Täyttymys

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikki rakkaat bloginlukijat ja ystävät. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta asiasta, kun Roomalaiskirjeen 6. luvussa jakeessa 23 sanotaan: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Tämä on hyvin syvällinen paikka. Me voimme rakkaat ystävät ajatella niin, että jos joku ihminen olisi synnitön, niin hänellä ei olisi kuolemaa, hän eläisi täällä maan päällä ikuisesti. Koska tänne ei ole yksikään ihminen jäänyt eloon, niin siitä me tiedämme, että synti totisesti asuu meissä ihmisissä.

Tämä jatko-osuus, että meillä on iankaikkinen elämä, niin se tulee Jeesuksen kautta. Ei ole niin suurta syntistä, jolle ei Jeesuksen armo kuulu. Raamatussa sanotaan, että Jeesus on lain loppu. Tämä voidaan kääntää myös, että Jeesus on lain täyttymys tai päämäärä. Jeesus on lain täyttymys juuri sitä kautta, että hän on Golgatan ristillä pessyt kaikki meidän synnit pois. Me saamme olla siitä iloisia, että kerran kun me ummistamme silmät tässä ajassa, niin me heräämme taivaan kodissa.

Se on vähän sama asia kuin lapsi, joka on äidin kohdussa, syntyy tähän maailmaan, niin se kuvaa uutta syntymää taivaan kotiin. Toki me synnymme jo täällä ajassa uudesti ylhäältä, silloin kun me tulemme uskoon. Se tarkoittaa juuri sitä, että kun me uskomme Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle, niin sitä vanhaa ei enää millään tavalla lasketa meille kuormaksi eikä taakaksi, vaan Jeesus on kaiken pessyt pois.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan hyvässä turvassa ja luotetaan Jeesuksen armoon. Aamen.

Ristintie

 

Paastonaika on alkanut ja seuraamme Jeesuksen ristintietä kohti Golgataa. Jeesus tiesi koko ajan tehtävänsä maan päällä ja kertoi siitä myös useita kertoja opetuslapsilleen. Matteuksen evankeliumin luvussa 16 jakeissa 21–23 kerrotaan siitä, kun Jeesus ensimmäisen kerran kertoi, että hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Pietarin reaktio Jeesuksen sanoihin oli hyvin inhimillinen, mutta vastoin Jumalan tahtoa. ”Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra.” Monille ihmisille juuri se, että Jeesuksen on pitänyt kuolla meidän syntiemme puolesta, on vaikein asia hyväksyä kristinuskossa. Kuitenkin juuri se on kristinuskon perusta. Ilman Jeesuksen sovintokuolemaa ei ole pelastusta.

Jeesus kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” Saatana yritti estää, ettei Jeesus sovittaisi ihmisten syntiä ja käytti siinä apunaan Pietaria. Onneksi Jeesus ei tälläkään kertaa langennut Saatanan houkutuksiin.

Meille ihmisille on aina houkutuksena vallantie eikä ristintie. Vallantiellä me itse haluamme omilla hyvillä teoillamme kelvata Jumalalle. Vallantiellä me myös odotamme Jumalalta mielisuosiota itsellemme ja sen osoituksena menestystä eri elämän alueilla niin uskossa kuin muussakin elämässä.

Tuo evankeliumin kohta kuitenkin jatkuu näin: ”Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on löytävä sen.” (jakeet 24-25)

Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta pelastua kuin Jeesus. Meidän täytyy kieltää kaikki omat mahdollisuutemme kelvata Jumalalle ja uskoa Jeesuksen suorittama syntien sovitus itsellemme ja elää yksin sen varassa. Jeesuksen varassa eläminen on ristintie, ei vallantie, mutta se tie vie varmasti perille. Kuljetaan tätä tietä Jeesusta seuraten ja toinen toistamme tukien. Aamen.

Vain yksi tie

 

Armoa ja rauhaa rakkaat kristityt ystävät ja blogin lukijat. Meillä ihmisillä, myös minulla, on helposti taipumus ajatella, että Jumala tuijottaa meidän käyttäytymistämme ja elämäämme ja sitä, mitä me teemme tai olemme tekemättä, ja että Jumalalle kelpaavuutemme olisi näissä meidän omissa tekemisissä. Raamatussa kuitenkin sanotaan, että sellainen ihminen, joka uskoo Jeesukseen, on pelastettu.

Roomalaiskirjeen 9. luvussa sanotaan: ”Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: -Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.” (jakeet 31-33) 10. luvun jakeissa 2-4 sanotaan: ”Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan, he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.”

Ajatelkaa ystävät rakkaat, miten armollista tekstiä. Kun meidän sydämemme on omatunto saanut herättää ja olemme saaneet Jeesukselta Kristukselta elävän uskon, niin me pidämme siitä kiinni ja Jeesus on luvannut, ettei hän hylkää yhtään ihmistä, jonka hän on omakseen ottanut. Meidän täytyy vain luottaa siihen, ettei ole niin suurta syntistä, joka ei Jumalalle kelpaa. Tuossa sanotaan, että se on lain loppu jokaiselle, joka uskoo Kristukseen. Mitä se sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että meidät on julistettu syyttömäksi.

Ystävät rakkaat me saamme tänä päivänäkin iloita ja riemuita siitä, että Jeesus on totisesti meidät pelastanut. Meidän ei tarvitse kulkea missään epäilyksissä. Tietysti on aivan selvää, että me kristittyinä ihmisinä joudumme kiusauksiin ja monenlaiseen vaivaan. Rietasukko syyttää, että mikä kristitty sinä luulet olevasi, kun olet tuollainen ja tuollainen. Sille voi sanoa ihan huoletta, että mene Jeesuksen luo, hän on pessyt minut puhtaaksi.

Ei ole kyse mistään tekouskosta. Niin kuin on sanottu, että ne omat teot, mitä esimerkiksi juutalaisuudessa tarjottiin Jumalalle, jotka olivat heidän mielestään niitä hyviä tekoja, niin se on likainen vaate Jumalan edessä. Meidän ihmisten oma teko, oma työ, ei kelpaa Jumalalle. Sen tähden sanonkin ystävät, että lakataan se oma yrittäminen ja luotetaan siihen, että Jeesus kuljettaa ja ohjaa meitä. Jeesus on antanut meille Pyhän Hengen ja hän opettaa, ohjaa ja kasvattaa meitä. Hän on kyllin hyvä sanomaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Myös seurakuntayhteys on tärkeää, käydään kirkossa, raamattupiirissä ja Herran pyhällä ehtoollisella, niin siinä on meidän koko kristillisyys. Me saamme luottaa siihen, että Jumalan sana, joka on Raamatussa, ohjaa meitä.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan kaikki synnit anteeksi ja luotetaan siihen, että Jeesus Kristus on omassa nimessään ja veressään pessyt meidät puhtaaksi. Aamen.

Ihmisen käsitykset vai Jumalan sana

 

Eräs ihminen kertoi, että hän kyllä uskoo korkeampaan voimaan, johon voi turvata, kun omat voimat eivät riitä. Hän ei kuitenkaan voi uskoa, että jokin olisi lähetetty tänne ihmishahmossa, koska raadollisempaa kuin ihminen ei ole. Hän sanoi hyppäävänsä sellaisen yli, joka on ihmisen laatimaa. Tämä ihminen ei varmaankaan ole ainut, joka ajattelee tuohon tapaan.

Ihmisen on vaikea hyväksyä sitä, että yksin Jumala päättää, miten ihminen voi pelastua. Ihmisen omat ajatusrakennelmat ja järjen päätelmät menevät aina vikaan. Jesajan kirjan luvussa 55 sanotaan: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (8-9) Jumala ilmoitti jo tuhansia vuosia ennen Jeesuksen syntymää ihmiseksi, miten Hän tulee pelastamaan syntisen ihmisen. Kun aika sitten koitti, vain pieni osa niistä, jotka tunsivat Jumalan suunnitelman, uskoivat Jeesukseen.

Ihmisen suurin synti on se, että hän haluaa itse päättää, miten pelastuu. On tietenkin ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei tämän elämän jälkeen ole mitään. Suurin osa ihmisistä kuitenkin uskoo elämän jatkuvan tavalla tai toisella. Jos ihmisiltä asiaa kysyy, he todennäköisesti ajattelevat itselleen käyvän hyvin kuoleman jälkeen. Sekin ettei ole mitään, tuntuu ihmisestä hyvältä, koska ei hän siinäkään tapauksessa joudu ottamaan vastuuta omasta elämästään iankaikkisuuden näkökulmasta.

Nykymaailmassa on valtava määrä erilaisia ammatti-ihmisiä, joiden osaamiseen me luotamme. Iankaikkisen elämän osalta ihmiset kuitenkin luottavat omaan viisauteensa eikä Häneen, joka tietää kaiken ja on ilmoittanut sen meille Raamatussa. Kumpi vaihtoehto on totta: Jumalan Sana vai ihmisten lukemattomat erilaiset käsitykset?

Omiin päätelmiinsä luottava ihminen on aina levoton, koska asiat voivat muuttua jatkuvasti, mikään ei ole varmaa. Me, jotka saamme olla Jeesuksen pelastamia, voimme elää vaikeuksienkin kohdatessa turvassa, koska saamme olla varmoja siitä, että Jeesuksen sovintoveri riittää ja saamme tämän elämän jälkeen siirtyä iankaikkisuuteen Jumalan yhteydessä. Usko siis tänäänkin kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen tähden ja jatka elämääsi turvassa ja rohkeasti Pyhän hengen opastuksessa. Aamen.

Päivä kerrallaan

 

Jumalan rauhan tervehdys blogin lukijoille. Minä olen viime aikoina saanut olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka joutuvat olemaan paljon yksin kotonaan omissa oloissaan. Ajattelen niin, että varsinkin yksinäisyydessä, kun ihmisellä on paljon aikaa ajatella, syyllisyys alkaa monella tavalla painaa ja sielunvihollinen käyttää hyödyksi kristittyjä, jotka kohtaavat yksinäisyyttä. Se syyttää menneestä ja panee huolehtimaan tulevaisuudesta. Meidän tulee ymmärtää, että on vain yksi päivä, jota me voimme elää eli juuri tämä päivä. Eilinen on mennyt menojaan ja se saa painua kaikkine munauksineen ja virheineen unholaan. Toinen päivä on huominen, sitä me emme vielä tänään voi elää. Se tuo omat ilot ja surut tullessaan, kun sen aika on.

Se, mihin me voimme vaikuttaa on tämä päivä. Tänä päivänä me voimme olla ystävällisiä läheisillemme ja voimme tuoda iloa ympärillemme. On äärettömän tärkeää, miten me elämme juuri tämän päivän. On tärkeää, miten me suhtaudumme toisiin ihmisiin. Kun me oikein sydämestämme haluamme huomioida myös matkakumppaneitamme, niin silloin myös meitä huomioidaan. Kun me levitämme ystävällisyyttä, joka tulee Jeesuksesta, niin kyllä se myös leviää eteenpäin. En tarkoita, että se pitäisi olla väkinäistä, mutta kun se tulee sydämestä, niin se tuottaa mielihyvää.

Matteuksen evankeliumin luvussa 6 jakeissa 25-34 puhutaan Jumalan huolenpidosta: ”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoiset kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” (jakeet 25-27)

Tässäkin on niin valtavaa evankeliumia siitä, mikä meidän elämässämme on tärkeintä, että me saamme luottaa Jeesuksen armoon. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus pitää meistä huolen. Me saamme hoitaa yhden päivän tehtävät kerrallaan murehtimatta eilistä tai huomista. Sen tähden eletään vain tätä päivää. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Ystävät, me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luottaa siihen, että Jeesus pitää meistä kaikista huolen. Aamen.

Anteeksianto ja sovinto

 

Katsoin televisiosta jumalanpalvelusta, jonka aiheena oli sovinto. Pääasiassa siinä puhuttiin anteeksiantamisesta, kun on tapahtunut kauheita asioita. Se sai minut miettimään sitä, mitä eroa on anteeksiantamisella ja sovinnolla.

Anteeksiantaminen on ihmisen oma halu ja päätös asiassa, jossa häntä vastaan on rikottu. Usein ajattelemme, että anteeksiantaminen edellyttää asian käsittelemistä sen henkilön kanssa, joka meitä vastaan on rikkonut. Saatamme myös ajatella, että ensin hänen täytyy pyytää anteeksi. Nämä asiat liittyvät kuitenkin sovinnon tekemiseen.

Anteeksiantaminen tehdään itsensä takia ja täysin yksipuolisesti. Minä annan anteeksi, koska en tahdo olla sidottuna tuohon tapahtumaan tai henkilöön negatiivisella tavalla. Jos en anna anteeksi, omat ajatukseni ja usein myös tekoni ovat sidottuja. En ole vapaa.

Sovinnon syntymiseen tarvitaan molemmat osapuolet, rikkoja ja rikottu. Silloin asia käsitellään, pyydetään anteeksi ja saadaan anteeksi. Sovinnon jälkeen voidaan jatkaa matkaa yhdessä. Joskus käy niin, että anteeksi on annettu, mutta sovintoa ei kuitenkaan pystytä tekemään ja silloin yhteyttä ei synny ja matka jatkuu erikseen. Anteeksiantaminen ja sovinto ovat usein pitkiä prosesseja. Meille kristityille on annettu Pyhä Henki avuksi, jotta me jaksaisimme noita anteeksiantamisen prosesseja käydä läpi. Älä yritä siis yksin, vaan ota se apu vastaan, mitä Jumala haluaa sinulle antaa.

Me ihmiset olemme rikkoneet ja rikomme Jumalaa vastaan jatkuvasti, mutta hän on antanut meille anteeksi. Tuo anteeksianto tapahtui Golgatan ristillä, kun Jeesus sovitti meidän syntimme. Anteeksianto tapahtui Jumalan yksipuolisesta tahdosta ja koskee kaikkia maailman ihmisiä. Tuo syntien sovitus oli kertakaikkinen tapahtuma, joka kattaa kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit. Sovinto Jumalan kanssa syntyy sen sijaan vasta sitten, kun ihminen tunnustaa syntinsä ja ottaa vastaan Jeesuksen suorittaman syntien sovituksen.

Sinä, joka luet tätä, mutta et ole suostunut sovintoon Jumalan kanssa, tee se nyt. Jeesus on jo suorittanut maksun sinunkin synneistäsi. Hän odottaa, että tunnustat syntisi ja otat vastaan anteeksiannon ja sovituksen. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Tämä koskee meitä ihan jokaista.