Kun pieni
lapsi loukkaa itseään, hän tulee heti hakemaan lohdutusta vanhemmaltaan.
Puhallus ja hali lohduttavat ja leikki voi jatkua. Joskus lapsi on kuitenkin
niin kiukuissaan, ettei huoli lohdutusta. Kiukusta yli päästyään, lohdutus on
kuitenkin se, jota hän silloin eniten tarvitsee. Silloin vanhemmalla täytyy
olla aikaa pitää lasta sylissään ja antaa hänelle jakamattoman huomion.
Raamatussa
puhutaan paljon siitä, miten Jumala lohduttaa omiaan. Näistä varmaankin tutuin
on Psalmissa 23: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi
mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua
lohduttavat.” (jae 4) Silloin kun lapsi taistelee oman kiukkunsa voittamiseksi,
hänelle on tärkeää voida luottaa siihen, ettei äiti ja isä jätä, vaikka hän
tietää sillä hetkellä käyttäytyvänsä huonosti. Kasvaminen omien tunteiden
hallinnassa vaatii turvallisuutta. Lapsen täytyy voida luottaa siihen, että
vanhemmat laittavat rajat. Rajat ovat rakkautta ja lapsi tietää sen. Myös
meille Jumalan lapsille rajat ovat rakkautta. Jumala on antanut meille käskyissään
ohjeen, miten elää, jotta täällä kaikilla olisi hyvä olla. Jumalan vitsasta ja
sauvasta mekin saamme lohdutuksen.
Toinen
mieleeni nouseva Raamatun kohta on 2. Korinttilaiskirjeen luku 1 jakeet 3–4: ”Kiitetty
olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja
kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että
me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme
lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.”
Lohduttaa voi
vain sitä, joka ottaa lohdutuksen vastaan. Usein meillä ihmisillä on taipumus
peittää surumme ja ahdinkomme valepukuun ja leikkiä, ettei mitään ongelmaa
olekaan tai sitten käyttäytyä hyökkäävästi läheisiä kohtaan, jotka haluaisivat
lohduttaa. Jumalan edessä me voimme olla täysin ilman valepukuja ja ottaa
häneltä vastaan sen lohdutuksen, jonka yksin hän voi antaa. Voimme kertoa
hänelle kaiken juuri sellaisena kuin itse tilanteen koemme. Kun olemme sitten
saaneet avun lohdutuksen Jumalalta, niin sen jälkeen on lähimmäisten kohtaaminenkin
helpompaa. Pystymme ottamaan vastaan lohdutusta ja tarvittaessa lohduttamaan
muita ahdingossa olevia.
Otetaan siis
lohdutus vastaan niin Jumalalta kuin läheisiltä silloin, kun sitä tarvitsemme.
Oman surun tunnustaminen ja lohdutuksen vastaanottaminen lähentää ihmisiä
toisiinsa. Lohdutettuna me voimme sydämestämme sanoa: Kiitetty olkoon meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala.
Aamen.