Uusi luomus Jeesuksessa

Raamatussa meitä kehotetaan kasvamaan Jeesuksen armossa ja tuntemisessa. Olen miettinyt, miten tuo kasvaminen tapahtuu. Armo on sitä, ettei Jumala rakasta meitä hyvyytemme vuoksi, vaan itsensä vuoksi. Jeesus on meidät Golgatan ristillä lunastanut omakseen. Hän antaa syntimme anteeksi ja täyttää Pyhällä Hengellään. Jumalan luomistyö ja Hengen uudistava työ kestää koko elämämme ja sen perustana on Jeesuksen sovitustyö. Mikään oma tekomme ei voi olla Jeesuksen armossa ja tuntemisessa kasvamista.  Armossa kasvaminen on sitä, että Pyhä Henki muokkaa meistä ainutlaatuisia ihmisiä, sellaisia, joiksi Jumala on meidät itse kunkin luonut. Jumala haluaa vaikuttaa koko olemukseemme, ajatusmaailmaamme, puheisiimme ja tekoihimme. Tämä kestää koko elämämme ajan, mutta vähitellen luottamus omaan voimaan vähenee ja Jeesuksen armon pysyvyyteen vahvistuu.

Nykyään korostetaan paljon itsensä tuntemista ja hyväksymistä. Ilman Jeesusta on kuitenkin tosi rankkaa huomata oma pahuutensa ja kykenemättömyytensä hyvään. Jeesuksen pelastamina Pyhä Henki ohjaa meidät katsomaan Jeesukseen eikä itseemme. Hän voi kasvattaa meissä terveen itsetunnon, jossa luottamus on Jeesuksessa eikä itsessämme. Jeesuksen rakkauden läsnäolossa myös sisällämme oleva pimeys vähitellen tulee valoon ja Jumalan hoidettavaksi. Vaikeiden asioiden katsominen ei kristittynäkään ole helppoa, mutta kun olemme parhaan mahdollisen terapeutin, Pyhän Hengen, hoidettavana, niin vähitellen saamme toipua.

Päivittäinen Jeesuksen tuntemisessa kasvaminen on myös Sanan läsnäoloa. Raamattua lukiessamme ei määrä ole tärkeintä vaan se, että Pyhä Henki opettaa minulle, mitä jokin Raamatun kohta tarkoittaa ja vaikuttaa elämässäni. Uskovien ystävien kanssa yhdessä Sanaa tutkiessa Pyhä Henki toimii aivan erityisellä tavalla. Koska Jumalan Sana on elävää, sama kohta voi puhua jokaisen läsnäolijan elämään omalla tavallaan. Toisaalta sama kohta vaikuttaa minuun eri elämän tilanteissa eri tavalla ja silti se on muuttumatonta Jumalan Sanaa. Sanan kautta Pyhä Henki vaikuttaa myös tekoihimme. Hän kirkastaa Sanaa opastaen tekojani. Näin teot eivät ole Jeesuksessa elämisen perustaa vaan Pyhän Hengen vaikutusta. Pyhän Hengen vaikutuksesta huolimatta emme pysty rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseämme, vaan olemme kaikessa itsekkäitä. Rukouksessa saamme kuitenkin puhua kaikki vaikeimmatkin asiat Jeesukselle. Hän odottaa ja kaipaa sinua ja minua joka hetki. Saamme pyytää ja uskoa anteeksi kaiken pahuutemme. Jumalan armoon luottaen saamme jättää koko elämämme Hänelle. Jää, ystäväni, tänäänkin Herran rauhaan.

Jeesus lähelläsi

Aika usein huomaan miettiväni, missä Jeesus on, joka meidät vapahtaa. Ympärillä on niin paljon vaaroja ja epävarmuutta, jopa pahuutta. Uutiset kun katsoo, ymmärtää kyllä tämän maailman menon. Me ihmiset emme voi itsessämme sanoa olevamme riittäviä hyvyyteen. Minä en voi olla rakastava lähimmäinen ilman Jeesuksen rakkautta minua kohtaan ja hänen vaikutusensa näkymistä ihmissuhteissa. Ihmisenä helposti arvostelen, ja motiivit läheisen hyväksyntään tai torjuntaan on väärät. Tälläkin saralla Jeesus saa ihmeitä aikaan. Hän luo rakkaudellaan siteitä, läheisyyttä ihmisten välille.
   Jeesus käskee rakastamaan myös vihamiehiämme ja  kaikkia ihmisiä. Siihen saa kyvyn vain Häneltä. Hänellä on omat suunnitelmat ihmisten suhteen ja me olemme usein hänen käytössään ja emme itsekään ymmärrä kaiken merkitystä, ihmissuhteissakaan. Jeesuksen rakkauden suuruutta on vaikeaa ymmärtää, koska Hän on kuollut ristillä sovittaen meidän syntimme ja antanut näin meille mahdollisuuden ikuiseen iloon taivaassa Hänen kanssaan. Voimme vain rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuu elämässämme. Niinhän se tapahtuukin.
   Minun tehtäväni ei ole arvioida ihmisiä ja sitä kuka on Jeesukselle rakas. Ne arviot menee pieleen. Jeesus on luvannut ottaa vastaan jokaisen, joka Häntä avukseen pyytää ja rukoilee. Hän on lähelläsi ja kuulee rukoukset. Hänellä on hyvä tahto ihmisiä kohtaan ja Hän armahtaa ja vapahtaa, vapauttaa synneistä sinutkin. Hän on lähelläsi silloinkin kun vähiten luulet ja kun ajattelet, ettet Hänen rakkauttaan ansaitse. Sitä ei voikaan ansaita vaan Hän antaa sen lahjaksi, rakkaalle lapselleen. Sellainen Isä hän on. 

Vapaaksi selittelystä

Meille ihmisille on tyypillistä selittää asioita niin, että syy on jossain muualla kuin meissä itsessä. Joillakin meistä on kokemusta siitä, kun olemme soittaneet johonkin virastoon, niin sanotaan, että tässä on nyt tietokone tehnyt virheen. Ei tietokone kuitenkaan tee virheitä, vaan kyllä se on ihminen, joka sen virheen on tehnyt.

Miksi me sitten niin helposti syytämme toisia tai vaikka olosuhteita? Ajattelen, että synti pakottaa ja tekee meidät orjiksi ja meidän oma kunnia panee syyttämään muita. Haluamme selittää kaiken itselle parhain päin. On niin vaikeaa katsoa itseään rehellisesti ja myöntää, ettei meistä löydy mitään hyvää. Itseensä tuijottamisesta ja omien virheiden peittelystä kuitenkin seuraa, että kadotamme Jeesuksen. Tätä Perkele juuri haluaa. Usein selittelyn tielle lähteminen tuo meille pelkoja. Pelkäämme, että asian todellinen syy paljastuu. Pelot puolestaan vievät meiltä elämän ilon ja katse on entistä enemmän itsessä. Mutta jos tunnustaa rikkomuksensa ja pyytää anteeksi, niin silloin uskaltaa siirtää katseensa Jeesukseen ja luottaa Hänen armollisuuteensa.

Olen joskus kuullut sanonnan, että iloinen mieli karkottaa Perkeleen. Iloisella mielellä ei ole tarvetta syytellä toisia ja omat epäonnistumisensa on helpompi hyväksyä ja antaa itselleen anteeksi. Toisten syyttelyssä on usein taustalla juuri se, ettei pysty antamaan itselleen anteeksi. Ajatus, että minun täytyy olla hyvä ja onnistua elämässäni, saattaa olla juurtunut meihin jo lapsena. Tästä Jeesus haluaa kuitenkin rakkaudellaan ja armollaan vapauttaa.  Kun ihminen sitten kerran on kuolemassa, niin silloin hän on yksin eikä mitkään onnistumiset tai epäonnistumiset merkitse mitään. Ainut asia, jolla on merkitystä, on, että katsoo Kristusta ja luottaa siihen, että Hänen Golgatalla vuotanut verensä on minutkin pessyt.

Kun katsoo Jeesuksen ristintyötä ja näkee Jeesuksen haavoitetut kädet, niin tajuaa, ettei hän halua niillä enää lyödä, vaan hän haluaa armahtaa. Sen tähden ollaan tänäänkin iloisella mielellä siitä, että Jeesus on kaikki meidän synnit sovittanut ja me saamme olla turvassa.

Usko ja uskonnollisuus

Olin nuoruudessani Tampereella mukana, kun ystäväni osti autoa. Tiesin myyjän taustoista sen verran, että hän kävi erään seurakunnan tilaisuuksissa. Myyntipuheessaan hän ei kuitenkaan puhunut autosta totta. Muistutin häntä siitä, että hänhän on uskovainen eikä voi valehdella. Tähän myyjä totesi: Älä, hyvä veli, sekoita asioita. Autokauppa on autokauppaa ja uskonasiat uskonasioita.

Me emme kuitenkaan voi erottaa uskoa ja muuta elämää. Kristittyinä meillä on sisällämme Pyhä Henki, kotiopettajamme, joka meitä muistuttaa oikeasta ja väärästä. Uskonnollisuus muistuttaa kovasti uskoa, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Uskonnollisuus on tapojen noudattamista ja hyviä tekoja. Uskonnollisuus voidaan pitää osana elämää, mutta samalla jättää osa elämästä sen ulkopuolelle. Uskonnollisuudessa ihminen tai hänen seurakuntansa valitsevat itse oikean ja väärän ja tekevät niistä syntilistoja. Tällä rikotaan Jumalan ensimmäistä käskyä vastaan, kun syntilistoista tuleekin jumala. Jos joku ei syntilistoja noudata, hänet tuomitaan kadotukseen tai ei ainakaan hyväksytä ”tosi uskovaiseksi”. Tästä seuraa se, että omia tekoja peitellään ja kaunistellaan eikä tunnusteta omaa todellista tilaa itselle, seurakunnalle eikä edes Jumalalle. Synteinä tunnustetaan sellaisia asioita, joista on helppo puhua. Totuus kuitenkin on, että Jumala tietää ja tuntee meidät paremmin kuin me itse. Hänelle emme voi valehdella.

Toisessa tapahtumassa eräs mies meni uskovan ystävän luo ja halusi tunnustaa syntinsä. Rippitilanteen jälkeen tämä todisti kaikki miehen synnit anteeksi ja mies uskoi saaneensa anteeksi. Seuraavana päivänä hän kuitenkin tuli takaisin ystävän luo ja halusi perua syntien anteeksi saamisen, koska koki, ettei hän pysty noudattamaan kaikkia niitä sääntöjä ja vaatimuksia, joita uskonnolliselta ihmiseltä vaaditaan. Ystävä sanoi miehelle, ettei sitä voinut perua, koska Jeesus on hänen syntinsä sovittanut Golgatan ristillä ja ne on kaikki anteeksi annettu. Hän selitti miehelle, että tämä saa uskoa yksin armosta, ilman tekoja. Jeesus on jo kaiken tehnyt eikä siihen voi mitään lisätä. Tästä ilahtuneena mies lähti elämän tielle.

Sinä ystävä, joka kamppailet uskonnollisuuden kanssa, saat tänäänkin uskoa Jeesuksen armon itsellesi ilman ainoatakaan omaa tekoasi. Ole hyvässä turvassa, sillä Jeesus on jo sinut sovittanut.

Parannus Jeesuksessa

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta parannus? Arkikielessä minulle parannuksesta tulee mieleen se, että itse täytyy hävetä ja katua jotain tekoaan niin paljon, ettei sitä enää tee. Tämä sama ajatus saatetaan siirtää siihen, mitä ajatellaan synnistä ja Jumalan armosta. Tuolloin ajatellaan, että ihminen pystyy katumaan vääriä tekojaan ja omalla asenteellaan syntiä kohtaan ansaitsemaan Jumalan hyväksynnän ja saamaan armon. Tällaisessa ajattelussa ei ymmärretä, mitä synti on.

Synti on tullut ihmiseen jo Aatamin ja Eevan lankeemuksessa. Silloin Perkele houkutteli ihmisen vastustamaan Jumalaa sanomalla, että ihmisestä tulee Jumalan vertainen ja hän oppii tietämään hyvän ja pahan. Synti on siis Jumalan vastaisuutta, ei yksittäisiä tekoja. Tuosta tapahtumasta lähtien ihminen on ollut syntinen. Jos nyt pelastus liitetään parannukseen, jolla tarkoitetaan syntien tunnustamista ja katumista, jotta saa niistä synninpäästön, johtaa se jatkuvaan epävarmuuteen pelastuksesta. Pelastus on silloin kiinni ihmisen omasta teosta, siitä että hän omasta tahdostaan tekee voitavansa elääkseen ilman syntiä.

Kristinuskossa syntien anteeksiantamus riippuu kuitenkin yksinomaan Jumalan armosta eikä siihen vaikuta mitkään ihmisen teot. Jeesus on sovittanut koko ihmiskunnan synnin Golgatan ristillä. Kun ihminen tajuaa, että on läpeensä syntinen ja myöntää, ettei hän pysty mitään oman pelastuksensa eteen tekemään, silloin Pyhä Henki kirkastaa hänelle Kristuksen. Ihminen saa käydä Jeesuksen ristin juurelle ja uskoa syntien sovitus itselleen pelastukseksi. Kyse ei ole siitä, että ensin ihmisen pitää parantaa tapansa ja lakata tekemästä syntiä. ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!” tarkoittaa mielenmuutosta. Sitä, että ihmisen käsitys Jumalasta ja pelastuksesta muuttuu. Pyhä Henki antaa ihmiselle ymmärryksen siitä, että Jeesus riittää eikä mikään ihmisen oma teko saa vaikuttaa pelastumiseen. Jeesus kehottaa meitä uskomaan Häneen ja seuraamaan Häntä, sillä Hän on Totuus. Jeesuksen Golgatalla vuotaneessa veressä on parannus, ei meidän omissa teoissa. Ja tämä sama pätee koko loppuelämän ajan. Pelastettuinakin meidän ainoa turvamme on Jeesuksen sovintoveressä. Kristittyinäkään me emme voi turvata hyvään elämäämme, vaan yksin Jeesukseen.

Jos ystäväni kipuilet oman syntisyytesi kanssa, niin anna Jeesuksen armon hoitaa sinua. Jeesus kyllä tietää, millainen sinä olet. Hän tuli maailmaan syntisiä, epäonnistuneita ihmisiä varten. Niin kuin eivät terveet tarvitse parantajaa, niin eivät myöskään ne, jotka kokevat itsensä hyväksi ja kelpaavaksi, tarvitse Jeesusta parantajakseen ja pelastajakseen. Mutta meille syntisille Jeesus tarjoaa itsensä ilman ehtoja. Ole turvallisella mielellä. Jeesus on sinun syntisi sovittanut.

Lapsi esikuvana

Olemme viime aikoina miettineet lapsen asemaa. Monilla on sellainen käsitys, että pieni lapsi on synnitön ja siksi pääsee taivaaseen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan lapsella on jo syntyessään perisynti. Ihmisen syntien sovittajaksi tarvittiin siis synnitön lapsi, Jeesus-lapsi, joka ei ollut synnissä siinnyt.

Raamatussa Jeesus kutsuu luokseen lapsen ja sanoo, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Millaista se lapsenkaltaisuus sitten on? Onko lapsi sellainen, että hän uskoo kaiken, mitä aikuinen hänelle sanoo ja tottelee? Niin kuin me hyvin tiedämme, asia ei ole niin. Raamatun ajan yhteiskunnassa lapsella ei ollut mitään oikeuksia. Lapsi oli arvoasteikossa alhaisin. Lasta voidaan verrata jopa spitaaliseen siinä mielessä, että hänellä ei todellakaan ollut mitään päätäntävaltaa omaan asemaansa ja tekemisiinsä. Kun Jeesus nyt sitten kutsuu luokseen lapsen ja sanoo, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta, niin Hän tarkoitti sitä, että taivasten valtakunnassa jokaisen täytyy luottaa Jeesukseen ilman mitään omaa tekoa. Tämä oli opetuslapsille vaikea asia hyväksyä, niin kuin se on tänä päivänä meillekin. Aivan pian tuon tapahtuman jälkeen, kun äidit toivat lapsia Jeesuksen luo siunattavaksi, niin taas opetuslapset olivat ajamassa lapsia pois. Lapsenkaltaisuus oli opetuslapsillekin vaikea asia.

Seuraavaksi Matteus kertoo tapauksen rikkaasta miehestä, joka kysyy Jeesukselta, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän. Tänä päivänäkin meidän täytyy ymmärtää se, että aivan kuin lapsi ei voinut mitään oman asemansa eteen tehdä, niin emme mekään voi tehdä mitään oman pelastuksemme eteen. Meidän ainoa turvamme on se, että Jeesus on meidät pelastanut. Mikään meidän oma teko, ei se hyväkään, vaikuta pelastukseemme. Jeesus luetteli rikkaalle miehelle lain määräyksiä ja rikas mies oli sitä mieltä, että hän on ne täyttänyt ja oli itseensä tyytyväinen. Lopuksi Jeesus sanoi miehelle, että mene ja myy kaikki ja anna rahat köyhille. Mies tuli surulliseksi ja meni pois, koska ei voinut sitä vaatimusta täyttää. Mies oli luullut pystyvänsä täyttämään Jumalan asettamat vaatimukset. Toisinaan meilläkin on sellainen luulo. Joku saattaa ajatella, että on elänyt hyvää elämää, ei ole ketään tappanut eikä puolisoaan pettänyt, niin kyllä se Jumalalle kelpaa ja hän pääsee taivaaseen. Näin ei kuitenkaan ole. Meidän jokaisen ainut mahdollisuus on jättäytyä lapsen lailla Jeesuksen varaan ilman ainuttakaan omaa tekoamme. Ole ystävä hyvässä turvassa ja usko Jeesus omaksi Vapahtajaksesi.