, että jos joku veli tai sisar tekee syntiä, niin miten siihen pitää suhtautua. Tuon jälkeen taas on kohta, jossa Pietari kysyy Jeesukselta, kuinka monta kertaa hänen täytyy antaa anteeksi veljelleen, joka toistuvasti rikkoo häntä vastaan, ihanko seitsemän kertaa. Jeesus sanoo siihen, ettei seitsemän, vaan 77 kertaa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähimmäiselle täytyy antaa anteeksi ilman, että niitä kertoja laskee, vaan meidän kuuluu antaa aina anteeksi.

Syntiä tehneen kohtelemisesta on tuossa annettu ohje, että ensin täytyy puhua tuon syntiä tehneen lähimmäisen kanssa kahdestaan. Jos se ei auta, täytyy ottaa yksi tai kaksi muuta mukaan ja heidän kanssaan puhua tuolle syntiä tehneelle ja lopulta tarvittaessa ottaa asia esille koko seurakunnan kanssa. Jos tuo ihminen ei kuule seurakuntaakaan, häntä tulee pitää pakanana ja publikaanina. Miten Jeesus sitten suhtautui pakanoihin ja publikaaneihin? Jeesus puhui heille aina rakkaudella. Tämän perusteella pakanana ja publikaanina pitäminen on sitä, että hänelle puhutaan evankeliumia Jeesuksesta ja Jeesuksen sovintokuolemasta.

Jakeessa 19 sitten sanotaan, että mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaassa. Joillakin uskovilla on sellainen ajatus, että taivaan Isältä saa ihan mitä tahansa, jota yhdessä sopien pyydetään, vaikka rikkautta tai sairaudesta parantumisen. Kun huomioi sen, mistä tämän kohdan ympärillä puhutaan, niin ymmärtää, että tämä kuitenkin tarkoittaa Raamatun keskeisintä sanomaa eli sitä, että ihminen saa synnit anteeksi. Jos on rikkonut taivasta ja lähimmäistä vastaan, niin se on myös taivaassa anteeksi annettu, kun uskovat yhdessä rukoilevat ja julistavat toinen toisilleen synnit anteeksi. Taivaan Isä ei sitä enää kaivele. Sitä asiaa ei enää ole. Me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.