perjantai 31. maaliskuuta 2017

Kaduttaako?

Minun mieleeni tuli tapaus, jossa poikani suuttui kovasti. Olimme kesälomalla Porvoossa. Oli hellepäivä +30 ja pieni mökki ei juurikaan viileämpi. Niinpä vietimme aikaa terassilla istuen ja juoden virvokkeita.  Poikani oli tuolloin noin kolmevuotias. Kaadellessani neljälle lapselleni juomia, poikani suuttui kovasti. Syynä oli se, että hän sai mielestään vähemmän kuin sisarukset. Tästä seurasi äkkipikainen mukinheitto kohti minua. Mehut lensivät pitkin terassia ja vaatteeni kastuivat. Katsoin poikaani paheksuen. Silloin pieni poikani katsoi minua ja kysyi: ”Miksi et ottanut kiinni, kun heitin”? Mitä ystäväni luulet, kun poikani pyöreillä ruskeilla nappisilmillään katsoo minua ja on katuvan näköisenä. Annanko hänelle anteeksi tuon heiton? Voin ystäväni sanoa, että kyllä annoin ilman anteeksi pyyntöä. Kysymys ”Miksi et ottanut kiinni, kun heitin” on elänyt mielessäni omaa elämäänsä siitä lähtien. Usein se saa minut nauramaan ja ymmärtämään omat vihastukseni.

Kristillisessä mielessä me myös ”heittelemme mukeja”. Mitä ystäväni ajattelet, onko olemassa jokin määrä, paljonko sinun tulee katua tekoasi? Vaatiiko Jumala syvemmän katumuksen? Onko jokin aika, kuinka kauan täytyy katua, jotta se tulee hyvitettyä? Haluan ystäväni sanoa sinulle, että ei ole. Jos me mittaamme katumusta tai kärsimystä ansiona, niin silloin Kristus on turha. Silloin meidän katumuksemme ja kärsimyksemme tulee vääräksi jumalaksi eli sovittajaksi eikä Jeesus voi meitä auttaa. Jeesus on sovittajamme ja lunastajamme ilman meidän katumusharjoituksia. Kristus kirkastuessaan ilmoittaa todellisen Rakkauden sekä synnin, josta olemme pestyt. Me syntisinä emme kykene tekemään mitään pelastuksen eteen, vaan Jeesus on sen tehnyt puolestamme. Ole ystäväni tänäänkin hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Kaikki synti ja vika on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Onni onnettomuudessakin

Kerron tapauksen, jossa perheen suru muuttui suureksi iloksi. Kyseinen perhe haaveili uudesta kotipaikasta, joka sijaitsi upeassa Amerikassa. Muutto Amerikkaan vaati suurta säästäväisyyttä ja uhrausta.  He tinkivät kaikesta mahdollisesta useita vuosia, jotta saisivat matka- ja muuttorahat kasaan. Lopulta kassassa oli rahaa, ja talokin myyty, joten perhe saattoi ostaa kalliit laivaliput Amerikkaan. Isä kertoi lapsille suuren haaveen toteutumisesta, joka oli jo käsin kosketeltava tunne. Päivä ennen lähtöä pihaan tuli kulkukoira, joka puri perheen poikaa käteen. Puremisen seurauksena koko perhe eristettiin muista, jotta mahdollinen vesikauhu ei leviäisi. Tämä oli käytäntö tuhon aikaan. Voitte kuvitella, mikä harmitus tämä oli kaikille, kun matkaa oli säästetty vuosia ja nähty paljon vaivaa ja nyt kaikki menee hukkaan yhden kulkukoiran vuoksi, joka puree poikaa. Muutama päivä myöhemmin sama sadatteleva ja pettynyt isä kiitti poikaa ja koiraa mielessään siitä, etteivät päässeet kyseiselle laivamatkalle. Lehdessä oli iso juttu, jossa kerrottiin Titanicin uponneen.

Me olimme Lapissa lomalla ja ajoin matkailuautomme lumipenkkaan, jossa vaurioitui puskuri ja sisälokasuoja. Minua harmitti todella paljon huolimattomuuteni liukkaalla. Kun vaimoni muistutti minua edellä kerrotun tapauksen opetuksesta, niin ymmärsin Jumalan sallimuksen penkkaan ajossakin. Me ihmiset emme tahdo ymmärtää, kuinka Jumalamme suojelee meitä. Jotenkin koen suurena myös sen, kuinka onni onnettomuudessa todellakin toimii Jumalan puutuessa peliin. Jos ystävä sinulla on onnettomuus, sairaus, työttömyys, tai vastaavaa paha tilanne, niin muista: Jumalalla on sinulle jotain muuta mielessä, mitä et vielä ymmärrä. Rakkaat ystävät me saadaan tänäänkin suurena syntisenä uskoa Jeesus omaksi Vapahtajaksi ja Herraksi, joka on pessyt pois meidän syntimme. Usko Jeesukseen ja ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Häät

Kuvitellaanpa tilanne kylään, jossa ison talon isäntä ja emäntä ovat päättäneet pitää isot häät pojalleen. Isäntä ja emäntä miettivät kutsulistaa ketä kutsua, ketä ei. Listaan kertyy nimiä sekä sulhasen että morsiamen läheisistä ja suvusta. Mietittyään kutsulistaa useita päiviä isäntä ja emäntä päättävät kutsua kaikki kylän asukkaat ja kauempana olevat sukulaiset ilman mitään erottelua. Morsiamen suvulle ja läheisille menee myös kutsut. Helpottava tekijä kutsuissa on se, että morsian on samalta kylältä. Jokainen saa henkilökohtaisen kutsun. Kutsussa on maininta vieraiden häävaatteista ja siitä, että ne pitää olla päällä juhlissa. Ennen tilaisuutta kutsutut sovittavat ja hakevat juhlavaatteet, jotka isäntä maksaa tilaisuuteen tulijoille. Monet ovat innoissaan kuullessaan ilmaisista juhlavaatteista ja menevät mielellään sovittamaan niitä. Varsinkin vähävaraiset käyttävät tarjottua vaateapua hyödyksi. Joukossa on mies ja nainen, jotka omistavat hienot asut. Mietittyään asiaa he päättävät tulla tilaisuuteen omilla juhlavaatteilla ja näin säästävät isännän rahoja vaatteista. Juhlatilaisuus alkaa ja kaikki kylän asukkaat sekä muualta kutsutut iloitsevat suuresta juhlasta ja siitä, että ovat tulleet kutsutuiksi näin upeaan hääseremoniaan. Joukosta kuitenkin erottuu pariskunta, joilla ei ole isännän tarjoamia häävaateita. Tosin heidän pukunsa ovat kauniit, mutta ei tilaisuuteen sopivat. Jokaisella piti olla isännän ostama puku päällä. Isäntä ei voinut hyväksyä kyseistä paria, koska he eivät olleet kunnioittaneet pojan juhlaa, isäntää ja muuta vierasjoukkoa tullessaan omilla asuilla tilaisuuteen. Heidät poistetaan tilaisuudesta heti.

Meillä ihmisillä on taipumus kelvata omissa vaatteissa Jumalan edessä. Kyllä kelpaan, kun olen ollut uskollinen ja nöyrä sekä ”hyvä kristitty” muiden silmissä. Olen nuhdellut luulemastani synnistä muita. Olen mennyt ”piruntorjuntapunkkeriin” ja ampunut perkelettä, maailmaa ja muiden syntejä alas. Ymmärrä, ystäväni, ainoastaan Jeesuksen sovintotyö kelpaa sovittajaksi ja puvuksemme taivaallisiin häihin. Ei mikään meidän teko. Ollaan tänäänkin hyvässä turvassa ja lohdutettuina. Jeesus on sovittanut meidät ja pukenut päällemme häävaatteet. Ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja usko Jeesus sovittajaksi.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Onko kallista?

Olet, ystävä, varmaankin jossain vaiheessa elämääsi ollut tekemässä isoa hankintaa. Ennen päätöstäsi teet ”kululaskelman”, onko tämä järkevää? Mitkä ovat hyödyt, entäpä haitat, selviänkö kuluista? Mitä tämä kaikki vaikuttaa minun elämääni? Varsinkin silloin, jos joudun ostamaan velaksi, täytyy miettiä tarkkaan, mistä kaikesta raha on pois. Omassa elämässäni tulee mieleen asunnon hankinta. Kun ensimmäistä asuntoa hankkii, tulee miettiä, paljonko maksan neliöltä, mitä maksan kuukaudessa pankkiin, montako neliötä tarvitsen, keskustasta vai vähän sivummalta uudempi, onko putkiremontti tehty ym.?

Miten tämä liittyy uskonelämään ja uskoon, ehdit ehkä jo miettiä. Uskoa ajatellessa teet myös ”kululaskelman”, onko tämä järkevää ? No kun tunnet synnin taakkaa omallatunnollasi, ja on raskas mieli synneistä, niin tulee mieleesi, että jotain pitäisi tehdä. Näin ei voi jatkua, pitäisi saada helpotusta tilanteeseen. Näissä asioissa suurimpana on synnin taakka. Valtavat synnit painavat mieltäsi, olet toiminut läheisiä kohtaan väärin. Silloin vaakakupissa on se, että haluatko kevyemmän mielen ja sovinnon Jumalan kanssa, kun uskot Jeesuksen omalle kohdalle todeksi syntien sovittajana vai elätkö edelleen taakkasi kanssa? Nämä ei ole helppoja asioita väärälle kunnialle. Mitä naapuri ajattelee?  Mitä läheiset?  Kestääkö päätös olla uskossa? Mutta nämä ovat asioita, joita sinun ei tarvitse ratkaista. Kun vain uskot Jeesuksen omalle kohdalle, että hän on sinun syntisi sovittanut, niin Jeesus huolehtii lopusta. Sinulle tulee kevyt olo ja huojentunut mieli. Minä lupaan, Jeesus hoitaa loput!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Pelastusrengas

Katselin televisiosta ohjelmaa, jossa näytettiin merihädässä olevia ihmisiä ja kuinka he olivat joutuneet veden varaan. Tässä tapauksessa tilanteen oli aiheuttanut salakuljettajan ahneus laittaa liikaa ihmisiä kumiveneeseen. Seuraukset olivat järkyttävät, kun useita heistä ehti hukkua ennen avun saapumista. Tv-kuvassa näytettiin, kuinka auttajat heittelivät pelastusrenkaita avuksi hädässä oleville. Suuressa hädässä nousee voimakas halu pelastua ja elää. Elämänhalun seurauksena otamme avun vastaan, aivan kaiken avun mitä saamme. Hädässä ollut ihminen tarraa pelastusrenkaaseen lujaa kiinni, jopa niin, että ollessaan jo turvassa pitää siitä vielä kiinni.
Kristillisesti ajatellen koen pelastusrenkaan kuvaavan hyvin Jumalan armoa meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Tuntiessamme, että hukumme taakan ja kuorman kanssa, me saamme tänäänkin ottaa kiinni pelastusrenkaasta nimeltä Jeesus. Meidän tulee ottaa apu vastaan, uskoa Jeesus omaksi Vapahtajaksi. Tuo pelastusvene vois olla kuvaamassa kirkkoa, ja pelastusrenkaan heittäjä vaikkapa naapurisi, joka turvaa Jeesukseen.

Ole ystäväni tänäänkin turvassa, sillä pelastusrengas, Jeesus, on heitetty sinulle ja minulle pelastukseksi ja turvaksi. Me saamme olla hyvässä turvassa lohdutettuna ja uskoa Jeesus Vapahtajaksi tänäänkin.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kaita tie

Oletko koskaan saanut osoitetta, jota on ollut vaikea löytää? Aikaisemmin, kun ei ollut navigaattoria, ajelin monesti ohi saamastani osoitteesta. Piti pysähtyä ja tutkia kartasta, missä ihmeessä olen ja onko paikka, minne olen menossa vielä kaukana. Käytin usein myös kyselytekniikkaa ja jututin outoja ihmisiä, että tietävätkö he tämän paikan tai kadun sijainnin. Maaseudulla oli vielä haastavampaa, kun ei ollut tienviittoja ja piti vain arvailla tien olevan oikea. Mitä vaatimattomampi katu, kuja tai tie jota ei paljon kuljeta, eikä myöskään pidetä minään pääväylänä, sitä haastavampi se on löytää, vaikka olisi merkittykin nimikyltillä. Viime kesänä, kun kävelin Vanhassa Raumassa, huomasin, kuinka huomaamaton kuja todella voi olla. Sen voi ohittaa kävellenkin ihan huomaamatta.

Raamatussa puhutaan ahtaasta portista ja kaidasta tiestä, joka vie elämään. Ahdas portti on se, kun syntisenä uskot Jeesuksen sovituksen itsellesi ja jätät hyvät ja pahat teot unholaan. Siis aivan kaikki mennyt saa unohtua. Jos todella tunnet itsesi, ei niitä aitoja hyviä tekoja ole sinulla eikä minulla. Tarkoitan niitä tekoja, jotka kelpaisivat Jumalalle pelastusasiassa. Ei ole myöskään niin pahaa asiaa, mihin ei Jeesuksen Armo katuvalle riittäisi. Entäpä kaita tie? Ajattelen ahtaan portin ja kaidan tien kuvaavan samaa asiaa eli sitä, että uskoo yksin Armosta Jeesuksen pelastajakseen ilman omaa ansiota. Me saamme, ystävä, uskoa tänäänkin kaikki hyvät ja pahat tekomme anteeksi aivan armosta. Jeesus on suuri Sovittajamme ja Kaitatie, joka on salassa ja piilossa niiltä, jotka eivät apua tarvitse. Usko itsesi keskelle taivasta sellaisena kuin olet. 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Valoa pimeässä

 Olin syksyllä retkellä luontoalueella, missä ei ollut mitään valoja. Ainoa valo oli taskulamppu. Taskulampun kanssa tehdessä matkaa huomasin, että valokiilaa ei voi näyttää muuta kuin polulle. Heti jos valolla alkaa tähyillä muualle, kompastuu risuihin tai eksyy polulta. Valokiilan osuessa silmiin sokaistuu eikä näe mitään. Pimeässä silmä tottuu pimeään eikä kestä kohti tulevaa valoa. Tehdessämme matkaa pimeällä valon ainoa tarkoitus on näyttää eteen, ettemme kaadu, eksy polulta tai törmää mihinkään. Parhaallakaan taskulampulla et näe kauaksi. Huomaa ystäväni, että lapunvalo ei saa osua kasvoihin, ja jos näin käy et näe eteesi ja lisäksi sokaistut. Pimeällä liikkuessa tulee mieleen, mitä mahtaa olla tuollakin puskassa ja toivoo, ettei törmäisi karhuun. Pienikin valo antaa turvaa, kun on tosi pimeää.
Raamatussa puhutaan öljylampuista, jotka oli kiinnitetty jalkaan. Vaikeissa kivisissä maastoissa, missä he matkasivat, oli tärkeää nähdä yksi askel kerrallaan. Kyseiset öljylamput eivät ole kirkkaita.

Ystäväni, meidän elämässä on tilanteita, jolloin tuntuu, että ei juurikaan valoa ole. Työttömyys, sairaus, velka-ahdinko, avioero, läheisen kuolema, pettymys, yksinäisyys, rahattomuus ja paljon muuta. Älä ystävä pelkää! Jeesus on kanssasi. Katso vähän kerrallaan eteenpäin. Ehkäpä sekunti, minuutti tai tunti on riittävä. Suurimmassakin pimeässä hetkessä Jeesus on kanssasi. Jeesus on uskollinen matkakumppani ja voit luottaa Häneen. Ei ole niin pimeää yötä, etteikö Valo tulisi. Olen huomannut itsestäni ja ystävistäni, että pimeässä erityisesti kynttilän valo auttaa avautumaan ja puhumaan vaikeista asioista. Hyödynnä pimeys ja avaudu Herralle. Hän kuulee ja on kanssasi.  Jeesus on lähellä. Luota Häneen. Hän pitää sinusta huolen. Ota yksi askel kerrallaan, enempää ei tarvitse. Pelkkä huokaus riittää, Herra kyllä kuulee ja tietää tilanteesi. Muista, ystäväni, ei ole niin pimeää ja syvää laaksoa, missä ei Herra ole kanssasi. Usko ja luota sekunti tai minuutti kerrallaan. Valon ei tarvitse riittää muuhun kuin yhteen askeleeseesi. Saat tänäänkin uskoa itsesi Jumalan lapseksi ja perilliseksi. Jeesus on sovittanut syntisi ja vikasi, joten ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Armo riittää

Tiedät autoilijana, että autosi pitää tankata, ettei matkanteko loppuisi kesken. Ajettuasi riittävästi huomaat, kuinka kulutuksessa on eroa eri nopeuksilla ja talvi-ja kesäaikana. Tutuilla teillä tiedät, missä on huoltoasema etkä joudu pulaan, vaikka keltainen valo jo palaisikin bensan vähenemisen merkkinä. Olet oppinut tankkaamaan oikeaa bensaa, ettei moottori hajoa. Tilanne on toinen, jos olet matkalla etkä tiedä huoltoasemien sijaintia. Bensamittarin seuraaminen on silloin erityisen tärkeää, jotta matkasi voi jatkua. Huonosti käy silloinkin, jos et tarkista huoltokirjasta oikeaa oktaanilukua. Vääränlainen bensiini rikkoo moottorin sitä pitkään käytettyäsi.
Kristittynä meidän pitää käydä tankkaamassa Jumalan Sanaa, ettei uskomme hiipuisi ja loppuisi kokonaan. Samalla voimme nauttia Herran Pyhän Ehtoollisen uskomme vahvistukseksi. Käydessäni kirkossa tai raamattupiirissä viikoittain olen huomannut uskossa ”voimaantumista”. Mitä ”voimaantuminen” sitten tarkoittaa? Minulle se on Kristuksen Armon kirkastumista omassa elämässäni, etten epäilisi.

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä käymme sanan kuulossa. Ei tosin kerta tai kaksi mitään meinaa, mutta käydessämme pitkään paikassa, jossa ei opeteta Kristusta vaan tekoja, olemme pulassa ja myöhemmin hengellisesti kuolleita. Harhaopit ja tekojen vaatijat eivät kykene opettamaan Armoa eli Kristusta vaan vaativat tekoja, mistä seuraa loputon lista syntejä. Lopetettuamme uskonnollisuuden, vieläpä hyvänkin, löydämme todellisen Armon, Jeesuksen, elämäämme. Sillä Usko Jeesukseen meidät pelastaa ilman tekoja, ei hyvyys, seurakunta, ystävät tai mikään järjestö voi pelastaa. Uskotaan tänäänkin itsemme Jumalan lapseksi ilman tekoja, sillä Jeesus on kuollut puolestamme ja maksanut täyden hinnan meistä.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Yksin armosta

Ystäväni soitteli minulle eilen ja kysyi, mihin sitä bensaa tarvitsee, jos ei ole autoa? Todellakin hyvä kysymys. Tämä keskustelu liittyy blogini ensimmäiseen kirjoitukseen bensakauppiaasta. On totta, että meillä täytyy olla tarve saada bensaa, eli omistaa auto, ruohonleikkuri, mopo, siis laite, joka käyttää bensaa. Mutta on myös niin, että harvoin Essolla pyörii sellaisia henkilöitä tankkaamassa bensiiniä, jotka ei sitä tarvitse. Täytyy myös todeta, että kauppias on tankkaamassa ne autot, joista puhun tuossa blogissa. Et saa liikaa tai liian vähän bensaa vaan sopivasti. Meillä ihmisillä on taipumus ajatella siten, että saadessamme ilmaiseksi, saatu olisi jotenkin halpaa. Ainakin alamme miettiä, mitä se olisi euroissa. On myös totta, että kun annamme jotain ja käytämme nimeä lahja, niin tuotteelle tulee oma arvo.

Menemme kristillisten asioiden kautta miettimään tätä kaikkea. Me tarvitsemme bensaa eli Lahja-armoa synnin sovitukseen. Mitä on synti? Ero Jumalasta.  Eli se ettemme usko Jeesusta sovittajaksi ja armahtajaksi omaan elämään. Raamatussa laki, esim. kymmenen käskyä ja vuorisaarna, osoittaa meille mahdottomuuden kelvata Jumalalle ilman sovittajaa, Jeesusta. Laki kirkastaa Armon tarvetta eli Jeesusta. Lain tarkoitus on näyttää, että emme kelpaa Jumalalle ilman sovinto kuolemaa. Kun olet rikkonut yhden käskyn, niin samalla olet kaikkeen vikapää. Meistä kukaan ei pelastu ilman sovittajaa, Jeesusta. Ei ole pientä tai isoa syntiä, on vain synti. Jeesus oli synnitön.  Huomaa tämä, lakia et voi täyttää, sillä Jeesus on sen tehnyt. Raamatussa puhutaan synnistä, jota ei saa anteeksi. Pilkka Pyhää Henkeä vastaan eli se, että et usko Jeesusta Vapahtajaksi ja sovittajaksi, on anteeksi antamaton synti. Ajattelen ystäväni sinua nyt. Tiedän, että synti painaa mieltäsi. Et ole tullut turhaa tankkaamaan bensaa eli Jeesusta. Tarvitsemme anteeksiantoa. Jeesus on kuollut minun ja sinun puolesta ja me saadaan uskoa kaikki synti anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole turvattu, nyt ja aina.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Juhlan tuntua

Olet, ystäväni, varmaankin ollut hyvässä ravintolassa ja tilannut hyvää ruokaa ja viiniä. Seurueesi on pyytänyt sinut, koska on syntymäpäiväsi ja he haluavat palvella ja muistaa juuri sinua. Tarjoilija tuo sitä mitä tilaat ja on muutenkin juhlan tuntua, ei tarvitse itse kokkailla, eikä siivota kotia vieraiden vuoksi. Ravintolan orkesteri on valmiina soittamaan haluamasi kappaleen ja saat kuulla suosikkimusiikkiasi. Tai naisilla on useasti hemmottelupäiviä, jossa he saavat ansaittua palvelua kosmetologilla, kampaajalla, manikyyrilla ja paljon muuta kivaa, missä he saavat olla ja tulla palvelluksi. Meillä miehillä on varmaankin tutuin autohuolto, jossa voimme odotellessa juoda kahvia ja nauttia, kun muut tekevät huollon autoon eikä tarvitse itse liata käsiä.

Samasta asiasta on kysymys, kun menemme kirkkoon. Me menemme sinne palveltaviksi ja Jumala palvelee meitä Sanalla ja Sakramenteilla. En tiedä mitään hienompaa tunnetta kuin se, että saa vain olla ja ajatella, että Jeesus on kantanut ja sovittanut minunkin syntini. Ehtoollisessa annetaan Jeesuksen Ruumis ja Veri, joka on täydellinen sovitus sinulle ja minulle. Ehtoollinen on jätetty meille syntisille Armon välikappaleeksi. Ehtoollisella olemme lähellä Jeesusta, kun syömme Hänen Ruumiinsa ja juomme Hänen Verensä syntien anteeksi saamiseksi. Me saamme jättää kaikki synnit ja taakat sinne alttarille Jeesuksen luo. Ei Jumala voisi meitä  ihmisiä paremmin palvella. Näin ihana on meidän Jumalamme, että antoi ainoan Poikansa meidän syntisten vuoksi ristinkuolemaan. Turhaa on meidän oma yrityksemme sovittaa syntejämme ja parantaa elämäämme. Annetaan Jeesuksen hoitaa se puolestamme. Usko, ystäväni, tänäänkin kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Taustapeilistäkö apu?

Olet ehkä jossain vaiheessa elämääsi hankkinut uuden auton. On oma hommansa tutustua kaikkiin nappuloihin ja lisävarusteisiin, mitä autossa on. Missä on vilkut, pitkät valot, äänimerkki ym. Kun tämä kaikki on hallinnassa, voi ryhtyä ajamaan. Seuraavaksi pitää alkaa kiinnittää huomiota ajoturvallisuuteen, ja siihen mitä sinä touhuat ratin takana. Aivan ensiksi mieleeni tulee, että katso aina eteenpäin. Ajaessa voi kyllä vilkuilla sivuille ja välillä vilkaista taustapeiliin, mutta vain vilkaista. Jos katsot taakse pitkään, auto menee metsään, ja tapahtuu onnettomuus. Sama tapahtuu, jos alat katsella liiaksi sivuille maisemia, niin jälleen rytisee.

No, kuinka nämä asiat sitten liittyvät uskoon? Varmaakin se suoraan eteenpäin katsominen voisi olla, että katso Jeesukseen ja hänen armoonsa. Hän on kaikki meidän synnit sovittanut. Siinä on meidän turva ja opastaja, Jeesus. Toki me voimme vilkuilla sivullekin, ja näin teemmekin. Vasemmalla ajattelisin olevan tämän maailman houkutukset ja oikealla väärät opetukset, jotka kyllä opettavat hyviä asioita, mutta eivät kykene opettamaan Jeesusta ja hänen armoaan. Yksi todella tärkeä pointti elämässämme on, että taakse voimme vain vilkaista. Jos me jäämme tuijottamaan sinne, niin kadotamme sen, mitä edessä on eli Jeesuksen. Meillä voi olla pahoja haavoja, jotka ovat syntyneet menneisyydessä. Ne eivät kuitenkaan parane sillä, että elämme niissä. Vain Jeesus voi ne parantaa. Ei Jeesus halua meidän tuijottavan menneeseen. Usko ystäväni tänäänkin itsesi keskelle taivasta, sillä kaikki synti ja pahuus on maksettu Golgatalla. Ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Maksatko sinä ilmaisesta?

Ystäväni, meidän suomalaisissa kaupoissa kassalla kelpaa vain euro tai pankki/maksukortti. On turhaa yrittää maksaa ruplalla tai pesolla. Rupla ja peso kyllä käyvät muualla, mutta meillä kaupoissa ne eivät käy maksuksi. Joskus kaupoissa on kahvi- ja pullatarjoilu esim. synttäreiden kunniaksi. Pulla- ja kahvitarjoilut ovat kaikille ilmaisia, eikä ole väliä onko sinulla euroja vai ruplia. Oletko koskaan yrittänyt maksaa näitä ilmaisia tarjoiluja? Uskoisin kauppiaan hölmistyvän, jos yrittäisit maksaa.
Merkille pantavaa on, että väärä valuutta ei käy ja ilmaista on vaikea maksaa, eikös niin.

Kristillisessä mielessä meillä on taipumus pelastusasiassa yrittää maksaa ilmaista eli tarjota jotain omaa. Kuinka se on mahdollista? Me helposti ajatellaan, että palava rukous, auttaminen, uskonratkaisu, hyvän tekeminen yms. auttaisi meitä. Näin ei ole ystäväni, sillä ainoastaan Jeesus on auttajasi ja pelastajasi, ei siis sinun tekosi. Tuntuu varmaankin oudolta ajatus, että et voi maksaa itse mitään. Asia kuitenkin on niin, että vain puhdas Armo, Jeesus, kelpaa, ei siis meidän päätöksemme tai tekomme. Jos tuomme omia tekojamme pelastusasiaan, niin se on kauhistus Jumalalle ja halventaa Jeesuksen sovinto kuolemaa. Usko tänäänkin ilman rahaa ja hintaa Jeesus itsesi pelastajaksi. Hän on sinusta maksanut täyden hinnan. Ole ystäväni hyvässä turvassa ja lohdutettuna, sillä kaikki synti on maksettu puolestasi ilman sinun tekoasi. Ainoastaan Usko Jeesukseen pelastaa sinut ja minut.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Uusi verso

Meillä, ystävät, ei aina mene hyvin. Joskus on koviakin tilanteita, joita emme ymmärrä, miksi näin tapahtui. Itse kuulun niihin kovapäisiin tyyppeihin, jolle Jumalan on täytynyt sallia vastoinkäymisiä, läheisen kuoleman, onnettomuuksia ym. Minun täytyy tunnustaa, että myöhemmin tarkasteltuna vastoinkäyminen on ollut minulle hyväksi. Olin mukana auto-onnettomuudessa nuorena ja tuolloin aloin miettiä, kuinka on minun laitani suhteessa Jumalaan. Kova tilanne elämässä voi olla johdatus uuteen. Siis aivan uuteen ja parempaan. Tänään ehkä tuntuu kaukaiselta tuo ajatus kohdallasi, mutta olen varma asiasta, että se on totta.
Ajattele rairuohon siementä, jonka kylvät, niin siemen on kuollut.  Siemenen on  täytynyt kuolla, todellakin kuolla. Oikea lämpö ja kosteus herättää siemenen uuteen eloon ja vihreyteen. Samasta asiasta on kysymys hengellisessä uudestisyntymisessä, eli kaikki hyvä ja paha mitä sinulla on, myös uskonnollisuus, täytyy kuolla ja todeta kuolleeksi eli kelpaamattomaksi Jumalalle. Vasta sitten uusi Elämä alkaa syntyä sinussa eli usko Jeesukseen. Jeesus on Rakkaus ja Hänessä on kaikki ne ominaisuudet, mitä uudestisyntyminen tarvitsee. Uskoon tulo ei ole näky eikä valoilmiö, vaan sydämen ja mielenmuutos, että Jeesus on minun pelastajani.
Siemenessä säilyy ominaisuudet uuteen versoon vaikkakin on kuollut. Sama pätee meihin. Jos olemme olleet ennen uskoa hyviä laulamaan, ei se katoa uskon myötä. Kun ystävä uskot tänään Jeesuksen omaksi Vapahtajaksi, niin olet uudestisyntynyt ja pelastettu tässä ja tulevassa ajassa. Me saamme tänäänkin uskoa kaikki synnit ja epäilykset ja viimeisetkin tekomme anteeksi, sillä Jeesus on sovittanut meidät. Ole ystäväni turvatulla mielellä.