Tuhlaajapojan paluu

Rakas ystävä, haluan tervehtiä sinua Jumalan armolla ja rauhalla. Luin tässä Luukkaan evankeliumin 15. lukua ja siinä Jeesus kertoo meille tutun vertauksen tuhlaajapojasta. Kertomusta pohtiessani tuli mieleeni, kuinka kaikki me olemme niitä tuhlaajapoikia ja -tyttäriä ja kuinka Jumala antoi ainoan Poikansa, ainoan uhrin, joka pystyi sovittamaan meidän syntimme.

Kertomuksessa on myös toinen poika, vanhempi veli. Isä oli myös hänelle ne pidot järjestänyt, kun tuo maailmalla omaisuutensa tuhlannut poika oli palannut kotiin, mutta tämä ei halunnut tulla moisiin juhliin. Hän ei hyväksynyt isän sovintotyötä, vaikka isä meni itse ulos häntä vastaan ja pyytämään häntä mukaan syömään ja nauttimaan sovintoateria, joka syödään tämän nuoremman pojan palaamisen johdosta. Tänäänkin, jos joku koettaa omilla ansioillaan kelvata Jumalalle, hän on kuin tuo vanhempi poika, joka ei armoa tarvitse.

Jeesuksen vertauksissa on aina pelastukseen liittyvä sanoma. Tässä isä kuvaa Jumalaa ja siinä on neljä kohtaa, jotka erityisesti haluan nostaa esille. Ensiksi kun poika pyytää perintöä lähtiessään maailmalle, niin se tarkoitti siinä kulttuurissa sitä, että poika toivoi isän kuolemaa. Isä joutui syvästi loukatuksi, kun poika pyysi etukäteen perintöään, vaikka isä oli elossa. Toiseksi poika myi perimänsä omaisuuden naapureille, jolloin koko kylä sai tietää, mitä poika oli tehnyt ja isä tuli häväistyksi koko kylän silmissä.

Kolmas kohta on, kun poika palaa kaiken omaisuutensa tuhlanneena takaisin kotiin, niin isä juoksee poikaa vastaan. Tuohon aikaan miehillä oli maahan saakka ulottuva kaapu, jonka helmat täytyi nostaa ylös, jos se päällä aikoi juosta. Tuo isä kokosi kaavun helmat ja paljasti näin säärensä muiden ihmisten nähden, mikä oli myös häpeällistä. Tuo isä oli kuitenkin niin onnellinen pojan paluusta, että hän juoksi poikaansa vastaan. Poika tajusi siinä yhteydessä, että hän saa edelleen olla oman isänsä rakas lapsi. Neljäs kohta on se, kun isä järjesti pojalle pidot, niin hän kutsui sinne kaikki kyläläiset, mutta hänen vanhempi poikansa ei suostunut tulemaan ollenkaan. Näin hän nolasi isänsä pahemmin kuin tuo nuorempi poika.

Kun tuhlaajapoika lähti sieltä sikojen luota, hän silloin vielä ajatteli, että hän voisi tulla isälle palkolliseksi. Hän ajatteli, että voisi jotenkin korvata isälle velkaansa. Mutta isän toiminta pojan palatessa sai aikaan sen, että poika tajusi, ettei hän voi mitään isälle maksaa, vaan hän saa olla isän poika. Samalla tavalla mekin saamme yksin armosta syntimme anteeksi. Saamme luottaa, että jokainen katuva ja Jumalalle syntisyytensä tunnustava saa Jeesuksen armon omalle kohdalleen ja on hyvässä turvassa.

Eläväksi tekevä vesi

”Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” (Jes. 12:3) Tuo lause tuli mieleeni yöllä, kun kuuntelin sateen ropinaa. Täällä ei ole satanut pitkään aikaan ja luonto kaipasi jo vettä. Vesi on kaikelle elämälle välttämätöntä. Ilman vettä kaikki kuolee.

Jeesuksen nimi tarkoittaa pelastajaa ja jo tuossa Jesajan kohdassa Jumala lupasi, että saamme ammentaa vettä Jeesuksesta, Pelastajastamme. Jeesus sanoo, että kun juomme Hänen antamaansa vettä, niin tuo vesilähde tulee meihin ja kumpuaa meissä ikuisen elämän vettä. Eikö ole uskomattoman ihana asia! Tuosta lähteestä me saamme riemuiten ammentaa! Me emme ole itse tuo lähde, vaan usko Jeesukseen syntiemme sovittajana antaa meille Pyhän Hengen ja tuon ikuisen elämän lähteen. Tuosta lähteestä saamme ammentaa Jumalan Sanassa ja ehtoollisessa. Tuota vettä juodessamme myös meistä voi virrata eteenpäin elävää vettä, kun kerromme toisille Jeesuksesta.

Luonnossa lähteen vesi on ihanan raikasta ja virvoittavaa. Joskus käy kuitenkin niin, että lähteeseen menee roskia ja se kohta, mistä vettä ammennetaan, onkin likainen. Joskus irronnut maa ja roskat jopa tukkivat veden tulon. Silloin lähteestä ei voi juoda ennen kuin se on uudelleen puhdistettu.

Jeesus on lähde, joka ei voi likaantua, mutta me ihmiset olemme likaisia. Meidän syntimme likaavat mukin, jolla vettä ammennamme. Tämä lika mukista täytyy sitten puhdistaa ottamalla vastaan syntien anteeksianto Jeesuksen sovintoveressä. Mutta voimmeko me kokonaan tyrehdyttää ikuisen elämän veden kumpuamisen meissä? Voisiko se olla niin, että jos ihminen, joka on uskonut Jeesukseen, mutta sitten erilaisten elämän vaiheiden myötä tuo usko hiipuu ja hän sanoo, ettei enää usko, niin silloin tuo lähteen vesi ei pääse virtaamaan hänessä. Jeesus ei kuitenkaan ota armoaan pois, vaan Hänen luokseen on aina mahdollista palata, tunnustaa syntinsä ja ottaa syntien anteeksianto ja pelastus vastaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Jos sinä ystäväni olet siinä tilanteessa, että tunnet tuon elävän veden lähteen olevan tukossa, niin Jeesus kutsuu sinua juuri nyt. Hän puhdistaa sinut, että vesi pääsee taas virtaamaan. Sinä et voi sitä itse tehdä. Sinä saat uskoa syntisi anteeksi ja ammentaa jälleen joka hetki tuota Jeesuksesta lähtevää eläväksi tekevää vettä. Tälle virvoituksen lähteelle saamme tänäänkin jäädä.

Mitä kylvät, sitä niität

Armolla ja rauhalla haluan tervehtiä sinua, rakas ystävä, tänä kesäisenä päivänä. Saamme kiittää taivaan Isää siitä, että hän on antanut meille tällaisen kesän, että on ollut sopivasti lämpöä ja sadetta ja viljat ovat alkaneet kasvaa. Tänään ajattelin kertoa siitä, kun Gal. 6:7 sanotaan: ”Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Ymmärrämme, että jos ihminen kylvää peltoon ohraa, niin hän saa sieltä ohraa, jos Jumala suo sille kasvun. Jos on kylvetty ruista, niin sinne kasvaa ruista ja sitä viljelijä sitten niittää.

Tätä Raamatun kohtaa on selitetty siten, että mitä ihminen elämässään tekee, vaikkapa valehtelee toisesta ihmisestä tai tekee jotain pahaa, niin hän sitten saisi itse samalla tavalla takaisin. Voimme tietenkin ajatella, että se asia olisi näinkin, mutta jos oikein rehellisesti itsemme tunnemme, niin me kaikki olemme Jumalan silmissä suuria syntisiä. Olemme valehtelijoita ja pettureita eikä meissä ole mitään hyvää. Siksi en usko, että tämä kohta voisi pelkästään tuota tarkoittaa.

Minä ajattelen, että mitä ihminen kylvää, niin sellainen Jumala hänellä on. Galatian seurakuntiin tuli sellaisia juutalaisia opettajia, jotka alkoivat valehdella, että Jeesuksen armo ei yksin riitä. Ajattelen, että Paavali tarkoittaa tällä kohdalla sitä, että jos me alamme uskoa opetusta, että voisimme omalla ansiolla, omilla töillämme, kelvata Jumalalle, niin silloin me pilkkaamme Jumalaa. Sitä Jumala ei halua. Tässä sanotaan: ”Älkää pettäkö itseänne. Jumala ei salli itseään pilkattavan.” Mutta mitä Jumala teki: Hän antoi ainoan rakkaan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän. Eli Jumala antoi oman Poikansa meidän syntisten takia. Hän haluaa ainoastaan sitä, että me kunnioitamme Hänen Poikaansa ja ymmärrämme sen sovintotyön, jonka Jeesus Golgatan ristillä teki. Ei Jumala katso meidän pahoja tekojamme pelastusasiassa, vaan viimeisenä elinpäivänä Hän katsoo sitä, kenellä meistä on sydämessä usko ja luotamme Jumalan armoon.

Tämä kohta jatkuu sitten, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.  Eli sellainen ihminen, joka on sydämessään kokenut Jumalan armon, haluaa sitä samaa armon evankeliumia viedä lähimmäisilleen eteenpäin. Ei hän halua kertoa itsestään mitään suuria, että minä olen, minä olen… vaan hän haluaa kertoa, että Jeesus on juuri minun suuren syntisen puolesta kuollut. Silloin kun me viemme tällaista sanomaa eteenpäin ja kerromme ihmisille Jeesuksesta ja siitä, että Jeesus rakastaa juuri sinua, niin silloin evankeliumi lähtee leviämään. Pyhä Henki alkaa tehdä meissä työtä ja silloin saamme niittää sitä uskon hedelmää, joka on hyvän omantunnon rauha, koska Jeesus on pessyt kaikki syntimme pois. Se on siunausta omassa elämässä, jossa saamme luottaa kaikki asiat Jeesukselle. Saamme kertoa kaikki asiat hänelle rukouksessa ja luottaa siihen, että Jeesus hoitaa meidät taivaan kotiin.

Ole ystävä hyvässä turvassa ja usko, että kaikki sinun syntisi on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

Rakkaudesta käsin

Olen paljon miettinyt elämän rujoutta, vajavuutta, vaikeuksia ja rajallisuutta. Toisilla on vaikeaa ja toisilla vielä raskaampaa. Sitten on niitäkin, jotka pääsevät vähän helpommalla. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Miksi joillekin ihmisille kasautuu vastoinkäymisiä aivan liikaa? Tätä usein kysellään Jumalaltakin...miksi? Onko kaikella minulle jokin merkitys? Sitten vielä sekin, että me ihmiset olemme usein niin rikkinäisiä ja haavoittuneita. Teemme toisillemme pahaa, vaikka aina emme edes sitä itse huomaa.  Pahaa tosin tehdään ihan tarkoituksellakin toisille ihmisille. Siihenkin usein löytyy taustansa ja syynsä. Kummallista on sekin, että ihminen voi jopa nauttia pahan tekemisestä toiselle eli saada siitä tyydytystä omalle rikkinäiselle, vajaaksi jääneelle mielelleen. Vääränlaisessa vallankäytössä (väkivallassa) on usein kysymys siitä, että ihminen kokee itsensä tärkeäksi jopa voittamattomaksi ja haavoittumattomaksi alistaessaan toisia. Totuus voi olla sekin, että taustalla on pelkoja ja pienuutta. Joka tapauksessa me ihmiset olemme eri tavoin vajaita, jokainen.
  Rakkauden merkitys tulee suureksi tässä vajaassa maailmassa. Ymmärrämme rakkauden hyvin eri tavoin. Välillä miettii, löytyykö sitä rakkautta tästä maailmasta tai minusta. 
  Jumala rakastaa ja rakasti meitä ihmisiä niin paljon, että uhrasi ainokaisen poikansa, Jeesuksen, meidän vuoksemme. Jeesus tuli maailmaan meitä auttamaan ja pelastamaan pahan vallasta. Jeesus on rakkaus. Hänen rakkautensa tulee esille Raamatun sivuilta. Se on rakkautta, jollaista ei ihminen pysty ymmärtämään. Se mullisti aikanaan yhteiskuntaa ja tekee sitä tänäänkin. Hänen rakkautensa voi muuttaa jokaisen elämän aivan uudelle tasolle. Hän katsoo rakastavin silmin vajaita ihmisiä ja kutsuu jokaista luokseen ja lupaa anteeksiannon ja syntien sovituksen. Kun joku miettii elämän raskautta tai merkityksettömyyttä, lyhyyttä, kipuja tai omaa huonouttaan, voi kääntyä Jeesuksen puoleen ja rukoilla. Hän kuulee ja koskettaa lempeästi ja rakastavasti...siinä on hyvä olla.
  Jeesuksesta on sanottu, että hän oli syntisten ystävä ja siitä häntä moitittiinkin, koska hän ei noudattanut ihmisten luomia sääntöjä aikanaan ja liikkui monien mielestä huonossa seurassa eli syntisten ihmisten joukossa. Ongelma tässä oli siinä, että ne jotka näin ajattelivat, kuvittelivat olevansa parempia ihmisiä. Nämä samat asiat toistuvat vielä tänäänkin, meidän aikanamme. Ihminen ei ole muuttunut. Sekään ei ole muuttunut, että Jeesus edelleen katsoo meitä rakkaudesta käsin. Hänen rakkautensa vaikutuksia toivon sinulle ja sinun kesääsi! 

Usko on Jumalan lahja

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Nikodemos-nimisestä fariseuksesta, jolle Jeesus puhui uudestisyntymisestä. Jeesus sanoi hänelle: ”Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Jeesus vielä tarkensi, että tämä uudestisyntyminen tapahtuu vedestä ja Hengestä. Tuossa keskustelussa Jeesus vertaa Pyhän Hengen aikaan saamaa uudestisyntymistä tuuleen: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen hengestä syntyneen laita.”

Meille on aivan itsestään selvää, ettei tuuli tottele meitä. Tuuli on ilmakehässä liikkuva ilmavirtaus, jonka aurinko saa aikaan, kun se lämmittää maapalloa epätasaisesti. Tuulen kulkuun vaikuttavat myös maan asento aurinkoon nähden ja maan pyöriminen sekä erilaiset maan pinnanmuodot. Ihminen on omilla toimillaan saanut aikaan muutoksia tuulissa, mutta tuuleen sinänsä ihminen ei pysty vaikuttamaan.

Vaikka hyväksymme sen, ettei tuuli tottele meitä, silti voi olla vaikea hyväksyä, että Pyhä Henki toimii Jumalan suunnitelman mukaan, ei ihmisen. Pyhä Henki synnyttää ihmisessä uskon Jeesukseen syntien sovittajana silloin, kun on Jumalan suunnitelman aika. Pyhä Henki alkaa tehdä meissä työtään usein hiljaisesti niin, ettemme sitä edes huomaa. Toisinaan joudumme elämässämme myrskyyn erilaisten vastoinkäymisten muodossa ja Pyhä Henki puhuu myös niiden kautta. Omalla päätöksellämme emme kuitenkaan voi uskon lahjaa itsellemme ottaa, vaan usko Jeesukseen syntiemme sovittajana tulee meihin lahjana.

Myöskään läheisissämme emme uskoa voi saada aikaan, vaikka kuinka haluaisimme. Vain Pyhä Henki voi heissäkin uskon herättää. Jeesus on kuitenkin sanonut, että saamme pyytää Isältä kaikkea, mitä tarvitsemme. Tähän vedoten saamme rukoilla myös rakkaittemme uskon saamisen puolesta. Milloin usko heihin tulee, sitä emme tiedä. Saamme kuitenkin luottaa siihen, että Pyhä Henki toimii Jumalan suunnitelman mukaan.

Jos, ystävä, koet, että Pyhä Henki puhuttelee sinua, niin kuuntele tai lue Raamattua, mene seurakuntaan ja anna Pyhän Hengen opettaa sinua tuntemaan Jeesus. Älä katso itseäsi ja omaa epäonnistumistasi, vaan käännä katseesi kohti Jeesusta ja usko, että Hän on sinun syntisi sovittanut ja lahjoittanut sinulle iankaikkisen elämän. Saamme tänäänkin jäädä Jeesuksen turviin ja luottaa siihen, että Hän on kanssamme elämämme loppuun saakka.

Anna tuliset hiilet vihamiehellesi

Oletko ystävä kuullut sanonnan ”Hei, kivat sulle vaan!” tai ”Kivat sulle!” Mitä ajattelet siitä, että 2000 vuoden päästä jotkut ihmiset lukevat kirjoitusta, jossa lukee, että kivat sulle, niin varmaankin he ajattelevat, että se on tarkoittanut ”Kivaa sinulle.” Tällä hetkellä me ihmiset ymmärrämme, että se on negatiivinen juttu. Joku on ollut sinulle inhottava ja tehnyt sinulle jonkin ikävän teon eli se on ihan päinvastaista kuin mitä siinä sanotaan.

Raamatussa puhutaan siitä, että meidän tulee tehdä vihamiehellemme hyvää ja niin koota hänen päänsä päälle tulisia hiiliä. (Room. 12:20) Me helposti ajattelemme, että tulisten hiilien pään päälle kasaaminen tarkoittaa huonoa asiaa ikään kuin tuo ihminen kärventyisi. Tuohon aikaan se tarkoitti kuitenkin hyvää. Kun ihmiset vaelsivat erämaassa, oli suuri helpotus, jos joku toi valmiiksi kuumat hiilet, joilla sai nuotion helposti syttymään. Noita hiiliä kuljetettiin pään päällä. Tulisten hiilten kokoamisella voidaan myös ymmärtää sitä, että kun lähimmäistä toistuvasti kohdellaan hyvin, vaikka hän on ollut ilkeä, niin hänen on vaikea enää jatkaa vihanpitoa. Me siis saatamme ymmärtää asian ihan päinvastoin kuin mitä se on alun perin tarkoittanut.

Raamatussa on monia muitakin asioita, joita ei pidä ottaa irti asiayhteydestään. On vaarallista Raamatun lukemista, jos otetaan yksi jae sieltä ja toinen täältä ja sitten yhdistellään niitä oman mielen mukaan. Raamattua tulisi lukea asiakokonaisuus kerrallaan, jotta ymmärtää, mitä siinä tarkoitetaan. Raamattuopetuksen kuuntelemisen lisäksi Raamattua on hyvä tutkia yhdessä toisten kristittyjen kanssa, esimerkiksi seurakunnan raamattupiirissä. Ainakin minä olen sillä tavalla oppinut ymmärtämään Raamatun Sanaa.

Meidän täytyy ymmärtää, että olemme itse vastuussa siitä, mitä opetusta kuuntelemme ja sisäistämme. Me emme voi kuolemassa sanoa taivaan Isälle, että näin minulle Matti- tai Maija-saarnaaja opetti, vaan meidän täytyy itse vastata siitä, millaista opetusta kuuntelemme. Minä antaisin sellaisen ohjeen, että jos pelastusasiassa opetetaan jotain muuta kuin sitä, että yksin Jeesuksessa on synnit anteeksi, niin silloin pitäisi hälytyskellojen soida. Meillä syntisillä ei ole muuta armoa kuin Jeesus. Saatamme helposti ajatella, että hyvä elämä tai esimerkiksi auttamistyö voisi hyödyttää meitä pelastusasiassa, mutta ei todellakaan voi. Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin Jeesuksen armo. Me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja nauttia iloisesta uskosta.

Askele askeleelta

Valvon usein aamuyöllä niinkuin nytkin. Oikeastaan näin kesällä aamut on parhaita, varsinkin alkukesän valoisana aikana. Ikkuna on auki ja ulkoa kuuluu lintujen upea konsertti. On tyyntä...ehkä myrskyn edellä. Usein ajattelen, että elämä on tässä ja nyt. Se voi olla huolia ja murheita tai odotusta tai iloa mutta hetkeen pysähtyminen on tärkeää. Silloin saattaa löytää jotain oleellista. Voi kuunnella omaa oloaan ja puhua samalla myös Jeesukselle rukoillen ja anoen tai kiittäen juuri tästä hetkestä Hänen kanssaan. Ei vaatimuksia...vain rauhaa. Ihmiset vaativat toisiltaan ja itseltään usein liikaa ja siksi pettyvät. Jumala tietää mitä tarvitsemme .Hän tarjoaa meille apuaan joka askeleelle, eri elämäntilanteissa. Hän ei petä tai jätä. Voin uskoa, että hän pitää kiinni vaikka horjunkin tai pelkään jotain. 
  Mitä kesä tuokaan tullessaan voi kulkea matkaa luottaen, että Hän, Jeesus, kulkee vierellä. Eikö olekin hieno ajatus? On vaan joskus vaikeaa luottaa. On vaan joskus liikaa kaikkea hälyä, murhetta, kiirettä, ajatuksia, vaatimuksia. Miten voisin pysähtyä juuri tähän ja pystynkö tai haluanko? Jossain tilanteessa haluaa tämän päivän menevän vain nopeasti ohi ja jossain tilanteessa ei haluaisi tämän päivän päättyvän ehkä koskaan. 
  Menneille ei voi tehdä enää mitään ja tulevaisuudesta ei voi tietää, joten meillä ei ole kuin tämä hetki. Näin usein ajatellaan. Jeesus on kuitenkin luvannut antaa meille menneisyyden synnit anteeksi ja Hän on luvannut antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Raamatun mukaan synti on eroa Jumalasta eli siis sitä, että en salli Hänen olla lähelläni ja en ota vastaan Hänen rakkauttaan minua ja sinua kohtaan. Vastustamme usein tätä Jumalan lahjaa, rakkautta ja syntien anteeksi saamista, vaikka se juuri olisi meille hyväksi, pelastukseksi. Jumala tietää millaisia olemme ja pitää silti meistä kiinni. Tämäkin hetki voi tuntua hyvältä, koska turvana on ikiaikojen Jumala .
  Erään laulun sanoin on hyvä aloittaa tämäkin päivä rukouksella: tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan, sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan, pysy luonani ainiaan Jeesus.

Pyhän Hengen hoidossa

Näin kesän alkaessa monet meistä miettivät, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka vuosi vaihtuu tammikuussa, niin kuitenkin näin kesän alussa, kun kouluvuosi loppuu ja opiskelijat valmistuvat ammatteihin, tuntuu tämä usein enemmän elämän taitekohdalta kuin vuoden vaihtuessa.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen ennen taivaaseen astumistaan, että Hän on heidän kanssaan joka päivä maailman loppuun asti. Mekin kuulumme Jeesuksen opetuslapsiin ja saamme ottaa tuon lupauksen uskolla vastaan. Johanneksen evankeliumissa Jeesus tarkentaa tuota läsnäoloa. Jeesus lupaa meille puolustajan, Totuuden Hengen. Maailma ei voi saada tuota Henkeä, koska ei näe eikä tunne Jeesusta. Me Jeesuksen pelastamat sen sijaan saamme Pyhän Hengen, joka pysyy luonamme ja on meissä.

Pyhä Henki on Jumalan tahdon toimeen panija. Hän on täällä maailmassa ja huolehtii Jeesuksen pelastamista ihmisistä. Meidän ei tarvitse jotenkin etsiä Häntä tai olla huolissamme siitä, että menetämme Pyhän Hengen. Emme välttämättä tunne Hänen läsnäoloaan, mutta kuitenkin Hän on joka hetki kristityssä. Hän asuu meissä ja huolehtii Isän tahdon toteutumisesta.

Koko tämän maanpäällisen matkamme ajan meissä kuitenkin vaikuttaa myös meidän oma minä, jonka vaikutuksesta teemme sellaisia tekoja, jotka vahingoittavat meitä itseämme ja lähimmäisiämme. Tällaisia ovat esimerkiksi kateus, ahneus, riidanhalu ja anteeksiantamattomuus. Kun Jeesus on syntimme sovittanut, saamme luottaa siihen, että Jeesus on suurempi kuin me ja kaikki nuokin synnit Hän on sovittanut.

Saman aikaisesti Pyhä Henki kasvattaa meissä omaa hedelmäänsä. Tätä hedelmää on esimerkiksi rakkaus, ilo, rauha, lempeys ja kärsivällisyys. Kun pysymme kiinni Jeesuksessa, niin silloin tuo Pyhän Hengen hedelmä kasvaa. Me emme voi sitä itse kasvattaa eikä se ole meitä itseämme varten. Luonnossakin hedelmä kasvaa, kun oksa pysyy rungossa kiinni ja saa riittävästi ravintoa. Samalla tavalla Pyhän Hengen hedelmä kasvaa meissä, kun pysymme kiinni Jeesuksessa ja otamme Häneltä ravintoa Sanan ja rukouksen kautta.

Tähänkin kesään saamme siis käydä levollisin mielin. Vaikka elämässäsi olisi tällä hetkellä vaikeuksia, luota siihen, että olet rakastavan Isän hyvässä hoidossa. Hän ei sinua hylkää, vaan on antanut sinulle Henkensä koko tämän elämän ajaksi.