perjantai 1. heinäkuuta 2022

Uushenkisyys ja kristillisyys

 


Armon ja rauhan tervehdys sinulle rakas lukija. Ajattelin tänään kirjoittaa aivan erityisesti siitä, kun tämän päivän maailmassa kohtaamme niin paljon rakastamattomuutta, kovuutta ja kylmyyttä. On vaikea löytää enää aitoja ihmisiä, jotka oikeasti välittävät toisista kanssaihmisistä. Minun ajatukseni on se, että maailmassa vallitsee kylmyys ja itsekkyys ja ollaan käännytty pois Jumalasta, Jeesuksen armosta.

Nykyään monet ihmiset ajattelevat, että ei ole taivasta eikä helvettiä ja uushenkisyys nostaa kovasti päätään. Siinä uushenkisyydessä on se paha, niin kuin kaikissa muissakin ei-kristillisissä uskonnoissa ja uskomuksissa, että niistä puuttuu aito rakkaus. Silloin kun rakkaus ja anteeksiantamus puuttuu elämästä, elämä on kovaa ja kylmää.

Me kristittyinä ihmisinä voisimme olla viemässä sitä evankeliumia eteenpäin, että Jeesus rakastaa syntistä ihmistä. Se, että ihminen on saanut paljot syntinsä anteeksi ja saanut kohdata aidon rakkauden Jeesuksessa, näkyy suhteessa muihin ihmisiin ja aivan erityisesti sillä tavalla, että haluaa viedä rakkauden sanomaa Jeesuksesta eteenpäin.

Kun me ajattelemme meitä ihmisiä, niin meissä on aina itsekkyyttä ja itsevoipaisuutta eli sitä, että haluaa itse selvittää asiat. Joskus elämän vastoinkäymiset ja voimien loppuminen voi olla hyvä asia, koska silloin me joudumme turvautumaan Jeesukseen. Kaiken maailman opetusta puun halaamisesta, ja vaikka mitä tämän päivän maailma sisältää tätä uushenkisyyttä, niin ajattelen kyllä niin, että meidän tulisi sitä varoa ja päinvastoin meidän tulisi löytää elämän arvot aidosta ja terveestä kristinopista.

Itse ainakin koen, kun saan käydä kirkossa sanan kuulossa ja ehtoollisella ja saan rakentua tutkimalla Jumalan sanaa, että se on sitä ruokaa mistä saan lohtua. Tätä lohtua haluan tuoda sinulle rakas blogin lukija. Vaikka kukaan muu ei sinua tässä maailmassa rakastaisi, niin Jeesus rakastaa. Se on aivan varma. Jeesus on rakastanut niin paljon tätä maailmaa, sinua ja minua, että hän on kuollut meidän puolestamme, että meillä olisi kaikki hyvin ja me kerran saamme olla taivaassa Jeesuksen kanssa ja iloita. Tämä ajallinen aika on lyhyt. Me saamme olla siitä varmoja, että kerran taivaan kodissa me saamme Jeesuksen kanssa laulaa uutta virttä. Aamen.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Rauha Jumalan kanssa

 


Saimme tällä viikolla kokoontua kodissamme kesäraamattupiiriin. Tuo kokoontuminen läheisimpien uskonystävien kanssa sai minut taas huomaamaan sen, miten tärkeää on saada yhdessä ystävien kanssa tutkia Jumalan sanaa ja rukoilla. Tässä muutamia ajatuksia keskustelustamme.

Roomalaiskirjeen 4. luku loppuu sanoihin: ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.” (Room. 4:25) Tuo sana vanhurskaus tulee myös 5. luvun alussa, jota varsinaisesti tutkimme. Mitä vanhurskas oikein tarkoittaa? Suomessa on ollut käytössä sana hurskas. Hurskaalla on tarkoitettu ihmistä, joka uskoo Jumalaan, mutta samalla se on sisältänyt vaatimuksen sellaisesta käyttäytymisestä, jossa ei ihmisten silmissä ole mitään huomautettavaa. Vanhurskas sanaa ei arkielämässä ole ja siksi me helposti ajattelemme sen tarkoittavan samaa kuin hurskas.

Vanhurskaus kuitenkin tarkoittaa Jumalalle kelpaavuutta, jonka saamme Jumalalta lahjaksi uskomalla Jeesuksen sovintotyön koskevan meitä ja Jeesuksen sovittaneen kaikki syntimme. Silloin olemme vanhurskaita. Pohdimme myös sitä, lisääntyykö Jumalalle kelpaavuutemme eli vanhurskautemme siitä, jos käyttäydymme kristittyinä tiettyjen sääntöjen mukaan. Jos Jumalalle kelpaavuutemme ja pelastuksemme olisi kiinni omista suorituksistamme ja onnistumisistamme, se ei enää olisi Jumalan lahjaa, armoa.

Efesolaiskirjeessä (1: 8-9) sanotaan, että pelastus ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Me ihmiset olemme luonnostamme itsekkäitä ja haluamme suoriutua omilla voimillamme. Oma hyvä suoriutuminen nostaa itsetuntoamme ja koemme itsemme tarpeellisiksi. Tämän vuoksi me niin mielellämme osallistuisimme pelastukseemmekin jollakin tavalla ja tuntuisi tosi hyvältä pystyä kelpaamaan Jumalalle omien tekojen avulla. Tämä on ehkä suurin este sille, että uskoo Jeesukseen syntien sovittajana ilman ainoatakaan omaa hyvää tekoa.

Kun liitämme omat teot pelastukseen, niin se vie meiltä rauhan, koska huomaamme epäonnistuvamme jatkuvasti. Raamatun lukemisemme, rukouksemme ja lähimmäisten palvelemisemme on vajavaista. Jos ajattelemme näiden vaikuttavan pelastuksen voimassa pysymiseen, niin meillä on jatkuvasti epäilys pelastuksestamme. Mutta Raamattu vakuuttaa, että pelastus on yksin Jeesuksen varassa ja Jeesuksen ansiosta meillä on rauha Jumalan kanssa. Meidän ei siis tarvitse epäillä, vaan saamme kaikessa turvautua Jeesukseen ja luottaa siihen, että hän on sovittanut minun ja sinun synnit ja se riittää. Ole siis ystävä levollisella mielellä. Jeesus rakastaa meitä ja on antanut henkensä puolestamme, jotta meillä on pääsy iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä. Aamen.  

tiistai 28. kesäkuuta 2022

Syntinen kristitty ja Jeesuksen rakkaus

 


Armon ja rauhan tervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Me olemme tässä juhannuksen aikana vaimoni kanssa saaneet kuulla useita erilaisia kristillisiä opetuksia. Näiden opetusten alla haluan meidän blogimme lukijoille, jotka ovat eri kirkkokunnista ja eri herätysliiketaustaltaan olevia ihmisiä, kirjoittaa muutamia asioita, joita itselleni on noussut kuulemieni opetusten pohjalta.

Ensinnäkin käsitys siitä, kuka on kristitty. Minä ajattelen, että kristitty on Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana uskova ihminen. Hän on aito uskova ja kristitty, taivaan kansalainen, joka kuuluu Jeesuksen seurakuntaan. Kristitty ei ole jonkun tietyn porukan samalla tavalla ajatteleva ihminen, vaan kaikkia kristittyjä yhdistää se, että hän uskoo Jeesuksen armon omalle kohdalleen.

Toinen asia, mikä on erityisesti puhuttanut, on synti. Mitä on synti? Lyhyesti sanottuna synti on ero Jumalasta. Synti on se, että me emme usko Jeesukseen syntien sovittajana. Se on se synti, joka erottaa meidät Jumalasta. Kun me uskomme Jeesukseen syntien sovittajana, että Jeesus on juuri minun syntini pessyt pois, tuntui miltä tuntui tai näytettiin miltä näytettiin, niin se on uskoa, joka yhdistää meidät Jeesukseen.

Synti ei ole yksittäisiä tekoja. Toki se on sitäkin, mutta laajempana käsityksenä synti on ero Jumalasta. Ajattelen, että ihminen, joka ei vielä tunne Jeesusta ja vanhurskasta Jumalaa, voi pitää syntinä jotain asiaa, joka ei todellisuudessa edes ole synti. Me ihmiset voimme tehdä kaikenlaisia syntilistoja, mutta niissä on vaarana se, että niistä tulee sellaisia isäinsääntöjä, jotka oikeastaan vievät meitä pois Jeesuksen luota, Jumalan tuntemisen luota. Aito syntikäsitys, ero Jumalasta, on riittävä tuomaan meidät Jeesuksen armopöytään. Me saamme tulla sinne armopöytään uskomalla Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle.

Kolmas asia, jonka haluan ottaa esille, on rakkaus. Meidän täytyy muistaa se, että Raamatussa, kun puhutaan rakkaudesta, tarkoitetaan Jeesusta. Jeesus on Rakkaus. Jeesus on se, joka rakastaa. Ei niin, että me olemme rakastaneet Jeesusta, vaan Jeesus on rakastanut meitä ja Jumala on rakastanut meitä niin, että antoi ainokaisen Poikansa meidän pelastukseksemme. Kun me tutkimme Raamattua, me saamme rukoilla Pyhää Henkeä kirkastamaan meille sen, että Jumala on rakkaus. Jeesus Kristus on rakkaus. Hän on antanut henkensä, että jokainen, joka uskoo hänen sovintokuolemansa omalle kohdalleen, pelastuu. Se on valtavaa rakkautta.

Nämä kolme asiaa oli sellaisia, joista tunsin tänään tarvetta kirjoittaa. Toivon, että nämä olisivat jollakin tavalla meitä kaikkia auttamassa ymmärtämään Jumalan toimintaa. Ystävät, me saamme tänäänkin uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Aamen.

lauantai 25. kesäkuuta 2022

Luonto ja Jumalan sana

 


Elämme keskikesän aikaa, jolloin kaikki luonnossa kukoistaa. Teiden varretkin oikein pursuavat kukkia. Luonnon kauneus saa mielen iloiseksi ja levolliseksi. On ihmeellistä, miten hienosti Jumala on kaiken luonut.

Monet ihmiset sanovat, että metsä on heidän kirkkonsa. Ajattelen heidän tarkoittavan tällä sitä, että luonnossa kulkiessa mieli rauhoittuu ja kokee jollain tavalla pyhän läsnäolon. Tässä ei tietenkään ole mitään väärää, mutta jos ihmisen ainut kosketus Jumalaan jää luonnon varaan, ei hän mitenkään voi ymmärtää Jumalan meille valmistamaa pelastusta.

Jesajan kirjassa Herra sanoo: ”Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.” (Jes. 40:8) Tuossa kohdassa ihmistä verrataan kukkaan ja ruohoon. Meidän elämämme on samalla tavalla rajallista kuin noiden luonnon kasvien. Meidän on helppo mielessämme nähdä, mitä ruohovartisille kasveille tapahtuu jo muutamassa kuukaudessa. Kun talvi koittaa, ne ovat kaikki lakastuneet.

Jumalan sana sen sijaan ei koskaan lakastu eikä kuole. Sen vuoksi on tärkeää, että me luemme Raamattua oppiaksemme tuntemaan Jumalaa. Raamattu on pelastuskertomus meille ihmisille. Se kertoo Jeesuksesta, joka syntyi ihmiseksi sovittaakseen koko maailman synnin. Tätä tietoa me emme voi luonnosta saada. Sen voi saada vain Jumalan Sanasta, kun Pyhä Henki lahjoittaa meille uskon Jeesukseen.

Kolossalaiskirjeen toisessa luvussa meitä kehotetaan juurtumaan Jeesukseen ja elämään hänen yhteydessään, rakentamaan elämämme hänen varaansa ja vahvistumaan uskossa. Tähän me tarvitsemme Jumalan Sanaa. Heti tuon kohdan jälkeen varoitetaan, ettemme anna ihmisten pettää meitä sellaisilla opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen.

Maassamme on vallalla käsitys evoluutiosta eli siitä, että elämä on syntynyt itsestään ja maailma on kehittynyt miljardien vuosien aikana sellaiseksi kuin se nyt on. Eläinten ja kasvien yhteiseloa tarkkailemalla tuntuu mahdottomalta ajatella, että kaikki olisi voinut ilman Jumalaa sopia yhteen niin täydellisesti.

Luetaan ystävät Jumalan Sanaa rukoillen, että Pyhä Henki antaa ymmärrystä ja kirkastaa Jeesusta, syntiemme sovittajaa. Nautitaan kaikesta siitä hyvästä, jonka Jumala on meille luonut ja uskotaan, että Jeesus on sovittanut syntimme.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Vehnä ja rikkavilja

 


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Olemme vaimon kanssa käyneet Espanjassa. Siellä on varsinkin rantakaduilla myyjiä, jotka myyvät hyvillä tuotemerkeillä väärennettyjä tuotteita. Sellainen ihminen, joka ei tiedä, etteivät ne todellakaan ole aitoja vaan väärennettyjä, tulee helposti pettyneeksi noiden tuotteiden kanssa. Esimerkiksi paidat kutistuvat ja väriä lähtee heti ensimmäisessä pesussa. Niillä ei ole mitään tekemistä aitojen merkkivaatteiden kanssa. Niissäkin kokemus auttaa, kun on tietoinen asiasta, ja on ehkä jopa ostanut joskus jonkun tuotteen, niin ei tarvitse toista kertaa enää siihen sortua.

Myös hengellisessä elämässä monesti on olemassa hyvin lähellä aitoa Jeesuksen seurakuntaa olevaa opetusta, joka kuulostaa ihan oikealta. Opetus on monella tavalla ihan hyvää ja moraalikin korkealla, mutta sitten Jeesuksen armon rinnalle on nostettu joku yhdistys tai joku muu valta, joka omistaa armon. Armoa ei ole muualla kuin siinä tietyssä yhdistyksessä tai tavassa julistaa synninpäästö.

Matteuksen evankeliumin luvussa 13 jakeissa 24-30 puhutaan siitä, kuinka vehnä ja rikkavilja täytyy antaa kasvaa yhdessä. Tuohon aikaan on ollut tapana kiusata viljelijää ja heittää rikkaviljaa hänen peltoonsa. Siksi se oli jouduttu kieltämään laissa. Tästä myös tämä Jeesuksen vertaus puhuu. On jännää, miten rikkavilja, joka sinne vehnän joukkoon on kiusalla laitettu, on niin lähellä vehnää, ettei sitä pysty erottamaan ennen kuin vehnä on tähkäpäässä, jolloin siihen rikkaviljaan ei tule siementä tuottavaa tähkää.

Se on sielunvihollinen, joka tätä rikkaviljaa kylvää. Sielunvihollinen on valheen henki ja me ihmiset helposti menemme sellaiseen valheen henkeen mukaan ja aletaan itsekin uskomaan siihen, että vain tietyssä porukassa Jumala toimii oikealla tavalla. Meidän tulee kristittyinä ymmärtää se, että Jumalan Pyhä Henki toimii siellä, missä tahtoo. Tänä päivänäkin Pyhä Henki toimii Jeesuksen seurakunnassa. Jeesuksen seurakunta on Jeesukseen uskovien joukko, Pyhän Hengen saaneiden joukko, eikä sitä rajoita mitkään kirkkokunnat, yhdistysrekisterit tms.

Omalta kohdalta voin sanoa, että olen ollut useilla paikkakunnilla raamattupiireissä mukana ja huomannut, että sama Pyhä Henki vaikuttaa kaikissa raamattupiireissä samalla tavalla. Myös ulkomailla, kun olen käynyt kirkoissa kuuntelemassa saarnoja, niin se sama Pyhä Henki siellä vaikuttaa. Pyhää Henkeä ei ole sidottu maihin eikä tiettyihin joukkoihin, vaan Jumalan Henki vaikuttaa siellä, missä sille annetaan tilaa. Ollaan ystävät tänäänkin hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu ja luotetaan siihen, että Jeesus toimii ihan kaikkialla. Me saamme olla hyvässä turvassa ja luottaa syntien anteeksiantamus yksin Jeesukselle, ja luottaa siihen, että Jeesus on Golgatan ristillä sovittanut meidän syntimme. Aamen.


tiistai 21. kesäkuuta 2022

Tule sellaisena kuin olet

 


’Minusta ei ole mihinkään. Minä töpeksin taas. En pysty elämään kunnon kristityn elämää.’ Ovatko nämä tuttuja tunteita sinullekin? Itsetunto on saanut monenlaisia kolauksia ja mielen valtaa itsesääli. Mutta nyt kerron sinulle, ja meille kaikille, ilosanoman: juuri tällaisia ihmisiä varten Jeesus tuli ja sovitti kaikki meidän syntimme. 

Ajattelen, että yksi tähän kelpaamattomuuden tunteeseen vaikuttava tekijä on sana parannus. Tuo sana helposti johtaa ajatukseen siitä, että pitää kovasti yrittää ja onnistua. Kuinka moni kristitty taistelee yrittämisen ja epäonnistumisen suossa ja haluaa tulla paremmaksi niin omissa silmissään, ihmisten silmissä kuin Jumalankin silmissä. Kun hän ei tässä onnistu, on hänen sisällään jatkuva ristiriita siitä, riittääkö Jeesuksen sovitustyö kattamaan nämäkin synnit.

Jeesus ei kuitenkaan odota meiltä sellaista parannusta, jota me ihmiset toisiltamme odotamme. Se, mitä Jeesus meiltä odottaa, on mielenmuutos, jossa käännämme katseemme pois itsestämme ja omista tekemisistämme kohti Jeesusta, syntiemme sovittajaa. Jeesus toivoo, että jätämme koko elämämme hänen haltuunsa. Vaikka tuo ehkä kuulostaa helpolta, niin kuitenkin se vaatii niin paljon oman elämän hallinnasta luopumista ja Jumalaan luottamista, ettemme siihen itse pysty, vaan ainoastaan Pyhä Henki voi sen meille antaa.

Kun jätämme pelastuksemme kokonaan Jeesuksen varaan, se tarkoittaa myös sitä, että meidän täytyy antaa kunnia yksin hänelle. Ihminen on luonnostaan ylpeä ja haluaa kunniaa itselleen. Usein naamioimme tämän ylpeyden vaatimattomuuteen, mutta kukaan meistä ei ole vapaa siitä, että sisimmässämme loukkaannumme tai tunnemme itsesääliä, kun omasta työstämme meneekin kunnia jollekin toiselle.

Pelastuksessa ei kuitenkaan ole mitään meidän omaa työtä, vaan kaikki on Jeesuksen. Hän on kulkenut nöyryyden tien ristinkuolemaan saakka ja sovittanut koko maailman synnin. Tähän Jeesuksen työhön me saamme turvautua. Me emme täällä maailmanajassa muutu paremmiksi, vaikka kuinka tekisimme parannusta. Käännetään siis katseemme Jeesukseen ja otetaan vastaan lahjana pelastus ja eletään tuossa lahjassa. ”Ratkaisevaa ei ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” (Room. 9:16)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Jumala tuntee sinut

 









On vaikeaa ymmärtää, että maailman eri puolilla asuvat ihmiset ovat Jumalalle tärkeitä. Hän tuntee kaikki. Hän haluaa johdattaa ihmiset yhteyteensä ja pitää heistä huolta.

Psalmissa 139 kerrotaan, että Herra tuntee sinut ja minut. Missä olenkin tai minne menenkin, sen Herra tietää. Hän tietää tekemisemme ja ajatuksemme ja myös tulevaisuutemme. Hän, Jumala, suojaa meitä edestä ja takaa ja laskee kätensä meidän päällemme. Hän haluaa suojella meitä, johdattaa elämäämme ja siunata meitä. Sinä, Herra, tiedät kaiken ja se on ihmeellistä. Siihen ei ymmärrykseni riitä. Sinä olet luonut minut ja minä olen ihme ja kiitän sinua siitä. Jumala on luonut sinut ja sinä olet ihme, suuri ihme.

Usko Jumalaan ja yhteys Häneen antaa turvan, vaikka ympärillä tapahtuu kaikenlaista. Psalmissa 139 luvataan vielä, että vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä, Herra, minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi. 

Nyt juuri tuli mieleen kaikki nuoret, jotka lähtevät kodeistaan opiskelemaan tai etsivät opiskelupaikkaa tai työtä tai lähtevät vaikkapa ulkomaille. Se tilanne on jännittävä niin nuorille kuin vanhemmillekin. Toivon siksi tuntemilleni nuorille, mutta myös kaikille, Jumalan siunausta matkalle ja luottamusta juuri siihen, että hän kulkee vierellä ja hänellä on sinullekin hyvät suunnitelmat. Voi kokea, että on pimeyden kätköissä ja yö peittää päivän valon. Jumalalle yö on kuin päivänpaiste ja pimeys on kuin kirkas valo. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala. Hän kuulee rukouksesi ja auttaa. Hän ohjaa ikiaikojen tielle.

Jeesus syntyi maailmaan tuomaan pimeyteen valon eli armon, uskon siihen, että me kaikki saamme ottaa vastaan Jumalan rakkauden ja huolenpidon. Hän tuntee meidät ja hänellä on meitä kaikkia kohtaan hyvä tahto ja hyviä suunnitelmia.


perjantai 17. kesäkuuta 2022

Armo löytää särkyneen

 


Rauhantervehdys rakkaat blogin lukijat. Haluan kertoa pienenä alkukevennyksenä tarinan pojasta, jonka tehtävänä oli kirjoittaa aine omasta lemmikistään. Poika katsoi veljensä ainevihkoa ja totesi, että veli oli muutamia vuosia aikaisemmin saanut kirjoituksestaan hyvän numeron. Poika kopioi veljensä aineen ja vei sen sitten opettajalle. Opettaja sanoi, että veljen aine oli ollut aikaisemmin ihan samanlainen. Siihen poika vasasi, että sama on koirakin.

Tämä tuli mieleeni siitä, kun joku on sanonut meille, että me kirjoitamme liikaa armosta. Ajattelen, että sellaisille ihmisille, joita synti painaa ja joilla on murtunut mieli, ei yksinkertaisesti voi kirjoittaa armosta liikaa. Mielestäni meidän kristittyjen pääevankeliumi on juuri siinä, että Jeesus on sinun ja minun synnit pessyt pois ja me saamme olla rohkealla mielellä. Kaikki nämä maalliset vaivat ja murheet hoituvat aikanaan, jos ovat hoituakseen. Meidän tulee ymmärtää se, että Jumala on oman Poikansa lähettänyt ennen kaikkea meidän syntisyyden tähden. Me olemme syntisiä ihan syntymästämme alkaen, koska meissä on periturmellus mukana.  

Psalmissa 147 jakeessa 3 sanotaan: ”Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut. Hän sitoo heidän haavansa.” Psalmienkirjan viimeiset psalmit ovat valtavaa evankeliumia. Siellä mm. puhutaan siitä, miten Jumalalla on kaikille tähdillekin oma nimi (jae 4). Ajattelen, että nuo tähdet kuvaavat meitä. Niin kuin Abrahamin käskettiin katsoa taivaan tähtiä, niin siellä on hänen jälkeläistensä lukumäärä. Jumala tietää meidät jokaisen nimeltä. Se on lohdullista, ystävä, että kun sinä uskot Jeesuksen armon omalle kohdalle, niin sinun nimesi on siellä tähdessä. Se on ainoastaan Jeesuksen sovintotyön kautta. Jeesus on totisesti luvannut hoitaa jokaisen, jolla on murhe omasta synnistään. Kun ihminen saa uskoa syntisyytensä anteeksi, ei vain yhtä syntiä vaan koko syntisyyden, niin siitä tulee ilo.

Haluan vielä muistuttaa siitä, että ei todellakaan ole niin suurta syntiä, jota ei anteeksi saa. Vanhat kristityt ovat opettaneet, että Jumalan armo kulkee alempana kuin lattialista. Se tarkoittaa juuri sitä, että niin alas ei ihminen voi joutua, etteikö hänelle Jumalan armo kuulu. Kyse on siitä, että me tahdomme uskoa Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle emmekä hylkää Jeesuksen sovintokuolemaa.

Ollaan, ystävät, tänäkin päivänä turvallisella mielellä ja luotetaan siihen, että Jeesus on pessyt niin sinun kuin minunkin synnit pois ja me olemme puhtaita. Me olemme yhtä puhtaat kuin valkeat lakanat eikä meissä ole mitään tahraa. Ole ystävä, sinä varsinkin, joka olet tällä hetkellä ahdistunut, turvallisella mielellä ja luota siihen, että Jeesus on kaikki sinun syntisi pessyt pois. Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

torstai 16. kesäkuuta 2022

Jumalan käsiin

 


Katsoin eilen televisiosta ohjelmaa, jossa puhuttiin siitä, miten talvisodan aikana maamme presidentti ja hänen vaimonsa jatkuvasti kehottivat suomalaisia rukoilemaan. Maamme oli silloin Neuvostoliiton ylivoimaisen hyökkäyksen kohteena eikä inhimillisesti ollut mitään mahdollisuutta voittaa. Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma maamme itsenäisyyden säilyttämiseksi ja siksi Hän laittoi luonnonvoimat taistelemaan Suomen puolesta. Hän lähetti sellaiset pakkaset, että vihollinen ei siinä pystynyt toimimaan. Sodan aikana niin tavalliset ihmiset kuin maan johtokin ymmärsivät, että apu tulee Herralta.

Tällä hetkellä Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja siellä riehuu sota. Tuon sodan vaikutukset näkyvät koko maailmassa hintojen nousuna ja myös viljapulana, koska vilja seisoo satamissa eikä sitä saada ihmisten ruuaksi. Venäjän toimet ovat tuoneet myös Suomeen sodan uhan. Maamme johto koettaa parhaansa mukaan toimia Suomen parhaaksi. Tärkein asia, mitä meidän kaikkien ja myös päättäjien tulisi tehdä, on kääntyä armollisen Jumalan puoleen ja rukoilla hänen varjelustaan ja johdatustaan. Jumalaan luottaminen ei poista oman toimimisen tärkeyttä, mutta Jumalaan turvaamalla voimme luottaa siihen, että Hän antaa viisauden päätöksiin.

Näitä miettiessä on minulle tullut sellainen olo, että suuri osa suomalaisista vastustaa Jumalaa ja Hänen armoonsa turvautumista. Emme halua jättää elämäämme Jumalan käsiin, vaan haluamme vastata siitä itse. Mutta olemmeko kansakuntana hylänneet Jumalan jo niin, että Jumalan on lyötävä meidät ihan pohjalle ennen kuin otamme hänen armonsa vastaan.

Kaikkein sitkeimmin teemme Jumalalle vastarintaa silloin, kun emme suostu ottamaan vastaan pelastusta synneistä. Oman syntisyyden näkeminen ja sen ymmärtäminen, että hyvä elämä ei riitä, on vaikein asia, jonka eteen ihminen joutuu. Paavali sanoo Apostolien teoissa Jeesukseen viitaten: ”Hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa.” (Ap.t. 13:38)

Jumala on Jeesuksessa tehnyt kaiken meidän pelastuksemme eteen. Me emme voi, emmekä saa, lisätä siihen mitään. Yksin Jeesuksen tähden Jumala armahtaa ja antaa anteeksi. Jos tämän pelastuksen vastaan otettuamme yritämme vielä itse selättää syntimme, niin se vie meidät uudelleen eroon Jumalasta. Me emme voi kulkea yhtä aikaa kahta tietä, armon tietä ja lain täyttämisen tietä. Meidän on valittava toinen, ja vain armon tie vie perille.

Ollaan siis tänäänkin turvallisella mielellä ja uskotaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Rukoillaan Jumalan armoa ja johdatusta ja Jeesuksen sovitustyön tulemista todeksi niin Suomessa kuin Ukrainassakin.

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Armossa ei ole orjuutta

 


Toivotan kaikille blogin lukijoille armoa ja rauhaa. Minulle tuli tänään mieleeni tällainen alkukevennys tähän tekstiin: Eräässä kunnassa oli keskusteltu siitä, pitäisikö muuttua kaupungiksi, mutta sitten päätettiin kuitenkin jatkaa kuntana. Kaksi miestä ajoi päätöksen jälkeen autolla ja he totesivat toisilleen, että oli se hyvä, kun ei meidän kunnasta tule kaupunkia, kun tämä bensa maksaa niin paljon ja auto kuluttaa enemmän kaupunkiajossa.

Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä: ”Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ryhtykö ihmisten orjiksi.” (7:23) Paavali ei tarkoita tässä yhteiskunnallista asemaa. Kirjeen kirjoittamisen aikana orja on ollut tavallaan työntekijänä perheessä. Orjan asema ei ole ollut huono, jos on ollut hyvä isäntä. Hän on vapautunut monista yhteiskunnan velvoitteista, ja hän on saanut itselleen ja perheelleen työnsä vastineeksi kaiken, mitä elämiseen tarvitaan ja heillä on ollut hyvä elää. Paavali on sitä mieltä, että ihmisen, joka tulee kristityksi, ei tule muuttaa yhteiskunnallista asemaansa uskon tähden.

Se, mistä tässä on kysymys, on se, olemmeko me hengellisesti orjia ihmisille. Eli lähinnä voisi sanoa näin, että jos me olemme orjia ihmisille, niin me mielistelemme jotain ihmisten mielipiteitä tai näemme jonkun saarnamiehen tai papin tai hengellisen ryhmittymän tavallaan kuin jumalan asemassa pitämällä sitä ainoana oikeana. Se on ihmisen orjaksi asettumista. Meidän tulee ymmärtää se, että meidän tulee sitoutua vain siihen oppiin, jonka Jeesus on itse jättänyt eli yksin Jeesus Kristus on meidät sovittanut. Kaikki muu on orjuutta.

Meidän ei tarvitse olla ihmisten orjia eikä synnin orjia. Jeesus on meidät vapauttanut kaikesta. Sinä ystävä, jos sinulla on joku ihminen tai yhdistys, jonka mielipiteet hallitsevat elämääsi, niin sinä saat sanoa, että pitäkää mielipiteenne, mutta minut on Jeesus näistäkin mielipiteistä vapauttanut. Minä en tahdo seurata ihmistä vaan Jeesusta.

Jeesuksen pelastamina olemme saaneet itsellemme Pyhän Hengen. Pyhän Hengen yksi merkitys on vierellä kulkija. Pyhä Henki on siinä vierellä meitä opastamassa ja neuvomassa. Me saamme ystävät tänäänkin olla vapaat kaikista ihmishöpinöistä ja mielipiteistä, eikä meidän tule alistua niihin. Ymmärretään se, että meidän tulee työnantajallemme olla kuuliaisia, mutta ei hengellisissä asioissa ihmisopeille. Nämä asiat tulee täydellisesti erottaa toisistaan. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Vanhassa vara parempi

 


Katsoin televisio-ohjelmaa, jossa kerrottiin Norjan syrjäisillä saarilla asuvista ihmisistä. Monet heistä kasvattivat lampaita. Minulle jäi noista ohjelmista mieleeni pari asiaa. Eräs nainen keritsi lampaansa vanhanaikaisesti keritsemissaksilla eikä koneella. Hän sanoi, että sillä tavalla hän sai läheisen kosketuksen lampaaseen. Työ oli hidasta eikä jälki ollut niin tasainen kuin koneella, mutta työtä tehdessä lammas oli pitkään ihan hänessä kiinni. Nainen jutteli lampaalle koko ajan ja keritessään myös helli lammasta. Näin tuo, ei koko ajan niin mukavalta tuntuva tilanne, kuitenkin lähensi lammasta ja hoitajaa toisiinsa.

Toisessa ohjelmasarjan jaksossa lampaat olivat olleet monta kuukautta vapaana luonnonlaitumella. Ne olivat jo siinä ajassa villiintyneet niin, että vaikka ne kyllä tunsivat hoitajansa, niin hoitaja joutui olemaan kauan aikaa rauhallisesti läsnä ja tarjoamaan niille ruokaa, jotta lampaat alkoivat jälleen luottamaan häneen ja seuraamaan häntä.

Jeesus vertaa usein ihmistä lampaaseen. Niinpä minulle tuli heti mieleen meidät ihmiset noiden lampaiden asemassa ja Jeesus hoitajanamme. Jeesuskin ottaa jokaisen erikseen lähelleen, kun hän puhdistaa meidät liiasta villasta, joka painaa ja johon on tullut talven aikana takkuja. Meillä jokaisella nuo takut ovat eri asioita. Jollakin ne ovat omavoimaisuutta, jollakin toisella katkeruutta tai ahneutta. Nuo takut voivat aiheuttaa tulehduksia ja myös erilaiset syöpäläiset asettuvat helpommin takkuuntuneeseen pitkään villaan. Puhdistaessaan meitä Jeesus pitää lähellään, vaikka meistä itsestämme saattaa siinä hetkessä tuntua vaikealta. Puhdistuksen jälkeen olo on kevyt ja yhteys Jeesukseen vahvistunut.

Toisessa tapauksessa lampaat eivät olleet hoitajansa kanssa yhteydessä. Minut yllätti se, että jo muutamassa kuukaudessa lampaat olivat villiintyneet. Jos me emme ole Jeesuksen seurassa Raamatun sanan, rukouksen, ehtoollisen ja uskovien yhteydessä tapahtuvan jakamisen avulla, niin mekin vieraannumme Jeesuksesta nopeasti. Jeesus ei onneksi jätä meitä, vaan hän tulee ja houkuttelee takaisin luokseen.

Kaikesta huolenpidosta huolimatta osa ihmisistä ei halua palata Jeesuksen luo, vaan jää mieluummin elämään villinä. Jeesus on kuitenkin kuollut kaikkien ihmisten syntien tähden ja haluaa pelastaa jokaisen ihmisen. Kuule siis Jeesuksen kutsu ja ota vastaan hänen sovitustyönsä. Usko tänäänkin kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Hakeudu uskovien yhteyteen ja ehtoolliselle ja ota vastaan kaikki hoito, jonka Jeesus sinulle tarjoaa. Sinä saat luottaa siihen, että Jeesus hoitaa sinua koko tämän maanpäällisen matkan ajan ja vie kerran iankaikkiseen elämään.

torstai 9. kesäkuuta 2022

Armo riittää









Niinpä taas olemme keskellä kesää. Kaikki tapahtuu niin nopeasti luonnossa, että pitää oikein pysäyttää itsensä katselemaan ja kuuntelemaan, ettei menisi ohi niin moni kaunis hetki . 

Uutisia riittää, vaatimuksia riittää ja suruja ja murheita on usein enemmän kuin jaksaisimme kantaa. Vaadimme itseltämmekin usein aivan liikaa. Mietin usein, mistä ne odotukset ja vaatimukset oikein tulee. Voisiko sitä kokeilla joskus vaikka päivän tai viikon niin, ettei odottaisi itseltään tai toisilta yhtään mitään? Voisiko olla ja elää niin, että ei olisi tiedotusvälineitä, ei kännykkää? Voisiko vain herätä aamuun olemaan ja antaa ajan kulua hiljaisesti? Silloin voisi löytää jotain uutta. Moni tavoittaa tällaisen olon mökillä, luonnossa.

 Paavalikin kehotti, ensimmäisessä kirjeessään Tessalonikalaisille luvussa viisi, ihmisiä monin tavoin elämään ja toimimaan tietyllä tavalla. Tavoitteena oli kuitenkin ihmisen paras. Hän kehotti ihmisiä elämään rauhassa keskenään ja pyrkimään siihen, että teemme hyvää toisillemme ja kaikille ihmisille.  Hän kehotti iloitsemaan ja rukoilemaan lakkaamatta ja kiittämään Jumalaa kaikesta. Hän myös kehotti jakeessa 19: Älkää sammuttako Henkeä. Jumalan läsnäolon merkityksen suuruus tulee näissä Paavalin kehoituksissa esille. Jeesus Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan nyt ja aina. Saamme elää yhteydessä Jumalaan ja löytää rauhaa ja iloa elämäämme. Kaiken tämän saamme lahjana ja löydämme uutta rauhaa, kun etsimme Jeesuksen seuraa. 

Vaatimuksien paineessa kukaan ei ole parhaimmillaan eikä useinkaan kovin mukava läheisilleen. Väsyneenä ja rasittuneena emme jaksa tehdä hyviäkään asioita itselle tai toisille. Siksi Jeesus ei vaadikaan enää lisää suorituksia, vaan on valmis auttamaan ja rakastamaan sinua juuri sellaisena kuin nyt olet. Hän on jo valmistanut sinulle tien yhteyteensä ja vetää sinua rakkaudellaan lähelleen. Se on armoa. Se ei vaadi suorituksia, vaan voit vain antaa rakastavan Jeesuksen tulla lähellesi. Kiitos Jeesus, että olet lähellä meitä kaikkia. 


lauantai 4. kesäkuuta 2022

Kasvun ihme

 


Me saamme taas seurata kasvun ihmettä. Maanviljelijät ovat kylväneet siemenet maahan ja Jumala on antanut niille kasvun.

Siemen on ihmeellinen asia. Vaikka ihminen yrittäisi tehdä täysin samanlaisen siemenen, se ei ala kasvamaan. Ihminen ei pysty saamaan aikaan elämää. Vain Jumala voi antaa elämän.

Sama koskee myös ihmistä. Lapsen syntymä on ihmeellinen asia ja se on kokonaan Jumalan lahjaa. Tämä maanpäällinen elämä loppuu kuitenkin aikanaan ja jotta me saamme jatkaa elämäämme Jumalan valtakunnassa iankaikkisesti, meidän on synnyttävä uudesti ylhäältä.

Uudestisyntyminen tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa uskoa Jeesukseen omien syntiensä sovittajana. Se, että uskoo Jeesuksen eläneen maan päällä ja vaikka uskoisi Jeesuksen ylösnousseen kuolleista, ei riitä. Pelastuakseen ja päästäkseen iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä ihmisen on tunnustettava, että on syntinen ja tarvitsee Jeesusta. Ihmisen synti ei ole pelkkiä tekoja, vaan me olemme kokonaan syntisiä. Tällaisille syntisille ihmisille Raamattu vakuuttaa: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Sinäkin voit laittaa oman nimesi tuohon lupaukseen ja uskoa sen todeksi. Jeesuksen pelastamina saamme itsellemme Pyhän Hengen. Pyhä Henki kasvattaa ja ohjaa meitä tämän maan päällisen matkamme ajan. Ilman Pyhää Henkeä emme voi tuntea Jeesusta. Hän herättää uskon Jeesukseen ja antaa uskon siemenelle kasvun. Ravinteita kasvuun saamme Raamatun sanasta, rukouksesta ja pyhästä ehtoollisesta.

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Tunnusta ja vapaudu

 


Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Ajattelin tänään kertoa sellaisesta asiasta kuin meidän syntisyydestämme. Niin kuin meistä jokainen ymmärtää, niin sanassa syntisyys on jo itsessään negatiivinen sävy. Toisaalta se, että myönnämme olevamme syntisiä, vapauttaa meidät valtavasta taakasta.

Eräs ystäväni oli työpaikallaan tunnustautunut kristityksi. Siellä yksi työkaveri oli ottanut hänet oikein suurennuslasin alle ja alkanut kertoa, kuinka sinä olet tuossa ja tuossa asiassa viallinen ja toimit väärin. Tämä ystäväni oli vastannut siihen, että kuule ystäväni, minä olen paljon pahempi syntinen kuin mitä sinä edes tässä luettelet. Minussa on paljon syntiä ja puutetta, mutta jos sinä vain jaksaisit antaa minulle anteeksi, niin kuin Jeesuskin on kaikki syntini antanut anteeksi. Näin tämä kaveri oli lopettanut tuon kristityn ystävän kiusaamisen.

Me monesti ajattelemme, että me uskovaiset ihmiset olisimme synnittömiä, mutta sitä me emme todellakaan ole. Se syntiturmelus, joka meissä asuu, tekee meissä työtään ja tekee matkaa hitaaksi. Me saamme kuitenkin katsoa koko ajan Jeesusta ja sitä, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois.

Psalmissa 32 jakeessa 5 sanotaan: ”Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ’Tunnustan syntini Herralle.’ Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.” Kun me tunnustamme syntimme, niin se vapauttaa meidät kaikesta kuormasta. Kun myönnämme itsellemme ja tunnustamme Jumalalle, että olemme kaikessa syntisiä, se vapauttaa. Siitä tulee meille se armon voima. Silloin armo pääsee meihin asumaan.

On myös tärkeää, että jos jokin tietty asia painaa mieltä, niin me voisimme jollekin uskovalle ystävälle siitä puhua ja rukoilla yhdessä sitä anteeksi. Meidän tulee myös käydä sanan kuulossa, että usko pysyy elävänä. Jos me jättäydymme viikosta toiseen pois sanan kuulosta, meidän käy huonosti ja usko alkaa hiipua. Uskon elämää hoidettava. Mitä asiaa sinä elämässä hoidat, se sinulla pysyy kirkkaana. Itse koen niin, että aina sanan kuulossa jotain saa oppia. Armon evankeliumista saa itselle voimaa taas jatkaa matkaa.

Me saamme, ystävä, tänäänkin olla hyvässä turvassa ja lohdutettuja ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

torstai 26. toukokuuta 2022

Jeesus ei jätä meitä yksin

 


Jeesus oli maan päällä vielä 40 päivää sen jälkeen, kun hän oli ylösnoussut kuolleista. Tuona aikana hän selitti opetuslapsille kirjoituksia eli kaikkea sitä, mitä hänestä oli Raamattuun kirjoitettu. Juutalaiset olivat odottaneet tulevaa Messiasta vuosisatoja, mutta sitten kun Hän tuli, suuri osa ihmisistä ei tunnistanut häntä. Nyt Jeesus osoitti kaikkien ennustusten käyneen toteen hänessä. Hän oli se odotettu Pelastaja.

Myös ennen kuolemaansa Jeesus kertoi opetuslapsille tulevia tapahtumia. Yksi tärkeimmistä Jeesuksen puheista on kirjoitettuna Johanneksen evankeliumin luvuissa 14–17. Siinä Jeesus puhuu paljon Pyhästä Hengestä. Jeesus sanoo sureville opetuslapsilleen: ”Teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei puolustaja voi tulla luoksenne.” (Joh. 16:7) Jeesus oli tehtävänsä suorittanut. Hän oli sovittanut maailman synnin ja nyt oli tullut aika hänen siirtyä takaisin Isän luo ja Pyhän Hengen oli aika tulla maailmaan.

Jeesus puhuu Pyhästä Hengestä Puolustajana ja Totuuden Henkenä. Ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voi ymmärtää totuutta Jeesuksesta. Pyhä Henki ”paljastaa, että maailma on väärässä. Hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.” (jae 8) Se, mitä Jeesus seuraavaksi sanoo voi olla myös kristityille yllätys. Ihmisillä nimittäin on usein aivan liian kapea käsitys synnistä. Ihmiselle on luonnollista ajatella synti väärinä tekoina ja sanoina. Joku uskaltaa tunnustaa synniksi myös pahat ajatukset.  

Jeesus kuitenkin opettaa: ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo, ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.” (jakeet 9–11) Synti on siis sitä, että ihminen ei usko Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä. Tämä on myös se synti Pyhää Henkeä vastaan, jota ei saa anteeksi. Ihminen ei voi uskoa Jeesukseen syntiensä sovittajana ilman, että hän kuulee Jeesuksesta ja Pyhä Henki antaa hänelle ymmärryksen, että Jeesus on Jumalan Poika, joka syntyi maailmaan sovittamaan koko maailman synnin ja tämä syntien sovitus koskee myös juuri minua. Jos ihminen kieltäytyy ottamasta vastaan Jeesusta omaksi Pelastajakseen, hän jää syntiinsä eikä hänellä ole pääsyä iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä.

Myös jokainen Jeesuksen pelastama ihminen tekee syntiä elämänsä loppuun saakka. Jeesus on kuitenkin jo sovittanut meidän syntimme ja uskomalla Jeesukseen me saamme samalla uskoa myös kaikki syntiset tekomme anteeksi. Pyhä Henki opettaa meitä ja johdattaa tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Meidän ei tarvitse pelätä, vaan saamme luottavaisina katsoa koko ajan Jeesukseen ja elää hänen täytetyn työnsä varassa. Aamen.

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Matkalla ajassa

 


Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta aiheesta kuin kaita tie. Olen siitä aikaisemminkin kirjoittanut, mutta ajattelin tänään nimenomaan kaidan tien kulkijaa. Millainen sitten on kaidan tien kulkija? Tarkoittaako se sitä, että elämä olisi jotenkin ahdasmielistä? Ei, sitä se ei tarkoita.

Jeesus puhuu itsestään kaitana tienä erotuksena siitä, kun juutalaisuudessa odotettiin maanpäällistä kuningasta, joka tarjoaisi loistoa ja leveitä ratsukkoteitä. Ajattelen, että tänään me kaidan tien kulkijat tajuamme sen, että mikään meidän oma teko ja oma ymmärrys ei riitä meitä sovittamaan, vaan me tarvitsemme siihen Jeesuksen, joka on sovittanut meidän synnit. Kuljemme kaitaa tietä silloin, kun me tällä tiellä ja matkalla turvaudumme Jeesuksen armoon ja siihen, että vain Jeesus voi minut pelastaa.

On hyvin vapauttavaa, kun ihminen käsittää armon ja ymmärtää sen, että elämässä voi olla oikeaa iloa. Oikea ilo tulee juuri siitä, kun saa armosta käsin katsoa omaa elämäänsä. Omaa menneisyyttään voi katsoa niin, että kaikki ne virheet ja puutteet, joita matkallani on ollut, Jeesus on pessyt pois. Se on lohdullista, sillä meistä jokainen on tehnyt paljon virheitä ja elänyt sellaista elämää, joka ei meitä itseämmekään miellytä.

Meidän tulee tänäänkin muistaa se, että mikä meidät erottaa lavean tien kulkijasta, on se, että meidän synnit on anteeksi annettu. Me saamme uskoa Jeesuksen sovintoveren omalle kohdalle. Me emme luota omaan maallisen mammonaan ja omiin onnistumisiin, vaan ymmärretään se, että kaikki se on loppu viimeksi turhaa. Tämä ajallinen elämä on lopultakin hyvin lyhyt. Oikea viisas ymmärtää sen, että täällä ajassa meidän tulee löytää Jeesuksen armo omaan elämään. Se on sitä todellista viisautta ja rikkautta, että me voimme luottaa Jeesuksen armon tänä päivänäkin omalle kohdalle. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

lauantai 21. toukokuuta 2022

Rauha Teille!

 


Elämme aikaa, jolloin on vaikeaa kokea rauhaa. Maailman kauheat tapahtumat ja niiden vaikutus jokaisen ihmisen elämään on todellisuutta. Me emme juurikaan voi vaikuttaa näihin tapahtumiin ja se lisää levottomuutta entisestään. Saattaa jopa tuntua siltä, että oman elämän hallinta katoaa.

Minulle on tullut tämän vuoden aikana entistä tärkeämmäksi ylösnousseen Jeesuksen sanat opetuslapsilleen, kun nämä piileksivät peloissaan lukittujen ovien takana. Jeesus sanoi heille: ”Rauha teille” (Joh. 20:19) Muutamia päiviä aikaisemmin Jeesus oli viimeisessä puheessaan sanonut opetuslapsille: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33)

Jeesus antaa meille rauhan, vaikka maailmassa ja omassa elämässämme olisimme hyvinkin ahtaalla. Tuo rauha on luottamusta siihen, että Jeesus on sovittanut minun syntini ja vie minut tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Jeesus ei anna elämäni tapahtumien viedä minulta pelastusta, jonka hän on minulle ansainnut ja lahjoittanut.

Jeesus antoi opetuslapsilleen myös tehtävän. ”Jeesus sanoi uudelleen: Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” (Joh 20:21) Jeesus antaa rauhan myös evankeliumin eteenpäin viemiseen. Me olemme saaneet Pyhän Hengen avuksi ja oppaaksi kaikkeen, mutta aivan erityisesti Jeesuksen sovitustyöstä kertomiseen. Jeesus on antanut meille oikeuden julistaa syntien anteeksi antamusta hänen nimessään. Toisaalta hän on antanut meille myös velvollisuuden olla julistamatta syntejä anteeksi kenessäkään muussa kuin Jeesuksessa.

Nykyään kaikenlainen henkisyys ja usko erilaisiin jumaliin ja parantajiin on yleistä. Ihmisen syvin tarve on saada syntinsä anteeksi ja tätä puhdistumista etsitään kaikenlaisista uskomuksista. Meidän velvollisuutemme on kuitenkin julistaa yksin Jeesusta ja myös kertoa toisille, ettei pelastusta ole missään eikä kenessäkään muussa kuin Jeesuksessa.

Ole siis, ystävä, turvallisella mielellä. Jeesus on sovittanut sinunkin syntisi. Me saamme kaiken elämän raadollisuuden keskellä turvata Jeesukseen ja luottaa siihen, että hän vie meidät perille. Jeesuksen rauhaa elämääsi.

perjantai 13. toukokuuta 2022

Elämän myrskyissä

 


Haluan tervehtiä kaikkia blogin lukijoita Jumalan armolla ja rauhalla. Tänään haluan puhua siitä, kuinka meidän taivaallinen Isämme ei jätä pulaan niitä, jotka häntä avuksi huutavat.

Kuulin tarinan norjalaisesta naisesta, joka lähti myrskyssä merelle moottoriveneellään. Myrskyn kovuus yllätti hänet ja hän tajusi, ettei voinut kääntyä takaisin, koska silloin pieni vene olisi kaatunut. Hänen oli kuljettava koko ajan niitä myrskyn laineita vastaan. Hän ajatteli, että nyt hänen aikansa oli tullut. Yhtäkkiä hän huomasi pienen valon pimeyden ja myrskyn keskellä. Hänessä heräsi toivo ja hän vain ajoi sitä valoa kohti. Kun hän pääsi lopulta valon luo, niin se oli kalankasvatuslaitos ja tämä nainen pelastui.

Jokaisen meidän elämässä on monenlaisia myrskyjä. Tuolloin saattaa tuntua siltä, ettei mitenkään voi selvitä siitä. Psalmissa 107 jakeessa 19 sanotaan: ”Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.” Aivan niin kuin tuo nainen hädän hetkellä näki sen pienen valon, jota kohti hän alkoi kulkea, niin mekin kaikenlaisissa elämän myrskyissä, kun huudamme Herraa avuksi, saamme luottaa siihen, että hän meitä auttaa.

Ehkä suurin elämämme taakka on se, kun tajuamme olevamme syntisiä. Tajuan olevani läpeensä syntinen eikä mikään voi minua armahtaa. Ystävä, juuri sinua varten Jeesus on tullut. Hän on tullut meitä kaikkia syntisiä varten ja sinä saat uskoa, että sinun syntisi on anteeksi annettuja. Sinä saat huutaa Herran puoleen. Herra kyllä kuulee.

Kun me uskomme Jeesuksessa synnit anteeksi, meidän elämäämme syttyy elämän valo. Se on iloa elämästä ja alamme aivan toisella tavalla nauttia elämän antimista. Kuitenkin myös uskovina meille tulee epäilyksiä ja myrskyjä eikä vaikeutemme ratkea helposti, toisinaan ei ollenkaan tässä elämässä. Meidän tulee kuitenkin aina katsoa valoa, Jeesusta, ja luottaa siihen, että kerran me olemme ilossa ja riemussa taivaan kodissa. Sitä kohti me kristityt olemme matkalla. Me saamme uskoa tänäänkin, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä ja olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Verho repeää

 


Armon ja rauhan tervehdys kaikille blogin lukijoille. Haluan muutaman sanan vielä kirjoittaa siitä aiheesta, joka on meidän koko kristikunnan tärkein asia eli Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja siihen liittyvät tapahtumat. Kun Jeesus oli ristiinnaulittuna, on tärkeää huomata se, että hän olisi missä vaiheessa tahansa voinut nousta siitä ristiltä pois, niin kuin kiusaajat tahtoivat. Mutta Jeesus ei sitä tehnyt, vaan hän halusi täyttää Isän tahdon. Matteuksen evankeliumissa sanotaan, että Jeesus antoi henkensä. Jeesukselta ei henkeä otettu, vaan hän antoi henkensä meidän puolestamme sovintouhriksi.

Jeesus oli ristiinnaulittu aamupäivällä. Kuudennen tunnin kohdalla eli meidän aikaa klo 12 tuli pimeys koko maan ylle ja sitä kesti kolme tuntia. Sitten Jeesus huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut.” (Matt. 27:46) ja antoi henkensä. Samalla hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia ylhäältä alas asti.

Tuo väliverho oli 18 metriä korkea, 9 metriä leveä ja 5 senttimetriä paksu verho, joka erotti Jerusalemin temppelissä kaikkein pyhimmän pyhästä. Tuonne kaikkein pyhimpään ei saanut mennä kukaan muu kuin ylipappi kerran vuodessa uhraamaan koko kansan syntien sovitukseksi. Kun me ajattelemme, että tämä valtavan korkea ja paksu verho repeää ylhäältä alaspäin, niin se on valtavaa Jumalan työtä. Jeesuksen kuolema sai aikaan sen, että ihmisen ja Jumalan välissä ei enää ole mitään erottavaa verhoa, vaan Jumala on tuonut kasvonsa ja armonsa meidän eteemme Jeesuksessa Kristuksessa.

Raamatussa on myös toinen kohta, jossa maahan tuli pimeys. Se tapahtui, kun Israelin kansa oli Egyptin orjuudessa ja Jumala lähetti sinne vitsauksia vapauttaakseen kansansa orjuudesta. 9. vitsaus oli kolme päivää kestävä pimeys, joka tuli egyptiläisten päälle. Tämän jälkeen tuli 10. vitsaus, jolloin kaikki esikoisena syntyneet poikalapset tapettiin, mutta ne, jotka olivat voidelleet karitsan verellä oven pielet, pelastuivat. Tämä kuvaa sitä evankeliumia, miten Jeesuksen veri, kun me uskomme sen omalle kohdallemme, suojelee meidät kadotustuomiolta.

Me saamme tänäänkin, ystävät, luottaa siihen, että Jeesus Kristus on totisesti pessyt meidän syntimme pois. Hän on ottanut temppelin väliverhon pois ja meillä on suora yhteys Jumalan luo Jeesuksen sovintoveren kautta. Me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä ja me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Uskotaan tänä päivänäkin se, ettei ole niin suurta syntistä, jolle ei armo kuulu, kun me vain kadumme syntisyyttämme. Jeesus on uskon alkaja ja täydelliseksi tekijä ja Pyhä Henki antaa meille uskon voiman. Aamen.

perjantai 6. toukokuuta 2022

Pankaamme pois kaikki, mikä painaa

 


”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki, mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” Näin meitä rohkaisee Heprealaiskirjeen kirjoittaja.  (Luku 12, jakeet 1-2)

Aloin miettiä tuota kohtaa tarkemmin ja tällaisia asioita minun mieleeni tuli. Kun ihminen osallistuu johonkin kilpailuun, hän tuo julkiseksi sen lajin, jota hän on harjoitellut. Monia lajeja voi harrastaa yksityisesti ilman, että kukaan tietää siitä mitään. Sitten kun osallistuu kilpailuun, asettaa itsensä myös arvostelun kohteeksi. Ajattelen, että meidänkin tulee olla kristittyjä julkisesti, vaikka siitä saattaa seurata arvostelua ja jopa pilkkaa.

Nuo todistajat, jotka tuossa mainitaan, viittaavat vanhan liiton ihmisiin, jotka joutuivat kärsimään uskonsa tähden. Me emme ole kuitenkaan samassa asemassa kuin he, sillä Jeesus on jo edessään olleen ilon tähden, häpeästä välittämättä kestänyt ristillä kärsimykset. (jae 2) Me saamme suunnata katseemme Jeesukseen ja turvata hänen täytettyyn työhönsä.

Aloin vielä miettiä lisää tuota todistaja -sanaa. Todistaja on se, joka on nähnyt jonkin tapahtuman ja kertoo siitä oman näkemyksensä. Todistaja voi todistaa puolesta tai vastaan. Kilpailija ei voi kuitenkaan vaikuttaa todistajan mielipiteeseen muuten kuin kilpailemalla hyvän kilpailun. Jos kantaa mukanaan koko ajan raskasta taakkaa, niin kulkeminen on vaivalloista. Jeesus on sovittanut ristillä kaikki meidän synnit eikä meidän tarvitse niitä enää mukanamme kantaa. Saatana haluaa, että me kannamme syntejämme mukanamme ja kiinnitämme niihin koko ajan huomiota, niin että matkan tarkoitus ja päämäärä hämärtyisi. Kilpailustamme tekee hyvän se, että katsomme Jeesukseen ja annamme hänen ottaa taakkamme pois.

Maallisissa kilpailuissa voittaja on se, joka pääsee ensimmäisenä maaliin. Koko elämän kilpailussa voittajia ovat kuitenkin kaikki ne, jotka kuoleman hetkellä uskovat Jeesukseen syntiensä sovittajana. Me kaikki pääsemme maaliin, vaikka matkan aikana olisi ollut monenlaisia kompurointeja. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa meitä koko ajan katsomaan Jeesukseen, jotta emme menettäisi rohkeuttamme ja antaisi periksi (jae3). Meidän ei siis pidä katsoa syntejämme ja kietoutua niihin, vaan meidän tulee laittaa syntimme pois tunnustamalla ne ja uskomalla ne myös anteeksi annetuiksi ja sillä tavalla pois pannuiksi. Synnit jäävät sinne matkan varrelle, eikä meidän kuulu katsella niitä taaksepäin tai palata tutkimaan niitä uudelleen. Me saamme koko ajan kulkea eteenpäin katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Aamen.

lauantai 30. huhtikuuta 2022

Valo voittaa

 


Tänä aamuna herätessäni aurinko paistoi sälekaihtimien takana. Kaihtimet olivat kiinni, mutta silti pystyin selvästi huomaamaan, miten aurinko paistoi. Minulle tuli siinä mieleeni sellainen ajatus, että nuo sälekaihtimet ovat meidän ihmisten syntisyys. Jeesuksen valo on kuitenkin niin voimakas, että se tulee syntisyytemmekin läpi ja valaisee elämäämme.

Jeesus sanoo: ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.” (Matt. 5:45) Aurinko ja kaikki tämän maailmankaikkeuden lainalaisuudet ovat Jumalan luomia ja hänen ylläpitämiään. Jumala on surullinen siitä, miten me tätä hänen maailmaansa ja toinen toisiamme kohtelemme, mutta silti hän edelleen antaa aurinkonsa paistaa ja sateen tulla.

Tämän maailman aurinko ei kuitenkaan pysty poistamaan syntiämme. Rakkaudessaan Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan sovittamaan ihmisen synnin. Jeesuksessa maailmaan tuli todellinen valo. Johanneksen evankeliumin luvussa 8 jakeessa 12 Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Ilman Jeesusta me joudumme elämään hengellisessä pimeydessä. Vain Jeesuksen kautta meillä on yhteys Jumalaan.

Maailma on täynnä erilaisia uskontoja, joissa ihminen itse on tekijä ja jumala tuomari. Ilman Jeesusta ihminen koettaa miellyttää jumalaa noudattamalla erilaisia tapoja. Jos ihminen onnistuu tässä uskonnon harjoittamisessa hyvin, jumala on hänelle suosiollinen ja palkitsee hänet. Nykyään monien jumala on raha, valta tai esimerkiksi oma keho, mutta sama toimii myös niissä. Jos onnistuu hyvin, niin tuo jumala palkitsee.

Ilman Jeesusta ihminen kulkee pimeydessä. Millään omilla suorituksillaan ja menestyksen hankkimisellaan ihminen ei löydä kestävää tyydytystä. Koko ajan on saatava lisää ja onnistuttava paremmin. Vain Jeesus voi antaa elämäämme valon ja lopettaa jatkuvan etsimisemme ja onnistumisen pakkomme.

Usko Jeesukseen on lahja, jonka saamme Jumalalta. Kun uskomme, että Jeesus on sovittanut syntimme Golgatan ristillä kertakaikkisesti, ei meidän tarvitse niitä enää yrittää itse Jumalalle sovittaa. Jeesus vapauttaa meidät kaikesta tämän maailman hengellisestä orjuudesta ja me saamme luottaa siihen, että Jeesus on meidät pelastanut. Hänen valossaan me saamme kulkea tämän maanpäällisen elämämme loppuun ja siirtyä aikanaan iankaikkiseen elämään. Tämä kaikki on meille lahjaksi annettua Jeesuksessa Kristuksessa. Aamen.

 

perjantai 22. huhtikuuta 2022

Armo meidän päällemme

 


Armon ja rauhantervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Tänään oli mielessäni sellainen asia, kun Jeesus oli tuomittavana ristiinnaulittavaksi ja väkijoukko huusi, että tulkoon Jeesuksen veri meidän ja meidän lastemme päälle. Tätä on usein ajateltu sillä tavalla, kuinka juutalaisuudessa on jouduttu kärsimään mm. Jerusalemin hävitys ja Hitlerin teot ja monia muita kauheuksia tämän takia.

Minä ajattelen kuitenkin niin, että Jeesuksen veri on tullut kaiken kansan päälle. Se on sillä tavalla, että kun Jeesuksen veri on meidän ja meidän lasten päällä ja me otetaan se uskossa vastaan, niin se on meille siunaukseksi. Se on sitä, että meillä on Jeesuksessa kaikki synnit anteeksi. Mutta jos me emme usko Jeesukseen ja siihen, että Jeesus on pessyt kaikki meidän synnit pois, niin silloin se sama veri on meille kadotukseksi ja tuomioksi.

Kun me ajattelemme Herran pyhää ehtoollista, jonka me saamme vielä tänä armon aikana kirkoissa nauttia, niin se on syntien anteeksi antamiseksi, se Kristuksen ruumis ja veri, jonka me siellä alttarilla saamme nauttia. Niille, jotka sen uskoo omalle kohdalleen, että totisesti minä suuri syntinen tarvitsen tätä armoa. Mutta se on kadotukseksi niille, jotka eivät sitä usko, vaan nauttivat sen leipänä ja viininä tai mitä itse kukin päässänsä ajattelee. Niin kuin Luther sanoo, että silloin ihminen nauttii sen omaksi turmiokseen.

Se on aivan sama tässä Raamatun paikassa. Sen voi ottaa vastaan uskossa, jolloin Jumala ilmoitti tässä sen, että Jeesuksen veren täytyy tulla meidän päällemme syntiemme sovitukseksi. Minä ajattelen niin, että sinä rakas ystävä, joka luet tätä blogia, ymmärrät tämän asian ja Pyhä Henki antaa sinulle voiman ymmärtää sen, että ehtoollinen on annettu meille voimaksi tälle matkalle. Jeesus toimii monella tavalla, mutta sana ja aine kun yhdistyy, niin siitä tulee sakramentti ja se on meille tärkeä ateria. Me saamme myös ihan sanan kautta uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä ja me saadaan olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Armoa ei saa peittää

 


Tyttäreni asuu perheensä kanssa yli 100-vuotiaassa hirsitalossa, jota he ovat vähän kerrallaan remontoineet. Vuosikymmenten saatossa huoneiden katot on peitetty levyillä, seiniin on kertynyt monta kerrosta tapettia ja lattiatkin on päällystetty pariin kertaan uudelleen kunkin ajan muotivirtausten mukaan. Remontin edetessä kattolevyjen alta on paljastunut kauniit maalatut puukatot ja lattioista paksut leveät lattialankut.

Minulle tuli tuosta mieleen, että me ihmisetkin kerrytämme alkuperäisen Jumalan hyvän luomistyön päälle kaikenlaista, joka ei millään tavalla ole alkuperäisen veroista. Myös Jumalan Sanassa ilmoitetun Jeesuksen sovitustyön päälle saatetaan laittaa jos jonkin laista lisävaatimusta. Kuitenkin se, mikä on Jumalan luomaa, on aina parasta eikä Jeesuksen sovitustyön päälle voi laittaa mitään tai muuten se peittyy näkymättömiin.

Mitä se Jeesuksen sovintotyön peittäminen voisi olla? Minulle tulee mieleen erilaiset käyttäytymissäännöt, joita kristinuskossa eri aikakausina eri kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä on ollut ja on edelleen. Pelastumista yksin Jeesuksen sovintotyön kautta kyllä opetetaan, mutta sitten vaaditaan kuitenkin tiettyjä tunnuspiirteitä, jotta kuulut pelastettuihin. Pelastus ja hyvät teot liitetään väärällä tavalla yhteen. Efesolaiskirjeen luvussa 2 jakeissa 8-10 sanotaan: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”

Pelastus on ja pysyy yksin Jumalan tekona. Se on lahja, josta ei voi maksaa millään omalla teolla. Jeesuksen pelastamina me olemme saaneet Pyhän Hengen, joka sitten vaikuttaa meissä Jumalan tarkoittamia tekoja. Nuo teot ovat lähimmäistemme ja omaa hyvinvointiamme lisääviä tekoja, mutta niillä ei ole vaikutusta pelastukseemme. Tämä pelastuksen ja tekojen suhde on tärkeää pitää mielessä. Me saamme tänäänkin uskoa kaikki syntimme anteeksi yksin Jeesuksen tähden, sillä ”Mikään luotu ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:39) Tässä turvassa saamme elää, vaikka joku yrittäisi muuta väittää. Aamen.

torstai 14. huhtikuuta 2022

Hengen viitoittama tie

 


Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien. (virsi 77)

Yö ennen ristiinnaulitsemista oli Jeesukselle yksin jäämisen yö. Kaikki opetuslapset jättivät Jeesuksen. Pietari oli sanonut, että hän voisi vaikka kuolla Jeesuksen kanssa, mutta se ei ollut Hengen viitoittama tie. Opetuslasten täytyi paeta. Jeesuksen täytyi sovittaa ihmisen synti yksin, ilman kenenkään toisen ihmisen osallisuutta tuohon sovitukseen.

Kun sotilaat olivat ottaneet Jeesuksen kiinni, Jeesus vietiin ylipappi Kaifaan taloon. Siellä ylipappi yhdessä juutalaisten johtomiesten kanssa koetti löytää Jeesusta vastaan sellaista väärää todistusta, jonka nojalla he voisivat vaatia roomalaisia surmaamaan Jeesuksen. Tällaista todistusta ei meinannut millään löytyä, vaikka monia todistajia kävi väitteitään esittämässä. Sitten paikalle tuli kaksi miestä, jotka väittivät Jeesuksen sanoneen: ”Minä voin hajottaa Jumalan temppelin ja rakentaa sen kolmessa päivässä.” (Matt. 26: 61)

Nuo miehet lainasivat Jeesuksen sanoja sillä tavalla väärin, että Jeesus oli sanonut: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” (Joh. 2:19) Jeesus tarkoitti temppelillä omaa ruumistaan. Ja nyt oli koittanut se hetki, jolloin tuo Jumalan temppeli, Jeesus Kristus hajotetaan, hän kärsii ristinkuoleman, syyttömänä, kaikki maailman synnit harteillaan. Kolmantena päivänä Jumala voimallaan herättää Kristuksen kuolleista. Jeesus voittaa kuoleman vallan täydellisellä uhrillaan. Enää ei tarvita vanhaa temppeliä uhripaikaksi, vaan Jeesuksen uhri riittää.

Jeesus kulki koko elämänsä Hengen viitoittamaa tietä ja Jumalan suunnitelman mukaan hän kävi ristinkuolemaan yksin. Tämä on tärkeä asia, jotta me voimme täysin luottaa siihen, että Jeesuksen suorittama syntien sovitus riittää. Siihen ei tarvita mitään meidän omaa tekoamme, vaan Jeesus on täyttänyt kaiken. Tähän Jeesuksen täydelliseen uhriin me saamme tänäänkin ja joka ikinen päivä turvautua ja uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden. Aamen.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Mennä ohitse

 


Rauhantervehdys rakkaat blogin lukijat. Kun me nyt olemme valmistautumassa pääsiäiseen, niin haluan muutaman sanan kertoa siitä, mitä pääsiäinen itseasiassa tarkoittaa. Sana pääsiäinen tarkoittaa ’mennä ohitse’. Sanan merkitys mennä ohitse tulee siitä, kun israelilaiset olivat Egyptissä orjuudessa ja Jumala oli luvannut vapauttaa heidät ja viedä luvattuun maahan. Faarao ei kuitenkaan halunnut päästää israelilaisia lähtemään ja siksi Jumalan täytyi aiheuttaa erilaisia vitsauksia. Viimeinen vitsaus oli se, että Jumala lähetti enkelin tappamaan kaikki esikoispojat koko Egyptissä. Jumala käski israelilaisia sivelemään oven pihtipielet karitsan verellä. Kun enkeli sitten näki tuon karitsan veren, se meni ohi ja näin esikoispojat säästyivät kuolemalta. Juutalaisuudessa pääsiäistä vietetään juuri sen muistoksi.

Myös meille kristityille tuo ’mennä ohitse’ on syvällinen paikka, joka tarkoittaa, että ikuinen kuolema on voitettu Jeesuksessa. Kuolemassa meillä loppuu ainoastaan tämä ajallinen elämä, mutta alkaa iankaikkinen elämä. Tuo mennä ohitse tarkoittaa juuri sitä, että kuolema on voitettu ja Jeesus on ylösnoussut. Kuolema on vain portti parempaan elämään, taivaaseen siirtymiseen. Se, että karitsan veri piti sivellä pihtipieliin, kuvasi Jumalan Pojan verta. Nyt Jeesus on voittanut kuoleman ja hänen veressään me, jotka uskomme Jeesukseen, saamme elämän.

Tällaisen hienon asian ajattelin kertoa pääsiäisestä. Me saadaan ystävät olla turvallisella mielellä, sillä kuolemalla ei ole enää meihin valtaa. Eikä meidän kristittyjen oikeastaan tarvitse edes pelätä kuolemaa, vaan se on vain siirtymistä ajasta ikuisuuteen iankaikkiseen elämään. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan, että Jeesus Kristus on juuri sinun ja minun synnin pessyt pois ja me saamme olla hyvässä turvassa. Aamen.

maanantai 11. huhtikuuta 2022

Juudas kavaltaa

 


Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Haluan tänään kirjoittaa sellaisesta aiheesta, kun Raamatussa puhutaan siitä, kuinka Juudas kavalsi Jeesuksen ja kuinka Juudas oli paha siinä mielessä. Mutta kun me oikein ajatellaan tätä asiaa niin kuinka ilman sitä Juudaksen pahuutta, että hän ei olisi kavaltanut Jeesusta, meillä ei olisi ristin uhria, Jeesusta. Juudas halusi miellyttää juutalaisia ja varmaan myös roomalaisia, koska hän oli rahan kanssa tekemisissä, mutta tahtomattaan hän myös hyödytti kristittyjä eli siis se, että Jeesus on meidän puolestamme synnit sovittanut, niin tästä hyötyvät kaikki.

Kun me ajattelemme tätä laajemmin, niin juutalaiset pelkäsivät häiriköijää, sitä että sinne tulee joku uusi juutalainen kuningas. Samoin pelkäsivät roomalaiset. Tästä syystä he päättivät, että Jeesus on ristiinnaulittava. Parempi on, että yksi kuolee kaikkien puolesta kuin että kaikki kärsivät. Ja näinhän se on. Siinä on se syvällinen ymmärrys, että kun Jeesus kuoli meidän kaikkien puolesta, niin meillä on synnit anteeksi.

Sitten kavaltaja Juudas katuu ja heittää rahat ylipappien eteen, kun hän oli 30 hopearahalla myynyt Jeesuksen. Myös Pietari katuu, että hän on kieltänyt Jeesuksen, vaikka hän aikaisemmin oli sanonut, että hän ei Jeesusta koskaan kiellä. Kun me ajattelemme tätä asiaa, niin mitä eroa oli Juudaksen ja Pietarin katumisella. Juudas katui ainoastaan sitä, että oli kavaltanut Jeesuksen, mutta Pietarin katumus oli erilaista. Raamatussa puhutaan kahdesta erilaisesta katumisesta. Pietarin katumus oli sitä, että hän katui kaikkia syntejään ja koko synnin taakkaa, että hän oli syntinen kaikella tavalla. Kun taas Juudas katui vain sitä yhtä ainoaa tekoa. Tämä on se, joka erottaa Pietarin ja Juudaksen ja siksi Pietari sai syntinsä anteeksi. Jeesus ei ole tullut sovittamaan vain meidän yhtä tekoamme, vaan kaikki synnit. Tässä on se pointti.

Me saamme ystävät tänäänkin Pietarin tavoin uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ja me saadaan olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

lauantai 9. huhtikuuta 2022

Ihmisen arvo









Mikä on ihminen, että Jumala häntä muistaa, rakastaa ja armahtaa, mietin vaan. Pääsiäisen kärsimysnäytelmässä onkin lopulta kysymys siitä suuresta Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, että Hän antoi ainokaisen poikansa, Jeesuksen, kuolla meidän syntiemme tähden, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi armahduksen synneistään ja lopulta ikuisen ilon taivaassa.

 Jumalan rakkaus on suuri meitä kohtaan ja Hänen suunnitelmansa meidän ja maailman suhteen ovat salassa. Me emme pysty niitä ymmärtämään. Olisi kuitenkin tärkeintä, että opettelisimme tuntemaan Jeesusta ja luottamaan Hänen hyvään tahtoon meitä kohtaan. Vaikeuksien keskellä se voi olla vaikeaa. Nytkin kun katsoo maailmaa ja seuraa sotaa lähellämme, voi ymmärtää vaikeat tunteet ja epäilyksen  ja surun. Juuri näissä tilanteissa Jeesuksen sanat Raamatussa voivat antaa lohdutusta ja rukous, usko, lähentää meitä Jeesuksen rakkauteen. Jeesus rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaa auttaa, armahtaa ja parantaa, pahuuden keskellä ja meidänkin pahoista teoista huolimatta.

 Jeesuksen rakkaus saa aikaan myös meissä muutoksia, jotka johtaa hyviin tekoihin. Raamatussa Matteuksen evankeliumin 25 luvussa, jae 35, Jeesus sanoo: Minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne. 

 Jeesus oli yksi meistä ja eli maailmassa. Jeesuksen voi nähdä kärsivissä ihmisissä ja Hän sanookin, että sen minkä teet yhdelle niistä vähäisimmistä ihmisistä, sen sinä teet minulle. Tämä on vaikeaa heti ymmärtää. Hän on siis läsnä kaikessa mitä tapahtuu ja on rinnallasi, ei vaativana vaan auttajana ja ohjaajana, rakastaen ja ymmärtäen. Hän on ihminen, jota autat ja Hän on myös auttaja, ihmisen tekojen takana. Tuossa jakeessa 35 olevat teot tuli vanhurskaiden osalta tehtyä niin, etteivät he edes itse muistaneet näitä hyviä tekoja tehneensä saati sitten, että olisivat ymmärtäneet, että tekivät ne Jeesukselle. 

 Meidän ei tarvitse suorittaa. Kohtaamisissa ja tapahtumissa on Jeesus ohjaajana ja johdattajana. Meidän voimat ei ilman Jumalan rakkautta meitä kohtaan riitä. Se rakkaus on voimaa ja lohdutusta. Saamme olla vapaita ja turvassa. Jumalalle jokainen on arvokas ja siksi voimme Hänen kanssaan osallistua auttamaan ja saada myös apua, tänäänkin. 

  

keskiviikko 6. huhtikuuta 2022

Jotta kirjoitukset käyvät toteen

 


Minä olen usein miettinyt opetuslasten käyttäytymistä juuri ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Tuntuu siltä, että opetuslapset joutuivat pelon valtaan heti, kun tuli ongelmia. Jos lukee tarkasti noita pääsiäisen tapahtumia, huomaa kuitenkin, että sekin asia täytyi tapahtua, jotta kirjoitukset kävisivät toteen.

Pääsiäisaterian jälkeen matkalla Öljymäelle Jeesus sanoo: ”Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.” Tässä Jeesus siis kertoo, että opetuslasten pakeneminen on kerrottu jo Vanhassa Testamentissa. Pietari ei antanut Jeesuksen puhua edes loppuun, vaan keskeytti Jeesuksen ja uhosi: ”Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu.” Kun Jeesus sitten kertoo Pietarin kieltävän hänet samana yönä kolme kertaa Pietari vastaa: ”Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä.” Samaa vakuuttivat muutkin opetuslapset.” (Matt. 26: 31-35)

Jos mietimme Pietarin käyttäytymistä, voimme huomata, että hän alkaa vastustaa Jeesusta. Pietari on aikaisemmin tunnustanut, että Jeesus on ’Messias, elävän Jumalan Poika’ (Matt. 16:16) Nyt hän kuitenkin nousee Jeesusta vastaan ja olettaa, että hän pystyy vastustamaan pahaa ja seisomaan kaikessa Jeesuksen rinnalla. Muutama tunti myöhemmin hän joutuu kohtaamaan oman pahuutensa, kun hän on kolme kertaa kieltänyt edes tuntevansa Jeesusta.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan: ”Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.” (Luuk. 22:31-32) Tuo kohta on minusta valtavan lohdullinen. Jeesus tunsi Pietarin ja tiesi, että kaikesta halusta huolimatta Pietari ei pysty vastustamaan pahaa, vaan lankeaa jopa kieltämään Jeesuksen. Jeesuksen rakkaus ei kuitenkaan lopu, vaan hän on rukoillut Pietarin puolesta, että Pietari selviää tuosta valtavasta pettymyksestä itseään kohtaan ja kääntyy Jeesuksen puoleen saamaan kaiken anteeksi.

Me olemme myös Jeesuksen opetuslapsia ja saamme ottaa omalle kohdallemme nuo Jeesuksen sanat: ’Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.’ Vaikka me tunnustamme Jeesuksen Jumalan Pojaksi, joka on sovittanut kaikki syntimme, me lankeamme synteihin jatkuvasti uudelleen. Jeesus kuitenkin rukoilee puolestamme, ettei uskomme sammuisi, vaikka petymme itseemme, vaan aina kääntyisimme Jeesuksen puoleen ja tunnustaisimme rikkomuksemme. Ja mikä tärkeintä, myös uskomme syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Me saamme tänäänkin jättäytyä turvallisella mielellä Jeesuksen käsiin. Hän on kaiken sovittanut.