keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Vaikka vuoret järkkyisivät

 


En saanut illalla unta, kun eräs meitä kohdannut ikävä asia painoi mieltäni. Silloin aloin mielen rauhoittamiseksi muistella lohdullisia Raamatun kohtia ja mieleeni nousi tuttu Jesajan kirjan jae: ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi. (Jes. 54:10)

Tuon lohdutuksen sanan olen kuullut monia kertoja ja aina se on vahvistanut. Nyt se kuitenkin puhui minulle aivan erityisellä tavalla. Tajusin, että meidän elämässämme vuoret järkkyvät ja kukkulat horjuvat. Onnen hetkien lisäksi siihen liittyy paljon vastoinkäymisiä. Tämä maanpäällinen elämä voi kristitylläkin olla jatkuvaa tuskien taivalta, mutta silti tuo jatko on totta. Jumalan rakkaus ei järky eikä hänen rauhanliittonsa horju.

Jumalan rakkaus on täydellisenä tullut meille siinä, että Jeesus on sovittanut kaikki meidän syntimme ja näin avannut tien iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä. Tuota elämää me saamme elää jo nyt, vaikka tässä ajassa se sisältääkin monenlaista horjumista ja järkkymistä. Se koskee kuitenkin vain tätä maanpäällistä elämää ja kaikissa niissäkin Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä.

Mieleni oli nyt täysin rauhallinen. Ennen nukahtamista ajatuksiini tuli vielä Psalmin 139 sanat: ”Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.” (Ps. 139:5) Kun Jumala suojaa meitä edestä, hän kulkee edellämme ja ottaa kaiken vastaan ennen meitä. Kaikki se, mitä tulevaisuus meille tuo, on tullut Jumalan suojan kautta. Hän suojaa meitä myös takaa eli menneisyyden haavoista nousevat muistot kulkevat myös hänen kauttaan. Kaiken lisäksi hän laskee kätensä meidän päällemme.

Minulle tulee tuosta kaikesta mieleen se, miten äiti tai isä suojaa pientä lastaan omalla vartalollaan, jos vaara uhkaa ja lapsen päätä vielä erikseen kädellään. Me saamme kaikkien vaarojen ja vaikeuksien keskelläkin luottaa siihen varmaan lupaukseen, että Jumalan rakkaus meitä kohtaan ei järky eikä hänen rauhanliittonsa, jonka hän on Jeesuksen uhrikuoleman kautta tehnyt, ikinä horju. Me saamme siis jatkaa luottavaisena elämäämme, vaikka se usein onkin täynnä haasteita, ja luottaa siihen, että Jeesuksen pelastamina me pääsemme kerran taivaan kotiin. Aamen.

 

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Jumala kutsuu

 


”Silloin Maria sanoi: -Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani.” (Luuk. 1:46–47) Maria oli ihan tavallinen, jopa vaatimattomista oloista kotoisin oleva tyttö, jolle Jumala soi armon tulla maailman Vapahtajan äidiksi. Hänessä ei ollut mitään sellaista, joka teki hänestä jotenkin Jumalan silmissä paremman ihmisen. Oli täysin Jumalan valintaa antaa Jeesuksen syntyä Mariasta.

Luukas kertoo, että Maria synnytti pojan, esikoisensa. Tämä viittaa siihen, että Maria sai myöhemmin lisää lapsia yhdessä miehensä Joosefin kanssa. Me tiedämme, että Joosef eli ainakin vielä silloin, kun Jeesus oli 12-vuotias, mutta todennäköisesti kauemmin, koska hän oli ehtinyt opettaa Jeesukselle rakennusmiehen ammatin. Kun Jeesus aloitti julkisen tehtävänsä, sen jälkeen puhutaan vain Mariasta sekä Jeesuksen sisaruksista.

Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen elämä alkoi rankoissa olosuhteissa. He olivat pois kotoa ja joutuivat vielä sieltäkin lähtemään väkivaltaisuuksia pakoon Egyptiin. Muutama vuosi myöhemmin he saivat palata takaisin kotiin ja sen jälkeen vaikuttaa siltä, että elämä oli ihan tavallista sen ajan perheen elämää.  

Kun Jeesuksen tehtävä julistaa Jumalan valtakunnan tulemista alkoi, Maria seurasi poikansa elämää ja aina välillä hänet mainitaan. Maria oli ihan tavallinen äiti, joka pelkäsi poikansa puolesta, kun huomasi, miten kansan johtajat vihasivat Jeesusta. Sitten Maria joutui kokemaan sen, mikä on jokaiselle vanhemmalle ehkä kauhein asia: oma lapsi kuolee väkivallan uhrina. Maria oli Jeesuksen ristin juurella ja voi vain kuvitella sitä tuskan määrää, kun hän seurasi Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Ristiltäkin Jeesus kuitenkin vielä lohdutti äitiään ja uskoi Marian rakkaan opetuslapsensa Johanneksen hoiviin.

Mitä me voimme omaan elämäämme oppia Mariasta? Ainakin sen, että Jumala kutsuu omaan työhönsä kaikkia. Hän ei katso asemaan, varallisuuteen tai mihinkään muuhunkaan maailman silmissä arvokkaaseen asiaan. Toinen asia on, että me elämme ihan tavallista ihmisen elämää ja siinä me saamme olla viemässä evankeliumia eteenpäin. Jeesuksen pelastaminakin me teemme syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein, emmekä synnistä pääse täällä maan päällä eroon. Jeesus on kuitenkin sovittanut meidän kaikki syntimme Golgatan ristillä ja tuo syntien sovitus kattaa ihan kaiken. Kun uskomme syntimme anteeksi, voimme jatkaa elämää katsoen Jeesukseen eikä meidän tarvitse katsoa itseemme ja koettaa parannella itseämme kelvataksemme Jumalalle. Jeesukseen katsoen saamme viedä ilosanomaa Jeesuksesta sanoin ja teoin. Iloitaan siis tänäkin päivänä siitä, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja me saamme elää pelastettuina.

perjantai 25. maaliskuuta 2022

Kun ystävät hylkää

 


Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille ja ystäville. Kuulin kertomuksen vähän erilaisesta mieshenkilöstä, joka oli käynyt jonkin aikaa erään seurakunnan tilaisuuksissa. Hän kuitenkin koki, ettei häntä haluta mukaan eikä häntä siellä arvosteta. Niin hän sitten yksinäisyydessään itki tätä asiaa ja kertoi huolensa Jeesukselle, ettei häntä huolita tuossa yhteisössä mukaan. Jeesus antoi hänelle rukousvastauksen, että ’eivät he ole huolineet minuakaan mukaan enää pitkään aikaan.’

Tämä kertomus jäi minua puhuttamaan, koska minulla on samanlainen kokemus eräästä nuoruuteni aikaisesta liikkeestä, jossa minua lakattiin tervehtimästä siksi, että en allekirjoittanut heidän ajatuksiaan. Mutta nykyään olen iloinen siitä, että tajusin jättää tuon joukon ja olen sen jälkeen saanut löytää armollisen Jeesuksen.

Psalmissa 63 jakeissa 2–4 sanotaan: ”Jumalani, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä. Pyhäkössä saan nähdä sinut, kokea sinun voimasi ja kirkkautesi. Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua.” Tämä Daavidin psalmi on valtavaa evankeliumia. Siitä me voimme ymmärtää sen, että vaikka kaikki maailman ihmiset meidät hylkäisivät, niin Jumalan Poika Jeesus Kristus ei hylkää, ei sinua eikä minua. Hän on kaikkien meidän syntisten ja vajavien ystävä. Me saamme kiittää Jeesusta siitä, että hän ei meitä hylkää. Vaikka joku omasta mielestään pyhä yhteisö meidät hylkäisikin, niin Jumala ei meitä hylkää.

Oikeastaan haluan kertoa sinulle ystävä, joka kipuilet näiden asioiden kanssa, ja kun sinusta tuntuu, että kaikki muut ovat parempia kuin sinä, niin se on siinä mielessä hyvä tunne, että juuri silloin voi löytää armollisen Jeesuksen. Kun me ymmärrämme sen asian, että Jeesus on juuri meitä syntisiä varten. Kukaan ihminen täällä maan päällä ei ole synnitön. Vain Jeesus oli synnitön. Siksi me saamme luottaa häneen. Olen varma, että aivan niin kuin tuo kertomuksen mies, sinä voit ajatella, että Jeesus on juuri sinun kanssasi ja sinä saat nauttia Jeesuksen armosta. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Jeesus ja syntinen nainen

 


Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Eilen minä tutustuin Johanneksen evankeliumin 8. lukuun, jossa Jeesuksen luo tuotiin syntinen nainen, joka oli tehnyt huorin miehen kanssa. Fariseukset toivat naisen Jeesuksen luo sen vuoksi, että nainen kivitettäisiin. Tuohon aikaan kivittäminen olisi pitänyt tapahtua sillä tavalla, että myös tuo mies olisi kivitetty eikä pelkästään nainen. Tässä olikin vain tarkoituksena, että Jeesus saataisiin toimimaan juutalaisen tradition mukaan väärin ja siksi tuotiin vain tuo nainen Jeesuksen eteen.

Nyt kun nämä syyttäjät ovat naisen kanssa Jeesuksen edessä ja vaativat tälle kuoleman tuomiota, niin Jeesus laskeutuu maahan ja kirjoittaa hiekkaan. Tämä on tiettävästi ainut kerta, jolloin Jeesus kirjoittaa ja silloinkin hän kirjoittaa hiekkaan, joka kohta pyyhkiytyy pois. Jeesuksen kirjoituksen nähdessään syyttäjät vanhimmasta nuorimpaan lähtevät pois. Jeesus katsoo naiseen ja sanoo, että en minäkään sinua tuomitse, mutta älä enää syntiä tee.

Ajattelen niin, että Jeesus varmasti tietää sen, ettei meistä kukaan pysty synnittömyyteen, mutta Hän haluaa herättää tuon naisen ymmärtämään sen, että myös tämä tarvitsee Jeesuksen, joka antaa hänen syntinsä anteeksi. Tämä on jotenkin hyvin syvällinen paikka. Se, että Jumalan Poika itse sanoo, ettei hän tullut maailmaa tuomitsemaan vaan vapauttamaan maailman synnin orjuudesta. Ei Jeesus halunnut tätäkään naista kivittää, vaan armahtaa ja antaa hänelle uuden mahdollisuuden.

Me voimme tänäänkin olla uskonnollisen liikkeen vankeja ja meiltä jää Jeesuksen antama ilo uskosta kokematta. Kun sitten vaihdetaan toiseen uskonnolliseen liikkeeseen, niin se tilanne ei muutu miksikään, vaan se on sama kuin muuttaisi sellistä toiseen selliin ja ilo armosta ja rakkaudesta jää pois.

Meidän täytyisi oikeasti omassa elämässä ymmärtää se asia, että Jeesus on meidät vapauttanut ja Jeesus on pessyt kaikki meidän synnit pois. Meidän jokaisen tulee viedä sitä armonevankeliumia eteenpäin ja olla siinä aktiivisia. Jeesuksen seurakunta ei rajoitu mihinkään yhdistyksiin tai kirkkokuntiin, vaan se on Pyhän Hengen saaneiden uskovien joukko, johon sinä ja minäkin kuulumme uskomalla Jeesuksen armon omalle kohdallemme. Uskotaan tänäänkin kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

perjantai 18. maaliskuuta 2022

Luottavaisina Jeesuksen kanssa

 


Oppiakseen jonkin asian niin, että se jää oikeasti mieleen, ihminen tarvitsee monta toistoa. Meidän muistimme toimii niin, että yhdellä kuulemisella mieleen jää vain hyvin vähän. Kun saman asian kuulee sitten pian uudestaan ja taas uudestaan jää siitä pysyvä muistijälki.

Oletko huomannut, miten Raamatussa tärkeitä asioita usein toistetaan monta kertaa peräkkäin. Minä luin tänään 5. Mooseksen kirjasta luvusta 31 siitä, kun Mooses antoi Joosualle tehtävän viedä kansa Luvattuun maahan. Ensin hän puhui kansalle: ”Olkaa vahvoja ja rohkeita; älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra teidän Jumalanne kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.” Sitten Mooses kutsui Joosuan luokseen ja sanoi hänelle samat asiat: ”Ole vahva ja rohkea… Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.”

Kun mietimme noita sanoja huomaamme, että niissä tulee sama asia monta kertaa sekä myönteisessä että vastakohtaa käyttäen älä-muodossa. Israelin kansa saa monta kertaa kehotuksen olla vahvoja ja rohkeita. Mutta tärkeintä tuossa mielestäni on se, että vastuu siitä, miksi ei kannata pelätä eikä säikkyä jätetään Jumalalle. ”Sillä Herra teidän Jumalanne kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.” Herra antaa myös sen rohkeuden. Tuo tilanne, kun israelilaisten tuli siirtyä Luvattuun maahan oli heille pelottava. Maa oli asuttu eivätkä sen asukkaat vapaaehtoisesti halunneet antaa asuinaluettaan pois. Mutta Jumala lupasi olla heidän kanssaan. Heidän tarvitsi vain luottaa tuohon lupaukseen ja lähteä matkaan Herraan turvaten.

Meillekin on hyvin tärkeää, että luemme ja kuulemme Raamatusta Jumalan lupauksia uudelleen ja uudelleen. Niiden varassa me jaksamme kulkea elämää eteenpäin vaikeissakin tilanteissa. Suosittelen, että opettele ulkoa sellaisia Raamatun kohtia, jotka lohduttavat juuri sinua. Kun sitten vaikea aika koittaa, niin ulkoa opetellun asian voi nostaa esille ja toistaa sitä itselleen, jotta jaksaa eteenpäin. Yksi minulle tärkeistä paikoista on, kun Jeesus sanoo opetuslapsille juuri ennen vangitsemistaan: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman:” (Joh. 16:33)

Tänäkin päivänä me saamme jäädä siihen rauhaan, että Jeesus on jo voittanut maailman, vaikka paha täällä vielä riehuukin. Usko siis kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden ja jatka luottavaisena sitä elämää, joka sinulle on annettu. Aamen.

tiistai 15. maaliskuuta 2022

Elämämme perustus









Keskusteluhetki läheisen kanssa, jossa on ymmärrystä ja välittämistä, on parasta, mitä voi kokea. Eilen sain kokea sellaisen hetken vanhan äitini kanssa. Joskus on hyvä olla yksin. Yksinäisyydessä voi olla omien ajatusten kanssa ja kuunnella Jumalan puhetta, kohdata Hänet. Luonnon suuruuden kohtaaminen on vaikuttavaa ja sekin kertoo Jumalan suuruudesta ja rakkaudesta. Paljon voi olla hyviä hetkiä, joista jää hyvä olo.  Erilaisissa tilanteissa toivoisin  uskon ja Jumalan rakkauden vaikutuksen olevan läsnä. Sellaiset tilanteet ovat ihmeellisiä. Ei kysy paikkaa eikä aikaa vaan Jumala vaikuttaa missä vain, jopa sodan keskellä. Hän on siis aina läsnä. Hänen puoleensa voi aina kääntyä. Usko Kristukseen vaikuttaa niin, että rakkaus on elämämme perustus ja kasvupohja. Jumala vaikuttaa meissä niin, että kykenemme enempään kuin osaamme pyytää. (Ef.3)

Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niinkuin Jumalakin on teille antanut anteeksi Kristuksen tähden. (Ef. 4). Me ihmiset emme tähänkään pysty ilman apua Jeesukselta. Varsinkin nyt on lähellä sotaa ja sekasortoa. Yhä enemmän tarvitsemme rauhaa, rakkautta, siunausta Jumalalta. Yhä enemmän haluamme lähestyä Häntä. Tuntuu, että emme voi vaikuttaa, mutta Jeesus voi kuitenkin vaikuttaa kauttamme. Mielemme valtaa helposti pelko ja viha ja epäilys jne...Tässä heikossa tilanteessa, tunteiden vallassa, saamme voimamme Jumalata ja Hän yksin tietää, mitä tapahtuu ja mitä tarvitsemme ja rakkaudessaan haluaa meitä auttaa. Meidän luoksemme tulee avun hakijoita ja me voimme kuulla hädän ja olla avuksi. Helposti kuitenkin myös tuomitsemme omien ajatuskulkujemme takia. Esimerkiksi olen kuullut, että jos joku puhuu venäjää Suomessa, häntä kohdellaan kaltoin, tai jos jonkun sukujuuret on maassa, jota emme hyväksy, emme hyväksy häntä.  Luulemme tietävämme. Etsimme merkkejä ja tietoja somesta ja monesta muusta paikasta. Saatamme eksyä ja mennä harhaan ja ymmärtää väärin. Jumalan suunnitelmat ovat meille tuntemattomia, emmekä pysty niitä aina ymmärtämään. Polvistun Isän eteen ja rukoilen, että Hän kirkkaudessaan Hengellään vahvistaisi ja voimistaisi meidän sisäistä olemustamme.( Ef.3 ) Rakkaus voisi olla näin elämämme perustus ja kasvupohja.

Olkaamme armahtavaisia toisiamme kohtaan ovatpa he kotoisin mistä tahansa. Toivokaamme toisillemme, Ukrainalle, Suomelle, rauhaa. Rauhaa ja siunausta sinulle.


lauantai 12. maaliskuuta 2022

Hyvä Jumala

 


Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Olemme viime aikoina saaneet joka tuutin täydeltä kuulla Ukrainan sodan kauheuksia. Ainakin itse ole joutunut rajoittamaan uutisia, koska ne ovat niin raskaita. Niinhän se on luonnollisessa sodassa, kun vihollinen hyökkää, niin kukaan muu ei sodi meidän puolestamme kuin me itse. Toki myös Ukrainassa on tapahtunut ihmeellisiä pelastuksia, joissa on Jumala tullut väliin. Ehkä nyt joku kysyy, miksi Jumala sallii tällaista pahuutta. Siihen meillä ei ole selkeää vastausta. Sodat ovat kuitenkin vetämässä ihmisiä Jumalan puoleen, kun on menty kauas elävästä Jumalasta. Minulta on kuitenkin turha kenenkään kysyä, että miksi. Sen voi sanoa, että siellä on hyökkääjäosapuolella oma kunnia pelissä. Väärä kunnia on ollut kaikkien sotien yksi pahimmista vaikuttajista.

Ajattelin tänään puhua Raamatun sanasta, joka on Tiituksen kirjan luvussa 3 jakeessa 5: ”Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.” Tämä on todella voimakasta sanaa. Jumala ei todellakaan ole pelastanut meitä meidän tekojemme tähden, vaan puhtaasta rakkaudesta. Kun me uskomme Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle, niin se on sitä rakkautta. Sen uskon Jeesus vaikuttaa. Se vaikuttaa meidän sydämeemme niin, että meissä herää elävä usko.

Meiltä on ne kivitaulut otettu pois ja annettu lihasydän. Meidän lihasydämeemme on kirjoitettu Jumalan laki. Aivan niin kuin Jeremian kirjassa sanotaan, että veli ei enää opeta veljeä, että tunne Herra. Se on myös minun oma kokemukseni, että sydän on valmis aina meidät tuomitsemaan. Siellä on se tieto, että olen kaikella tavalla rikkonut Jumalaa vastaan. Mutta vastoin sitä omaa tuntemista ja mitä oma sydän sanoo, niin Jumala on kuitenkin suurempi kuin oma sydämemme. Hän tietää meidät ja armahtaa meitä.

Se on ystävät sillä tavalla tänäkin päivänä, että meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta olla Jumalan yhteydessä ja päästä kerran taivaan kotiin kuin Jeesuksen armon kautta. Me helposti ajattelemme pyhästä ehtoollisesta, että se olisi tarkoitettu hyville ihmisille, mutta se ei ole niin. Ehtoollinen on tarkoitettu nimenomaan syntisille ihmisille, jotka tuntevat oman mahdottomuutensa kelvata Jumalalle. Jumala on valinnut vain syntisiä, ei hyviä ihmisiä. Kun me käymme ehtoollispöytään, me saamme uskoa, että siinä on totisesti Kristuksen ruumis ja veri meidän syntien anteeksi antamiseksi. Me saamme uskoa itsemme keskelle taivasta. Myös se, mitä sana meissä vaikuttaa, niin me saamme uskoa tänä armon päivänäkin, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

lauantai 5. maaliskuuta 2022

Kiusattuna

 


Näin paastonajan aluksi mietimme sitä, miten Pyhä Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Jeesus kohtaisi samat kiusaukset kuin me kaikki ihmiset koemme: perustarpeiden tyydyttämisen, huomion saamisen ja vallanhimon. Jeesus ainoana ihmisenä kesti nämä kiusaukset ja siksi hän pystyi sovittamaan koko ihmiskunnan synnin eikä Paholaisella ollut häneen valtaa.

Jos mietimme näitä kiusauksia omassa elämässämme, niin ensimmäinen mieleen tuleva asia on, että pääasia olen minä. Kiusauksissa katsomme itseemme, emme Jumalaan tai lähimmäisiin. Jo Aatami ja Eeva lankesivat näihin samoihin synteihin, kun he halusivat olla Jumalan vertaisia. Juuri sen vuoksi varmaan Jeesuksen täytyi kokea ja selvitä näistä kiusauksista, jotta hän osoitti, ettei suostu Paholaisen tahtoon niin kuin muut ihmiset, vaan hän kuulee kaikessa Jumalan tahtoa.

Perustarpeiden tyydyttäminen, ruoka, koti, vaatteet jne., ovat jokaisen ihmisen perusoikeus. Meillä suomalaisilla ja muiden rikkaiden valtioiden ihmisillä, on yllin kyllin näitä elämän perusasioita. Mutta olemmeko valmiita jakamaan omastamme lähimmäisillemme, niin lähellä kuin kaukana? Kun minun täytyy luopua omastani, niin silloin heti iskee kiusaus pitää siitä kiinni, vaikka se olisi oikeasti ylimääräistä.

Huomion saaminen on noussut viime vuosikymmenten aikana aivan hurjiin mittasuhteisiin. Erilaiset tosi-tv -ohjelmat ja somevideot houkuttelevat ihmisiä julkisuuteen aivan hirvittävillä tavoilla. Me tavallisempaa elämää elävät havittelemme kuitenkin myös usein toisten hyväksyntää joillain erikoisilla asioilla, joita voimme sitten esitellä Facebookissa. Tämä huomionhakuisuus ei ole pois myöskään uskoon liittyen. Monilla on halu saada kokea ihmeitä, ja jos rehellisesti asiaa miettii, niin tuohon haluun vaikuttaa se, että saisi seurakunnassa ja somemaailmassa kertoa tuosta ihmeestä toisille uskoville.

Vallanhimo on myös nähtävissä jokaisessa ihmisessä jo lapsesta saakka niin kuin nuo edellisetkin kiusaukset. Me näemme, miten vallanhimo vaikuttaa maailman tapahtumissa, mutta uskallammeko katsoa sitä itsessämme ja seurakunnissamme. ’Mitä minä saan?’ on se kysymys, joka on jokaisessa läsnä ja se pyörittää tätä syntiin langennutta maailmaa.

Jeesus vastasi Paholaisen asettamiin kiusauksiin Jumalan sanalla. Meidän ainut mahdollisuutemme on kääntää katseemme Jeesukseen. Kun katsomme Jeesukseen, niin silloin saamme voiman tunnustaa syntimme ja uskoa ne anteeksi. Omalla voimallamme me emme pysty kiusauksia vastustamaan ja jokainen meistä lankeaa erilaisiin kiusauksiin jatkuvasti. Me saamme kuitenkin aina luottaa siihen, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja me saamme ne uskoa anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Aamen.

tiistai 1. maaliskuuta 2022

Tieni Jeesuksen luo

 

Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Ajattelin tänään kirjoittaa Johanneksen evankeliumin 4. luvussa kerrotusta Jaakobin kaivon tapahtumasta. Minua alkoi erityisesti puhuttelemaan tuossa tapauksessa myöskin omat kokemukseni. Tuolla Sykarin kaivolla on nainen, joka juttelee Jeesuksen kanssa. Jeesus pyytää naista hakemaan miehensä. Nainen sanoo, ettei hänellä ole miestä. Jeesus sanoo siihen, että oikein sinä sanoit. Sinulla on ollut viisi miestä ja tämä, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi. Tämä tarkoittaa sitä, että nainen on ollut viisi kertaa naimisissa, mutta tämän kuudennen miehen kanssa hän ei ollut naimisissa.

Ajattelen, että tähän liittyvä hengellinen vertaus on, että nämä viisi miestä kuvaa ainakin minulle sitä, kuinka Jumala on antanut meille lain ja se on viidessä Mooseksen kirjassa. Se kuvaa vanhan liiton aikaa ja sitä, kuinka laki oli kuitenkin puhutellut tuota naista. Nainen meni kaivolle puolen päivän aikaan eli päivän kuumimpana hetkenä ja hän häpesi elämäänsä. Niinhän se on ystävät, että kun Jumalan laki on saanut herättää omantuntomme, niin me alamme häpeämään. Mutta sitten naisella on vielä tämä kuudes mies. Kun ajattelen omaa elämääni, niin myös minulla oli tämä kuudes mies, jossa minä yritin parannella omaa elämääni ja yritin kelvata Jumalalle. Koko ajan tunsin sydämessäni, että tämä ei kuitenkaan ole se oikea tie, että minä en onnistu parantamaan itse itseäni eikä minun tiestäni tule sen parempaa, vaikka minä kuinka yrittäisin tehdä hyviä tekoja.

Sykarin kaivon nainen kohtaa seitsemännen miehen, joka antaa hänelle iankaikkista vettä, jota ei tarvitse enää tulla ammentamaan ja josta ei janoa enää uudestaan. Se kuvaa Jeesuksen armolähdettä. Tämä nainen sai totisesti kohdata Jeesuksen ihan kasvoista kasvoihin. Niin se on ollut minunkin kohdallani, että kun sitten lopulta Jeesuksen kohtasin, opin ymmärtämään, että kaikki oma räpellys ja yritys on ollut turhaa. Mutta olen ollut myös kiitollinen siitä, että on Jumalan laki, joka on asetettu sydämeeni ja on tullut synnintunto. Siitä saa olla kiitollinen. Sitten kun saa sitä armon vettä, Jeesuksen armon vettä siitä kaivosta, joka ei ikinä mene umpeen eikä siitä vesi lopu, niin se riittää minulle ja sinulle ja meille kaikille.

Sen tähden kehotankin kaikkia rakkaita ystäviä tänä päivänä olemaan Jeesus-armolähteen luona ja nauttimaan Jeesuksen ruumiista ja verestä. Meidän kielen alle on tullut se lähde. Niin kuin Luther sanoo, että onko hienompaa asiaa kuin se, että veli ja sisar voivat sanoa toisilleen, että sinun syntisi on anteeksi annettu. Siinä on se, että me saamme uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki meidän synnit anteeksi. Me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja viedä armon evankeliumia eteenpäin ja huomata, kuinka Raamatussa on meille jokaiselle paikkoja ja ne avautuvat meille elämän tilanteittemme mukaan. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että Jeesus on pessyt meidät puhtaaksi. Aamen.