Jeesus on
useissa kohti Raamattua tuonut esiin, että joka uskoo häneen, pelastuu. Niin se
on ystävät tänä päivänäkin, että sydämen uskolla ja suun tunnustuksella me
pelastutaan. Saamme luottaa siihen, että Jeesuksen armo riittää meille. Joku on
sanonut, että kun me siirrymme sielunvihollisen valtakunnasta Jumalan
valtakuntaan, se on ikään kuin allekirjoitettu rauhansopimus. Myös maallisessa
sodassa kun rauhansopimus on allekirjoitettu, niin traumat jäävät vielä
jäljelle tuosta sota-ajasta ja vahingonlaukauksiakin saattaa tulla. Kun ”sopimus
on allekirjoitettu”, olemme ottaneet Jeesuksen armon elämäämme ja luotamme
siihen, että Jeesus on juuri minun syntini pessyt pois. Sitä ei voi mitenkään omilla
ansioilla tehdä.
Olen usein
miettinyt sitä, että me emme missään muualla pääse niin lähelle Jeesusta kuin
alttarilla, jossa me saamme nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren. Matteuksen
evankeliumin luvussa 26 jakeissa 26-28 sanotaan: ”Aterian aikana Jeesus otti
leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Ottakaa ja
syökää, tämä on minun ruumiini.’ Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi
heille ja sanoi: ’Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri,
joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Kun me uskolla
nautimme ehtoollisen, niin se on totisesti Jeesuksen ruumis ja veri ja siinä me
saamme oikein syödä Jeesuksen sovintokuolemaa. Me saamme vahvasti uskoa, että
se totisesti on syntien anteeksi antamiseksi.
Jumala on
jättänyt meille tänne maan päälle kasteen ja ehtoollisen, jotka ovat meitä
vahvistamassa ja tukemassa tällä matkalla. Minun mielestäni se on pilkkaa, jos
me sanomme, että ehtoollinen on pelkkä muistoateria. Sitä se ei ole. Toki se on
sitäkin, että me saamme siinä muistaa Jeesusta, mutta muistaa niin, että hän on
sovittanut meidän syntimme ja me saamme sen tuossa armopöydässä uskoa omalle
kohdallemme. Ihmisen on vaikea uskoa sitä, miten normaali leipä ja viini
muuttuu Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi. Jos sitä ei uskolla nauti, niin se
pysyy leipänä ja viininä, ja niin kuin Luther sanoo, niin sellainen ihminen nauttii
sen turmiokseen eli se tarkoittaa sitä, että silloin on ihan turhaa mennä sinne
ehtoollispöytään. Mutta kun uskoo sydämessään, että tässä on totisesti
Jeesuksen ruumis ja veri, niin sen saa omistaa omalle kohdalleen.
Minä
rohkaisen kaikkia ystäviä ottamaan vastaan sen Jumalan salaisuuden, joka
ehtoolliseen kätkeytyy. Jos se ei vielä tänään sinulle avaudu, niin rukoile.
Jumala kyllä sen sinulle avaa. Se on mitä valtavin voimaannuttava ja eheyttävä
ateria, ja me saamme tänä päivänäkin nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren omalle
kohdallemme. Myös sanan kautta me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi
Jeesuksen nimessä ja veressä ja saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna.
Aamen.