Puut heiluu

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät ja blogin lukijat. Ajattelin aluksi kertoa tamperelaista huumoria, joka tietenkin koskee turkulaisia: ”Turun yliopistossa on tultu siihen tulokseen, että tuuli johtuu puiden heilumisesta. Tutkijat olivat nimittäin havainneet, että mitä enemmän puut heiluvat, sen enemmän tuulee.”

No, miksi tällainen kevennys tähän alkuun, niin myös meillä kristityillä on taipumus Raamatusta ottaa sellaisia ikään kuin mieleisiä kohtia ja erottaa tuo teksti siitä kokonaisuudesta. Siitä tulee sanonta, että lukee kuin piru Raamattua eli lukee yhden kohdan sieltä ja toisen täältä. Ajattelen niin, että kun me Raamatun sanaa tutkimme, meidän täytyy huomioida kokonaisteksti ja myös Raamatussa oleva vertauskuvallisuus. Sen, mitä Jeesus todella haluaa meille sanoa, avaa meille Pyhä Henki. Sen tähden on tärkeää, että me käymme sanan kuulossa ja raamattupiireissä ja rakennutaan kristittyinä eikä jäädä makaamaan siihen, kun on saatu kokea armo, vaan siitä se matka sitten alkaa. Armokaan ei ole mikään kokemus vaan se on siinä, että me uskomme Jeesuksen syntien sovittajana omalle kohdalle.

Toivon, että te ystävät ymmärrätte tämän ajatuksen, kun nykyään ihan kristillisiltä kanaviltakin tulee niin monenlaista opetusta. Kyllä myös meidän seurakunnissamme on monenlaista opetusta. Kun uskonystävät yhdessä kokoontuu rukoillen, että Jeesus on siinä meidän keskellämme ja avaa sitä sanaa niin, se todella tapahtuu. Pyhä Henki tulee silloin siihen meidän keskellemme.

Tässä ihan muutamia ajatuksia tähän päivään. Haluan sinua ystävä rohkaista uskomaan, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Jumalan käsi

 

Edellisessä blogitekstissäni pohdin kasvojen kääntämistä. Tällä viikolla mielessäni ovat olleet kädet. Ihmisen kädet ovat ihmeellinen Jumalan luomistyö. Kädet voivat tarttua, tuntea, koskettaa ja tehdä monenlaisia töitä. Käsillä voimme hoivata, mutta myös lyödä. Käsien avulla käytämme erilaisia työkaluja. Jokaisen ihmisen sormenpäät ovat erilaiset ja niitä käytetään nykyään ihmisen tunnistamiseen. Kädellä voimme myös ilmaista tunteitamme. Esimerkiksi tapa, miten nostamme käden, ilmaisee huolenpitoa, tervehtimistä tai uhkaa. Ilman sanoja me tunnistamme mistä on kyse.

Raamatussa puhutaan monessa kohtaa Jumalan kädestä. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen kuva Jeesuksesta, joka nostaa kätensä siunaamaan tai parantamaan. Jeesuksen luo tuotiin lapsia ja opetuslapset koettivat estää tuojia. Silloin Jeesus otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. Tätä esimerkkiä noudattaen mekin asetamme kätemme toisen ihmisen päälle, kun siunaamme häntä. Siunatessa rukoilemme hänelle kaikkea hyvää ja erityisesti Jumalan läsnäoloa, johdatusta ja hoitoa. Myös parantaessaan Jeesus usein kosketti sairasta, myös niitä, joihin kukaan muu ei suostunut koskemaan.

 Vanhan Testamentin puolella Jumalan kädellä kuvataan Hänen toimintaansa maailmassa. Me puhumme joskus Jumalan oikean ja vasemman käden työstä. Vasemman käden työt ovat ankaria tuomion sanoja ja oikean käden työt siunaavia ja suojelevia. Esimerkiksi kun Jumala teki vitsauksensa Egyptissä, Jumala ojensi kätensä Egyptiä vastaan. Myös meitä, omia lapsiaan vastaan, Jumala kohottaa joskus ankaran kätensä, mutta se nousee kuitenkin rakkaudesta ja sen tarkoitus on tuoda meidät takaisin Hänen yhteyteensä.

Jesajan kirjassa, luvun 59 alussa, sanotaan: ”Ei Herran käsi ole liian lyhyt pelastamaan (tai toisen käännöksen mukaan auttamaan) eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne.” Kun lähdemme omille teillemme, joutuu Jumala joskus palauttamaan meidät yhteyteensä kovalla kädellä. Hän ei halua, että yksikään ihminen joutuu kadotukseen ja siksi hän käyttää juuri niitä keinoja, joita me tarvitsemme, tullaksemme hänen yhteyteensä.

Me saamme luottaa koko elämämme Jumalan armollisiin käsiin. Me saamme myös tuoda rukouksessa kaikki rakkaamme Jeesuksen siunaavien käsien alle ja pyytää, että Jeesus pelastaa heidät ja pitää meistä kaikista huolta koko tämän maallisen matkan ajan. Jeesuksen siunaavien käsien kosketusta sinulle rakas uskonystävä!

Hyvinvoinnin esteenä on hyvinvointi

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät ja blogin lukijat. Tänään haluan kertoa siitä, kuinka meidän ihmisten elämässä, kun asiat on hyvin; tarkoitan nimenomaan maallista hyvinvointia, niin helposti silloin osa elämänalueista jää sivuun. Eräs ystäväni sanoi minulle tällaisen asian, että hyvinvoinnin suurin este on hyvinvointi. Jäin miettimään tätä asiaa ja todentotta niin se on, että hyvinvointi estää hyvinvointia.

Kun me ajattelemme esimerkiksi, kuinka meillä Suomessa oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa erittäin menestynyt teknologiayritys. Se tuotti paljon maallista hyvinvointia Suomeen ja monille suomalaisille. Tämä yhtiö päätti alkaa jakaa osalle työntekijöistä ns. miljoonaoptioita. Sen jälkeen tämän yhtiön tuotteiden kehittyminen hiipui eikä uusia innovaatioita enää syntynyt. Nyt saadaan kuulla, kuinka kyseinen yhtiö on joutunut koko ajan pienenemään ja pienenemään.

Hengellisessä mielessä kun on maailmassa rauhallista, leipä on turvattu, on työtä ja terveyttä, niin meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että menen sanan kuuloon sitten, kun minulla on siihen paremmin aikaa. Se on huolestuttavaa, koska usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Meidän täytyy ymmärtää, että kun jätetään yhteiset kokoontumiset ja seurakuntaelämä sivuun, niin se on vaarallista, koska siinä helposti usko Jeesukseen syntien sovittajana alkaa hiipua.

Myös silloin kun koemme elävämme hyviä aikoja hengellisesti, meille tulee helposti toisten kristittyjen kanssa väittelyjä asioista, jotka eivät ole pelastavan uskon kannalta merkityksellisiä. Siksi Jumala sallii meille myös vaikeampia aikoja, esimerkiksi sairauksia tai muita vaikeuksia. Myös maailmanlaajuisesti voimme huomata, kuinka Jumala on sallinut koronan ja sotia niin Euroopassa kuin Lähi-Idässäkin. Toivottavasti nämä ovat herättämässä myös meidän Suomen kansaa, että me alkaisimme turvautua Jeesukseen ja Jeesuksen armoon.

Tämä oli minun tämän päivän ajatus, että Jumala tahtoo meitä herättää ymmärtämään sen, mikä on tärkeää. Tärkeintä meille tässä elämässä on ymmärtää se, että Jeesus haluaa jokaisen pelastuvan hänen sovintotyönsä kautta. Meistä kukaan ei täällä maan päällä tule omasta puolestaan valmiiksi, mutta Kristuksen sovintotyön kautta me olemme jo täällä ajassa taivaskansalaisia. Ollaan ystävät tätä evankeliumia tänäänkin viemässä eteenpäin. Kerrotaan ystäville siitä, kuinka Jeesus tuli meidän kaikkien puolesta sovittamaan meidän synnit. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesuksen Kristuksen armo on pelastava meidät viimeisenä päivänä. Aamen.

Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne

 

Olin kuuntelemassa Jukka Norvannon raamattuopetusta Herran siunauksesta. Erityisesti jäin miettimään kasvojen kääntämistä toisen puoleen ja sitä, miltä tuntuu, jos toinen kääntääkin selän.

Olet voinut olla tilanteessa, jossa olet nähnyt tutun ihmisen, sanonut hänen nimensä ja hän kääntyykin poispäin. Toisaalta muistan tilanteita, joissa olen nähnyt tutun ihmisen etäältä ja syystä tai toisesta en ole halunnut hänen kanssaan sillä kertaa jutella ja olen itse kääntynyt menemään eri suuntaan. Entä jos tuo toinen on ehtinyt havaita minut ja nähnyt minun kääntyvän pois? Kun toinen kääntää selän, se tuntuu loukkaavalta, vaikka emme tiedä syytä hänen käytökseensä.

Kun keskustelemme jonkun kanssa, katsomme toisiamme kasvoihin ja erityisesti silmiin. Jos toisen katse harhailee, tulee helposti sellainen olo, ettei hän halua olla kanssani. Kasvoja seuraamalla me pystymme tulkitsemaan toisen tunnetiloja. Kasvojemme avulla me myös osoitamme toiselle olevamme kiinnostuneita hänen asioistaan.

Tällaisia asioita kasvojen kääntäminen toisen puoleen toi mieleeni. Herran siunausta käytetään myös niin, että kohteena on sinä tai me. Joka tapauksessa me saamme sisällyttää itsemme tuohon pyyntöön. Pyydämme Herraa katsomaan meitä, seuraamaan elämäämme, huomaamaan sen, mitä meille kuuluu ja olemaan kaikessa läsnä. Rukouksemme on, ettei Herra kääntäisi meille selkäänsä, vaan olisi aina kasvot meihin päin. Tähän me saamme myös luottaa. Jumala on uskollinen eikä hän hylkää omiaan.

Me voimme kuitenkin kääntää selkämme Jumalalle. Jumala on valmistanut pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa eikä ole mitään muuta tietä Jumalan yhteyteen kuin Jeesus. Jumalan auktoriteetti on kuitenkin ihmiselle liikaa eikä hän halua sitä hyväksyä. Vain Jumalan Henki voi ihmiselle antaa ymmärryksen omasta syntisyydestä ja Jeesuksesta syntiemme sovittajana. Kaikki eivät halua ottaa tätä vastaan, vaan pitävät sitä hullutuksena, kääntävät Jumalalle selkänsä ja kulkevat pois.

Otetaan uskossa vastaan se, että Herra on kasvot kääntyneinä meidän puoleemme. Hän on antanut meille Pyhän Henkensä opettamaan meitä Isän tahdon ymmärtämisessä. Hän seuraa elämäämme ja ohjaa meitä. Jos olemme kulkemassa harhaan, hän sanoo meille: ”Tässä on tie, kulje sitä”.

Meidän Valo

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat kristityt ystävät. Ajattelin tänään kirjoittaa asiasta, joka minulle sattui äskettäin. Silmästäni irtosi lasiainen ja se repi samalla myös osan verkkokalvoa irti ja silmään tuli reikä. Kun tämä oireyhtymä alkoi, näin silmässä valtavia kirkkaita palloja. Kun menin sairaalaan, siellä silmä valaistiin kirkkaalla lampulla ja sitten laserilla verkkokalvo niin sanotusti hitsattiin kiinni. Silmä ei ole vieläkään korjaantunut. Toivon, että rukoilette puolestani.

Tästä minulle tuli mieleeni, että Jeesus puhuu itsestään maailman valona. Myös luomiskertomuksessa yö ja päivä eli pimeys ja valo on erotettu toisistaan. Koko Raamattu kertoo siitä, kuinka Jeesus on meidän kristittyjen valo. Ja myös me, niin kuin Vuorisaarnassa sanotaan, että te olette maailman valo, niin Kristuksen sovintotyön kautta me saamme olla valona, kun me kerromme Jeesuksen armosta ja siitä, kuinka Jeesus on pessyt meidän synnit pois. Se on sitä valoa.

Valoa ei voi kantaa sisälle eikä sitä voi omistaa mitenkään. Valo tulee sinne, missä valolla on mahdollisuus loistaa.  Me huomaamme sen, mikä voima valolla on, varsinkin keväällä, kuinka se antaa voiman koko luomakunnalle. Näin syksyllä valo vähenee ja luonto menee talviunille. Se on vuoden kiertokulku. Kristittynä meidän tulee ymmärtää se, että itse me emme voi valoa tupaan viedä, vaan siinä tuvassa täytyy olla ikkuna, josta valo tulee sisään.

Tästä varmaankin ymmärrämme, kun ajattelemme Jeesusta valona, niin on puhdasta suurta armoa, että juuri sinun ja minun kohdalle on sattunut tällainen arpa kalleimmassa, että me olemme saaneet kohdata Jeesus-valon ja saamme sen uskoa tänäkin päivänä omalle kohdalle. Meidän tulee muistaa, ettei niin suurta syntistä ole, kenelle se valo ei kuuluisi. Meidän tulee vain avata, kun Jeesus koputtaa, ja Jeesus koputtaa meille ihan jokaiselle koko ajan, avata sydämemme ja ottaa armo vastaan ja tunnustaa se, että meidän omat yrityksemme kantaa valoa tai tehdä hyvää ei ole auttaneet. Kun me uskomme Jeesuksessa kaikki syntimme anteeksi, niin meihin tulee Jeesus-valo. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan hyvässä turvassa. Aamen.

Elämän tärkein asia

 

Tänään jumalanpalveluksessa luettiin 1. Johanneksen kirjeen luvusta 2 jakeet 15–17: ”Älkää rakastako maailmaa, älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmien halu ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta. Maailma katoaa himoineen, mutta joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.” Jäin miettimään, mikä minulle itselleni on tärkeintä ja näkyykö se elämässäni.

Elämäni tärkein asia on, että Jeesus on sovittanut syntini ja minä saan sen itselleni armosta ilman ainuttakaan omaa tekoani. Olen pelastettu ja matkalla taivaan kotiin. Mutta miten se vaikuttaa elämääni täällä maan päällä? Pelastukseen me emme voi mitenkään omilla teoillamme vaikuttaa ja se on tärkeää muistaa. Efesolaiskirjeessä sanotaan: ”Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla.” (2:8–9)

Kun tämä asia on tullut selväksi, Efesolaiskirje jatkuu: ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.” (jae 10) Jumala on tarkoittanut meidät osoittamaan rakkautta lähimmäisillemme. Tärkein asia, mitä voimme tehdä, on kertoa Jeesuksesta. Tämän lisäksi lähimmäisen rakastaminen on myös toisten tarpeista huolehtimista, ystävyyttä, läsnäoloa, auttamista. Tämän lähimmäisen rakastamisen teot Jumala on ennalta valmistanut ja hänen toiveensa on, että me niitä tekisimme.

Jos kristittynä elämiselle antaa vain pikkusormen ja pitää kaiken muun itsellään, ei Jumala voi vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Silloin lihan himo, silmien halu ja elämän korskeus saavat hallita elämäämme. On meidän oma valintamme, millä elämämme täytämme. Se, mikä elämässämme on oikeasti tärkeää, näkyy ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse pystyä kristityn elämään omilla voimillamme, vaan olemme saaneet siihen avun, joka pystyy voittamaan omat himomme. Jeesus on luvannut: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.” (Joh. 14:26) Meillä ei siis ole mitään hätää. Ei meidän tarvitse selvitä tästä elämästä omilla voimilla, vaan saamme luottaa Pyhän Hengen apuun kaikessa. Jatketaan siis elämäämme turvallisella mielellä ja annetaan Pyhän Hengen ohjata meitä ennalta valmistetuissa teoissa.

Jeesus on tärkeä

 

Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä haluan tervehtiä kaikkia rakkaita blogin lukijoita. Olen törmännyt YouTubessa sellaiseen videoon, jossa huumorimielellä kerrotaan tilanteesta, jossa ihmisen eri jäsenet alkavat kinastella siitä, kuka on tärkein. Jalat sanovat, että ne ovat tärkeimmät, koska jalkojen avulla ihminen voi liikkua paikasta toiseen. Kädet sanovat, että ne ovat tärkeimmät, koska niiden avullaan ihminen pystyy tekemään kaikki työt. Pää sanoo, että se on tärkein, koska sillä on aivot, silmät, korvat ja suu. Tärkeämpää kuin pää ei ole. Tätä keskustelua jatkuu ja lopulta peräsuoli ilmoittaa, että se on kaikista tärkein. Kaikki alkavat nauraa, että sinäkö muka olisit tärkein. Silloin peräsuoli lakkaa toimimasta ja koko keho joutuu myrkytystilaan. Kaikki alkavat huutaa peräsuolelle, että ala toimia, he myrkyttyvät ja kuolema on edessä.

Tämä kertoo jollain tavalla, ainakin minulle siitä, että me ihmiset helposti arvostelemme toisia ja meille annettuja erilaisia lahjoja. Seurakunnassakin on annettu yhdelle saarnavirka, yhdelle rukoilijan tehtävä, yksi on kahvinkeittäjä ja on monenlaisia tehtäviä, joita seurakunta tarvitsee. On paljon sellaisia kristittyjä, jotka eivät pidä itsestään kauheaa meteliä, mutta kuitenkin he tekevät Herran työtä työpaikoilla ja kuka missäkin.

Tämä oikeastaan lähti Paavalin Korinttilaiskirjeessä esille tulevasta asiasta. Korintin seurakunnassa oli tullut riita, ketkä siellä ovat niitä oikeita kristittyjä; ketkä heistä ovat parhaimpia. Joku porukka sanoi, että he ovat Keefaksen, toiset Paavalin ja yksi ryhmä sanoi olevansa Kristuksen puolella. Paavali puuttui tähän, että ei ole Paavalin eikä Keefaksen, on vain Kristuksen seuraajia.

Tänä päivänäkin me kristityt helposti taistelemme sellaisista asioista, jotka jakavat kristittyjä. Ajattelemme monista asioista vähän eri tavalla, mutta meidän pitäisi ymmärtää se, että varsinkin näinä aikoina meidän pitäisi toimia sillä lailla ekumeenisesti, vähän niin kuin nyyttikesti malliin, niin kuin eräs ystäväni sanoi, että jokainen toisi siihen pöydälle sitä, mitä hänellä on antaa eli Herran valtakunnan työhön juuri sen taidon, joka hänellä on. Vaikka se olisi omasta mielestä kuinka vähäistä, niin se on tärkeää Herran työssä. Meidän tulee ymmärtää se, että meistä kukaan ei voi sanoa, että olisi toinen toistaan parempi, vaan me olemme kaikki ainoastaan Jeesuksen sovintotyön kautta pelastettuja. Jeesus on meidän päällikkömme ja Pyhä Henki avaa meille sanaa.

Sen tähden me saamme ystävät tänäänkin olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus on kaikki meidän synnit pessyt pois. Meidän ei tarvitse kerskata kenestäkään muusta kuin Jeesuksesta. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesuksen armo riittää meille ihan jokaiselle. Aamen.

Voiko itä ja länsi kohdata?

 

Taas on se aika vuodesta, kun koulussa oppilaat opettelevat ilmansuuntia. Niitä harjoitellessamme tuli yhtäkkiä mieleeni Raamatun sana: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.” (Ps. 103:12) Vaikka me vaihtaisimme paikkaamme minne hyvänsä, niin itä on aina idässä ja länsi lännessä. Ne eivät voi koskaan kohdata.

Kotona luin sitten tuon koko Psalmin 103 ja suosittelen sinuakin lukemaan. Se on valtavaa lohdutuksen sanaa. Jakeissa 10–11 sanotaan: ”Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä maksa pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.”

 Meillä ihmisillä on joskus sellaisia ajatuksia, ettei Jeesuksen sovintotyö voi riittää sovittamaan jotain tekemäämme rikkomusta. Me koemme sen itse niin raskaana, että tuntuu mahdottomalta uskoa, että sen voisi saada anteeksi. Jeesus on kuitenkin sovittanut koko maailman synnin kertakaikkisesti Golgatan ristillä. Jos se ei kattaisi kaikkea syntiä, niin silloin ihmisen itse täytyisi osallistua itsensä pelastamiseen ja silloin Jeesuksen sovintokuolema menettää merkityksensä.

Tuossa Psalmissa käytetään voimakkaita luonnonjärjestykseen liittyviä kielikuvia, jotta me voimme ymmärtää, että Jumalan armo riittää kaikille ja kaikkeen. Jos Jumala toimisi sen mukaan, mitä meidän syntimme edellyttävät, ei täällä maapallolla olisi enää ainuttakaan ihmistä. Hyvyydessään ja rakkaudessaan Jumala ylläpitää tätä maailmaa ja antaa aurinkonsa loistaa kaikille ihmisille. Hän antaa meille ne elinpäivät, jotka hyväksi näkee.

Psalmi 103 alkaa ylistyksellä ja ylistykseen se myös päättyy. Se on meille tärkeä muistutus. Me olemme saaneet Jumalalta kaiken, mitä meillä on, ja aivan erityisesti syntien anteeksiantamuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Me saamme tänäänkin luottaa siihen, että Jumala pitää meistä huolen ja Jeesus on sovittanut kaikki syntimme ja pääsemme kerran taivaan kotiin. ”Ylistäkää Herraa, kaikki hänen luotunsa hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Ylistä Herraa, minun sieluni!” (jae 22)