Taivaan Isän lapsena

Minulla ei ikinä ollut läheistä suhdetta nyt jo kuolleeseen isääni. Aikuisena olen ymmärtänyt, että hänellä oli monia ongelmia, jotka aiheuttivat sen, ettei hän pystynyt osoittamaan rakkautta meille lapsille. Siitä huolimatta minulla on pikkulapsesta saakka ollut rakastava taivaan Isä. Luulen, että pyhäkoulunopettajani Emma-mummo oli se ihminen, joka kertoi minulle, että taivaan Isä rakastaa minua. Juttelin taivaan Isälle kaikki asiani ja olin varma, että Hän kuuntelee minua. Viihdyin hyvin sellaisissa maatilan töissä, joissa sain olla yksin ja siellä juttelin asioitani taivaan Isälle. Pyhäkoulussa lauloimme myös laulua ”Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan”. Siitä tuli minulle hyvin tärkeä laulu, jota lauloin mielessäni aina, kun minua pelotti. En silloin ymmärtänyt mitään synnistä ja syntien anteeksiannosta, mistä laulun kolme ensimmäistä säkeistöä puhuvat, vaan minulle tärkeitä olivat kaksi viimeistä säkeistöä, joissa kerrotaan taivaasta. Koen olevani etuoikeutettu, sillä olen saanut uskoa taivaan Isään ja Jeesukseen pikkulapsesta saakka.

Nuorena aikuisena minulle tuli uskonkriisi, kun tutustuin ihmisiin, jotka kysyivät, koska olen tullut uskoon ja kertoivat omasta uskoon tulostaan. Ei minulla tällaista kokemusta ollut. Yritin epätoivoisesti miettiä hetkeä, jolloin olisin tehnyt uskonratkaisuni ja keksinkin sellaisen. Mutta omaa keksintöä se oli. Meni vuosia tällaisen suorittamisen kanssa, jolloin koetin tehdä uskosta oman päätökseni ja uskonelämästä kilvoitusta. Onneksi Isä puuttui tähän pelleilyyni. Sain ymmärtää, että usko rakastavaan Jumalaan ja Golgatan ristillä syntini sovittaneeseen Jeesukseen on armoa. Minä en itse valinnut uskoa, vaan sain sen lahjaksi. Olisi Jumalan pilkkaamista, jos tekisin siitä oman päätökseni. Olen saanut syntyä Jumalan lapseksi ilman omaa päätöstäni. Ei luonnollinenkaan lapsi itse päättänyt syntyä perheeseensä, vaan vanhemmat hänet saivat aikaan ja synnyttivät. Tämän tiedostaminen vapautti minut uudelleen siihen lapsen uskoon, jossa sain jutella Isälle kaikki asiani. Minun ei enää tarvinnut yrittää kelvata Hänelle omalla elämälläni. Onhan Hän minun rakastava Isäni. Kyllä Hän ymmärtää, että mokaan usein. Hän opastaa minua, sallii epäonnistumiset ja antaa anteeksi. Jää ystäväni sinäkin lepäämään taivaan Isän huolenpitoon. Hän rakastaa sinua!

Jeesus kestää

Olet varmasti lukenut tai katsonut tuotteiden mm. autot, kodinkoneet ym. tuotetestauksia. Itse olen vakuuttunut siitä, että ennen virallista testiä nämä tuotteet on testattu jo useita kertoja tehtaan toimesta.  Miksi testejä tehdään?  No tehdään ensinnäkin siksi, että nähdään kuinka turvallisia tuotteet ovat. Valmistaja lupaa tuotteelle tietyn kestävyyden, esim. autoissa voit törmätä 60km/h seinään eikä ohjaamonrunko muutu miksikään. Sitten virallinen taho testaa ja toteaa, että ei se muuttunut miksikään törmäyksessä eli ohjaamonrunko kesti testin. Oletko tullut ajatelleeksi sitä, että esim. auton valmistajat on tätä ennen lukuisia kertoja tehneet saman testin. Kyllä valmistajat tietävät, ettei se runko miksikään muutu. Mutta kun puolueeton testiryhmä tekee testin, niin siitä tulee luotettava.

Kristillisessä mielessä Jeesus on myös testattu. Kyllä Jeesus tiesi, että on Jumalan poika mennessään erämaahan kiusattavaksi 40 päiväksi. Ei Jeesus tarvinnut todistusta Isältään tai ihmisiltä. Kuitenkin Hän meni ja kesti testin. Ystävä rakas, me saamme tänäänkin luotaa siihen, että meidän ei tarvitse kestää ja olla täydellisiä, vaan Herra Jeesus on sitä puolestamme. Jeesus on testattu ja todettu Jumalan ainoaksi Pojaksi, joka kestää, kun me emme kestä koetuksessa. Ei ole ketään muuta synnitöntä kuin Jeesus, Jumalan poika. Me voidaan tänäänkin luottaa Hänen voimaansa ja Armoon. Rukoile ystävä, niin Jeesus vastaa Armolla ja laupeudella sinulle. Usko ystäväni tänäänkin Jumalan Armo itsellesi todeksi. Saat uskoa itsesi keskelle taivasta Jeesuksen sovintokuoleman voimalla kaikkine synteinesi. Sillä kaikki synti ja kuorma on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja kalliissa ulosvuotaneessa sovintoveressä. Aamen.

Jumalan huolenpidossa

Puutarhassamme kasvaa pioni, johon tulee suuret valkoiset kukat. Kukat kestävät muutaman päivän ja sitten terälehdet varisevat maahan valkoiseksi matoksi. Jäljelle jää muutamia kukkia ja nuppuja, joista osa ei jaksa aueta ollenkaan. Tänä kesänä havahduin siihen, miten silloin kun kukinta oli kauneimmillaan, ajattelin jo niiden varisemista. Surin sitä, miten lyhyt pionin kukinta on. Tällainen ajatusmalli vei osan siitä ilosta, jonka kukkien kauneus muuten minussa sai aikaan. Nyt pionissa on enää vähän kukkia, mutta katson sitä ilolla. Toivon, että ensi kesänä osaan olla ajattelematta kukkien varisemista ja nauttia koko kukinnasta täysin rinnoin.

Pionia miettiessäni totesin, että usein suhtaudun elämään muutenkin samalla tavalla kuin pionin kukintaan. Murehdin ja jopa pelkään etukäteen asioita, jotka eivät kuitenkaan muutu miksikään minun murehtimisestani. Murehtiminen liittyy usein perheenjäsenten pärjäämiseen, työhön ja terveyteen. Kaikki tosi tärkeitä asioita ja toisinaan joku asia on niin huonosti, että murhe selviämisestä painaa mieltä jatkuvasti. Tällaisessa tilanteessa rukous ja Jeesuksen käsiin jääminen antaa voimia jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin. 

Pioni kuitenkin puhui minulle siitä, että murehdin asioita, jotka eivät vielä ole tapahtuneet. Jeesus sanoo meille, ettemme saa olla huolissamme siitä, mitä söisimme tai joisimme tai päällemme pukisimme. Jeesus kehottaa meitä katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia ja sitä, miten Jumala huolehtii niistäkin. Linnut kasvattavat poikasensa ja kukat tekevät siementä. Ne ovat Jumalan asettamassa tehtävässä. Samalla tavalla ajattelen, että minunkin pitäisi osata elämään suhtautua. Elän elämää päivä kerrallaan juuri sen päivän tehtävät hoitaen ja luottaen, että Jeesus on suojanani ja Pyhä Henki oppaanani kaikessa, mitä elämääni kuuluu. Vaikeuksia tulee, mutta siitä saan olla varma, että Jeesus ei päästä minua joutumaan hukkaan. Hän varjelee minut iankaikkiseen elämään. Luulen, etten ole ainut tällaisten ajatusten kanssa painiva. Ole siis, ystäväni, turvallisella mielellä. Katso Jeesukseen ja luota siihen, että Isä antaa ajallaan kaiken, mitä tarvitset.

Kerro Jeesukselle huolesi

Oletko ystäväni ollut tilanteessa, jossa haluat puhua ja jakaa vaikean tilanteesi ystäväsi kanssa? Meillä aikuisilla on asioita, joista haluamme puhua. Itse olen huomannut sen, että saadessani puhua asiasta hyvän ystävän kanssa se selkiytyy. On lahja puhua ystävälle, joka kuuntelee. Hyvä kuuntelija osaa ottaa esille tärkeät asiat ja johdattaa miettimään niitä. On tilanteita, joissa itse emme kykene erottamaan epäoleellisia asioita tärkeistä. Parisuhdeongelmat lienevät tavallisin esimerkki, missä ajatus jää pyörimään oravanpyörää ja ratkaisua asiaan on vaikea löytää yksin. On toki tilanteita, jossa ystävä on auttanut pelkällä kuuntelulla. Asiassa tärkeintä lienee kuitenkin se, että olet saanut jakaa ja puhua asiasi ystävälle tai terapeutille. Olet varmaankin huomannut, kuinka olosi paranee merkittävästi.

Hengellisissä asioissa voimme myös kokea ahdistusta, kun emme tahdo luottaa Armoon. Voi olla jokin asia, mikä painaa mieltä, vaikkapa vuosien takaa. Olet ehkä varastanut tai valehdellut? Ja mieleesi ei tule rauha, vaikka tiedät, että Jeesus on sinut sovittanut eikä sinun tunnustustasi tarvitse. Olet myös voinut joutua tilanteeseen, missä et jaksa antaa läheisellesi anteeksi, koska rikkomus on ollut vakava. No, syitä voi olla monia, mutta keskustelu uskovan ystäväsi kanssa selkeyttää asiaa. Rukoilette yhdessä asian puolesta ja keskustelette sekä pyydätte Jeesusta apuun, niin tilanne helpottuu. Myös sielunhoidollinen rippi voi olla hyväksi ja siinä tärkeintä on kuunnella, mitä ystäväsi tai pappi sanoo sinulle lopuksi. ”Usko anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”. Sillä ei ole väliä, oletko kaiken muistanut puhua, vaan se, ettet enää epäile Armoa itsellesi. Jumala ei meidän rippiä ja tunnustuksia tarvitse, mutta meille itselle se voi olla hyödyksi täällä ajassa. Myös kun pyytää anteeksi läheiseltä omaa käytöstä, olo helpottuu kummasti ja on kevyt olla. Uskotaan ystävät kaikki salaisimmatkin synnit, jotka Jumala kyllä tietää, anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole hyvässä turvassa ystävä ja lohdutettu. Aamen.

Isän suunnitelmassa mukana

Minä pidän palapelien rakentamisesta. Iso palapeli ei valmistu hetkessä ja se lojuu joskus kauankin pöydällä ja usein ohi kulkiessa pysähdyn sen ääreen hetkeksi ja laitan muutaman palan siihen kiinni. Toisinaan kuvassa on paljon samalta näyttävää aluetta, esimerkiksi taivasta. Tuntuu mahdottomalta löytää paloille niille kuuluvat paikat. Jokaiselle palalle on kuitenkin oma paikkansa. Jos joku pala on mennyt väärään paikkaan, niin kuva vääristyy eikä kaikki palat sovi toisiinsa kiinni. Joskus minulle on käynyt niin, että palapelistä puuttuu pala tai kaksi. Tämä johtuu tietenkin siitä, että palapeli on ollut keskeneräinen kauan ja pala on mennyt esimerkiksi imuriin. Silloin kuvasta ei ikinä tule valmista, vaan se jää vajaaksi.

Me Jeesuksen pelastamat ihmiset olemme kuin palapelin paloja. Jokaisella on oma paikkansa eikä siihen minun paikalleni sovi mikään muu pala. Palapelin rakentaja laittaa jokaisen palan sille kuuluvalle paikalle. Samoin on meidän ihmisten laita. Emme me osaa valita Jeesusta emmekä edes itse tahdo Jumalan yhteyteen. Jumala on valinnut meidät ja Jeesus on sovittanut Golgatan ristillä jokaisen ihmisen synnit. On täyttä Jumalan armoa, että saamme vastaanottaa pelastuksen Jeesuksessa. Jumala on tämän maailman suunnittelija ja rakentaja ja Hänen suunnitelmansa on, että ihminen pelastuu yksin Jeesuksen sovitustyön kautta. Siihen ei vaikuta mikään meidän oma ratkaisumme tai halumme. 

Jumala asettaa minut siihen paikkaan, joka on juuri minulle sopiva eikä kukaan toinen voi minun paikkaani täyttää. Siinä omalla paikallani Jumala sitten käyttää minua juuri niihin tehtäviin, jotka Hän on valinnut ja ne ovat juuri siihen minun paikalleni sopivia. Pyhä Henki, joka on tullut minuun asumaan saadessani syntini anteeksi Jeesuksessa, huolehtii siitä, että olen paikalleni juuri sopiva ja pysyn Jeesuksessa kiinni. Minun ei tarvitse pelätä, että minut irrotettaisiin Jeesuksen sovitustyöstä pois ja paikkani jäisi tyhjäksi, vaan voin olla aivan varma siitä, että kun Jeesus on minut pelastanut ja syntini sovittanut, se kestää. Ole siis ystäväni turvallisella mielellä: Jeesuksen sovitustyö riittää iankaikkisesti eikä sinun tarvitse pelätä, että sinut jossain vaiheessa hylätään. Olet oman suunnittelijasi kädessä ja Hän kyllä tietää, mitä on tehnyt.

Jeesus toimii tänäänkin

Armoa ja rauhaa meidän Herralta Jeesukselta. Olin Lapissa vaimoni ja kahden jo aikuisen lapseni kanssa muutaman päivän. Matka meni kaikella tavalla hienosti ja kalaakin saatiin sekä käytiin Nattastuntureilla retkeilemässä. Minua puhutteli kovasti kalastus virvelillä lauantai-iltana, kun tunne oli kalojen saannin suhteen kielteinen. Menimme poikani kanssa Vuotson kanavan rantaan heittelemään uistinta ja minulla oli voimakas tunne, että ei sieltä mitään kalaa saa. Muutaman kerran heitettyäni ajattelin tunteeni olevan oikea. Rukoillen sanoin Jeesukselle: kun annoit Pietarille kalaa, anna minullekin. Ajattelin heittää seitsemän kertaa, ja jos ei tule kalaa, lähden pois. Toisella heittokerralla rukouksesta tuli 700 gramman ahven ja sitten vielä kaksi lisää. Poikani ahven oli tarttunut kiduksesta kiinni, joten ymmärsin todella Herran puuttuneen kalastukseen. Vein kalat vanhalle isälleni ja hän sanoi, että ei kanavassa ole koskaan ollut näin isoja ahvenia. Tunteeni, joka minulla oli mennessäni kalaan, oli väärä.

Mitä ajattelet, onko pelastusasiassa olemassa heikko tai vahva usko? Voin sanoa ystäväni, että ei ole. On vain usko Jeesukseen, joka pelastaa eikä se ole heikko tai vahva, vaan lahja Jumalalta, ei siis meidän teko. Usko Jeesukseen pelastaa, ei heikkous tai vahvuus, joka sinussa tai minussa on. Usko on suuri lahja eikä siinä ole määrää. Luottamuksessa on toki eroja, eli luotammeko Jumalan voimaan ja pyydämmekö Jumalalta apua vaikeuksiin. Jotkut meistä luottaa ja uskoo kaikki asiat Herralle.  Kyllä hän ajallaan hoitaa tämänkin asian loppuun ja kuntoon. Muutamat pyytävät apua ja saavat voiman vaikkapa lääkärikäyntiin. Uskon todeksi eläminen, eli Jeesuksen pyytäminen aivan meidän arkeen rukouksen välityksellä, lisää meidän luottamustamme Herraan. Kokeile, niin se toimii jo tänään. Joskus saamme ihan konkreettisia vastauksia, kuten minä tuolla kalareissulla, mutta useimmiten vastaus rukoukseen tulee hiljaisena huolenpitona ja rauhana. Sinä ystäväni, joka ajattelet uskosi olevan heikko, olet väärässä.  Sillä usko Jeesukseen itsessään on Jumalan lahja sinulle eikä se voi olla heikko. Tunteesi voi väittää uskon olevan heikko, mutta usko ei ole tunnetta. Saat ystävä tänäänkin olla turvassa Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesus on anteeksi antanut ja armahtanut meidät syntiset. Aamen. 

Tekoja vai armoa

Armoa ja rauhaa tähänkin hetkeen. Ajattelin muutaman sanan kirjoittaa harhaopeista. Meidän tulee muistaa tänäänkin ne vaarat, mitä niissä on. Tänä aikana harhaopettajat tulevat usein valkeuden enkeleinä ja näyttävät tosiuskovilta. Nuorena aikuisena aloin käydä erään uskonnollisen ryhmän seuroissa. Aluksi heidän hyvinkin konkreettiset ohjeensa tuntuivat helpoilta. Varsinkin minulle, joka en tiennyt mitään uskonnoista, puhumattakaan uskosta Jeesukseen. Vie taulusi, televisiosi, kultakorusi ym. turhuus pois ja lista vain jatkui. Mummot ja nuoretkin naiset olivat huivi päässä kokouksissa ja miehillä oli puku ilman solmiota. Korujakaan ei sopinut käyttää. Minulla itselläni ei ollut mitään kokemusta uskonnollisista ryhmistä. Tuntui hienolta kuulua tosiuskovien joukkoon. Olihan minulle liikkeessä kerrottu, että vain heidän joukossaan pelastuu.

Oltuani liikkeessä jo jonkin aikaa tilanteeni vain paheni ja omatuntoni syytti minua. Saarnamies kehotti minua rippituoliin, jossa voin kertoa kaikki syntini. Sama saarnamies kertoi, kuinka pitää olla tarkka puhuessa rippituolissa. Hän kertoi esimerkin miehestä, joka kuolinvuoteella sanoi saatanalle: puhuttu, puhuttu, puhuttu. Siitä alkoi minun kierteeni rippituolissa. Voit vain kuvitella tilanteen, jossa pitää muistaa kaikki pahuus, mitä olet tehnyt ennen ja nyt.  Oltuani liikkeessä muutamia vuosia huomasin itse kaiken sen mahdottomuuden, mitä siihen liittyy. Vaikeutena näissä ryhmissä on se, että harhaopit opettavat oppejaan, mutta eivät Jeesusta ilman tekoja eli eivät usko Jeesuksen armoon ilman omaa ansiota. He kyllä puhuvat armosta, mutta kuitenkin vaativat tekoja. Varoitan sinua ystäväni menemästä kokouksiin, missä ei saarnata Jeesusta ilman ehtoja. Armo on Armoa ja sitä et voi ansaita. Pelastusasiassa on vain yksi oppi: Jeesus pelastaa armosta. Nämä liikkeet puhuvat kylläkin hyvistä asioista, mutta ne asiat eivät voi meitä pelastaa. Huomasin piirteen mikä liittyy harhaoppeihin: silmukka, joka laitetaan ympärillesi ensihetkessä, alkaa vain kiristyä koko ajan lisää ja lisää. Ainoastaan rohkea päätös lähteä ja jättää liike oli minun pelastukseni. Luettuani vuosia Lutheria ja teologisia tekstejä ymmärsin jotain Armosta, mutta en osannut laittaa Armoa elämääni. Minulle kirkko ja ehtoollinen, sekä seurakunnan Alfa-kurssi ja raamattupiiri ovat olleet johdatus todelliseen Armo-uskoon. Usko ystäväni tänäänkin kaikki synnit anteeksi ilman omaa hyvyyttäsi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.