lauantai 27. helmikuuta 2021

Nyt on pelastuksen päivä!

 


Nyt on pelastuksen päivä. Nuo sanat pyörivät tänä aamuna mielessäni.Etsin Raamatusta, missä nuo mieleeni tulleet sanat ovat. Ne löytyvät 2. Korinttilaiskirjeen luvun 6 alusta: ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan hän: ’Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.’ Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.”

Miten lohdullinen kohta tähän raskaaseen aikaan, jota nyt elämme. Tänäänkin Jumala haluaa lahjoittaa meille armonsa. Meillä on helposti sellainen ajatus, että meidän täytyisi tehdä jotain, jotta saisimme Jumalan armon. Mutta ei tarvitse. Jumala tarjoaa meille armoaan joka hetki, tänäänkin. Meidän ei tarvitse muuta kuin ottaa se vastaan.

Kaksi jaetta aikaisemmin Paavali kirjoittaa. ”Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” Syntiinlankeemuksessa ihminen joutui eroon Jumalasta. Suuressa rakkaudessaan Jumala kuitenkin haluaa ihmiset takaisin yhteyteensä, ja sen vuoksi hän on valmistanut meille syntien anteeksiantamuksen. Me emme voi saada syntejämme anteeksi pelkästään pyytämällä niitä anteeksi. Ihmisten välisissä rikkomuksissa katuminen ja anteeksipyytäminen yleensä riittää anteeksisaamiseen, mutta Jumalan ja ihmisen välillä ei näin ole, vaan tarvitaan Jeesus syntiemme sovittajaksi.

Jumala ilmoitti Aatamille, että Hänen tahtonsa rikkominen aiheuttaisi ihmiselle kuoleman eikä Jumala voi toimia omaa sanaansa vastaan. Sen vuoksi Jumala valmisti syntien sovituksen Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala oli Jeesuksessa tuona hetkenä, kun Jeesus Golgatan ristillä sovitti koko maailman synnin. Tuon meidän puolestamme tehdyn syntien sovituksen perusteella meillä on iankaikkinen elämä, kun uskomme Jeesukseen. Ole siis ystäväni turvallisella mielellä. Jeesus on sovittanut kaikki syntisi ja sinä saat elää. Nyt on pelastuksen päivä!

torstai 25. helmikuuta 2021

Nautitaan lämmöstä ja rauhasta

 


Elettiin talvea 1999 ja Lapissa oli silloin ennätykselliset pakkaset. Lapinradion toimittaja soitti Kittilään erääseen taloon ja siellä isäntä kertoi, että heillä 52 astetta pakkasta. Toimittaja soitti myös toiseen taloon ja kysyi sieltäkin, paljonko on pakkasta, johon isäntä vastasi, että 15 astetta. Toimittaja epäili, ettei se ole mahdollista. Isäntä sanoi, että sota-ajan jälkeen, kun hän sen mittarin sai ja ripusti pirtin seinään, niin se ei ole vielä koskaan valehdellut. Tämä on tietenkin vitsi, mutta toisaalta se on kyllä myös ihan totta, että toinen katsoo lämpötilaa sisältä ja toinen ulkoa.

Tuon vitsin lukiessani minulle tuli sellainen ajatus, että nykyään me pelkäämme vastoinkäymisiä ja tulevaa. Ystävät, meidän ei tarvitse pelätä tulevaa, sillä Jumala sallii myös koettelemukset ja hän on niissä meidän kanssamme. Varsinkin tänä korona-aikana meidän tulee suhtautua tähän elämään rohkealla mielellä. Toki meidän täytyy noudattaa turvasääntöjä ja ottaa rokotukset, mutta elämäniloa meidän ei tule menettää, vaan luottaa siihen, että Jeesus on meidän kanssamme joka hetki.

Johanneksen evankeliumin 15. luvussa on kohta, jossa sanotaan, että jokainen oksa, joka ei tuota hedelmää, leikataan pois. Tämä on yksi sellainen paikka, jolla on paljon kristittyjä peloteltu. Tätä on jopa käytetty lyömäkirveenä. Totuus on kuitenkin sellainen, ettei ole oksan tehtävä valvoa, tuottaako hän hedelmää, vaan se on puutarhurin vastuulla. Puutarhuri on viinitarhassa se, joka lannoittaa sen tarhan ja antaa puille kasvun. Meidän tehtävä on vain olla oksana siinä puussa.

Kasvanut hedelmä ei myöskään ole meidän hedelmäämme, vaan Hengen hedelmää, kuten Galatalaiskirjeen 5. luvussa sanotaan. On iloinen asia, että Raamattuun on tämäkin kohta laitettu. Se kertoo siitä, kuinka Isä-Jumala viinitarhurina huolehtii siitä, että hedelmä kasvaa. Meidän ei tarvitse siitä olla työtä tekemässä eikä itse yrittää sitä hedelmää valmistaa. Hedelmät tulevat Pyhän Hengen työstä. Hengen hedelmiä ovat esimerkiksi ilo, rauha ja rakkaus. Me saamme iloisella mielellä elää tätä elämää ja ajatella, että kiitos Jeesus tästä uudesta armon päivästä. Kiitos siitä, että meidän ei tarvitse huolta kantaa, vaan puutarhuri hoitaa niin, että me saamme osaltamme olla kantamassa sitä Hengen hedelmää. Ollaan ystävät Jeesukselle tästäkin asiasta kiitollisia. Uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu ja se on sitä Hengen hedelmää, että me saamme turvautua Jeesuksen armoon. Aamen.

maanantai 22. helmikuuta 2021

Kevennä ystäväsi taakkaa

 


Toivotan kaikille ystäville hyvää ja siunattua päivää. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta aiheesta, kun Luukkaan evankeliumin 15. luvun jakeessa 2 sanotaan: ”Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.” Fariseuksille ja kirjanoppineille oli kova paikka, että tuli sellainen rabbi ja opettaja, jona he Jeesustakin pitivät, joka söi ja joi ja vietti aikaa syntisten kanssa. Tänäänkään ei ole kovin vierasta meille kristityille, että helposti olemme viettämässä aikaa vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin me ja ovat uskonasioissa samanmielisiä meidän kanssamme.  

Itse aivan erityisesti törmäsin tähän ajatukseen keskustellessani erään herätysliikkeen ihmisen kanssa, kun hän sanoi minulle: ”Kerro kenen kanssa sinä liikut, niin minä kerron, millainen ihminen sinä olet.” Monille ihmisille on todella voimakas sellainen ajatus, että jos on käsittänyt elävän uskon, niin silloin täytyisi olla vain ”tosiuskovien” kanssa. Jeesus on kyllä jättänyt meille hyvän esimerkin ja me saamme olla kiitollisia siitä, että Jeesus on meidän syntisten kanssa. Ajatelkaapa, jos Jeesus olisi ollut vain hyvien ihmisten kanssa, niin ei minulla eikä sinulla olisi mitään mahdollisuutta taivaan valtakuntaan. Jeesus halusi nimenomaan kohdistaa armon niihin ihmisiin, jotka eivät omasta puolestaan onnistu. Eivät fariseukset ja kirjanoppineetkaan lain täyttämisen kautta pystyneet pelastumaan eivätkä näin ollen oman hyvyytensä kautta, mutta he eivät tajunneet omaa tilaansa.

Tässä tullaankin sellaiseen asiaan, että kun me ymmärrämme oikein oman tilamme, niin me huomaamme, että kaikki me ihmiset olemme samalla viivalla. Meidät kristityt pelastaa ainoastaan se, että me uskomme Jeesuksen armon omalle kohdalle. Se on sitä suurinta evankeliumia. Me saamme olla niin iloisia tästä asiasta. Koen vielä niinkin, että meidän kristittyjen täytyisi viedä tätä evankeliumia eteenpäin, mutta ei sitäkään vaatimuksen hengessä, vaan jokainen sillä kyvyllä, jonka Jumala on antanut. Se voi olla ymmärtävä katse, naapurin kanssa kävelyllä käyminen tai ihan mitä vain.

Edesmenneen isäni lempivirsi oli: Herra auta aina, etten ketään paina, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee. (virsi 509) Tuon virren kirjoittajalla on tosi hyvä ajatus, että voisimme vähän katsoa, ettemme ainakaan lisää toisten taakkaa emmekä ole tuomassa ihmissääntöjä kristilliseen elämään. Ollaan ystävät tänäänkin hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen kalliissa ja viattomassa sovintoveressä. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus on juuri meidän syntisten kanssa tänään, tässä ja nyt ja iankaikkisesti. Aamen.

lauantai 20. helmikuuta 2021

Pyhä Henki opettaa

 


Puhuimme oppilaiden kanssa aisteista. Pohdimme sitä, että vaikka saamme aistiemme avulla saman tiedon, niin reagoimme siihen kuitenkin jokainen omalla tavallamme. Aistit ottavat vastaan tietoa ympäröivästä maailmasta, tuon tiedon hermot sitten kuljettavat aivoihin, jossa tapahtuu saadun tiedon tulkinta. Jos esimerkiksi useampi ihminen katsoo samaa maisemaa, niin he kokevat sen eri tavalla. Yksi ihastelee lumisia puita, toinen ajattelee, etteikö tämä talvi ikinä lopu, kolmas kiinnittää huomionsa johonkin pieneen yksityiskohtaan. Sama aistien avulla saatu tieto saa aikaan ihan erilaisia ajatuksia, tunteita ja toimintaa.

Aistiemme avulla saamme tiedon myös Jeesuksesta. Kuulemme opetusta tai luemme Raamattua ja hengellisiä kirjoituksia. Kuitenkin se, miten tuohon saatuun tietoon reagoimme, vaihtelee paljon. Suhtautumiseemme vaikuttaa eletty elämä, mutta voimmeko lopulta kuitenkaan itse ymmärtää Jeesuksen sovintotyötä. Onko meille itselle mahdollista ymmärtää, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme, vaikka kuulemme sen?

1. Korintolaiskirjeen 2. luvussa Paavali puhuu ihmisviisaudesta ja Jumalan viisaudesta. Hän sanoo, ettei ihminen voi tuntea Jumalaa oman viisautensa avulla, vaan ainoastaan Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tulkittava Hengen avulla.” (1. Kor.2:14) Ihminen ei itse pysty ottamaan vastaan Jeesusta, ellei Jumalan Pyhä Henki sitä anna. Pyhä Henki opettaa meidät tuntemaan Jeesuksen omana Vapahtajanamme.

Sen jälkeenkin, kun olemme Jeesuksen pelastamia, reagoimme saamaamme tietoon eri tavoilla. Olemme persooniltamme erilaisia, meillä on erilaiset elämänkokemukset ja elinympäristömme ovat erilaisia. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, mitä ajattelemme, tunnemme ja miten toimimme. Nämä vaikuttavat myös siihen, millaista opetusta meidän on helppo ottaa vastaan. Yksi istuu mielellään rauhassa ja pohtii kuulemaansa mielessään, toinen ymmärtää kuulemansa keskustelemalla läheisen ystävän kanssa, kolmas ei jaksa kuunnella ollenkaan saarnamaista opetusta vaan tarvitsee uskovien piirin, jossa yhdessä tutkimalla opitaan Sanaa. Kukaan näistä ihmisistä ei ole toistaan huonompi. Jumala haluaa, että me oppisimme tuntemaan Häntä yhä paremmin ja siihen on monia tapoja. Oleellista on se, että Pyhä Henki on opettajana.

Ole ystävä turvallisella mielellä. Sinä kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Usko tänäänkin, että Jeesus on sovittanut sinun syntisi ja sinä kuulut Hänelle. Aamen.

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Jeesus on elämän leipä

 


Tämä alkuvuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen myös seurakuntayhteyden kannalta. Kokoontumisrajoitusten vuoksi jumalanpalveluksiin ei voi kokoontua, vaan niihin täytyy osallistua kotona television tai radion välityksellä. Tänään saimme mieheni kanssa kuitenkin mennä kotona katsotun jumalanpalveluksen jälkeen Kuusjoen kirkkoon ehtoolliselle. Kirkossa kanttori soitti kaunista musiikkia ja menimme istumaan penkkiin. Hetken siinä hiljennyttyämme menimme ehtoollispöytään, jossa saimme nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren syntien anteeksisaamiseksi (Matt. 26:28).

Matteuksen mukaan Jeesus ja opetuslapset lauloivat aterian syötyään kiitosvirren ja lähtivät Öljymäelle. Jeesuksen suorittama täydellinen syntien sovitus olisi kohta totta. Jeesus oli kuitenkin puhunut jo paljon aikaisemmin siitä, että hän on elämän leipä. Joh. 6:51 Jeesus sanoo: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” Jeesus sovitti ruumiissaan koko ihmiskunnan synnin. Hän kuoli, jotta me saisimme elää.

Monille ihmisille on mahdotonta hyväksyä se, että yksin Jeesus vie iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä. Ihminen luonnostaan ajattelee, että hyvä ihminen saa palkaksi Jumalan hyväksynnän. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole hyvä. Yksikään ihminen ei pysty elämään Jumalan tahdon mukaan, vaan olemme kaikki syntisiä. Meidän ainut mahdollisuutemme on Jeesus. Vain uskomalla Jeesukseen syntiemme sovittajana, saamme elää ikuisesti.

Olemme aloittamassa paastonaikaa, joka päättyy ylösnousemuksen riemuun pääsiäisenä. Me saamme elää Jeesuksen sovintotyön jälkeistä aikaa, jolloin synnit on jo kertakaikkisesti sovitettu. Meidän ei tarvitse pukeutua säkkiin ja ripottaa tuhkaa yllemme katumuksen merkiksi ja anteeksiannon saamiseksi. Jeesus on jo sovittanut syntimme. Me saamme tunnustaa kaikki mieleemme tulevat rikkomukset aina saman tien. Ne on jo anteeksi annettu eikä meidän tarvitse suorittaa mitään anteeksisaamisemme eteen. Meidän ei tarvitse omilla tekemisillämme ansaita Jumalan mielisuosiota. Jeesus on sen jo ansainnut. Suurina syntisinä me saamme tänäänkin uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tässä valtavassa pelastettuna olemisen riemussa saamme elämäämme jatkaa.

lauantai 13. helmikuuta 2021

Isä kutsuu

 


Mukavaa päivää toivotan meille kaikille. Tänä päivänä ajatuksissani pyörii sellainen asia, että varsin usein, kun katsoo kristillistä TV-kanavaa, siellä on kertomuksia, joissa ihmiset ovat päättäneet antaa elämänsä Herralle. Omakohtainen kokemukseni lapsuudesta on sellainen, että kuusivuotta vanhempi veljeni nuhteli minua, kun kiroilin. Hän sanoi, että taivaan Isä ei ota minua taivaaseen, vaan laittaa tuliseen järveen. Tuosta hetkestä alkaen omatuntoni oli hereillä ja siitä alkoi etsintä armollisen Jumalan luo.

22-vuotiaana sitten kohtasin ihmisen, joka ymmärsi tilani. Minulla itselläni oli sellainen ajatus, ettei Jumala tee mitään niin syntisellä ihmisellä kuin minä olin, etten minä voi kelvata kenellekään. Tuo mies kuitenkin puhui minulle armollisesta Jeesuksesta, joka on sovittanut kaikki minun syntini. Niin hän sitten laittoi kätensä päälleni ja sain kaikki syntini anteeksi. Ajattelen niin, että Jumala alkoi jo silloin lapsena kuljettamaan minua kohti taivaan tietä, kun hän herätti omantuntoni. Hän on sen jälkeenkin antanut minulle rankkoja aikoja, mutta aina hän on puoleensa vetänyt.

Johanneksen evankeliumin luvussa 6 jakeessa 44 sanotaan: ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä.” Kyllä se tänä päivänäkin on niin, että Jumala on se, joka meitä vetää. Jos sinä ystävä tunnet Jumalan puhuttelun ja Hän vetää sinua puoleesi, älä laita vastaan. Helpommalla pääset, kun annat Isän vetää sinut kotiin. Isän tahto on sinunkin kohdallasi se, että sinä uskot, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu. Sitä Hän tahtoo. Ei kukaan voi tulla Jeesuksen tykö, ellei Isä häntä vedä.

On hirveän turvallista, kun meidän ei tarvitse itse olla päättämässä omasta uskon tilastamme, vaan saamme luottaa siihen, että kenet Jumala on hoivaansa ottanut, niin hänet Hän hoitaa taivaan kotiin. Sinä, joka epäilet oman uskosi riittävyyttä, mutta uskot armolliseen Jeesukseen, niin luota siihen, että Jumala on sinut hoitoonsa ottanut ja huolehtii sinusta, tuntui miltä tuntui. On kuitenkin tärkeää, että meillä on seurakuntayhteys ja yksi tai kaksi uskovaa ystävää, joiden kanssa me voimme näistä asioista jutella. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että kun Jumala on työnsä aloittanut, niin hän hoitaa sen kyllä loppuun saakka. Uskotaan ystävät kaikki syntimme anteeksi. Aamen.

tiistai 9. helmikuuta 2021

Jeesus auttaa

Elelemme nyt kaikki omissa oloissamme ja monet tutut menemiset ja tekemiset on tauolla.  Mistä nyt löytää sisältöä päiviin? Erilaiset kotiaskareet ovat saaneet uuden merkityksen. Voisiko tässä olla uuden alku vai onko kyseessä kaiken loppu? 

Ihminen on aina etsinyt merkitystä elämäänsä. Merkitystä voi olla pienillä asioilla, tekemisillä ja juuri näinä aikoina se korostuu. Nyt voi ehkä keskittyä johonkin sellaiseen, mihin ei ollut ennen aikaa. Voi myös huomata, kuinka juuri arjen tavallisilla asioilla on suuri merkitys. Ehkä olen nyt iloinen, kun onnistun ruuanlaitossa tai kukkien hoidossa.

Surullista on, kun läheisten näkeminen on vaikeaa ja joutuu pelkäämään itsensä ja läheisten puolesta. Surullista on myös se, että monilla on talousvaikeuksia ja pelkoa työn loppumisesta, mikä saa aikaan epävarmuutta tulevasta.

Jeesus on luvannut kulkea rinnallamme kaikissa elämämme vaiheissa. Hän voi auttaa ja lohduttaa. Johanneksen evankeliumin yhdeksäs luku kertoo, miten Jeesus parantaa sokeana syntyneen miehen. Fariseukset sanoivat Jeesusta syntiseksi ja syyttivät sapattikäskyn rikkomisesta, koska päivä, jona Jeesus teki tämän ihmeen, oli sapatti. Mies, joka oli kokenut ihmeen ja parantunut sanoi, että en tiedä onko hän syntinen mutta minä, joka olin sokea, nyt näen! Jeesus sanoi myös myöhemmin, että sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita. Tämä Jeesuksen vertaus kolahti fariseuksiin, jotka kysyivät, että ei kai Jeesus tarkoita, että hekin ovat sokeita. Tähän Jeesus vastasi, että te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä. 

Jeesus auttoi ihmisiä silloin ja auttaa tänäänkin. Siihen voit uskoa. Hänellä on valta ja voima. Vaikeassakin tilanteessa on toivoa. Tässäkin esimerkissä Jeesuksen rakkaudesta sokeaa kohtaan voi huomata Jeesuksen rohkeuden ja voiman ja viisauden, jotka Hän lähettäjältään, Jumalalta, Isältään, on saanut. Jeesus jakoi ihmisiä silloin ja niin myös näinä päivinä. Toiset näkivät Hänen Jumaluutensa ja toiset eivät nähneet ja jostain syystä eivät halunneet uskoa. Jeesus on maailman valo, joka auttaa näkemään. Vaikeissakin tilanteissa voi löytää uuden mahdollisuuden ja nähdä kaiken aivan uudessa valossa. Jeesus auttaa, pyydä vain.  

perjantai 5. helmikuuta 2021

Armoa ilman rahaa

 


Rakkaat ystävät, luin sellaisen vitsin, jossa kysyttiin, miksi blondi istuu pistorasian vieressä? Vastaus oli se, että hän odottaa sähköpostia. Tämä tietenkin naurattaa ja vitsiksi se on tarkoitettukin. Mutta kuitenkin myös uskonelämässä voi olla tilanteita, joita emme ymmärrä oikein ja käyttäydymme sen vuoksi väärin. Yksi sellainen asia, mitä olen netistä seurannut, on tämän ajan villitys eli menestysteologia, ja miten tuollaiset saarnaajat opettavat, että kun uhraat heille varojasi, niin Jumala siunaa sen moninkertaisesti sinulle talaisin. Haluaisin muistuttaa, että se ei todellakaan ole niin. Kannattaa pitää järki päässä eikä lahjoittaa tuollaisille menestysteologeille. Jumalan Poika ei omasta armostaan käy minkäänlaista kauppaa, vaan armo kuuluu ihan jokaiselle. Rahattominakin saamme uskoa meidän synnit anteeksi.

Matteuksen evankeliumin 21. luvussa sanotaan, että kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte (jae 22). Tämä on monesti otettu asiayhteydestään pois ja siksi tulkittu väärin. Jeesus sanoo tämän sen jälkeen, kun hän on kaatanut rahanvaihtajien ja uhrieläinten myyjien pöydät ja kironnut viikunapuun. Tuo Jeesuksen teko on merkki siitä, että vanha liitto on nyt päättynyt. Ajattelen, että Jeesus haluaa osoittaa, että hän on tullut sovittamaan kaikki ihmisten synnit eikä muuta uhria enää tarvita ja sen vuoksi mitä tahansa syntiä me pyydämme anteeksi, niin sen me saamme anteeksi, kunhan uskomme Jeesuksen sovittaneen syntimme.

Tänä aamuna takkaa sytyttäessäni laitoin yhden puun väärään paikkaan takan etuosaan eikä siellä päässyt ilma kiertämään. Sen seurauksena kaikki puut alkoivat vain tummua eivätkä syttyneet kunnolla. Ajattelen, että tuo kuvaa hyvin sitä, miten myös meidän seurakuntaelämässämme tai uskonelämässämme, jos me asetamme jonkun ehdon Pyhän Hengen toiminnan eteen, niin silloin uskonelämä muuttuu tummaksi ja siitä puuttuu ilo. Sekin puu, joka tukki takan ilma-aukon, oli hyvä puu oikeassa paikassa, mutta siinä ilma-aukon edessä se esti muidenkin puiden palamisen. Meidän tulee siis ymmärtää se, että asiayhteyksillä on merkitystä. Kun Raamatunkohta pidetään siinä oikeassa paikassa, missä se on, niin silloin se myös ymmärretään oikein. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.