lauantai 29. elokuuta 2020

Vapauteen Kristus vapautti meidät

 


Galatalaiskirjeen 2. luvussa jakeessa 16 puhutaan siitä, miten ihminen tulee vanhurskaaksi. Tuo vanhurskaus-sana on sellainen, ettei sitä käytetä tavallisessa suomen kielessä ja siksi se on vaikea ymmärtää. Helposti me miellämme sanan tarkoittavan samaa kuin hurskas eli ihminen, joka uskoo Jumalaan ja elää mallikelpoisesti. Sitä vanhurskas ei kuitenkaan tarkoita. Alun perin vanhurskaus oli oikeudenkäyntiin liittyvä sana, joka tarkoitti syyllisen julistamista vapaaksi. Rikollinen siis oli syyllinen rikokseen, mutta hänet kuitenkin vapautettiin.

Vanhurskas-sanan merkitystä auttaa ymmärtämään tämä tarina, jonka olen joskus kuullut. Rikollinen on todettu syylliseksi rikoksiin, joiden rangaistuksena on kuolema. Tuomion julistamisen jälkeen tuomari kuitenkin riisuu tuomarin vaatteensa, astuu syyllisen rinnalle ja ilmoittaa tuomioistuimelle, että hän ottaa kantaakseen koko syyllisyyden ja kärsii kaiken sen rangaistuksen, joka syylliselle on annettu. Syytettynä ollut rikollinen on vapaa. Tämän rikollisen täytyy vain luottaa siihen, että tuomari on sovittanut kaikki hänen rikoksensa koko hänen elämänsä ajalta, niin menneet rikokset kuin tulevatkin. Iloisena rikollinen ottaa vastaan vapautuksen.

Tämä kertomus kuvaa sitä, miten ihminen ei tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen. Me ihmiset olemme kuitenkin sellaisia, että haluaisimme jotenkin maksaa Jumalalle siitä, että Hän on meidät armahtanut. Tuota edellistä tarinaa voisi jatkaa. Rikollinen ottaa iloiten vastaan vapauden, mutta sitten hän päättää kuitenkin alkaa suorittaa maksua hänet vapauttaneelle tuomarille. Hän ajattelee, että hyvällä elämällään hän voisi jotenkin korvata tuolle armahtajalleen ainakin osan siitä, mitä tämä on joutunut hänen takiaan kärsimään. Siksi hän on päättänyt noudattaa tarkasti sellaisia käyttäytymissääntöjä, joiden noudattamisella hän arvelee saavansa vapauttajaltaan hyväksyntää. Näin tekemällä rikollinen halveksii vapauttajansa armoa ja sitoo itsensä uudelleen syyllisyyteen. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. ” (Gal. 5:1)

Jeesus on sovittanut kertakaikkisesti ihmiskunnan synnin. Tämän syntien anteeksiantamuksen saa jokainen vastaanottaa lahjana. Pyhä Henki johdattaa ihmisen Jeesuksen luo ja Pyhä Henki myös opastaa Jeesuksen armahtamia ihmisiä. Jeesus opettaa meitä rakastamaan toinen toisiamme palvellen. Tämä toisistamme huolehtiminen on ihmisen maanpäällisen elämän tehtävä. Pelastus on kuitenkin yksin Jeesuksen armosta eikä siihen saa liittää mitään meidän omia tekoja. Me saamme olla turvallisella mielellä ja luottaa siihen, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja se riittää.

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Jeesus on varjelijamme

 

Asumme alueella, jossa on paljon peuroja ja hirviä. Työmatkallani näen usein peuroja pelloilla ja toisinaan joku niistä myös ylittää tien. Kolareita sattuu usein. Eilen aamulla yksi peura seisoi ihan tien vieressä katsellen tielle. Hiljensin vauhtia. Muutama metri ennen kuin olin sen kohdalla se kääntyi ja hyppäsi takaisin metsään. Minulle tuli mieleen Psalmi 121 ”Minä nostan silmäni vuoria kohti – mistä minulle tulee apu? Apu minulle tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta.”

Meidän elämässämme on monenlaisia vuoria, jotka aiheuttavat pelkoa. Tuo peurojen ja hirvien takia vaarallisemmaksi käynyt työmatka on hyvin pieni esimerkki. Suurin osa pelonvuorista liittyy ihmissuhteisiin, sairauksiin ja taloudelliseen selviämiseen. Noiden elämän vuorien kanssa eläessämme saamme kuitenkin aina kääntää katseemme Jumalaan.

Joskus tuntuu siltä, että Jumalan lupaus avun saamisesta ei koske minua. En ole saanut vaikeaan elämäntilanteeseeni Herralta apua, vaikka kuinka olen rukoillut. Jos ajattelemme kuningas Daavidia, joka on kirjoittanut monet psalmit, niin hänen elämänsä oli kaikkea muuta kuin helppoa ja ongelmatonta. Hän joutui kärsimään toisten ihmisten pahuuden tähden, mutta myös oman pahuutensa tähden. Daavidkaan ei päässyt eroon syntisyydestään, vaikka turvasi Jumalaan.

Psalmien kirjoittamisen aikaan Jeesus ei vielä ollut syntynyt maan päälle sovittamaan ihmisten syntiä. Jumala oli kuitenkin antanut lupauksensa pelastuksesta jo Aatamille ja Eevalle ja tuohon lupaukseen tulevasta Vapahtajasta psalmienkin kirjoittajat turvasivat. Jumalan apu ei ollut eikä ole sitä, että säästymme elämän vaikeuksilta, vaan sitä, että Herra on kanssamme noissa vaikeuksissakin. Saamme olla varmoja siitä, että Jeesuksen sovitustyö riittää ja siihen saamme turvautua, tapahtui elämässämme mitä tahansa. Tuossa Psalmissa 121 sanotaan myös: ”Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, Hän varjelee sinun sielusi.” (jae 7) Tuo onkin se ratkaisevan tärkeä asia muistaa. Herra varjelee, ettei paha saa meistä sellaista otetta, että hylkäisimme Jeesuksen. Hän varjelee meidät iankaikkiseen elämään.

Ole ystävä turvallisella mielellä ja usko, että Jeesus on sovittanut sinun syntisi. Saat jäädä Jeesuksen sovintoveren suojaan kaikkien elämäsi tapahtumien kanssa. Mikään meidän oma onnistumisemme tai epäonnistumisemme, mitkään meidän omat tekomme tai tekemättä jättämisemme eivät vaikuta pelastukseemme. Ainoastaan Jeesus vie perille. Jeesuksessa Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ikuisesti. Aamen.

perjantai 21. elokuuta 2020

Jeesus suojanamme

Rakkaat ystävät, törmäsin Raamatussa tällaiseen paikkaan Jesajan kirjan 4. luvussa, jossa puhutaan Herran versosta eli Jeesuksesta ja siitä, miten Herra on pessyt kaikki ne puhtaaksi, joiden nimet on kirjoitettuna elävien kirjaan. Sitten jakeissa 5-6 sanotaan: ”Hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä. Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan.”

Tämä on aivan valtavaa evankeliumia. Me kristityt ollaan se Siionin seurakunta. Jumala on antanut meille tällaisen varjeluksen ja suojan kaikkea pahaa vastaan. Me saamme uskoa, että meidän nimemme on siellä elämän kirjassa. Joka uskoo Jeesukseen, on ikään kuin sellaisen katon alla. Juutalaisuudessa on nykyäänkin tällainen katos, jossa aviopari vihitään. Täällä katoksen alla sulhanen ottaa morsiamen omakseen ja vastuulleen.

Tämä on vertauskuvallista, mutta me voimme ajatella ja uskoa, että me seisomme ylkämme Jeesuksen kanssa katoksen alla. Hän pitää kaikesta huolen. Hän on ottanut kaiken vastatakseen. Ei ole enää kysymys siitä, kuinka me olemme elämässämme onnistuneet tai epäonnistuneet. Mitä me olemme tehneet tai jättäneet tekemättä. On kysymys siitä, että me olemme oman rakkaan Isän kanssa katoksen alla, joka suojaa meidät kaikelta pahalta. Kaikkivaltias Jumala, Jeesus Kristus, ei näe meissä mitään muuta kuin valkoisen morsiamen puvun, puhtaan neitseellisen puvun. Koska hänen oma verensä on meidät pessyt, meissä ei ole likatahraa. Ainoastaan sovintoveri on se, joka meidät puhdistaa. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan itsellemme tämäkin Raamatun paikka. Aamen.


lauantai 15. elokuuta 2020

Pyhä Henki suunnan näyttäjänä

  

Me autolla kulkijat saatamme luottaa navigaattoriin usein ihan liikaa. Joskus kartasta katsoen kannattaisi ajaa tiettyä reittiä päästäkseen määränpäähän, mutta navigaattori opastaakin eri reitille. Uskomme navigaattoria, koska tie näyttäisi olevan lyhyempi kuin päätietä kulkien. Käännymme pois tutulta tieltä ja lähdemme seuraamaan navigaattorin ohjeita. Tie on aika huonossa kunnossa ja aikaa kuluu. Lopulta matkaa perille on enää muutama kilometri, kun tien yli on laitettu lukollinen puomi ja kyltti ’yksityistie’. Olemme melkein perillä, mutta silti emme pääse sinne.

Raamatussa on sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa monia kohtia, joissa Jumala sanoo, että Hän osoittaa meille oikean tien. Raamattu on meidän karttamme, josta saamme Pyhän Hengen opastuksella selville sen tien, jota meidän tulee kulkea. Omat ajatuksemme ovat kuin tuo navigaattori. Ajattelemme pääsevämme perille myös itse valitsemaamme tietä, mutta näin ei kuitenkaan ole. Tällä hetkellä on vallalla käsitys, että kaikki uskonnot johtavat samaan päämäärään, että on ihan sama, mihin uskot. Raamatussa kuitenkin sanotaan ihan selvästi, että vain Jeesus vie perille iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä.

Vähän ennen kuolemaansa Jeesus oli kokoontunut opetuslastensa kanssa aterialle ja siellä hän opetti heille monia asioita siitä, miten saamme turvautua yksin Jeesukseen ja hän ohjaa meitä oikeaa tietä ja pitää meistä huolen. Johanneksen evankeliumin luvun 14 alussa Jeesus kertoo menevänsä valmistamaan meille asuinsijaa Isän kodissa. Myöhemmin hän palaa takaisin ja hakee meidät luokseen, jotta saisimme olla siellä, missä Jeesuskin on.

Sitten Jeesus sanoo opetuslapsille: ”Te kyllä tiedätte tien sinne, minne minä menen.” (jae 4) Opetuslapset tulevat epävarmoiksi. Tuomas pukee ensimmäisenä sanoiksi ihmettelyn, että mistä he voisivat tietää, minne Jeesus on menossa ja miten sinne pääsee. Tähän Jeesus vastaa: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (jae 6) Tämä on edelleen voimassa. Jeesus on ainoa tie Jumalan yhteyteen. Jeesus on sovittanut uhrikuolemallaan ihmiskunnan synnin. Jokainen joka uskossa turvautuu Jeesukseen ja luottaa siihen, että Jeesus on sovittanut hänen syntinsä, saa lahjaksi iankaikkisen elämän. Samalla hän saa Pyhän Hengen matkaoppaaksi tälle elämän matkalle. Pyhä Henki ohjaa oikeaa tietä ja kirkastaa Jeesuksen armoa. Ole, ystävä, turvallisella mielellä ja usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesus vie sinut perille.

tiistai 11. elokuuta 2020

Jeesus valitsi meidät

 

Rakas ystävä, haluan kertoa sinulle 2. Timoteuskirjeen 1. luvun paikasta, jossa sanotaan, että Jumala on valinnut meidät jo ennen aikojen alkua pelastumaan Jeesuksessa Kristuksessa eikä siihen ole vaikuttanut meidän hyvyytemme tai tekomme, vaan hän on itse halunnut osoittaa meille rakkautensa. (jakeet 9-10) Tämä on sillä tavalla lohduttavaa, koska me eletään myös hengellisessä mielessä monella tapaa raskaita aikoja. Kristittyjen parissa keskustellaan, onko tämä tai tuo asia syntiä ja myös ihan sellaista, että jos joku ihminen sairastaa, niin jos hän oikein kunnolla uskoo ja tekee parannusta, niin varmasti hän paranee sairaudestaan. Kaikki tällaiset vaatimuksen henget ovat hirveän vaarallisia.

Usein näitä opetuksia perustellaan Jeesuksen omalla toiminnalla. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää se viitekehys, jossa Jeesus on opettanut ja kenelle Jeesus oli esimerkiksi vihainen. Hän oli vihainen fariseuksille ja kirjanoppineille, mutta hän söi ja joi syntisten kanssa. Hän vietti aikaa aina sellaisten kanssa, jotka olivat juutalaisten silmissä huonompiosaisia ja syntisiä. Vaikka muilla ei ollut heille aikaa, niin Jeesuksella oli. Vaikka häntä siitä toruttiin, niin Jeesus pysähtyi kuuntelemaan, mitä heillä oli asiaa.

Sellaista opetusta, joka ei lisää meidän uskoamme Jeesukseen syntiemme sovittajana, meidän ei tule kuunnella. Kyllä Pyhä Henki myös muistuttaa meitä siitä, että meidän ei tule antaa sellaiselle opetukselle valtaa. Joku ystävä oli laittanut facebookiin päivityksen, että hän oli katsonut Matteuksen evankeliumista tehtyä elokuvaa ja kuinka siinä elokuvassa Jeesus oli kova. Ensinnäkin Matteuksen evankeliumi on kirjoitutettu juutalaiskristityille ja kyllä Jeesus oli kova väärille opettajille, heille, jotka opettivat ihmissääntöjä, joita juutalaisuudessa oli yli 600, ja sitä että niillä pelastuu. Oli luovuttu Jumalan laista ja Messiaan odotuksesta ja oli alettu seuraamaan ihmissääntöjä.

Tänä päivänäkin on ihan sama juttu, että me helposti sanomme synniksi sellaisia asioita, jotka eivät ole syntiä. Toisaalta ei ymmärretä sitä, että kun Raamatussa lukee jotain, mikä on kiellettyä, sanotaan vaikka ahneuden synti, niin varmasti jokainen ollaan niissäkin asioissa syntisiä. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tuo, mikä tuossa alussa oli, että Jumala on meidät valinnut, Jeesus on meidät valinnut ja me saamme uskoa hänen armotyönsä omalle kohdallemme. Se on ainut reitti meille pelastukseen. Uskotaan ystävät tänäänkin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Rakastava Isä

Edelliseen blogitekstiini tuli kommentti, jossa sanottiin, että jos puhun Isästä, tarkoittaa se minun omaa isääni. Tuon kommentin luettuani aloin miettiä, mihin perustuu se, että meillä on oikeus sanoa Jumalaa Isäksi. Ensimmäisenä mieleeni tuli vuorisaarna ja se, kun Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan. Jeesus sanoi, että Isä näkee meidät, vaikka rukoilemme omassa kammiossamme. Sitten Jeesus sanoo: ”sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan.” (Matt. 6:8) On ihana huomata, että Jeesus sanoo omaa Isäänsä myös meidän Isäksemme.

Tuntuu tosi lohdulliselta ajatella, että Jeesuksen Isä on myös meidän Isämme. Jollekin ajatus Jumalasta Isänä voi kuitenkin olla myös ahdistava johtuen siitä, että oma isä on ollut epäluotettava, välinpitämätön, ankara tai jopa väkivaltainen. Me ihmiset helposti ajattelemme Jumalan olevan samanlainen kuin oma isämme ja silloin jumalakuvamme vääristyy. Saatamme koettaa ansaita Jumalan suosiota omalla suorittamisellamme ja salata epäonnistumisemme, koska pelkäämme Jumalan rankaisevan meitä.

Jeesus opettaa Isästä ihan muuta. Filippokselle Jeesus sanoo: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh. 14:9) Useimmat meistä varmaankin ajattelevat Jeesuksesta, että hän on rakastava, huolehtiva, anteeksi antava ja heikkoja ja sorrettuja puolustava. Tuleeko sinulle mieleen Jeesusta ajatellessasi jotain ikävää tai pelottavaa? Onko sinulla jokin asia, mitä et uskaltaisi hänelle kertoa? Tuskinpa. Ajattelepa nyt Jeesuksen paikalle Isä. Isä on samanlainen kuin Jeesus. Jeesus ja Isä ovat yhtä. (Joh. 10:30)

Meidän ei tarvitse elää pelossa, vaan kun uskomme Jeesuksen sovittaneen syntimme, pääsemme Jumalan lapsen asemaan ja saamme Jumalan Hengen johdattamaan elämäämme. Pyhä Henki kirkastaa myös meidän omalle hengellemme, että olemme Jumalan lapsia. (Room. 8:14-16) Tässä lapsen asemassa saamme elää elämäämme ja luottavasti lähestyä Jumalaa: ”Abba, Isä”.


lauantai 1. elokuuta 2020

Oksana viinipuussa

Puutarhassamme on muutamia viinimarjapensaita. Tänä vuonna punaherukoita tulee runsaasti, mutta mustaherukoita ei ole kuin muutama marja joka pensaassa. En tiedä, mistä se johtuu, että tänä vuonna ei mustaherukoita tule, mutta silti tiedän, että ensi vuonna samat pensaat saattavat tuottaa hyvän sadon. Olen myös koettanut edesauttaa ensi kesän sadon saamista karsimalla ja hoitamalla pensaita.

Johanneksen evankeliumin 15. luvussa Jeesus kertoo viinipuusta ja oksista. Jeesus sanoo olevansa tuo viinipuu ja Isä-Jumala on viinitarhuri. Me Jeesukseen uskovat olemme kiinni Jeesuksessa kuin oksat tuossa viinipuussa. Joh. 15:2 sanotaan: ”Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii, ja jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän.” Tuossa jakeessa käytetty sana ’karsii’ tarkoittaa myös ’nostaa maasta’. Tuota viinimarjapensaiden hoitoa tehdessäni olen jotenkin tajunnut, miten tärkeää on erottaa ne oksat, jotka täytyy karsia niistä, jotka tarvitsevat nostamista ja tukemista.

Olen joskus ajatellut, että jos en kanna hedelmää Jumalalle, Hän karsii minut pois. Onneksi Raamatussa ei niin sanota. Jeesus kertoo lohduttavasti, että oksa ei itse pysty kasvattamaan hedelmää, vaan hedelmän kasvaminen on kiinni siitä, pysyykö oksa kiinni puussa vai ei. Kun oksa on kiinni puussa, se saa kaiken tarvitsemansa puun rungon kautta. Oleellista on siis Jeesuksessa kiinni pysyminen. Kun olemme kiinni Jeesuksessa, voi Jeesuksen rakkaus virrata meidän kauttamme ympärillemme.

Meidän ei tarvitse myöskään olla huolissamme siitä, osaammeko karsia itseämme oikealla tavalla. Se ei ole meidän tehtävämme. Kun pysymme kiinni Jeesuksessa, Isä hoitaa meitä ja karsii sellaisia asioita pois, jotka estävät hedelmän kasvun. Toisissa asioissa hän puolestaan nostaa meitä ylös maasta. Kokonaan karsituksi joudumme vain, jos emme usko Jeesuksen sovittaneen syntejämme Golgatan ristillä ja usko tätä syntien sovitusta omaksemme yksin armosta ilman omia tekoja. Ole siis turvallisella mielellä ja luota siihen, että Jeesuksessa saat kaiken, mitä tarvitset.