maanantai 27. tammikuuta 2020

Jeesus tuntee sinut


Onko sinua vastaan joskus tullut tuttu ihminen, jota et ole heti tunnistanut? Tuon tuttavasi on täytynyt puhutella sinua, ennen kuin tunnistit hänet. Olen usein miettinyt, miksi Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ihmiset, jotka kuitenkin tunsivat Jeesuksen hyvin, eivät tunnistaneet Jeesusta.

Pääsiäisaamuna Magdalan Maria meni Jeesuksen haudalle ja kohtasi siellä kaksi enkeliä. Marian suru oli valtava. Hän kaipasi Jeesusta koko sydämestään. Maria kääntyi pois haudalta, jolloin hänen edessään seisoi Jeesus, mutta Maria ei tunnistanut häntä. Maria luuli miestä puutarhuriksi ja kysyi mieheltä, tiesikö hän mihin Jeesus oli viety. Silloin Jeesus sanoi: ”Maria” ja heti Maria tunsi Jeesuksen.

Samana iltana Jeesus meni lukkojen takana piileskelevien opetuslasten luo ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Jeesus näytti opetuslapsille kätensä ja kylkensä ja ilo valtasi heidät, kun he näkivät Herran. 

Emmauksen tiellä Jeesus keskusteli kahden opetuslapsen kanssa koko matkan kylään. Nämä miehet olivat innoissaan siitä, miten Jeesus selitti heille Sanaa, mutta eivät kuitenkaan tunnistaneet Jeesusta. Vasta sitten, kun he olivat perillä ja Jeesus mursi heille leipää, he tunsivat Jeesuksen.

Vähintään viikkoa myöhemmin Jeesus oli Tiberiaanjärven rannalla, kun opetuslapset olivat järvellä kalassa. Opetuslapset eivät tunnistaneet rannalla seisovaa Jeesusta, vaikka olivat nähneet hänet jo useita kertoja ylösnousseena. Vasta kalaihmeen jälkeen opetuslapset tunnistivat, että se oli Jeesus.

Nykyään moni ihminen on lukenut Raamattua ja saattaa tuntea Raamatun kertomukset hyvinkin, mutta silti hän ei tunne Jeesusta henkilökohtaisesti. Noita Jeesuksen läheisten kohtaamisia ylösnousseen Jeesuksen kanssa miettiessäni, olen tullut siihen ajatukseen, että Jeesusta ei voi tuntea ylösnousseena Vapahtajana muuten kuin niin, että hän itse ilmaisee itsensä. Me emme voi omalla järjellämme tuntea Jeesusta syntiemme sovittajana ja pelastajana. Hänen täytyy kutsua meitä nimeltä. Me emme voi itse omilla teoillamme emmekä opiskelullamme saada uskoa Jeesukseen. Jeesus itse kirkastaa meille, että hän on sovittanut syntimme Golgatan ristillä ja hänen vuodatetun verensä kautta meillä on syntiemme anteeksiantamus.  Tätä ihminen ei voi itse ymmärtää, vaan usko Jeesukseen syntien sovittajana annetaan lahjaksi yksin armosta ilman mitään meidän omaa tekoa.

Jos sinä ystävä epäilet, kuuluko tuo armo sinulle, niin voit olla varma, että kuuluu. Jeesus on sinut jo nimeltä kutsunut. Voit tunnustaa hänelle kaiken, mikä mieltäsi painaa ja uskoa, että Jeesus antaa kaikki sinun syntisi anteeksi. Hän antaa sinulle Pyhän Henkensä, joka opettaa sinulle Jeesuksen tuntemista koko ajan lisää. Ole turvallisella mielellä ja jätä elämäsi Jeesuksen haltuun. Hän pitää sinusta huolen.

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Uskolla portto Rahabkin pelastui


Armon ja rauhan tervehdyksellä haluan teitä kaikkia rakkaita ystäviä tervehtiä. Olen näin alkuvuodesta miettinyt sitä, miten maailmankaikkeuden Jumala, Jahve, on tarkka omasta kunniastaan ja sen vuoksi ei myöskään Jeesuksen maan päälle syntymisestä jätetty kunniaa ihmiselle. Jeesus syntyi neitsyestä, joka tuli raskaaksi, ja se osoittaa pelkästään Jumalan suuruutta.

Matteuksen evankeliumin 1 luvussa on Jeesuksen sukuluettelo. Sukuluetteloon on kirjoitettu yleensä vain isät, mutta tässä luettelossa on mainittu myös neljä äitiä. Kaikki nämä neljä naista kuuluivat pakanakansoihin eli eivät olleet juutalaisia. Näistä naisista kolme Tamar, Batseba ja Rahab, olivat myös eri tavoin huonoiksi naisiksi luokiteltavia. Vaikka tämä sukuluettelo on Joosefin, joka siis ei ole Jeesuksen isä, niin Raamatussa sanotaan kuitenkin myös Marian, Jeesuksen äidin, olevan Daavidin sukua eli nämä naiset olivat myös Marian esiäitejä. Ihmisen puolelta Jeesuksen suvussa oli siis monenlaista väkeä.

Yksi näistä Jeesuksen esiäideistä oli portto Rahab. Rahab piilotti Jerikoa vakoilemaan tulleet israelilaiset miehet ja siitä palkaksi nämä lupasivat, että israelilaiset jättäisivät Rahabin ja tämän isän perheen rauhaan, kunhan he olisivat siinä talossa, jossa Rahab asui. Merkiksi valloittajille Rahabin täytyi laittaa punainen nauha ikkunaan. Tämä punainen nauha kuvaa Jeesuksen sovintoverta, jonka suojassa me olemme turvassa. Samalla tavalla israelilaisten piti Egyptissä sivellä ovenpielet karitsan verellä. Tuo veri oli merkkinä tuhoojaenkeleille, että he jättivät nuo talot rauhaan. Tämä kaikki kuvaa mielestäni hyvin sitä, että kun me uskomme, että kaikki meidän syntimme on Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi ja käymme Herran pyhällä ehtoollisella ja nautimme Jeesuksen ruumis ja veri, niin me saamme todella olla turvassa. Aivan samoin kuin israelilaiset siellä Egyptissä olivat verellä merkityissä taloissa ja Rahab punaisen nauhan merkitsemässä talossa suojassa. Tämä on aivan valtavaa evankeliumia.

Jos Jeesus olisi syntynyt täydelliseen sukuun, niin meille voisi myös tulla sellainen olo, että meidänkin pitäisi pystyä täydellisyyteen, että kelpaamme Jeesukselle. Jumala ei tässäkään kuitenkaan antanut kunniaa ihmiselle, vaan Daavidinkin sukukunnassa piti olla näitä huonoja naisia ja pakanoita. Daavidin suvusta Jumala valitsi Jeesuksen äidiksi neitseen, niin kuin oli ennustettu. Ainoastaan neitseestä syntynyt Pyhän Hengen hedelmöittämä Jeesus pystyi pelastamaan ihmiset. Tänäänkin me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskoa, että Jumalan karitsan veri, joka uskolla omistetaan, on se suoja, jonka turvissa saamme olla. Meillä ei ole kadotusta, vaan saamme kerran lähteä täältä iankaikkiseen elämään. Ollaan hyvässä turvassa ja uskotaan syntimme anteeksi. Aamen.

torstai 23. tammikuuta 2020

Pienoisevankeliumi


Meillä suomalaisessa perinteessä on vanha sanonta: ”Painaa kuin synti”. Tuo sanonta on sillä tavalla osuva, että sovittamaton synti, jossa ei ole Jeesuksen armoa, varsinkin heränneellä omalla tunnolla, se todella painaa. Silloin kun sinä tunnet omallatunnollasi, omassa sydämessäsi, että siellä on raskas taakka, että siellä on monia asioita, jotka eivät ole kunnossa Jumalan kanssa, niin se on hyvä merkki. Silloin Jumalan Henki meissä ihmisissä puhuu. Sen painolastin tarkoitus on, että me katsoisimme Jeesuksen ristinkuolemaan ja uskoisimme Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle.

Ihan tavallinen tarina on, että omatunto soimaa ensimmäisen kerran lapsena, kun lapsi ottaa piparin tms. äidiltä ja isältä salaa ja tuntee tehneensä väärin. Jos ihminen ei ole valvomassa, niin tätä kuormaa tulee lisää ja lisää ja vähitellen tulee tavallaan paadutuksen tila eikä enää välitäkään laittaa sitä kuormaa pois, koska tuntuu, että sitä on niin paljon. Kun Jumala herättää omantunnon ja ihmiselle tulee synnintunto, niin silloin voi todella sanoa, että synti on painava. Joh. 3:16 sanotaan, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen, pelastuu. Tuohon kohtaan saamme turvata. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”.

Kun me saamme Jeesuksessa uskoa kaikki syntimme anteeksi, se on yhtä kuin saada laittaa kaikki meitä painava kuorma pois. Silloin kuorma on kevyt ja kevyt on se ies, jota kannamme, kun Jeesus on siinä apuna. Ei ole enää raskasta kuormaa. Kehotankin ystävät teitä kaikkia uskomaan Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle ja laittamaan kaikki syntikuorma pois, olkoon se mitä vain. Meidän tulee muistaa, ettei ole niin suurta syntiä, ettei sitä anteeksi saa. Ainut synti, jota ei saa anteeksi, on pilkka Pyhää Henkeä vastaan eli se, että ei ota Jeesusta vastaan elämäänsä, vaan pitää sitä pilkkana.

Usein sielunvihollinen kiusaa varsinkin vanhoja ja yksinäisiä ihmisiä todella paljon ja sanoo, ettet sinä ole mikään kristitty. Varsinkin yksinäisyydessä se löytää kaikenlaisia vikoja. Mutta sille rietasukolle voi sanoa, että sellainen olen, mutta Jeesus on minut pelastanut. Ma saamme tänäänkin ystävät olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskoa, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Me saamme oikein iloita ja riemuita siitä ja olla varmoja, että Jeesus on meidät sovittanut. Aamen.

maanantai 20. tammikuuta 2020

Tulevaisuus ja toivo

Tänä pimeänä aikana voimat ovat vähissä ja monenlaiset vaivat vaivaavat mieltä ja kehoa. Valolla ja lämmöllä on suuri vaikutus ihmiseen. Sitten kun tähän pimeyteen vielä lisää monenlaiset synkät uutiset maailmalta ja pelkoa tulevasta. Jos vielä omassakin elämässä on vastoinkäymisiä, niin miten sitä voi selvitä tai jaksaa? Usein on vielä yksin vaikeuksien kanssa. 
  Odotan kevättä...valon lisääntymistä. Kun näen ensimmäisen leskenlehden, saan siitä iloa. Monet pienetkin asiat voivat antaa iloa ja voimaa tähän päivään...sekä uskoakin parempaan. 
  Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minun puoleeni, ja minä kuulen teitä.  Jer. 29
  Eikö olekin ihanaa, että Jumala kuulee, kun huudamme Hänen puoleensa, oli sitten tilanne mikä hyvänsä. Raamatussa Hän lupaa niin. Vaikka onkin joskus vaikeaa uskoa parempaan, niin Jumala kuitenkin lupaa olla kanssamme ja auttaa. Hänen lupauksensa ei petä. Hänellä on meidän suhteemme omat suunnitelmansa, siksi onkin tärkeää rukoilla, että tapahtukoon Sinun tahtosi. Hän rakastaa jokaista ihmistä ja haluaa meille hyvää. Hän lupaa antaa meille tulevaisuuden ja toivon.
  Joissain tilanteissa on vaikeaa uskoa parempaan ja siihen, että kukaan voi auttaa. Mutta juuri silloin Jeesus on vierellä ja haluaa auttaa. Hän on parantajamme ja voi antaa toivon, vaikka olisi kuinka synkkää. Käänny Hänen puoleensa.
  Tänä synkkänä ja myrskyisenä aikana pienikin valonpilkahdus saa aikaan toivon tulevasta keväästä. Valoa näkyy pimeyden keskellä. Jeesuksestakin sanottiin, että Hän on maailman valo. Hän toi meille tulevaisuuden ja toivon: vapautuksen synneistämme ja lupauksen ikuisesta elämästä taivaassa...josta voimme vain kuvitella, kuinka kaunista ja valoisaa siellä onkaan.
  Kiitos, Jeesus, että pidät meistä kaikista huolta.

perjantai 17. tammikuuta 2020

Nimessä ja veressä


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Meitä kristittyjä on kehotettu toinen toisiamme aina kannustamaan ja rohkaisemaan. Siksi haluankin tänään puhua siitä, kun tekstieni lopussa on useimmiten ”rakas ystävä saat uskoa, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä”. On lohdullista, että Jumala on antanut meille tänne maan päälle mahdollisuuden rohkaista toisiamme ja saamme sanoa veljelle ja sisarelle, että sinun syntisi on anteeksi annettu. Se on niin valtavaa evankeliumia. Aikoinaan Laestadius ja Raattamaa miettivät, että tulisiko näin heidänkin alkaa tehdä. Kun he sitten alkoivat näin todistaa syntejä anteeksi, niin Ruotsin Lapissa maa järisi.

Tänäkin päivänä armon evankeliumi on se, mitä meidän tulee toisillemme puhua. Meillä saattaa olla seurakunnassa sellainen tilanne, että osa seurakuntalaisista vaatii toisilta, että pitäisi olla ”hyvä kristitty”, päästä eroon huonoista tavoista ja parantua sairauksista. Näitä pidetään merkkeinä oikeasta uskosta. Jobkin kirosi oman syntymäpäivänsä, kun hän sairasti ja ystävät sanoivat hänen sen vuoksi kärsivän, että Job oli tehnyt jotain väärin Jumalaa kohtaan. Lopulta Job toivoi, että Jumala veisi häneltä hengenkin pois.

Jos me kristityt toinen toisiamme tuomitsemme, niin seurakunnasta tulee näyttelyseurakunta, jossa ihmiset näyttelevät onnistuneita eikä uskalleta olla aitoja ihmisiä. Kuitenkin Jumalan seurakunta on Pyhän Hengen saaneiden ihmisten joukko, ei mikään teatteri tai tuomioistuin. Seurakunta on ne ihmiset, jotka on Jeesuksen verellä pestyjä. Ei kristittyjen tehtävä ole ketään tuomita. Sillä ainut mikä meillä on, on se turva, että me saamme uskoa omat syntimme anteeksi. Silloin kun meidän ei tarvitse näytellä yhtään mitään, me opimme tuntemaan toinen toisemme sydämen kautta. Kun me tunnemme toisemme sydämen kautta, hyväksymme toisemme vikoineen ja puutteineen ja meidän on helppo rukoilla toistemme puolesta.

Minä toivon, että me ymmärtäisimme seurakuntatasolla, että kristillinen seurakunta on sairaala, jossa ei ole terveitä vaan sairaita. Niin kuin Jeesus sanoo, etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Se on tänäkin päivänä niin, että me saamme syntisairaina uskoa itsemme autuaaksi. Sinä ystävä, jos tunnet itsessäsi monenlaista vikaa ja puutosta, niin usko, että sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

lauantai 11. tammikuuta 2020

Jumala kantaa meitä


”Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen.” (1.Piet.5:7) Tuo Raamatun kohta tuli mieleeni eilen aamulla ajaessani töihin. Niin minä siinä ajaessani sitten aloin heittää taivaallisen Isän päälle eli rukouksessa puhua Hänelle kaikki ne murheet, jotka siinä hetkessä tulivat mieleeni. Puhuin juuri niillä sanoilla, jotka mieleeni tulivat, enkä yhtään yrittänyt miettiä hienoja lauseita tai kaunistella joitain asioita. Juttelin omat murheeni, tiedossani olevat läheisten murheet ja ne minulle tuntemattomienkin ihmisten murheet, jotka olin saanut tietooni. Kun kaikki mieleeni tulleet asiat olivat Isän kannettavina, tuli aivan itsestään loppuun: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” ja oloni oli kevyt aloittaa työpäivä.

Rukous on valtava etuoikeus. Me saamme antaa Jumalan kannettavaksi koko elämämme. Ihmisinä me katsomme asioita hyvin kapeasti, Jumala sen sijaan tietää kaiken. Hänellä on kokonaisuus hallinnassaan. Jumala ei Sanassaan lupaa meille helppoa elämää, vaan tuossa Pietarin kirjeen kohdassakin sanotaan, että me kaikki joudumme kokemaan kärsimystä. Jotkut meistä joutuvat kärsimään todella paljon ja ainakin ihmisen mittapuulla toisten kärsimys vaikuttaa paljon vähäisemmältä. Jeesus on kuitenkin luvannut antaa omilleen ikuisen elämän. Hän lupaa, että me emme koskaan joudu hukkaan eikä kukaan riistä meitä Häneltä. (Joh. 10:28) Tämä on se lohdutus, johon me saamme turvautua suurimmankin hädän hetkellä.

Jokin aikaa sitten kuulin kristillisessä ohjelmassa opetusta, jossa sanottiin, että koska he eivät olleet muistaneet rukoilla suojaa lemmikkieläimillensä, niin heidän kissansa kuoli. Tuollainen opetus tuntui minusta kauhealta. Jos oman ja läheisteni elämän vaikeudet olisivat vähänkään kiinni siitä, olenko muistanut rukoilla, olisimme kaikki jo kuolleita. Rukous ei ole meidän suorituksemme vaan valtava etuoikeus, jonka kautta Jumala haluaa antaa meille rauhansa. Tiedämme, että koko meidän elämämme on Hänen kädessään. 

Kun rukoilemme esimerkiksi sellaisten asioiden puolesta, joihin helposti lankeamme, niin se antaa meille myös voimaa vastustaa noita syntejä. Tätä elämää emme kuitenkaan kristittyinäkään selviä tekemättä syntiä. Jeesuksen pelastamina saamme rohkeasti kertoa hänelle kaikki lankeemuksemme ja uskoa ne anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Jatketaan, ystävät, rukousta ja jäädään siihen turvaan, että Jeesuksen veressä meillä on lunastus ja rikkomustemme anteeksi anto. Aamen.

maanantai 6. tammikuuta 2020

Jeesus, elämämme kulmakivi


Mielessäni on monta päivää ollut tarina, jossa professori havainnollistaa yritysjohtajille asioiden tärkeysjärjestystä. Hän ottaa lasipurkin ja laittaa sen täyteen isoja kiviä. Sitten hän kysyy kuulijoiltaan, onko purkki täynnä. He vastaavat, että kyllä se on. Tämän jälkeen professori ottaa pienemmän purkin, joka on täynnä karkeaa soraa ja kaataa sen varovasti isojen kivien sekaan. Seuraavaksi hän ottaa hienoa hiekkaa ja lopuksi vielä vettä. Nämä kaikki aineet täyttävät purkin sitten kokonaan. Lopuksi professori kysyy kuulijoiltaan, mikä tämän esityksen opetus mahtaisi olla. Eräs kuulija sanoi, että vaikka kalenteri vaikuttaisi olevan aivan täynnä, niin kyllä sinne silti vielä lisää sopii. Professori sanoi, että se ei ollut tarinan opetus, vaan se, että elämän tärkeät asiat eli ne isot kivet on laitettava kalenteriin ensin, jos haluaa, että ne sopivat sinne.

Olen miettinyt, mitä nuo erilaiset ainekset omassa elämässäni mahtaisivat olla. Ajattelen, että työssä käynti ja arkiset kotityöt ovat tuota soraa ja hiekkaa. Vettä voisi olla harrastukset, television katselu ja muu sellainen tekeminen, jonka määrä voi vaihdella tilanteen mukaan. Isot kivet ovat suhde Jumalaan, puolisoon, lapsiin perheineen ja vielä elossa oleva äitiini sekä muut läheiset ihmissuhteet. Olen mielessäni miettinyt, missä järjestyksessä noita aineksia elämäni purkkiin laitan ja miten suuria nuo kivet ovat. Tällainen pohdiskelu on itse kullekin hyödyllistä.

Jeesus sanoo: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33) Mitä tuo jumalasuhteen kivi sitten käytännössä voisi pitää sisällään? Jotta jokin suhde pysyy hengissä, se vaatii kanssakäymistä. Jumalan kanssa yhteydenpito tapahtuu Sanan kautta, rukouksessa, ehtoollisella ja uskovien yhteydessä. Jumala puhuu meille Raamatun Sanan kautta. Raamatun tutkiminen yksin ja yhdessä toisten kanssa, esim. puolison kanssa ja raamattupiirissä on tärkeintä Jumalan puheen kuuntelemista. Jokapäiväinen rukous vahvistaa ja auttaa huomaamaan sitä, miten Jumala vaikuttaa elämässämme. Säännöllinen ehtoollisella käynti ja seurakuntayhteys ovat myös tärkeä osa kristityn elämää.

Tämä mielikuva omasta elämästä ja lasipurkista ei saisi olla ahdistava asia, vaan toivoisin sen lähentävän sinua Jeesuksen kanssa. Meidän jokaisen uskovan elämässä on vaikeuksia emmekä pysty elämään tätä elämää Jumalan tahdon mukaan. Kun Jeesus on siellä elämämme purkissa ensimmäisenä, hänestä tulee elämämme kulmakivi ja kaikki muukin järjestyy tavalla tai toisella. Jeesus on luvannut, että hän vie meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Joka päivä saamme uskoa, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja saamme turvassa elää tätä elämää Jeesusta seuraamalla.

lauantai 4. tammikuuta 2020

Viisi leipää ja kaksi kalaa


Matteuksen evankeliumin 14. luvussa on kertomus, jossa Jeesus ruokkii viidellä leivällä ja kahdella kalalla 5000 miestä sekä lisäksi naisia ja lapsia. Kun ajatellaan tuota valtavaa määrää ihmisiä, niin se on todellinen ihme. Mitä nuo viisi leipää ja kaksi kalaa voisivat sitten kuvata. Ajattelen, että viisi leipää kuvaa vanhan liiton viittä Mooseksen kirjaa ja Jumalan lakia, joka tekee ihmiselle tiettäväksi sen, että pelastuakseen ihminen tarvitsee Jeesuksen. Oikeastaan Jumalan antama laki on viitta Jeesuksen luo. Kaksi kalaa kuvaa uutta ja vanhaa testamenttia, mutta myös sitä, mitä Jeesus meille antoi eli Jeesuksen ruumista ja verta, ehtoollisen sakramenttia. Se, miksi ajattelen viiden leivän kuvaavan viittä Mooseksen kirjaa, on nämä 5000 miestä, jotka tässä yhteydessä halusivat tehdä Jeesuksesta maallisen kuninkaan. Se kuvaa hyvin sitä, että juutalaiset odottivat messiasta, josta tulisi maallinen kuningas.

Ruokkimisihmeessä jää 12 vakallista ruokaa yli. Ajattelen, että se kuvaa 12:ta apostolia ja sitä, miten Jeesuksen antamasta ruuasta jäi heille vielä omilla lahjoillaan ruokaa jaettavaksi eli sitä armon ruokaa. 12 tarkoittaa myös Jumalan täydellisyyden lukua. Aina kun Raamatussa puhutaan 12:ta, niin se tarkoittaa täydellisyyttä. Tässä on hienoa se, että me tänäänkin saamme sitä samaa ruokaa. Se on annettu meille Sanassa ja sakramenteissa. Kun me olemme Jumalan Sanan kuulossa ja käymme Herran pyhällä ehtoollisella nauttimassa Jeesuksen ruumiin ja veren, niin me olemme tästä samasta siunatusta leivästä osallisia, minkä Jeesus on jo silloin vertausluvallisesti näille ihmisille näyttänyt.

Olimme vaimoni kanssa Välimeren rannalla lomalla ja kävimme siellä myös vuoristossa. Siellä minua puhutteli vuoriston hiljaisuus ja se, miten äänet kuuluivat kaukaa. Vuoristokylistä kuului kukon kiekuna ja lampaiden kulkiessa vuorenrinteellä kuului niiden määkiminen pitkiä matkoja. Ajattelin sitä, kun Jeesuskin opetti vuoren rinteellä, niin sielläkin vallitsi rauha ja ääni kuului hyvin.

Me saamme ystävät luottaa siihen, että armon ääni kuuluu tänäkin päivänä ihan jokaiselle, joka haluaa ottaa armon vastaan. Ei ole niin suurta syntistä, jolle ei armo kuulu. Sinä, joka tunnet sisälläsi Jumalan kutsun ja armon tarpeen, niin ota tämä kutsu vastaan ja usko, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Käy kirkossa ehtoollisella ja Sanan kuulossa. Myös raamattupiirit ovat hyviä kasvupaikkoja. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.