Paraskin ihminen tarvitsee Jeesuksen

Keskustelin aikoinani erään henkilön kanssa, joka kertoi, että hän on aina hoitanut hyvin perheensä ja peltonsa eikä ole muutenkaan kenellekään mitään pahaa tehnyt. Häntä kuunnellessani aloin miettiä, miten voisin tällaiselle ihmiselle kertoa Jeesuksesta, joka on syntisen ihmisen sovittaja. Minä sitten muutamalla sanalla kerroin hänelle, että kaikki me ihmiset olemme syntisiä eikä paraskaan ihminen omilla teoillaan kelpaa Jumalalle, vaan me pelastutaan yksin armon kautta. Kerroin, että ihminen pelastuu Jeesuksen sovintotyön kautta, ei sen kautta, kuinka hyvin me ollaan maalliset asiamme hoidettu. Paraskaan ihminen ei voi luottaa omaan onnistumiseensa.

Raamatussa kerrotaan tapahtumasta, jossa mies tuli Jeesuksen luo ja kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta perisi iankaikkisen elämän. Mies sanoi noudattaneensa kaikkia käskyjä ja ihmetteli, mitä vielä pitäisi tehdä. Jeesus käski hänen myydä koko omaisuutensa ja antaa köyhille. Tämä oli miehelle liikaa, sillä hän oli rikas. Jeesuksen tarkoitus oli osoittaa miehelle, että tämän koko kysymys oli huono, sillä ei ihminen voi tehdä mitään pelastuksensa eteen. Jeesuksen opetuslapsetkin olivat hämillään ja kysyivät Jeesukselta, että kuka sitten voi pelastua. Tähän Jeesus vastaa: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”

Tänäänkin tuo asia on samalla tavalla, se ei ole muuttunut miksikään. Ihmisen pelastuminen on Jumalan teko. Jumala valitsi meidät, emme me Jumalaa. On yksin Jumalan armoa, että Hän on antanut meille uskon Jeesukseen syntiemme sovittajana. Pelastus ei ole lähtöisin meistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

Jos sinä siis tunnet, että olet onnistunut elämässäsi hyvin ja olet hyvä omasta puolestasi, niin sinä tuskin tarvitset Jeesusta. Sinun täytyy tulla sellaiseen tilanteeseen, että kysyt: Kuuluuko, Herra Jeesus Kristus, armo vielä minulle? Meistä jokaisesta täytyy tulla syntisiä ja ymmärtää se, että ilman Jumalan armoa ei kukaan pelastu täältä maan päältä, ei ensimmäinenkään ihminen.

Ollaan siis tänäänkin ystävät hyvässä turvassa. Juuri me syntiset saamme luottaa siihen, että Jeesuksen sovintoveri riittää puhdistamaan minutkin kaikesta synnistä.

Huutavan ääni

Rakas ystävä, haluan muutamalla sanalla puhua Johannes Kastajan ja Jeesuksen suhteesta. Jeesuksen serkku äidin puolelta oli Johannes Kastaja, joka jo äitinsä kohdussa sai Pyhän Hengen. Hän oli huutavan ääni erämaassa. Tässä kannattaa huomata, että Johannes oli pelkkä ääni ja Pyhä Henki oli se, joka hänen kauttaan puhui. Johannes itse totesi itsestään, että hän on pelkkä huutavan ääni. Johannes ennusti tulevaa Messiasta, Jeesusta. Johannes huusi, että raivatkaa Herralle tietä.

Kun Pyhä Henki puhuu Jeesuksesta niin siinä nostetaan laaksot eli sillä tarkoitetaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat ahdingossa eivätkä oikein jaksa uskoa. Kukkulat puolestaan alennetaan eli sellaiset ihmiset, jotka luulevat, että he omilla ansioillaan pääsevät taivaaseen, niin ne alennetaan. On hienoa, kun Pyhä Henki puhuu, niin siinä tehdään ihminen pieneksi, maan matoseksi, omasta puolestaan täysin mahdottomaksi kelvata Jumalalle. Paraskaan ihminen ei omilla ansioillaan voi päästä taivasten valtakuntaan. 

Pyhän Hengen eli sen huutavan äänen tunnistaa vieläkin siitä, että Hän kertoo Jeesuksen armosta ja käskee katsomaan Jeesukseen, ei itseen. Meistä itsestämme kun ei löydy mitään hyvää. On hirveän vaarallista, jos alamme tuijottamaan vain omaan syntisyyteemme ja voivottelemaan sitä. Sielunvihollinen nauttii siitä, kun olemme ahdistuneita ja epäileviä.  Jeesuksesta tulee kaikki elämän ilo. Kun me katsotaan Jeesukseen ja hänen sovintotyöhönsä niin siitä tulee uskon voima ja rauha omaan elämään. Jeesuksen pelastamina meillä on turva eikä meidän tarvitse pelätä mitään. Saamme luottaa Jeesuksen täydelliseen armoon.

Vielä nykyäänkin haluan sanoa sen, mitä Johannes jo aikoinaan sanoi, että älä katso itseesi vaan katso Jeesusta. Nyt kun eletään joulun aikaa, niin meidän tulee katsoa seimen lasta ja iloita siitä, että Jumala antoi ainoan Poikansa meidän syntisten edestä. Jeesus on meidän joululahjamme. Tämän meidän joululahjamme, Jeesuksen, turvin me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi ja olla hyvässä turvassa Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

Tie on valmis!

"Valmistakaa Jeesukselle tie tasaiseksi, aukaiskaa portit Vapahtajalle,” kuului radiosta laulu, kun ajelin töistä kotiin. Siinä hyvää asvaltoitua tietä ajaessani aloin miettiä, miten minä voin olla valmistamassa tietä Jeesukselle ja mihin sitä tietä tarvitaan. Ajattelen, että Jeesukselle tien valmistaminen on sitä, että kerromme ihmisille Jeesuksesta, joka on sovittanut jokaisen synnit. Me, minä tai sinä, emme pysty kenessäkään herättämään uskoa, mutta me voimme kertoa Jeesuksesta, jotta Pyhä Henki sitten herättää uskon. Me voimme olla aukaisemassa portteja Jeesukselle monilla käytännön teoilla. Voimme esimerkiksi soittaa ystävälle tai jutella naapurille ja kysyä kuulumisia. Samalla voimme kertoa olevamme menossa johonkin hengelliseen tilaisuuteen ja että olisi kiva saada seuraa. Siinä sitten on luontevaa kysyä, haluaisiko naapuri lähteä mukaan.

Kotona otin Raamatun esiin ja luin, miten tuo tien tasoittaminen on Raamatussa sanottu. Jesajan kirjassa puhutaan ensin tien raivaamisesta autiomaahan. Suomessa Jumalaan uskominen on vähentynyt viime vuosina selvästi. Jeesukseen syntien sovittajana ja ainoana mahdollisuutena päästä Jumalan yhteyteen uskoo enää pieni osa suomalaisista. Olemme siis aika lähellä sitä tilannetta, että tietä täytyy raivata autiomaahan.

Raivaaminen on monelle tuttua, kun täytyy karsia pusikkoa ja pientä puun alkua, jotta voi istuttaa jotain uutta, esimerkiksi laajentaa puutarhaa. Toisaalta raivaamisesta minulle tulee mieleen vinttikamari, johon on vuosien saatossa viety kaikenlaista ylimääräistä ja sitten se pitäisi taas saada asuinkäyttöön. Ajattelepa noita tilanteita ihmiseen sovellettuna. Meille kertyy helposti monia turhia asioita elämäämme, jotka täyttävät ajatusmaailmamme ja aikamme. Jeesus unohtuu kaiken muun alle ja tuota muuta täytyy alkaa raivata, jotta tilaa Jeesukselle taas tulee. Mikä sinun elämässäsi vie paljon aikaa, mutta ei ole välttämätöntä eikä ehkä edes tarpeellista? Sitä minä tai kukaan muukaan kuin sinä itse ei voi määritellä. Minä voin omasta puolestani rukoilla ja pyytää Pyhää Henkeä kirkastamaan minulle, mitkä sellaiset asiat täyttävät päiväni, jotka vain tuovat kiirettä ja stressiä, ja joista voisin raivata aikaa Jumalan Sanalle ja rukoukselle tai vaikka raamattupiirille.

Jeesus odottaa sinua tälläkin hetkellä. Hän haluaa viettää aikaa kanssasi ja olla ihan kaikessa päiväsi askareissa mukana. Jeesus on sovittanut sinunkin syntisi ja uskomalla tämän syntien sovituksen koskevan myös sinua, pääset taivaan Isän lapseksi. Samalla Hän lahjoittaa sinulle Pyhän Hengen oppaaksi koko elämäsi matkalle. Jos Jeesus ei vielä ole sinun Pelastajasi, niin pyydä häntä tulemaan elämääsi. Hän on valmistanut sinulle tien ja sinä saat vain tulla. Jäädään tänäkin päivänä Jeesuksen läsnäoloon ja iloon. Tie on jo valmis!

Laupias Jeesus

Meidän jokaisen elämässä voi tulla sellainen kriisitilanne, jossa meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin se, että Jeesus sitoo haavamme, vuodattaa niihin öljyä ja viiniä eli puhdistaa meidät armon evankeliumilla ja ottaa täydelliseen hoitoonsa. Laupiaan samarialaisen vertaus puhuu juuri tästä. Siinä mies lähti pyhästä kaupungista Jerusalemista Jerikoon, joka on 260 metriä meren pinnan alapuolella oleva kaupunki. Hän joutui matkalla ryövärien käsiin, häneltä vietiin kaikki vaatteet ja hänet piestiin puolikuoliaaksi. Ensin loukkaantuneen ohitse meni pappi, joka ei uskaltanut auttaa, koska ei tiennyt oliko mies elossa. Jos pappi olisi koskenut kuolleeseen, niin hän olisi saastunut ja hän olisi joutunut puhdistuakseen suorittamaan pitkät, häpeälliset ja kalliit uhrimenot, jotta olisi ollut taas kelvollinen hoitamaan papin tehtäviä. Hänen perässään tuli leeviläinen, joka todennäköisesti näki papin toiminnan ja ajatteli toimia samoin.

Tässä vertauksessa pappi ja leeviläinen edustavat Jumalan lakia. Hengellisesti tuon matkalaisen oli sielunvihollinen perkele ryöstänyt ja hänen oli täysin mahdoton saada itse itseään kuntoon. Jos me ollaan syntisairaita ja synti on saanut meidät iskettyä haavoille, niin myöskään Jumalan laki ei voi meitä parantaa. Sitten paikalle tulee samarialainen, josta ajattelen, että hän on Jeesus itse. Hänen tuli sääli miestä ja hän halusi auttaa.  Ensin hän sitoi loukkaantuneen haavat ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti loukkaantuneen juhtansa selkään. Hän vei miehen majataloon ja hoiti ensimmäisen yön haavoittunutta itse. Aamulla hän antoi majatalon pitäjälle kuukauden hoitoa vastaavan summan rahaa ja lupasi vielä palatessaan maksaa kaiken, mitä sen lisäksi kuluu.

Tämä on myös sillä tavalla jännä vertaus Jeesuksesta itsestään, että on todennäköistä, että samarialainen tiesi jo viedessään loukkaantuneen majataloon, että hänet tullaan tappamaan. Samarialaisen ei ollut lupa mennä juutalaiseen majataloon ja häntä myös pidettäisiin todennäköisenä syyllisenä pahoinpitelyyn ja siksi hänet kivitettäisiin.

Tämä on jotenkin niin täydellinen kuva Jeesuksen sovitustyöstä. Sinä, ystävä, joka tunnet itsesi syntisairaaksi ja synti on päässyt sinun elämäsi voittamaan ja koet mahdottomaksi kelvata Jumalalle, niin ajattele tätä vertausta. Ajattele, että sinä olet tuo haavoitettu matkalainen siellä Jerikon tiellä ja Jeesus tulee ja hoitaa sinut. Tänäänkään ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin uskoa Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle ja luottaa siihen, että Jeesus hoitaa ja parantaa meidät. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että Jeesus on kaikki meidän synnit sovittanut. Aamen

Jeesus kutsuu vapauteen

Elämme tällä hetkellä adventin aikaa. Lapsiperheissä joka aamuinen kalenterin luukun avaaminen pitää yllä joulun odotusta. Joskus kuitenkin tuntuu, että kaikenlainen hässäkkä kadottaa alleen todellisen joulun odotuksen. Voimme silti aika paljon itse vaikuttaa siihen, annammeko levottomuuden vallata mielemme vai odotammeko tulevaa juhlaa ilolla.

Juhlailo voi syntyä, jos mielessämme on vapaus. Tämä vapaus on sitä, että saamme odottaa Vapahtajamme syntymäjuhlaa, joka ei pakota mihinkään. Meidän ei tarvitse juhlia samalla tavalla kuin toiset. Meidän ei tarvitse pitää kiinni kaikista sukumme perinteistä, jos ne tuntuvat ahdistavilta. Jeesus kutsuu meitä vapauteen. Hän kutsuu meitä myös hiljentymään ja keskustelemaan kanssaan. Voimme lukea Raamattua ja hartaustekstejä. Rukouksessa voimme kertoa kaikki asiamme Jeesukselle. Kun jatkamme säännöllistä yhteyden pitoa Jumalan kanssa, opimme tuntemaan Häntä paremmin ja myös ymmärtämään omaa elämäämme paremmin.

Odotus, niin kuin nyt tämä Jeesuksen syntymäjuhlan odotus, on valmistautumisen aikaa. Valmistautuminen voi olla kiirettä, mutta silloin juhlasta tulee helposti taakka. Siksi haastankin sinua nyt rauhoittumaan, kuulostelemaan, mitä asioita sinun elämässäsi on sellaisia, joista voisit alkaa keskustella Jumalan kanssa. Jumala rakastaa sinua niin paljon, että Hän antoi ainoan Poikansa kuolemaan sinun edestäsi. Hän haluaa olla läsnä sinun elämässäsi joka hetki. Älä jätä tätä mahdollisuutta käyttämättä, vaan juttele taivaallisen Isäsi kanssa. Anna Hänen tulla joka päiväiseen elämääsi ja huomaat, että myös joulu ja sen odotus saa aivan uuden sisällön. Saat iloita siitä, että kelpaat sellaisena kuin olet ilman suorittamista. Kaikki on jo valmistettu. Jeesus on sinun syntisi sovittanut ja armosta sinut pelastanut ja sinä olet vapaa!