Missä rauhasi on?

 

Jumalan rauhalla ja armolla haluan tervehtiä ihan jokaista blogin lukijaa. Tänään luimme Luukkaan evankeliumin kohtaa, jossa Jeesus itkee Jerusalemin kohtaloa. Sen luvussa 19 jakeissa 41-42 sanotaan: ”Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinulta kätketty.” Tämä on hyvin puhutteleva paikka ja ajattelen, että Jeesus tänä päivänäkin katsoo meitä, missä meidän turvamme on. Jeesus katsoo sinua ja minua, missä meillä on turva.

Tämä turva -sana on alkutekstissä sama sana kuin ’shalom’, joka tarkoittaa Jumalan rauhaa. Se on sitä rauhaa, joka tulee Jumalasta. Tässä voitaisiinkin kysyä, missä sinun rauhasi on. Meille kristityille on myös hyvä muistuttaa, missä meidän rauhamme ja turvamme on. Se pitäisi olla ja on Jeesuksessa Kristuksessa. Me oikeastaan emme voi mihinkään muuhun rauhaamme perustaa kuin siihen, että Jeesus on sinun ja minun synnit pessyt pois ja siihen me saamme turvata.

Myös ihan näin maallisessa mielessä me kristityt saamme luottaa tämän ajallisen elämämme Jumalan käsiin ja ajatella niin, että Jumala meitä ohjaa. Jumala antaa täällä ajassa myös koettelemuksia ja vaikeita aikoja, sairautta, taloudellisia vaikeuksia ja monenlaista voi olla, mutta se on kuitenkin vain ajallista ja hetkellistä. Kun me ymmärrämme iankaikkisen näkökulman eli sen, että kerran taivaan kodissa me saamme iloita siitä, että meidän synnit on pesty pois ja saamme ikuisuuden viettää taivaan kodissa. Se on paljon suurempi kuin tämä lyhyt aika, joka meille on tänne maan päälle annettu. Minä juuri tänään mietin sitä, kun aikoinaan aloitin oman koulutieni, kuinka siitä on pitkä aika, mutta toisaalta se on kuitenkin valtavan lyhyt.

Kyllä se niin on, ettei meillä täällä ajassa ole muuta turvaa kuin Jeesus. Kun me Jeesuksen kanssa kuljemme ja luotamme häneen ja hakeudumme seurakuntayhteyteen, niin sieltä saamme kanssamatkustajia taivaan tielle ja he tulevat myös meille avuksi tällä matkalla ja lohduttamaan meitä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja luotetaan siihen, että rauha ja turva on meille Jumalassa, ja uskotaan kaikki syntimme anteeksi. Aamen. 

Varjelusta teillesi

 Asiat eivät useinkaan mene niinkuin etukäteen luuli tai suunnitteli. Olemme jo toki opineet, että muutoksia ja peruutuksia tulee ja muutenkin on joskus vaikeaa suunnitella mitään. Pitääkö sitten suunnitella niin paljon vai voisiko antaa Jeesuksen johdatuksen viedä elämää? Jeesus johdattaa elämää joka tapauksessa ja huolehtii, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettukin. Minulle tämä on vaikeaa, sillä mielelläni järjestelen ja suunnittelen asioita etukäteen, jotta ne olisi hallinnassa ja tietäisin mitä tapahtuu. Nyt olen kuitenkin vähän oppinut siihen, että en enää niin paljon huolehdi ja murehdi. Olen oppinut edes vähän luottamaan Jeesuksen huolenpitoon ja johdatukseen elämässä.

Psalmissa 141 pyydetään (jae 1): Herra, minä huudan sinua! Riennä avukseni, kuule ääneni, kun sinua huudan! Jakeessa 8 toivotaan: Herra, minun silmäni katsovat sinuun, sinuun minä turvaan. Älä jätä minua suojaa vaille! 

Elämän ja maailman arvaamattomuus ja ihmisten pahuus on kyllä tullut meille tietoon kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. Voiko siitä huolimatta uskoa ja luottaa Jumalan huolenpitoon ja rakkauteen? Häneen on voinut luottaa aina ja voi edelleen. Raamattu kertoo Jumalan läsnäolosta ja johdatuksesta kautta aikojen. Raamatun sanat avaavat meille uuden maailman ja mahdollisuuden uuteen elämään Jumalan lähellä. Psalmin kirjoittaja pyysi apua huutaen, mutta Jumala kuulee, vaikka pyytäisit apua kuiskaten.

Tänä kesänä oli ensimmäinen kerta, kun emme olleetkaan suunnitelleet mitään loman ajaksi ja se tuntui hyvältä. Pian niitä suunnitelmia lyhyellä tähtäimellä alkoikin tulla ja lopulta kävi niin, että loma oli täynnä tapahtumia ja kohtaamisia. Kaikki olikin lahjoja ja yllätyksiä Isältä taivaasta. Niin minä sen koen. Myös varjelusta matkantekoon saimme kokea. Kiitosmieli saa vallan: kiitos, Jeesus, kesästä, jonka saimme ja kiitos, että olet rinnalla auttamassa myös hädän hetkellä ja kun on vaikeaa. 

Kasvu

 

Tänä aamuna, kun näin ikkunasta pihakuusen, mieleeni nousi elävästi, miltä se näyttää keväällä. Uudet neulaset loistavat tuuheina ja vaalean vihreinä. Myös uudet kävyt ovat alkaneet kehittyä. Ensin ne ovat punertavia ja terhakkaasti pystyssä. Kesän mittaan ne muuttuvat vihreiksi ja kääntyvät roikkumaan alaspäin. Nyt näin loppukesällä ne ovat jo muuttuneet ruskehtaviksi ja kaikkien neulasten väri on tumman vihreä. Käpyjen sisällä kehittyvät siemenet, jotka ovat tärkeää ravintoa monille eläimille, ja ensi vuonna ne ovat valmiita myös kasvattamaan uusia taimia.

Tuo kuva alkoi puhua minulle kristityn elämästä. Uudet versot voisivat kuvata sitä, kun joku Raamatun sanan kohta on avautunut meille ja se tulee osaksi meitä. Kävyt voisivat taas olla meissä näkyvää Hengen hedelmää. Tuon hedelmän kasvaminen vaatii kuitenkin aikaa. Kun saamme vastaanottaa syntien sovituksen Jeesuksessa, emme muutu synnittömiksi, vaan olemme edelleen itsekkäitä, rauhattomia, kärsimättömiä ja epäystävällisiä. Silti me Jeesuksen pelastamina haluamme toimia Jumalan tahdon mukaan ja saamme kasvaa myös ihmisinä. Jumalan lapsena olemme saaneet Pyhän Hengen, ja Hän alkaa kasvattaa meissä hedelmää: rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää. (Gal 5: 22-23)

Tämän hedelmän kasvaminen ei tapahdu hetkessä ja usein sen kypsyminen sisältää monenlaisia vastoinkäymisiä. Jos ajatellaan vaikka kärsivällisyyttä. Kärsivällisyytemme kasvaa vain siten, että joudumme tilanteisiin, joissa meiltä vaaditaan enemmän kärsivällisyyttä kuin meillä on. Tuollaisessa tilanteessa usein ensin hermostumme tai lannistumme. Pyhän Hengen voimalla me kuitenkin jaksamme eteenpäin ja lopulta tuokin asia menee ohi ja saamme huomata, miten kärsivällisyytemme lisääntyi hitusen verran.

Kuusen kasvu kestää kymmeniä vuosia ja samoin mekin saamme kasvaa koko elämämme ajan Pyhän Hengen hoidossa. Tämän kasvun tukena meillä on Jumalan sana, ehtoollinen, rukous ja uskovien yhteys. Meidän ei tarvitse lannistua epäonnistumisista, vaan saamme aina pyytää syntejämme anteeksi ja myös uskoa ne anteeksi saaduiksi Jeesuksen tähden. Ole turvallisella mielellä. Pyhä Henki on kanssamme koko tämän maan päällisen elämämme ajan ja pitää meidät kiinni Jeesuksessa.

Herra varjelee askeleesi

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Tänään mielessäni on ollut sellainen asia kuin varjelus. Se kuinka Jumala meitä varjelee monenlaisilta onnettomuuksilta. Kerron tässä alkuun muutaman päivän takaisen tapahtuman. Olimme vaimoni kanssa tulossa Tampereelta hakemasta toista autoa ja siksi olimme kahdella autolla liikenteessä. Oli jo hämärä ilta ja vaimo ajoi edelläni. Matkan varrella näimme todella paljon peuroja.

Sitten vaimo ajoi erään peltoaukealla olevan talon kohdalla ja näin kuinka aivan valtavan kokoinen hirvi tuli Tuulan autoa kohti ja sen perässä vasa. Ajattelin siinä kauhuissani, että nyt tulee törmäys. Mutta kuin ihmeen kaupalla juuri ennen törmäämistä hirvi hyppäsi takaisin sitä taloa kohti ja vasa juoksi talon pihaan. Kun tulimme kotiin, kysyin Tuulalta, huomasiko hän, miten oli varjeltunut vakavalta kolarilta. Olin aivan varma, että Tuula oli hirven huomannut, mutta hän sanoikin, ettei ollut huomannut mitään.

Tästä minulle tuli mieleeni sellainen asia, miten meitä täällä elämässä suojellaan ja varjellaan. Psalmi 121 puhuu siitä, että Herra on meidän varjelijamme. Se päättyy sanoihin: ”Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.” Me emme todellakaan tiedä kaikkia onnettomuuksia ja pahoja asioita, joilta Herra meidät varjelee. Jumalan suojelusta ja varjelusta on se, ettei Tuula törmännyt siihen hirveen. Näitä vastaavia tilanteita meillä on elämässä koko ajan, joista me emme tiedä mitään, mutta joissa Jumala meitä varjelee. Jeesus on sanonut, että meidän jokainen hiuskarvammekin on laskettu. (Matt. 20:30) Meidän ei siis tarvitse pelätä.

Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö me voisi joutua onnettomuuteen. Kyllä kristitylle voi tapahtua pahoja asioita eikä se ole millään tavalla hänen uskostaan kiinni. Silti me saamme luottaa siihen, että onnettomuuksissa ja muissa vastoinkäymisissäkin Jumala huolehtii meistä. Jeesus syntyi maailmaan ennen kaikkea sovittamaan meidän syntimme ja hän varjelee meidät iankaikkiseen elämään. Me saamme uskoa tänäänkin itsemme armosta autuaaksi ja luottaa siihen, että Jeesus ei meitä viimeisenä päivänäkään jätä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Jeesus - elämämme lähde

 

”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (Snl. 3:5-6) Nämä sanat minulla on jo kauan ollut tapana kirjoittaa nuoren onnittelukorttiin, kun hän pääsee ylioppilaaksi tai valmistuu ammattiin. Samalla tavalla se on meille kaikille tärkeä ohje.

Me kristityt elämme täällä maailmassa samojen lainalaisuuksien alla kuin muutkin ihmiset. Joudumme kokemaan samat epäoikeudenmukaisuudet ja toimeentulovaikeudet kuin muutkin. Silti meidän tilanteemme on erilainen. Me saamme aina kääntyä rakastavan Isän puoleen ja rukoilla häneltä ymmärrystä elämämme ratkaisuihin. Paikallemme emme voi jäädä, vaan saamme luottaa siihen, että Jumala viitoittaa meille oikean tien ja vie meidät lopulta perille iankaikkiseen elämään.

Tuossa Raamatunkohdassa kehotetaan turvaamaan koko sydämestämme Herraan. Luvussa 4 jakeessa 23 sanotaan: ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.” Meidän koko elämämme lähde on Jeesus. Jeesus on sovittanut syntimme ja uskomalla tuon syntien sovituksen itsellemme saamme olla turvassa. Tapahtui elämässämme mitä tahansa ja vaikka ongelmia tulisi jatkuvasti lisää, niin ne eivät vaikuta elämämme lähteeseen, Jeesukseen. Hän virvoittaa meitä ja johtaa tämän elämän läpi.

Meidän yhteiskunnassamme ja valitettavasti myös kristillisyydessä Jeesuksen sovintotyön rinnalle ja tilalle on tuotu monenlaisia muita uskomuksia. Ihmisten sydämet on vallannut joku muu kuin Jeesus. Me epäonnistumme usein ihmissuhteissamme ja maallisten asioiden hoitamisessa. Näissä asioissa meidän täytyy koettaa oppia virheistämme. Mutta jos päästämme sydämemme valtiaaksi jonkun muun kuin Jeesuksen, niin se vie meidät kadotukseen. Varjellaan siis sydämemme ja ajatuksemme Jeesuksessa Kristuksessa ja luotetaan siihen, että hän vie meidät perille iankaikkiseen elämään.

 

Kirkasta, oi Kristus, meille

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Tänään sain pitkästä aikaa olla kirkossa jumalanpalveluksessa mukana. Tässä kesäaikana, ja kun on sairastettu koronaakin, on jäänyt jumalanpalvelukset väliin, mutta tänään pääsin yhteiseen Herran pöytään ja sanan kuuloon. Minua puhutteli aivan erityisesti virsi 301. Siitä laulettiin aluksi kolme ensimmäistä säkeistöä ja lopuksi viimeiset kolme säkeistöä. Minulle rakas anoppini opetti sen, kuinka virren sanoissa hän on saanut kasvaa ja vahvistua kristillisessä elämässä. Tuo puhe oli minulle silloin muutama vuosi sitten aivan uutta, mutta tänään jälleen sain kokea sen saman omalla kohdallani.

Virsi 301 alkaa: ”Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan. Josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä.” Heti tässä ensimmäisessä säkeistössä on aivan selvästi sanottu se, miten me olemme omasta puolestamme mahdottomia kelvata Jumalalle, mutta kun me katsomme ristiä ja Jeesuksen sovintotyötä, sitä että Jeesus on meidän synnit pessyt pois, niin siitä saamme voiman.

Toisessa säkeistössä sanotaan: ”Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi, taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään rauhan tuotti ristillään.” Myös tämä on täyttä armoa, täyttä evankeliumia. Kun me luotamme siihen, että Jeesus on tehnyt meidän puolestamme kaiken työn. Se ei ole meidän työmme vaan Jeesuksen työ, niin me saamme tästäkin virrestä aivan valtavasti voimaa.

3. säkeistö: ”Eksynyttä lammastansa hän on aina säälinyt, tuonut laumaan armossansa, siinä sitä kärsinyt. Uskon, että käydä saan kasvojansa katsomaan.” 4. säkeistö: ”Ei siis alla kiusausten epäillä nyt tarvitse, eikä tiellä huokausten epätoivo vallitse, kun on täysi sovitus, sielun turva pelastus.” Voiko ystävät rakkaat meillä olla selvempää evankeliumia kuin tämäkin virsi on. Tämä on aivan uskomatonta evankeliumia ja oikeastaan kaikki, mitä tähänkin virteen lisään, on turhaa.

Halusin nyt tuoda tämän virren tänään, jos viitsisitte avata virsikirjan ja tutustua virteen 301. Haluan ystävät teille kaikille sanoa vielä, että meidän ei tarvitse epäillä. Me saamme tänäänkin uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä ja me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskoa itsemme keskelle taivasta. Aamen. 

Jeesus löytää

 

Joka kerta tavatessani lapsenlapsiani he haluavat leikkiä piilosta. Minä olen etsijä ja he menevät piiloon. He osaavat mennä hyviin piiloihin ja olla siellä myös hiljaa. Heille ei kuitenkaan ole tärkeää se, että minun olisi vaikea löytää heitä, vaan se että löydän heidät. Jos siis kuljen ohi katsomatta heidän piilopaikkaansa, he alkavat heti äännellä tai liikkua. Kun sitten kurkistan tuohon piiloon, on heidän ilonsa ylitsevuotavainen. Löydetyksi tulemisen riemu näkyy ja kuuluu.

Etsiminen, löytäminen ja löydetyksi tuleminen ovat myös kristinuskossa oleellisia asioita. Luukkaan evankeliumin 11. luvussa Jeesus sanoo: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” (jakeet 9-10)

Meille on annettu syntien sovitus ja iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä Jeesuksen kautta. Jeesus on koko ajan löydettävissä. Hän ei yritä piiloutua meiltä niin, että löytäminen olisi mahdollisimman hankalaa, vaan hän haluaa tulla löydetyksi. Me kyllä harhailemme ja katsomme pois Jeesuksesta, mutta Jeesus ei vaihda paikkaa, vaan syntien sovitus on koko ajan tarjolla, kunhan vain uskomme Jeesuksen sovittaneen syntimme Golgatan ristillä.

Jumala tuntee meidät syntiin langenneet ihmiset läpikotaisin. Hän myös tietää, että me emme omin avuin löydä Jeesusta, emmekä edes halua etsiä häntä, ja siksi hän on lähettänyt maailmaan Pyhän Henkensä. Pyhä Henki herättää meissä synnintunnon ja ohjaa meidät Jeesuksen luo.

Jeesuksen pelastamina me teemme edelleen syntiä, mutta usein emme kuitenkaan halua tunnustaa sitä. Siksi menemme omasta mielestämme hyvään piiloon, ettei syntimme paljastuisi. Pyhä Henki on kuitenkin meissä ja hän herättää synnintunnon aina uudelleen. Hän myös antaa meille rohkeuden ja luottamuksen lähestyä Kaikkivaltiasta Jumalaa, rakasta Isäämme, ja pyytää syntejämme anteeksi.

Jeesus sanoo: ”Lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.” (Joh. 6:39) Tähän lupaukseen luottaen saamme tänäänkin tunnustaa Jumalalle kaikki syntimme ja uskoa ne anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Ole siis turvallisella mielellä. Jeesus pitää sinusta huolen. 

Viimeinen päivä

 

Rauhantervehdys kaikille blogin lukijoille. Luin tuossa Facebookia ja kuuntelin sieltä erään henkilön ajatuksia siitä, miten voisimme joskus pysähtyä miettimään, mitä meidän tulisi sanoa, jos tämä olisi meidän viimeinen päivämme. Tai mitä minä sanoisin, jos tämä olisi minun viimeinen päiväni tai viimeinen mahdollisuus kertoa jollekin, esimerkiksi omille lapsille, jotain. Tai olla ystävän vierellä, kun on hänen viimeinen päivänsä. Tämä ajatus jäi minua valtavasti puhuttelemaan. Mitä oikeasti haluaisin, että minulle itselleni sanottaisiin tai mitä haluaisin jollekin sanoa.

Me olemme pitäneet tätä blogia nyt viisi vuotta, ja lukijoita on ollut valtaisa määrä. Moni lukija on siirtynyt jo taivaan kotiin ja toivottavasti nämä blogitekstit ovat heille olleet niitä, jotka ovat olleet osaltaan vahvistamassa sitä uskoa, jolla me voimme kerran täältä lähteä iankaikkiseen elämään. Meillä uskovilla ei oikeastaan sellaista viimeistä päivää ole, vaan kuolema on voitettu ja me siirrymme tästä ajasta ikuiseen elämään. Se on tavallaan kuin uusi syntymä toisessa paikassa.

Mutta mitä minä sitten haluaisin sanoa. Jesajan kirjan luvussa 1 jakeessa 18 sanotaan: ”Tulkaa, selvittäkäämme, miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” Tämä on varmaan se tärkein asia, jonka minä haluan, ystävä, sinulle sanoa, ja jonka haluaisin itse kuulla. Sitten joskus, kun minun aikani on tästä ajasta lähteä pois, niin toivon, että minusta sanotaan, että ei hänellä ollut mitään mahdollisuutta omilla ansioilla kelvata Jumalalle, mutta hän halusi turvautua Jeesuksen armoon.

Myös sinulle ystävä, haluan sanoa, että meillä kellään ei ole hyviä tekoja, jotka Jumalalle kelpaa, mutta uskomalla Jeesus omalle kohdalle syntien sovittajana meillä on puhtaat valkeat vaatteet. Synti on kaikki pyyhitty pois. Tämä on jotenkin niin lohduttava Raamatun kohta. Raamattu on lohdutusten kirja, joka kertoo Jeesuksen armotyöstä. Ajattelen niin, että Jeesus kyllä vahvistaa viimeisen hetkemme niin, että me uskomme Jeesukseen omien syntimme sovittajana. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan että me saamme kerran siirtyä täältä iankaikkisuuteen taivaan kotiin. Uskotaan syntimme anteeksi. Aamen.