sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Tuli puhdistaa

Muutimme muutama-aika sitten omakotitaloon, jossa on varaava takka. Luonnollisesti kun meillä on tällainen takka, olemme joutuneet tilaamaan siihen koivuklapeja. Takkatulta katsellessani olen miettinyt koivun matkaa klapeiksi ja niiden palamista. Koivut on täytynyt kaataa ennen kasvukautta, ettei niissä ole silloin vettä. Puun on täytynyt luovuttaa kaikki vesi pois. Koivu kaadetaan ja sitten sen annetaan vielä kesä kuivua halkaistuna. Myös sen olen huomannut, että kun laittaa takkaan puita, niin pyöreä puu ei syty ja varsinkin, jos se on märkä, niin se ei syty ollenkaan. Täytyy olla halkaistuja puita, jotta ne saa syttymään. Kun koivuklapiin tekee pikkuisen sellaista rosoa, kiehisiä, niin se syttyy hyvin, mutta jos sen pinta on ihan sileä, niin siihen on vaikea saada tulta.
Miten tätä sitten voisi soveltaa uskonasioihin. Ajattelen sillä tavalla, että meidän usko on kuin tuo koivuklapi. Jumala valitsee ajankohdan, jolloin Hän ottaa meidät käyttöönsä. Hän tekee meistä sellaisia klapeja, joiksi me itse kukin olemme sopivia. Jumala on se, joka meidät pilkkoo ja Hän sallii meihin säröjä. Silloin kun meissä on tällaisia säröjä ja olemme omasta puolestamme kuivia, hengellisesti tyhjiä, niin silloin Jumala pääsee meissä vaikuttamaan. Silloin meihin pääsee Jumalan Henki, joka saa meissä aikaan hengellisen kasvun. Aivan samoin kuin koivuklapi palaa siellä takassa, niin meistä, silloin kun Pyhä Henki saa polttaa, palaa kaikki oma hyvyys ja pahuus pois. Ainut mikä jää jäljelle on puhdas usko Jeesuksen armoon.

Jos ystävä olet tänään ahdistunut ja vaivattu, niin sinä saat uskoa, että Pyhän Hengen tuli on sinussa jo aloittanut työnsä. Hän polttaa sinusta pois sen, mikä on sinun omaa uskonnollisuuttasi ja yritystä kelvata Jumalalle omilla teoillasi.  Pyhä Henki antaa sinulle uskon ja luottamuksen siihen, että Jeesus on Golgatan ristillä jo kaiken sovittanut. Ole hyvässä turvassa ja usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen tähden. Aamen.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Näkyvä ja näkymätön todellisuus

Olen joskus kuullut seuraavan tarinan: Neuvostoliittolaisen kosmonautin Juri Gagarinin kunniaksi oli järjestetty juhlat. Siellä pitämässään puheessa Gagarin oli sanonut, että hän on käynyt avaruudessa eikä nähnyt vilaustakaan jumalasta eli jumalaa ei ole olemassa. Tilaisuudessa oli läsnä aivokirurgi, joka oli siihen kommentoinut, että hän oli leikannut tuhansia aivoja eikä ollut nähnyt vilaustakaan ajatuksista eli ajatuksia ei siis ole olemassa.

Historia todistaa, että Jeesus on elänyt maan päällä ja vaikuttanut ihmisiin toiminnallaan, mutta se ei tee hänestä Jumalan Poikaa. Monet ihmiset pitävät historiallista Jeesusta hyvänä opettajana, jonka opetuksia noudattamalla kaikilla ihmisillä olisi maan päällä hyvä elää. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä pelastavan uskon kanssa. Usko Jeesukseen ja siihen, että Hän on Golgatan ristillä sovittanut koko ihmiskunnan synnin, ei ole silmin nähtävä asia. Jumala hyväksyi synnittömän Poikansa suorittaman syntien sovituksen ja herätti Hänet kuolleista. Syntien sovitusta ei voi silmin havaita ja silti se on totta.

Jumalan työ meissä alkaa paljon aikaisemmin kuin itse huomaamme sitä. Jossain vaiheessa myös tietoisesti saamme uskon Jeesukseen omien syntien sovittajana. Joku sanoo tulleensa uskoon ja voi jopa tietää tarkan hetken sille. Hänenkin kohdallaan kuitenkin Jumalan työ on kestänyt jo kauan, vaikkei ihminen ole sitä tajunnutkaan. Kun Pyhä Henki vaikuttaa meissä, elämässämme voi myös alkaa näkyä sellaisia positiivisia muutoksia, jotka lähimmäisemme näkevät. Pyhän Hengen hedelmät voivat tulla ilmi meidän kauttamme. Silloin olemisessamme voi olla rakkautta, iloa, rauhaa, itsehillintää, lempeyttä jne. Silloinkaan kun näitä ei elämässämme näy, se ei tarkoita sitä, että emme olisi Jeesuksen pelastamia. Usko Jeesukseen syntien sovittajana ja näkyvä elämän todellisuus ovat kaksi eri asiaa. Luota ystäväni siihen, että Jeesus ei ikinä hylkää, vaikka olisit väsynyt ja epäonnistunut. Saat tänäänkin levätä siinä näkymättömässä todellisuudessa, että Jeesus on sinunkin syntisi sovittanut. Jää Herran rauhaan. 

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kuka kantaa murheitasi?

Oletko ollut tilanteessa, jossa sinun koko maailmasi on tuntunut romahtavan? Tilanne on voinut johtua esim. omasta tai läheisen sairaudesta, vammautumisesta, kuolemasta, päihteiden valtaan joutumisesta tai avioerosta. Tällaisessa tilanteessa omat voimasi ovat loppu ja tuntuu siltä, ettet jaksa huomiseen. Et jaksa edes muodostaa sanoja rukoukseen. Tuossa tilanteessa kuitenkin Isä pitää sinua sylissä ja kantaa. Hänellä oli tilanne etukäteen tiedossa ja Hän otti sinut kiinni, kun putosit. Ei Hän odota, että osaisit analysoida tilannetta ja keksiä siihen ratkaisua. Hän toivoo sinun lepäävän sylissään ja ottavan vastaan Hänen lohdutuksensa.

Meillä ihmisillä, tai ainakin minulla, on kuitenkin usein tarve itse ratkaista omat ongelmamme. Olen joitakin kertoja ollut tilanteessa, jossa on tuntunut, että en jaksa enää. Minulle tyypillisesti olen ensin hammasta purren hoitanut asioita ajatuksella ”pakko jaksaa”. Samalla olen ollut vihainen ja loukkaantunut tapahtuneesta. Jumalan armosta olen kuitenkin itkuni keskelle saanut kokemuksen Herran läsnäolosta. Olen tajunnut, että minulle ei tapahdu mitään Isän tietämättä ja sallimatta.  Oli Isän rakkautta lastaan kohtaan, että Hän laittoi minut tilanteeseen, jossa en voinut enää varmistaa tulevaisuuttani. Minun oli pakko jättäytyä kokonaan Hänen käsiinsä. Silloin tapahtui ihme! Sisälleni tuli rauha. Sain varmuuden, että Herra hoitaa asiaani. Inhimillisesti katsoen vastoinkäymisiä tulee lisää eikä asiat ratkea ollenkaan aina helposti, mutta minun ei tarvitse murehtia. Yritän opetella suhtautumaan kaikkeen niin kuin Raamattu kehottaa eli heittämään kaikki murheeni Isän kannettavaksi, sillä Hän pitää minusta huolen.

Jos, ystäväni, elämäntilanteesi on sellainen, että nykyhetki tai tulevaisuus on kuin mustan pilven verhoama, luota siihen, että olet Isän sylissä. Hän kantaa sinut vaikean ajan läpi ja vahvistaa sinua siinä niin, että taas jaksat. Vaikka olisit itse aiheuttanut tilanteen, saat uskoa itsesi armahtavan Jumalan käsiin. Muista, että vaikka tapahtuisi mitä, Jeesuksen armo riittää sinulle ja minulle!

perjantai 10. marraskuuta 2017

Tämä hetki

           

Helposti mietimme menneitä tai suunnittelemme tulevaisuutta. Tähän päivään, tähän hetkeen pysähtyminen on joskus vaikeaa. Kun elämässä on monta rautaa tulessa, kiirettä, tehtäviä asioita, emme pysähdy miettimään, saati sitten rukoilemaan tai hiljentymään Jumalan edessä. Mikä onkaan lopulta tärkeää?
Jumala tietää huolemme, kiireemme ja kaiken. Hän on myös pitkämielinen ja rakastava suhteemme. Hän ei tarvitse meitä mutta meille olisi hyväksi huomata, että tarvitsemme Häntä, ihan kaikkeen.
 Surun keskellä elävä sanoo usein elävänsä tunnin tai päivän kerrallaan. Elämä on pysähtynyt, muuttunut. Ihmisen ajatukset ja arvomaailma ovat muuttuneet, voimavarat vähentyneet, ehkä kiire on hävinnyt. Silloin helpommin käännymme Jumalan puoleen ja saamme lohdutusta tähän hetkeen.


Jumalan aikakäsitys on sellainen, jota en pysty ymmärtämään, mutta elämämme pituus on kuitenkin hyvin lyhyt. Siksi jokainen päivä on tärkeä. Se on kuin lahja ja mahdollisuus. Saan käyttää sen Jeesuksen seurassa ja johdatuksessa. Hän on luvannut meille tulevaisuuden ja toivon, ikuisen elämän Hänen yhteydessään, ikuisessa ilossa ja valkeudessa. Tämä hetki voi siis olla rauhaa ja iloa tulvillaan, kun voimme olla rakkaan Jeesuksen seurassa. Meidän ei tarvitse murehtia vaan saamme luottaa hänen huolenpitoonsa tässä ja nyt, aina ja ikuisesti. 

lauantai 4. marraskuuta 2017

Armoa ilman omaa ansiota

Olin viime sunnuntaina kirkossa ja siellä laulettiin laulu, jossa oli tällaiset sanat: ”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin, Jumala sen meille lahjoittaa. Olin täynnä suurta ahdistusta, Vapahtajaa hiljaa rukoilin. Hän sanoi: Älä pelkää rangaistusta, ristillä jo sinut armahdin.” Tuossa laulussa sanotaan, että ’ilmaiseksi anova sen saa’. Usein on kuitenkin niin, että ihminen on niin ahdistunut tai väsynyt, ettei jaksa edes anoa. Jeesus on kuitenkin aivan erityisesti läsnä juuri silloin ja Hän lahjoittaa anteeksiantamuksen, ilman mitään ihmisen omaa tekoa, edes sitä anomista.
Raamatussa on kertomus halvaantuneesta miehestä, jonka hänen ystävänsä toivat Jeesuksen luo. Tuossa kertomuksessa Jeesus ei sanonut halvaantuneelle, että saat syntisi anteeksi, jos uskot, vaan ”Sinun syntisi annetaan anteeksi.” Jeesus ei laittanut anteeksiannolle mitään ehtoja. Tämän blogin ylläpitäjänä olen huomannut, että monilla ’uskovilla’ on taipumus vaatia ihmisten omia tekoja anteeksiannon ehtona. Jumala kuitenkin sanoo antavansa meidän rikkomuksemme anteeksi itsensä tähden eikä Hän meidän syntejämme muistele. Ajattelepa ystäväni tätä todella. Kaikki on kiinni Jumalasta ja Hänen omasta tahdostaan. Voitko sinä asettaa omat tekosi, onnistumisesi tai epäonnistumisesi, Jumalan tahdon rinnalle tai jopa sen yli?

Jeesus tuli maailmaan ja sovitti koko ihmiskunnan synnin. Tähän sisältyy ne ihmiset, jotka elivät ennen Jeesuksen syntymää ja myös me, jotka elämme tällä hetkellä. Jumalaa ei tämän maailman aika rajoita. Jeesus sovitti ristinkuolemallaan kaikkien aikojen ihmisten synnin. Kun mietit koko maailman syntitaakkaa, kuinka voisit edes kuvitella, että armo ei sinulle riitä. Sielun vihollinen, Perkele, on se, joka laittaa meidät katsomaan itseämme, josta ei mitään hyvää löydy. Jää ystäväni luottavaisella mielellä Jeesuksen armon varaan. Hän on sinunkin Pelastajasi. Sinun ei tarvitse jaksaa mitään. Jeesukseen uskovana sinulla on Pyhä Henki, joka on meidän kotiopettajamme. Pyhä Henki kehottaa meitä aina katsomaan Jeesusta, ei itseämme. Ole, ystäväni, hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.