Pitkä piina

Kuulin ystävältäni tapauksen, jossa kaksi samassa ryhmässä palvellutta sotaveteraania tapasivat toisensa 30:n vuoden jälkeen. Yllätys oli ollut molemmille suuri ja he päättivät mennä kahville marketin kahvilaan kyselemään kuulumisia toisiltaan, koska oli kulunut pitkä aika viime näkemästä. Keskustelu sai yllättävän käänteen, kun toinen kertoi eläneensä kuivan pullan kanssa 25 vuotta. ”Kuinka tämä on mahdollista?” tivasi aseveli toiselta. Kyynel vieri aseveljen silmäkulmaan ja hän alkoi kertoa tapausta, jossa oli riidellyt vaimonsa kanssa. Oli ollut normaali arkiaamu ja huonosti nukutun yön jälkeen aseveli heräsi vaimon valmistamalle aamiaiselle, jossa oli tarjolla tätä kuivaa pullaa. Lisäksi rahahuolet painoivat miehen mieltä ja riitaa oli heti aamusta asti. Lähtiessään kotoa mies huusi vielä ovelta vaimolleen, kuinka pullakin oli surkeata ja kuivaa, kun vaimo ei osannut edes leipoa. Töissä ollessaan mies sai puoliltapäivin puhelun, jossa pyydettiin tulemaan sairaalaan, koska vaimo oli saanut sydänkohtauksen. Perille päästyään vaimo oli jo kuollut eikä mies ehtinyt pyytää anteeksi ilkeyttään. Tämän vuoksi mies oli jatkuvasti alakuloinen ja raskasmielinen.

Ystävä, jos sinulla on jäänyt pyytämättä anteeksi jo pois nukkuneelta läheiseltä, naapurilta, vihamieheltä tai keneltä tahansa, älä kanna tästä syyllisyyttä. He eivät sinun anteeksi pyyntöäsi enää tarvitse. Jeesus on tullut näissäkin asioissa avuksemme. Voimme tänäänkin uskoa itsemme keskelle taivasta ja uskoa Jeesus sovittajaksemme. Ei ole niin pahoja sanoja, mitä emme anteeksi saa Jeesuksen sovintotyön kautta. Ole ystävä tänäänkin turvattuna ja lohdullisella mielellä ja usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
.

Mustamäen torilla

Mieleeni tuli tapaus, jonka haluan jakaa teille ystävät. Elettiin sitä aikaa, kun Viro oli eronnut Neuvostoliitosta, varmaankin kyseessä oli helmi- maaliskuu. Minulla oli tilaisuus käydä Virossa, joka oli aivan erilainen kuin nykyään. Tuolloin näkyi vielä hyvin Neuvostoliiton aika ja kaikki oli jotenkin ankeaa. Hyppy menneisyyteen, 1950-luvulle, oli totta. Otin Tallinnan satamasta taksin ja matkasin kohti Mustameäen toria, joka oli saviliejuinen ja loskainen tuona päivänä. Myyntipöydät torilla näyttivät ankeilta, tosin oli joitakin mielenkiintoisiakin pöytiä. Kävellessäni torilla huomasin matalalla rahilla istuvan naisen, jonka ulkoinen olemus oli surkea. Nainen kauppasi kenkävoidetta ja pyysi saada kiillottaa kenkäni, mutta minä kieltäydyin kohteliaasti. Käveltyäni hetken minun oli palattava naisen luokse. Katsellessani tuota surkeaa tilaa, joka hänestä huokui, olin pakotettu auttamaan häntä. Hänen silmänsä olivat kauniit, pelokkaat, paljon nähneet ja anovat, joista ymmärsin hän tilansa ja surkeutensa. Muistan vielä tänäänkin sen katseen, jonka kohtasin tuolloin. Sanoin naiselle ostavani hänen kenkäkiillokkeensa ja hän pyysi 2 markkaa, mutta annoin setelin. Nainen liikuttui syvästi saadessaan kaupat kanssani ja toivotti Jumalan siunausta elämääni. Vastasin, että toivon samaa hänelle. Kyseistä kiilloketta on käyttänyt neljä lastani, minä ja monet ystävätkin. Silti sitä on jäljellä vielä yli puolipurkkia 25-vuoden jälkeen. Tuotteena se on helppo käyttää ja tehokas.
Kristillisessä mielessä Siunaus on monitahoista ja se kuuluu niin hyville kuin pahoille. Siunaus on kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala meille suo. Lista olisi pitkä ja loputon, jos aiheesta päättäisin kirjoittaa, mutta kenkäkiilloke on hyvä kuvaus aiheesta. Ole ystäväni tänäänkin Siunattu ja usko syntisi anteeksi, vaikka tuntisit itsesi kuinka pahaksi. Jumala on suurempi kuin sinun syntisi. Hän on Sovittanut suuretkin synnit, joita kannat mielessäsi. Ole turvallisella mielellä sinä vapaaksi ostettu ja usko Jeesus tänäänkin sovittajaksi elämääsi.

Tämäkin vielä, anna mun kaikki kestää!

Haluan, ystävä, lapsuudestani kertoa nyt jo hauskankin tapauksen. Minun lapsuudenkotini takapihalla oli pieni hiekkamonttu, jossa usein ulkoleikkini leikin, myös sora-autoni sekä kaivurini sijaitsi siellä. Naapurin poika oli usein leikkikaverina kyseillä montulla. Minun ja naapurin pojan kotien välissä oli syvä oja, joten olimme tehneet siihen laudasta sillan, jotta pitkin pääsimme suoraan kyläilemään toistemme luona ilman mutkia, tämä myös helpotti pyöräilyä kovasti, kun sai polkea metsiä pitkin.  Nyt kuitenkin meidän hiekkamontulla alkoi käydä kolmas poika, jota emme halunneet mukaan, koska hän ei sopinut meidän kuvioon ollenkaan. Eräänä päivänä meidän mittamme täyttyi, joten mennessämme naapurin pojan luokse, päätimme poistaa sillan, että kolmas poika ajaisi pyörällä ojaan ja loukkaisi itsensä ja jättäisi meidät rauhaan. Kun olin ollut naapurissa leikkimässä noin kaksi tuntia, muistin äkkiä, että oli ruoka-aika, josta ei sopinut myöhästyä. Hyppäsin pyöräni selkää ja lähdin täyttä vauhtia kotiani kohti. Metri ennen ojaa huomasin sillan olevan pois. Ojaan ajon seurauksena lensin ohjaustangon ylitse, ja loukkasin itseni sekä pyöräni rikkoutui. Vielä tänäänkin on arpi muistuttamassa polvessani asiasta.

Tämä tapaus opetti minulle nopeasti sen, mitä Sananlaskut 26 jae 27 opettaa toiselle ojan kaivamisesta (huumoria tässä). Toden sanoakseni meistä ei olisi kukaan hengissä, jos Jumala näin toimisi. Kyllä me ihmiset toisillemme niitä kuoppia kaivamme sanoin ja teoin, ei Jumala. Yleisesti ottaen meidän tulisi siunata läheisiä ja vihollisia, mutta tässäkin asiassa joudumme turvautumaan Jeesuksen armoon. Emme aina ole olleet toivomassa vihollisille tai edes kavereille ja läheisille hyvää, en ainakaan minä. Mutta tämänkin puutteen Jeesus on kantanut Golgatalla meidän puolesta, joten ole ystäväni hyvässä turvassa, sinun syntisi on anteeksi annettu. Usko Jeesus sovittajaksi tänäänkin.

Matkalla kadonnut

Ystäväni kertoi tapauksen, kun hän oli eksynyt muusta matkaseurueesta. Oli kolmas lomapäivä ja aurinko paistoi täydellä terällä läpi hotellin aulabaarin ikkunan. Ystäväni mieleen oli tullut ajatus siitä, että selviäsi kyllä itsekseen kaupungin nähtävyyksillä, koska oli kokenut ryhmän ahdistavana. Ilmoitus hotellin respaan ja menoksi, niin matka alkoi taittua kohti nähtävyyksiä ilman muuta seuruetta. Kokeneena matkalaisena kaikki sujui hyvin ja hän nautti näkemästään täysin rinnoin. Oli todella vapauttavaa, kun sai edetä omaan tahtiin ja kuvata rauhassa ilman kiirettä. Kartta, joka hänelle annettiin hotellista, oli hyvä ja selkeä. Neljän tunnin kävelyn jälkeen, hän oli päättänyt istua hetkeksi ja vain katsella ohi kulkevia ihmisiä. Istuessaan hän huomasi kartan kadonneen eikä sitä enää löytynyt mistään. Lompakko ja passi olivat hotellissa, mukana oli vain puolillaan oleva vesipullo. Ilman lämpötila oli +28ﹾC. Hän huomasi olevansa eksynyt vieraassa maassa osaamatta edes maan kieltä. Vähän paniikinomaisin tuntein hän lähti vaeltamaan ja etsimään, josko löytäisi hotellin. Kuumuudessa ilman rahaa ja vettä on vaarat monenlaiset varsinkin, jos paikalliset huomaavat tilanteen. Lähes kolmen tunnin kävelyn jälkeen hän huomaa länsimaisen miehen, jolla on rinnassa kyltti ”opas”. Voitte kuvitella tunteen mitä hän koki löytäessään oppaan. Ystäväni kertoi tilanteen ja hotellin, missä oli asunut ja pyysi neuvoa perille. Opas kuitenkin näki naisen väsymyksen ja ehdotti, että veisi ensin hänet juomaan ja syömään ja vähän lepäilemään. Pari tuntia myöhemmin, opas vei tuttavani hotelliin saakka. Toivoteltuaan hyvää lomaa vaihtuivat myös puhelinnumerot ja lopun arvaattekin.

Ajattelen, että samasta asiasta on kysymys, kun puhumme parannuksesta. Alku kielessä ”parannus”-sana tarkoittaa ”seuraa minua”, eli lammas seuraa paimenta. Jeesus on oppaasi, kun olet eksyksissä oman itsesi kanssa ja synti painaa mieltäsi. Ei hän käske sinua tekemään mitään tekoja, ei edes hyviä ja huonotkin saat jättää menneisyyteen niiden hyvien kanssa. Usko ystäväni tänäänkin: Kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole turvallisella mielellä. Seuraa Opasta, joka ruokkiin tänäänkin eksyneen.

Kevätaurinko

Kevätaurinko kun alkaa paistamaan, alkavat kaikki pölyt, likainen ikkuna ja muut talvella vähemmälle huomiolle jääneet asiat tulla esiin. Tämä on varsinkin naisille tuttua. Hyllykön pienessä kolossakin on pölyä ja ikkuna on kuin ei sitä olisi ikinä pestykään. Mutta valo antaa myös pitkän talven jälkeen voimaa, energiaa luonnolle ja meille ihmisille. Huomaamme, että meidän henkinen olomme paranee. On todella upeata huomata muutoksia, kun linnut alkaa laulamaan, niin siinä mielikin virkistyy monella tapaa. Kevätaurinko tuo lämmön ja lumet alkavat sulaa. Huomaan, että ei sen valon tarkoitus ollutkaan paljastaa minun ikkunani pesemättömyyttä, vaan paljon suurempaa, kun koko luomakunta herää uuteen eloon pitkän talven jälkeen. Tosin pesen myös ikkunan ja pyyhin pölyt oman elämisen laadun takia, mutta huomaan jotain suurempaa: Jumalan suuruuden luomakunnassa eli luonnossa.

Jeesuksesta sanotaan myös, että Hän on Valo. Kun todella ymmärrämme asian, niin huomaamme sen olevan totta. Jumalan sanan tarkoitus on tuoda Valoa meidän elämäämme. Laitetaan pois kaikki murhe ja syyllisyys, ja katsotaan Valoon, Jeesukseen. Ei Jeesus tullut syyttämään, vaan vapauttamaan ja antamaan meille voimaa, uutta elämää, jossa Hän on Valona. Niin kuin ei kevätauringonkaan tehtävänä ole paljastaa ikkunamme likaisuutta, vaan herättää luonto eloon. Valo kyllä paljastaa puutteemme, mutta sen tarkoitus on tuoda elämää, Uskoa Kristukseen. Toki me siistimme asioita, jotka koemme elämän laatua parantaviksi, mutta vain itsemme ja lähimmäistemme takia. Jumala ei meidän tekojamme tarvitse.

Usko, ystävä, tänäänkin kaikki epäilykset, synnit, ja oma mahdottomuutesi anteeksi, sillä Jeesus on sovittanut ne ja sinä olet syytön.

Vähän kerrallaan!

Oletko, ystävä, lapsena pyytänyt jotakin sellaista, mitä et ole saanut äidiltäsi tai isältäsi? Lapsuudessani meille oli rakennettu uusi omakotitalo, jonka seurauksena pihalla oli monenlaista puukalikkaa. Pienenä poikana pyysin isältäni aikuisten puukkoa saadakseni veistellä jotain. Tämä toiveeni ei täyttynyt. En saanut aikuisten puukkoa.

Muistan myös omat lapseni silloin, kun he olivat pieniä. Usein tuli pyyntöjä, joihin en isänä voinut suostua. Varsinkin pojilla oli pienenä usein halu lähteä vähän kauemmas kuin oli lupa mennä. Iän ja taitojen lisääntyessä niin siinä toimittiinkin, että annettiin vähän kerrallaan, mutta vain vähän, uutta aluetta. Ensin oli hiekkalaatikko ja piha-alue, kortteli, lähipuisto jne., sen mukaan miten taidot olivat kehittyneet.

Olet varmaankin pyytänyt Jeesukselta rukouksessa jotain sellaista, mitä et ole saanut, ja mieleesi on tullut, että ei hän minua kuule. Itse olen rukoillen pyytänyt joitakin asioita elämääni, jotka eivät silloin ole toteutuneet. Ajatuksissani olen ollut murheellinen: Ei Herra minua kuullut.

Nyt kuitenkin myöhemmin olen huomannut, kuinka viisas Jeesus on ollut, kun ei ole silloin vastannut rukouksiini myöntävästi. En olisi ollut valmis pyytämääni asiaan. Nyt, ystäväni, haluan tänäänkin rohkaista sinua: Kyllä Jeesus tietää mitä sinä tarvitset, ja myös kuulee rukoukset, siitä saat olla varma. Uskotaan tänäänkin itsemme Jeesuksen armon kautta Jumalan lapsiksi, saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna Herrassa.

Kivi repussa

Oletko ollut erämaavaelluksella ja kantanut painavaa rinkkaa? Minun tuttavani oli sellaisella vaelluksella kouluaikaisen luokkansa kanssa. Hän oli pakannut hyvin kaikki ja riittävästi, koska kyseessä oli viikon reissu Lapin erämaassa. Heti alkumatkasta rinkka tuntui painavalta, ja mitä pitemmälle matka eteni, niin rinkan kantaminen tuntui entistä raskaammalta ja hankalammalta. Ystävälleni oli alkanut tulla hiertymiä olkapäihin. Paino tuntui jo selässä, vaikka oli hyvä rinkka. Myös valmistautuminen reissuun oli ollut riittävä useine lenkkeineen ja harjoituksineen. Retkiseurue joutui lopulta pysähtymään Ruijanpolulle, kun rinkan kantaminen kävi mahdottomaksi. Vanha luokkakaveri, joka toimi oppaana, oli ehdottanut, että rinkan sisältö tulisi tyhjentää ja jakaa kavereiden kesken. Rinkassa oli kaikki tarvittava, mutta yllätys oli ollut suuri, kun joukosta löytyi suuri ja painava kivi. Kiven oli laittanut kiusausmielessä joku seurueeseen kuuluva, ehkä. Varmaankin ymmärrät, että kiven kantaminen erämaassa harmitti ystävääni.

Kristillisessä mielessä meidän pitää myös poistaa ”kivi” repusta, jonka sielunvihollinen, perkele, on sinne laittanut eli kaikki synti ja syytökset, jotka tekevät elämästä raskaan ja vaivalloisen. Se on totta, että me ollaan jouduttu syntiin ja vikaan, mutta ei meidän tule siitä syyllisyyttä kantaa. Onhan kivikin totta, mutta ei meidän tarvitse sitä repussa kantaa.

Kuinka se sitten poistetaan? Ainoa tie on Jeesuksen sovintokuolema. Kun uskot Jeesukseen sovittajana, että hän on juuri sinun takiasi kuollut, sinun syntiesi takia, niin sinä pelastut. Ole ystäväni tänäänkin turvallisella mielellä: Kaikki on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jeesus on kaiken raskaan jo kantanut puolestamme.

Ajelu uudella bensalla!

Kuvittelepa ystävä, että naapurisi on saanut sinut uskomaan, että sinä saat vanhan, yskivän rämäauton käydä tankkaamassa huoltoasemalla aivan ilmaiseksi. Olet alkanut käydä siellä huoltoasemalla ja huomaat, että kun lähdet ajamaan sillä autolla, niin se ei enää nyikään niin paljon kuin ennen. Joka kerta kun käyt tankkaamassa, se auto aina vain paranee. Kun sä tätä ihmebensaa laitat siihen autoon, huomaat, että kaikki ne viat ja puutteet mitä siinä on ollut, alkaa aivan ihmeellisesti tulla kuntoon, ei pala mittareissa airbackit eikä öljyvalot. Se vanha auto alkaa muuttua uudeksi.

Me uskomme, että näin myös meidän Herramme Jeesus toimii, kun me käydään armolähteellä. Kun me saadaan sitä uutta bensiiniä, uutta armoa, niin toipuminen meissä lähtee käyntiin. Toki me ollaan Jumalan lapsia jo heti ensimmäisestä tankkauksesta, siitä kun me uskotaan kaikki synnit ja viat anteeksi. Mutta kuitenkin meidän hengellinen toipuminen, eheytyminen, lähtee näistä tankkauksista, Jumalan sanan kuulosta.

Näin minulle on juuri tapahtunut kirkossa ehtoollisella käydessä sekä Raamattu- ja rukouspiirissä yhdessä Sanaa tutkiessamme. Aivan toisin kuin me voitais ajatella, että me saatais heti allemme uusi Jaguaari ja lähdettäis sillä päästelemään, jotenkin koen, ettei Jumala kaikessa viisaudessaan sitä meille anna, vaan se uusi Jaguaari me saadaan ikuisuudessa.

Bensakauppias

Kuvittelepa tilanne, että sinulla on kylän huonoin auto. Se on aivan ehdottomasti kylän surkein, romuin, ruosteisin auto ja ehkäpä sillä tavalla, ettei sitä ole edes katsastettu. Kylällä alkaa kulkea huhu, että kylään on tullut mies, joka on ostanut kaikkiin kylän autoihin bensaa niin, että sitä saa käydä tankkaamassa kylän huoltoasemalta ihan milloin vain ja niin paljon kuin sitä tarvitsee. Nyt kuitenkin sinulle tulee ajatus:

-   Tämä mun auto, tää on niin romu, katsastamaton ja ruosteinen, ettei se henkilö oo varmaan tarkottanu, että sitä bensaa saa tällaiseen autoon. Kyllä se bensa on varmasti tarkoitettu noihin kalliisiin, uudempiin, paremmin säilyneisiin yksilöihin.

Eikö silloin olisi hienoa, jos sinun luoksesi tulisi naapurinmies joka sanoisi:

-  Hei mä oon kuullu, että se on tarkottanu sen bensiinin aivan kaikenlaisiin autoihin. Se on vielä sellaista laatubensaa, että se on parempaa kuin mikään lyijytön bensa. Sitä voi tankata ihan kaikkiin autoihin ja se kyseinen herra on tarkottanu, että juuri sinäkin menisit tankkaamaan oman autosi.

Ajattelepa ystävä Herraa Jeesusta. Me monesti rukoillaan, että anna Herra mulle mun syntini anteeksi tai anna naapurin Martalle synnit anteeksi. Ystävä rakas, Jeesus on antanut meille kaikki synnit anteeksi, aivan kaikki. Meidän tulee vain uskoa se omalla kohdalla todeksi. Aivan samalla tavalla kuin miehen piti uskoa, että hänenkin autoonsa saa sitä bensaa, meidänkin täytyy vain uskoa Jeesuksen antaneen meille kaikki synnit anteeksi.