Mitä me tarvitsemme?

 

Ihminen on sellainen, että hän haluaa itselleen paljon kaikkea, mikä ei ole oikeasti tärkeää. Me tulemme toimeen melko vähällä omaisuudella ja kuitenkin hankimme sitä koko ajan lisää. Rahaa täytyy saada lisää, vaikka sitä ei elämiseen enempää tarvitsisi. Rikkaan täytyy rikastua entisestään. Yli normaalin elämisen menevä rikkaus on sitä, mitä ihmisellä ei koskaan ole tarpeeksi.  

Mitä me sitten oikeasti tarvitsemme? Tärkein asia, mitä jokainen ihminen tarvitsee, on anteeksi saaminen. Me rikomme jatkuvasti itseämme ja toisiamme vastaan. Tarvitsemme anteeksiantamusta itseltämme ja toinen toisiltamme. Tämä on valtavan tärkeä asia, mutta se ei kuitenkaan tuo   rauhaa levottomaan sydämeemme. Tarvitsemme anteeksiantoa myös Jumalalta.

Kun yritämme itse kelvata Jumalalle, joudumme joka kerta pettymään: En taaskaan pystynyt elämään Jumalan tahdon mukaan. Jumala kuitenkin tietää tämän ja haluaa auttaa. Hän lähetti ainoan Poikansa Jeesuksen sovittamaan meidän syntimme. Koko maailman kaikkien ihmisten synnit sovitettiin yhdellä kertaa Golgatan keskimmäisellä ristillä. Tämä anteeksianto odottaa jokaista. Sinun täytyy vain ottaa se vastaan.

Jos havittelemme maallista rikkautta, sitä emme saa koskaan tarpeeksi. Todellisen tarpeemme, elämän Jumalan yhteydessä, me sen sijaan saamme ihan kokonaan Jeesukselta. Jos siis et vielä ole ottanut vastaan Jeesusta, tee se nyt. Hän odottaa sinua ja haluaa antaa sinulle kaiken sen, mitä todella tarvitset. Jeesus sanoo: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6: 21) Annetaan Jeesuksen tulla aarteeksemme. Opetellaan tuntemaan häntä Raamatun sanan kautta, hakeudutaan uskovien yhteyteen ja annetaan hänen täyttää elämämme. Iloitaan Jeesuksen täytetystä työstä meidän hyväksemme.

Pyhä Henki elämässämme

 

Elämme aikaa, jolloin monen ihmisen luottamus hyvään tulevaisuuteen horjuu. Uutisista saamme heti tietää Suomen ja maailman tapahtumat. Mielenrauhan säilyttäminen on vaikeaa. Ihmisen elämä on sellaista, että vaikka suunnittelemme asioita, niin usein käy niin, että suunnitelma ei toteudukaan. Jos mietin omaa elämääni taaksepäin, niin minulle on tapahtunut paljon asioita, joihin en ollut valmistautunut. Osa niistä oli hyviä, mutta suuri osa jotenkin raskaita ja vaikeita. Jälkeen päin huomaa kuitenkin, että Jumala oli kaikessa läsnä ja auttoi selviämään.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen ennen taivaaseen astumistaan, että Hän on heidän kanssaan joka päivä maailman loppuun asti. Mekin kuulumme Jeesuksen opetuslapsiin ja saamme ottaa tuon lupauksen uskolla vastaan. Johanneksen evankeliumin 14 luvussa Jeesus tarkentaa tuota läsnäoloa. Jeesus lupaa meille puolustajan, Totuuden Hengen. Hän sanoo, ettei maailma voi saada tuota Henkeä, koska ei näe eikä tunne Jeesusta. Me Jeesuksen pelastamat sen sijaan saamme Pyhän Hengen, joka pysyy luonamme ja on meissä. Jeesus sanoo, ettei hän jätä meitä orvoiksi, vaan tulee luoksemme. Tuntuuko sinusta joskus siltä, että sinut on jätetty yksin, jopa niin että Jeesuskaan ei sinua muista? Raamatun mukaan Jeesus ei kuitenkaan jätä yhtään ihmistä, jonka Isä on hänelle antanut. (Joh.6:37) Jeesus on tullut luoksemme Pyhässä Hengessä ja Pyhän Hengen kautta voimme olla Jeesukseen yhteydessä koko ajan.

Paholainen haluaa luoda mieleemme pelkoa. Jumalan tahto kuitenkin on, että me turvaamme kaikessa häneen ja luotamme, että hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä. Pyhän Hengen lähettämisestä puhuessaan Jeesus lupaa: ”Rauhan minä annan teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” (Joh. 14:27) Maailmassa meille tapahtuu ikäviä asioita ja joskus tuntuu, että vaikeudet ovat ylivoimaisia ja kestävät kohtuuttoman pitkään. Tämä on inhimillisesti ihan totta.

Jos, ystävä, tällä hetkellä olet tilanteessa, jossa sinulla tai perheelläsi on parantumatonta sairautta, hometalo, katkenneita ihmissuhteita tai mikä muu tahansa vaikeus, joka vie kaikki ajatukset ja voimat, muista, että Jeesus on luvannut olla sinun kanssasi kaikki päivät koko elämäsi ajan. Hän vie sinut iankaikkiseen elämään. Toivon sinulle voimia tämän elämän haasteisiin. Jeesus on sinun syntisi pessyt ja saat uskoa kaiken anteeksi hänen sovintoverensä tähden. Jeesuksessa olet turvassa.

Valinta on Jeesuksen

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat lukijat ja ystävät. On ihanaa viettää taas tällaista alkukesän aikaa. On hienoa huomata kuinka luonto herää, linnut laulavat ja ensimmäiset kukat nousevat maasta. Me ihmiset emme oikein edes käsitä, kuinka suurta Jumalan työtä tämä kaikki on. Kasvun saa aikaan valo, lämpö ja kosteus. Silloin kun nämä kolme asiaa yhdistyvät, alkaa kasvi kasvamaan. Jotenkin se kuvaa minulle myös Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Se on yksi ja sama asia ja niin kuin Jumala tämän kaiken meille antaa, samalla tavalla hän antaa myös luonnolle sen kasvun.  

Oikeastaan minun tarkoitukseni oli puhua siitä, kun on taas menossa jääkiekon MM-kisat ja sinne on valittu tietyt pelaajat. Jeesus puhuu Johanneksen evankeliumin luvussa 15 jakeessa 16 näin: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy.” Tämä on tietysti minulta taas huono vertaus, mutta niin kuin jääkiekkojoukkueeseenkaan pelaaja ei itse valitse itseään, vaan muut henkilöt valitsevat ne pelaajat. Meidän valmentajamme on sellainen, että hän valitsee särkyneet, vajavaiset, haavoittuneet ja rikkoneet ihmiset. Meistä kukaan ei ole voinut päättää sitä, kenet hän valitsee. Se on suurta Jumalan armoa. Ajattelen myös niin, että ihmistä, joka tuntee itsessään syntiä ja sen, että hän tarvitsee armoa, ei Jumala hylkää. Hän antaa anteeksi.

Sinä ystävä, niin kuin minäkin, me saamme uskoa tänäänkin kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ei todellakaan siksi, että minä olisin tai sinä olisit valinnut Jeesuksen, vaan siksi, että Jeesuksen rakkaus on tullut meidän sydämeen ja alkanut tehdä siellä työtään ja puhua siitä, kuinka me tarvitsemme Jeesusta. Me saamme olla kiitollisia Jeesukselle. Muista ystävä se, että ei ole niin suurta syntiä, jota ei saa anteeksi. Muista myös se, että sinä, joka luet tätä tekstiä, sinut on valittu. Kaikki ihmiset, jotka ovat Jeesuksesta kiinnostuneita ja haluavat saada Jeesuksessa syntinsä anteeksi, saavat ne anteeksi. Sen tähden ystävät ollaan hyvässä turvassa ja mennään taas viikonloppuna kirkkoon ja nautitaan ehtoollisen sakramentti. Kiitos kaikesta, rakkaat ystävät. Aamen.

Taivaallisia viestejä

 

Nykyään ihmiset lähettävät toisilleen usein viestin soittamisen sijaan. Joskus on niin, että yritämme ensin soittaa, mutta koska toinen ei vastaa, lähetämme hänelle viestin. Viesti voi olla tekstiviesti, sähköposti tai ääniviesti. Viesti poikkeaa soittamisesta siinä, että vastaanottaja ei välttämättä lue viestiä heti eikä vastaa siihen saman tien. Viestissä tärkeintä on, että osoite tai puhelinnumero on oikea.

Tämä viestien miettiminen lähti minulla siitä, kun selasin vanhaa muistivihkoa ja olin kirjoittanut siihen Jumalan puhelinnumeroksi sanotun Psalmin kohdan: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” (Ps. 50:15)

Rukous on vähän niin kuin ääniviesti Jumalalle. Tärkeintä on oikea kohde. Voimme rukouksessa puhua Isälle tai Jeesukselle. Kohde on kuitenkin sama.  Me saamme rukoilla niin kuin puhuisimme parhaalle ystävällemme. Voimme kertoa, miltä meistä tuntuu ihan niillä sanoilla, jotka siinä hetkessä mieleemme tulevat. Rukousta ei tarvitse muokata jotenkin hienoksi, vaan Isä haluaa kuulla meidän todelliset ajatuksemme.

Rukousviestimme menee varmasti perille, mutta vastaus ei tule aina heti eikä välttämättä siinä muodossa kuin olisimme toivoneet. Itse olen kokenut, että jonkin asian puolesta rukoileminen, asian käsitteleminen useita kertoja puhumalla siitä Jumalalle, alkaa muuttaa minua itseäni. Omat odotukseni asioiden järjestymisestä saattavat muuttua ja mieli tulee levollisemmaksi, vaikka kaikki ei järjestykään toiveitteni mukaan. Usein rukous saa aikaan myös sen, että alan toimimaan enkä vain odota asioiden muuttuvan itsestään. Se on suuri rukousvastaus.

Haluamme kertoa ystävillemme elämämme iloisista tapahtumista. Samalla tavalla meidän tulisi puhua niistä myös Jumalalle. Kiitollisuus rukouksessa vaikuttaa ainakin minussa laajempaakin kiitollista mieltä. Daavidin ohje ”Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.” (Ps. 103:2), on hyvin voimaannuttava neuvo. Suurin kiitoksen aihe on pelastus Jeesuksessa. Siitä saamme kiittää joka päivä. Huonoinakin aikoina voi myös miettiä pieniä asioita, jotka ovat hyvin ja ilahduttavat. Lähetetään siis taivaallisia viestejä niin oman elämämme asioista kuin läheistemme, Suomen ja maailman puolesta. Isä vastaanottaa jokaisen viestimme ilolla. Vähitellen opimme myös kuulemaan paremmin hänen viestejään meille.

Hukkuva pelastuu

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat ystävät. Minulle tuli tänään mieleeni eräs jo edesmennyt tuttavani, joka oli ollut uitossa. Hän oli tullut veneellä koskipaikkaan ja vene oli kaatunut. Hän kertoi siitä taistelusta, kuinka vaikeaa oli päästä sieltä koskesta pois. Hänet pelasti se, että hän tuli suvantopaikkaan, jossa hän sai pajusta kiinni ja siitä pääsi sitten rannalle. Muuten hänellä olisi ollut edessä varma hukkuminen.

Kristillisessä mielessä tapasin eräitä ihmisiä, jotka ovat jo lapsuudesta asti olleet mukana ns. hengellisessä lahkossa. Nyt he käyvät sellaista taistelua, että kuinka siitä pääsee eroon. Tarkoitan hengellisellä lahkolla sitä, että siellä ei ole Kristus pelastajana vaan ajatellaan, että seurakunta pelastaa ja Kristus on jätetty sivuun. Oli myös sellaista ajatusta, että lähetyskäsky on annettu vain opetuslapsille eikä meille muille kristityille ollenkaan, vaikka Raamattu sanoo selkeästi, että menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.

Haluan ystävät teille kaikille sanoa sen, että ainut, joka meidät pelastaa on Jeesus ja usko Jeesuksen sovintotyöhön. Usko ei pelasta ketään, mutta usko Jeesukseen pelastaa. Se on vähän sellainen niin kuin koskessa olo, kun taistelee itseään irti tällaisesta hengellisestä ryhmästä, joka ei Jeesusta tunnusta ainoana pelastajana, vaan ajatellaan että pelastaja on se seurakunta. Sen tähden ajattelenkin ystävät, että meidän on tosi tärkeää käydä kirkossa ehtoollisella, koska me emme missään muualla pääse niin lähelle Kristusta kuin silloin, kun me saamme Kristuksen ruumiin ja veren nauttia syntien anteeksi saamiseksi.

Ajattelen myös, että meidän täytyy luottaa siihen, että minkä Jumala on luvannut, niin sen hän totisesti pitää. Olen omassa elämässänikin huomannut, että vaikka on ollut vaikeita aikoja, niin Jeesus on kuitenkin ollut elämässä mukana ja ollut hoitamassa asioita. Jumala myös sallii meille koettelemuksia. Raamatun sanan valossa, esimerkiksi vuorisaarnaa tutkiessa, ihminen kyllä tuntee itsensä mahdottomaksi kelpaamaan Jumalan edessä. Siksi me tarvitsemme Jeesusta ja luottamusta armoon. Se vahvistuu sanan kuulossa, ehtoollisella ja raamattupiireissä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.