lauantai 28. maaliskuuta 2020

Jumala on läsnä


”Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet, olen sanonut: ”Tässä olen, tässä olen.” (Jes. 65:1) Tuo Raamatun kohta puhuttelee minua erityisesti nyt, kun olemme kansana vaikeassa tilanteessa. Jumala on meitä lähellä koko ajan ja Hän haluaa ihmiset yhteyteensä. Jumala on kuitenkin saman aikaisesti Pyhä, emmekä syntisinä ihmisinä kestä Hänen pyhyyttään. Sen vuoksi Jumalan täytyi itse sovittaa ihmisen synti ja sen Hän teki antamalla Poikansa kuolla meidän syntiemme tähden. Joh. 3:16 sanotaan: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Ainut tie Jumalan yhteyteen on Jeesus ja Jeesuksen luo Jumala meitä kutsuu.

Kun ihminen uskoo Jeesukseen omien syntiensä sovittajana, hän pääsee Jumalan lapseksi ja Jumala on hänen Isänsä. Isä tietää kaikki tarpeemme ja haluaa antaa meille sen, mitä tarvitsemme. Ihmisinä huomiomme kiinnittyy yleensä ensimmäisenä jokapäiväisen elämän tarpeisiin. Jumala on luvannut niistäkin pitää huolen, mutta meidän hyvinvoinnillemme on kuitenkin tärkeää saada ravintoa Jumalan Sanasta, joka on kirjoitettuna Raamatussa. Sitä saamme tutkia ja rukoilla Pyhää Henkeä kirkastamaan, mitä Jumala sillä meidän elämäämme ajatellen tarkoittaa. Jos ymmärrämme Jumalan tahdon paremmin, niin silloin ymmärrämme paremmin myös sen, mikä on meille hyväksi. Rukoillen saamme keskustella Isän kanssa ja Raamatun Sanan kautta Hän antaa meille neuvoja elämäämme.

Liian monella suomalaisella on tällä hetkellä pelko siitä, ettei pysty elättämään perhettään ja maksamaan laskujaan. Sellaisessa tilanteessa saattaa tuntua pilkkaamiselta, kun sanotaan, että Jumala pitää myös meidän jokapäiväisen elämämme tarpeista huolen. Se tuntuu ylipääsemättömältä ristiriidalta, kun elämän vaikeudet kasaantuvat. Mutta siinäkin tilanteessa meillä Jeesuksen pelastamilla on joku, jonka puoleen kääntyä ja huutaa hätäämme. Lisäksi Raamattu lupaa, että Jumala myös kuulee huutomme ja näkee hätämme. Hän on luvannut viedä meidät tämän elämän vaikeuksien läpi iankaikkiseen elämään. Jumala sanoo sinulle: ”Tässä olen, tässä olen.”

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Armo on jätetty meille kaikille


Rauhantervehdyksellä haluan teitä kaikkia rakkaita ystäviä tervehtiä ja myös sillä rukouksella, että aina kun me tutkimme Jumalan sanaa, niin me lähetämme muutaman huokauksen Jumalan puoleen, että rakas Jumala, avaa minulle tätä sanaa. Tänään eteeni tuli Raamatusta kohta Jes. 44: 3-4 ”Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan Henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla.” Tämä tuli tänään minua henkilökohtaisesti lähelle. Muistan, kuinka isäni kanssa lapsuudessa kuljettiin Lapin erämaissa ja hän opetti, että aina kun täytyy löytää vettä niin täytyy etsiä metsästä tai suolta pajuja tai koivuja, niin siellä on aina vesi, missä nämä kasvavat. Sieltä löytyy joko puro tai lähde.

Miten tätä voisi ajatella kristillisessä mielessä. Ajattelen, että puro ja lähde ovat armon evankeliumi. Niin kuin tässä sanotaan, että siellä pajut vesannoivat. Ajattelen, että armonlähde on meidän kielemme alla. Se on siinä, että me kerromme toinen toisillemme Jeesuksesta ja todistamme, että saat uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Armonlähde on siinä kielen alla ja meidän tulee viedä tätä evankeliumia eteenpäin. Varsinkin nyt, kun ihmisille tulee paljon kysymyksiä ja pelkojakin maailman tilanteesta johtuen. Me voimme kertoa, ettei tarvitse olla peloissaan, vaan tämäkin on Jumalan sallimusta. Jumala on antanut meille tämän, ja niin kuin vanhat kristityt sanovat, että Jumala ikään kuin kurittaa syliinsä. Siinä ei ole mitään pahaa. Kun me uskomme evankeliumin omalle kohdalle, että juuri minun syntini on anteeksi annettu.

Sinä ystävä, joka et vielä ole uskomassa, niin älä epäile, vaan sinä olet juuri nyt tullut sen pajukon keskelle erämaassa ja saat juoda sitä kallista armon vettä eli Jeesuksen sovintoverta ja syödä hänen ruumistaan. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen kalliissa sovintoveressä. Aamen.

torstai 26. maaliskuuta 2020

Rauhanlähde

Syvyydestä minä huudan sinua Herra. Herra kuule minun ääneni. (Psalmi 130)  Samassa Psalmissa kerrotaan myös, että Herra antaa anteeksi meidän syntimme. Jos Hän ei anteeksi antaisi, niin kuka silloin kestäisi!
  Tämä anteeksiantaminen on vaikea asia. Täydelliseen rakkauteen ja anteeksiantoon pystyy vain Jeesus, Vapahtaja. Hän voi kuitenkin auttaa meitäkin antamaan anteeksi ja saamaan anteeksi. Voimme kokea Jumalan suuren rakkauden meitä kohtaan, kun saamme paljot syntimme anteeksi ja saamme vapauden. Tähän voimme luottaa tänäänkin, sillä Jeesus kuoli ristillä, jotta me saisimme anteeksi syntimme. Siis siihen saamme uskoa, armoon ja armahdukseen jokaisen kohdalla. 
  Usein kun mieltä kalvaa, myrkyttää, vääryydet ja epäoikeudenmukaisuus, se vaikuttaa meihin ja elämäämme monin tavoin. Olisi paljon helpompi olla ilman tätä taakkaa. Siitä on vaikeaa päästä eroon. Mutta moni on yllättäen kokenut ilon ja vapauden, kun on näiden taakkojen kanssa kääntynyt rukouksessa Jeesuksen puoleen. Se tosiaan on yllättänyt. Tästä on paljon esimerkkejä elävästä elämästä. Olen kuullut myös ihmisistä, jotka ovat aidosti pystyneet antamaan anteeksi pahoja asioita Jeesuksen rakkauden tähden. Tämä on ihmeellistä. Se tuo rauhaa.
  Mistä sitten löytää rauhaa näinä aikoina, jolloin esimerkiksi corona-virus tuo mustan pilven elämäämme ja epävarmuus kasvaa. Selviänkö ja selviääkö läheiseni? Ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta kuin selvitä päivä kerrallaan ohjeita kuunnellen ja kunnioittaen ja kotona pysyen. Moni suunnitelma menee uusiksi ja se harmittaa. Ehkä tällaisina aikoina saatamme olla hieman ymmärtäväisempiä läheisiä kohtaan...en tiedä. Toivottavasti auttaminen ja ymmärrys lisääntyy. Mistä saamme apua hädän hetkellä? Voimmeko nyt olla myös itse hieman auttavaisempia ja armollisempia toisia kohtaan?
  Psalmissa 131 laulaja sanoo, ettei ole tavoitellut suuria eikä ole ylpeä. Hän on löytänyt rauhan ja mieli on tyyni. Hän on niin kuin kylläinen lapsi, joka lepää äitinsä sylissä. Hänen mielensä on levollinen, koska hän on pannut toivonsa Herraan nyt ja aina! 
  Tällainen poikkeustila, mitä nyt elämme, pakottaa meidät rajaamaan ja tyytymään vähään esim.tekemisien ja menemisien suhteen. Me saamme opetella tyytymään vähään. Monet toki elävät paljon vaikeammissa olosuhteissa ja niukkuus on arkea. Voisiko tällaisessa tilanteessa pysähtyä miettimään elämän tärkeysjärjestystä syvemmin? Meillehän yleensä tärkeitä asioita ovat terveys ja toimeentulo. Miten selviydymme, jos joudumme niistä tinkimään?  Huolien kanssa voimme kääntyä Jumalan puoleen: syvyydestä minä huudan sinua Herra, kuule minun ääneni!
  Kiitos Jeesus, että jäät meitä siunaamaan!

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Elämämme on Jumalan hallussa


Olin kävelemässä metsäpolulla. Talvi on ollut hyvin märkä ja siksi monin paikoin polku oli veden peittämä. Polun päälle oli myös kaatunut muutama puu, joita jouduin kiertämään metsän kautta. Järven rantaa kulkiessani jää kumisi kovalla äänellä, kun siihen tuli koko jään poikki meneviä railoja. Jos en olisi tiennyt, mistä tuo jylinä tuli, olisin pelännyt valtavasti. Siinä kulkiessani tuli mieleeni, että tuollaistahan se elämänmatkakin on. Elämässä tulee monenlaisia vastoinkäymisiä. Joskus täytyy tehdä suuria suunnan muutoksia selvitäkseen eteenpäin. Kulkua täytyy kuitenkin jatkaa, vaikka se olisi haastavaa.

Mikä sinun elämässäsi on tuo polun ylle kaatunut puu tai lammikko, josta ei jalkoja kastelematta pääse yli? Luulen, että meille jokaiselle tulee heti mieleen elämän tapahtumia, joista selviäminen on ollut tai on juuri nyt voimia kuluttavaa ja jopa pelottavaa. Kristittyinä meillä on kuitenkin aina turvana Jeesus. Vaikka elämä on vaikeaa, niin saamme luottaa siihen, että meidät kuljetetaan elämän halki iankaikkisuuteen.

Kristinuskoon kuuluu olennaisesti usko Jumalan johdatukseen. Jumalalla on oma suunnitelmansa meidän elämällemme. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11) Jumala sanoi tuon kansalleen, joka oli pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Israelilaiset varmasti kaipasivat kotiin ja Jumala halusi rohkaista heitä sillä, että kaikki oli Jumalan hoidossa.  

Elämme tällä hetkellä tilanteessa, jollaista muutama kuukausi sitten kukaan ei osannut kuvitella. Korona-virus on osoittautunut niin vaaralliseksi, että se on saanut koko yhteiskunnan niin meillä täällä Suomessa kuin suuressa osassa maailmaa täysin poikkeustilaan. Osalla ihmisistä koko toimeentulo on vaakalaudalla. Silti saamme luottaa siihen, että kaiken tämän keskellä Jumalalla on hyvä suunnitelma meidän elämällemme. Hän valmisti meille pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa ja Jeesus vie meidät iankaikkiseen elämään. Kaikki se, mitä täällä maan päällä tapahtuu, on ainoastaan pieni hetki sen rinnalla, mikä meitä odottaa taivaassa Jumalan yhteydessä.

Kerro, ystävä, tänäänkin kaikki asiasi rakastavalle Isälle. Vaikeat asiat eivät ehkä heti ratkea, mutta saat purkaa taakkaasi ja luottaa, että Hän kyllä tietää tilanteesi. Tärkein asia on, että saamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Mikään tämän maailman asia ei voi meiltä tuota anteeksiantoa viedä. Usko itsesi Jumalan haltuun. Hän auttaa sinut vaikeuksien läpi.

Jumala rakastaa meitä


Minulle tuli tänään tällainen Raamatun kohta mieleen. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että Hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10) Tämä on aivan valtavaa evankeliumia. Jumala on lähettänyt meidän pelastukseksemme ainoan Poikansa. Ei ole niin suurta syntistä, joka ei saisi uskoa kaikkia syntejänsä anteeksi.

Monesti meillä ihmisillä on sellainen ajatus, että minä annoin elämäni Herralle, minä tein parannusta tms. Tämä on siinä mielessä väärä ajatusmalli, että Jumala on jo sitä ennen antanut meille rakkaan Poikansa ja antanut meille uskon. Siinä vaiheessa, kun alamme nähdä näitä ihmistekoja, on Jumala jo toiminut paljon aikaisemmin. Tässä Raamatun kohdassakin sanotaan, että ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että Hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” Tämä ei jätä meille minkäänlaista mahdollisuutta kerskailla, että voisimme jotain oman sovituksemme eteen tehdä. Jumalan uhrikaritsa, Jeesus Kristus, on niin suuri, että se riittää meille kristityille. Tässä ei minkäänlaiset vippaskonstit auta. Jumala on Sanassaan selkeästi sanonut, ettei meillä ole mitään muuta mahdollisuutta pelastua kuin yksin armosta. Jumala on antanut meille monia uskoa vahvistavia asioita ja niistä meidän tulee iloita. Saamme iloita kasteesta ja ehtoollisesta, Sanan kuulossa käymisestä ja seurakuntayhteydestä, omasta Raamatun tutkimisesta ja rukouksesta. Nämä ovat kaikki Jumalan suurta armoa.

Me elämme nyt Suomessa poikkeustila-aikaa. Jos ystävä olet ahdistunut näiden asioiden kanssa, muista, että juuri sinulle ja meille kaikille kuuluu Jumalan armo. Me saamme luottaa Jumalan armoon. Usko on luottamusta siihen, että Jumalan Poika on sovittanut meidän syntimme. Ollaan ystävät kaikki oikein turvallisella mielellä. Kun Israelin kansa oli Egyptissä ja Jumala järjesti sinne vitsauksensa, niin ne kodit, joiden ovien pihtipielet oli voideltu karitsan verellä, pelastuivat. Tänäänkin on sama tilanne. Maailma saa olla täynnä kaikenlaisia pöpöjä, mutta meidän kristittyinä tulee luottaa siihen, että jos se tauti meihin pahasti tulee ja aikamme täällä maan päällä on täynnä, niin me pääsemme taivaan kotiin. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Aamen.

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Jeesuksen uhri riittää


Rauhantervehdys kaikki ystävät. Katselin yhtenä aamuna luonto-ohjelmaa televisiosta. Ohjelmassa kerrottiin leijonaperheestä, joka tuli kuolleen norsun kohdalle. Siinä oli merkillistä se, että kun leijonalauma alkoi syödä norsua, siihen tuli myös hyeenoja ja korppikotkia samaan aikaan. Yleensähän nämä eläimet eivät pysty olemaan samalla haaskalla yhtä aikaa. Nyt kun oli näin isosta haaskasta kyse, ne eivät välittäneet toisistaan. Sitten paikalle tuli norsuvanhus laumansa kanssa. Ne tulivat jättämään hyvästejä tälle kuolleelle norsulle ja silloin kaikki muut eläimet poistuivat paikalta. Eläimet antoivat tämän norsuvanhuksen ja muun norsulauman rauhassa hyvästellä kuolleen laumanjäsenen. Kun norsut olivat lähteneet pois, muut eläimet tulivat takaisin ja jatkoivat rauhassa ateriointia.

Koska tämä on kristillinen blogi, haluan jakaa tätä kristilliseltä näkökannalta. Olemme kulkemassa kohti pitkääperjantaita ja pääsiäistä. Minulle tuli mieleeni Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja Jeesuksen uhri. Se on niin valtava uhri, että siitä riittää meille ihan jokaiselle, niin kuin nämä eläimetkin mahtuivat kaikki aterioimaan yhtä aikaa. Jos tuo haaska olisi ollut pieni, niin ensiksi paikalle saapuneet leijonat olisivat alkaneet puolustaa sitä. Meidän ei ystävät kannata toimia niin, että alkaisimme yksin omimaan Jeesusta itsellemme tai että meidän seurakuntamme tai ryhmämme on ainut, joka saa Jeesuksen sovintoverestä nauttia. Enempi meidän kristittyjen tulee ohjata Jeesuksen sovintouhrille kaikkia niitä, jotka eivät vielä usko.

Kun me elämme tällaista vaikeata maailmanaikaa, niin meidän kristittyjen tulisi alkaa pitää yhdessä huoli toinen toisistamme eikä kinastella erilaisilla opinkappaleilla siitä, mikä on paras ryhmä tai seurakunta, vaan että ymmärtäisimme Jeesuksen sovintouhrin riittävän ihan kaikille. Tänä päivänäkin, kun me uskomme Jeesuksen sovintoveren omalle kohdalle, niin se totisesti riittää. Me saamme olla hyvässä turvassa ja se on nimenomaan Jeesus, joka on tullut meille uhriksi. Ei me omilla ansioillamme kelvata taivaan kotiin, vaan syömällä ja juomalla Jeesuksen ruumis ja veri, jonka me voimme ehtoollisessa nauttia, ja uskomalla Jeesuksen sovintokuolema omalle kohdalle. Siinä on meidän tiemme taivaan kotiin. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan Jeesus omaksi Vapahtajaksi. Aamen.

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Jumalan pyhyys ja rakkaus


”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt. 10:28) Meillä ihmisillä on luonnollinen taipumus koettaa miellyttää toisia ihmisiä. Olemme omasta kunniastamme väärällä tavalla tarkkoja. Tarkoitan tällä sitä, että emme halua huonoutemme ja osaamattomuutemme tulevan toisten tietoon, vähättelemme omaa osuuttamme ikäviin tapahtumiin ja välttelemme itsemme likoon laittamista silloin, kun kristittyinä meidän tulisi puolustaa heikompia. Pelkäämme, mitä toiset meistä ajattelevat ja puhuvat. Tämän vuoksi me luonnostamme asetamme oman kunniamme Jumalan kunnian edelle.

Mitä sitten on Jumalan pelko, johon tuon Raamatun kohdan loppuosa viittaa? Ajattelen, että Jumalan pelko on hänen kunnioittamistaan sillä tavalla, että suostumme siihen, mitä hän on itsestään ilmoittanut ja siihen, mitä hän on ilmoittanut ihmisestä. ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Room. 3:24) Jokainen ihminen on syntinen. Siinä ei ole kyse pelkästään syntisistä teoista, vaan olemme sisintämme myöten syntisiä. Syntisinä emme voi kuitenkaan Pyhän Jumalan eteen mennä ja siksi hän rakkaudessaan valmisti meille syntien sovituksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan edessä ei mikään meidän oma tekomme kelpaa. Ainoastaan Jeesuksen sovitusuhri kelpaa. Jos koetamme Jeesuksen uhrin rinnalle tuoda jotain omaamme, pilkkaamme sillä Jumalaa ja silloin meillä on aihetta pelätä häntä. Vaikka sitä toivoisimme, emme me muutu synnittömiksi Jeesuksen pelastaminakaan. Pelastus on yksin armosta ja se pysyy voimassa yksin armosta eikä sen rinnalle voi tuoda mitään muuta.

Kun uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, meidän ei enää tarvitse pelätä Jumalaa, vaan saamme sanoa hänelle ”Abba, Isä”. Samalla saamme lahjaksi Pyhän Hengen, joka johdattaa meitä. Pyhä Henki myös vaikuttaa meissä Jumalan mielen mukaista tahtomista ja tekemistä. Saamme tänäänkin luottavaisesti katsoa Jeesukseen ja uskoa, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä ja Pyhä Henki auttaa meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Yksinkertaisuus

Samaan aikaan kun meille on tarjolla kaikkea tavaraa ja monenlaista harrastusta ja sisältöä päiviimme, mahdollisuuksia kuluttaa, on maailmassa suurta hätää ja köyhyyttä. Tämä kahtiajako on aina ollut maailmassa. Ihminen on aina etsinyt rauhaa ja syvempää sisältöä jostain. Elämämme on usein etsimistä. Emme löydäkään hyvää oloa, vaikka olemme saaneet kaiken mitä halusimme.

  Nykyään on paljon ihmisiä, jotka haluavat elämäänsä elää yksinkertaisesti ja ilman omistamisen taakkaa. Jokaisella on omat erilaiset syynsä elämän karsimiseen. Monet ovat huomanneet tämän johtavan elämän rauhoittumiseen ja syvemmän merkityksen löytämiseen jokaiselle päivälle. Tietysti kokemukset ovat jokaisella erilaiset, yksilölliset, riippuen esim. syistä, jotka johtivat tähän tilanteeseen, elämän karsimiseen. Usein kuitenkin huomaamme ajankäytön ja omaisuuden suhteen, että yksinkertaistaminen rauhoittaa, selkeyttää ja vapauttaa voimavaroja näkemään jotain oleellista. Tarkoitan siis sitä, kun tekee kevätsiivousta ja karsii tavaraa, voi löytääkin kaiken roinan alta jonkin aarteen, joka on ollut kauan kadoksissa mutta nyt löysin sen. Siitä tulee iloa ja se voi antaa tärkeän merkityksen elämän sisällön miettimiseen. Kun löysin erään lahjan, jonka olin isovanhemmiltani saanut, kun olin pieni lapsi, se alkoi mielessäni elää ja luoda uusia merkityksiä. Lopulta tiesin, että paras lahja heiltä on ollut rukous meidän lastenlapsien puolesta ja usko Jumalaan. Se on kantanut heitäkin läpi vaikeiden aikojen.

  Kun lukee Raamatusta Jeesuksen elämästä niin ymmärtää, että Hän eli yksinketaisesti,  luottaen Isäänsä taivaassa. Eikä Häneltä puuttunut mitään vaan päinvastoin. Hänen seuraajansakin jättivät kaiken muun ja seurasivat Häntä. Tosin heidän luottamus Jumalaan kyllä välillä horjui. Kyse on uskosta ja luottamuksesta, jonka me voimme lahjaksi saada Isältämme taivaassa. Se muuttaa elämän ja antaa turvaa ja rauhaa sydämeemme. Se on se helmi, jonka voimme löytää kaiken muun seasta. Voimme lähestyä Jeesusta tässä ja nyt ajatuksin, rukouksin. Lopulta kaikki on yksinkertaista. Ei Hän vaadi vaan haluaa meitä rakastaa ja huolehtia meistä.

  Lähestymme pääsiäistä, joka kutsuu meitä paastoon eli kaiken turhan jättämiseen päivittäisestä elämästä ja hiljentymiseen Jumalan edessä. Ei tämä ole helppoa meille mutta kokeilemisen arvoista. Ei tämäkään ole jokin suoritus mutta se on lahja joka meille on annettu. Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden ja maksoi näin kaikki velkamme, jotta olisimme vapaita ja saisimme armon tulla Jumalan lapsiksi kaikista heikkouksistamme huolimatta. Tämä on se tärkein löytö, jonka voi kuka tahansa kaiken elämässä kertyneen roinan alta löytää ja jota voimme jäädä hiljentyen miettimään.

  Pääsiäisen tapahtumista voi lukea Raamatusta esim. Luukkaan evankeliumista luvuista 22 ,23 ja 24. Siellä on monia puhuttelevia kohtia esim. ennen viimeistä henkäystä Jeesus huusi uskovansa henkesä   Isän käsiin. Mekin voimme jättää elämämme Jumalan johdatukseen ja Hänen turvallisiin käsiin.  
  
  

torstai 5. maaliskuuta 2020

Jumala puhuu


Minulla on kuulo huonontunut viime vuosina. Nyt huomaan, että kaikenlainen taustamelu estää puheen kuulemista ja keskustelun seuraamista. Tämän havainnon myötä olen miettinyt, mitkä asiat ovat sellaista taustamelua, jotka estävät minua kuulemasta Jumalan ääntä.

Ensiksi täytyy miettiä sitä, miten Jumala meille puhuu. Jumala puhuu ensisijaisesti Raamatun sanan kautta. Hyvä Paimen-vertauksessaan (Joh. 10) Jeesus sanoo, että lampaat kuuntelevat hänen ääntään, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta lampaat eivät lähde seuraamaan, koska ne eivät tunne vieraan ääntä. On tosi tärkeää lukea Raamattua säännöllisesti ja tutkia sitä. Kun tutkimme Raamattua, saamme rukoilla, että Pyhä Henki avaa meille lukemamme sanan ja opettaa meille, mitä se tarkoittaa meidän omassa elämässämme. Pyhä Henki saa meidät kuulemaan, mitä Jumala meille sanassaan puhuu. Kun tällä tavalla opimme tuntemaan Jumalan äänen, emme lähde seuraamaan väärää opetusta. Liian vähäinen Raamatun tutkiminen ja tunteminen on suurin este Jumalan äänen kuulemiselle.

Jumala puhuu meille myös arjen tilanteissa Pyhän Henkensä kautta. Useimmiten tämä puhe on jonkinlainen vahva ajatus jossain asiassa toimimisesta. Ihmisinä me helposti sekoitamme omia ajatuksiamme ja toiveitamme siihen, mitä ajattelemme Jumalan meille puhuvan. Kun Jeesus kuitenkin puhuu meille Pyhän Hengen kautta, niin miten sitten tunnistamme Hänen äänensä? Tärkein kriteeri tässäkin on Raamatun sana. Jumalan puhe on täynnä rakkautta. Se kiinnittää mielemme Jeesukseen ja siihen, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme Golgatan ristillä.  

Rukoillessa tai joskus ihan muutenkin meille saattaa tulla mieleen joku ihminen ja mietimme mitä hänelle kuuluu. Tämä saattaa olla Jumalan puhetta, jolla Hän haluaa auttaa tuota lähimmäistä. Minulle on esimerkiksi käynyt niin, että kun vanha tuttava on tullut mieleeni ja olen soittanut hänelle, hänellä on ollut murheita, joista hän on halunnut puhua. Tuollaisessa tilanteessa ei kannata sanoa toiselle mitään sen suuntaista, että Pyhä Henki on käskenyt soittamaan hänelle, vaan kysyä vain, mitä hänelle kuuluu. Jos soitto oli Pyhän Hengen johdattamaa, niin asia tulee ilmi.

Elämässämme tärkeintä on uskoa Jeesus omien syntien sovittajaksi. Uskoessamme Jeesukseen saamme lahjaksi myös Pyhän Hengen, joka opettaa ja opastaa meitä. Pyhä Henki puhuu sen, mitä Isältä kuulee. Pyhä Henki kiinnittää meitä kaikessa Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Kun me tässä uskossa pysymme, saamme luottaa siihen, että saamme elää iankaikkisesti Jumalan yhteydessä.