lauantai 27. kesäkuuta 2020

Me emme ole ihmisten orjia


Tänä kauniina kesäkuisena päivänä minua on erityisesti puhutellut tämä luonnon kauneus ja se, kuinka Jumala on tehnyt meidät ihmiset vapaiksi. Me emme ole kenenkään toisten ihmisten orjia eikä määräiltävissä, emmekä me saa olla toisten ihmisten määräiltävissä. Me emme myöskään saa olla minkään muunkaan asian orjia, vaan meidän tulee ymmärtää se, kun katsomme luontoa, että kuinka se kesäaikana on vapaa. Kuinka linnut on vapaita ja kuinka varsinkin tässä meidän pihapiirissä on kaikenlaisia pörriäisiä. Kaikki elämä on ihanaa ja vapaata.

Tästä minulle tuli Jumalan sanan paikka. Tämä on 1. Korinttilaiskirje 7:23, jossa sanotaan: ”Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi.” Me varmaankin ymmärrämme jokainen kristitty, mitä tämä tarkoittaa. Meillä ihmisillä on taipumus, kun me muodostamme seurakuntia ja aletaan käydä seurakunnassa, niin kohta muodostuu sellaisia vahvoja persoonia, jotka alkaa ohjata ja vetää sitä porukkaa ja heistä tulee pomoja ja Jumala jää toiseksi. Myös se, että tällaisiin porukkoihin ja kuppikuntiin hyvin helposti tulee ihmisten sääntöjä ja ihmisoppeja ja tapoja. Jos jossain seurakunnassa on tapana olla ilman pipoa ja jos sinne tulee sitten joku, jolla on pipo päässä, niin sitä pidetään pakanana ja publikaanina, vaikka hän olisi kuinka uskovainen mies.

Meidän tulee ymmärtää, että Jumala on vapauttanut meidät aivan kaikista sidonnaisuuksista ja meidän tulee ymmärtää, että Jeesus Kristus on sovintokuolemallaan pessyt kaikki meidän synnit pois. Me emme ole myöskään synnin orjia eli meidän ei tule kantaa synnin taakkaa. Hyvin helposti joku synti painaa mieltä, mä olen tehnyt väärin, mä olen toiminut väärin ja elämä näyttää niin mustalta, mutta kun me katsotaan Jeesusta ja sitä kuinka Jeesus on meidät siitä orjuudesta vapauttanut, me saadaan iloita. Me saadaan iloita ihan niin kuin nuo kesäiset linnut ja kukkakedot ja viljapellot, kuinka se on kaunista. Haluan vielä ystävä lukea tuon Raamatun paikan. ”Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi.” Meidän tulee ymmärtää, että tämä todellakin tarkoittaa sitä, että Jumala on puhdistanut Jeesuksen sovintotyön kautta meidät kaikesta synnistä ja me ollaan puhtaat kuin valkeat lakanat. Me saamme olla kristittyinä vapaita kaikenlaisista ihmissäännöistä ja synnin taakasta ja me saadaan uskoa tänäänkin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Jeesus kehottaa meitä rakastamaan


Useimmat meistä ovat varmaan olleet tilanteessa, jossa puolin ja toisin on sanottu asioita, jotka olisi kannattanut jättää sanomatta. Suuttumus on saanut vallan ja toista on loukattu. Riidan jälkeen on kyllä pyydetty myös anteeksi, mutta silti loukkaavia sanoja on vaikea unohtaa, ja ne nousevat uudelleen ja uudelleen mieleen.

Sananlaskuissa on monta viisasta ohjetta juuri kielenkäyttöömme. Minulle ensimmäisenä tuli mieleeni tämä: ”Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.” (Snl. 12:18) Kielellämme me satutamme toista, mutta myös lohdutamme, neuvomme ja kannustamme. Nykyään kieltä käytetään paljon myös täällä netissä ja sosiaalisessa mediassa ja se tekee kielenkäytöstä entistäkin haavoittavampaa. Ennen asia sanottiin vain sille ihmiselle, jota se koski, mutta nykyään arvostelu saatetaan laittaa esimerkiksi Facebookiin, josta se on monien sellaisten ihmisten luettavana, joita se ei mitenkään koske. Kun jokin asia on sinne laitettu, sitä ei enää välttämättä kokonaan sieltä saa pois, koska joku on voinut sen jo kopioida itselleen. Tämän vuoksi meidän täytyy olla hyvin harkitsevia siinä, mitä me julkaisemme.

Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13: 34-35) Tätä Jeesuksen käskyä me voimme toteuttaa erityisesti kielellämme. Toisen ihmisen kannustaminen ja rohkaiseminen tässä ihmiseltä niin paljon vaativassa ajassa on tosi tärkeää. Kun me kuuntelemme toisen murheita ja rukoilemme hänen asioidensa puolesta, toteutamme Jeesuksen antamaa käskyä. Toisen ihmisen arvosteleminen ja tuomitseminen on kovasanaista ja maahan painavaa. Valmiiksi raskaan taakan alla oleva ihminen ei tarvitse useinkaan neuvoja tilanteensa ratkaisemiseen, vaan ainoastaan lempeää kuuntelua ja sitten yhdessä rukoilua. Kun jätämme asiat Jeesuksen hoitoon, ovat ne parhaassa mahdollisessa hoidossa. Voimme pyytää myös tälle läheisellemme Pyhän Hengen viisautta asioiden hoitamiseen. Osoitetaan toisillemme rakkautta niin sanoilla kuin teoilla ja jäädään tänäänkin täydelliseen turvapaikkaan Jeesuksen veren suojaan. Siunattua päivää sinulle!

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Vain aito armo kestää


Matteuksen evankeliumin 12. luvussa Jeesus puhuu fariseuksille ja kirjanoppineille. Nämä olivat syyttäneet Jeesusta monista asioista. Silloin Jeesus puhuu heille saastaisen hengen paluusta ihmiseen. ”Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: ’Minä palaan kotiini, josta lähdin.’ Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa tyhjillään, lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, silloin se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa. Samoin käy tämän pahan sukupolven.” (Matt. 12:43-45)

Tämä on hyvin syvällinen paikka. Tässä on kysymys siitä, että nykyäänkin ihmisiä tulee uskoon, mutta usko ei pysy. Eräs pappi sanoo, että nuo ihmiset ovat kuin karkkipapereita, jotka lentävät ilmaan, kun auto ajaa ohi, mutta sitten paperi kuitenkin laskeutuu maahan ja mätänee ojan pohjalle. Hän tarkoitti tällä ihmisiä, jotka käyvät hengellisissä tilaisuuksissa, mutta sitten se usko lopsahtaa. Tässä on merkille pantavaa se, että se alkuperäinen henki palaa tuohon ihmiseen. Tällä tarkoitetaan ihmisen sielua, jonka tämä saastainen henki huomaa puhdistetuksi ja tyhjäksi. Siellä ei asu Jeesus, vaan se paikka on puhdistettu ja putsattu, mutta se on tyhjä. Siellä on uskottu kaikki synnit anteeksi, mutta se on lopahtanut siihen, ja paikka on jäänyt tyhjäksi. Siellä ei ole Jeesuksen Henkeä. Silloin saatana ottaa mukaansa seitsemän pahempaa henkeä ja tulee tähän ihmiseen asumaan. Silloin tämän ihmisen tila on pahempi kuin alkutilanne oli.

Ajattelen, että kun Jeesus puhui tätä fariseuksille ja lainopettajille, niin tänäänkin on ihmisiä, jotka eivät millään tahdo ymmärtää sitä, että Jeesus yksin, Jeesuksen armo pelastaa meidät, vaan he ihan tieten tahtoen opettavat ihmistekoja ja ihmissääntöjä, joilla ei ole mitään tekemistä elävän uskon kanssa. Ajattelen niin, että tällaisilla tuomiohenkisillä ihmisillä puuttuu kokonaan rakkaus. Sellaisilla ihmisillä, jolla ei ole ollenkaan uskoa Jeesukseen, on monilla kuitenkin lähimmäisen rakkautta ja halua auttaa. Mutta tuomiohenkiset ihmiset, jotka nostavat itsensä jalustalle, tulevat pahemmaksi kuin mitä itseasiassa alussa olivat. Tuomitseminen on hyvin vakavaa, niin kuin Matteus toisessa paikassa kirjoittaa, että älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Meillä ei todellakaan ole mitään valtaa tuomita toisiamme. Myös tällä ihmisellä, johon on tullut nämä seitsemän pahempaa henkeä, on mahdollisuus tunnustaa syntinsä ja tehdä parannus ja uskoa Jeesuksen armo omalle kohdalleen ja saada syntinsä anteeksi.

Jeesus rakastaa meitä syntisiä ihmisiä ja tuntee meidän heikkoutemme. Eräs ystävä kertoi, että oli ollut kesä kesäjuhlilla, jossa oli ollut kyltti, että tule sellaisena kuin olet, mutta älä kuitenkaan tupakoi täällä. Siinä oli jo heti kieltolappu. Oikeasti on niin, että jos me kutsumme ihmisiä hengellisiin tilaisuuksiin, niin ihmiset saavat tulla sinne sellaisena kuin ovat. Ei meidän tarvitse näytellä mitään. Myös kirkossa täytyy jättää sellainen turha hurskastelu ja näyttely pois. Ollaan aitoja ihmisiä ja uskotaan tänäänkin kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.


keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Kiitos Jumalalle

Tänään aukesi eteeni Psalmit, jotka ovat täynnä kiitosta ja kunniaa Jumalalle. Psalmissa 100 kehotetaan kohottamaan riemuhuuto Herralle! Siinä kehotetaan palvelemaan Herraa iloiten ja tulemaan Hänen eteensä riemuiten. Siinä sanotaan myös, että Hänen me olemme, Hänen laitumensa lampaat.  Meitä kehotetaan tulemaan Herran eteen kiittäen ja ylistystä laulaen. Hyvä on Herra! Iäti kestää Hänen armonsa, Hänen uskollisuutensa polvesta polveen. (Psalmi 100). 
  Jumala on siis meitä kohtaan uskollinen ja rakastava ja iäti kestää Hänen armonsa. Me saamme ilota lapsenlailla kaikista lahjoista, mitä Isämme taivaassa meille antaa. Tuon ilon voi hukata ja unohtaa, kun elämän murheet murtaa ja valtaa.  Emme enää luotakaan Jumalan hyvään tahtoon meitä syntisiä kohtaan. On oikeastaan hyvä joka päivä muistuttaa itselle Jumalan suuresta rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden ja näin meille aukesi mahdollisuus päästä Pyhän Jumalan yhteyteen ja lapsiksi, aivan jokaiselle. Voimme siksi laulaa ylistystä ja kiittää iloiten.
  Minulle ja meille suomalaisille tuo iloitseminen ei useinkaan ole kovin äänekästä tai railakasta. Tekisi kuitenkin keholle ja mielellekin hyvää joskus tuulettaa, laulaa ja tanssia. Siinä ei tarvita päihteitä, vaikka moni voi niinkin ajatella. Päihteiden vaikutukset ovat lopulta turmiolliset ja pilaavat usein ilon. Syvällisen ilon kohtaa usein läheisissä ihmissuhteissa. Sen voi kohdata, kun kohtaa Vapahtajansa, Jeesuksen, ja armahtavan rakkauden. Hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja iloiten ottaa sinut suojelukseensa. Hän pitää sinua ihmeenä, arvokkaana. Jumalalle kaikki on mahdollista ja siksi myös ihmeitä tapahtuu ja elämä voi muuttua. Hän haluaa iloita kanssasi.
  Tiedän, että on joskus vaikeaa uskoa tuohon Jeesuksen pyyteettömään rakkauteen meitä kotaan. Hän ei vaadi mitään, mutta haluaa antaa ilon ja rauhan. Voimme vain kääntyä Jeesuksen puoleen ja rukoilla omalla tavallamme ja Raamatun avulla löytää Jumalan sanan vaikutus elämäämme.
   Näin aurinkoisena kesäaamuna tuntuu siltä, että luonto ylistää Jumalaa puolestani tai kanssani. Miten se voisikaan vaikuttaa kesääni, jos aloittaisin päivän ja lopettaisin sen kiitokseen? Olen kuullut, että joku pitää kiitospäiväkirjaa tai rukouspäiväkirjaa.  Jospa kiittäisin Jumalaa virren sanoin: kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta, sekä päivänpaistehesta niin kuin pimeydestä.
   Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoon maa ja sen luodut, humiskoon ilosta metsien puut Herran edessä, sillä Hän tulee! Hän tulee tuomaan oikeutta, hallitsemaan vanhurskaasti maata, uskollisesti sen kansoja (Psalmi 96).

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Jeesus antaa syntiselle anteeksi


Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että monet Jeesuksen pelastamat ajattelevat olevansa synnittömiä ja tekevät vain silloin tällöin jotain pientä syntiä, josta sitten nopeasti tekevät parannusta. Minä ajattelen, ettei meistä täällä maan päällä tule synnittömiä. Jeesus opettaa: ”Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee hänen sisältään ulos.” (Mark. 7:15) Jeesus selitti opetuslapsille, että se mikä menee suusta sisään, menee vatsaan ja tulee suoliston läpikäytyään myös ulos. Sitten Jeesus sanoi asian, jota monien on vaikea itsessään tunnistaa: ”Ihmisen saastuttaa se, mikä tulee hänestä ulos. Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahnehtimiset, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuopuus, jumalanpilkka, ylpeys ja mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisältä ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7:20-23)

Kun ajattelee noita asioita, joita Jeesus tuossa luetteli, tulee helposti mieleen, että enhän minä tuollaisia asioita tee. Mutta jos alkaa ajatella noiden sanojen koko merkitystä ja miettii esimerkiksi sitä, miten Jeesus vuorisaarnassaan selitti Jumalan käskyjä, niin ainakin minun on pakko tunnustaa, että olen syyllistynyt noihin monia kertoja. Esimerkiksi kielen synnit ovat sellaisia, jotka saavat lähimmäisillemme paljon vahinkoa aikaan. Puutumme sellaisiin asioihin, joista tietomme on vähäistä. Puhumme toisista ihmisistä asioita, joista tiedämme ainoastaan pienen osan, ihan niin kuin vedessä olevasta karista näkyy usein vain ihan pieni osa. Saatamme aiheuttaa juorujen tai vihapuheiden liikkeelle lähtemisen omilla puheillamme. Sanomme toisesta väärän todistuksen ja rikomme Jumalan tahtoa vastaan.

Jos ajattelemme noita Jeesuksen luettelemia syntejä kareina, niin se osa karista, joka on pinnan yläpuolella, on vain vähäinen huippu ja todellinen ongelma on pinnan alla. Näin on niissä korkealle näkyviin kohoavissa kareissa, joita me ajattelemme syntielämänä, mutta vaarallisimpia ovat kuitenkin ne karit, joita ei heti näe. Ehkä eniten vahinkoa toisille aiheuttaa meidän ahneutemme. Me himoitsemme toisen omaa ja haluamme itsellemme enemmän kuin tarvitsemme. Näitä ahneuden kareja on niin paljon, että joidenkin on mahdoton selviytyä niistä ohi ja he joutuvat kärsimään koko elämänsä ajan toisten ahneuden synneistä. Tähän syntiin emme kuitenkaan tartu kovin helposti, vaikka se niin paljon pahaa aiheuttaakin, olemmehan itse niin lujasti sidoksissa siihen.

Näiden muutamien esimerkkien perusteella luulen jokaisen tajuavan, että Jeesuksen pelastamanakin on edelleen syntinen. Mutta kiitos Jeesukselle, joka on sovittanut meidän syntimme! Me saamme joka hetki turvautua Jeesuksen sovintotyöhön ja luottaa siihen, että ”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.” (Ef. 1:7) Ole, ystävä, turvallisella mielellä, Jeesus on sinun syntisi sovittanut ja Pyhä Henki on matkaoppaasi ja kuljettaa sinut tämän elämän halki iankaikkiseen elämään.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Vaikeuksissakin Jeesus on kanssamme


Törmäsin jälleen kerran kristillisillä kanavilla ja tuolla Facebookin ihmeellisessä maailmassa sellaiseen opetukseen, että jos sinä uskot oikein ja rukoilet oikein ja jos olet tosi kristitty, niin sinä paranet kaikista sairauksista. Sitten etsitään kaikenlaisia ihmeitä ja ilmestyksiä ja vaikka mitä. Voin ystävät sanoa teille, että se ei ole Raamatun mukaista. Kyllä Jumala itse päättää meidän matkamme ja sen, missä hän meitä kuljettaa.

Raamatussa Hoosean kirjan luvussa 2 jakeissa 16-17 sanotaan: ”Katso! Minä suostuttelen hänet mukaani, vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti. Siellä minä annan hänelle viinitarhoja, minä muutan Akorinlaakson toivon portiksi. Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä, kuin silloin, kun hän lähti Egyptistä.” Tässä Herra ensinnäkin sanoo useamman kerran ”minä”, ei siis me ihmiset vaan Jumala, Jeesus Kristus. Kolmiyhteinen Jumala on se, joka meitä kuskaa. Hän vie meidät autiomaahan ja puhuu suloisesti. Siellä hän antaa meille viinitarhoja ja Hän on se, joka muuttaa Akorinlaakson toivon portiksi. Tuo Akorinlaakso oli juutalaisille tosi vastenmielinen paikka, josta aikaisemmin oli viiniköynnöksetkin kirottu. Jokaiselle juutalaiselle, joka kuuli tuon sanan, se merkitsi vähän samaa kuin meille kerrottaisiin, että meillä on parantumaton sairaus tai vakava syöpä. Mutta nyt Jumala sanookin, että hän muuttaa sen toivon portiksi. Tämä on aivan valtavaa evankeliumia vielä tänä päivänäkin.

Monesti me ajattelemme, että kun me olemme kristittyjä, niin meillä pitäisi sujua elämä hyvin tai myös seurakuntatasolla, että seurakunnassa kaikki pyyhkii aina hyvin, kun Jeesus on mukana. Kuitenkin tässä selkeästi sanotaan, että kun me joudumme elämässä ahtaalle tai seurakuntatasolla ahtaalle, niin Jumala on meidät sinne kuljettanut. Ajattelen niin, että kun me joudumme tällaiseen laaksoon, niin se on toivon portti. Monille meistä on elämässä tapahtunut jotain kamalaa, autokolari, sairaus tai muuta vastustusta, joka on vetänyt meitä Jeesuksen luo. Harva ihminen, joka on täysin omasta mielestään onnistunut ja elämä hyvää, on kristillisessä joukossa, vaan ihmisen on täytynyt olla jossain vaiheessa elämää tällaisessa laaksossa. Mutta on tärkeää huomata, että nimenomaan siellä laaksossa ja siellä epätoivossa Jeesus on sinun kanssasi. Tänäkin päivänä ystävä, jos sinulla on sellainen tunne, että elämä on laakson pohjalla eikä elämä ole elämisen arvoista, se on juuri se paikka, jossa Jeesus on sinun kanssasi.

Jeesus vie sinne laaksoon yksittäisiä ihmisiä, mutta myös seurakuntia ja juuri siellä laakson pohjalla on se toivon portti. Jos et aikaisemmin ole ollut kristillisissä joukoissa, voi olla juuri tänään sinun saapumisesi kristilliselle tielle, kun olet löytänyt sen toivon portin. Tai meille kristityille, jos elämä on mennyt sinne laakson pohjalle tai jos seurakunnassa tunnetaan sillä tavalla, että ollaan siellä Akorinlaakson pohjalla, niin siitä huolimatta ystävät, Jeesus on siellä meidän kanssamme. Hän haluaa, että me uskomme kaikki syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa kalliissa sovintoveressä ja ollaan hyvässä turvassa ja ymmärretään se, että se laakso on meille uusi alku. Aamen.

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Rukouksen ihana lahja


Oletko huomannut saman asian kuin minä, että kun ikää on tullut lisää, on rukouksesta tullut entistäkin tärkeämpää. Tuntuu siltä, ettei voisi ollenkaan elää ilman, että voi kertoa kaikki asiansa Jumalalle. Toki on myös niin, että aikaa on enemmän, kun ei ole enää lapsia kotona. Rukous ei kuitenkaan vaadi välttämättä paljon aikaa. Huokaukset Jumalalle työn lomassa ovat myös rukousta. ”Isä, ole läsnä tässä asiassa.” Siinä ei tarvitse selitellä mitään.

Eläessään maan päällä Jeesus antoi meille esimerkin, että voimme puhua Isän kanssa kaikista asioistamme. Kun Jeesus sovitti syntimme Golgatan keskimmäisellä ristillä, avautui meille uudenlainen yhteys Jumalan kanssa. Saamme joka päivä keskustella taivaallisen Isän kanssa, pyytää varjelusta ja johdatusta omaan ja läheisten elämään ja ennen kaikkea pyytää pelastusta Jeesuksessa kaikille rakkaillemme. Meillä on etuoikeus puhua kaikki elämäämme liittyvät asiat Jumalan kanssa. Rukoillessa ei tarvitse käyttää mitään kaavaa tai tiettyä tyyliä eikä rukoukseen tarvitse liittyä mitään erityisiä tunnekokemuksia. Myös Jumalan kiittäminen ja ylistäminen saa olla levollista. Me jokainen olemme yksilöitä ja sen vuoksi myös rukous kaikissa sen eri muodoissaan saa olla juuri sellaista kuin meille itse kullekin sopii.

Kun puhumme asiamme Jumalan kanssa, huomaamme myös, miten saamme rukousvastauksia. Toisinaan Hän vastaa meille heti, mutta usein rukousvastaus on prosessi. Pyhä Henki alkaa tehdä työtään muuttaen meitä ja toisinaan Hän muuttaa myös olosuhteitamme, mutta se ei tapahdu hetkessä. Tällä hetkellä sinusta saattaa tuntua siltä, että Jumala ei kuule sinua, koska vaikea elämäntilanteesi vain jatkuu ja jatkuu. Mutta ajattelepa, jos et voisi rukoilla, jos sinun täytyisi elää elämääsi ilman Jeesusta, ilman sitä turvaa, jonka tuo se tietoisuus, että koko elämäsi on rakastavan Jumalan kädessä, jaksaisitko sitä. Minä en ainakaan jaksaisi. Kun jokin raskas vaihe elämässä sitten helpottaa, on lopputuloksena rauha, ilo ja kiitollisuus.

Kun uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, saamme Jeesuksen nimeen vedoten pyytää Isältä kaikkea, mitä tarvitsemme. Se ei tarkoita sitä, että kaikki sairautemme paranisivat ja elämämme ongelmat ratkeaisivat. Mutta se tarkoittaa sitä, että Isä kuulee meitä Jeesuksen tähden ja huolehtii siitä, että pääsemme perille iankaikkiseen elämään. Älä jätä tätä kallisarvoista yhteyttä käyttämättä, vaan tuo rohkeasti asiasi Jumalan tietoon. Hän pitää sinusta huolen.

torstai 4. kesäkuuta 2020

Täydellistä armoa


Rauhantervehdys kaikille ystäville ja bloginlukijoille. Minulle soitti tänä aamuna vanha ystävä, joka on pitkään kärsinyt huonosta näöstä. Hän kertoi, kuinka hän on istunut television edessä ja nähnyt siitä vain harmaata, eikä hän ole pystynyt lukemaan tekstejä ollenkaan. Myös huoneisto on näyttänyt kovin harmaalta ja synkältä paikalta. Viime viikolla hän oli kaihileikkauksessa ja on sen jälkeen muutamia päiviä tiputellut lääkettä silmiinsä. Tänään hän soitti minulle ja sanoi, että tiedätkö Esko, että elämä on ihanaa. Maailmassa on taas värit ja kaikki näyttää kauniilta. Hän oli mennyt kaihin kanssa sellaiseen pisteeseen, ettei hän itse enää tajunnut, miten kaikki oli muuttunut harmaaksi. Nyt on kuitenkin värit taas palautuneet ja elämä on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Hän oli todella onnellinen siitä.

Tästä minulle tuli mieleen sellainen asia, että kun Jumalan Sana saa kirkastaa meille armon, niin elämäämme tulevat värit takaisin. Meidän täytyy muistaa sellainen asia, että sielunvihollinen perkele syyttää meitä koko ajan ja koettaa tehdä elämästämme harmaata. Se on ihan totta, ettei meistä täällä ajassa tule synnittömiä. Mutta on tärkeää muistaa, ettei perkeleellä ei ole tuomiovaltaa meihin, vaan tuomiovalta on annettu Jeesukselle. Me saamme uskovina usein kokea perkeleen taholta valtavaa syyttelyä, että sä olet sellainen ja sellainen, sä olet tehnyt sitä ja jättänyt tekemättä tätä ja miksi et puhunut siinä tilanteessa jne. Perkele syyttää meitä niin monenlaisista asioista, mutta meidän ei tule jäädä noihin syytöksiin, koska tuomari on Jeesus. Normaalissa käräjöinnissäkin on yleinen syyttäjä, mutta se syyttäjä ei päätä mitään, vaan tuomari.

Meidän elämämme tuomari on Jeesus Kristus. Mitä hän sitten sanoo meille kristityille, ja myös sinulle ystävä, joka et vielä ole uskomassa, hän sanoo, että sinä saat uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi.  Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.” (Joh: 3:17-18) Kun me käymme Herran pyhällä ehtoollisella, niin siinä me saamme nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren syntien anteeksisaamiseksi. Mutta me voimme myös ihan kotona uskoa kaikki meidän syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja sanoa saatanalle, että mene Jeesuksen luo ja kerro kaikki Jeesukselle. Jeesus on minun syntini jo sovittanut. Meidän ei tarvitse elää synnin harmauttamaa elämää, vaan me saamme luottaa Jeesukseen ja olla turvallisella mielellä. Jeesus tuo elämäämme valon ja värit. Aamen