Luottamus Jumalaan

Pääsiäisestä on jäänyt ajatuksiin Jeesuksen sanat ristillä, kun Hän huusi Isälleen taivaassa: Sinun käsiisi annan henkeni. Valtava luottamus Jumalaa, Kaikkivaltiasta Isää kohtaan ja samalla suuri rakkaus meitä ihmisiä kohtaan. Me emme edes ymmärrä Jumalan rakkauden suuruutta meitä kohtaan. Jeesus myös pyysi Jumalalta, että Hän antaisi anteeksi niille, jotka Hänet surmasivat. Kaiken tämän piti tapahtua, jotta meillä olisi mahdollisuus armoon ja anteeksiantoon.
  Risti on siis merkki siitä, että Jeesus on kuollut meidänkin syntien tähden ja siksi meillä on mahdollisuus saada kaikki pahat tekomme ja ajatuksemme anteeksi. Tämän suurempaa lahjaa ei voi saada.
  Voinko tai pystynkö luottamaan siihen, että myös minulla on mahdollisuus saada tämä armahdus? Luottaminen on usein vaikeaa. On vaikeaa joskus luottaa toisiin, mutta on myös vaikeaa luottaa itseensä. Voin helposti ajatella, että en ole sen arvoinen tai että en ole tehnyt mitään ansaitakseni tämän lahjan. Täällähän meidän pitää yleensä tehdä jotain, jotta voimme ansaita esim. rahaa ja mainetta. Juuri tämän vuoksi on vaikeaa ymmärtää, että saisimme Jumalan rakkauden osaksemme ja vieläpä ilman omia suorituksia. Jumala ei meidän suorituksia tarvitse. Toki Hän kehottaa auttamaan lähimmäisiämme ja toivoo, että viettäisimme aikaamme Hänen seurassaan esim. rukoillen. Kaikki tämä tapahtuu, kun Jumalan rakkaus vaikuttaa meidän ajatuksiin ja tekoihin.  
   Jumala katsoo sinua rakkaudella ja kyllä hän myös tietää sinun ja minun heikkoutemme. Ehkä onkin lopulta kysymys siitä, uskallanko luottaa Kaikkivaltiaan Isän rakkauteen minua kohtaan. Voi olla myös vaikeaa jättää elämäänsä Hänen johdettavakseen, vaikka aavistaisikin sen olevan elämän paras päätös. Voinko lopulta, myöskin minä, antaa henkeni Isän käsiin, turvallisiin käsiin.  

Pääsiäisen ilosanoma

Evankeliumeissa kuvataan monia pääsiäisen aikaan liittyviä tapahtumia, joita emme kovin usein mieti. Yksi näistä tapahtui, kun Jeesus oli maaherra Pilatuksen edessä syytettynä. Pilatus ei löytänyt Jeesuksesta mitään syytä, miksi hänet olisi pitänyt tuomita ja siksi Pilatus siinä hetkessä ajatteli käyttää hänelle annettua mahdollisuutta vapauttaa vanki. Juutalaisten pääsiäisjuhlien aikana oli sellainen tapa, että maaherra vapautti yhden syytetyn, jonka kansa sai valita. Tuolloin oli vangittuna myös ryöväri, kapinoitsija ja murhamies Barabbas. Pilatus kysyi kansalta, kumman he haluaisivat vapauttaa Barabbaan vai Jeesuksen. Barabbaan nimi tarkoittaa isän poikaa. Kansan valittavana oli siis taivaallisen Isän synnitön Poika ja pahan hallitsema, syntinen isän poika. Kansa huusi, että vapauta Barabbas ja ristiinnaulitse Jeesus.

Me ajattelemme ihmisjärjen kannalta, että oli ihan hassua, että sellainen ihminen, Jumalan Poika, joka oli täysin synnitön, ristiinnaulittiin ja suuri rikollinen Barabbas pääsi vapaaksi. Oikeasti ihmisillä ei ollut mitään päätäntävaltaa tässä asiassa, vaan kaikki valta oli tuolloinkin Jumalalla. Näiden pääsiäisen tapahtumien kautta Jumala toteutti sen suunnitelman, jonka hän oli jo Aatamille ja Eevalle luvannut, että tulee ihminen, joka rikkoo käärmeen pään eli sovittaa synnin, ja tarkoitti tällä omaa Poikaansa. Jeesuksen täytyi kuolla meidän syntisten edestä ja vapauttaa meidät synnin taakasta.

Ajattelepa, miten valtava ilosanoma tässä on. Suuri rikollinen pääsi vapaaksi ja Jumalan poika tuomittiin, että tuo rikollinen voi olla vapaana. Asia on niin, että kaikki me ihmiset olemme Jumalan edessä suuria syntisiä. Me olemme juuri niitä Barabbaita. Ellei Jumalan Poika olisi meitä sovittanut, niin ei meistä yksikään pelastuisi, vaan meillä olisi kaikilla kadotustuomio edessä. Sinä ja minä, me suuret syntiset, saamme tänäänkin uskoa, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu. Se on jotenkin niin valtava asia, että meidän täytyy oikein rukoilla Jumalaa kirkastamaan meille tätä sovituksen salaisuutta. Ole ystävä hyvässä turvassa ja luota siihen, että Jeesus on kaikki sinun syntisi pessyt pois. Aamen.

Jumalan testamentti meille

Haluan jakaa kanssanne taas muutamia ajatuksia, joita raamattupiirissämme tuli esille. Tutkimme siellä Galatalaiskirjettä ja sen 3. luvussa Paavali puhuu testamentista. Kun ihminen tekee testamentin, hän määrää siinä, mitä hänen omaisuudelleen tapahtuu hänen kuolemansa jälkeen. Usein ihminen myös kertoo jo elinaikanansa läheisilleen, millaisen testamentin hän on tehnyt, ettei se tule yllätyksenä omaisille. Jumala ilmoitti Abrahamille, millaisen testamentin Hän on tehnyt. Tuo testamentti määrää, että ihminen pelastuu yksin uskosta. Jumala kertoi Abrahamille, että tälle syntyy jälkeläinen, eli Jeesus, jonka kuolemassa tuo Jumalan tekemä testamentti astuu voimaan.

Paavali puhuu myös laista eli kymmenestä käskystä, jotka Jumala antoi Moosekselle. Joskus ajatellaan, että ihmisen täytyy pitää nuo Jumalan käskyt, jotta hän kuuluu niihin perillisiin, joille Jumala on testamentissaan luvannut pelastuksen. Tuo laki on kuitenkin eri asia kuin Jumalan lupaus pelastuksesta uskomalla Jeesukseen. Lain tehtävä on saada ihminen huomaamaan, ettei hän mitenkään voi onnistua elämään niin, että kelpaisi Jumalalle täyttämällä Jumalan tahdon. Vain sellainen ihminen, joka tajuaa, että on rikkonut Jumalaa vastaan, haluaa saada anteeksi rikkomuksensa. Jos ihminen ei tiedä tehneensä väärin jotain toista ihmistä kohtaan, niin ei hän myöskään pyydä rikkomustaan anteeksi eikä tajua tarvitsevansa toiselta anteeksiantoa. Sama juttu meillä on Jumalan kanssa. Jos emme tajua rikkoneemme Jumalaa vastaan, niin emme myöskään ymmärrä tarvitsevamme anteeksiantoa. Tarvitsemme Jeesusta syntiemme sovittajaksi vasta, kun tajuamme oman syntisyytemme.

Entä sen jälkeen, kun olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen tähden ja kuulumme Jumalan perillisiin. Täytyykö meidän sitten täyttää laki, jotta pysymme perillisinä? Sellaista ehtoa ei testamentissa ole. Jeesus on täyttänyt Jumalan tahdon ja Jumala on luvannut, että se riittää. Hän on myös luvannut antaa jokaiselle Jeesukseen uskovalle Pyhän Henkensä, joka ohjaa ja opettaa meitä täällä elämässä. Pyhä Henki vaikuttaa meissä Jumalan tahdon mukaisia asioita. Meidän oma syntinen luontomme on kuitenkin läsnä koko ajan ja aiheuttaa sen, että edelleen rikomme Jumalan tahtoa vastaan. Saamme kuitenkin luottaa siihen, että testamentti ei muutu. Saamme jatkuvasti mennä Jeesuksen luo, tunnustaa syntimme ja ottaa anteeksianto vastaan. Jeesuksen sovintoveri pesee meidät puhtaiksi.

Kiitos, Jeesus, että sinä olet meidän syntimme sovittanut ja Sinuun turvaten saamme elämäämme jatkaa.

Kevään ihmeitä

Olen kevät ja kesäihminen. En aina malta odottaa, vaan istutan kevätkukkia purkkeihin yleensä vähän liian aikaisin ja ne nipinnapin selviävät yöpakkasista. Samalla kun mietin jo kesää, ollaan lähestymässä pääsiäistä. Samalla kun luonto alkaa herätä uuteen kasvuun, lähestymme Vapahtajamme ristinkuolemaa kirkoissamme, mielessämme. Ristiriitaista tämä kaikki tai ei sittenkään...
  Olen kaiken arjen keskellä ottanut aikaa hiljentymiseen, pysähtymiseen aina välillä. Kirkossa sanan ja hiljentymisen äärellä koin vahvaa rauhaa mutta myös surua. Koin myös kiitollisuutta siitä, että meillä on rakastava Jumala, joka antoi ainokaisen poikansa kuolla ristillä meidän syntiemme tähden! En voi mitenkään ansaita tuota armahtavaa rakkautta. Hän antaa syntimme anteeksi, jos vain otamme sen lahjan vastaan. Jeesus on ristinkuolemallaan lunastanut meidät omikseen sellaisina kuin olemme. Hän todella rakastaa meitä.
  Suru tulee siitä kärsimyksestä, mitä Jeesus joutui kokemaan. Hän ymmärtää kaikkia kärsiviä ihmisiä, koska on itsekin kokenut surua ja kärsimystä. Sen kaiken edessä voin olla vain hiljaa ja ehkä jaksan rukoilla.  Edelleenkin Jeesus on surullinen, jos Hänen lahjansa ei kelpaa meille. Iloinen Hän on jokaisesta ihmisestä, joka kääntyy Hänen puoleensa ajatuksin, huokauksin, rukouksin ja ottaa uskonlahjan vastaan. 
  Pääsiäisen suru kääntyy iloksi, sillä Vapahtajamme on vapauttanut meidät syntiemme kahleista ja antanut tulevaisuuden ja toivon elämäämme, vaikka eläisimmekin vaikeuksien keskellä. Hän itse rukoilee puolestamme. Tämä kuva rukoilevasta Jeesuksesta on puhutteleva. Jeesus rukoilee, mutta samaan aikaan opetuslapset nukkuvat. Se on kuvaavaa meille ihmisille. Olisi tärkeää valvoa ja rukoilla, mutta niin usein nukumme monessakin mielessä. Ehkä vain suoritamme asioita tai täytämme elämämme kaikella, mistä emme lopultakaan saa rauhaa tai iloa. Jeesus kehoittaa Raamatussa rukoilemaan ettemme joutuisi kiusaukseen, vaan pääsisimme pahasta, vaan pääsisimme kaikesta pahasta elämässämme. Pahuus ei täältä maailmasta tai meistä häviä, mutta Jeesus kuitenkin auttaa meitä rankoissa tilanteissa ja ihan tavallisessa arjessa, jos pyydämme. Taivaassa voimme sitten iloita ilman kaikkea maailman tuskaa ja pahuutta.
  Jeesus on ylösnoussut! Hän on Isänsä luona taivaassa ja sielläkin Hän rukoilee puolestamme! Vaikka minäkin touhuilen kaikenlaista arjessani, voin  nähdä keväässä, kukissa, linnuissa, pääsiäisen Ilosanoman. Uuden kasvun mahdollisuus on meillä tarjolla joka päivä. Siunattua pääsiäisen aikaa.

Sinua Kristus odottaa

Eräänä aamuna töihin ajaessani radiosta tuli laulu, jossa sanottiin: Sinua Kristus odottaa... Enempää en sanoja kuunnellutkaan, koska sydämeni tuntui hypähtävän riemusta kuullessani nuo sanat. Iloitsin siitä, että Jeesus odottaa seuraani tänäänkin. Hän haluaa olla kanssani koko päivän. Hän tulisi kanssani töihin ja voisin ajatuksissani jutella Hänelle kaikki asiani, ja mikä ihaninta: Hän odottaa, että saisi viettää päivän kanssani.

Kristillisyys on läsnä elämässä koko ajan. Saamme mieheni kanssa aloittaa aamun yhteisellä aamuhartaudella. Siinä luemme hartauskirjasta tekstin ja keskustelemme vähän Raamatun kohdasta, johon se liittyy. Sitten rukoilemme läheistemme ja tärkeiden asioiden puolesta. Samalla tavalla myös päätämme jokaisen päivän. Päivän mittaan pienet rukoushuokaukset antavat voimia ja luottamusta asioiden järjestymiseen.

Useimmiten rukousvastauksetkin liittyvät tavalliseen arkeen. Hukassa olleet avaimet löytyivät. Liikenteessä ei tullut kolaria, vaikka vaaratilanne oli ilmeinen. Heräsin ajoissa töihin, vaikka herätys oli jäänyt laittamatta. Kaaduin, mutta selvisin mustelmilla. Epäkunnossa olleen lämmittimen vika löytyi. Toisinaan elämässä tulee tavallista enemmän haasteita ja vastoinkäymisiä ja silloin tuntuu erityisen tärkeältä pitää kiinni noista päivittäisistä hartaushetkistä. Asioiden kertominen taivaalliselle Isälle antaa levollisuutta vaikeuksien keskellä ja rukousten myötä myös huomaan helpommin ne rukousvastaukset, joita saan. Silti toivottomuus saattaa vallata mielen, kun jokin tärkeä asia ei ota ratketakseen. Vaikka luotan siihen, että Jumala tietä paremmin kuin minä, silti kärsimättömyys on minulle tavallista.

Filippiläiskirjeessä (4: 6-7) sanotaan: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Tuossa ei luvata, että ongelmamme poistuisivat tai mitään pahaa ei tapahtuisi. Siinä kuitenkin luvataan, että Jumala varjelee meidät niin, että pysymme Jeesuksessa Kristuksessa.  Tuo lupaus on sellainen, johon saa aina turvautua ja luottaa siihen, että vaikka elämässä tulisi kuinka suuria ongelmia Jeesuksen sovintotyö riittää. Asioiden kertominen Jumalalle kiitoksen kanssa antaa levollisemman mielen jatkaa päivää. Kiitoksen antaminen Jumalalle ei tarkoita sitä, että olisi kiitollinen vastoinkäymisistä, vaan kiitollisuutta siitä, että Jumala on läsnä myös vastoinkäymisissä. Juttele kaikki asiasi Jeesukselle. Hän odottaa sinua.

Lämmössä jääkin sulaa

Haluan kertoa näin keväällä sellaisesta asiasta, kun Psalmissa sanotaan, että Herra on lähellä niitä, joilla on nöyrä ja särjetty mieli. Jeesus on lähellä meitä syntisiä. Sellaiset ihmiset, jotka eivät omasta mielestään Jeesusta tarvitse, niin eivät he Jeesuksen rakkaudesta myöskään saa iloa.

Näin keväällä, kun lumet sulavat, voi huomata, että missä on mustaa, vaikkapa asfalttia tai lumihangelle ripoteltua tuhkaa, niin siellä lumi sulaa todella nopeasti. Mutta missä on vitivalkoista, niin siellä sulaminen ja lämpeneminen on paljon hitaampaa. Mielestäni tämä kuvaa meidän uskonelämää siten, että ihminen, joka tunnistaa itsessään syntiä ja vikoja, tummuutta omassa elämässään, niin siellä myös Jeesuksen rakkaus saa vaikuttaa voimakkaimmin. Omasta mielestään puhtaat ihmiset eivät saa kokea samaa lämpöä. Jotenkin koen sillä tavalla, että Raamattu ja Jumalan armo on tarkoitettu juuri meille syntisille.

Joillakin ihmisillä on sellainen harha, että ihmiset, jotka käyvät hengellisissä tilaisuuksissa, olisivat jotenkin parempia. Siitä ei ole kysymys. Kaikki me ihmiset olemme syntisiä. Niille ihmisille, jotka käyvät hengellisissä tilaisuuksissa, on tullut tarve etsiä Jumalan armoa. He ovat löytäneet sen Jeesuksesta. Omasta puolesta meistä ei tule hyviä eikä pyhiä. Ainoastaan Jeesuksen hyvyys ja pyhyys meidät pelastaa.

Uskoon tulo ei myöskään ole missään valoissa eikä ilmestyksissä, vaan se on sydämen mielenmuutos ja halu seurata Jeesusta ja käydä sanan kuulossa. Myös se, että me annamme elämämme Herralle ja teemme tietoisen päätöksen, on siinä mielessä harhaa, että Jeesus on jo paljon aikaisemmin Pyhässä Hengessä aloittanut työn ja tuo kaikki on vain näkyvää Pyhän Hengen työtä.

Luukkaan evankeliumissa puhutaan, kuinka Jumala huolehtii myös korpista, jota tuohon aikaan pidettiin saastaisena lintuna. Meidän ei tule epäillä eikö Hän hoitaisi myös meitä syntisiä. Saadaan uskoa tänäänkin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja uskoa itsemme keskelle taivasta.