lauantai 26. syyskuuta 2020

Jeesus, Lunastajamme, elää!

 

Raamattu on ihmeellinen kirja. Sen sana on niin elävää, että se voi joka päivä opettaa meille uusia asioita Jumalasta ja meistä itsestämme. Jokin kohta, johon ei ole aikaisemmin kiinnittänyt erityistä huomiota, vaikka on sen lukenut jo useita kertoja, voi yhtenä päivänä saada sydämen hypähtämään ilosta. Tänään minulle kävi niin, kun luin seuraavat sanat: ”Minä tiedän, että Lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella Häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: Hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.” (Job. 19:25-27)

Jeesus, Lunastajamme, elää! Miten valtavan ihana asia. Hän nousi kuolleista, jotta mekin saamme elää ikuisesti. Kun aikamme täällä maan päällä kerran päättyy, saamme katsella Jeesusta omin silmin ja tunnemme hänet. Jeesus on meille tuttu. Pyhä Henki on opettanut meidät tuntemaan Jeesuksen. Hän on herättänyt meissä uskon Jeesukseen syntiemme sovittajana. Pyhä Henki on avannut meille Jeesuksen opetuksia ja sitä, mitä ne tarkoittavat meidän omassa elämässämme. Olemme saaneet kokea Jumalan rakkautta ja huolenpitoa.

Jeesus sanoo myös viimeisen sanan maan päällä. Kerran tämä maailmankaikkeus katoaa ja tilalle tulee uusi taivas ja maa. Milloin ja miten se tapahtuu, on yksin Jumalan tiedossa, mutta kun aika on, Jeesus tulee takaisin. Meidän ei tarvitse olla peloissamme, vaan saamme iloiten odottaa tuota päivää. Sydämemme kaipaa Jeesuksen näkemistä. Tässä ajassa näemme vielä kuin kuvastimesta, vanhanaikaisesta peilistä. Kaikki ei näy selvästi, mutta riittävän selvästi, jotta pääasia, Jeesuksen sovitustyö, näkyy kirkkaana. Iankaikkisuudessa saamme katsella Jeesusta kasvoista kasvoihin.

Jobin elämä ei ollut helppoa, kaikkea muuta. Meidänkään elämämme ei ole aina helppoa, mutta saamme silti täysin varmoina luottaa siihen, että Jeesuksen pelastamina pääsemme kerran näkemään hänet. Usko siis tänäkin päivänä kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ole turvallisella mielellä. Hän vie sinut tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään.


perjantai 25. syyskuuta 2020

Jeesuksen hoidossa saamme levätä

 

Ajattelin ystävät rakkaat muutamalla sanalla puhua siitä, kun joskus nuoruudessa tuli käytyä kavereiden kanssa kuntosalilla. Siellä sitten usein kisattiin siitä, kuka oli paras nostamaan painoja ja kuka teki missäkin laitteessa ennätyksen. Yleensä siinä oli kyse siitä, kuinka paljon sinä pystyt ja kuinka hyvin onnistut. Ja se, joka oli jossain paras, myös tiesi olevansa paras.

Myös hengellisissä asioissa me saatamme mennä sellaiseen paremmuuden suohon ja uskonelämästä tulee suorittamista. Kun uskonelämä on suorittamista, siitä puuttuu ilo. Uskosta tulee väkisin yrittämistä ja jatkuvaa epäonnistumista. Jos ihminen oikein itsensä tuntee, niin ymmärtää sen, ettei niillä omilla ansioilla koskaan kelpaa Jumalalle.

Galatalaiskirjeen 2. luvun jakeessa 21 sanotaan: ”Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.” Eli jos Jumalan lakia noudattamalla me saisimme armon, niin Kristus olisi kuollut turhaan. Ainoastaan Kristuksen armosta me saamme uskon voiman.

Kun olin nuori, vanhat kristityt puhuivat seurakunnasta syntisairaalana. Jos seurakunta lopettaa olemasta syntisairaala, siis sairaala, jossa Jeesus on lääkärinä ja hoitajana, niin jos se lopettaa sen tehtävän, ei sellaista seurakuntaa tarvita. Silloin se on muuttunut kuntosaliksi tai urheilukilpailuksi eikä se ole enää paikka, jossa syntiset saavat hoitoa. Paavali sanoo tässä Galatalaiskirjeen kohdassa selvästi, ettei laki voi täyttää sitä, minkä Jeesus on täyttänyt eli antanut meille kaikki synnit anteeksi. Me saamme tänäänkin olla tässä syntisairaalassa. Me saamme levätä ja nauttia, kun Jeesus hoitaa meidän haavojamme ja me saamme parantua. Niin kuin Luther sanoo, että parannus on parannusta Jeesuksen Kristuksen haavoissa ja sen tuntemisessa. Jeesuksen rakkauden tuntemisessa me saamme tänäänkin olla ja luottaa siihen, että Jeesus on kaikki meidän syntimme pessyt pois. Ollaan rakkaat ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.


maanantai 21. syyskuuta 2020

Jumala suojelee


 Elämä kulkee omaa rataansa. Voimme katsoa kaukaisuuteen ja miettiä mitä siellä odottaa. Onneksi emme tiedä ja onneksi Jumala tietää.

Minusta on ihmeellistä ajatella, että kaikki, mitä tapahtuu minun elämässä tai koko maailmassa, on Jumalan hallinnassa. Se tuo rauhan, vaikka tilanteeni olisi raskas ja sekava, vaikea. Koko maailman tilanne voi huolestuttaa, mutta kun turvana on ikiaikojen Jumala, voi rukoillen jäädä hänen turviinsa. 

Äitini on sairastunut vakavasti . Toisaalta olen saanut ihmeesti voimia toimia ja auttaa ja toisaalta olen ollut välillä aivan loppu. Suru on vahvaa, kun tutut ja turvalliset asiat muuttuu tai kun joutuu luopumaan tai seuraamaan läheisen tuskaa. Voi myös huomata tulevansa vielä läheisemmäksi läheisten kanssa. Miten me olemmekin täällä lopulta monien myrskyjen riepoteltavina. Mistä niissä tilanteissa saa voimaa? Miten voi selvitä? Mitä tapahtuu kaiken jälkeen? Kysymykiä on paljon, joihin ei saa vastauksia.

Monet ihmiset ovat rukoilleet äitinikin puolesta ja Jumala on vastannut monin tavoin rukouksiin. Kiitos Jumalalle. On sellainen olo, että Jeesus kulkee äidin rinnalla niinkuin minunkin, ihan lähellä, koko ajan. Jesajan kirjan luku 53 on vaikuttava. Siinä juuri kerrotaan tulevasta, jonka käsikirjoituksen on Jumala kirjoittanut.  Jumala tietää mitä tuleman pitää. Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman? Jeesus oli hyljeksitty kipujen mies ja sairauden tuttava. Hän kantoi kipumme ja otti taakakseen meidän sairautemme. Häntä rangaistiin meidän rikkomustemme tähden. Meidän pahat tekomme hän kantoi ja kuoli ristillä, jotta me saisimme anteeksiannon kaikista synneistämme ja vapauden ja ilon taivaassa. Ahdistuksen jälkeen Hän näkee valon ja Jumalan tunteminen ravitsee Hänet. Tämän kaiken vuoksi voi tuntea epävarmuudenkin keskellä uskoa paremmasta huomisesta ja siitä, että Jumala kantaa läpi vaikeuksien ja vie lopulta taivaankotiin. Kaikki tapahtuu Jumalan suunnitelmien mukaan, vaikka emme sitä ymmärtäisi. Hän rakastaa meitä ja huolehtii sinusta ja minusta. Mekin voimme tuntea kuinka Jumalan tunteminen ravitsee meidät. 

lauantai 19. syyskuuta 2020

Nouse ja katso Jeesukseen

 

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Tutkimme tänään Matteuksen evankeliumin 16. lukua, jossa Jeesus kysyy opetuslapsilta, kenen he ajattelevat Jeesuksen olevan. Pietari vastaa siihen, että sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. Jeesus sanoo, ettei Pietari sitä itse olisi voinut ymmärtää, vaan Henki ilmoitti sen Pietarille. Jeesus alkaa kertoa sitten, mitä hänelle tulee tapahtumaan. Jeesus kertoo, että hän kuolee ja nousee kolmantena päivänä kuolleista. Silloin sama Pietari ottaa Jeesuksen sivumpaan ja alkaa neuvoa Jeesusta, ettei niin saa Jeesukselle käydä. Jeesus sanoo Pietarille, että mene pois Saatana.

Juuri se sama henkilö, jolle Jeesus oli hetkeä aikaisemmin sanonut, että sinä olet se kallio, uskonkallio, jolle Jumalan seurakunta perustetaan. Hetkeä myöhemmin tuo sama mies on jo Saatanan käytössä niin, että Jeesus joutuu häntä nuhtelemaan. Tämä on tavallaan hyvin lohdullista. Jeesus on tietenkin se kallio, jonka päälle seurakunta on rakennettu, mutta meistä kukaan ihminen, ei edes Pietari eikä kukaan maailman ihmisistä, ole synnitön. Meissä on koko elämän liha mukana.

Kun me ajattelemme tätä asiaa syvällisemmin, niin meillä on taipumusta kelvata Jumalalle, taipumusta yrittää hyvittää Jeesukselle omia tekojamme. Me helposti menemme omasta mielestämme syviin rukouksiin, hoitokokoukseen tai rukousryhmään, jossa voisi päästä synnistä eroon. Näissä on ongelmana se, että niissä katsotaan ihmistä, ihmisen suoritusta, mutta rakkaat ystävät, sieltä me emme saa voimaa. Ainut mistä me saamme voiman, on se, kun me katsomme Jeesusta. Jeesuksesta tulee se voima. Sieltä tulee se Pyhä Henki meihin, joka sitten hoitaa meitä.

Haluan vielä ottaa tällaisen Raamatun kohdan Roomalaiskirjeen luku 7 jae 17: ”Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.” Tässäkin käy ihan selkeästi esille, että se syntiturmelus, mikä meissä on, se ei lähde meistä pois, ei minkäänlaisilla paastoamisilla tai omilla konstiparannuksilla tai hiljentymisillä tai millään tavalla. Ainut, millä tavalla se synti meistä Jumalan silmissä häipyy, on se, että me uskomme Jeesuksen sovintokuoleman omalle kohdalle ja uskomme, että Jeesus on pessyt kaikki meidän synnit pois.

Me saamme ystävät tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän syntimme on pois otettu. Me saamme katsoa Jeesusta. Sitä, kuinka Jeesus voitti kuoleman ja nousi kuolleista. Hän näkee meissä vain puhtaat valkeat ihmiset. Kaikki synti on pois pesty. Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Aamen.


lauantai 12. syyskuuta 2020

Onko Jumala kaikkivaltias?

Luin Jesajan kirjan lukua 40, jossa puhutaan Jumalan suuruudesta ja kaikkivaltiudesta. Nykyään Suomessa on vallalla ajattelutapa, jossa korostuu ihmisen viisaus ja kaikkivoipaisuus. Ajatellaan, että ihminen pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat ja keksimään tarvittavat laitteet ja toimintamallit ongelmien ratkaisemiseen. Toki nähdään ilmastonmuutoksen, sairauksien ja kulutuksen tuomat haasteet, mutta silti ratkaisun näihin ongelmiin ajatellaan olevan ihmisen itsensä käsissä. Jumalan kaikkivaltiutta pidetään vanhana taikauskona, johon vieläkin yksinkertaisimmat ihmiset uskovat.

”Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti ruohoa on kansa. ” (jae 7) Koko tämä maailmankaikkeus on Herran kädessä. Hän määrää sen rajat. Kaikki tämä, mikä on aineellista, on Herran vallassa, mutta myös kaikki henkinen ja hengellinen. ”Kuka on ohjannut Herran Henkeä, ollut Hänen neuvonantajansa ja opettajansa?” (jae 13) Luonnostaan ihminen ajattelee, että jokainen pystyy itse ymmärtämään henkistä ja hengellistä maailmaa. Uskoa pidetään yksityisasiana ja jokainen saa muodostaa jumalakäsityksensä oman ymmärryksensä mukaan. Omassa voimassaan ihminen kuitenkin uupuu. Hän ei löydä sielulleen rauhaa, vaan joutuu koko ajan suorittamaan ollakseen tarpeeksi hyvä. Epäonnistuneena ihminen joutuu myös koko ajan pelkäämään kuolemaa, koska ei tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Jumalalla on kuitenkin täydellinen apu ihmisen kaipaukseen: Jeesus. Ilman Jeesusta ihminen on koko ajan oman vajavuutensa ja epäonnistumistensa vanki. Kun hän ei suoriudu tarpeeksi hyvin, hänen täytyy salata epäonnistumisiaan ja etsiä lohdutusta mitä erilaisimmista asioista. Jeesus tuli kuitenkin juuri epäonnistuneita, syntisiä ihmisiä varten. Hän kuoli kaikkien syntiemme puolesta, jotta me saisimme elää tätä elämää vapaina. Jeesuksen tähden meillä on myös varma toivo iankaikkisesta elämästä Jumalan yhteydessä. Me saamme käydä kaikkien epäonnistumistemme ja lankeemustemme kanssa joka hetki rakastavan Isän eteen ja tunnustaa rikkomuksemme eikä meidän tarvitse niitä enää kantaa.

Saamme uskoa juuri nyt kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Samalla saamme rukoilla Pyhän Hengen opastusta elämäämme, niin että yhdessä Hänen kanssaan pystymme selvittämään eteemme tulevat asiat. Tämä elämä tuo meille ihan samanlaisia haasteita kuin muillekin ihmisille, mutta meillä on suuri etuoikeus, että Pyhä Henki on niissä kaikissa meidän kanssamme. ”Etkö tiedä, etkö ole kuullut? Herra on iankaikkinen Jumala, Hän on luonut maan ääret. Ei Hän väsy eikä uuvu, Hänen ymmärryksensä on tutkimaton.” (jae 28) Herran läsnäoloa elämääsi!

 

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Kaikessa turvana Jeesus

 

Tie on kokonaan sumun peitossa. Eteenpäin näkee vain hyvin lyhyen matkaa, joten vauhtia on hidastettava. Jonkin ajan kuluttua aurinko nousee ja sumu alkaa hälvetä. Vielä kuitenkin on kohtia, joissa sumu on hyvin sankkaa. Vähitellen auringon lämpö kuitenkin saa sumun kokonaan väistymään. Tämä aamuinen ajomatka sai minut ajattelemaan, että tuollaistahan se ihmisenkin elämä usein on. Välillä huolet painavat niin, ettei tiedä, miten selviää eteenpäin. Ajan kuluessa kuitenkin elämä helpottaa ja huomaa, että taas tästäkin selvittiin.

Raamattupiirissämme luemme Matteuksen evankeliumia ja olemme siinä kohdassa, kun Jeesus ensin ruokki juutalaisten alueella 5000 miestä ja lisäksi naiset ja lapset vain muutamalla leivällä ja kalalla. Pari lukua myöhemmin Jeesus on pakana-alueella, jossa taas on tilanne, että ihmiset ovat nälkäisiä kaukana kotoa eikä ruokaa juurikaan ole. Jeesus kuitenkin jälleen ruokkii nuo ihmiset. Molemmilla kerroilla ruokaa jää yli niin paljon, että sillä ruokkisi vielä paljon lisääkin ihmisiä.

Jeesus ja opetuslapset jatkavat matkaa, jolloin opetuslapset alkavat puhella keskenään, etteivät he muistaneet ottaa leipää mukaan ja olivat siitä huolissaan. Tällöin Jeesus sanoo opetuslapsille: ’Te vähäuskoiset’. Opetuslapset olivat juuri todistaneet kaksi kertaa, miten Jeesus ruokki kaikki ihmiset, niin juutalaiset kuin pakanatkin, ja vielä jäi ylikin. Silti opetuslapset olivat huolissaan ruuasta.

Tuollaisia me ihmiset olemme. Me niin nopeasti unohdamme, miten Jeesus on huolehtinut meistä aikaisemmin. Kun joudumme ikään kuin sumun keskelle, emmekä pysty näkemään, miten hankala tilanne ratkeaa, silloin huolten taakka painaa hartioita ja tuntuu siltä, että omat keinot eivät riitä. Ja näin usein onkin. Sillä hetkellä meillä ei ole mitään ratkaisua tilanteeseen. Odottaminen on raskasta. Mutta ajattele, miten onnellisessa asemassa me, jotka saamme kaikessa turvautua Jeesukseen, olemme. Hän vie meidät tuon sumun läpi. Elämä saattaa olla raskasta, mutta silti saamme kulkea turvassa. Saamme luottaa siihen, että Jeesus vie meidät tämän elämän läpi oli tiemme millainen tahansa. Hän on luvannut olla kanssamme joka hetki. Hän on luvannut, ettei hän anna yhdenkään ihmisen, jonka Isä on hänelle antanut, joutua hukkaan. Ole siis turvallisella mielellä. Vaikka elämä voi olla vaikeaa, niin Jeesus kulkee sinun kanssasi joka hetki ja vie tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään.


tiistai 1. syyskuuta 2020

Juo puhdasta armon vettä


 

Kävelemme vaimoni kanssa päivittäin pienen lenkin sorapintaista polkua pitkin, että kunto pysyisi edes kohtalaisena. Kun lähdimme taas kävelylenkille, meni vaimollani kenkään pieni kivi ja se alkoi siellä hiertää. Palasimme penkille, jonka olimme juuri ohittaneet ja vaimo otti kiven pois. Kivi ei todellakaan ollut suuri, mutta se oli pakko ottaa pois, koska se alkoi heti hiertää jalkaa. On oikeasti hyvä, että meillä on tunto, joka kertoo kivestä kengässä, koska jos se saisi siellä olla, niin se voisi aiheuttaa pahan hiertymän ja myöhemmin jopa tulehduksen. On sitä parempi, mitä nopeammin sen kiven ottaa pois.

Psalmissa 42 jakeissa 2 ja 3 sanotaan: ”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minäkin kaipaan sinua Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.” Monissa kristillisissä liikkeissä opetetaan, että saat uskoa kaikki syntisi anteeksi, mutta sen jälkeen heti opetetaan ihmiskäskyjä ja -sääntöjä kyseisen liikkeen tradition mukaan. Näiden traditioiden noudattamatta jättämistä pidetään syntinä. Ajatellaan, että kun on kerran saatu synnit anteeksi, niin sitten täytyisi elää synnitöntä elämää. Tätä voisi kuvata vaikka siten, että ensin on otettu kivi pois kengästä, mutta pian sinne laitetaan uudelleen pieni kivi, joka alkaa siellä hiertää ja lopulta se on pahempi kuin se ensimmäinen kivi. Se on sillä tavalla salakavala kivi, että kaikessa terävyydessään se saa paljon pahaa aikaiseksi.

Onneksi Jumala on antanut myös näissä perinnäissääntöasioissa sellaisen ymmärryksen, että tämä ei ole oikein. Pyhä Henki kirkastaa sen meille. Mikä onkaan sen mahtavampaa kuin, että sellainen ihminen, joka on kaikilla ihmissäännöillä ja teko-opeilla vaivattu, vihdoin pääsee niin kuin peura janoissaan elävän veden lähteelle juomaan raikasta vettä. Se on sitä armon vettä. Se on sitä puhdasta armoa Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä paranee meidän kaikki haavat ja hengelliset kivut, kun me uskomme Jeesuksen yksin armosta syntien sovittajaksi.

Tässä elämänmatkallamme perkele mielellään heittelee kiviä kenkiimme, että matkanteko tuntuisi raskaalta. Meidän tulee kuitenkin uskoa Jeesus sovittajaksi ja näin ottaa kengät pois ja antaa Jeesuksen hoitaa haavamme. Saamme juoda sitä armon vettä, sillä siitä ainoastaan meille tulee voima. Niin kuin tämmöistä käskyjen haavoittamaa palvelijaa Herra ei muserra eikä sammuta hiipuvaa liekkiä, väsynyt saa löytää lohdutuksen Jeesuksen armosta. Tänäkin päivänä on niin, ettei meillä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin uskoa Jeesuksen armo omalle kohdallemme. Saat ystävä olla hyvässä turvassa ja uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Aamen.