Galatalaiskirjeen
2. luvussa jakeessa 16 puhutaan siitä, miten ihminen tulee vanhurskaaksi. Tuo
vanhurskaus-sana on sellainen, ettei sitä käytetä tavallisessa suomen kielessä
ja siksi se on vaikea ymmärtää. Helposti me miellämme sanan tarkoittavan samaa
kuin hurskas eli ihminen, joka uskoo Jumalaan ja elää mallikelpoisesti. Sitä
vanhurskas ei kuitenkaan tarkoita. Alun perin vanhurskaus oli oikeudenkäyntiin
liittyvä sana, joka tarkoitti syyllisen julistamista vapaaksi. Rikollinen siis
oli syyllinen rikokseen, mutta hänet kuitenkin vapautettiin.
Vanhurskas-sanan
merkitystä auttaa ymmärtämään tämä tarina, jonka olen joskus kuullut. Rikollinen
on todettu syylliseksi rikoksiin, joiden rangaistuksena on kuolema. Tuomion
julistamisen jälkeen tuomari kuitenkin riisuu tuomarin vaatteensa, astuu
syyllisen rinnalle ja ilmoittaa tuomioistuimelle, että hän ottaa kantaakseen
koko syyllisyyden ja kärsii kaiken sen rangaistuksen, joka syylliselle on
annettu. Syytettynä ollut rikollinen on vapaa. Tämän rikollisen täytyy vain
luottaa siihen, että tuomari on sovittanut kaikki hänen rikoksensa koko hänen
elämänsä ajalta, niin menneet rikokset kuin tulevatkin. Iloisena rikollinen
ottaa vastaan vapautuksen.
Tämä
kertomus kuvaa sitä, miten ihminen ei tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan
uskosta Jeesukseen Kristukseen. Me ihmiset olemme kuitenkin sellaisia, että
haluaisimme jotenkin maksaa Jumalalle siitä, että Hän on meidät armahtanut.
Tuota edellistä tarinaa voisi jatkaa. Rikollinen ottaa iloiten vastaan
vapauden, mutta sitten hän päättää kuitenkin alkaa suorittaa maksua hänet
vapauttaneelle tuomarille. Hän ajattelee, että hyvällä elämällään hän voisi
jotenkin korvata tuolle armahtajalleen ainakin osan siitä, mitä tämä on
joutunut hänen takiaan kärsimään. Siksi hän on päättänyt noudattaa tarkasti sellaisia
käyttäytymissääntöjä, joiden noudattamisella hän arvelee saavansa
vapauttajaltaan hyväksyntää. Näin tekemällä rikollinen halveksii vapauttajansa
armoa ja sitoo itsensä uudelleen syyllisyyteen. ”Vapauteen Kristus vapautti
meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden
ikeeseen. ” (Gal. 5:1)
Jeesus on
sovittanut kertakaikkisesti ihmiskunnan synnin. Tämän syntien
anteeksiantamuksen saa jokainen vastaanottaa lahjana. Pyhä Henki johdattaa
ihmisen Jeesuksen luo ja Pyhä Henki myös opastaa Jeesuksen armahtamia ihmisiä. Jeesus
opettaa meitä rakastamaan toinen toisiamme palvellen. Tämä toisistamme
huolehtiminen on ihmisen maanpäällisen elämän tehtävä. Pelastus on kuitenkin
yksin Jeesuksen armosta eikä siihen saa liittää mitään meidän omia tekoja. Me
saamme olla turvallisella mielellä ja luottaa siihen, että Jeesus on sovittanut
meidän syntimme ja se riittää.