Jeesus ei syytä omiaan mistään

Rakkaat ystävät, tässä eräänä päivänä mietin omaa kouluaikaani ja sitä, kuinka siihen aikaan oli erilaiset opetusmetodit kuin nykyään. Varmaan ihan tyypillinen esimerkki oli sellainen, että aina kaksi parasta oppilasta sai valita vaikkapa jalkapallojoukkueen. Siinä kävi niin, että aina ne samat jäivät viimeisiksi ja he kyllä ymmärsivät olevansa ei toivottuja joukkueeseen. Nykykouluopetuksessa ei varmaankaan enää tällaista käytetä.

Matteuksen evankeliumin 25. luvussa Jeesus puhuu viimeisestä tuomiosta. Hän puhuu siinä vuohista ja lampaista, ja kuinka ne erotellaan toiset oikealle ja toiset vasemmalle puolelle. Lähi-Idän vuohista ja lampaista monet rodut ovat ulkonäöllisesti hyvin lähellä toisiaan, niin että niitä on kauempaa vaikea erottaa toisistaan. Kauempaa katsottuna ne näyttävät kaikki lampailta, mutta lähempää huomaa, että osa onkin vuohia. Kun Jeesus on asettanut lampaat oikealle puolelleen, hän luettelee heistä vain niitä hyviä tekoja, mitä he ovat tehneet. Vasemmalla puolella olevien vuohien kohdalla Jeesus luettelee vain niitä asioita, mitä he ovat jättäneet tekemättä.

Helposti me tätä lukiessamme ajattelemme, että kyllähän Jeesus tässä puhuu töistä, että kyllä meidän täytyy pelastuksemme eteen tehdä hyviä töitä. Tässä ei kuitenkaan ole kyse noista hyvistä teoista, vaan siitä, että nuo lampaat ovat uskoneet Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalleen. Silloin heissä ei näy mitään vikaa, vaan ainoastaan nuo hyvät teot näkyvät ja sen vuoksi Jeesus ei voi luetella heistä muuta kuin hyviä tekoja. Vuohista Jeesus ei luettele tekoja ollenkaan, vaikka kyllä hekin ovat tehneet sekä hyvää että pahaa, vaan hän luettelee ainoastaan, mitä kaikkea he ovat jättäneet tekemättä.

Tullaan jälleen kerran siihen tosiasiaan, että ainoastaan usko Jeesukseen pelastaa. Usko on se erotus. Oikeasti nämä ihmiset sekä oikealla olevat että vasemmalla olevat ovat samanlaisia syntisiä, mutta oikealla olevat ovat niitä, jotka on pesty Karitsan verellä. Sen vuoksi heistä ei nähdä muuta kuin hyvät teot. Tämä on sillä lailla hyvä paikka meidän ymmärtää, että me ihmiset olemme kaukaa katsoen kaikki samanlaisia. Meitä ei erota mikään muu kuin Jeesuksen sovintokuolema ja se, että ne jotka uskoo, että Jeesus on kuollut juuri minun syntieni puolesta, ovat puhtaat ja valkeat kuin lakanat ja heistä ei viimeisellä tuomiolla voi sanoa mitään muuta kuin hyvää. Jeesus ei näe heissä mitään muuta kuin hyvää, koska Hänen verensä on heidät puhdistanut.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan tämä evankeliumi omalle kohdalle ja silloin me olemme siellä Jumalan viimeisellä tuomiolla oikealla puolella Jeesuksen sovintoveren kautta. Aamen.

Varjele pahalta

Usein mietimme läheisiämme ja rukoilemmekin iltarukouksessa heidän puolestaan. Joskus on huolta mutta myös iloa ja kiitosta heidän puolestaan. Emme pysty aina auttamaan, vaikka haluaisimmekin auttaa vaikeuksissa olevaa. Voimme kuitenkin aina hiljentyä rukoukseen läheisten ja vieraidenkin puolesta. Taivaallinen Isämme on luvannut kuulla rukouksemme ja auttaa.

 Jeesus rukoili läheistensä puolesta puhuen Isälleen taivaassa. (Joh.17). Hän pyysi, että Isä varjelisi täällä maailmassa Hänen seuraajiaan pahalta. Hän pyysi Pyhää Isää suojelemaan heitä nimensä voimalla. Jeesus toivoi, että Hänen rakkautensa yhdistäisi ihmisiä ja vetäisi lähelle Isää Jumalaa. Hän toivoi, että ihmiset oppisivat tuntemaan Hänet ja uskomaan sen, että Jeesus kuoli ristillä, jotta me saisimme vapauden synneistämme.  Jeesus rukoili ennen kuin Hänet vangittiin ja lopulta tapettiin ristillä. Jeesus tiesi pian kuolevansa ja pyysikin, että ota minut pian luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli Sinun luonasi (taivaallinen Isä) jo ennen maailman syntyä. Jeesus puhuu kirkkaudesta ja yhteydestä Häneen. Jokainen voi saada yhteyden Jeesukseen ja oppia tuntemaan Hänen rakkautensa Raamatun sanan ja rukouksen kautta. Jeesus ei hylkää ketään, joka Hänen puoleensa kääntyy.

Jeesuksen kuva rukoilemassa meidän puolestamme seuraa usein mielessäni. Hän on esirukoilijamme eli Hän rukoilee, vaikka itse emme pystyisi tai osaisi. Tämä on lohdullista ja tuo turvaa. On paljon tilanteita, missä omat voimat ei riitä ja uskokin on vajavaista. Tämä maailma on sekasortoa täynnä, mutta Jeesuksen tuoma kirkkaus, valo, armo, rakkaus voi auttaa ja pelastaa. Se johdattaa meidät tuntemaan Jeesuksen, askele askeleelta. 

  Tänään meillä on tämä päivä. Voimme rukoilla apua moniin huoliin ja pyytää varjelusta kaikelta pahalta. Voimme myös kiittää esim. rauhasta tai ilosta, jonka Jeesus voi sydämeemme antaa.  Nytkin voi olla mielessä monta läheistä, joiden puolesta haluaisit Jeesusta lähestyä ja pyytää Häntä siunaamaan sinua ja läheisiäsi. Voit jättää heidät ja itsesi taivaallisen Isämme suojelukseen. 

   

   

  

Pyhä Henki vaikuttaa

Elämän rajallisuus tuli meidän perheellemme hyvin lähelle, kun veljeni kuoli. Myös tiedotusvälineistä saa lähes joka päivä kuulla kuolemantapauksista. Olen miettinyt paljon sitä, että me tunnemme menneisyytemme, mutta tulevaisuutemme on yksin Jumalan tiedossa. Me emme tiedä, kenelle tämä päivä on viimeinen.

Ihminen saa uskon lahjan Pyhän Hengen herättämänä, mutta siihen tarvitaan kuitenkin se, että ihminen on kuullut evankeliumin Jeesuksesta. Voi olla, että joku tuttumme uskoo Jeesukseen elämänsä viimeisillä hetkillä, vaikka me emme ole tuon ihmisen elämän aikana uskoa Jeesukseen hänessä nähneetkään. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei hän ole kuullut, että Jeesus on sovittanut hänen syntinsä Golgatan ristillä. Tämä tuo meille vastuun siitä, että puhumme uskostamme toisille ja kerromme armollisesta Jeesuksesta.

Jeesus kertoo meille jäähyväispuheessaan, mikä kristittyjen elämässä puhuttelee ihmisiä eniten. Jeesus kehottaa siinä meitä rakastamaan toinen toisiamme. Sitten hän jatkaa: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Jeesuksesta kertomisen vaikutus voi olla jopa kielteinen, jos me uskovat riitelemme keskenämme ja jatkuvasti arvostelemme toisiamme. Me Jeesuksen pelastamat ihmiset olemme edelleen syntisiä ihmisiä. Meille tulee riitoja, me loukkaamme ja loukkaannumme. Kuitenkin tuollaisesta tilanteesta eteenpäin pääsemiseen meillä on Auttaja, jota toisilla ei ole. Pyhä Henki on kanssamme joka hetki ja me saamme rukoilla häntä olemaan läsnä myös tuossa vaikeassa tilanteessa, antamaan viisautta selvittää tilanne ja voimaa antaa anteeksi. Pyhä Henki auttaa meitä, mutta meidän täytyy myös itse suostua siihen. Jos vain tiukasti pidämme kiinni loukkaantumisestamme, niin ei Hän voi meitä auttaa. Jos emme tunne omaa syntisyyttämme, me tuomitsemme muita ja anteeksiantamattomuudellamme asetamme itsemme toisten yläpuolelle. Tällainen käytös ei kirkasta Kristusta eikä houkuta ketään kuuntelemaan, mitä uskovilla on Jeesuksesta kerrottavana.

Otetaan me itse Jeesuksen rakkaus vastaan. Tämän rakkauden varassa armahdetaan toinen toisiamme ja myös itseämme. Kerrotaan Jeesuksesta, joka on sovittanut kaikkien ihmisten synnin, ja että tämä armahdus on jokaiselle ihmiselle valmiina vastaanotettavaksi. Annetaan Pyhän Hengen auttaa meitä elämään yhdessä sovussa ja toinen toisistamme huolehtien. Jeesuksen rakastavaa läsnäoloa päivääsi!

Rakkauden ilosanoma

Tervehdys Jeesuksessa Kristuksessa ystävät. Meillä ihmisillä on kaikilla erilaiset lähtökohdat ja erilainen isä- ja äitisuhde. Joillakin se on ollut hyvä ja joillakin taas vähän huonompi suhde joko molempiin vanhempiin tai vain toiseen. Myös Jumala-kuvan me muodostamme lähinnä isäsuhteen perusteella. Jos isää ei ole, niin Jumala-suhteen muodostumiseen vaikuttaa yleensä joku muu miespuolinen ihminen. Näin ainakin tutkimuksissa on käynyt ilmi. Toki myös äiti ja muu sosiaalinen ympäristö on vaikuttamassa Jumala-kuvamme kehittymiseen. Kun ajattelemme pientä lasta, niin jo hyvin aikaisin joudumme kokemaan hylkäämiskokemuksia, esimerkiksi äiti ei ehdikään ottaa syliin. Myös se, että jos epäonnistumme jossain asiassa, saamme nuhteita, jos taas onnistumme, saamme kehuja, vaikuttaa kehitykseemme. Me hyvin helposti siirrämme tämän omaan Jumala-kuvaamme.

Johanneksen evankeliumin luvussa 3 jakeessa 16 on ns. pienoisevankeliumi, jossa sanotaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Jeesuksen armon evankeliumi on niin yksinkertainen, että vähäisinkin voi sen tajuta. Uskon Jeesukseen syntien sovittajana saa lahjaksi eikä siinä tarvita mitään ihmisen omaa. Mutta sitten tulee ongelmaksi meidän oma minä ja menneisyytemme ja siitä alkaa kristityn taistelu, että saa uskoa puhtaasti armosta itsensä autuaaksi. Perkele ja meidän omat kokemuksemme omista vanhemmistamme ja aikaisemmasta sosiaalisesta ympäristöstämme vaikuttavat sen, että ajattelemme uskomisen lisäksi, että Jumala myös vaatii meiltä jotain. Voin sanoa ystävät, että pelastusasiassa Jumala ei vaadi meiltä mitään muuta kuin että uskomme armosta syntimme anteeksi. Sitten me saamme Pyhältä Hengeltä voimaa tähän elämään. Pyhä Henki on kristityn kotiopettaja.

Jos käymme sellaisessa sanan kuulossa, jossa opetetaan ihmistekoja ja todennäköisesti se saarnaaja ei pysty itsekään täyttämään sitä, mitä hän opettaa, niin sellainen tie ei rakenna meitä. Me ei jakseta sillä tiellä ja matkalla ja me joudumme enempi ja enempi ahdinkoon. Mutta ainakin minulle itselle on tuo Joh. 3:16 ollut tie vapauteen. Kun Perkele syyttää, niin siinä on hyvä paikka sanoa Perkeleelle, että mene Jeesuksen luo. Minä olen vapaa. Minut on pesty puhtaaksi. Kun synnit on anteeksi saatu ja on uskonut evankeliumin omalle kohdalle, niin synnit on upotettu iankaikkiseen armon mereen ja sinne armonmereen ei ole kenelläkään onkimaoikeutta. Minkä Jumala on pessyt niitä ei pidä ihmisten ottaa esille. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Jeesus turvana elämän matkalla

Rukoillessamme oman, lastemme ja muiden läheistemme elämän puolesta toivomme elämän onnistumista hyvin kaikella tavalla. Tässä ei ole mitään väärää, mutta todellisuudessa elämä sisältää myös paljon vastoinkäymisiä. Silloin on tärkeää ymmärtää, ettei Jumala hylkää lastaan, vaikka elämä ei sujukaan niin kuin Strömsössä, kuten on tapana sanoa.

Jumalan lapsina meidän tiemme on kokonaan valmistettu, vaikka emme näekään sitä pitkälle eteenpäin, emme aina edes seuraavan askeleen matkaa. Välillä paineet ovat syystä tai toisesta niin suuret, että tuntuu kuin kaikki vyöryisi päälle eikä tietä ole. Mutta kyllä se on! Jeesus on valmistanut sen ja hän pitää meidät sillä tiellä. Meidän ei tarvitse jaksaa muuta kuin yksi askel kerrallaan ja vaikeimmissa elämäntilanteissa Jeesus kantaa meitä senkin askeleen.

Jesajan kirjassa on sanat: ”Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” (Jes. 30:21) Nämä sanat Jumala sanoi kansalleen, joka niskoitteli ja etsi turvaa tämän maailman asioista. Niin mekin käyttäydymme elämämme matkalla. Välillä elämän murheet vievät ajatukset kokonaan. Toisinaan katseemme kääntyy kokonaan itseemme ja oma huonoutemme saa epäilemään, kelpaanko Jumalalle. Jumala katsoo meitä kuitenkin Jeesuksen läpi. Vähän ennen kuolemaansa Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Jokainen, jolle Jumalan valmistama pelastus Jeesuksessa Kristuksessa kelpaa, saa olla turvallisella mielellä. Jeesus on meidän syntimme sovittanut Golgatan ristillä ja avannut tien elämään Jumalan yhteydessä, jo nyt ja kerran iankaikkisuudessa. Jää, ystävä, Herran rauhaan. Jeesus on sinun kanssasi koko elämäsi matkan ajan.

Elämää kuoleman jälkeen

Olimme mieheni kanssa kesäkuussa Lapissa. Kävimme myös Sodankylän hautausmaalla ja kävelimme jonkin aikaa kierrellen hautausmaata. Esko kertoili minulle niistä ihmisistä, joiden hautojen ohi kuljimme ja jotka hän oli tuntenut. Puhuimme siitä, miten monenlaisia ihmiskohtaloita sekin hautausmaa pitää sisällään. Seuraavana päivänä tuli puhelu, että veljeni on kuollut.

Nämä asiat ovat puhutelleet minua paljon. Kuolema on sellainen asia, johon kukaan meistä ei varmaankaan totu. Mitä läheisempi ihminen kuolee ja varsinkin, jos hän on nuori, sitä vaikeammalta kuolema tuntuu. Joskus tulee myös sellaisia ajatuksia, että tuo ihminen eli hyvän elämän tai jollain toisella elämä tuntui jääneen ihan kesken. Ihmisen elämä on kuitenkin aina Jumalan käsissä.

Kuoleman kohdatessa mietimme myös iankaikkisuutta ja taivasta. Raamattu kertoo meille, millä perusteella ihminen taivaaseen pääsee. Efesolaiskirjeen luvussa 2 sanotaan: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2: 8-9)

Johanneksen evankeliumin 6. luvun mukaan Jeesus sanoo häntä kuuntelemassa olleille ihmisille: ”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka Hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.” (Joh. 6: 37-39)

Jumala rakastaa luomaansa ihmistä niin paljon, että hän haluaa meidät kaikki luokseen. Jumala on kuitenkin pyhä eikä hänen luonaan voi olla syntiä, ja syntisiä me kaikki olemme. Siksi Jeesus syntyi ihmiseksi sovittamaan meidän kaikkien synnin. Iankaikkinen elämä lahjoitetaan armosta jokaiselle, joka uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä Golgatan keskimmäisellä ristillä. Taivaaseen pääsy ei perustu siis millään tavalla omaan onnistumiseemme tai hyviin tekoihimme. Pelastus on alusta loppuun Jumalan tekoa. Tämä on niin ihana asia, että siitä kannattaa muistuttaa itselle ja toisille usein.

Niin kauan kun meillä tämä maanpäällinen elämä jatkuu, on tärkeää, että huolehdimme toinen toisistamme. Taivaaseen pääsemme kuitenkin yksin Jeesuksen tähden. Uskossa ei ratkaise määrä vaan kohde.

Perkele on kuin hyttysparvi

Hienoa kesäpäivää kaikille! Me olimme vaimoni kanssa Lapissa ja siellä on tänä vuonna hyttysiä aivan erityisen paljon. Ulos mennessämme levitimme itseemme hyttysmyrkkyä joka paikkaan, mutta kuitenkin jos siellä koettaa vaikka syödä ulkona, niin niitä hyttysiä menee suuhun eikä siinä edes ne myrkyt auta. On paettava sisälle, jotta saa olla hyttysistä rauhassa. Tämä kuvaa jollain tavalla sitä, kun Perkele syyttää meitä, niin meidän ainut turvapaikkamme on Jeesus.

Tämän päivän tekstissä Johanneksen evankeliumin 8. luvussa fariseukset tuovat aviorikoksesta tavatun naisen Jeesuksen luo. Mukana ei ole miestä, jonka kanssa aviorikos tapahtui eikä myöskään naisen aviomiestä, vaikka nämä kaikki olisi kuulunut tuoda paikalle. Fariseusten ainoa tarkoitus oli kiusata Jeesusta ja saada hänet toimimaan vastoin juutalaista lakia tai Rooman lakia. Juutalaisen lain mukaan nainen olisi pitänyt kivittää, mutta Rooman lain mukaan juutalaisilla ei ollut oikeutta langettaa kuoleman tuomiota. Tässä tilanteessa Jeesus sanoi syyttäjille, että se teistä, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Jeesus alkoi kirjoittaa sormella hiekkaan ja silloin kaikki ne, jotka olivat tuoneet naisen Jeesuksen eteen tuomittavaksi, lähtivät yksi kerrallaan pois vanhimmasta nuorimpaan. Yksikään heistä ei heittänyt kiveä naista kohti.

Seuraavana tapahtuu hyvin oleellinen asia. Jeesus kysyi naiselta, että näkeekö hän syyttäjiään. Nainen vastasi Jeesukselle, että ei näe. Tänäänkin, hyvät ystävät, kun me käymme Herran pyhällä ehtoollisella, ja kun me uskomme syntien anteeksiantamuksen omalle kohdallemme, niin meidän ei tule katsoa itseemme eikä syyttäjiimme, vaan Jeesukseen. Niitä syyttäjiä ei enää ole. Tämä nainenkin näki ainoastaan Jeesuksen. Kaikki syyttäjät olivat poistuneet, kun hän kohtasi Jeesuksen, vaikka hänet oli tuotu kivitettäväksi.

Tämä on jotenkin niin suurta armon evankeliumia meille kaikille. Kun me uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, niin syyttäjiä ei enää ole. Niillä ei ole valtaa meihin, vaan ne joutuvat väistymään Jeesuksen tieltä. Kyllähän Perkele uskovia kiusaa ja sanoo, että sinä olet sellainen ja tehnyt sellaista. Me voimme kuitenkin sanoa Perkeleelle, että juuri sellainen olen, mutta Jeesus on kaikki minun syntini sovittanut. Mene puhumaan Jeesukselle. Ollaan ystävät tänäänkin hyvässä turvassa ja uskotaan Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle. Jeesus on pessyt meidät puhtaiksi. Aamen.

Elämän vettä

Näin lomalaisena sain nauttia lämmöstä, lähes kuumuudesta ihan täällä Suomessa. Kiitän siitä, että saatoin kuitenkin välillä käydä uimassa ja nauttia luonnosta ja viilentävästä vedestä. Kasvit ja ihmisetkin  kaipasivat vettä, jota sitten tulikin ukkosien kera.
Kaikessa tasapaino on tärkeää. Vesi toi elämää ja kukat alkoivat kukkia, kasvit heräsivät eloon. Raikkaan puhtaan veden tärkeyden ihmisille kaikki ymmärrämme.
  Johanneksen evankeliumin neljännessä luvussa eräs samarialainen nainen tuli vettä hakemaan kaivolta ja kohtasi siellä Jeesuksen. Juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä samarialaisten kanssa, joten siinäkin mielessä tämä kohtaaminen oli ainutlaatuinen ja kertoo paljonkin Jeesuksen rakkaudesta ja ainutlaatuisuudesta. Jeesus ei asettanut eikä aseta ihmisiä tärkeysjärjestykseen, vaan hän on oikeudenmukainen ja tasapuolinen.  Kun opetuslapset näkivät Jeesuksen puhumassa naisen kanssa kaivolla, hekin ihmettelivät. Jeesus puhui naiselle elämän vedestä. Hän kertoi, että joka juo Hänen antamaansa vettä, ei enää koskaan ole janoissaan ja Jeesus kertoi myös, että siitä vedestä, jota Hän antaa, tulee ihmisessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Jeesuksen sanat merkitsevät paljon, mutta niitä ei aina ole helppo ymmärtää, ellei Jumalan henki avaa merkitystä. Nainen huomasi ja uskoi, että hänen edessään oli Messias ja lähti  kertomaan tästä ihmeellisestä kohtaamisesta arjen keskellä muillekin ihmisille.
  Jeesus kertoi myös tässä luvussa, että on tärkeää rukoilla Isää, hengessä ja totuudessa. Kun vain rukoilee, Jeesus on kanssasi ja kuulee ja antaa sen, mitä siihen hetkeen tarvitset, uskonkin. Samarialainen nainenkaan ei ollut tällaiseen mitenkään valmistautunut ja kuitenkin tämä hetki muutti varmasti hänen elämänsä, ainakin sisäisesti. Hän sai maistaa Jeesuksen antamaa vettä, ikuisen elämän vettä. Nainen lähti kertomaan Jeesuksesta ja ihmiset kaupungissa tulivat kuuntelemaan Jeesuksen puhetta ja uskoivat, että Hän on todella maailman pelastaja. 
  Mekin voimme kohdata Jeesuksen, niin kuin tuo nainen kaivolla. Jeesus ei vaadi mitään, vaan hän kohtaa jokaisen rakastavasti arjen keskellä. Hän on kuollut syntiemme tähden ristillä ja siksi mitkään syntimme, elämämme teot, eivät ole esteenä Hänen  kohtaamiseen. Hän tarjoaa sinulle siinä tuota elämän vettä, jotta et olisi enää janoinen. 
   Meitä voi vaivata myös monet haavat ja kivut, elämässä koetut kaltoinkohtelut ja vaikeat kokemukset. Raamatusta voi päätellä, että tuon samarialaisen naisenkaan elämä ei ollut  mitenkään helppoa, mutta hän sai uudistua kohdatessaan Jeesuksen rakkauden.  Jeesus voi parantaa haavamme ja antaa mahdollisuuden parantumiseen ja uudistumiseen. Silloin juuri tuo lähde, josta kumpuaa ikuisen elämän vettä, voi virvoittaa ja parantaa ja puhdistaa. Vain katse, pyyntö, huokaus Jeesuksen puoleen riittää. Hän auttaa sinua ihan siinä hetkessä, elämän keskellä. Jeesus muuttaa sanoillaan ja rakastavalla katseellaan ihmisen elämän suuntaa ja eheyttää sisäisesti. Voit uskoa siihen. Virkistäviä hetkiä kesääsi.