Valo pimeydessä

Tänä pimeänä aikana kaipaan valoa. Tänä kylmänä aikana kaipaan lämpöä. Jostain kumman syystä pimeydessäkin on jotain hyvää. Se antaa mahdollisuuden hiljentymiseen ja lepoon, pysähtymiseen. Pienikin kynttilän liekki näkyy pimeydessä. Juuri nyt on hetkiä, jolloin kynttilän valossa voi hiljentyä rukoukseen. Pieni valo voi antaa toivoa: Jeesus antaa rukouksessa meille toivoa; Hän on tuonut valoa sydämiin ja toivon ikuisesta kirkkaudesta ja rauhasta ja ilosta.

Kirjeessä Efesolaisille (3.luku) Paavali polvistuu Isän eteen rukoukseen. Hän rukoilee, että Isä sanomattomassa kirkkaudessaan Hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne! Kun te uskotte Jeesukseen, niin rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Jumala kykenee voimallaan tekemään meissä ja elämässämme muutoksia enemmän kuin edes osaamme pyytää tai ajatella!

Meidän rakkautemme on vajavaista mutta usko Jeesukseen heijastaa Jumalan rakkautta ihmisiin täällä pimeässä maailmassa. 
Kaiken saa aikaan Jeesus Kristus: uskomme, rakkauden ja valon, sisäisen ja ulkoisen.
Paavalikin rohkaisee meitä rukouksessa lähestymään Jumalaa.

On varmaan paljonkin toiveita Jumalalle ja Hän ne kyllä tietää ja vastaa rukouksiin mutta oman suunnitelmansa, tahtonsa mukaan.
Sitä valoa ja lämpöä, rakkautta, mitä kaipaamme, voi Isämme taivaassa meille lahjoittaa ja enemmänkin kuin osaamme pyytää tai edes ajatella! Tämä voi äkkiä vaikuttaa uskomattomalta mutta kannattaa kokeilla. Ethän ainakaan voi mitään menettää. Olet todellakin saamapuolella.  Paavalikin ihmettelee , kuinka hänelle, pyhistä vähäisimmälle, on annettu armo, julistaa sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta.  Mitä me sitten ymmärrämme rikkaudella? Varmaankin meistä monet kaipaavat ennen kaikkea sitä aineetonta rikkautta tämän sotien, vihan ja pelon, pimeyden vallassa olevan maailman keskellä. Sanotaanhan niinkin, ettei raha tuo onnea. Jumalan meille antamat aarteet ovat rauhaa ja rakkautta, joka ilmenee monin tavoin sekä voimaa ja uskoa. Hän voi siis antaa meille lämpöä, valoa, uskoa ja toivoa ja enemmän kuin osaat edes pyytää tai ajatella. Toki Hän haluaa antaa meille myös kaiken sen aineellisen, mitä elääksemme tarvitsemme. Huolehtiihan hän myös esim.linnuista, jotka tuossa ikkunan takana syövät pihlajanmarjoja. Rukoilkaamme.

Vain Jeesus pelastaa

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Kuuntelin radiosta suositun artistin haastattelua. Siinä haastattelija kysyi tältä artistilta, että sinähän uskot Jumalaan. Tämä artisti vastasi, että kyllä hän uskoo, että on jokin korkeampi voima. Tänä päivänä on tosi paljon sellaisia ihmisiä, jotka uskovat jumalaan, mutta eivät halua antaa tälle jumalalle nimeä, vaan heille riittää se, että on joku jumala. He ajattelevat, että asiat ovat silloin kunnossa.

Tuon kaltainen usko, jossa uskotaan johonkin korkeimpaan voimaan, ei pelasta. Raamatussa Joh. 14:6 kertoo selvästi, että Jumalan luo, Isän luo, ei ole mitään muuta tietä kuin Jeesus: ”Jeesus vastasi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Jahve-Jumala, joka on luonut tämän maailmankaikkeuden, on hyvin tarkka nimestään. Me emme voi vain uskoa korkeimpaan voimaan. Pelastava usko on siinä, että me uskomme Jeesuksen sovintotyön omalle kohdallemme. Kun me uskomme Jeesukseen, niin sitä kautta saamme synnit anteeksi. Jumala on jo Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksessa luvannut, että on tuleva Messias, joka rikkoo käärmeen pään. Jumala vahvisti tämän lupauksensa Pelastajasta myös Aabrahamille ja mitä Jumala lupaa, sen hän pitää.

Jotenkin että pääsisi kiinni tuohon Jeesuksen sovintokuolemaan, niin haluan kertoa kuulemani tarinan kahdesta miehestä. Miehet olivat olleet lapsina ja koko kouluajan hyviä ystäviä. Aikuisiksi kasvettuaan heidän tiensä kuitenkin erosivat. Toinen joutui huonoille teille ja teki rikoksia, toinen lähti opiskelemaan lakia ja valmistui tuomariksi. Kerran sitten kävi niin, että tuomarina ollessaan mies tunnisti syytettynä olevan lapsuuden ystävänsä. Hän tiesi, ettei voi muuta kuin toimia oikeuden mukaan ja hän tuomitsi ystävänsä rikoksesta suuriin sakkoihin. Tuomari kuitenkin tiesi, ettei ystävä pystyisi ikinä maksamaan noita sakkoja. Tuomion jälkeen mies riisui tuomarin vaatteensa, meni lapsuudenystävänsä luo ja sanoi hänelle: ”Minä sovitan rangaistuksesi ja maksan sakkosi. Sinä olet vapaa.”

Minusta tämä tarina kuvaa hyvin sitä, miksi me tarvitsemme Jeesusta. Me emme omasta puolestamme pysty tekemään mitään autuutemme eteen. Me olemme jo aamun ensi hetkistä alkaen syntisiä. Pyhä Henki kirkastaa meille syntisyytemme ja vie meidät Jeesuksen luo. Ainut mahdollisuutemme on uskoa siihen, että tuomarimme Jeesus on lunastanut meidät. Me saamme tänäänkin luottaa Jeesuksen armoon ja uskoa siihen, että kaikki syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Turvaudu Jeesuksen armoon

Japaniin lähetystyöhön lähdössä oleva pappi kertoi saarnassaan lukemansa tositarinan Japanista. Siellä mies oli tullut juttelemaan erään lähetystyöntekijän kanssa ja sanonut tälle, että kyllä hän uskoo Jumalaan ja siihen, että Jumala on luonut maailman, mutta sitä hän ei ymmärrä, mihin Jeesusta tarvitaan. Miksi Jeesuksen piti kuolla? Eikö hyvä elämä riitä Jumalalle? Tuo lähetystyöntekijä pyysi miestä valitsemaan yhden käskyn, jota tämä koettaisi noudattaa. Hän ehdotti miehelle käskyä ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Lisäksi hän pyysi miestä valitsemaan vain yhden ihmisen ja mielellään vielä hyvän ystävän, jota rakastaisi. Mies suostui ehdotukseen ja valitsi rakkautensa kohteeksi läheisen työtoverinsa. Mies koetti auttaa työtoveriaan kaikessa. Eräänä päivänä kuitenkin tuli ilmi, että tuo työtoveri oli kavaltanut heidän työnantajaltaan rahaa. Mies sai soviteltua asian niin, että työtoveri sai jatkaa työpaikassa, jos mies ottaisi täyden vastuun työtoveristaan. Mies edelleen koetti tukea ystäväänsä kaikessa, mutta vähitellen molemmat alkoivat vihata toisiaan. Mies huomasi, ettei hän pystynyt rakastamaan edes läheisintä työtoveriaan. Tämän rakastamisyrityksen kautta hän tajusi, että hänen ainut mahdollisuutensa kelvata Jumalalle, oli ottaa vastaan syntien sovitus Jeesuksen sovintoveressä.

Jumalan armo on asia, jota emme pysty omalla ymmärryksellämme tajuamaan. Monet ajattelevat, etteivät ole tehneet mitään kovin suuria rikoksia ja kohtelevat läheisiäänkin ihan hyvin. He ajattelevat, että kyllä ihan tavallinen hyvä elämä riittää. Jopa pelastettuina me aliarvioimme Jeesuksen sovintokuoleman suuruutta. Joku saattaa kuvitella, että kun Jeesus on sovittanut hänen syntinsä, niin sen jälkeen hän pystyy Pyhän Hengen avulla suoriutumaan Jumalalle kelpaavasti tästä elämästä. Jumalan mittapuu on kuitenkin Hän itse. Kelvataksemme Jumalalle meidän täytyy olla täydellisiä, niin kuin taivaallinen Isämme on täydellinen. Näin Jeesus vuorisaarnassa opettaa. (Matt. 5:48) Tuohon täydellisyyteen ei ole pystynyt eikä tule ikinä pystymään kukaan muu kuin Jeesus.

Pyhä Henki vaikuttaa meissä Jeesuksen pelastamissa tekemistä ja tahtomista, mutta silti me emme ikinä pysty sellaiseen elämään, joka olisi Jumalalle kelvollista. Kristittyinäkin meidän ainoa toivomme on joka hetki Jeesus, joka on ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan sovittanut kaikki syntimme. Tähän armoon me saamme turvautua. Meidän omat tekomme eivät vaikuta pelastukseemme vaan ainoastaan usko Jeesukseen syntiemme sovittajana. Jää, ystävä, Jeesuksen turviin. Hän on luvannut, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu kadotukseen, vaan saa iankaikkisen elämän.

Luota Jeesukseen

Rauhantervehdyksellä haluan teitä kaikkia, rakkaat ystävät, tänään tervehtiä. Minulle tuli puhelu eräältä vanhalta ystävältäni. Siinä puhelun aikana huomasin, että kaikki ei ole hyvin ja kysyin häneltä, mikä mieltä painaa. Tämä ystävä kertoi, että hänen elämässään on nyt sellainen myrskyn vaihe, että vaimo on hakemassa avioeroa. Kun siinä keskustelimme, sanoin hänelle, että haluan muistaa häntä rukouksen kanssa. Kun sitten aloin ystäväni ja hänen perheensä puolesta rukoilla, ajattelin, että minun kannattaa rukoilla sitä, että he molemmat voisivat hyvin. Jumala toimikoon niin kuin hyväksi näkee.

Aloin ajatella Matteuksen evankeliumin lukua 14, jakeita 31-33: Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?” Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä todella olet Jumalan Poika.” Tässä Pietari oli lähtenyt veden päällä kävelemään Jeesusta kohti, mutta alkoikin yhtäkkiä epäillä. On sanottu, että tämä ’epäillä’- sana tarkoittaa kahtia jakamista. Pietari luotti osan asioista Jeesukselle, mutta sitten hän kuitenkin ajatteli, että aallot ja myrsky ovat voimakkaampia kuin Jeesus. Hän ei pitänyt katsettaan Jeesuksessa, vaan hän alkoi tuijottaa aaltoja ja alkoi vajota. Tässä on meille hyvä opetus siitä, että oman elämämme myrskyissä meidän tulee katsoa vain Jeesusta ja luottaa siihen, että kyllä Jeesus voi.

Minulla on omassa elämässäni kokemus siitä, kun oma pieni poikani oli teho-osastolla ja olin jo menettänyt toivoni hänen selviämisestään, niin silloin rukoilin sydämestäni Isä meidän -rukouksen: Tapahtukoon sinun tahtosi. Silloin poika heitti peiton pois ja sanoi: ”Tämä peli ei vetele”. Koen, että meidän tulee luottaa täysin Jeesuksen armoon ja siihen, että hän tietää ja hoitaa kaiken. Vaikka meillä olisi millainen kriisi elämässämme, niin luota ystävä siihen, että Jeesus hoitaa. Anna asiasi Jeesukselle ja sano vaikka, että minä en voi mitään, mutta sinä Jeesus voit. Monesti tällaiset vaikeudet myös kasvattavat meitä luottamisessa.

Tuossa Raamatun kertomuksessakaan Jeesus ei hylännyt Pietaria. Vaikka tämä oli jo vajoamassa, niin Jeesus otti häntä kädestä kiinni ja nosti hänet ylös. Sitten kun he olivat veneessä, hän tyynnytti myrskyn. Se, että Jeesus ottaa meitä kädestä kiinni ei tarkoita, että myrsky heti tyyntyy, vaan se tapahtuu sitten, kun on Jumalan aika. Toisinaan elämässämme tapahtuu myös peruuttamattomia kauheita asioita, mutta silti me saamme luottaa tänäkin päivänä siihen, että Jeesus on meidän kanssamme. Hän ei jätä missään tilanteessa. Ollaan, ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Vuorisaarna kirkastaa Jeesusta

Rauhantervehdys rakas ystävä. Minulle tuli mieleeni se, miten ennen vanhaan talosta taloon kulki imurikauppiaita. He soittivat asunnon ovikelloa ja kertoivat olevansa myymässä sillä alueella siivousvälineitä. Kun imurikauppias sitten pääsi asuntoon sisälle, hän ei koskaan arvostellut kodin siisteyttä, vaan hän vain pyysi, että voisiko hän esitellä uutta imuria. Ensin hän näytti imurin roskapussin olevan aivan tyhjä ja sitten hän imuroi tampparin kanssa olohuoneen keinokuitu- tai villamattoja. Imuroinnin jälkeen hän tyhjensi pölypussin lattialle ja siihen tuli jopa 10 sentin kasa pölyä. Näin hän teki ymmärrettäväksi talon emännälle ja isännälle, että asuakseen puhtaassa kodissa, he tarvitsevat välikappaleen, uuden imurin. Hyvin monet ihmiset ostivat näitä uusia imureja koteihinsa.

Matteuksen evankeliumissa on niin sanottu vuorisaarna. Sen viidennessä luvussa jakeessa 22 sanotaan: ”Joka sanoo veljelleen ’Sinä hullu’ on ansainnut helvetin tulen.” Tätä saarnaa kuuntelemassa oli ihmisiä, joilla oli taipumusta kuvitella, että kun he täyttivät lain ja sitä selittävät isäinsäännöt, he olisivat pyhiä ja puhtaita ja kelpaisivat Jumalalle. Nyt Jeesus osoitti sen, kuinka me omasta puolestamme olemme mahdottomat täyttämään Jumalan lakia. Vanha käsky oli ’Älä tapa’, mutta Jeesus selitti sen paljon kovempana, eli jos sanoo veljelle ’Sinä hullu’, on jo veljensä murhaaja. Vuorisaarnan avulla Jeesus halusi tuoda meissä olevan lian ja pölyn esille ja osoittaa, että ainoastaan Hän voi omalla sovintokuolemallaan meidät ihmiset pelastaa.

Jeesus haluaa osoittaa meille kaikille sen, että meidän omat ansiomme ja työmme eivät kelpaa, vaan meidän ainut mahdollisuutemme on ottaa Jeesus omaan elämäämme ja luottaa hänen armoonsa. Siinä ei ole kyse siitä, että meidän täytyisi itse ruveta itseämme puhdistamaan, vaan Jeesus on meidän välikappaleemme. Ilman hänen armoaan ei meistä kukaan voi kelvata Jumalalle.

Ollaan ystävät tänäänkin hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Sinä saat tänäänkin uskoa, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu meidän Herramme Jeesuksen kalliissa ja viattomassa sovintoveressä. Aamen.

Jeesus ystävänä

Ystävän kanssa jaetaan asioita, kokemuksia. Häneen voi luottaa ja hänen seurassaan on hyvä olla. Hänen kanssaan kuljetaan joko pidempi tai lyhyempi matka. Erilaisia määritelmiä voi olla ystävyydelle. Ajattelen myös, että ystävän kanssa koetaan myös vastoinkäymisiä, vaikeuksia, jopa riitoja, joista voi päästä yli. Ehkä ystävyys on sen jälkeen syvempää tai on ainakin jollain tavalla  muuttunut.
  Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa kerrotaan siitä, miten Jeesusta kohdeltiin huonosti ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi! Tämä pätee tänäänkin. Me voimme rukoilla ja kohdata Hänet ja Hän armossaan ja rakkaudessaan ottaa meidät lapsikseen, ystäväkseen. Tässä luvussa kerrotaan myös siitä, miten ensimmäiset opetuslapset kohtasivat Jeesuksen. He kokivat voimakkaita Pyhän Hengen vaikutuksia ja lähtivät heti seuraamaan Jeesusta. On aika ihmeellistä, että he heti pystyivät huomaamaan ja luottamaan siihen, että heidän edessään on Jumalan poika. He jättivät kaiken muun ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. 
   Tämä on mahdollista tänäkin päivänä meille kaikille vain niin, että Jeesus ottaa meitä kädestä ja Hänen rakkautensa koskettaa meitä. Rakkaus on lahja Jumalata, joka haluaa meidät lapsikseen. Olihan opetuslapsissakin monenlaisia persoonia, ja ihmisiä kun olivat, he välillä epäilivät, pelkäsivät, suuttuivat ja kaikkea sitä, mitä meidän ihmisten elämään kuuluu, hekin kohtasivat. Jeesus oli heidänkin suhteen hyvin pitkämielinen ja ymmärtäväinen, vaikka välillä nuhtelikin heitä. He kulkivat yhdessä pitkiä matkoja, kohtasivat kaikenlaista ja rakastivat toisiaan ja Jumalaa ja jakoivat kaiken yhdessä. Tämä on esimerkkinä ystävyydestä; ystävyydestä, jota Jeesus kanssasi haluaa. Uusi-Testamentti on täynnä Jeesuksen ystävällisiä ja rakkaudellisia kohtaamisia ihmisten kanssa. 
   Me koemme itsemme joskus yksinäisiksi ja ystävyyskin on usein vajavaista. Kumpa osaisikin arvostaa monenlaisia ihmissuhteita ja nähdä läheisissä hyvää. Jokainen ihmissuhde on tärkeä ja ystävyyskin voi olla monenlaista. Olemme ehkä joskus liian vaativia. Jeesuksen rakkaus saa meidät olemaan pehmeämpiä. Kuljemme jonkun ihmisen kanssa jonkin matkaa ja yhteiset kokemukset yhdistää. Joskus voi olla niin, että näkee jotakuta vain tosi harvoin, mutta silti ne yhteiset hetket kertoo, että ystävyys ei katoa. 
   Kaikissa elämän tilanteissa meillä on ystävä lähellä...aivan vieressä. Ojenna vain kätesi, Hän kulkee kanssasi. Monissa hengellisissä lauluissakin Hänestä kerrotaan: Jeesus parhain ystäväni....Ystävä sä lapsien katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, Sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee.

Pyhä Henki tartuttaa uskon Jeesukseen

Evankeliumi tarttuu kuin flunssa, lähietäisyydeltä. Mieleeni tuli tuo sanonta, jonka olen joskus kuullut. Aloin miettiä, mitä se oikeastaan pitää sisällään. Ensiksi tuli mieleeni, että jos sinulla itselläsi ei ole flunssaa, et voi sitä myöskään tartuttaa. Joskus flunssa on piilevänä eli et tiedä sitä, mutta kannat kuitenkin flunssavirusta. Toinen mieleeni tullut asia on, että flunssa tarttuu sinuun, ei niin että sinä otat itse flunssan. Kolmanneksi tartuttaaksesi toisen sinun on oltava tuon toisen kanssaan henkilökohtaisesti tekemisissä.

Miten nämä voisi sitten soveltaa evankeliumin levittämiseen? Ensinnäkin on tärkeää, että sinä olet itse saanut vastaan ottaa Jeesuksen omien syntiesi sovittajaksi. Pyhä Henki on tehnyt sinussa työtään ja tartuttanut Jeesuksen sinuun. Et sinä itse ole Jeesusta etsinyt ja ottanut, vaan Pyhä Henki on kirkastanut sinulle Jeesuksen armon, sen että Jeesus on ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan sovittanut kaikki sinun syntisi ja sinä saat uskoa kaiken anteeksi. Armahdettuna syntisenä haluat kertoa myös muille siitä, että Jeesus on heidänkin syntinsä sovittanut.

Mitä tuo tietämättään flunssan kantaminen voisi olla? Ajattelen, että jos ihminen lukee toiselle Jumalan Sanaa, niin hän levittää silloin evankeliumia, vaikka ei itse sitä tiedäkään. Uskon syntymiseen tarvitaan aina Jumalan Sana ja Pyhä Henki voi käyttää Sanan levittämiseen myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse tajua olevansa Jumalan käytössä. Jumalalla on paljon enemmän tapoja evankeliumin levittämiseen kuin me ymmärrämmekään.

Usko tarttuu lähietäisyydeltä. Ennen television ja radion keksimistä ei muita mahdollisuuksia edes ollut. Nykyään median välityksellä levitetään evankeliumia tehokkaasti, mutta silti ihminen, joka saa vastaan ottaa Jeesuksen esim. televisiosta kuulemansa evankeliumin kautta, tarvitsee myös henkilökohtaisen kosketuksen toisiin kristittyihin. Raamattupiiri on erityisen hyvä uskossa kasvamisen paikka. Siellä saamme yhdessä tutkia Raamattua ja ystävystyä lähellämme asuvien kristittyjen kanssa. Kun saamme näin oppia tuntemaan Jeesusta yhteisen Sanan tutkimisen kautta, on meidän sitten helpompi kertoa Jeesuksesta myös niille, jotka eivät vielä ole Jeesuksen pelastamia.

Ollaan, ystävät, iloisesti Jeesuksen kantajia ja luotetaan siihen, että Pyhä Henki kyllä tartuttaa Jeesuksen lähellämme oleviin, kunhan vain olemme heidän kanssaan tekemisissä ja keskustelemme heidän kanssaan. Saamme luottaa siihen, että Pyhä Henki antaa ajallaan oikeat sanat.

Rakas Jeesus

Armoa ja rauhaa tähän syksyiseen päivään. Minulle tuli mieleeni sellainen asia, että monilla meistä, jotka elämme parisuhteessa, on tapana halata ja sanoa puolisolle: ”Minä rakastan sinua,” ja antaa lähtöpusu, kun toinen lähtee töihin tai jonnekin muualle. Muutenkin kotioloissa lapsille sanotaan, että minä rakastan sinua. Hellyyden osoitukset sanoilla ja teoilla kuuluvat perhe-elämään.

Psalmissa 116:1 sanotaan ”Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, Hän kuulee hartaan pyyntöni.” Milloin sinä olet viimeksi sanonut Jeesukselle: ”Minä rakastan sinua”? Meidän Jumala-suhteemme on Jumalan puolelta täyttä rakkautta ja armoa. Jumala rakasti niin paljon maailmaa, että Hän antoi ainokaisen Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Me saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren turvin. Jumalan puolelta se on valtavaa rakkautta ja lahjaa.

Kun puolisoni rakastaa minua ja minä häntä, niin meillä on halu kertoa toisillemme rakkaudestamme ja osoittaa rakkautta toisillemme erilaisilla tavoilla. Kun me rakastamme Jeesusta, meidän tulee kiittää Häntä ja kertoa Hänelle rakkaudestamme Häntä kohtaan. Mutta siihenkään ei saa tulla sellaisia vaatimuksia, että kiitollisuutta ja rakkautta täytyisi osoittaa jollain tietyillä tavoilla. Me saamme olla omia persooniamme ja Jeesus ottaa vastaan meidän rakkaudenosoituksemme juuri sellaisina kuin ne meiltä itse kultakin tulevat. Emme voi sanoa toiselle, että hänen täytyy kertoa rakkautensa Jeesukselle juuri tietyllä tavalla. Mutta meille itselle on tärkeää uskaltaa puhua Jeesukselle avoimesti ja myös tunnustaa rakkautemme Hänelle.

Otan tässä vielä toisen kohdan: ”Teen teille selväksi veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen” Gal. 1:11 Minkälaista olisi se ihmismielen mukainen evankeliumi? Se on sellaista, että me voisimme itsekin tehdä jotain oman autuutemme eteen. On aika nöyryyttävää, kun tulee sellaiseen pisteeseen, ettei ole mitään omaa eikä meillä saa olla mitään omaa, vaan kaikki on Jumalan suurta rakkautta ja armoa, että me saamme uskoa kaikki meidän syntimme anteeksi. Me kyllä helposti tarjoaisimme jotain omaa, että minä olen tehnyt sitä tai ollut tekemättä tätä. Mutta taivasten valtakunta ei ole tekoja vaan se on uskoa Jeesukseen, uskoa siihen, että Jeesus on yksin armosta ja rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan pelastanut meidät. Se on erittäin suurta armoa, ystävät. Kun me tämän tajuamme, niin me saamme tänäkin päivänä iloita ja riemuita ja sanoa Herralle: ”Herra Jeesus, minä rakastan sinua.” Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.