tiistai 26. maaliskuuta 2019

Sairaan Parantaja


Rakas ystävä, jouduin tällä viikolla menemään terveyskeskuksen päivystykseen, koska minulla oli kova pääkipu, joka johtui päässä olevasta tulehduksesta. Kun siellä istuin ja katselin päivystykseen tulleita ihmisiä, niin ajattelin, ettei meistä siellä olevista kukaan ole terve. Meillä kaikilla oli enempi tai vähempi kipuja ja vaivoja. Ei sinne kukaan ollut tullut muuten vain pelkästä ilosta. Kaikki me olimme sairaita.

Aloin siinä miettiä, että myös hengellisissä tilaisuuksissa olijat ovat kaikki tavalla tai toisella syntisairaita ihmisiä, ei siellä ketään omasta puolestaan tervettä ole. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen syntien sovittajana, on pelastettu ja silloin Jeesus on pessyt meidät puhtaiksi. Me kuitenkin joka päivä rikomme Jumalan tahtoa vastaan ja siksi tarvitsemme Jumalan armoa joka päivä. Se, miksi hengelliseen tilaisuuteen mennään, johtuu siitä, tai ainakin pitäisi olla niin, että me tunnemme itsessämme syntisyyttä, johon tarvitsemme hoitoa Jeesuksen armossa. Terveysasemalla menemme lääkärin luo ja hän antaa meille tarvittavat lääkkeet ja hoidon. Sitten lähdemme kotiin, missä noudatamme saamiamme hoito-ohjeita. Samalla tavalla me saamme vaikkapa kirkossa kuulla Jumalan Sanaa siitä, että Jeesus on meidän syntimme pessyt.

Muista ystävä se, ettei ole niin suurta syntiä, jota emme anteeksi saa. Usko ei ole tuntemisissa, vaan se on siinä, että Jeesus on antanut sydämeemme sen mielen, että rakas Jeesus annan minulle minun syntini anteeksi. Kun me sitten Sanan alla saamme kuulla armosta ja mennä Herran pyhälle ehtoolliselle ja nauttia uskovalla sydämellä Jeesuksen ruumiin ja veren syntien anteeksi saamiseksi, se on se lääke, joka meidät parantaa. Saamme hoitaa itseämme myös raamattupiireissä ja monenlaisissa tilaisuuksissa. Kirkossa käynti on minulle uskon vahvistusta. Etsi ystävä oman paikkakuntasi hengellisiä tilaisuuksia ja mene niihin. Anna Jumalan hoitaa sinua Sanalla ja ehtoollisella. Myös kotona voimme tutkia Sanaa ja rukoilla.

Tänäänkin ystävä saat olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus on kuollut sinun puolestasi ja sovittanut kaikki sinun syntisi. Ne on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Kristus elää!


”Kristus elää.” Nuo sanat ystävä sanoi raamattupiirissä, kun keskustelimme siitä, mitä Galatalaiskirjeen sanat: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa,” oikein tarkoittavat. Nuo sanat saivat katseemme kääntymään pois itsestämme kohti Jeesusta. Ei ole oleellista, miten minun elämäni sujuu, miten menestynyt tai terve olen, miten hyvin olen kristittynä onnistunut. Ainut tärkeä asia on, että Kristus elää ja on sovittanut minun syntini.

Me emme voi elää lain noudattamisesta. Jumalan laki on herättänyt meissä synnintunnon ja olemme tajunneet, ja yhä uudelleen tajuamme, olevamme täysin kelpaamattomia Jumalan edessä. Tuohon tilanteeseen tulee Jeesus. Hän tuli maailmaan sovittaakseen koko ihmiskunnan synnin niin, että jokainen, joka Häneen uskoo, pelastuu ja saa iankaikkisen elämän. Tuon syntien sovituksen saamme vastaanottaa Jeesukselta lahjana.

Kuten galatalaisilla, niin myös meillä ja kaikkien aikojen kristityillä, on kuitenkin kiusaus alkaa uudelleen rakentaa lain varaan. Jeesuksen sovitustyön rinnalle tuodaan omaa uskonelämää, kunnollista kristityn vaellusta. Uskovana koetetaan saavuttaa vanhurskautta eli Jumalalle kelpaavuutta omalla hyvällä vaelluksella. Luottamalla omiin tekoihin tehdään kuitenkin Jumalan armo tyhjäksi ja Kristus on silloin kuollut turhaan.

Paavali ihmetteli galatalaisten toimintaa, kun nämä olivat juuri saaneet uskon Jeesukseen syntien sovittajana ja sitten he yhtäkkiä alkoivat tehdä lain vaatimia tekoja. Paavali kysyi, kummalla tavalla he olivat saaneet Pyhän Hengen, uskomalla Jeesukseen vai tekemällä lain vaatimia tekoja? Tähän kysymykseen meidänkin jokaisen täytyy vastata. Luulen jokaisen, joka on saanut uskon lahjan, vastaavan, että sai Pyhän Hengen uskomalla Jeesukseen. Miksi sitten opetus, joka vaatii lain noudattamista, alkaa tuntua oikealta? Ajattelen, että luonnolliselle ihmiselle on liian vaikeaa uskoa, että saisi jotain täysin ilmaiseksi, armosta. On kuitenkin meidän omalla vastuullamme, millaisen opetuksen annamme vaikuttaa uskoomme. Siksi on tärkeää, että hakeudumme kuuntelemaan opetusta, jossa puhutaan Jeesuksen armosta.

Usko ystävä siihen, että Jeesuksen sovintotyö riittää. Meidän ei tarvitse yrittää kelvata Jumalalle, vaan saamme luottaa siihen, että Kristus elää meissä ja me saamme elää Kristuksessa. Se riittää.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Pelastus armosta


Kuulin radiosta sellaisesta tavasta, että eräässä kehitysmaassa lapset antavat toisilleen hyvin kauniita lahjapaketteja. Pakettien sisällä ei kuitenkaan ole yhtään mitään. Lapset istuvat pitkiä aikoja ja ihailevat paketteja. He koettavat saada itselleen iloa pelkästä kauniista paketista, vaikka se on tyhjää täynnä.

Miten tätä tulisi sitten ajatella kristillisesti. Meillä on nykyäänkin sellaisia hengellisiä ryhmiä, jotka opettavat, että Jeesuksen armo ei yksin riitä, vaan omaa elämää täytyy itse parantaa ja täytyy noudattaa tiettyjä sääntöjä. Näin tehdään Kristuksen sovintotyötä turhaksi eikä Pyhä Henki pääse uskossa kasvattajaksi. Asia on niin, että varsinkin sellaiselle ihmiselle, jolle ei kristilliset asiat ole kovin tuttuja, nuo säännöt tuntuvat turvallisilta. Tällaiset hengelliset ryhmät ovat kauniita katsella, mutta sisältä ne ovat kuitenkin tyhjiä, koska opetus ei perustu Jeesuksen armoon ja sovitukseen. Sellainen usko tulee myöhemmin tyhjäksi ja turhaksi. Se on ihan samanlaista kuin ne lahjapaketit, joita nuo lapset pitivät sylissään. Vähitellen tuo opetus alkaa ahdistaa, kun Jeesuksen armo puuttuu. Sen tähden on tärkeää, että me käymme sellaisissa hengellisissä tilaisuuksissa, joissa kerrotaan Jeesuksen armosta ja siitä, että yksin Jeesus on meidät pelastanut eikä siihen sovi mitään meidän omaa tekoa rinnalle. Ei mitään. Kannattaa muistaa, että tekojen vaatijat eivät ole itsekään käsittäneet Jeesuksen armoa. He kyllä puhuvat armosta, mutta samalla vaativat tekoja.

Raamatussa apostoli Paavali on taistellut tämän saman asian kanssa, kun Galatian seurakuntaan tuli opettajia, jotka sanoivat, ettei Paavali ollut opettanut Jeesuksesta oikein puhuessaan yksin Jeesuksen armosta ja siitä, ettei tarvitsisi enää noudattaa juutalaista lakia. Me saadaan siitä olla kiitollisia Paavalille, että hän ei hyväksynyt näiden opetusta, vaan piti tiukasti kiinni siitä, että Jeesuksen sovitustyö riittää eikä kristityksi kääntyneitä tarvitse ympärileikata. Jos Paavali olisi antanut tässä periksi, niin kristinuskoa ei tänä päivänä olisi, vaan siitä olisi tullut vain yksi juutalaisuuden lahko.

Me voidaan tänäänkin ystävät olla iloisella mielellä ja nauttia siitä, että Jeesuksen evankeliumi on saarnattuna ja kirjoitettuna meille. Saamme mennä Herran pyhälle ehtoolliselle ja nauttia se täydellä sydämellä syntien anteeksi saamiseksi. Saamme uskoa kaikki meidän syntimme anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Armahdettu syntinen


Luukkaan evankeliumin 18 luvussa Jeesus kertoo fariseuksesta ja publikaanista, jotka olivat tulleet temppeliin rukoilemaan. Kun luimme mieheni kanssa tuota kertomusta, huomiomme kiinnittyi sen alkuun, jossa Jeesus kertoo, keille hän tuon vertauksen esitti. ”Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita.” Ensimmäisenä huomio kiinnittyy sanaan vanhurskas. Se tarkoittaa Jumalalle kelpaavaa. Kukaan ei voi itse tehdä omilla teoillaan itseään Jumalalle kelpaavaksi eli vanhurskaaksi. Me kelpaamme Jumalalle ainoastaan Jeesuksen sovitustyön tähden. Jumala on pelastanut meidät armosta ja lahjoittanut meille uskon Jeesukseen Kristukseen syntiemme sovittajana. Pelastuksessa ei voi olla mitään meidän omaa tekoa, vaan se on kokonaan Jumalan lahjaa. Kun ymmärrämme kelpaavamme Jumalalle ainoastaan Jeesuksen tähden, niin silloin kaikki meidän oma yrityksemme kelvata Jumalalle pitäisi loppua.

Jeesus tuossa kuitenkin sanoo, että kuulijat luottivat itseensä ja luulivat kelpaavansa Jumalalle ja ylenkatsoivat muita. Tästä minulle tulee mieleen, että nuo kuulijat pitivät omaa elämäänsä niin kelvollisena, että se kelpaisi myös Jumalalle. Samalla he näkivät ympärillään ihmisiä, joilla oli elämässään erilaisia vaikeuksia, ja halveksivat noita ihmisiä. Tuntuuko tämä asetelma sinusta tutulta myös meidän aikanamme? Ainakin minä olen kohdannut meidän kristittyjen keskuudessa ihan tuota samaa.

Jeesus kertoo sitten fariseuksesta, joka rukouksessaan esitteli, millainen hän itse on ja mitä hyvää hän on tehnyt. Rukoilemassa oli myös publikaani eli roomalaisten palveluksessa oleva juutalainen. Tuo publikaani jäi seisomaan takaosaan pää alas painettuna. Hän tunsi oman syntisyytensä ja pyysi Jumalaa armahtamaan häntä. Jeesus sanoo, että tuo publikaani lähti kotiinsa vanhurskaana, mutta fariseus ei. Fariseus ei tarvinnut Jumalan armoa mihinkään, koska hän oli itsessään niin hyvä.

Myös meidän ainut mahdollisuus on pyytää Jumalaa olemaan meille syntisille armollinen. Jeesus ei tullut kutsumaan niitä, jotka pitävät itseään vanhurskaina, vaan niitä, jotka tuntevat oman syntisyytensä. Mekin saamme rukoilla kuten tuo publikaani. Saamme tunnustaa Jumalalle kaikki rikkomuksemme ja laiminlyöntimme, kaikki epäonnistumisemme ja huonon käyttäytymisemme. Saamme luottaa siihen, että Jeesus on sovittanut kaikki meidän syntimme ja hänen takiaan olemme vanhurskaita.

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Valkoinen pahuus


Rakas ystävä, haluan muutamalla sananalla puhua siitä, kun 2. Korinttolaiskirjeessä kerrotaan, kuinka meidän sielunvihollinen Perkele tekee työtään myös valkeuden enkelinä. Tästä asiasta me kristityt saamme olla oikeasti huolissamme. Kun Aatami ja Eeva lankesivat syntiin, käärme sanoi Eevalle, että kun syöt tästä puusta, niin tulet tietämään hyvän ja pahan samalla tavalla kuin Jumala. Jo alusta alkaen ihmisellä on ollut halu tulla Jumalan vertaiseksi ja tuo kiusaus meillä kristityillä on edelleen.

Meidän on helppo huomata ja tunnistaa sellaisia mustia syntejä kuten huoruus, juoppous ja varastaminen. Mutta kun puhutaan valkoisista synneistä, niin niiden tunnistaminen on paljon vaikeampaa. Kun Jeesus oli erämaassa kiusattavana, niin Perkele koetti saada Jeesuksen lankeamaan näennäisesti hyvillä asioilla. Hän tarjosi Jeesukselle valtaa ja kunniaa ja koetti taivuttaa Jeesusta ihmeiden tekemiseen. Jos Jeesus olisi langennut näihin kiusauksiin, Hän olisi antanut kunnian Perkeleelle, ei Jumalalle. Myös meillä nuo valkoiset synnit ovat usein hyvältä vaikuttavia. Syntejä niistä tulee, kun ne nostetaan Jeesuksen sovintotyön rinnalle pelastuksen ylläpitäjinä. Tuollaisia asioita voi olla esimerkiksi erilaiset seurakunnissa opetettavat syntilistat. Ihmisten omat säännöt tulevat jumalan asemaan, ja jos joku ei niitä noudata, häntä ei pidetä uskovaisena ja häntä aletaan hyljeksimään. Joku asia nostetaan näin Jumalan rinnalle ja näin rikotaan ensimmäinen käsky: ”Älä pidä muita jumalia.”

Eri kristillisissä ryhmissä on omat, näiden ryhmien perinteestä muodostuneet, syntilistansa, mutta kuitenkin niiden takana on usein väärä kunnia, joka on kaikkien harhaoppien äiti. Se on halua loistaa pyhyyden valoa ja sitä, että meillä on oikea oppi. Saatetaan jopa ajatella, että vain meidän seurakunnassamme pelastuu tai meidän tapamme rukoilla, ylistää jne. on ainoa oikea, tai saatetaan pitää joitain asioita pakollisena merkkinä siitä, että ihmisellä on Pyhä Henki. Tällainen on todella vaarallista. Jos olemme nielaisseet näitä valkoisen perkeleen syöttejä, niin se on paljon vaarallisempaa kuin se musta pahuus, joka on helppo havaita. Kaikissa näissä asioissa motiivina on oma kunnia, ei Jumalan kunnia.

Nyt paaston aikana voisimme tutkia itseämme tarkemmin ja pyytää Jumalaa näyttämään meidän itse kunkin niitä syntejä, joita emme itse näe. Saamme kaikkien niiden kanssa mennä Jeesuksen luo, pyytää niitä anteeksi ja myös uskoa saavamme anteeksi. Jeesus on kaikki, myös nuo valkoiset syntimme, sovittanut. Saamme armosta uskoa itsemme vapaiksi.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Sinun Varjelijasi ei nuku


Minä nostan silmäni vuoria kohti. Mistä tulee minulle apu? Noilla sanoilla alkaa matkalaulu psalmi 121, jota olen viime aikoina monta kertaa miettinyt. Israelin olosuhteissa matkatessa teitä reunustivat usein vuoret. Vuorilta matkalaisen kimppuun hyökkäsi niin villieläimet kuin rosvotkin. Matkalainen tarkkaili vuoria, jottei kukaan pääsisi yllättämään häntä. Meillä Suomessa ei ole vuoria, vaan teitä reunustavat metsät. Samalla tavalla metsästä saattaa hirvi tai peura hypätä auton eteen ja aiheuttaa kolarin ja entisaikoina myös rosvot hyökkäsivät matkalaisten kimppuun metsistä. Liikenteessä kulkiessamme meidän täytyy noudattaa liikennesääntöjä ja huomioida varoitusmerkit. Jos kuitenkin ajatuksemme ovat koko ajan noissa vaaroissa, niin matkanteko on raskasta. Kaikki Jumalan luoma kauneus jää huomaamatta eikä tuo meille sitä virkistystä, jota sen olisi tarkoitus tuoda. Liikenteessäkin saamme luottaa siihen, että Herra varjelee.

Mitä nuo vuoret sitten voisivat olla muuten elämässämme? Elämän matkaa tehdessämme meillä on monen laisia vastoinkäymisiä, esim. sairautta, taloudellisia vaikeuksia ja ihmissuhdeongelmia. Usein katseemme pysyy noissa vaikeuksien vuorissa ja elämä saattaa tuntua toivottomalta. Herra kuitenkin lupaa, että Hän varjelee sinun elämäsi. Hän ei torku eikä nuku. Hän antaa voimaa jaksaa vaikeissakin elämäntilanteissa.

Entä sitten hengelliset vuoret? Jeesukseen uskovina saamme kaikki syntimme anteeksi. Saamme jatkuvasti tuoda hänelle kaikki rikkomuksemme ja laiminlyöntimme. Silti meillä on taipumus jäädä tuijottamaan itseämme ja syntejämme. Emme pysty elämään synnittöminä ja siksi meille saattaa tulla noita epäuskon vuoria, jolloin katsomme omaa epäonnistumistamme, omia vaillinaisia suorituksiamme ja mahdottomuuttamme lain täyttämisessä. Jeesus on kuitenkin täyttänyt koko lain eikä meidän sitä enää tarvitse tehdä. Jeesus otti päällensä syntimme ja sovitti ne Golgatan ristillä. Jumala hyväksyi Poikansa sovitustyön ja herätti hänet kuolleista. Jeesukseen uskovina saamme luottaa siihen lupaukseen, ettei yksikään joka Jeesukseen uskoo, joudu kadotukseen, vaan saa iankaikkisen elämän.

Saamme luottaa koko elämämme Herran, taivaan ja maan Luojan käsiin. Herra varjelee sinun sielusi. Hän varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ikuisesti.