torstai 31. joulukuuta 2020

Rakkautta koteihimme

 


Armon ja rauhan toivotus ystävät tähän uuteen vuoteen. Näin uuden vuoden aikaan on monilla tapana sulattaa tinaa ja yrittää sen avulla varjosta ennustaa tulevaa. Lisäksi monet antavat erilaisia uuden vuoden lupauksia. Juttelin erään ystäväni kanssa, joka sanoi, että hänen on niin vaikea tehdä mitään uuden vuoden lupausta, koska hänellä on yksi heikkous ja se on se, että häneltä puuttuvat kaikki heikkoudet. Tosin hänellä oli tuon sanoessaan huumorin pilke silmäkulmassa. Mutta me voimme kuitenkin helposti langeta ajattelemaan itsestämme, että me olemme onnistuneita ja voidaan myös kuvitella niin, että tekemällä jokin uuden vuoden lupaus, meistä tulisi parempia ihmisiä.

Omalla kohdallani ajattelen niin, että meillä on yksi Jumala, kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, eikä meidän tule pitää muita jumalia. Ajattelen niin, että jos me alamme itseämme korottamaan ja pitämään itseämme hyvinä ihmisinä, niin silloin me nostamme itsemme jumalan vertaiseksi ja se on väärin. Ajattelen, että myöskään nämä uuteen vuoteen liittyvät monenlaiset taiat ja lupaukset eivät kristityn elämään oikein mahdu.

Sen olen huomannut, kun on tullut ikää lisää, että on entistä vaikeampi pyytää ja antaa anteeksi lähimmäisille. Mutta kuitenkin uuden vuoden kodin toivotus, minkä haluan jokaiseen kotiin toivottaa, on se, että me kristittyinä ihmisinä, kun tulee väittelyä ja riitaa, niin voisimme pyytää ennen kaikkea siellä kotona toisiltamme anteeksi. Elävä usko lähtee kodista. Se lähtee siitä, että puolisot voivat toinen toisilleen anteeksi antaa ja unohtaa riita-asiat. Ihan yhtä tärkeää kuin pyytää anteeksi on antaa anteeksi ja rukoilla siihen voimia, että jaksaa antaa anteeksi. Silloin kun Pyhä Henki saa vaikuttaa kodissamme, niin siellä on sellainen rakkauden henki, että halutaan pyytää ja antaa anteeksi. Aina silloin, kun me emme keskenämme pääse sovintoon ja riita jatkuu, on sielunvihollinen päässyt voittamaan.

Meissä jokaisessa on monenlaisia puutteita, mutta niitä on vielä helpompi nähdä toisissa ihmisissä. Jeesuksen sovintoveri on sellainen, joka senkin asian puhdistaa. Rukoilen, että tänä vuonnakin Jumalan armo ja rauha saisi vallita meidän kodeissamme ja me voisimme rakastaa toinen toistamme ja myös läheisiämme, lapsia ja lastenlapsia ja heidän puolisoitaan ja myös toisia kristittyjä ja kaikkia, jotka lähellämme elävät ja me voisimme viedä rakkauden sanomaa eteenpäin. Jeesuksen rakkaudesta kertominen on meidän kristittyjen tehtävä. Näillä sanoilla haluan toivottaa jokaiselle hyvää uutta vuotta. Aamen.

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Seimi ja risti

 


Kun jouluaatto on mennyt, monet ihmiset ajattelevat joulun olevan ohi. Todellisuudessa se on kuitenkin vasta aatto eli kaikki on vasta edessä. Minun mielessäni on tänä jouluna aivan erityisesti ollut joulun, pitkänperjantain ja pääsiäisen yhteys. Lauloimme tyttärieni ja heidän perheidensä kanssa kauneimpia joululauluja ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä. Silloin Heinillä härkien kaukalon tuli ehdotetuksi kaksi kertaa. Myös sen jälkeen laulamaan kokoontuessamme on tuo laulu ollut aina mukana ja puhutellut minua aivan erityisesti. Seimi ja risti kuuluvat yhteen. Joulun merkitys tulee pääsiäisestä. Ilman pääsiäistä ei olisi joulua.

Maria ja Joosef olivat saapuneet Betlehemiin, ja heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika. Emme siis tiedä montako päivää he olivat jo olleet perillä, mutta kun synnyttämisen aika tuli, ei heille kuitenkaan ollut enää tilaa asuinhuoneessa, vaan he joutuivat siirtymään eläinsuojan puolelle. Jeesus syntyi alhaisimmassa paikassa, jota voimme kuvitella. Jeesus syntyi köyhään perheeseen, jolla ei ollut tarjota hänelle mitään. Samalla tavalla Jeesus syntyy myös meissä. Kun meillä ei ole tarjota hänelle mitään, kun olemme itsessämme aivan tyhjiä, silloin Jeesus voi tulla.

Jeesus syntyi ulkopuolisena ja samalla tavalla hän kuoli. Jeesus ristiinnaulittiin kaupungin ulkopuolella häväistynä ja kaikkien hylkäämänä. Hän kärsi ja kuoli koko maailman syntien tähden meidän kaikkien puolesta. Jeesus sovitti koko maailman synnin Golgatan ristillä. Tuo syntien sovitus tapahtui ajassa ja paikassa, mutta se riittää kattamaan kaiken synnin, niin menneet, tuohon aikaan liittyvät kuin tulevatkin. Tuo uhri riittää. Uutta uhria ei enää tarvita. Meidänkin syntimme, sinun ja minun synnit, on jo sovitettu. Me olemme saaneet kaiken anteeksi ja saamme päästää irti synneistämme ja luottaa siihen, että Jeesus on jo kaiken sovittanut.

Pääsiäisaamu koittaa ja me saamme elää sovitettuina. Saamme jatkaa elämäämme anteeksi saaneina iloiten ja riemuiten. Meidän ei tarvitse keskittyä synteihimme, koska Jeesus on ne jo sovittanut. Me saamme elää pelastetun ihmisen elämää Pyhän Hengen ohjauksessa. Jatketaan, ystävät, elämän matkaa katse Jeesuksessa, toinen toisiamme tukien ja ilosanomaa Jeesuksesta kertoen.

perjantai 25. joulukuuta 2020

Rakkautta jouluun

 


Rauhaa ja armoa rakkaat ystävät tähän joulun aikaan. Me elämme nyt sitä aikaa vuodesta, jolloin saamme yhdessä juhlia Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäpäivää ja sitä, että Jumala tuli ihmiseksi ja sovitti koko kansan synnit. Sinä ystävä, joka tunnet, että tarvitset sisimpääsi rauhaa ja tunnet, että synti on saanut sinut voittaa, niin kuin synti on voittanut meidät ihan jokaisen ihmisen, niin me tarvitsemme siihen Jeesuksen armoa. Me saamme totisesti luottaa, että Jeesus on meidät armahtanut. Messias, jonka tulo oli ennustettu jo alusta alkaen, syntyi 2000 vuotta sitten ja se on tänä päivänäkin niin, että Jeesuksen sovintotyö ja Jumalan syntymä Jeesuksessa ihmiseksi, riittää sinulle ja minulle.

Haluan tässä kertoa tapauksen, kun olin Upsalan kirkossa ja siellä puhui sellainen mies kuin David Björk. Hän aloitti saarnansa siitä, kun Jumala puhutteli Eliasta ja sitä kautta koko Israelin kansaa. Israelin kansa odotti Jumalaa rajuilmassa ja myrskyssä ja ukkosessa, mutta missään näissä Jumalan puhuttelu ei kuitenkaan tullut. Sitten tuli lämmin tuulen henkäys ja siinä Jumala puhutteli Israelin kansaa. Se on tänäänkin niin, että me saamme uskoa ja ymmärtää sen, että Jeesus rakastaa juuri sinua ja minua, meitä syntisiä ihmisiä, joiden tarvitsee vain turvautua Jeesuksen armoon. Aivan niin kuin tuolla Upsalan kirkossa silloin joskus 1980-luvulla, olin varsin ahdistunut mennessäni kuuntelemaan tuota saarnaa. Kun David Björk sitten puhui tuossa saarnassaan siitä, miten Jumala todellisuudessa puhuttelee, niin ymmärsin, että Jumala rakastaa juuri minua syntistä. Myös sinä ystävä, joka koet, että Jumala ei rakasta sinua, niin se ei ole totta. Se on sielunvihollisen työtä. Hän haluaa meidät erottaa Jumalasta, mutta Jeesus vetää meidät rakkaudella puoleensa.

Nautitaan nyt ystävät oikein joulun aikana tästä Jeesuksen rakkaudesta ja rauhasta ja Jeesuksen läsnäolosta ja luotetaan siihen, että Jeesus on kuollut juuri sinun ja minun puolesta ja me saamme uskoa evankeliumin omalle kohdalle. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

lauantai 19. joulukuuta 2020

Jeesus tulee pian

Lapsuudesta muistan sähköpylvään, maitolaiturin tai vanhan ladon, johon oli kiinnitetty juliste, jossa luki, että Jeesus tulee pian. Se herätti jo silloin monenlaisia kysymyksiä ja ajatuksia. Siinä luki usein myös, oletko valmis. Valmis mihin? Jeesuksen tuloonko?

Me odotamme nyt joulua, me odotamme Jeesusta seimessä makaavaa, niin kuin laulussa sanotaan. Siihen odotukseen liittyy usein monenlaista. Kaikki ei tunnukaan hyvältä, sillä voi olla pelkoa siitä pystynkö näkemään läheisiä tänä jouluna, pysymmekö terveenä tai meneekö kaikki muuten hyvin?! Ihanasta Jeesuksen syntymästä ei voikaan nauttia tai iloita niin kuin haluaisin. En ehkä olekaan valmis tai en ehkä pystykään hiljentymään tai iloitsemaan Jumalan suuresta lahjasta, Vapahtajamme syntymästä. 

Pian voimme lukea Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta, että tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja! Jumalalta tullut lupaus toteutui. Se on totta tässä ja nyt. Vaikka emme olisi valmiita tai moitteettomia ja vaikka elämässämme olisi mitä tahansa, voimme ottaa vastaan Jeesuksen ja vapautuksen synneistämme. Jumalan lahja ihmisille on Jeesus, joka tulee pian. Hän tulee lähelle joulun ilosanomassa. Hän on  täällä, lähellä sinua. Kerran Hän on vielä tuleva maan päälle kirkkaudessaan! 

Usein ajattelemme, että en ole sen arvoinen tai että olen niin paljon pahaa tehnyt tai että uskoni on heikko, mutta juuri tällaisille ihmisille Jeesus tuli Vapahtajaksi. Tämä on lahja meille, lahja sinulle, ole hyvä. Saamme sittenkin iloita kaiken pelon ja murheenkin keskellä!

Tämä on ilosanoma! Jo paljon ennen Jeesuksen syntymää ennustettiin Hänen tulonsa ja Häntä odotettiin tulevaksi pelastajaksi. Kaikki eivät olleet valmiita silloin, niin kuin emme ole nytkään Jeesuksen tuloon. Mutta tähän keskeneräisyyteen ja elämän raadollisuuden keskelle, talliin, syntyi meidän Pelastajamme.  Hän haluaa antaa syntisi anteeksi ja ilon sydämeesi tänäkin jouluna. Se on paras lahja sinulle.

Jeesus haluaa kohdata sinut juuri tänään ja voit hiljentyä hänen eteensä milloin ja missä tahansa ja Hän kuulee äänesi ja tulee lähellesi. Hyvää joulua! 

lauantai 12. joulukuuta 2020

Jeesus ja uusi sydän

 


Haluan muutaman sanan puhua meidän hengellisestä sydämestämme ja sen sydämen tilasta. Se, millaista Jumalaa meidän sydämemme kantaa ja mikä on meidän jumalamme, näkyy ihan selkeästi meidän ihmisten elämässä myös ulospäin. Jos meidän jumala on joku yhdistys tai joku hengellinen piiri ja siellä piirissä opitut säännöt, niin siitä puuttuu rakkaus. Tällaiselle ihmiselle uskossa eläminen on sääntöjen noudattamista. Kun hän näkee niitä, jotka eivät noudata hänen elämässään tärkeitä sääntöjä, on hän tuomitseva. Hän on kova kuin kivi ja hänelle tulee rakastamattomuus niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät noudata hänen ryhmäkuntansa sääntöjä.

Hesekiel puhuu luvussa 11 jakeessa 19 siitä, kuinka Jumala antaa meille kivisydämen tilalle elävän sydämen. Minä ajattelen niin, että Mooseksen laki kuvaa sitä kivisydäntä. Laki ei voinut tuoda meille rakkautta eikä armoa, vaan sen lain tehtävä oli osoittaa meille synti. Laki annettiin kivitauluissa. Ihminen, joka seuraa jotain muuta kuin Jeesusta, hänellä on vielä kivisydän. Mutta ihminen, joka turvaa Jeesukseen ja uskoo Jeesukseen omien syntiensä sovittajana, saa elävän sydämen. Se tulee Pyhästä Hengestä.

Pyhä Henki, Rakkauden Henki, alkaa tehdä meissä työtä. Kun Pyhä Henki saa meissä vaikuttaa, se heijastuu myös lähimmäisiin ymmärtämyksenä ja anteeksi antamisena ja meistä loppuu tuomiohenki. Me ymmärrämme sen, että täällä ajassa me olemme loppuun asti syntisiä ja meidät kristityt erottaa muista ihmisistä ainoastaan se, että Jeesus on pessyt meidän synnit pois. Mutta se ei tee meistä synnittömiä, eikä meistä saa tulla oman elämämme jumalia, vaan meidän täytyy antaa Pyhän Hengen tehdä meissä työtään. Rakkauden Henki kirkastaa Jeesusta ja kääntää katseemme Jeesukseen pois itsestämme. Pyhä Henki vapauttaa meidät tuomiohengestä toisia ja myös itseä kohtaan.

Meidän tulee ymmärtää, että armo kuuluu minulle ja sinulle ja kaikille ihmisille, jotka haluavat turvata Jeesuksen armoon. Sen vuoksi, ystävät, saamme tänäänkin uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan Jeesuksen armo omalle kohdalle. Aamen.

lauantai 5. joulukuuta 2020

Levitä kätesi, Golgatan Pyhä, ylitse synnyinmaamme

 


Koulumme itsenäisyyspäivän aamunavausta kuunnellessani, ja kun yhdyimme Maamme-lauluun, tuli mieleeni sanat: ”Levitä kätesi, Golgatan Pyhä, ylitse synnyinmaamme.” Nuo sanat ovat Hilja Aaltosen runosta. Suomi on kovaa vauhtia muuttumassa ei-kristilliseksi maaksi. Vaikka vielä enemmistö suomalaisista kuuluu johonkin kristilliseen seurakuntaan, niin kuitenkaan suuri osa ei tiedä edes sitä, mikä Jeesuksen merkitys on. Vain harva käy hengellisissä tilaisuuksissa kuulemassa opetusta Jumalan Sanasta tai lukee itse Raamattua.

Moni kyllä uskoo, että Jeesus oli oikeasti maan päällä elänyt mies, joka opetti viisaasti ja kuoli ristiinnaulittuna. Tämä on uskoa historiallisiin tosiasioihin, mutta se ei pelasta. Pelastavassa uskossa ihminen sydämestään uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika, joka kuoli Golgatalla maailman synnin tähden. Jeesus kärsi sen rangaistuksen, joka olisi kuulunut minulle. Jumala hyväksyi Jeesuksen suorittaman syntien sovituksen ja herätti hänet kuolleista. Jeesuksen tähden minäkin saan elää ikuisesti Jumalan yhteydessä.

Olennaista on ymmärtää, ettei ole muuta tietä taivaaseen kuin Jeesus. Monet ajattelevat, että kun uskoo Jumalan olevan olemassa ja elää suhteellisen kunnollista elämää, se riittää. Ymmärrys synnin luonteesta on kadonnut. Synti ei ole perusluonteeltaan tekoja, vaan koko ihmisen eroa Jumalasta. Kun ihminen uudestisyntyy, Jeesus pesee verellään hänen syntinsä pois. Sen jälkeenkin ihmisessä pysyy oma syntinen minä, jota Raamatussa myös lihaksi kutsutaan, koko hänen maanpäällisen elämänsä ajan. Joka päivä me ajattelemme, sanomme ja toimimme vastoin Jumalan tahtoa. Jeesuksen tähden saamme kuitenkin uskoa kaikki syntimme anteeksi.

Uskon Jeesukseen omien syntiensä sovittajana voi saada vaikka kuolinvuoteella, jos on elämänsä aikana kuullut Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään. Ihmisen on kuitenkin täytynyt kuulla Jeesuksesta, että Pyhä Henki voi hänessä uskon herättää. Sen vuoksi on tärkeää, että Jeesuksesta puhuminen on luonteva osa kristityn elämää.

Pyhä Henki on uskon herättäjä, mutta sinä ja minä olemme saaneet tehtävän välittää evankeliumia Jeesuksesta sanoin ja teoin. Kerrotaanhan toinen toisillemme, kun Pyhä Henki neuvoo meille jonkin uuden tavan Jeesuksesta kertomiseen. Siunattua itsenäisyyspäivää!

lauantai 28. marraskuuta 2020

Anna tilaa Jeesukselle

 


Jumalan Henki puhuttelee minua usein varsinkin aamulla ja silloin, kun laitan takkaan tulta. Tänä aamuna huomasin tuossa takkaa sytyttäessäni sellaisen asian, että jos puut ovat liian lähellä toisiaan eikä ilma pääse siellä kunnolla kiertämään, ja varsinkin jos ne puut ovat kovin sileitä, ne eivät tahdo millään syttyä. Kun puut laittaa siten, että niiden väliin jää selkeät raot eikä laita puita tiiviisti, niin kyllä syttyy, varsinkin jos klapeissa on vielä säleitä ja säröjä. Se täytyy huomioida, että nuo meidän klapit ovat todella kuivia ja sytytettäessä valmiiksi lämpimiä, koska ne on jo edellisenä päivänä nostettu sisälle.

Kuinka tätä pitäisi sitten ajatella hengellisesti. Kun olemme hengellisesti kuivia eli Jumalalle otollisia, on meistä oma minä jo kuivunut pois. Hengellisesti kuivinakaan Pyhä Henki ei pääse tekemään meissä työtään, jos olemme kiinni toisissa ihmisissä ja turvaamme heihin ja ihmisoppeihin. Silloin Pyhälle Hengelle ei jää tilaa. Jos meidän uskonelämämme on sitä, että luemme ja kuuntelemme milloin amerikkalaista ”morrisonia” ja milloin mitäkin kirjaa ja jätämme pyhän Raamatun pois, niin me emme anna Pyhälle Hengelle tilaa.

Kun luemme Raamatusta joka päivä muutamia jakeita ja rukouksen kanssa tutkimme Raamattua ja rukoilemme Pyhää Henkeä siihen tutkimiseen, niin kyllä Hän alkaa avata meille sitä Sanaa. Tämä ei tietenkään tarkoita seurakuntayhteyden laiminlyömistä. Meidän tulee käydä Sanan kuulossa ja raamattupiirissä tutkimassa yhdessä Sanaa ja antaa aidosti Pyhälle Hengelle tilaa. Kaikkea opetusta täytyy kuitenkin tutkia Raamatun Sanan valossa.

Kannattaa myös huomata sellainen, että jos on oikein sileitä halkoja, niin ne eivät tahdo millään syttyä. Hengellisesti tämä voisi tarkoittaa niitä, jotka eivät tunnusta omaa syntisyyttään. Mutta jos on säröjä eli epäonnistuneita, itsensä syntisiksi kokevia ihmisiä, niin juuri sellaisissa ihmisissä pääsee Pyhän Hengen työ vaikuttamaan. Jos on pinnasta todella sileitä puita, niin ne vain tahtovat tummua. Ne vaativat tosi kovan tulen ja kuumaksi lämmitetyn takan ennen kuin ne syttyvät. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9)

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että me saamme rosoisina syntisinä, mutta Jeesuksen pelastamina, mennä sellaisenaan Pyhän Hengen hoitoon. Meidän ei tarvitse tukeutua toisiin ihmisiin eikä ihmisoppeihin, vaan kyllä Jeesus hoitaa meidät kohti taivaan kotia. Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Aamen.

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Viimeinen tuomio

 


Matteuksen evankeliumin 25. luvussa Jeesus puhuu viimeisestä tuomiosta. Hän puhuu siinä vuohista ja lampaista, ja kuinka ne erotellaan toiset oikealle ja toiset vasemmalle puolelle. Lähi-Idän vuohista ja lampaista monet rodut ovat ulkonäöllisesti hyvin lähellä toisiaan, niin että niitä on kauempaa vaikea erottaa toisistaan. Kauempaa katsottuna ne näyttävät kaikki lampailta, mutta lähempää huomaa, että osa onkin vuohia. Kun Jeesus on asettanut lampaat oikealle puolelleen, hän luettelee heistä vain niitä hyviä tekoja, mitä he ovat tehneet. Vasemmalla puolella olevien vuohien kohdalla Jeesus luettelee vain niitä asioita, mitä he ovat jättäneet tekemättä.

Helposti me tätä lukiessamme ajattelemme, että kyllähän Jeesus tässä puhuu töistä, että kyllä meidän täytyy pelastuksemme eteen tehdä hyviä töitä. Tässä ei kuitenkaan ole kyse noista hyvistä teoista, vaan siitä, että nuo lampaat ovat uskoneet Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalleen. Silloin heissä ei näy mitään vikaa, vaan ainoastaan nuo hyvät teot näkyvät ja sen vuoksi Jeesus ei voi luetella heistä muuta kuin hyviä tekoja. Vuohista Jeesus ei luettele tekoja ollenkaan, vaikka kyllä hekin ovat tehneet sekä hyvää että pahaa, vaan hän luettelee ainoastaan, mitä kaikkea he ovat jättäneet tekemättä.

Tullaan jälleen kerran siihen tosiasiaan, että ainoastaan usko Jeesukseen pelastaa. Usko on se erotus. Oikeasti nämä ihmiset sekä oikealla olevat että vasemmalla olevat ovat samanlaisia syntisiä, mutta oikealla olevat ovat niitä, jotka on pesty Karitsan verellä. Sen vuoksi heistä ei nähdä muuta kuin hyvät teot. Tämä on sillä lailla hyvä paikka meidän ymmärtää, että me ihmiset olemme kaukaa katsoen kaikki samanlaisia. Meitä ei erota mikään muu kuin Jeesuksen sovintokuolema ja se, että ne jotka uskoo, että Jeesus on kuollut juuri minun syntieni puolesta, ovat puhtaat ja valkeat kuin lakanat ja heistä ei viimeisellä tuomiolla voi sanoa mitään muuta kuin hyvää. Jeesus ei näe heissä mitään muuta kuin hyvää, koska Hänen verensä on heidät puhdistanut.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan tämä evankeliumi omalle kohdalle ja silloin me olemme siellä Jumalan viimeisellä tuomiolla oikealla puolella Jeesuksen sovintoveren kautta. Aamen.

perjantai 20. marraskuuta 2020

Jumalan rauhaa



Jossain elämän tilanteessa hyvin pienilläkin sanoilla voi olla suuri vaikutus. Raamatussa yleensä on juuri näin. Se, mitä Jeesus puhuu tai sanoo, merkitsee paljon kuulijalleen, vaikkei kuulija edes aina sitä heti ymmärrä. Siksi Raamattu on elävä kirja, koska sen sanat puhuttelevat sillä hetkellä juuri minua tai sinua ja eri aikoina eri tavoin. Se on Jumalan puhetta sinulle tai minulle, Jumalan Sana. Aivan mahtava asia. Jumala haluaa olla yhteydessä meihin ja kääntää kasvonsa sinuun ja minuun. Hän rakastaa meitä. Hän haluaa antaa meille siunauksensa. 
   Herran siunaus, joka kuuluu myös messun kaavaan kirkossa, on vahva ja voimallinen. Sillä rukouksella Jumala haluaa siunata kaikkia. Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Jokaisella sanalla on vahva viesti Jumalalta meille. Jumala haluaa meille pelkkää hyvää.
  Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Siinä toivotaan, että ihminen saisi kohdata armahtavan Jumalan tässä ja nyt. Se on meille mahdollista ja muuttaa elämäämme. Jeesus haluaa kohdata sinut ja antaa anteeksi kaikki synnit ja vain rakastaa.
  Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan. Tuo rauha, jonka Jumala sydämeen antaa, on kaikkea ymmärrystä ylempi. Sitä rauhaa on edes vaikeaa kuvata. Sitä rauhaa me kaikki kaipaamme ja tarvitsemme. Maailma on rauhaton paikka ja usein myös me olemme pahoinvoivia ja rauhattomia. Jumala haluaa auttaa ja tarjoaa meille Hänen turvaansa ja rauhaansa.
  Tämä Herran siunaus (4.Moos.6:24-26) on annettu jaettavaksi eteenpäin. Pienillä sanoilla on suuri vaikutus.  Jumalan Sana on pyhää ja voimallista.  Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.  
Aamen.    

lauantai 14. marraskuuta 2020

Katse Jeesuksen ristissä

 


Valvokaa silmät ihan ristissä – Jeesuksen ristissä. Tällä tavalla radion aamuhartauden pitäjä kehotti meitä. Tuo ajatus jäi mieleeni ja on auttanut minua muistamaan, mikä hengellisessä valvomisessa on oleellista – Jeesuksen risti.

Tässä maailmassa olemme usein sekä fyysisesti että psyykkisesti väsyneitä. Työn paljous tai sen puute, vaikeat ihmissuhteet tai ihmissuhteiden puute, sairaudet ja taloudelliset vaikeudet rasittavat meitä niin, että toisinaan uuvumme niiden painon alla.

Meillä jokaisella on kuitenkin myös hengellinen elämä, vaikka kaikki eivät sitä tunnustakaan. Jokaisella ihmisellä on jokin jumala, johon hän turvaa. Monilla jumala on aineellista hyvinvointia tai itsestä löytyvää mielen tasapainoa, jumaluutta itsessä. Oikeasti on olemassa kuitenkin vain yksi Jumala, joka on luonut taivaan ja maan ja ylläpitää tätä maailmankaikkeutta. Ilman Hänen ylläpitävää voimaansa kaikki hajoaisi. On täysin Jumalan vallassa, kuinka kauan Hän antaa tämän maailman olla olemassa. Sen jälkeen Hän luo uuden taivaan ja uuden maan. Tuo maa on ihmeellinen paikka, sillä Jumala asuu siellä ihmisten keskuudessa: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee Hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21: 3-4).

Vielä kuitenkin jatkuu tämä kyynelten ja kuoleman aika. Me saamme silti elää luottavaisina, koska Jeesus on sovittanut koko maailman synnin. Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki pelastuvat? Ei tarkoita. Jeesuksen sovitustyön saa omakseen vain se, joka turvautuu häneen. ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:8-9)

Tänäänkin siis saamme nostaa katseemme Jeesuksen ristiin. Saamme tunnustaa kaikki rikkomuksemme ja laiminlyöntimme hänelle. Katse Jeesuksen ristissä, vaikka inhimillisesti väsyneinäkin, saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Jeesuksen rististä loistaa valo, joka pitää meidät valvomassa.

lauantai 7. marraskuuta 2020

Usko ei ole luottamusta itseensä

 


Tämänhetkiset tapahtumat maailmassa ja kristittyjen keskuudessa saivat minut miettimään Raamatun alkukertomuksia. Luomiskertomuksessa Jumala lupasi Häntä vastaan nousseille Aatamille ja Eevalle, että kerran tulee päivä, jolloin käärmeen pää murskataan. Aatami ja Eeva joutuivat silti lähtemään paratiisista ja rankka ihmisen elämä alkoi. Pahuus lisääntyi maan päällä hirvittävää vauhtia. Pian suurin osa ihmisistä ei välittänyt Jumalasta mitään. Jumala halusi kuitenkin olla ihmiselle armollinen ja järjesti mahdollisuuden pelastua nousemalla Nooan rakentamaan arkkiin. Ihmiset eivät kuitenkaan kuunnelleet Jumalan ääntä, vaan pitivät itseään viisaina ja kykenevinä järjestämään itse asiansa ja he hukkuivat.

Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala lupasi, ettei enää koskaan tuhoa koko maata tuhotulvalla. Tämän merkiksi ja muistutukseksi tuosta lupauksesta Jumala asetti sateenkaaren. Sateenkaaren nähdessään Jumala muistaa tekemänsä liiton, mutta se on muistutuksena myös meille ihmisille Jumalan olemassaolosta ja hyvyydestä. Ihmiset alkoivat jälleen lisääntyä ja yllättävän lyhyen ajan kuluttua vedenpaisumus oli unohtunut eikä Jumalan ääntä enää kuunneltu.

Ihminen alkoi rakentaa tornia, jonka me tunnemme Baabelin tornina. Tuon tornin tarkoitus oli olla osoituksena ihmisen mahtavuudesta. Ihminen halusi olla oman elämänsä jumala. Taaskaan ei Jumalalla ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa tuo ihmisen hullutus. Tällä kertaa Hän laittoi ihmisryhmät puhumaan eri kieliä, niin että he hajaantuivat eri puolille, kun eivät enää ymmärtäneet toisiaan.

Kun mietin noita Raamatun alkukertomuksia, tulee mieleeni se, miten helposti me ihmiset luovumme Jumalalasta. Syntiinlankeemuksen seurauksena meillä on halu itse päättää omista asioistamme ja itse määritellä se, mikä on oikein. Tämä pätee ihmisiin nyt ja kaikkina aikoina. Suurin synti on halu olla oman elämänsä herra. Tuo synti erottaa meidät Jumalasta, emmekä me omassa voimassamme voi mitään tuolle halulle hallita. Se vaikuttaa meissä myös Jeesuksen pelastamina. Joudumme jatkuvasti kohtaamaan itsessämme sen, että haluamme olla päättämässä, millainen seurakunnan pitää olla ja mitä sääntöjä täytyy noudattaa ollakseen kristitty ja mikä on niin suuri synti, ettei sitä voi saada anteeksi.

Tosiasiassa me olemme läpeensä syntisiä ihan jokainen. Onneksi Jumala suuressa armossaan lähetti Poikansa sovittamaan meidän syntimme. Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen syntien tähden ja Jeesukseen turvautuen me saamme kaikki syntimme anteeksi. Meidän ainut mahdollisuutemme on Jeesus. Jos liitämme vaikka vain yhden oman tekomme pelastukseemme, otamme vallan omiin käsiimme ja silloin menetämme Jeesuksen sovintotyön. Jeesuksen sovintotyö riittää ja siihen turvautuen saamme elää luottavaisina, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä tahansa.

torstai 5. marraskuuta 2020

Armo maassa ja taivaassa

 


Rakkaat ystävät haluan tänään puhua sellaisesta asiasta, kun Matteuksen evankeliumin luvussa 18, jakeissa 18–20 sanotaan: ”Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu. Minä sanon teille: Mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”

Tämän kohdan edellä on puhuttu siitä, että jos joku veli tai sisar tekee syntiä, niin miten siihen pitää suhtautua. Tuon jälkeen taas on kohta, jossa Pietari kysyy Jeesukselta, kuinka monta kertaa hänen täytyy antaa anteeksi veljelleen, joka toistuvasti rikkoo häntä vastaan, ihanko seitsemän kertaa. Jeesus sanoo siihen, ettei seitsemän, vaan 77 kertaa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähimmäiselle täytyy antaa anteeksi ilman, että niitä kertoja laskee, vaan meidän kuuluu antaa aina anteeksi.

Syntiä tehneen kohtelemisesta on tuossa annettu ohje, että ensin täytyy puhua tuon syntiä tehneen lähimmäisen kanssa kahdestaan. Jos se ei auta, täytyy ottaa yksi tai kaksi muuta mukaan ja heidän kanssaan puhua tuolle syntiä tehneelle ja lopulta tarvittaessa ottaa asia esille koko seurakunnan kanssa. Jos tuo ihminen ei kuule seurakuntaakaan, häntä tulee pitää pakanana ja publikaanina. Miten Jeesus sitten suhtautui pakanoihin ja publikaaneihin? Jeesus puhui heille aina rakkaudella. Tämän perusteella pakanana ja publikaanina pitäminen on sitä, että hänelle puhutaan evankeliumia Jeesuksesta ja Jeesuksen sovintokuolemasta.

Jakeessa 19 sitten sanotaan, että mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaassa. Joillakin uskovilla on sellainen ajatus, että taivaan Isältä saa ihan mitä tahansa, jota yhdessä sopien pyydetään, vaikka rikkautta tai sairaudesta parantumisen. Kun huomioi sen, mistä tämän kohdan ympärillä puhutaan, niin ymmärtää, että tämä kuitenkin tarkoittaa Raamatun keskeisintä sanomaa eli sitä, että ihminen saa synnit anteeksi. Jos on rikkonut taivasta ja lähimmäistä vastaan, niin se on myös taivaassa anteeksi annettu, kun uskovat yhdessä rukoilevat ja julistavat toinen toisilleen synnit anteeksi. Taivaan Isä ei sitä enää kaivele. Sitä asiaa ei enää ole. Me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.

lauantai 31. lokakuuta 2020

Rauha Jumalalta

 


”Anna minulle rauha Sinulta, jolle kuolleetkin ovat eläviä.” Tuo Mikael Agricolan rukouksen katkelma sisältää niin paljon. Meille rakkaan ihmisen kuolema on usein vaikeaa, emmekä voi ymmärtää, miksi niin piti käydä. Monet asiat ovat saattaneet jäädä selvittämättä eikä mielessämme ole rauha. Jumalalle myös täältä maan päältä poistuneet ihmiset ovat eläviä. Tämä antaa meille mahdollisuuden käsitellä noita kesken jääneitä asioita Jumalan kanssa. Hän voi antaa meille rauhan.

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11: 25-26) Jeesus lupaa meille iankaikkisen elämän, kun uskomme häneen. Eikö olekin ihana asia! Jeesus sanoo, että hän on ylösnousemus ja elämä ja häneen uskomalla mekin saamme elää. Jeesus ei sano, että meidän täytyisi suorittaa jotain tai aseta mitään muitakaan ehtoja iankaikkiselle elämälle. Vain usko Jeesukseen riittää.

Toisinaan rauhamme vie se, että emme tiedä poisnukkuneen läheisemme uskon tilaa. Meillä suomalaisilla on usein sellainen ajatus, ettei niistä uskonasioista nyt niin kauheasti tarvitse puhua. Kyllä se riittää, kun uskoo niin kuin uskontunnustuksessa sanotaan. Ja tottahan se on. Se riittää. Mutta kun uskosta ei puhuta, siitä seuraa se, ettemme tiedä, mihin läheisemme uskovat. Sen vuoksi meidän, jotka vielä olemme täällä, on tärkeää puhua Jeesuksesta syntiemme sovittajana ja pelastajanamme.

Usko syntyy Jumalan Sanan kuulemisesta, siitä, että ihminen saa kuulla Jeesuksen sovittaneen hänenkin syntinsä. Joskus nämä puheet eivät tunnu saavan minkäänlaista vastakaikua tai suhtautuminen on torjuvaa tai jopa hyökkäävää. Meidän ei pidä siitä kuitenkaan lannistua. Pyhä Henki voi alkaa tehdä tuossa ihmisessä työtä ja jossain tilanteessa, joskus ihan elämän viimehenkäyksillä, tuo kuultu evankeliumi alkaa elää ja usko Jeesukseen herää. Me emme voi vaikuttaa ihmiseen enää hänen kuolemansa jälkeen, mutta täällä maan päällä me olemme saaneet tehtävän kertoa Jeesuksesta.

Meillä on myös etuoikeus rukoilla meille rakkaitten ihmisten puolesta ja myös niiden puolesta, jotka ovat aiheuttaneet meille vaikeuksia. ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. ” (Fil. 4:6-7) Tähän rauhaan saamme tänäänkin jäädä.

keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Rakkaus hoitaa särkyneen

 


Haluan tänään ystävät puhua sellaisesta asiasta, kun Raamatussa on todella monessa kohdin jo Vanhasta Testamentista alkaen verrattu meitä ihmisiä lampaisiin. Jeesus sanoo itsestään, että hän on Hyvä Paimen ja kun Hyvä Paimen on edessämme, niin me lampaat kuulemme hänen äänensä. Tänä päivänäkin on sillä tavalla, että Pyhä Henki on rakkauden Henki ja kun kristitty kuulee häneltä, että Jeesus on pessyt kaikki meidän syntimme pois, niin sitä ääntä lammas tahtoo seurata.

Sitten on myös palkkapaimenia, joiden ääntä kristitty ei halua kuulla eikä lähteä sellaista seuraamaan. Palkkapaimenen tunnistaa siitä opetuksesta, että lampaan pitää itse uhrata itsensä eikä Jeesus-paimenen osoittama tie ja rakkaus meitä kohtaan yksin riitä. Me saamme luottaa siihen, että Jeesuksen armo riittää meille syntisille. Ihminen, joka on saanut syntinsä anteeksi, ymmärtää myös sen, että yksin Jeesus on pessyt kaikki hänen syntinsä pois eikä muuta tarvita.

Itämailla paimenet paimentavat lampaitaan usein vuoristossa. Jos joku lampaista vikuroi eli ei halua pysyä laumassa mukana, niin paimen hellästi murtaa sen jalkaa ja heti sitoo sen. Sitten hän ottaa lampaan olkapäilleen kannettavaksi niin kauaksi aikaa, että jalka paranee. Sitten kun jalka on parantunut, paimen laskee lampaan maahan. Tässä tapahtuu sellainen, että sen jälkeen lammas ei enää koskaan halua lähteä paimenen luota pois, vaan se pysyy lauman mukana.

Joskus Jumalan täytyy myös meitä kristittyjä puhutella kovastikin. Itse ajattelen, että Jumala rakkaudessaan murtaa meidän sydämemme. Mehän ollaan usein sellaisia vikuroivia lampaita, mutta kun Jeesus ottaa meidät oikein hellään syleilyynsä, niin siinä me kasvetaan Jeesuksen armossa ja hänen tuntemisessaan. Armo on juuri se, josta me saamme voiman tielle ja matkalle. Se on hieno asia, että Jeesus pitää meistä huolen. Me saamme tänäänkin uskoa kaikki meidän syntimme anteeksi Jeesuksen viattomassa ja kalliissa sovintoveressä ja saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Jeesus avaa hengen silmät

 


Tänään olemme saaneet tutkia Johanneksen evankeliumin 9. lukua, jossa Jeesus parantaa sokeana syntyneen miehen ja mies saa näkönsä. Mies joutuu sitten fariseusten kuultavaksi, koska tuo päivä oli sapatti. Fariseukset kysyivät mieheltä, miten hän oli saanut näkönsä ja mies kertoi. Fariseukset olivat edelleen epäluuloisia ja pyysivät vielä miehen vanhemmat todistamaan, että mies oli tosiaan ollut syntymästään saakka sokea. Mies puolusti voimallisesti Jeesusta ja sanoi, että ellei Jeesus olisi Jumalan mies, ei hän olisi pystynyt sellaiseen. Fariseukset suuttuivat ja sanoivat miehelle, että tämä oli syntiä täynnä ja ajoivat hänet pois.

Tässä on jännää se, että fariseukset, jotka näkivät, tunsivat lain ja pitivät itseään uskovina, ja joita myös muut ihmiset pitivät uskovina, eivät kuitenkaan uskoneet Jeesuksen olevan Messias. Kun taas tuo sokea, jota pidettiin syntisenä sokeutensa tähden, sai kohdata Jeesuksen, hän uskoi Jeesuksen olevan Jumalan mies.

Jotenkin haluan tuoda tätä tähän päivään sillä tavalla, että myös nykyään ne ihmiset, joita me luulemme, että heillä on silmät auki, siis hengen silmät, saattavat todellisuudessa olla täysin sokeita. Jeesus tänäkin päivänä avaa hengen silmiä niin, että ihminen näkee ja kokee Jeesuksen armon ja alkaa ymmärtämään Jumalan sanaa ja näkemään kaiken Jeesuksen työn, mitä hän on meidän syntisten puolesta tehnyt.

On hyvin oleellista meidän uskovien elämässä, että meidän hengen silmät on avattu. Tänä päivänäkin on niitä ihmisiä, joille Pyhä Henki, Jeesuksen Henki, ei ole saanut avata silmiä, koska he haluavat mieluummin luottaa omaan itseensä, omiin voimiinsa ja omaan onnistumiseensa elämässä. Kun taas ihminen, joka kokee, että hänessä ei ole mitään hyvää ja elämä on pimeää eikä siinä ole valoa, saa kohdata Jeesuksen, hänen silmänsä avautuvat. Jeesuksen armosta tuleva valo muuttaa tuon ihmisen elämän ja hän saa elää Jeesuksen läsnäolossa.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että Jeesus on meidät kaikki sovittanut. Sinä joka epäilet, saat uskoa, että sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

torstai 15. lokakuuta 2020

Jumalan lahja

 


Olimme ystäväpariskunnan luona vierailulla ja siellä keskustelimme paljon siitä, mitä uskossa eläminen on. Ystävä lauloi laulua, jossa oli sanat: ”Lahjana vain se säilyä voi.” Nuo sanat koskettivat minua syvältä. Olen joitakin kertoja elämäni aikana ollut tilanteessa, jossa minulta on kysytty uskoon tulon hetkeä ja vaadittu parannuksen tekoa ja tiettyjen sääntöjen noudattamista, jotta minua pidettäisiin uskovana.

Tämä sama ongelma on ollut alkuseurakunnan ajoista lähtien. Apostolien tekojen 15. luvussa kerrotaan, miten uskoon tulleet fariseukset vaativat pakanuudesta kääntyneitä noudattamaan Mooseksen lakia. Pitkän väittelyn jälkeen Pietari nousi puhumaan. Hän muistutti läsnä olevia siitä, miten Jumala ei tee eroa ihmisten välillä, vaan puhdistaa ihmisen sydämen uskolla ja lahjoittaa Pyhän Hengen niin juutalaisille kuin pakanoillekin. Sitten jakeessa 10 ja 11 sanotaan: ”Miksi te nyt siis uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavalla kuin heidät.”

Usko Jeesukseen syntien sovittajana on Jumalan lahja. Lahja ei ole ansaittua, koska silloin se olisi palkkaa. Lahjaa ei tarvitse myöskään jälkikäteen millään tavalla maksaa. Jos lahjan pitämiseksi itsellä täytyisi suorittaa jälkikäteen jotain, siitä tulisi jälleen palkkaa, joka vain on saatu etukäteismaksuna. Usko voi säilyä vain, jos se pysyy lahjana.

Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut jo lapsena lahjaksi uskon Jeesukseen. Jeesuksen sovintotyön ymmärtäminen tapahtui jossain vaiheessa lapsuutta, mutta sen tarkemmin en osaa sanoa milloin. Joka kerta kun Raamatun sanaa tutkii, varsinkin kun sitä saa tehdä yhdessä ystävien kanssa, Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta. Samalla Pyhä Henki myös näyttää oman syntisyyteni. Minä en mitenkään voi täyttää Jumalan lakia, vaan ainut mahdollisuuteni on mennä Jeesuksen ristin juurelle ja turvautua kaikessa Hänen sovitustyöhönsä.

Voiko joku ihminen siis sanoa, että olen synnilläni tehnyt pilkan Pyhää Henkeä vastaan, jota minulle ei ikinä anneta anteeksi?  Ei voi. Roomalaiskirjeen luvussa 8 sanotaan: ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!” (jakeet 33-34) Me saamme siis uskoa turvallisella mielellä kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Kukaan ei voi tuota lahjaa meiltä viedä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Varo ansaa!

 


Sain tänään viestin eräältä herätysliikkeen ihmiseltä ja tässä viestissä hän toi esiin sen, että usko Jeesukseen ei yksin riitä, vaan täytyy noudattaa heidän liikkeensä oppia. Meillä ihmisillä on sellainen taipumus, että haluaisimme olla suurimpia taivasten valtakunnassa ja päättää, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei.

Matteuksen evankeliumin 18. luvussa opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Tuon ajan juutalaisessa yhteisössä lapsella ei ollut mitään valtaa. Lapsi ei pystynyt määräilemään vaan oli täysin riippuvainen vanhemmistaan ja heidän määräysvallassaan. Jeesus haluaa siis sanoa, että meidän täytyy tulla niin pieneksi, että emme tahdo määrittää omaa uskoamme, emmekä toistenkaan, vaan antaa Jeesuksen tehdä sen työn. Jeesus on ainut, joka voi meidät pelastaa.

Jeesus jatkaa: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” Tässä tämä ’johdattaa lankeemukseen’ tarkoittaa alkukielessä ansaan laitettua syöttiä. Ansaan laitetun syötin avulla ihan tarkoituksella johdetaan toista harhaan. Tänä päivänäkin on sellaisia liikkeitä, joissa sanotaan, että sinä saat uskoa syntisi anteeksi, mutta heti sen jälkeen sanotaan, että sitten sinun täytyy noudattaa näitä ja näitä asioita. Se on yhtä kuin johdattaa ihminen ansaan.

Mehän tiedämme, miten eläin menee ansaan, kun sinne on laitettu syötti. Se on ihan sama sellaisen kristityn kohdalla, joka yksinkertaisesti luottaa armoon ja siihen tulee sitten lain puhujia, sellaisia ihmisiä, jotka puhuvat, että kyllä sinun täytyy Jeesukseen uskomisen lisäksi vielä tehdä sitä ja tätä. Tämä on sama kuin asettaa Jumalan omalle ansa ja johdattaa hänet lankeemukseen. Elävästä uskosta voidaan langeta myös siihen, että aletaan tehdä hyvää pelastuksen eteen. Mutta kova on tuomio ihmiselle, joka tahallaan näin opettaa eli parempi olisi, jos hänet upotettaisiin myllynkivi kaulassa meren syvyyteen.

Me saamme joka hetki luottaa siihen, että kyllä Jumala pitää meistä huolen. Haluan kuitenkin varoittaa näistä lahkoista, sillä ne toimivat tänäkin päivänä. Mutta me, rakkaat ystävät, saadaan olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Ryövärinä taivaaseen

 


Olin eräänä päivänä kaupungilla ja tapasin siellä erään puolituttuni. Hän tietää kristillisestä vakaumuksestani ja alkoi pilkkaamaan Jeesusta ja kertoi, kuinka hänen lapsilleen on koulussa menty puhumaan Jeesuksesta. Hän oikein huokui vihaa. Minä sitten hyvin asiallisesti hänelle kerroin, että on myös mahdollista valita uskonnon opetuksen sijasta elämänkatsomustieto, jossa ei ole uskonnollista opetusta ja lähdin siitä sitten pois.

Minulle tuli mieleeni se, kun Jeesus oli ristillä ja hänen kanssaan ristiinnaulittiin myös kaksi rikollista, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. Nämä molemmat, jotka Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin, olivat rikollisia. Jumalan silmin katsottuna me ihmiset olemme kaikki samanlaisia rikollisia. Me kaikki olemme langenneet pois siitä paratiisiyhteydestä, johon Jumala alun perin ihmisen loi. Me kristitytkään emme itsessämme erotu mitenkään muista ihmisistä, vaan olemme ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin.

Tuolla Golgatalla toinen ryöväri pilkkasi Jeesusta: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät.” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Joh. 23: 39-43)

Tässä näiden kahden ihmisen ero oli, että toinen turvautui Jeesuksen armoon. Koska hänet oli naulattu käsistään ja jaloistaan tuohon ristinpuuhun, hän ei satavarmasti enää ehtinyt tehdä mitään hyvää omasta puolestaan tai hän ei ehtinyt olla hengellinen eikä hänessä ollut mitään hyvää. Ainut hyvä, mikä hänessä oli, oli se, että hän turvautui Jeesukseen. Tämä toinen puolestaan pilkkasi ja rienasi vielä Jeesusta. Se on tänä päivänäkin ystävät niin, että meidät kristityt erottaa muista ihmisistä vain se sama kuin tämän ristinryövärin kohdalla, että me turvaudumme Jeesukseen ilman omaa ansiota.

Meidän kädet ja jalat on ristiinnaulittu myös siinä asiassa, että me emme turvaa siihen, että olisimme omilla teoillamme tehneet jotain hyvää, vaan että armo tulee puhtaasti Jeesuksen sovintokuolemasta. Siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden. Viattoman Jeesuksen veri valui meidän puolestamme. Tänä päivänäkin, kun me menemme Herran pyhälle ehtoolliselle ja uskomme syntimme anteeksi, niin me olemme kuin tuo ryöväri. Me saamme luottaa siihen, että me olemme tänä päivänä jo Jeesuksen kanssa paratiisissa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

perjantai 2. lokakuuta 2020

Pelastus on Jeesuksessa, ei meissä

 


Muutamalla sanalla haluan kertoa siitä, kun Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa niin, että kieltäkää itsenne ja seuratkaa minua. Tämä on usein ymmärretty monella tavalla väärin. Monet ajattelevat, että itsensä kieltäminen on sitä, että on syömättä tai juomatta jotain tai muuten tekemättä tiettyjä asioita. Eräs uskova ystäväni sanoi, kun kysyin häneltä, mitä tarkoittaa itsensä kieltäminen, että täytyy kieltää oma elämänsä Jeesuksen tähden ja elää vain Jeesukselle. Kysyin sitten, että mitä se eläminen Jeesukselle on. Hän sanoi, että kaikki omat himot ja halut täytyy tappaa heti. Kysyin sitten, että mitä ne himot ja halut on. Hän selitti, että ihminen voi himoita vaikka naista tai ruokaa, ja että himo voi olla monenlaisia asioita. Sellainen ajattelu, että omien halujen kieltäminen on itsensä kieltämistä, ajaa meidät teennäisyyteen ja vie meiltä ilon.

Se viitekehys, jossa Jeesus puhui tätä, oli juutalainen ympäristö. Juutalaisuudessa ajateltiin juuri niin, että kun noudattaa niitä yli 600 isäinsääntöä ja elää hyvää elämää, pelastuu. Tälle porukalle Jeesus sanoo, että teidän täytyy kuolla itsellenne, sille ajatukselle, että minä voisin omilla ansioillani pelastua. Rakkaat ystävät, tänä päivänäkään me emme voi pelastua eikä meistä tule Jumalan lapsia sillä tavalla, että me yritetään noudattaa Jumalan lakia, koska me ei siihen pystytä. Kun me kuoletetaan oma itsemme, niin me kuoletamme oman pyrkimyksemme kelvata Jumalalle ja annetaan tulla rakkauden Jumalan, Jeesuksen, meidän sisimpäämme ja annetaan Jeesukselle tilaa. Jeesus saa hoitaa meitä. Meidän tulee koko ajan katsoa Jeesusta. Ainoastaan Jeesus voi meidät pelastaa. Ei se meidän oma kieltäminen jollekin tietylle asialle, vaan omalle itselle. Meidän täytyy kieltää oma itsemme, että me emme kykene, minä Esko Kuusela, en kykene pelastamaan itseäni, vaan ainoastaan minut voi pelastaa Jeesus nasaretilainen. Me saamme ystävät tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

lauantai 26. syyskuuta 2020

Jeesus, Lunastajamme, elää!

 

Raamattu on ihmeellinen kirja. Sen sana on niin elävää, että se voi joka päivä opettaa meille uusia asioita Jumalasta ja meistä itsestämme. Jokin kohta, johon ei ole aikaisemmin kiinnittänyt erityistä huomiota, vaikka on sen lukenut jo useita kertoja, voi yhtenä päivänä saada sydämen hypähtämään ilosta. Tänään minulle kävi niin, kun luin seuraavat sanat: ”Minä tiedän, että Lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella Häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: Hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.” (Job. 19:25-27)

Jeesus, Lunastajamme, elää! Miten valtavan ihana asia. Hän nousi kuolleista, jotta mekin saamme elää ikuisesti. Kun aikamme täällä maan päällä kerran päättyy, saamme katsella Jeesusta omin silmin ja tunnemme hänet. Jeesus on meille tuttu. Pyhä Henki on opettanut meidät tuntemaan Jeesuksen. Hän on herättänyt meissä uskon Jeesukseen syntiemme sovittajana. Pyhä Henki on avannut meille Jeesuksen opetuksia ja sitä, mitä ne tarkoittavat meidän omassa elämässämme. Olemme saaneet kokea Jumalan rakkautta ja huolenpitoa.

Jeesus sanoo myös viimeisen sanan maan päällä. Kerran tämä maailmankaikkeus katoaa ja tilalle tulee uusi taivas ja maa. Milloin ja miten se tapahtuu, on yksin Jumalan tiedossa, mutta kun aika on, Jeesus tulee takaisin. Meidän ei tarvitse olla peloissamme, vaan saamme iloiten odottaa tuota päivää. Sydämemme kaipaa Jeesuksen näkemistä. Tässä ajassa näemme vielä kuin kuvastimesta, vanhanaikaisesta peilistä. Kaikki ei näy selvästi, mutta riittävän selvästi, jotta pääasia, Jeesuksen sovitustyö, näkyy kirkkaana. Iankaikkisuudessa saamme katsella Jeesusta kasvoista kasvoihin.

Jobin elämä ei ollut helppoa, kaikkea muuta. Meidänkään elämämme ei ole aina helppoa, mutta saamme silti täysin varmoina luottaa siihen, että Jeesuksen pelastamina pääsemme kerran näkemään hänet. Usko siis tänäkin päivänä kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ole turvallisella mielellä. Hän vie sinut tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään.


perjantai 25. syyskuuta 2020

Jeesuksen hoidossa saamme levätä

 

Ajattelin ystävät rakkaat muutamalla sanalla puhua siitä, kun joskus nuoruudessa tuli käytyä kavereiden kanssa kuntosalilla. Siellä sitten usein kisattiin siitä, kuka oli paras nostamaan painoja ja kuka teki missäkin laitteessa ennätyksen. Yleensä siinä oli kyse siitä, kuinka paljon sinä pystyt ja kuinka hyvin onnistut. Ja se, joka oli jossain paras, myös tiesi olevansa paras.

Myös hengellisissä asioissa me saatamme mennä sellaiseen paremmuuden suohon ja uskonelämästä tulee suorittamista. Kun uskonelämä on suorittamista, siitä puuttuu ilo. Uskosta tulee väkisin yrittämistä ja jatkuvaa epäonnistumista. Jos ihminen oikein itsensä tuntee, niin ymmärtää sen, ettei niillä omilla ansioilla koskaan kelpaa Jumalalle.

Galatalaiskirjeen 2. luvun jakeessa 21 sanotaan: ”Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.” Eli jos Jumalan lakia noudattamalla me saisimme armon, niin Kristus olisi kuollut turhaan. Ainoastaan Kristuksen armosta me saamme uskon voiman.

Kun olin nuori, vanhat kristityt puhuivat seurakunnasta syntisairaalana. Jos seurakunta lopettaa olemasta syntisairaala, siis sairaala, jossa Jeesus on lääkärinä ja hoitajana, niin jos se lopettaa sen tehtävän, ei sellaista seurakuntaa tarvita. Silloin se on muuttunut kuntosaliksi tai urheilukilpailuksi eikä se ole enää paikka, jossa syntiset saavat hoitoa. Paavali sanoo tässä Galatalaiskirjeen kohdassa selvästi, ettei laki voi täyttää sitä, minkä Jeesus on täyttänyt eli antanut meille kaikki synnit anteeksi. Me saamme tänäänkin olla tässä syntisairaalassa. Me saamme levätä ja nauttia, kun Jeesus hoitaa meidän haavojamme ja me saamme parantua. Niin kuin Luther sanoo, että parannus on parannusta Jeesuksen Kristuksen haavoissa ja sen tuntemisessa. Jeesuksen rakkauden tuntemisessa me saamme tänäänkin olla ja luottaa siihen, että Jeesus on kaikki meidän syntimme pessyt pois. Ollaan rakkaat ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.


maanantai 21. syyskuuta 2020

Jumala suojelee


 Elämä kulkee omaa rataansa. Voimme katsoa kaukaisuuteen ja miettiä mitä siellä odottaa. Onneksi emme tiedä ja onneksi Jumala tietää.

Minusta on ihmeellistä ajatella, että kaikki, mitä tapahtuu minun elämässä tai koko maailmassa, on Jumalan hallinnassa. Se tuo rauhan, vaikka tilanteeni olisi raskas ja sekava, vaikea. Koko maailman tilanne voi huolestuttaa, mutta kun turvana on ikiaikojen Jumala, voi rukoillen jäädä hänen turviinsa. 

Äitini on sairastunut vakavasti . Toisaalta olen saanut ihmeesti voimia toimia ja auttaa ja toisaalta olen ollut välillä aivan loppu. Suru on vahvaa, kun tutut ja turvalliset asiat muuttuu tai kun joutuu luopumaan tai seuraamaan läheisen tuskaa. Voi myös huomata tulevansa vielä läheisemmäksi läheisten kanssa. Miten me olemmekin täällä lopulta monien myrskyjen riepoteltavina. Mistä niissä tilanteissa saa voimaa? Miten voi selvitä? Mitä tapahtuu kaiken jälkeen? Kysymykiä on paljon, joihin ei saa vastauksia.

Monet ihmiset ovat rukoilleet äitinikin puolesta ja Jumala on vastannut monin tavoin rukouksiin. Kiitos Jumalalle. On sellainen olo, että Jeesus kulkee äidin rinnalla niinkuin minunkin, ihan lähellä, koko ajan. Jesajan kirjan luku 53 on vaikuttava. Siinä juuri kerrotaan tulevasta, jonka käsikirjoituksen on Jumala kirjoittanut.  Jumala tietää mitä tuleman pitää. Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman? Jeesus oli hyljeksitty kipujen mies ja sairauden tuttava. Hän kantoi kipumme ja otti taakakseen meidän sairautemme. Häntä rangaistiin meidän rikkomustemme tähden. Meidän pahat tekomme hän kantoi ja kuoli ristillä, jotta me saisimme anteeksiannon kaikista synneistämme ja vapauden ja ilon taivaassa. Ahdistuksen jälkeen Hän näkee valon ja Jumalan tunteminen ravitsee Hänet. Tämän kaiken vuoksi voi tuntea epävarmuudenkin keskellä uskoa paremmasta huomisesta ja siitä, että Jumala kantaa läpi vaikeuksien ja vie lopulta taivaankotiin. Kaikki tapahtuu Jumalan suunnitelmien mukaan, vaikka emme sitä ymmärtäisi. Hän rakastaa meitä ja huolehtii sinusta ja minusta. Mekin voimme tuntea kuinka Jumalan tunteminen ravitsee meidät. 

lauantai 19. syyskuuta 2020

Nouse ja katso Jeesukseen

 

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Tutkimme tänään Matteuksen evankeliumin 16. lukua, jossa Jeesus kysyy opetuslapsilta, kenen he ajattelevat Jeesuksen olevan. Pietari vastaa siihen, että sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. Jeesus sanoo, ettei Pietari sitä itse olisi voinut ymmärtää, vaan Henki ilmoitti sen Pietarille. Jeesus alkaa kertoa sitten, mitä hänelle tulee tapahtumaan. Jeesus kertoo, että hän kuolee ja nousee kolmantena päivänä kuolleista. Silloin sama Pietari ottaa Jeesuksen sivumpaan ja alkaa neuvoa Jeesusta, ettei niin saa Jeesukselle käydä. Jeesus sanoo Pietarille, että mene pois Saatana.

Juuri se sama henkilö, jolle Jeesus oli hetkeä aikaisemmin sanonut, että sinä olet se kallio, uskonkallio, jolle Jumalan seurakunta perustetaan. Hetkeä myöhemmin tuo sama mies on jo Saatanan käytössä niin, että Jeesus joutuu häntä nuhtelemaan. Tämä on tavallaan hyvin lohdullista. Jeesus on tietenkin se kallio, jonka päälle seurakunta on rakennettu, mutta meistä kukaan ihminen, ei edes Pietari eikä kukaan maailman ihmisistä, ole synnitön. Meissä on koko elämän liha mukana.

Kun me ajattelemme tätä asiaa syvällisemmin, niin meillä on taipumusta kelvata Jumalalle, taipumusta yrittää hyvittää Jeesukselle omia tekojamme. Me helposti menemme omasta mielestämme syviin rukouksiin, hoitokokoukseen tai rukousryhmään, jossa voisi päästä synnistä eroon. Näissä on ongelmana se, että niissä katsotaan ihmistä, ihmisen suoritusta, mutta rakkaat ystävät, sieltä me emme saa voimaa. Ainut mistä me saamme voiman, on se, kun me katsomme Jeesusta. Jeesuksesta tulee se voima. Sieltä tulee se Pyhä Henki meihin, joka sitten hoitaa meitä.

Haluan vielä ottaa tällaisen Raamatun kohdan Roomalaiskirjeen luku 7 jae 17: ”Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.” Tässäkin käy ihan selkeästi esille, että se syntiturmelus, mikä meissä on, se ei lähde meistä pois, ei minkäänlaisilla paastoamisilla tai omilla konstiparannuksilla tai hiljentymisillä tai millään tavalla. Ainut, millä tavalla se synti meistä Jumalan silmissä häipyy, on se, että me uskomme Jeesuksen sovintokuoleman omalle kohdalle ja uskomme, että Jeesus on pessyt kaikki meidän synnit pois.

Me saamme ystävät tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän syntimme on pois otettu. Me saamme katsoa Jeesusta. Sitä, kuinka Jeesus voitti kuoleman ja nousi kuolleista. Hän näkee meissä vain puhtaat valkeat ihmiset. Kaikki synti on pois pesty. Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Aamen.


lauantai 12. syyskuuta 2020

Onko Jumala kaikkivaltias?

Luin Jesajan kirjan lukua 40, jossa puhutaan Jumalan suuruudesta ja kaikkivaltiudesta. Nykyään Suomessa on vallalla ajattelutapa, jossa korostuu ihmisen viisaus ja kaikkivoipaisuus. Ajatellaan, että ihminen pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat ja keksimään tarvittavat laitteet ja toimintamallit ongelmien ratkaisemiseen. Toki nähdään ilmastonmuutoksen, sairauksien ja kulutuksen tuomat haasteet, mutta silti ratkaisun näihin ongelmiin ajatellaan olevan ihmisen itsensä käsissä. Jumalan kaikkivaltiutta pidetään vanhana taikauskona, johon vieläkin yksinkertaisimmat ihmiset uskovat.

”Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti ruohoa on kansa. ” (jae 7) Koko tämä maailmankaikkeus on Herran kädessä. Hän määrää sen rajat. Kaikki tämä, mikä on aineellista, on Herran vallassa, mutta myös kaikki henkinen ja hengellinen. ”Kuka on ohjannut Herran Henkeä, ollut Hänen neuvonantajansa ja opettajansa?” (jae 13) Luonnostaan ihminen ajattelee, että jokainen pystyy itse ymmärtämään henkistä ja hengellistä maailmaa. Uskoa pidetään yksityisasiana ja jokainen saa muodostaa jumalakäsityksensä oman ymmärryksensä mukaan. Omassa voimassaan ihminen kuitenkin uupuu. Hän ei löydä sielulleen rauhaa, vaan joutuu koko ajan suorittamaan ollakseen tarpeeksi hyvä. Epäonnistuneena ihminen joutuu myös koko ajan pelkäämään kuolemaa, koska ei tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Jumalalla on kuitenkin täydellinen apu ihmisen kaipaukseen: Jeesus. Ilman Jeesusta ihminen on koko ajan oman vajavuutensa ja epäonnistumistensa vanki. Kun hän ei suoriudu tarpeeksi hyvin, hänen täytyy salata epäonnistumisiaan ja etsiä lohdutusta mitä erilaisimmista asioista. Jeesus tuli kuitenkin juuri epäonnistuneita, syntisiä ihmisiä varten. Hän kuoli kaikkien syntiemme puolesta, jotta me saisimme elää tätä elämää vapaina. Jeesuksen tähden meillä on myös varma toivo iankaikkisesta elämästä Jumalan yhteydessä. Me saamme käydä kaikkien epäonnistumistemme ja lankeemustemme kanssa joka hetki rakastavan Isän eteen ja tunnustaa rikkomuksemme eikä meidän tarvitse niitä enää kantaa.

Saamme uskoa juuri nyt kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Samalla saamme rukoilla Pyhän Hengen opastusta elämäämme, niin että yhdessä Hänen kanssaan pystymme selvittämään eteemme tulevat asiat. Tämä elämä tuo meille ihan samanlaisia haasteita kuin muillekin ihmisille, mutta meillä on suuri etuoikeus, että Pyhä Henki on niissä kaikissa meidän kanssamme. ”Etkö tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, Hän on luonut maan ääret. Ei Hän väsy eikä uuvu, Hänen ymmärryksensä on tutkimaton.” (jae 28) Herran läsnäoloa elämääsi!

 

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Kaikessa turvana Jeesus

 

Tie on kokonaan sumun peitossa. Eteenpäin näkee vain hyvin lyhyen matkaa, joten vauhtia on hidastettava. Jonkin ajan kuluttua aurinko nousee ja sumu alkaa hälvetä. Vielä kuitenkin on kohtia, joissa sumu on hyvin sankkaa. Vähitellen auringon lämpö kuitenkin saa sumun kokonaan väistymään. Tämä aamuinen ajomatka sai minut ajattelemaan, että tuollaistahan se ihmisenkin elämä usein on. Välillä huolet painavat niin, ettei tiedä, miten selviää eteenpäin. Ajan kuluessa kuitenkin elämä helpottaa ja huomaa, että taas tästäkin selvittiin.

Raamattupiirissämme luemme Matteuksen evankeliumia ja olemme siinä kohdassa, kun Jeesus ensin ruokki juutalaisten alueella 5000 miestä ja lisäksi naiset ja lapset vain muutamalla leivällä ja kalalla. Pari lukua myöhemmin Jeesus on pakana-alueella, jossa taas on tilanne, että ihmiset ovat nälkäisiä kaukana kotoa eikä ruokaa juurikaan ole. Jeesus kuitenkin jälleen ruokkii nuo ihmiset. Molemmilla kerroilla ruokaa jää yli niin paljon, että sillä ruokkisi vielä paljon lisääkin ihmisiä.

Jeesus ja opetuslapset jatkavat matkaa, jolloin opetuslapset alkavat puhella keskenään, etteivät he muistaneet ottaa leipää mukaan ja olivat siitä huolissaan. Tällöin Jeesus sanoo opetuslapsille: ’Te vähäuskoiset’. Opetuslapset olivat juuri todistaneet kaksi kertaa, miten Jeesus ruokki kaikki ihmiset, niin juutalaiset kuin pakanatkin, ja vielä jäi ylikin. Silti opetuslapset olivat huolissaan ruuasta.

Tuollaisia me ihmiset olemme. Me niin nopeasti unohdamme, miten Jeesus on huolehtinut meistä aikaisemmin. Kun joudumme ikään kuin sumun keskelle, emmekä pysty näkemään, miten hankala tilanne ratkeaa, silloin huolten taakka painaa hartioita ja tuntuu siltä, että omat keinot eivät riitä. Ja näin usein onkin. Sillä hetkellä meillä ei ole mitään ratkaisua tilanteeseen. Odottaminen on raskasta. Mutta ajattele, miten onnellisessa asemassa me, jotka saamme kaikessa turvautua Jeesukseen, olemme. Hän vie meidät tuon sumun läpi. Elämä saattaa olla raskasta, mutta silti saamme kulkea turvassa. Saamme luottaa siihen, että Jeesus vie meidät tämän elämän läpi oli tiemme millainen tahansa. Hän on luvannut olla kanssamme joka hetki. Hän on luvannut, ettei hän anna yhdenkään ihmisen, jonka Isä on hänelle antanut, joutua hukkaan. Ole siis turvallisella mielellä. Vaikka elämä voi olla vaikeaa, niin Jeesus kulkee sinun kanssasi joka hetki ja vie tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään.


tiistai 1. syyskuuta 2020

Juo puhdasta armon vettä


 

Kävelemme vaimoni kanssa päivittäin pienen lenkin sorapintaista polkua pitkin, että kunto pysyisi edes kohtalaisena. Kun lähdimme taas kävelylenkille, meni vaimollani kenkään pieni kivi ja se alkoi siellä hiertää. Palasimme penkille, jonka olimme juuri ohittaneet ja vaimo otti kiven pois. Kivi ei todellakaan ollut suuri, mutta se oli pakko ottaa pois, koska se alkoi heti hiertää jalkaa. On oikeasti hyvä, että meillä on tunto, joka kertoo kivestä kengässä, koska jos se saisi siellä olla, niin se voisi aiheuttaa pahan hiertymän ja myöhemmin jopa tulehduksen. On sitä parempi, mitä nopeammin sen kiven ottaa pois.

Psalmissa 42 jakeissa 2 ja 3 sanotaan: ”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minäkin kaipaan sinua Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.” Monissa kristillisissä liikkeissä opetetaan, että saat uskoa kaikki syntisi anteeksi, mutta sen jälkeen heti opetetaan ihmiskäskyjä ja -sääntöjä kyseisen liikkeen tradition mukaan. Näiden traditioiden noudattamatta jättämistä pidetään syntinä. Ajatellaan, että kun on kerran saatu synnit anteeksi, niin sitten täytyisi elää synnitöntä elämää. Tätä voisi kuvata vaikka siten, että ensin on otettu kivi pois kengästä, mutta pian sinne laitetaan uudelleen pieni kivi, joka alkaa siellä hiertää ja lopulta se on pahempi kuin se ensimmäinen kivi. Se on sillä tavalla salakavala kivi, että kaikessa terävyydessään se saa paljon pahaa aikaiseksi.

Onneksi Jumala on antanut myös näissä perinnäissääntöasioissa sellaisen ymmärryksen, että tämä ei ole oikein. Pyhä Henki kirkastaa sen meille. Mikä onkaan sen mahtavampaa kuin, että sellainen ihminen, joka on kaikilla ihmissäännöillä ja teko-opeilla vaivattu, vihdoin pääsee niin kuin peura janoissaan elävän veden lähteelle juomaan raikasta vettä. Se on sitä armon vettä. Se on sitä puhdasta armoa Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä paranee meidän kaikki haavat ja hengelliset kivut, kun me uskomme Jeesuksen yksin armosta syntien sovittajaksi.

Tässä elämänmatkallamme perkele mielellään heittelee kiviä kenkiimme, että matkanteko tuntuisi raskaalta. Meidän tulee kuitenkin uskoa Jeesus sovittajaksi ja näin ottaa kengät pois ja antaa Jeesuksen hoitaa haavamme. Saamme juoda sitä armon vettä, sillä siitä ainoastaan meille tulee voima. Niin kuin tämmöistä käskyjen haavoittamaa palvelijaa Herra ei muserra eikä sammuta hiipuvaa liekkiä, väsynyt saa löytää lohdutuksen Jeesuksen armosta. Tänäkin päivänä on niin, ettei meillä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin uskoa Jeesuksen armo omalle kohdallemme. Saat ystävä olla hyvässä turvassa ja uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Aamen.

lauantai 29. elokuuta 2020

Vapauteen Kristus vapautti meidät

 


Galatalaiskirjeen 2. luvussa jakeessa 16 puhutaan siitä, miten ihminen tulee vanhurskaaksi. Tuo vanhurskaus-sana on sellainen, ettei sitä käytetä tavallisessa suomen kielessä ja siksi se on vaikea ymmärtää. Helposti me miellämme sanan tarkoittavan samaa kuin hurskas eli ihminen, joka uskoo Jumalaan ja elää mallikelpoisesti. Sitä vanhurskas ei kuitenkaan tarkoita. Alun perin vanhurskaus oli oikeudenkäyntiin liittyvä sana, joka tarkoitti syyllisen julistamista vapaaksi. Rikollinen siis oli syyllinen rikokseen, mutta hänet kuitenkin vapautettiin.

Vanhurskas-sanan merkitystä auttaa ymmärtämään tämä tarina, jonka olen joskus kuullut. Rikollinen on todettu syylliseksi rikoksiin, joiden rangaistuksena on kuolema. Tuomion julistamisen jälkeen tuomari kuitenkin riisuu tuomarin vaatteensa, astuu syyllisen rinnalle ja ilmoittaa tuomioistuimelle, että hän ottaa kantaakseen koko syyllisyyden ja kärsii kaiken sen rangaistuksen, joka syylliselle on annettu. Syytettynä ollut rikollinen on vapaa. Tämän rikollisen täytyy vain luottaa siihen, että tuomari on sovittanut kaikki hänen rikoksensa koko hänen elämänsä ajalta, niin menneet rikokset kuin tulevatkin. Iloisena rikollinen ottaa vastaan vapautuksen.

Tämä kertomus kuvaa sitä, miten ihminen ei tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen. Me ihmiset olemme kuitenkin sellaisia, että haluaisimme jotenkin maksaa Jumalalle siitä, että Hän on meidät armahtanut. Tuota edellistä tarinaa voisi jatkaa. Rikollinen ottaa iloiten vastaan vapauden, mutta sitten hän päättää kuitenkin alkaa suorittaa maksua hänet vapauttaneelle tuomarille. Hän ajattelee, että hyvällä elämällään hän voisi jotenkin korvata tuolle armahtajalleen ainakin osan siitä, mitä tämä on joutunut hänen takiaan kärsimään. Siksi hän on päättänyt noudattaa tarkasti sellaisia käyttäytymissääntöjä, joiden noudattamisella hän arvelee saavansa vapauttajaltaan hyväksyntää. Näin tekemällä rikollinen halveksii vapauttajansa armoa ja sitoo itsensä uudelleen syyllisyyteen. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. ” (Gal. 5:1)

Jeesus on sovittanut kertakaikkisesti ihmiskunnan synnin. Tämän syntien anteeksiantamuksen saa jokainen vastaanottaa lahjana. Pyhä Henki johdattaa ihmisen Jeesuksen luo ja Pyhä Henki myös opastaa Jeesuksen armahtamia ihmisiä. Jeesus opettaa meitä rakastamaan toinen toisiamme palvellen. Tämä toisistamme huolehtiminen on ihmisen maanpäällisen elämän tehtävä. Pelastus on kuitenkin yksin Jeesuksen armosta eikä siihen saa liittää mitään meidän omia tekoja. Me saamme olla turvallisella mielellä ja luottaa siihen, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja se riittää.

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Jeesus on varjelijamme

 

Asumme alueella, jossa on paljon peuroja ja hirviä. Työmatkallani näen usein peuroja pelloilla ja toisinaan joku niistä myös ylittää tien. Kolareita sattuu usein. Eilen aamulla yksi peura seisoi ihan tien vieressä katsellen tielle. Hiljensin vauhtia. Muutama metri ennen kuin olin sen kohdalla se kääntyi ja hyppäsi takaisin metsään. Minulle tuli mieleen Psalmi 121 ”Minä nostan silmäni vuoria kohti – mistä minulle tulee apu? Apu minulle tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta.”

Meidän elämässämme on monenlaisia vuoria, jotka aiheuttavat pelkoa. Tuo peurojen ja hirvien takia vaarallisemmaksi käynyt työmatka on hyvin pieni esimerkki. Suurin osa pelonvuorista liittyy ihmissuhteisiin, sairauksiin ja taloudelliseen selviämiseen. Noiden elämän vuorien kanssa eläessämme saamme kuitenkin aina kääntää katseemme Jumalaan.

Joskus tuntuu siltä, että Jumalan lupaus avun saamisesta ei koske minua. En ole saanut vaikeaan elämäntilanteeseeni Herralta apua, vaikka kuinka olen rukoillut. Jos ajattelemme kuningas Daavidia, joka on kirjoittanut monet psalmit, niin hänen elämänsä oli kaikkea muuta kuin helppoa ja ongelmatonta. Hän joutui kärsimään toisten ihmisten pahuuden tähden, mutta myös oman pahuutensa tähden. Daavidkaan ei päässyt eroon syntisyydestään, vaikka turvasi Jumalaan.

Psalmien kirjoittamisen aikaan Jeesus ei vielä ollut syntynyt maan päälle sovittamaan ihmisten syntiä. Jumala oli kuitenkin antanut lupauksensa pelastuksesta jo Aatamille ja Eevalle ja tuohon lupaukseen tulevasta Vapahtajasta psalmienkin kirjoittajat turvasivat. Jumalan apu ei ollut eikä ole sitä, että säästymme elämän vaikeuksilta, vaan sitä, että Herra on kanssamme noissa vaikeuksissakin. Saamme olla varmoja siitä, että Jeesuksen sovitustyö riittää ja siihen saamme turvautua, tapahtui elämässämme mitä tahansa. Tuossa Psalmissa 121 sanotaan myös: ”Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, Hän varjelee sinun sielusi.” (jae 7) Tuo onkin se ratkaisevan tärkeä asia muistaa. Herra varjelee, ettei paha saa meistä sellaista otetta, että hylkäisimme Jeesuksen. Hän varjelee meidät iankaikkiseen elämään.

Ole ystävä turvallisella mielellä ja usko, että Jeesus on sovittanut sinun syntisi. Saat jäädä Jeesuksen sovintoveren suojaan kaikkien elämäsi tapahtumien kanssa. Mikään meidän oma onnistumisemme tai epäonnistumisemme, mitkään meidän omat tekomme tai tekemättä jättämisemme eivät vaikuta pelastukseemme. Ainoastaan Jeesus vie perille. Jeesuksessa Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ikuisesti. Aamen.

perjantai 21. elokuuta 2020

Jeesus suojanamme

Rakkaat ystävät, törmäsin Raamatussa tällaiseen paikkaan Jesajan kirjan 4. luvussa, jossa puhutaan Herran versosta eli Jeesuksesta ja siitä, miten Herra on pessyt kaikki ne puhtaaksi, joiden nimet on kirjoitettuna elävien kirjaan. Sitten jakeissa 5-6 sanotaan: ”Hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä. Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan.”

Tämä on aivan valtavaa evankeliumia. Me kristityt ollaan se Siionin seurakunta. Jumala on antanut meille tällaisen varjeluksen ja suojan kaikkea pahaa vastaan. Me saamme uskoa, että meidän nimemme on siellä elämän kirjassa. Joka uskoo Jeesukseen, on ikään kuin sellaisen katon alla. Juutalaisuudessa on nykyäänkin tällainen katos, jossa aviopari vihitään. Täällä katoksen alla sulhanen ottaa morsiamen omakseen ja vastuulleen.

Tämä on vertauskuvallista, mutta me voimme ajatella ja uskoa, että me seisomme ylkämme Jeesuksen kanssa katoksen alla. Hän pitää kaikesta huolen. Hän on ottanut kaiken vastatakseen. Ei ole enää kysymys siitä, kuinka me olemme elämässämme onnistuneet tai epäonnistuneet. Mitä me olemme tehneet tai jättäneet tekemättä. On kysymys siitä, että me olemme oman rakkaan Isän kanssa katoksen alla, joka suojaa meidät kaikelta pahalta. Kaikkivaltias Jumala, Jeesus Kristus, ei näe meissä mitään muuta kuin valkoisen morsiamen puvun, puhtaan neitseellisen puvun. Koska hänen oma verensä on meidät pessyt, meissä ei ole likatahraa. Ainoastaan sovintoveri on se, joka meidät puhdistaa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan itsellemme tämäkin Raamatun paikka. Aamen.