Herra, meidän on tässä hyvä olla

 

”Herra, meidän on tässä hyvä olla.” Nuo sanat Pietari sanoi, kun hän sai olla todistamassa Jeesuksen kirkastumista. Tänään kirkossa saarnattiin tuosta tapahtumasta ja aloin siinä miettiä elämäämme kuluneena heinäkuuna.

Alkukuusta olimme lomamatkalla Lapissa. Saimme kokea siellä monta mukavaa hetkeä, mutta myös erään vaaratilanteen, josta selvisimme loukkaantumatta. Ajoimme sitten koko paluumatkan yöpymättä matkalla. Miehelleni on vaikeaa mennä julkisissa tiloissa vessaan, koska ne ovat usein likaisia. Koska matka kesti kellon ympäri, WC:ssä käynti tuntui kuitenkin välttämättömältä. Rukoilimme siinä, että Herra järjestäisi niin, että vessa olisi juuri siivottu. Pysähdyimme seuraavalla huoltoasemalla ja heti sisään mentyämme huomasimme siivoojan kärryt vessa oven edessä. Meidän ihmeellinen Jumalamme oli järjestänyt meille vastasiivotut vessat.

Kotiin päästyämme heti seuraavana yönä minulle tuli korona ja miehelleni muutama päivä myöhemmin. Seuraavat kaksi viikkoa menivät sairastaessa ja vielä nytkin on toipuminen menossa. Olemme saaneet siis kokea noita kirkastusvuorihetkiä, mutta myös sairastamisen, jossa koemme, että Herra on kyllä ollut koko ajan läsnä, vaikka olemme aika huonossa kunnossa olleetkin.

Herra, meidän on tässä hyvä olla. Toivon, että tuo ajatus voisi olla minulla joka päivä. En ajattele, että minun täytyisi kokea jotenkin erityisesti Jeesuksen läsnäolo, vaan että voisin luottaa siihen, että Jumala johdattaa elämääni koko ajan ja olen aina siellä, missä minun kuuluukin olla. Ihmisen elämässä tapahtuu monia sellaisia asioita, joita ei toivoisi. Me saamme silti luottaa siihen, että kun Jeesus on sovittanut syntimme, niin hän vie meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Roomalaiskirjeen 8. luvussa sanotaan: ”Ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (jae 39). Tähän lupaukseen saamme tänäänkin luottaa. Uskotaan siis kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden ja luotetaan siihen, että Hän vie meidät perille. Aamen.

Armo sydämessämme

 

Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Tänään tuli eteeni Hesekielin kirjan 11. luvusta kohta, jossa sanotaan: ”Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” (jae 19)

Ajattelen, että kun me olemme saaneet lihasydämen elämäämme ja kivisydän on otettu pois, se tarkoittaa sitä, että sydän on tullut tuntevaksi. Lihasydämessä saa meidän Jumalamme Pyhä Henki tehdä työtä. Aivan niin kuin Johanneksen 1. kirjeessä sanotaan, että jos teidän sydämenne syyttää teitä, niin on Jumala suurempi kuin teidän sydämenne. (1. Joh. 3:20) Kuitenkin Jumala viime kädessä on meidän kanssamme ja hän tahtoo meidän luottavan Jeesuksen armon omalle kohdalle.

Ihmisellä, jolla on vielä kivi sydän rinnassaan eikä Jumalan Henki saa siellä vaikuttaa, on kovuutta ja armottomuutta myös kanssaihmisiä kohtaa. Ajatellaan, että minä olen oikeassa. Kun Jumalan Henki pääsee vaikuttamaan sydämessämme, niin se antaa ymmärryksen, että me olemme kaikki Jumalan edessä pieniä ja itsessämme kelvottomia matkamiehiä, mutta Jumala on suuri ja hän voi muuttaa meidän mielemme. Hän on meille uskoville antanut asuvaisen Pyhän Hengen, joka saa johdattaa meitä.

Pyhän Hengen vaikutusta on ympäri maailmaa myös muissa kuin Jeesukseen uskovissa ihmisissä. Pyhän Hengen vaikutuksesta tapahtuu kaikki herääminen ja kaikki Jumalan työt on Pyhän Hengen työtä. Me ihmiset emme aina edes huomaa, missä Pyhä Henki työtään tekee.

Sinä ystävä, joka tunnet itsessäsi synnin taakkaa ja mahdottomuutta kelvata Jumalalle, niin siitä sinä tiedät, että sinun sydämesi on juuri se tunteva sydän. Sinä saat luottaa siihen, että Jeesuksen armo kuuluu sinulle ja saat uskoa tänäänkin kaikki synnit anteeksi ja olla hyvässä turvassa. Jeesus on sinut ja minut ja meidät kaikki pelastanut. Aamen.

Etsijät

 

Lomamatkalla tuli vastaan alttaritaulu liittyen Kirkastusvuoren tapahtumiin (Mark. 9: 2-8). Siinä Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä Jeesuksen vaatteet alkoi hohtaa kirkkaan valkoisina. Sinne ilmestyi myös Elia ja Mooses, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Ilmestyi myös pilvi, joka peitti heidät ja pilvestä kuului Jumalan ääni, joka sanoi, että Jeesus on Hänen rakas poikansa: KUULKAA HÄNTÄ. Lue tämä tarkasti Raamatusta.

Aivan ihmeellisiä asioita tapahtui ja ei ole ihme, että opetuslapset, Pietari, Jaakob ja Johennes, olivat ihmeissään ja peloissaan. Elia ja Mooses olivat jo kuolleita henkilöitä, mutta siinä he keskustelivat kirkkaan valkoisissa vaatteissa hohtavan Jeesuksen kanssa. Sitten kaiken lisäksi kuului Jumalan ääni. Opetuslapset saivat kokea ihmeellisiä asioita ja niistä kaikista he ovat kirjoittaneet meille, jotta Jumalan sana voisi meitäkin koskettaa.

Ihmeellistä on kuitenkin se, että Jumala on kanssamme tänäänkin. Hän antaa meille lahjojaan ja ilmestyy eri tavoin edelleen. Rukouksen kautta voi lähestyä Jeesusta ja Hän kuulee meitä. Hän auttaa, suojelee, varjelee. Huomaammeko aina, että Hän on pitänyt meistä huolta ja kuullut rukouksemme ja antanut koskettavia, hengellisiä hetkiä matkalaisille, etsijöille? Joskus voi kokea oman Kirkastusvuorikokemuksenkin. Eräässä kirkossa matkallamme taide puhutteli ja kirkossa ollut henkilö kertoi meille teosten merkityksistä syvemmin. Tämä oli meille sen päivän löytö ja kosketus Jumalan sanaan. Erään puolalaisen taiteilijan teoksessa oli tikapuut, jotka johtivat ylöspäin ja tikapuilla roikkui kidutusvälineitä, joilla Jeesusta pahoinpideltiin matkalla ristin puulle ja ristillä. Siellä Hän antoi henkensä meidän puolestamme, meidän syntiemme sovitukseksi. Niin paljon Jumala meitä rakastaa, että antoi ainokaisen poikansa kuolla puolestamme.  Voit uskoa ja luottaa Häneen. Hän kehottaa meitä kuulemaan ja etsimään Jeesusta tänäänkin. Sillä matkalla tapahtuu näitä ihmeellisiä asioita meille kaikille etsijöille.

Ole turvallisella mielellä. Kaikki syntisi on pyyhitty pois Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Sinua varjelee ikiaikojen Jumala, jolle kaikki on mahdollista, etsijä löytää Hänet.  

Monenlaista janoa

 

Jano on ihmisen elossa pysymiselle oleellinen asia. Vesi on elämälle niin tärkeää, että ilman sitä ihminen kuolee jo kolmessa päivässä. Jano on elimistön keino saada ihminen juomaan. Jano sanaa käytetään myös muissa yhteyksissä, esimerkiksi tiedonjano, elämänjano, totuudenjano. Jano kuvaa halua saada jotain. Jos sairastumme, janoamme tietoa tuosta sairaudesta ja sen hoidosta. Jos jostain tapahtuneesta esitetään ristiriitaisia tietoja, janoamme totuutta. Pienellä lapsella on valtava elämänjano. Hän tutkii ympäröivää maailmaa innolla ja ihastuksella.

Psalmi 42 alkaa: ”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.” Tämä psalmi kuvaa ihmistä, joka tuntee Jumalan. Hän on saanut tyydyttää janonsa Jumalan sanalla. Hän on saanut syntinsä anteeksi Jumalan armosta. Nyt kuitenkin elämä on kolhinut ja tuntuu, että Jumala on kaukana. Tällainen elämäntilanne kohtaa jokaista kristittyä useita kertoja elämän aikana. On hienoa, että silloin tunnemme janoa kohdata elävä Jumala. Hän kuulee huokauksemme ja huutomme. Hän tyydyttää janomme. Jakeessa 6 sanotaan: ”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.”

Miten tuon janomme voimme sitten tyydyttää? Ensimmäisenä tulee mieleen rukous. Saamme olla jatkuvassa yhteydessä Isään ja saamme häneltä rauhan jokaiseen päivään. Kristittyinä me tunnemme oman syntisyytemme ja janoamme anteeksiantoa. Tämän janon saamme tyydyttää Jeesuksessa ja uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Raamatusta voimme lukea lohdutuksen ja rohkaisun sanoja. Kun Pyhä Henki on meissä, Hän antaa meille ymmärrystä. Omassa voimassamme emme voi Jumalan sanaa ymmärtää, mutta Jumala itse opettaa meitä ja tyydyttää janomme, kun tutkimme hänen sanaansa.

Me saamme elää joka päivä lähteen äärellä ja juoda siitä Jeesuksen sovitustyön vettä. Kun juomme tätä Jeesuksen antamaa vettä, se tyydyttää janomme ja vie meidät iankaikkiseen elämään. Ole siis turvallisella mielellä ja usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen tähden. Anna Jumalan sanan ravita itseäsi ja luota koko elämäsi rakastavan Isän käsiin. Aamen.

Ensimmäinen uhri Raamatussa

 

”Missä sinä olet?” Noilla sanoilla Jumala huusi Aatamia sen jälkeen, kun Aatami ja Eeva olivat langenneet syntiin. Aatami ja Eeva olivat menneet Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Jumalan kutsuun Aatami vastasi, että häntä pelotti, kun oli kuullut Jumalan tulevan ja koska hän oli alasti. (1. Moos. 3: 9-10)

Tuo tilanne kuvaa hyvin meitä syntisiä ihmisiä. Jumala kutsuu meitä koko ajan yhteyteensä. Me sen sijaan pakenemme Jumalaa haluamalla salata pahat tekomme ja laiminlyöntimme. Aatami ja Eeva yrittivät peittää alastomuutensa viikunanlehdillä. Samalla tavalla me yritämme peittää syntisyytemme omilla hyvillä teoillamme. Me saatamme luulla, että Jumala ei näe todellista tilaamme, kun koetamme sitä peittää ja näin petämme itseämme. Jumalaa ei kuitenkaan voi pettää eikä häneltä voi piiloutua.

Synnin seurauksena Jumala joutui karkottamaan ihmisen paratiisista. Hän ei kuitenkaan jättänyt Aatamia ja Eevaa oman onnensa nojaan, vaan Hän lupasi, että kerran on syntyvä ihminen, joka sovittaa synnin. Jumala ei myöskään lähettänyt ihmistä maailmaan alastomana, vaan Hän vaatetti heidät. Ihmisen alastomuuden peittämiseksi Jumalan täytyi uhrata viaton eläin, jonka nahasta tehdyt vaatteet Jumala puki ihmisen päälle.

Tämä on ensimmäinen kuva Jeesuksen uhrista. Ihmisen synnin peittämiseksi Jumala uhrasi eläimen. Tästä tapahtumasta kului tuhansia vuosia ennen kuin Jeesus lopulta syntyi ihmiseksi sovittamaan koko maailman synnin. Noiden tuhansien vuosien aikana uhrattiin valtava määrä eläimiä ihmisen synnin sovittamiseksi. Kaikki nuo uhrit kuitenkin edellyttivät uskoa tulevaan Vapahtajaan. Ilman tuota uskoa ei noilla uhreilla olisi ollut mitään merkitystä.

Me saamme elää aikaa, jolloin Jeesuksen kertakaikkinen uhri meidän syntiemme sovitukseksi on jo annettu. Enää ei tarvita mitään muita uhreja. Me emme voi omilla teoillamme, millään omalla uhraamisellamme, ansaita itsellemme pelastusta. Me saamme turvautua yksin Jeesukseen ja uskoa Hänessä kaikki syntimme anteeksi.

Kun Jumala on pukenut Jeesuksen päällemme, me saamme jatkaa elämäämme hänen yhteydessään eikä meidän tarvitse koettaa salata Jumalalta mitään. Kerrotaan siis rohkeasti rakastavalle Isälle kaikki elämämme asiat. Hän on antanut meille Pyhän Henkensä, joka auttaa meitä selviämään tämän elämämme ajan ja vie meidät kerran iankaikkiseen elämään, jolloin syntiä ei enää ole. Aamen. 

Armo ruokanamme

 

Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Ajattelin vielä muutaman sanan kirjoittaa siitä, kun nyt on ollut näitä hengellisiä kokouksia ja on vietetty monenlaisia kristittyjen kohtaamisia ja seuratilanteita ympäri Suomen. On tullut mieleen sellainen asia, että mikä kummajainen meissä ihmisissä on, kun me olemme niin taipuvaisia kuuntelemaan sellaista opetusta, jossa on erilaisia elämänohjeita, jotka koskevat kulttuuria, tapoja, vaatetusta ja mikä nyt missäkin ryhmässä korostuu. Se on vielä ihmeellistä, että kaikki tällainen opetus menestyy. Mutta tulisiko meillä kuitenkin olla enemmän armosta puhumista vai haluammeko me kuunnella opetusta, jossa me voimme itsekin vaikuttaa omaan pelastumiseemme? Totuus kuitenkin on se, että me emme voi itse tehdä mitään pelastuksemme eteen, vaan Jeesus on tehnyt jo kaiken ilman ehtoja.

Otan tähän tällaisen paikan kuin Heprealaiskirjeen 13. luku jae 9: ”Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta, ei ruuista, jotka eivät ole ketään hyödyttäneet.” Tuohon aikaan oli paljon erilaisia juutalaisesta traditiosta tulevia sääntöjä, joita yritettiin tuoda kristinuskoon. Tässä on tärkeää huomata se, että jos nuo säännöt olisi otettu mukaan kristillisyyteen ja elävään uskoon, niin ei olisi kristinuskoa, vaan se olisi vain yksi juutalainen lahko.

Onneksi alkuseurakunnan aikana oli kuitenkin vahvoja opettajia. Heprealaiskirjeestä me emme tiedä, kuka sen on kirjoittanut, mutta tiedämme esimerkiksi Paavalin, Pietarin ja Johanneksen, jotka ovat Raamattua kirjoittaneet. On meidän onni ja lohdutus, että saamme Raamatusta ymmärtää sen, että minkäänlaiset isäinsäännöt eivät voi meitä ohjata. Tietenkin ymmärrän sen, kun joissain liikkeissä saarnataan täysraittiutta, niin se on hyvä asia varsinkin silloin, jos alkoholin kanssa on ollut ongelmia. Mutta jos se tai joku muu tapa tehdään taivaaseen pääsemisen ehdoksi, silloin ne on väärin.

Meidän tulee oikeasti ymmärtää se, että tällaisilla ulkonaisilla tavoilla ja teoilla ei ole mitään tekemistä elävän uskon kanssa. Elävä usko on sitä, että me armosta uskomme itsellemme synnit anteeksi. Silloin kun me näin toimitaan, niin siitä armosta käsin, me saamme voimaa tähän ajalliseen matkaan. Se ei ole niitä meidän tekoja tai tekemättä jättämisiä, vaan se on iloa armosta. Usko kyllä näkyy elämässä, mutta se ei ole mikään lista, miten se näkyy, vaan se että saa olla Jeesuksen pelastama, alkaa näkyä meissä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen. 

Jeesus on voimamme

 

Puutarhamme takana on ollut pieni metsikkö, jota on ollut kiva ikkunasta katsella ruokapöydän ääressä istuessa. Nyt tällä viikolla lähes koko metsikkö on kaadettu, koska siihen rakennetaan hulevesiviemäri. Maisema on nyt ruma, mutta silti tuo viemäri on varmaankin tarpeellinen ja kaadetun metsän tilalle alkaa kyllä nopeasti kasvaa uutta kasvillisuutta.

Tuota miettiessäni ajattelin, että tuollaistahan se usein on ihmisen elämäkin. Elämämme saattaa kokea suuria mullistuksia eivätkä ne siinä hetkessä tunnu ollenkaan mukavilta. Silti noista mullistuksista saattaa seurata hyviäkin asioita ja elämä jatkuu taas.

Olen kahdessa edellisessä kirjoituksessani käsitellyt Roomalaiskirjeen 5. lukua ja ajattelin tähän ottaa siitä vielä yhden asian. Jakeissa 3-4 sanotaan: ”Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.” Me voimme elämässämme joutua monenlaisiin ahdinkoihin ja koetuksiin. Ainakin minulla on sellainen kokemus, että vaikeuksista selviäminen antaa uskoa tulevaisuuteen ja toivoa siitä, että kaikesta selvitään.

Ajattelen noiden jakeiden koskevan jokapäiväistä elämäämme, mutta myös aivan erityisesti niitä ahdinkoja, joihin joudumme uskomme tähden. Toistaiseksi Suomessa ei joudu hengenvaaraan, vaikka tunnustautuu kristityksi. Kuitenkin pilkan ja syrjinnän kohteeksi täälläkin helposti joutuu. Varsinkin omasta perhepiiristä tuleva pilkka on hyvin raskasta kestää. Tuollaisessa tilanteessa omassa voimassa kulkeminen ei auta, vaan oman heikkoutensa tunnustaminen ja Jeesukseen turvaaminen tuo tarvittavan voiman koetuksesta selviytymiseen.

Paavalilla oli elämässään koko ajan joku ’pistävä piikki’, josta hän olisi halunnut päästä eroon. Herra sanoi kuitenkin Paavalille: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12:9) Tuo on meillekin lohdutukseksi. Meillä voi olla monenlaisia vaikeuksia ja taakkoja elämässämme. Me saamme kuitenkin luottaa siihen, että Jeesus on sovittanut kaikki syntimme. Hän on voimamme koko tämän elämämme ajan ja vie meidät iankaikkiseen Jumalan kirkkauteen. Aamen.

Pelastusvarmuus Jeesuksessa

 

Edellisessä blogitekstissäni kirjoitin raamattupiirissämme esille tulleita asioita ja ajattelin nyt vielä vähän jatkaa noita ajatuksia. Tutkimme siis Roomalaiskirjeen lukua 5. Sen jakeessa 6 sanotaan: ”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.” Jakeessa 8 Paavali jatkaa: ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.”

Meille kristityille on luontevaa ajatella, että ennen kuin Jeesus sai meidät pelastaa, olimme syntisiä. Mutta olemmeko me edelleen syntisiä, niin siitä onkin sitten jo erimielisyyksiä. Se, mitä Paavali tässä kohdassa tarkoittaa tuolla ’kun vielä olimme syntisiä’, selviää jakeesta 6, jossa sanotaan: ”Kristus kuoli jumalattomien puolesta”, ja myös jakeesta 10, jossa sanotaan, että ”Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan.”

Paavali siis tarkoittaa sitä syntiä, joka on ihmiselle kadotukseksi. Ilman Jeesuksen sovintotyön vastaanottamista me olemme jumalattomia ja Jumalan vihollisia. Synti tarkoittaa eroa Jumalasta eikä tuota eroa voi poistaa kukaan muu kuin Jeesus. Jeesuksessa me olemme synnittömiä, mutta ihmisinä omasta luonnostamme edelleen syntisiä. Uskomalla Jeesukseen saamme olla varmoja siitä, että kaikki syntimme on sovitettu ja meillä on yhteys Jumalan kanssa.

Jeesuksen pelastamina me saamme iankaikkisen elämän toivon. Toivo ei ole toiveajattelua, sellaista ’kunpa niin kävisi’ -toivetta, vaan varmuutta tulevasta. Jakeessa 5 sanotaan: ”Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.”

Pyhä Henki on sydämessämme koko tämän maanpäällisen elämämme ajan. Hän ohjaa ja opastaa meitä, mutta ennen kaikkea Hän opettaa meitä tuntemaan Jeesusta. Pyhä Henki pitää meissä yllä uskoa Jeesukseen syntiemme sovittajana ja luottamusta siihen, että tämän elämän jälkeen saamme elää iankaikkisesti Jumalan yhteydessä. Ole siis, ystävä, turvallisella mielellä ja usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen. 

Uushenkisyys ja kristillisyys

 

Armon ja rauhan tervehdys sinulle rakas lukija. Ajattelin tänään kirjoittaa aivan erityisesti siitä, kun tämän päivän maailmassa kohtaamme niin paljon rakastamattomuutta, kovuutta ja kylmyyttä. On vaikea löytää enää aitoja ihmisiä, jotka oikeasti välittävät toisista kanssaihmisistä. Minun ajatukseni on se, että maailmassa vallitsee kylmyys ja itsekkyys ja ollaan käännytty pois Jumalasta, Jeesuksen armosta.

Nykyään monet ihmiset ajattelevat, että ei ole taivasta eikä helvettiä ja uushenkisyys nostaa kovasti päätään. Siinä uushenkisyydessä on se paha, niin kuin kaikissa muissakin ei-kristillisissä uskonnoissa ja uskomuksissa, että niistä puuttuu aito rakkaus. Silloin kun rakkaus ja anteeksiantamus puuttuu elämästä, elämä on kovaa ja kylmää.

Me kristittyinä ihmisinä voisimme olla viemässä sitä evankeliumia eteenpäin, että Jeesus rakastaa syntistä ihmistä. Se, että ihminen on saanut paljot syntinsä anteeksi ja saanut kohdata aidon rakkauden Jeesuksessa, näkyy suhteessa muihin ihmisiin ja aivan erityisesti sillä tavalla, että haluaa viedä rakkauden sanomaa Jeesuksesta eteenpäin.

Kun me ajattelemme meitä ihmisiä, niin meissä on aina itsekkyyttä ja itsevoipaisuutta eli sitä, että haluaa itse selvittää asiat. Joskus elämän vastoinkäymiset ja voimien loppuminen voi olla hyvä asia, koska silloin me joudumme turvautumaan Jeesukseen. Kaiken maailman opetusta puun halaamisesta, ja vaikka mitä tämän päivän maailma sisältää tätä uushenkisyyttä, niin ajattelen kyllä niin, että meidän tulisi sitä varoa ja päinvastoin meidän tulisi löytää elämän arvot aidosta ja terveestä kristinopista.

Itse ainakin koen, kun saan käydä kirkossa sanan kuulossa ja ehtoollisella ja saan rakentua tutkimalla Jumalan sanaa, että se on sitä ruokaa mistä saan lohtua. Tätä lohtua haluan tuoda sinulle rakas blogin lukija. Vaikka kukaan muu ei sinua tässä maailmassa rakastaisi, niin Jeesus rakastaa. Se on aivan varma. Jeesus on rakastanut niin paljon tätä maailmaa, sinua ja minua, että hän on kuollut meidän puolestamme, että meillä olisi kaikki hyvin ja me kerran saamme olla taivaassa Jeesuksen kanssa ja iloita. Tämä ajallinen aika on lyhyt. Me saamme olla siitä varmoja, että kerran taivaan kodissa me saamme Jeesuksen kanssa laulaa uutta virttä. Aamen.