Armon ja rauhan tervehdys kaikille
rakkaille blogin lukijoille. Tänään on erityisesti ollut mielessä se, että niin
usein meille ihmisille tulee epäilyksiä, että kelpaammeko me Jumalalle ja
riittääkö Jeesuksen sovintotyö minullekin. Ajattelin muistuttaa meitä kaikkia
kristittyjä Johannes 3:16:sta eli niin sanotusta pienoisevankeliumista. Siinä
sanotaan: ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen
Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi
iankaikkinen elämä” Kun
sinä, ystävä, oikein ajattelet tätä evankeliumia, niin se ei jätä mitään epäilystä.
Se riittää, että me uskomme Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle. Me monesti
epäilemme ja ajattelemme, että pitäisi olla jotenkin parempi tai tarvitsisi
tehdä jotain autuuden eteen, mutta tämä pienoisevankeliumi kertoo kyllä kaiken.
Toinen asia,
josta ajattelin puhua, on, että pelastus ei ole siinä, että Jumala rakastaa
meitä, sillä silloin jokainen ihminen pelastuisi. Jumala kyllä rakastaa katuvaa
ja syntistä ihmistä, mutta pelastus perustuu kokonaan siihen, että Jeesus meni Golgatalla
ristille tuomittavaksi ja kantoi siellä meidän syntitaakan. Tämä tapahtui sen
vuoksi, että Jumala rakastaa meitä. Suuressa rakkaudessaan Hän antoi ainokaisen
Poikansa meidän syntisten vuoksi. Mutta se rakkaus ei pelasta, vaan se, että
Jeesus on kuollut meidän syntisten puolesta.
Minä toivon
ystävä, että sinä ymmärrät tämän asian. Nykyään kuulee puhuttavan sellaista,
että jos kerran Jeesus rakastaa, niin kaikki ihmisethän silloin pelastuu.
Jeesus kyllä rakastaa, mutta hänen rakkautensa näkyy siinä, että hän on
sovittanut ihmisen synnin ja ne pelastuvat, jotka uskovat tämän syntien
sovituksen omalle kohdalleen niin kuin Joh. 3:16 sanotaan. Itse pelastus on
yksin siinä armossa, että Jeesus on meidän puolestamme kuollut. Sen tähden
ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on
anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja pyhässä ja kalliissa
sovintoveressä. Aamen.
Aamen! Kiitos!
VastaaPoistaAamen
VastaaPoista