Paraskin ihminen tarvitsee Jeesuksen

Keskustelin aikoinani erään henkilön kanssa, joka kertoi, että hän on aina hoitanut hyvin perheensä ja peltonsa eikä ole muutenkaan kenellekään mitään pahaa tehnyt. Häntä kuunnellessani aloin miettiä, miten voisin tällaiselle ihmiselle kertoa Jeesuksesta, joka on syntisen ihmisen sovittaja. Minä sitten muutamalla sanalla kerroin hänelle, että kaikki me ihmiset olemme syntisiä eikä paraskaan ihminen omilla teoillaan kelpaa Jumalalle, vaan me pelastutaan yksin armon kautta. Kerroin, että ihminen pelastuu Jeesuksen sovintotyön kautta, ei sen kautta, kuinka hyvin me ollaan maalliset asiamme hoidettu. Paraskaan ihminen ei voi luottaa omaan onnistumiseensa.

Raamatussa kerrotaan tapahtumasta, jossa mies tuli Jeesuksen luo ja kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta perisi iankaikkisen elämän. Mies sanoi noudattaneensa kaikkia käskyjä ja ihmetteli, mitä vielä pitäisi tehdä. Jeesus käski hänen myydä koko omaisuutensa ja antaa köyhille. Tämä oli miehelle liikaa, sillä hän oli rikas. Jeesuksen tarkoitus oli osoittaa miehelle, että tämän koko kysymys oli huono, sillä ei ihminen voi tehdä mitään pelastuksensa eteen. Jeesuksen opetuslapsetkin olivat hämillään ja kysyivät Jeesukselta, että kuka sitten voi pelastua. Tähän Jeesus vastaa: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”

Tänäänkin tuo asia on samalla tavalla, se ei ole muuttunut miksikään. Ihmisen pelastuminen on Jumalan teko. Jumala valitsi meidät, emme me Jumalaa. On yksin Jumalan armoa, että Hän on antanut meille uskon Jeesukseen syntiemme sovittajana. Pelastus ei ole lähtöisin meistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

Jos sinä siis tunnet, että olet onnistunut elämässäsi hyvin ja olet hyvä omasta puolestasi, niin sinä tuskin tarvitset Jeesusta. Sinun täytyy tulla sellaiseen tilanteeseen, että kysyt: Kuuluuko, Herra Jeesus Kristus, armo vielä minulle? Meistä jokaisesta täytyy tulla syntisiä ja ymmärtää se, että ilman Jumalan armoa ei kukaan pelastu täältä maan päältä, ei ensimmäinenkään ihminen.

Ollaan siis tänäänkin ystävät hyvässä turvassa. Juuri me syntiset saamme luottaa siihen, että Jeesuksen sovintoveri riittää puhdistamaan minutkin kaikesta synnistä.

Huutavan ääni

Rakas ystävä, haluan muutamalla sanalla puhua Johannes Kastajan ja Jeesuksen suhteesta. Jeesuksen serkku äidin puolelta oli Johannes Kastaja, joka jo äitinsä kohdussa sai Pyhän Hengen. Hän oli huutavan ääni erämaassa. Tässä kannattaa huomata, että Johannes oli pelkkä ääni ja Pyhä Henki oli se, joka hänen kauttaan puhui. Johannes itse totesi itsestään, että hän on pelkkä huutavan ääni. Johannes ennusti tulevaa Messiasta, Jeesusta. Johannes huusi, että raivatkaa Herralle tietä.

Kun Pyhä Henki puhuu Jeesuksesta niin siinä nostetaan laaksot eli sillä tarkoitetaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat ahdingossa eivätkä oikein jaksa uskoa. Kukkulat puolestaan alennetaan eli sellaiset ihmiset, jotka luulevat, että he omilla ansioillaan pääsevät taivaaseen, niin ne alennetaan. On hienoa, kun Pyhä Henki puhuu, niin siinä tehdään ihminen pieneksi, maan matoseksi, omasta puolestaan täysin mahdottomaksi kelvata Jumalalle. Paraskaan ihminen ei omilla ansioillaan voi päästä taivasten valtakuntaan. 

Pyhän Hengen eli sen huutavan äänen tunnistaa vieläkin siitä, että Hän kertoo Jeesuksen armosta ja käskee katsomaan Jeesukseen, ei itseen. Meistä itsestämme kun ei löydy mitään hyvää. On hirveän vaarallista, jos alamme tuijottamaan vain omaan syntisyyteemme ja voivottelemaan sitä. Sielunvihollinen nauttii siitä, kun olemme ahdistuneita ja epäileviä.  Jeesuksesta tulee kaikki elämän ilo. Kun me katsotaan Jeesukseen ja hänen sovintotyöhönsä niin siitä tulee uskon voima ja rauha omaan elämään. Jeesuksen pelastamina meillä on turva eikä meidän tarvitse pelätä mitään. Saamme luottaa Jeesuksen täydelliseen armoon.

Vielä nykyäänkin haluan sanoa sen, mitä Johannes jo aikoinaan sanoi, että älä katso itseesi vaan katso Jeesusta. Nyt kun eletään joulun aikaa, niin meidän tulee katsoa seimen lasta ja iloita siitä, että Jumala antoi ainoan Poikansa meidän syntisten edestä. Jeesus on meidän joululahjamme. Tämän meidän joululahjamme, Jeesuksen, turvin me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi ja olla hyvässä turvassa Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

Tie on valmis!

"Valmistakaa Jeesukselle tie tasaiseksi, aukaiskaa portit Vapahtajalle,” kuului radiosta laulu, kun ajelin töistä kotiin. Siinä hyvää asvaltoitua tietä ajaessani aloin miettiä, miten minä voin olla valmistamassa tietä Jeesukselle ja mihin sitä tietä tarvitaan. Ajattelen, että Jeesukselle tien valmistaminen on sitä, että kerromme ihmisille Jeesuksesta, joka on sovittanut jokaisen synnit. Me, minä tai sinä, emme pysty kenessäkään herättämään uskoa, mutta me voimme kertoa Jeesuksesta, jotta Pyhä Henki sitten herättää uskon. Me voimme olla aukaisemassa portteja Jeesukselle monilla käytännön teoilla. Voimme esimerkiksi soittaa ystävälle tai jutella naapurille ja kysyä kuulumisia. Samalla voimme kertoa olevamme menossa johonkin hengelliseen tilaisuuteen ja että olisi kiva saada seuraa. Siinä sitten on luontevaa kysyä, haluaisiko naapuri lähteä mukaan.

Kotona otin Raamatun esiin ja luin, miten tuo tien tasoittaminen on Raamatussa sanottu. Jesajan kirjassa puhutaan ensin tien raivaamisesta autiomaahan. Suomessa Jumalaan uskominen on vähentynyt viime vuosina selvästi. Jeesukseen syntien sovittajana ja ainoana mahdollisuutena päästä Jumalan yhteyteen uskoo enää pieni osa suomalaisista. Olemme siis aika lähellä sitä tilannetta, että tietä täytyy raivata autiomaahan.

Raivaaminen on monelle tuttua, kun täytyy karsia pusikkoa ja pientä puun alkua, jotta voi istuttaa jotain uutta, esimerkiksi laajentaa puutarhaa. Toisaalta raivaamisesta minulle tulee mieleen vinttikamari, johon on vuosien saatossa viety kaikenlaista ylimääräistä ja sitten se pitäisi taas saada asuinkäyttöön. Ajattelepa noita tilanteita ihmiseen sovellettuna. Meille kertyy helposti monia turhia asioita elämäämme, jotka täyttävät ajatusmaailmamme ja aikamme. Jeesus unohtuu kaiken muun alle ja tuota muuta täytyy alkaa raivata, jotta tilaa Jeesukselle taas tulee. Mikä sinun elämässäsi vie paljon aikaa, mutta ei ole välttämätöntä eikä ehkä edes tarpeellista? Sitä minä tai kukaan muukaan kuin sinä itse ei voi määritellä. Minä voin omasta puolestani rukoilla ja pyytää Pyhää Henkeä kirkastamaan minulle, mitkä sellaiset asiat täyttävät päiväni, jotka vain tuovat kiirettä ja stressiä, ja joista voisin raivata aikaa Jumalan Sanalle ja rukoukselle tai vaikka raamattupiirille.

Jeesus odottaa sinua tälläkin hetkellä. Hän haluaa viettää aikaa kanssasi ja olla ihan kaikessa päiväsi askareissa mukana. Jeesus on sovittanut sinunkin syntisi ja uskomalla tämän syntien sovituksen koskevan myös sinua, pääset taivaan Isän lapseksi. Samalla Hän lahjoittaa sinulle Pyhän Hengen oppaaksi koko elämäsi matkalle. Jos Jeesus ei vielä ole sinun Pelastajasi, niin pyydä häntä tulemaan elämääsi. Hän on valmistanut sinulle tien ja sinä saat vain tulla. Jäädään tänäkin päivänä Jeesuksen läsnäoloon ja iloon. Tie on jo valmis!

Laupias Jeesus

Meidän jokaisen elämässä voi tulla sellainen kriisitilanne, jossa meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin se, että Jeesus sitoo haavamme, vuodattaa niihin öljyä ja viiniä eli puhdistaa meidät armon evankeliumilla ja ottaa täydelliseen hoitoonsa. Laupiaan samarialaisen vertaus puhuu juuri tästä. Siinä mies lähti pyhästä kaupungista Jerusalemista Jerikoon, joka on 260 metriä meren pinnan alapuolella oleva kaupunki. Hän joutui matkalla ryövärien käsiin, häneltä vietiin kaikki vaatteet ja hänet piestiin puolikuoliaaksi. Ensin loukkaantuneen ohitse meni pappi, joka ei uskaltanut auttaa, koska ei tiennyt oliko mies elossa. Jos pappi olisi koskenut kuolleeseen, niin hän olisi saastunut ja hän olisi joutunut puhdistuakseen suorittamaan pitkät, häpeälliset ja kalliit uhrimenot, jotta olisi ollut taas kelvollinen hoitamaan papin tehtäviä. Hänen perässään tuli leeviläinen, joka todennäköisesti näki papin toiminnan ja ajatteli toimia samoin.

Tässä vertauksessa pappi ja leeviläinen edustavat Jumalan lakia. Hengellisesti tuon matkalaisen oli sielunvihollinen perkele ryöstänyt ja hänen oli täysin mahdoton saada itse itseään kuntoon. Jos me ollaan syntisairaita ja synti on saanut meidät iskettyä haavoille, niin myöskään Jumalan laki ei voi meitä parantaa. Sitten paikalle tulee samarialainen, josta ajattelen, että hän on Jeesus itse. Hänen tuli sääli miestä ja hän halusi auttaa.  Ensin hän sitoi loukkaantuneen haavat ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti loukkaantuneen juhtansa selkään. Hän vei miehen majataloon ja hoiti ensimmäisen yön haavoittunutta itse. Aamulla hän antoi majatalon pitäjälle kuukauden hoitoa vastaavan summan rahaa ja lupasi vielä palatessaan maksaa kaiken, mitä sen lisäksi kuluu.

Tämä on myös sillä tavalla jännä vertaus Jeesuksesta itsestään, että on todennäköistä, että samarialainen tiesi jo viedessään loukkaantuneen majataloon, että hänet tullaan tappamaan. Samarialaisen ei ollut lupa mennä juutalaiseen majataloon ja häntä myös pidettäisiin todennäköisenä syyllisenä pahoinpitelyyn ja siksi hänet kivitettäisiin.

Tämä on jotenkin niin täydellinen kuva Jeesuksen sovitustyöstä. Sinä, ystävä, joka tunnet itsesi syntisairaaksi ja synti on päässyt sinun elämäsi voittamaan ja koet mahdottomaksi kelvata Jumalalle, niin ajattele tätä vertausta. Ajattele, että sinä olet tuo haavoitettu matkalainen siellä Jerikon tiellä ja Jeesus tulee ja hoitaa sinut. Tänäänkään ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin uskoa Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle ja luottaa siihen, että Jeesus hoitaa ja parantaa meidät. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että Jeesus on kaikki meidän synnit sovittanut. Aamen

Jeesus kutsuu vapauteen

Elämme tällä hetkellä adventin aikaa. Lapsiperheissä joka aamuinen kalenterin luukun avaaminen pitää yllä joulun odotusta. Joskus kuitenkin tuntuu, että kaikenlainen hässäkkä kadottaa alleen todellisen joulun odotuksen. Voimme silti aika paljon itse vaikuttaa siihen, annammeko levottomuuden vallata mielemme vai odotammeko tulevaa juhlaa ilolla.

Juhlailo voi syntyä, jos mielessämme on vapaus. Tämä vapaus on sitä, että saamme odottaa Vapahtajamme syntymäjuhlaa, joka ei pakota mihinkään. Meidän ei tarvitse juhlia samalla tavalla kuin toiset. Meidän ei tarvitse pitää kiinni kaikista sukumme perinteistä, jos ne tuntuvat ahdistavilta. Jeesus kutsuu meitä vapauteen. Hän kutsuu meitä myös hiljentymään ja keskustelemaan kanssaan. Voimme lukea Raamattua ja hartaustekstejä. Rukouksessa voimme kertoa kaikki asiamme Jeesukselle. Kun jatkamme säännöllistä yhteyden pitoa Jumalan kanssa, opimme tuntemaan Häntä paremmin ja myös ymmärtämään omaa elämäämme paremmin.

Odotus, niin kuin nyt tämä Jeesuksen syntymäjuhlan odotus, on valmistautumisen aikaa. Valmistautuminen voi olla kiirettä, mutta silloin juhlasta tulee helposti taakka. Siksi haastankin sinua nyt rauhoittumaan, kuulostelemaan, mitä asioita sinun elämässäsi on sellaisia, joista voisit alkaa keskustella Jumalan kanssa. Jumala rakastaa sinua niin paljon, että Hän antoi ainoan Poikansa kuolemaan sinun edestäsi. Hän haluaa olla läsnä sinun elämässäsi joka hetki. Älä jätä tätä mahdollisuutta käyttämättä, vaan juttele taivaallisen Isäsi kanssa. Anna Hänen tulla joka päiväiseen elämääsi ja huomaat, että myös joulu ja sen odotus saa aivan uuden sisällön. Saat iloita siitä, että kelpaat sellaisena kuin olet ilman suorittamista. Kaikki on jo valmistettu. Jeesus on sinun syntisi sovittanut ja armosta sinut pelastanut ja sinä olet vapaa!

Pyhä Henki antaa ymmärrystä

Pienessä kylässä eräs maalaisisäntä osti itselleen uuden Solifer-mopon. Ylpeänä hän esitteli sitä kyläläisille kaupan pihalla ja lähti sitten ajamaan kotiin. Kului viikko eikä isäntää näkynyt. Sitten eräänä päivänä hän ajeli mopollaan kaupan pihalle. Kyläläiset ihmettelivät, missä hän oli ollut. Tähän isäntä selittämään: ”Minä luin ohjekirjan tarkkaan ja siellä sanottiin, että sisäänajoa 500 kilometriä. Nyt minä olen viikon ajanut pirttiä ympäri. Olihan se vähän hankalaa, mutta ohjeita täytyy noudattaa.”

Tämä tietenkin on vitsi, mutta siinä piilee kuitenkin totuuden jyvä. Raamatussa vastaan tulee myös käytäntöjä ja yhteiskunnallisia asioita, jotka ovat meille vieraita. Jos emme ymmärrä tilannetta ja historiaa, joka alkutekstin aikana on ollut, mutta koetamme kuitenkin noudattaa sitä kirjaimellisesti, menemme helposti harhaan. Yksi tällainen asia on se, kun Paavali sanoo, että nainen vaietkoon seurakunnassa. Paavali sanoo tämän Korintin seurakunnalle, joka oli uusi, noin viisi vuotta vanha. Tuohon aikaan vain miehet olivat saaneet käydä koulua ja oppia lukemaan. Miehet olivat myös tottuneet käymään synagogassa ja kuuntelemaan ja keskustelemaan uskosta ja Jumalasta. Nyt kun tuli kristillinen seurakunta, niin naiset saivat myös tulla tasavertaisesti mukaan seurakunnan kokoontumisiin. Naiset eivät olleet tähän tottuneet ja he alkoivat kesken kaiken puhumaan keskenään kovalla äänellä kaikesta siitä, mitä kuulivat, mutta eivät ymmärtäneet. Tähän Paavali sanoi, että nainen vaietkoon seurakunnassa. Hän tarkoitti tällä sitä, ettei siellä kesken puheen voinut ruveta kyselemään, vaan naiset voisivat kysyä kotona aviomiehiltään niistä asioista, joita eivät ymmärtäneet. Mietipä kuinka monta sellaista asiaa, jotka eivät mitenkään tähän liity, on tällä Raamatun kohdalla perusteltu.

Raamattua lukiessa on tärkeää koko ajan pitää mielessä ydin, se, että Jeesus on sovittanut koko maailman synnin. Uskomalla Jeesukseen omien syntiesi sovittajana sinä pelastut. Jeesuksen pelastamana saat Pyhän Hengen, joka opettaa sinua koko elämäsi ajan. Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta ja auttaa sinua ymmärtämään Jumalan tahtoa. Raamatussa on monia kertomuksia, joissa osaksi kuvataan sitä aikaa, jolloin kertomus on kirjoitettu. Niissä oleellista ei ole se, onko nykyään samanlaiset käytännöt kuin silloin, vaan tärkeää on löytää armollinen Jeesus. Saamme luottaa siihen, että Jumalan Sana on totta ja Pyhä Henki ohjaa meidät taivaan kotiin.

Ystävä, joka tänä päivänä olet ahdistunut, sinä saat uskoa Jeesuksen armon omalle kohdallesi. Ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Nälkäiset ravitaan

Saimme vaimoni kanssa käydä sunnuntaina kirkossa. Kirkon jälkeen menimme ravintolaan syömään. Mennessämme meillä oli mahdoton nälkä ja malttamattomina odottelimme, että saisimme ruuan pöytään. Siinä istuessamme naapuripöytään tuli seurue, jossa eräs nainen kovaan ääneen kertoi tarjoilijalle, että hänellä ei ole yhtään nälkä, koska hän on jo syönyt, mutta olisiko heillä mitään tarjottavana tällaiselle. Tarjoilija selitti naiselle, että nuo salaatitkin ovat kyllä kovin täyttäviä.

Kristillisesti tuota ajatellessa sillä on oikeasti merkitystä, millä mielellä me menemme Sanan kuuloon, jumalanpalvelukseen, raamattupiiriin tai hengelliseen kokoukseen. Jos menemme sinne täytenä, niin kuin tämä rouva meni sinne ruokaravintolaan maha täynnä, niin tuskin me nautimme siitä ravinnosta, mitä saamme. Kun me menemme hengelliseen tilaisuuteen sellaisella mielellä, että olemme omasta puolestamme tyhjiä, niin silloin me haluamme kuulla Jeesuksen armosta. Sanasta ja ehtoollisesta saamme sitä ravintoa, jota me tarvitsemme. Näin ravittuina saamme lähteä kylläisinä, ”maha täynnä”, jatkamaan elämää.

Raamatussa Jumala on luvannut ravita nälkäiset. Me olemme kaikki yhden päivän kristittyjä ja tarvitsemme ravintoa joka päivä. Eilinen usko ei auta tänään, vaan meidän täytyy tänäänkin uskoa Jeesus syntiemme sovittajaksi, niin kuin kaikkina muinakin päivinä.  Me saamme nauttia Jeesuksesta joka päivä sen yhden päivän verran. Hän on meidän hengellinen ravintomme, joka täyttää nälkäisen.

Jeesus sanoo, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Sinä ystävä, joka koet olevasi nälkäinen, saat sanoa Jeesukselle ja itsellesi: Jeesus tule elämääni ja ota minut. Jeesus oikeasti tulee elämääsi ja saat nauttia Jeesuksen armosta. Ravitse itseäsi Jumalan Sanalla myös kotona. Saatavilla on paljon hyviä hartauskirjoja, josta voi lukea aamulla tekstin ja sen jälkeen rukoilla kaikki ne asiat, jotka siinä hetkessä tulevat mieleen. Päivä on myös hyvä päättää rukoukseen. Jos sinun on vaikea lukea, niin nykyään voi kuunnella Raamattu luettuna, ja myös kristillistä opetusta voi kuunnella netistä. Jumalalta saamme jokapäiväisen leipämme niin ruumiillisen kuin hengellisen nälkämme tyydyttämiseksi. Jää, ystäväni, tänäänkin Jeesuksen armon varaan ja anna hänen täyttää kaikki tarpeesi.

Jeesus rakastaa sinua

Raamatussa pitkin matkaa on kohtia ja kertomuksia Jumalan huolenpidosta ja rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Kun sen alkaa ymmärtää, niin ehkä jollain tasolla ymmärtää myös Jumalan rakkauden suuruuden. Myös Jumalan viha tulee esille, mutta lopulta anteeksianto peittoaa kaiken pahan. 
Joulun ihmeessä on kyse Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Jeesus ja hänen elämänsä ja kuolemansa, syntien anteeksianto on Jumalan lahja meille. Ajattele, että meidän ei tarvitse kuin ottaa tuo lahja vastaan. Jumala on siitä iloinen, että niin teemme, koska hän on meille lahjan valmistanut eli vapauden ja ilon, ikuisen elämän. Jumalan pyyteetön rakkaus on valtavan suuri asia emmekä pysty sitä koskaan täysin ymmärtämään. Mehän aina haluamme jotain vastalahjaksi, jos olemme jotain antaneet.
    Jeesus siis tuli maailmaan meidät pelastamaan pahan vallasta. Hän on Vapahtaja, joka haluaa auttaa meidät pois omien pahojen tekojemme kahleista. Hän on myös esirukoilijamme. Ajattele, että Jeesus itse rukoilee puolestamme, nytkin. Me voimme liittyä rukoukseen ja kokea Hänen rakkautensa ja läsnäolonsa. Se rakkaus muuttaa asioita elämässämme. Jeesus myös lohduttaa ja varjelee ja siunaa elämäämme. Hän antaa rauhan tunteen. Hän on Rauhanruhtinas.  Hän tietää meidän heikkoutemme, eikä vaadi meiltä mitään vastalahjaksi. Riittää kun etsit Hänen seuraansa ehkä sanoin, rukouksin, huokauksin, ajatuksin. Tapoja on monia, mutta siinäkin Jeesus auttaa, kun huomaa pyyntösi tai huokauksen. 
 Jää Jeesus meitä siunaamaan.
Kirjoittanut: Päivi Harberg

Ole oma itsesi, Jeesus on kanssasi

Rakas ystävä, tänä syksyn harmaana päivänä haluan tervehtiä sinua Jumalan armolla ja rauhalla ja kertoa siitä, että Jeesus rakastaa meitä syntisiä ihmisiä. Jumala tuntee meidät ja katsoo meidän sydämeen. Jumala haluaa olla armollinen meille suurille syntisille, jotka ymmärrämme sen, että meillä ei omasta puolestamme ole Jumalalle mitään annettavaa. Kaikki meidän oma hyvyys ja pahuus joutaa samaan romukoppaan. Yksin Jeesuksen sovitustyö meidät pelastaa.

Kerran eräässä seurakunnassa oli pitkään ollut väittelyä siitä, että pitäisikö tietyssä tilanteessa istua vai seistä. Asiasta ei päästy yhteisymmärrykseen ja sitten muistettiin arvostettu vanhus, jonka mielipidettä kaikki kunnioittivat. Seisomisen kannattajat kertoivat tilanteen ja kysyivät, onko seisominen oikein. Tähän vanhus vastasi, että on. Kysyjät tulivat vastauksesta hyvin iloiseksi. Istumisen kannattajat kuitenkin kysyivät, että eikö istuminen sitten ole oikein, johon vanhus vastasi, että on. Tässä opetuksessa on suuri viisaus siinä, että jos me tehdään asioita Jumalalle ulkonaisesti, lakia täyttäen, niin se on turhaa. Ulkonaisissa tavoissa on erilaisia vaihtoehtoja, jotka voivat kaikki olla oikeita. Kun meidän sydän tunnistaa, että tämä on minulle sopiva tapa olla Jumalan edessä, niin silloin se on hyvä. Pyhä Henki ilmoittaa tänäkin päivänä, mikä on oikein tai väärin. Jos me tehdään asioita Jumalan armosta, niin se on oikein. On myös asioita, joita emme itse ymmärrä, ja silloin saamme rukoilla Jumalalta ymmärrystä.

Jumala tuntee meidät ja meidän sydämemme. Raamattu sanoo, että vaikka teidän sydämenne tuomitsee teidät, niin Jumala on suurempi kuin teidän sydämenne. Se tarkoittaa sitä, että vastoin kaikkia omia tuntemuksiamme, saamme uskoa Jumalan armon omalle kohdalle. Sinäkin ystäväni, joka epäilet Jeesuksen armon riittävyyttä sinulle, niin usko, että Jeesuksen sovintoveri on sinun puolestasi vuotanut ja se riittää.  Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan Jeesuksen armo tänäkin päivänä todeksi.

Muistoista lohdutusta

Tänä pyhäinpäivänä mieleeni on noussut monia virsiä, joita lapsena perheessämme ja naapurustossa veisattiin. Elin kristityssä kyläyhteisössä, jossa virsiä veisattiin paljon, kirkossa käytiin usein ja silloinkin, kun ei menty kirkkoon, jumalanpalvelus kuunneltiin radiosta. Seuroja järjestettiin myös lähes joka viikko vuorotellen eri kodeissa ja niihin kokoonnuttiin koko perheillä. Seuroistakin mieleeni on jäänyt erityisesti virret. Puheet oli ehkä lapselle liian vaikeita, mutta seurojen tunnelmaa muistan lämmöllä.

Virsi, joka laulettiin aina, kun kokoonnuttiin yhteen, on ”Herraa hyvää kiittäkää”. Tuo virsi veisattiin, vaikka olisi ollut surua. Nyt ajattelen, miten lohdullista oli esimerkiksi hautajaisissa, kun pystyi luottamaan siihen, että taivaan ja maan herruus on Jumalalla. Meidän jokaisen elämä on Jumalan käsissä. Täällä maan päällä elämässämme on paljon surua ja vaikeuksia, mutta niissäkin saamme luottaa rakastavan Jumalan huolenpitoon ja johdatukseen.

Toinen tänään vahvasti mieleeni nouseva virsi oli isäni lempivirsi ja alkaa sanoilla: ”Myös isämme uskoivat ennen ja kylvivät, leikkasivat”. Maaseudulla, jossa pääasiallinen elinkeino on maatalous, tuon virren sanoilla jätetään Jumalan haltuun se, että pellolta saadaan vuoden sato. Nyt huomioni on kiinnittynyt siihen, miten täysin tuossa virressä jätetään armollisen Jumalan käsiin paitsi tämän maallisen elämän toimeentulo, niin myös hengellisesti itsemme ihan kokonaan. Siinä nöyrrytään Jeesuksen ristin juurelle ja pyydetään armahdusta. Siinä pyydetään, että Pyhä Henki vaikuttaisi meissä halua kertoa Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta kaikille. Lopuksi katse suunnataan iankaikkisuuteen ja siihen mekin saamme tänään katseemme suunnata: ”Vaan kerran kun pääsemme Karitsan luo, soi laulumme uusi kuin pauhaava vuo. Se iäistä kiitosta Herralle soi, hän armahti, taivaaseen toi.”

Luonto kuvaa Jeesusta

Lehdet ovat puista pudonneet ja maisema on jollain tavalla kaunis, ehkä karu ja kylmä. Luonnossa monet kasvit kuolee pakkasten tullessa tai ainakin alkavat lepokauden. Jotain kuolee kunnes taas uutta alkaa syntyä. Lepokausikin on tarpeen: pysähtyneisyys, hiljaisuus. Nämä asiat kuvaavat myös meidän ihmisten elämää, elämän eri vaiheita. Minulle tulee mieleen myös Jeesuksen elämä ja kuolema. Jeesus kuoli, jotta me saisimme elää! Hän kuoli meidän syntiemme tähden, jotta me saisimme armon ja anteeksiannon. Jumala rakasti ja rakastaa meitä niin paljon, että uhrasi ainokaisen poikansa, ettei kukaan, joka Häneen uskoo, hukkuisi. Jeesus nousi ylös taivaisiin Jumalan luo, kirkkauteen, jossa mekin saamme jonain päivänä olla. Tuo kirkkaus on kuin uusi kevät, jolloin jälleen täällä kylmässä, pimeässä maassakin alkaa valo lisääntyä, puut vihertyvät, kukat kukkivat ja linnut laulavat. Tarvitaan kuitenkin myös tuo pimeä aika. Vanhan voi jättää pois, synnit voi saada anteeksi ja uutta voi tulla tilalle, uutta kasvua, valoa, iloa ja vapautta. 
  Me emme voi itse kovin paljon saada aikaan tai vaikuttaa. Huomaamme usein, että yritämme kaikkemme, mutta silti asiat eivät mene niin kuin olisimme halunneet tai toivoneet. Luonto elää omaa elämäänsä, vuodenajat tulevat ja menevät.  Säihinkään emme pysty vaikuttamaan; ne ovat mitä ovat. Silti kuitenkin luotamme uuden kevään tuloon. Toivottavasti uskomme myös Jeesuksen sovitustyöhön eli siihen, että voimme jättää kaikki murheemme ja pahat tekomme Hänen eteensä rukouksin ja Hän vapauttaa meidät niistä ja siunaa elämäämme. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, Jumalan sana Raamatussa antaa meille sitä kirkkautta ja valoa elämään sekä toivoa tulevaan. Jumalan sana on elävää niinkuin luontokin. Samat kohdat voi lukea aina uudelleen ja kuitenkin löydät aina uutta. Kun katselet maisemaa, luontoa, samassa kohdassa, niin sekin muuttuu koko ajan: valot ja varjot, monet asiat vaikuttavat näkymään. Raamatun Sana avautuu eri tilanteissa uudella tavalla ja voit kokea uudistumista ja ymmärrystä tai vaikka lohdutusta. Se on Jumalan puhetta sinulle. Se synnyttää uutta kasvua, toivoa, kirkkautta elämääsi, sydämeesi.    
Kirjoittanut: Päivi Harberg  

Erilaisiksi luotuja

Meillä ihmisillä on luonnollinen taipumus verrata omaa elämäämme toisten ihmisten elämään. Teemme sitä niin, että ihmettelemme jonkun toisen toimintaa, mutta myös niin että vähättelemme omaamme verratessamme itseämme toisiin. Tätä olen miettinyt retkeillessämme Suomen ihanissa, mutta niin erilaisissa metsissä. Hämeessä metsät ovat tiheitä ja kivikkoisia. Siellä kulkeminen on hidasta, koska täytyy kiertää kiviä ja siirtää oksia pois osumasta kasvoihin. Siellä ei myöskään näe määränpäätä, vaikka se olisi jo lähellä. Lapissa mäntykankaat ovat valoisia ja helppokulkuisia. Metsänpohja on kovaa hiekkaa, kulkeminen helppoa ja määränpää näkyy kauas. Toisaalta Lapissa on myös isoja soita, joissa kyllä näkee kauas, mutta kulkeminen on haastavaa, koska joka askel täytyy miettiä ja kiertotie voi tulla hyvinkin pitkäksi, koska suora tie upottaisi. Tässä vain muutama kuva Suomen luonnosta.

Samalla tavalla meidän ihmisten elämänmatka kulkee hyvinkin erilaisissa maastoissa. Meillä jokaisella on oma viitekehyksemme, josta katsomme asioita. Elämänvaiheemme vaikuttavat ajatteluumme ja myös uskon elämäämme. Sen vuoksi emme saisi verrata omaa elämäämme toisen elämään. Vaatimalla toiselta samaa kuin itseltämme, olemme tuomitsevia kristittyjä. Eräs ystäväni kertoi, miten Jumala puhutteli häntä. Hän oli seurannut toisia uskon sisaria ja veljiä ja mielessään tuominnut heidän ulkoista käytöstään ja tapaansa osoittaa uskoaan. Silloin hän oli mielessään kuullut sanat: ”Älä tuomitse. Enhän minäkään tuomitse sinua.” Ystäväni koki tuon vahvana Jumalan puhutteluna ja sen jälkeen hänen on ollut paljon helpompi hyväksyä erilaiset tavat elää kristittynä.

Nuo samat sanat Jumala haluaa sanoa meille jokaiselle. Hän on luonut jokaisen ihmisen yksilöksi. Ei ole kahta täysin samanlaista ihmistä. Jopa identtisten kaksosten elämä on erilaista, vaikka ovatkin perimältään samanlaisia. Jumala on muovannut jokaisen ihmisen jo hedelmöittymisen hetkellä ja valmistanut hänelle elämän. Golgatan ristillä Jeesus on sovittanut jokaisen ihmisen synnit. Sinun elämäsi ja syntisi kuuluvat tähän joukkoon. Luota siis elämäsi rakastavan Isän ja armollisen Jeesuksen käsiin. Saat luottaa siihen, että sinun elämäsi on hyvissä käsissä silloinkin, kun se tuntuu suolla tarpomiselta tai pimeässä kivikkoisessa kuusikossa ryömimiseltä. Isä on elämäsi suunnitellut, Jeesus on syntisi sovittanut ja Pyhä Henki on elämässäsi joka hetki läsnä.

Anna taakkasi Jeesukselle

Ajatteletko sinä ikeestä, että se on apu vai taakka? Minun mielessäni ies on aina yhdistynyt raskaaseen kuormaan ja vaivannäköön. Vasta viime aikoina olen ymmärtänyt, että ikeen tarkoitus on helpottaa työntekoa ja tehdä taakka kevyemmäksi. Ikeen avulla kaksi härkää on laitettu yhteen vetämään samaa kuormaa tai auraa. Iestä on käytetty myös vesiämpäreiden kantamiseen. Suomessa tällaista kantoiestä on sanottu ämmänlängiksi. Ne ovat muotoutuneet hyvin hartioille ja tehneet painavien ämpäreiden kantamisen mahdolliseksi.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus kehottaa kaikkia työn ja kuormien uuvuttamia tulemaan hänen luoksensa, niin hän antaa meille levon. Heti tuon perään Jeesus käskee meitä ottamaan hänen ikeensä harteillemme ja sanoo sen olevan hyvä kantaa ja hänen kuormansa olevan kevyt. Mitä ne kuormat sitten ovat, jotka meidät uuvuttavat? Ne voivat olla murheita perheessä, taloudellista ahdinkoa tai vaikeaa sairautta. Ne ovat myös syntejä, joita kannamme itsessämme. Joillekin suurin painolasti tulee siitä, että yrittää täyttää kaikki ne vaatimukset, joita luulee Jumalan häneltä vaativan. Apostolien teoissa varoitetaan laittamasta Jeesukseen uskovien niskaan sellaista iestä, jonka painolastina on erilaisia sääntöjä, joita täytyy noudattaa. Tällaisten kuormien alle me uuvumme.

Meitä uupuneita Jeesus nyt kutsuu ottamaan toisenlaisen ikeen. Se on sovelias. Se sopii juuri sinun harteillesi. Se ei paina eikä hierrä. Ies on kuitenkin tarkoitettu kantamisen ja työnteon avuksi eli Jeesuksen pelastaminakin meidät on tarkoitettu tekemään työtä siinä elämäntilanteessa, joka meillä on ja levittämään evankeliumia armollisesta Jeesuksesta. Se taakka, joka meidän kannettavaksemme annetaan ei kuitenkaan ole liian raskas. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus on syntimme sovittanut eli syntikuormaa meidän ei enää tarvitse kantaa. Jeesus on myös täyttänyt lain eikä meidän enää tarvitse miettiä erilaisia pukeutumiseen, syömiseen tms. liittyviä sääntöjä. Sairauksia ja muita elämän murheita joudumme kantamaan, mutta niitäkin Jeesus kantaa vierellämme yhdessä kanssamme. Ja mikä ihaninta: saamme joka hetki kertoa Jeesukselle kaikki asiat, jotka mieltämme painavat. Hän kuulee meitä ja tuo meille avun. Vaikeissakin tilanteissa saamme kääntää katseemme itsestämme Jeesukseen ja luottaa siihen, että hän vie meidät tämän elämän läpi perille iankaikkiseen elämään.

Tiellä ken vaeltaa

Jeesuksen seurassa kulki paljon ihmisiä. Osa Jeesuksen seuraajia, osa vahingossa paikalle tulleita ja osa uteliaita ehkä jopa niitäkin, jotka halusivat tulla haastamaan Jeesuksen kysymyksillään. Oli ihmisä, jotka uskoivat siihen, että Jeesus voi parantaa heidät sairaudestaan. He siis uskoivat Jeesukseen. Sen uskon he olivat mieleensä saaneet Pyhän Hengen avulla, joka vaikuttaa niin, että pystyy näkemään ja uskomaan. Se on siis lahja ja lahjana sairaat saivat ja saavat tulla terveiksi. Paraneminen tarkoittaa myös mielenmuutosta ja monia asioita. Kaikki tapahtuu Jumalan tahdon ja suunnitelman mukaan. Aina ei niin kuin me olisimme halunneet. Aina ei meidän aikataulujen mukaan.
  Tiellä Jeesuksen kanssa vaelsi erilaisia ihmisiä. On jotenkin kiehtovaa ajatella ihmisten erilaisuutta ja erilaisia odotuksia. Tiellä vaelsi myös niitä, jotka eivät odottaneet mitään, vaan kulkivat muiden mukana mutta saattoivat yllättyä, kokea jotain suurta, joka muutti heidän elämäänsä. Jeesus muuttaa ihmisen elämän eri tavoin jokaisen kohdalla. Jeesuksen rakkaus erilaisia ihmisiä kohtaan muuttaa ihmisen, koska silloin ihminen kokee vapautuneensa synneistään ja hän saa rauhan, anteeksiannon.  Joskus Jeesuksen vastustajatkin saattoivat yllättyä. Näitä tilanteita löytyy Raamatusta.  
  Jeesus oli aikanaan persoona, joka herätti monenlaisia ajatuksia ja tunteita ja Hän on sitä edelleenkin. Tuo laulu ; tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa; kuvastaa jotenkin Jeesuksen moninaisuutta. Hän syntyi vaatimattomiin oloihin ihmiseksi, eli yksinkertaista elämää hyvin erilaisten ihmisten keskellä ja oli köyhien, syntisten ihmisten ystävä. Silti hän oli ja on iankaikkisesti Jumalan poika. Hän on Kuningas, joka ratsataa aasilla ihmisten keskellä. Kruunua, valtikkaa et lainkaan sä nähdä saa, mahtavat ovat muualla, suurissa saleissa.  
  Mekin voimme siis lähteä seuraamaan tuota ihmeellistä Vapahtajaa sellaisina ihmisinä kuin olemme ja kulkea tietämme Hänen kanssaan.
Kirjoittanut: Päivi Harberg

Elävä Sana

”Bookstaavi kuolettaa, sana tekee eläväksi.” Tällä tavalla vanhat ihmiset lapsuudessani sanoivat. Nykyään olen kuullut saman sanonnan muodossa: ”Kirjain kuolettaa, Henki tekee eläväksi”. Raamattupiirissämme yksi piiriläinen kertoi, että ennen sanottiin ”kuolettaa” silloin, kun joku oli puudutettu. Ajatellaanpa, mitä tuo tarkoittaa. Hammaslääkärissä voidaan laittaa puudutus. Kun hammaslääkäri sitten alkaa tehdä jotain hampaillesi, niin et tunne mitään. Jos kirjain puuduttaa, niin silloin vain luet tai kuulet, mutta et pysty vastaanottamaan, koska olet ihan puutunut, tunnoton. Tämä tila voi olla sinulla, kun luet Raamattua tai kuuntelet Jumalan sanaa. Omasta tilastasi johtuen sana on sinulle pelkkiä kirjaimia. Jos Pyhä Henki ei sanaa avaa, niin sinä et pysty sitä vastaan ottamaan. Vain Pyhä Henki voi tehdä sanasta elävän eli sellaisen, jonka me ymmärrämme Jumalan sanana ja se opastaa meitä oman elämämme matkalla. Ilman Pyhää Henkeä Raamattukin on vain kirjaimia ja tarinoita. Ymmärrystä emme siihen itsestämme voi saada.

Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus oli suuren väkijoukon kanssa matkalla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Väkeä oli paljon ja osa kulki Jeesuksen edellä. Tien varrella oli kaksi sokeaa, joille ihmiset kertoivat Jeesuksen olevan tulossa. Sokeat huusivat: ”Herra, Daavidin poika, armahda meitä!” Miten nuo sokeat tiesivät, että Jeesus on Daavidin poika, odotettu Messias? Ei mitenkään muuten kuin, että Pyhä Henki sen heille kertoi. Jeesus armahti noita sokeita ja he lähtivät seuraamaan Jeesusta. Nykyäänkin ihminen, joka ei tunne Jeesusta, on kuin sokea. Hän voi kuulla Jeesuksesta, mutta sillä ei ole hänelle mitään merkitystä, koska kirjain vain puuduttaa, ellei Pyhä Henki tee sitä eläväksi. Pyhä Henki ohjaa Jeesuksen luo ja herättää uskon Jeesukseen syntiemme sovittajana ja pelastajanamme.

Tänäkin päivänä saat pyytää Jeesusta armahtamaan sinua ja antamaan kaikki syntisi anteeksi. Jeesus aivan varmasti sen tekee ja saat lähteä seuraamaan Häntä. Tutki Raamattua pieni jakso kerrallaan ja juttele taivaan Isän kanssa kaikista asioistasi. Älä kuitenkaan jää yksin, vaan liity Jeesuksen seuraajien joukkoon. Etsi seurakuntayhteys omalta paikkakunnaltasi. Hakeudu raamattupiiriin tutkimaan Sanaa yhdessä toisten kanssa ja käy jumalanpalveluksissa, joissa Jumala palvelee sinua Sanan ja ehtoollisen kautta. Yhdessä kulkiessa matkanteko on mukavampaa.

Silta Jumalan luo

Me elämme tällä hetkellä monella tapaa hyvää aikaa, ei ole ollut sotaa pitkään aikaan, on ruokaa, vaatteita ja lämpöä riittävästi. Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että kaiken tämän me olemme saaneet Jumalalta. Tässä hyvässä ajassa on myös omat huonot puolensa. Ehkä merkittävin niistä on, että ihmiset ovat kadottaneet Jumalan ja on alettu uskoa mitä erilaisimpiin asioihin. Se, että lakataan uskomasta Jeesukseen, ei tarkoita sitä, ettei uskottaisi mihinkään, vaan uskotaan mihin tahansa. Jotkut hakevat voimaa puun halaamisesta, toiset luottavat sisältään löytyvään voimaan, jota etsivät joogan ja meditaation yms. avulla. Joillekin turva on omaisuudessa, toiset kiinnittävät kaiken huomion omaan hyvinvointiinsa tiukan ruokavalion ja liikunnan ylikorostumisena. Nämä ovat kuitenkin kaikki katoavaisia asioita eikä niistä hädän tullessa ole turvaksi.

Kun ihminen ei usko Jeesukseen, niin hänellä on yhteys poikki Jumalan kanssa. Jumala on Pyhä ja ihmiseltä, jolla ei ole Jeesusta, Hän vaatii koko lain täyttämistä. Meistä jokainen tietää, että emme pysty siihen. Meillä on kuitenkin Jeesus, joka on yhteys Jumalan ja ihmisen välillä. Syntiinlankeemuksessa ihmisen ja Jumalan välille tuli kuilu, jonka yli Jeesusuksen sovintokuolema rakensi sillan. Kun uskot Jeesukseen syntiesi sovittajana, niin silloin tuo silta on sinullekin auki. Samalla saat itsellesi Pyhän Hengen, joka ohjaa elämääsi. Tie tuolle sillalle pysyy kunnossa, kun olet yhteydessä Jeesuksen kanssa päivittäin. Rukous, Raamatun ja kristillisten tekstien lukeminen sekä uskovien yhteys raamattupiireissä, jumalanpalveluksissa ja muissa kokoontumisissa vahvistavat uskoasi ja lisäävät Jumalan tuntemistasi.

Jos Jeesus ei vielä ole elämäsi Herra, niin rukoile Jumalaa antamaan sinulle syntisi anteeksi Jeesuksen tähden. Usko sitten, että se on totta ja aloita uusi elämä Jeesukseen uskovien joukossa. Joka päivä saat luottavaisesti puhua kaikki asiasi Jeesukselle ja luottaa siihen, että Hän pitää sinusta huolen.

Uusi luomus Jeesuksessa

Raamatussa meitä kehotetaan kasvamaan Jeesuksen armossa ja tuntemisessa. Olen miettinyt, miten tuo kasvaminen tapahtuu. Armo on sitä, ettei Jumala rakasta meitä hyvyytemme vuoksi, vaan itsensä vuoksi. Jeesus on meidät Golgatan ristillä lunastanut omakseen. Hän antaa syntimme anteeksi ja täyttää Pyhällä Hengellään. Jumalan luomistyö ja Hengen uudistava työ kestää koko elämämme ja sen perustana on Jeesuksen sovitustyö. Mikään oma tekomme ei voi olla Jeesuksen armossa ja tuntemisessa kasvamista.  Armossa kasvaminen on sitä, että Pyhä Henki muokkaa meistä ainutlaatuisia ihmisiä, sellaisia, joiksi Jumala on meidät itse kunkin luonut. Jumala haluaa vaikuttaa koko olemukseemme, ajatusmaailmaamme, puheisiimme ja tekoihimme. Tämä kestää koko elämämme ajan, mutta vähitellen luottamus omaan voimaan vähenee ja Jeesuksen armon pysyvyyteen vahvistuu.

Nykyään korostetaan paljon itsensä tuntemista ja hyväksymistä. Ilman Jeesusta on kuitenkin tosi rankkaa huomata oma pahuutensa ja kykenemättömyytensä hyvään. Jeesuksen pelastamina Pyhä Henki ohjaa meidät katsomaan Jeesukseen eikä itseemme. Hän voi kasvattaa meissä terveen itsetunnon, jossa luottamus on Jeesuksessa eikä itsessämme. Jeesuksen rakkauden läsnäolossa myös sisällämme oleva pimeys vähitellen tulee valoon ja Jumalan hoidettavaksi. Vaikeiden asioiden katsominen ei kristittynäkään ole helppoa, mutta kun olemme parhaan mahdollisen terapeutin, Pyhän Hengen, hoidettavana, niin vähitellen saamme toipua.

Päivittäinen Jeesuksen tuntemisessa kasvaminen on myös Sanan läsnäoloa. Raamattua lukiessamme ei määrä ole tärkeintä vaan se, että Pyhä Henki opettaa minulle, mitä jokin Raamatun kohta tarkoittaa ja vaikuttaa elämässäni. Uskovien ystävien kanssa yhdessä Sanaa tutkiessa Pyhä Henki toimii aivan erityisellä tavalla. Koska Jumalan Sana on elävää, sama kohta voi puhua jokaisen läsnäolijan elämään omalla tavallaan. Toisaalta sama kohta vaikuttaa minuun eri elämän tilanteissa eri tavalla ja silti se on muuttumatonta Jumalan Sanaa. Sanan kautta Pyhä Henki vaikuttaa myös tekoihimme. Hän kirkastaa Sanaa opastaen tekojani. Näin teot eivät ole Jeesuksessa elämisen perustaa vaan Pyhän Hengen vaikutusta. Pyhän Hengen vaikutuksesta huolimatta emme pysty rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseämme, vaan olemme kaikessa itsekkäitä. Rukouksessa saamme kuitenkin puhua kaikki vaikeimmatkin asiat Jeesukselle. Hän odottaa ja kaipaa sinua ja minua joka hetki. Saamme pyytää ja uskoa anteeksi kaiken pahuutemme. Jumalan armoon luottaen saamme jättää koko elämämme Hänelle. Jää, ystäväni, tänäänkin Herran rauhaan.

Jeesus lähelläsi

Aika usein huomaan miettiväni, missä Jeesus on, joka meidät vapahtaa. Ympärillä on niin paljon vaaroja ja epävarmuutta, jopa pahuutta. Uutiset kun katsoo, ymmärtää kyllä tämän maailman menon. Me ihmiset emme voi itsessämme sanoa olevamme riittäviä hyvyyteen. Minä en voi olla rakastava lähimmäinen ilman Jeesuksen rakkautta minua kohtaan ja hänen vaikutusensa näkymistä ihmissuhteissa. Ihmisenä helposti arvostelen, ja motiivit läheisen hyväksyntään tai torjuntaan on väärät. Tälläkin saralla Jeesus saa ihmeitä aikaan. Hän luo rakkaudellaan siteitä, läheisyyttä ihmisten välille.
   Jeesus käskee rakastamaan myös vihamiehiämme ja  kaikkia ihmisiä. Siihen saa kyvyn vain Häneltä. Hänellä on omat suunnitelmat ihmisten suhteen ja me olemme usein hänen käytössään ja emme itsekään ymmärrä kaiken merkitystä, ihmissuhteissakaan. Jeesuksen rakkauden suuruutta on vaikeaa ymmärtää, koska Hän on kuollut ristillä sovittaen meidän syntimme ja antanut näin meille mahdollisuuden ikuiseen iloon taivaassa Hänen kanssaan. Voimme vain rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuu elämässämme. Niinhän se tapahtuukin.
   Minun tehtäväni ei ole arvioida ihmisiä ja sitä kuka on Jeesukselle rakas. Ne arviot menee pieleen. Jeesus on luvannut ottaa vastaan jokaisen, joka Häntä avukseen pyytää ja rukoilee. Hän on lähelläsi ja kuulee rukoukset. Hänellä on hyvä tahto ihmisiä kohtaan ja Hän armahtaa ja vapahtaa, vapauttaa synneistä sinutkin. Hän on lähelläsi silloinkin kun vähiten luulet ja kun ajattelet, ettet Hänen rakkauttaan ansaitse. Sitä ei voikaan ansaita vaan Hän antaa sen lahjaksi, rakkaalle lapselleen. Sellainen Isä hän on. 

Vapaaksi selittelystä

Meille ihmisille on tyypillistä selittää asioita niin, että syy on jossain muualla kuin meissä itsessä. Joillakin meistä on kokemusta siitä, kun olemme soittaneet johonkin virastoon, niin sanotaan, että tässä on nyt tietokone tehnyt virheen. Ei tietokone kuitenkaan tee virheitä, vaan kyllä se on ihminen, joka sen virheen on tehnyt.

Miksi me sitten niin helposti syytämme toisia tai vaikka olosuhteita? Ajattelen, että synti pakottaa ja tekee meidät orjiksi ja meidän oma kunnia panee syyttämään muita. Haluamme selittää kaiken itselle parhain päin. On niin vaikeaa katsoa itseään rehellisesti ja myöntää, ettei meistä löydy mitään hyvää. Itseensä tuijottamisesta ja omien virheiden peittelystä kuitenkin seuraa, että kadotamme Jeesuksen. Tätä Perkele juuri haluaa. Usein selittelyn tielle lähteminen tuo meille pelkoja. Pelkäämme, että asian todellinen syy paljastuu. Pelot puolestaan vievät meiltä elämän ilon ja katse on entistä enemmän itsessä. Mutta jos tunnustaa rikkomuksensa ja pyytää anteeksi, niin silloin uskaltaa siirtää katseensa Jeesukseen ja luottaa Hänen armollisuuteensa.

Olen joskus kuullut sanonnan, että iloinen mieli karkottaa Perkeleen. Iloisella mielellä ei ole tarvetta syytellä toisia ja omat epäonnistumisensa on helpompi hyväksyä ja antaa itselleen anteeksi. Toisten syyttelyssä on usein taustalla juuri se, ettei pysty antamaan itselleen anteeksi. Ajatus, että minun täytyy olla hyvä ja onnistua elämässäni, saattaa olla juurtunut meihin jo lapsena. Tästä Jeesus haluaa kuitenkin rakkaudellaan ja armollaan vapauttaa.  Kun ihminen sitten kerran on kuolemassa, niin silloin hän on yksin eikä mitkään onnistumiset tai epäonnistumiset merkitse mitään. Ainut asia, jolla on merkitystä, on, että katsoo Kristusta ja luottaa siihen, että Hänen Golgatalla vuotanut verensä on minutkin pessyt.

Kun katsoo Jeesuksen ristintyötä ja näkee Jeesuksen haavoitetut kädet, niin tajuaa, ettei hän halua niillä enää lyödä, vaan hän haluaa armahtaa. Sen tähden ollaan tänäänkin iloisella mielellä siitä, että Jeesus on kaikki meidän synnit sovittanut ja me saamme olla turvassa.

Usko ja uskonnollisuus

Olin nuoruudessani Tampereella mukana, kun ystäväni osti autoa. Tiesin myyjän taustoista sen verran, että hän kävi erään seurakunnan tilaisuuksissa. Myyntipuheessaan hän ei kuitenkaan puhunut autosta totta. Muistutin häntä siitä, että hänhän on uskovainen eikä voi valehdella. Tähän myyjä totesi: Älä, hyvä veli, sekoita asioita. Autokauppa on autokauppaa ja uskonasiat uskonasioita.

Me emme kuitenkaan voi erottaa uskoa ja muuta elämää. Kristittyinä meillä on sisällämme Pyhä Henki, kotiopettajamme, joka meitä muistuttaa oikeasta ja väärästä. Uskonnollisuus muistuttaa kovasti uskoa, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Uskonnollisuus on tapojen noudattamista ja hyviä tekoja. Uskonnollisuus voidaan pitää osana elämää, mutta samalla jättää osa elämästä sen ulkopuolelle. Uskonnollisuudessa ihminen tai hänen seurakuntansa valitsevat itse oikean ja väärän ja tekevät niistä syntilistoja. Tällä rikotaan Jumalan ensimmäistä käskyä vastaan, kun syntilistoista tuleekin jumala. Jos joku ei syntilistoja noudata, hänet tuomitaan kadotukseen tai ei ainakaan hyväksytä ”tosi uskovaiseksi”. Tästä seuraa se, että omia tekoja peitellään ja kaunistellaan eikä tunnusteta omaa todellista tilaa itselle, seurakunnalle eikä edes Jumalalle. Synteinä tunnustetaan sellaisia asioita, joista on helppo puhua. Totuus kuitenkin on, että Jumala tietää ja tuntee meidät paremmin kuin me itse. Hänelle emme voi valehdella.

Toisessa tapahtumassa eräs mies meni uskovan ystävän luo ja halusi tunnustaa syntinsä. Rippitilanteen jälkeen tämä todisti kaikki miehen synnit anteeksi ja mies uskoi saaneensa anteeksi. Seuraavana päivänä hän kuitenkin tuli takaisin ystävän luo ja halusi perua syntien anteeksi saamisen, koska koki, ettei hän pysty noudattamaan kaikkia niitä sääntöjä ja vaatimuksia, joita uskonnolliselta ihmiseltä vaaditaan. Ystävä sanoi miehelle, ettei sitä voinut perua, koska Jeesus on hänen syntinsä sovittanut Golgatan ristillä ja ne on kaikki anteeksi annettu. Hän selitti miehelle, että tämä saa uskoa yksin armosta, ilman tekoja. Jeesus on jo kaiken tehnyt eikä siihen voi mitään lisätä. Tästä ilahtuneena mies lähti elämän tielle.

Sinä ystävä, joka kamppailet uskonnollisuuden kanssa, saat tänäänkin uskoa Jeesuksen armon itsellesi ilman ainoatakaan omaa tekoasi. Ole hyvässä turvassa, sillä Jeesus on jo sinut sovittanut.

Parannus Jeesuksessa

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta parannus? Arkikielessä minulle parannuksesta tulee mieleen se, että itse täytyy hävetä ja katua jotain tekoaan niin paljon, ettei sitä enää tee. Tämä sama ajatus saatetaan siirtää siihen, mitä ajatellaan synnistä ja Jumalan armosta. Tuolloin ajatellaan, että ihminen pystyy katumaan vääriä tekojaan ja omalla asenteellaan syntiä kohtaan ansaitsemaan Jumalan hyväksynnän ja saamaan armon. Tällaisessa ajattelussa ei ymmärretä, mitä synti on.

Synti on tullut ihmiseen jo Aatamin ja Eevan lankeemuksessa. Silloin Perkele houkutteli ihmisen vastustamaan Jumalaa sanomalla, että ihmisestä tulee Jumalan vertainen ja hän oppii tietämään hyvän ja pahan. Synti on siis Jumalan vastaisuutta, ei yksittäisiä tekoja. Tuosta tapahtumasta lähtien ihminen on ollut syntinen. Jos nyt pelastus liitetään parannukseen, jolla tarkoitetaan syntien tunnustamista ja katumista, jotta saa niistä synninpäästön, johtaa se jatkuvaan epävarmuuteen pelastuksesta. Pelastus on silloin kiinni ihmisen omasta teosta, siitä että hän omasta tahdostaan tekee voitavansa elääkseen ilman syntiä.

Kristinuskossa syntien anteeksiantamus riippuu kuitenkin yksinomaan Jumalan armosta eikä siihen vaikuta mitkään ihmisen teot. Jeesus on sovittanut koko ihmiskunnan synnin Golgatan ristillä. Kun ihminen tajuaa, että on läpeensä syntinen ja myöntää, ettei hän pysty mitään oman pelastuksensa eteen tekemään, silloin Pyhä Henki kirkastaa hänelle Kristuksen. Ihminen saa käydä Jeesuksen ristin juurelle ja uskoa syntien sovitus itselleen pelastukseksi. Kyse ei ole siitä, että ensin ihmisen pitää parantaa tapansa ja lakata tekemästä syntiä. ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!” tarkoittaa mielenmuutosta. Sitä, että ihmisen käsitys Jumalasta ja pelastuksesta muuttuu. Pyhä Henki antaa ihmiselle ymmärryksen siitä, että Jeesus riittää eikä mikään ihmisen oma teko saa vaikuttaa pelastumiseen. Jeesus kehottaa meitä uskomaan Häneen ja seuraamaan Häntä, sillä Hän on Totuus. Jeesuksen Golgatalla vuotaneessa veressä on parannus, ei meidän omissa teoissa. Ja tämä sama pätee koko loppuelämän ajan. Pelastettuinakin meidän ainoa turvamme on Jeesuksen sovintoveressä. Kristittyinäkään me emme voi turvata hyvään elämäämme, vaan yksin Jeesukseen.

Jos ystäväni kipuilet oman syntisyytesi kanssa, niin anna Jeesuksen armon hoitaa sinua. Jeesus kyllä tietää, millainen sinä olet. Hän tuli maailmaan syntisiä, epäonnistuneita ihmisiä varten. Niin kuin eivät terveet tarvitse parantajaa, niin eivät myöskään ne, jotka kokevat itsensä hyväksi ja kelpaavaksi, tarvitse Jeesusta parantajakseen ja pelastajakseen. Mutta meille syntisille Jeesus tarjoaa itsensä ilman ehtoja. Ole turvallisella mielellä. Jeesus on sinun syntisi sovittanut.

Lapsi esikuvana

Olemme viime aikoina miettineet lapsen asemaa. Monilla on sellainen käsitys, että pieni lapsi on synnitön ja siksi pääsee taivaaseen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan lapsella on jo syntyessään perisynti. Ihmisen syntien sovittajaksi tarvittiin siis synnitön lapsi, Jeesus-lapsi, joka ei ollut synnissä siinnyt.

Raamatussa Jeesus kutsuu luokseen lapsen ja sanoo, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Millaista se lapsenkaltaisuus sitten on? Onko lapsi sellainen, että hän uskoo kaiken, mitä aikuinen hänelle sanoo ja tottelee? Niin kuin me hyvin tiedämme, asia ei ole niin. Raamatun ajan yhteiskunnassa lapsella ei ollut mitään oikeuksia. Lapsi oli arvoasteikossa alhaisin. Lasta voidaan verrata jopa spitaaliseen siinä mielessä, että hänellä ei todellakaan ollut mitään päätäntävaltaa omaan asemaansa ja tekemisiinsä. Kun Jeesus nyt sitten kutsuu luokseen lapsen ja sanoo, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta, niin Hän tarkoitti sitä, että taivasten valtakunnassa jokaisen täytyy luottaa Jeesukseen ilman mitään omaa tekoa. Tämä oli opetuslapsille vaikea asia hyväksyä, niin kuin se on tänä päivänä meillekin. Aivan pian tuon tapahtuman jälkeen, kun äidit toivat lapsia Jeesuksen luo siunattavaksi, niin taas opetuslapset olivat ajamassa lapsia pois. Lapsenkaltaisuus oli opetuslapsillekin vaikea asia.

Seuraavaksi Matteus kertoo tapauksen rikkaasta miehestä, joka kysyy Jeesukselta, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän. Tänä päivänäkin meidän täytyy ymmärtää se, että aivan kuin lapsi ei voinut mitään oman asemansa eteen tehdä, niin emme mekään voi tehdä mitään oman pelastuksemme eteen. Meidän ainoa turvamme on se, että Jeesus on meidät pelastanut. Mikään meidän oma teko, ei se hyväkään, vaikuta pelastukseemme. Jeesus luetteli rikkaalle miehelle lain määräyksiä ja rikas mies oli sitä mieltä, että hän on ne täyttänyt ja oli itseensä tyytyväinen. Lopuksi Jeesus sanoi miehelle, että mene ja myy kaikki ja anna rahat köyhille. Mies tuli surulliseksi ja meni pois, koska ei voinut sitä vaatimusta täyttää. Mies oli luullut pystyvänsä täyttämään Jumalan asettamat vaatimukset. Toisinaan meilläkin on sellainen luulo. Joku saattaa ajatella, että on elänyt hyvää elämää, ei ole ketään tappanut eikä puolisoaan pettänyt, niin kyllä se Jumalalle kelpaa ja hän pääsee taivaaseen. Näin ei kuitenkaan ole. Meidän jokaisen ainut mahdollisuus on jättäytyä lapsen lailla Jeesuksen varaan ilman ainuttakaan omaa tekoamme. Ole ystävä hyvässä turvassa ja usko Jeesus omaksi Vapahtajaksesi.

Lapsen kaltainen usko

Missä on kotimme? Missä on turvallista asua ja olla? Tätä olen usein miettinyt kun kuulen ja näen ihmisiä hädässä. Mikä tuo turvaa? Turvallisuuden tunne tulee pienistä asioista ja helposti sen voi myös kadottaa.
 Monet kertovat jo lapsesta asti rukoilleensa ainakin iltarukouksen. Se on rauhoittanut ja auttanut monin tavoin. Lapsen usko ja luottamus on vertaansa vailla. Se on hyvänä esimerkkinä meille aikuisille suorasta, avoimesta, puheesta Jeesukselle ja luottamuksesta Häneen. Lapsi ottaa Jeesuksen lahjat ja rakkauden iloiten vastaan, kiittäen ja riemuiten. Lapsi myös kritisoi äänekkäästi ja senkin Jeesus kuulee ja ymmärtää ja rakastaen auttaa. Rukoukset kantaa. Jeesus sanoikin, että meidän tulisi olla lapsen kaltaisia. Meidän siis olisi tärkeää luottaa Jeesuksen armoon ja rakkauteen meitä kohtaan. Siinä ei tarvita mitään yrittämistä, suorituksia vaan ainoastaan lapsen kaltaista luottamusta Isään taivaassa. Jos ajattelen vaikka pientä vauvaa, niin hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa, että hänestä huolehditaan. Juuri sellaista luottamusta Jeesus meiltä odottaa. Hän haluaa, että uskomme Häneen ja Hänen huolenpitoonsa, johdatukseen elämässä. Se vaikuttaa yksinkertaiselta asialta mutta onkin meille todella vaikeaa. Mehän haluamme itse saada kaiken aikaan ja luoda ympärille erilaisia suojamuureja.
   Kaiken maailman hädän keskellä miettii, että kuuluuko se lapsen rukous todella? Meidän uskoa koettelee maailman pahuus. Raamatussa on paljon Jumalan lupauksia meille ja Hän on luvannut kuulla rukoukset ja pitää meistä huolta. Niihin lupauksiin voimme , "lapsenlailla", luottaa. Emme aina ymmärrä Jumalan suunnitelmia mutta silti voimme Häneen luottaa. Hän on myös luvannut meille turvallisen kodin kerran ikuisuudessa. Nytkin voimme rukouksessa kertoa Hänelle avoimesti kaiken, myös pelkomme, ja Hän on luvannut auttaa ja olla kanssamme!

Usko kantaa

Olen useita kertoja ajatellut kuningas Saulia ja sitä, miten hän menetti kuninkuutensa. Jumala antoi Saulin voittaa sodassa, mutta samalla Hän oli käskenyt Saulia hävittämään koko vihollisheimon ja kaiken, mikä sille kuului. Saul kuitenkin halusi säästää vihollisen kuninkaan ja parhaimman karjan: lampaita, vuohia ja nautoja. Kun profeetta Samuel otti Saulin puhutteluun, niin Saul vetosi siihen, ettei hän omien miestensä tähden voinut tuhota niin hyvää saalista. Saul halusi säästää parhaimman ja uhrata sen Jumalalle. Kuningas Daavid teki inhimillisesti ajateltuna paljon pahemman rikoksen, kun otti toisen miehen vaimon ja tapatti miehen, mutta silti Daavid säilytti kuninkuutensa. Erona näillä kuninkailla oli se, että Daavid tunnusti syntinsä ja katui, kun taas Saul ei missään vaiheessa katunut omia tekojaan.

Hengellisesti ajateltuna me olemme sodassa Perkelettä vastaan. Se, kuinka me voitetaan sielunvihollinen, on yksin Jeesuksen armo. Jeesus on opettanut meitä, että meidän täytyy hylätä kaikki entinen, sekä hyvä että paha. Kristittyinä ja ihmisinä me helposti ajattelemme, että kun me tehdään hyvää, niin se kelpaa Jumalalle. Kristittyjen keskuudessa on myös sellaista ajatusta, että Jumalalle uhraamisesta seuraa maallista hyvää. Jumala antaa korvaukseksi hienot autot ja talot yms. Kristinuskon sanoma ei kuitenkaan ole se, vaan sanoma on siinä, että syntinen ja katuva saa synnit anteeksi. Emme voi selitellä tekojamme emmekä mennä Jumalalle tarjoamaan mitään omaa hyväämme, koska meissä ei ole mitään hyvää. Kaikki hyvyys ja pahuus joutaa samaan romukoppaan.

Jos ajattelemme itsellämme olevan jotain sellaista hyvää, joka ikään kuin korvaa Jeesuksen armoa, niin se vie meiltä pois koko Jeesuksen armon. Millään teolla me ei autuutta saada. Me ei päästä Jumalasta osalliseksi kuin uskomalla Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle. Se on tänäkin päivänä niin, että muuta mahdollisuutta meillä ei ole. Parhaimmatkaan teot ei kelpaa. Ei se, että Saul säästi parhaimman karjan ja aikoi uhrata sen Jumalalle. Se oli kauhistus Jumalan edessä. Jumala halusi kuuliaisuutta, ei uhria. Saul säästi myös vihollisen kuninkaan. Hengellisessä mielessä me ei voida palvella kahta herraa Saatanaa ja Jumalaa, vaan meidän tulee palvella vain Jeesusta ja luottaa siihen, että hänen armonsa riittää tänäkin päivänä. Ole ystäväni hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Yksin armosta

Ystäväni soitti ja kysyi näistä teksteistämme ja siitä, että mihin me tarvitaan armoa, jos meillä ei ole synnintuntoa. Tunnen kysyjän ja hänellä on hyvin vahva herätysliiketausta. Kysymyksen takana oli se, että me emme puhu näissä teksteissä ihmissäännöistä. Hän oli jäänyt kaipaamaan selkeitä sääntöjä ja luetteloa niistä ulkonaisista asioista, jotka ovat heidän liikkeensä mielestä syntiä, esim. pukeutumisessa ja ihmisen arkielämässä. 

Totuus kuitenkin on, että Jeesus avaa meille synnintunnon eikä siihen mitään luetteloita tarvita. Olen varma, että näitä kirjoituksia hakeutuu lukemaan vain sellaiset ihmiset, jolla on armon tarvetta. Kyllä kai meidän ihmisten ongelma on se, että meidän on vaikea uskoa Jeesus sovittajaksi. Meillä on enemmän taipumusta uskoa siihen, että me itse omilla teoillamme voimme vaikuttaa pelastumiseemme eli sovittaa itse omat syntimme. Jumalan Sana ja Pyhä Henki kirkastaa synnin. Siinä on ihan tarpeeksi, kun me ymmärrämme Jeesuksen sovintotyön, niin kyllä hän sitten meille kaiken tarpeellisen avaa.

Mietitään kuitenkin vähän mitä on synti? Synti on ero Jumalasta eli se, ettemme usko Jeesusta sovittajaksi ja armahtajaksi omaan elämäämme. Raamatussa laki, esim. kymmenen käskyä ja vuorisaarna, osoittaa meille mahdottomuuden kelvata Jumalalle ilman sovittajaa, Jeesusta. Laki kirkastaa armon tarvetta. Lain tarkoitus on näyttää, että emme kelpaa Jumalalle ilman sovintokuolemaa. Kun olet rikkonut yhden käskyn, niin samalla olet kaikkeen vikapää. Meistä kukaan ei pelastu ilman sovittajaa. Ei ole pientä tai isoa syntiä, on vain synti. Jeesus oli synnitön.  Huomaa tämä, lakia et voi täyttää, sillä Jeesus on sen tehnyt.

Raamatussa puhutaan synnistä, jota ei saa anteeksi. Pilkka Pyhää Henkeä vastaan eli se, että et usko Jeesusta Vapahtajaksi ja sovittajaksi, on anteeksi antamaton synti. Ajattelen ystäväni sinua nyt. Tiedän, että synti painaa mieltäsi. Et ole tullut turhaa Jeesuksen luo. Tarvitsemme anteeksiantoa. Jeesus on kuollut minun ja sinun puolesta ja me saamme uskoa kaikki synnit anteeksi. Jeesus on ne sovittanut. Ole turvattu, nyt ja aina.

Armo

Oletko miettinyt, mitä tarkoittaa armo? Maallisessa lainkäytössä armahdus tarkoittaa syyllisen julistamista vapaaksi rangaistuksesta. Syyllisen julistaminen vapaaksi on Jumalan armon yksi osatekijä, mutta Jumalan armo on vielä paljon enemmän. Kun Jumala armahtaa ja antaa anteeksi, Hän ei syntiämme enää muista. Ne ovat Hänelle kokonaan pois pyyhittyjä. 

Me ihmiset emme pysty olemaan armollisia toisillemme siinä mielessä kuin Jumala on armollinen. Meidän toimintaamme ohjaa aina itsekkyys. Kuitenkin myös me armahdamme silloin, kun annamme toisillemme anteeksi. Pystymme helposti antamaan anteeksi pikkuasiat, mutta kun kyseessä on syvälle minuuteemme kohdistuva asia, esim. henkinen tai fyysinen väkivalta, on anteeksianto aina vajaata. Me emme pysty kokonaan unohtamaan, vaikka vähitellen anteeksi annettu asia ei enää sattuisikaan, kun sen muistamme. Pahimmissa tapahtumissa emme pääse ikinä siihen vaiheeseen, että kokemuksen muistaminen ei satuta. Anteeksi antaessa kuitenkin luovumme oikeudesta kostaa. Armahtaminen vapauttaa meidät itsemme siitä, että ajatuksissamme ja teoissamme olisimme edelleen sidottuja tuohon meitä vastaan rikkoneeseen henkilöön ja tekoon. Vaikka emme pystyisi tuon toisen takia antamaan anteeksi, niin itsensä takia kannattaa siis antaa anteeksi.

Mutta nyt takaisin Jumalan armoon. Jumalan armollisuutta ei voi ymmärtää järkeilyllä. Jumalan armo vaikuttaa kaikessa. Armollisuudessaan Hän ylläpitää tätä maailmankaikkeutta. Kaikki ihmiset elävät jatkuvasti Jumalan armon varassa, vaikka eivät sitä itse tajuaisikaan. Jos Jumala ottaisi pois armonsa, koko tämä olevaisuus, jossa elämme, hajoaisi. Tämä kaikki pysyy koossa vain Jumalan tahdosta.

Toinen asia, mitä ihminen ei voi järjellä ymmärtää, on se, että Jumalan armo on sidoksissa Jeesukseen. Jeesus, Jumalan Sana, oli mukana jo maailmankaikkeuden luomisessa. Syntiinlankeemuksessa ihmisen ja Jumalan välille tuli railo, jonka yli johtaa vain yksi silta, Jeesuksen Golgatan ristillä suorittama syntien sovitus. Tämä syntien sovitus kattaa koko maailman ja kaiken ajan. Jumala ei ole sidoksissa aikaan, joten Jeesuksen sovintoveri kattaa myös ne ihmiset, jotka elivät ennen Jeesuksen sovintokuolemaa ja ylösnousemusta. Tähän armahdukseen emme voi mitään itse antaa. Se on täysin Jumalan teko. Koska emme ole tehneet mitään ansaitaksemme Jumalan rakkauden, niin meidän ei tarvitse myöskään pelätä menettävämme sitä, kun epäonnistumme. Tänäänkin saamme jättäytyä Jumalan armahtavan rakkauden varaan sellaisina kuin olemme. Jeesus on syntimme sovittanut ja se riittää.

Yhteys lämmittää

Haluan ystävä kertoa sinulle kuulemani mukaan tositapauksen Inarin kunnan pohjoisnurkasta, jossa ei ollut sähköä. Kun kylään sitten oli vedetty sähköt, vikapäivystykseen tuli ilmoitus miehestä, joka valitti, ettei sähköt toimi. Sähköyhtiön vikapäivystysmiehet lähtivät moottorikelkalla paikalle. Kun he tulivat perille taloon, he huomasivat, että talossa paloi valot ja patteri hehkui kuumana. Nämä sähkömiehet sanoivat, että tämä patterihan oli ihan kuuma eikä sähköissä ollut mitään vikaa. Siihen talon asukas sanoi, että kyllä se patteri itsensä lämpimänä pitää, mutta ei se tätä taloa lämmitä.

Hengellisessä mielessä, kun olimme tänään vaimoni kanssa Perttelin kirkossa, minulle tuli mieleen, että vaikka Jeesus rakastaa ja Jeesus on lämmin, niin me emme pääse siitä rakkaudesta osallisiksi, ellei me olla yhteydessä Jeesukseen, käydä Sanan kuulossa, tutkita Sanaa ja käydä vaikka raamattupiirissä. Yhteys toisiin kristittyihin on todella tärkeää. On valtava lahja saada käydä kirkossa ja ehtoollisella ja tutkia yhdessä ystävien kanssa Raamattua ja rukoilla. Se kaikki tuo minulle Kristuksen lämpöä, rakkautta ja hoivaa. Jeesuksen rakkaus tulee täällä ajassa uskovien sisarien ja veljien kautta, mutta myös Pyhä Henki toimii. Pyhä Henki kirkastaa näitä blogitekstejä ja saarnoja ja toimii meidän ihmisten arjessa. Pyhästä Hengestä sanotaan, että hän on meidän kotiopettajamme, ja sitä hän totisesti on.

Lapinmies puhui siitä patterista, että kyllä se itsensä kuumana pitää, mutta ei taloa. Hän olisi tarvinnut ymmärryksen siitä että, kun sen talon tiivistää ja tekee siihen pientä remonttia, niin sitten lämpöä riittää. Sama se on kristillisessä mielessä, kun me käydään Sanan kuulossa ja ollaan seurakuntayhteydessä, niin me saadaan ikään kuin enemmän nauttia Jeesuksen lämmöstä, rauhasta ja rakkaudesta.

Jos ystäväni olet tilanteessa, että olet esimerkiksi sairas, etkä pääse mihinkään, niin älä tunne huonommuutta. Pyhä Henki ja Jeesuksen armo ovat läsnä kaikkialla ja kuuluu jokaiselle ihmiselle. Mutta jos sinun on mahdollista käydä seurakunnan tilaisuuksissa, niin kehotan sinua ystäväni hakeutumaan Sanan kuuloon ja seurakuntayhteyteen.

Olet vapaa!

”Kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” Onko tuo Raamatun jae sinulle iloinen vai ahdistava? Minulle se on tähän saakka ollut hyvin vaikea, koska olen kokenut, että tuohon kohtaan vedoten uskovat käyttävät tuomiovaltaa toisiaan kohtaan. Toisinaan seurakunnissa tulkitaan tuo jae siten, että uskovan ei tarvitse eikä hän myöskään saa antaa anteeksi toiselle uskovalle, joka ei kadu syntiään tarpeeksi niin, että pystyisi pääsemään siitä eroon. Nämä tilanteet ovat yleensä sellaisia, joissa tuo synti on selvästi näkyvää, esim. päihteiden käyttöä. Uskova sisar tai veli ei tuosta ongelmastaan pääse irti ja silloin hänet on sidottu tuohon syntiin eikä hänelle ole synninpäästöä annettu. Miten julma ihminen voi toiselle ollakaan!

Eilen raamattupiirissämme käsittelimme tuota Matteuksen evankeliumin kohtaa ja yhtäkkiä minun mieleeni tuli, että eihän tuossa ole kyseessä kaksi eri ihmistä, joista toinen sidottaisiin ja toinen päästettäisiin, vaan kyseessä on yksi ihminen, jonka synti sidotaan ja ihminen vapautetaan. Synti sidotaan ja heitetään armonmereen, josta sitä ei ole kenelläkään lupa onkia, ei tällä ihmisellä itsellään, mutta ei varsinkaan kenelläkään toisella. Kun synti on sidottu, sitä ei enää ole, koska Jeesuksen veri on sen pessyt pois. Silloin se on myös taivaassa unohdettu ja ihminen päästetään vapaaksi eli hänelle julistetaan synnit anteeksi. Tämä anteeksianto perustuu yksin Jeesuksen kalliiseen sovintovereen eikä laisinkaan meidän omaan tekoomme. Tämä Jeesukseen perustuva vapautus on voimassa myös taivaassa.

Kun Pyhä Henki tämän jakeen meille näin avasi, tuli tuostakin Raamatun kohdasta aivan valtavaa evankeliumia. Meillä ihmisillä ei ole lupaa tuomita yhtään ihmistä pelastuksen ulkopuolelle. Jeesus on sovittanut Golgatan ristillä koko ihmiskunnan synnin. Meistä ei tule synnittömiä täällä maan päällä eikä meidän tarvitse yrittää omaa syntisyyttämme peitellä ja salata siinä pelossa, että joudumme tuomituksi. Ole ystäväni turvallisella mielellä. Jeesus on sinunkin syntisi sovittanut ja sinä olet vapaa.