Ilo Jeesuksen tuntemisesta

 

Kouluvuosi alkaa olla lopuillaan ja mieleeni tuli pieni poika, joka lukemaan opittuaan oli sitä mieltä, että nyt ei sitten enää tarvitse lukea, kun osaa jo. Lukutaidon parantuessa tämä poika onneksi pääsi sisälle kirjojen maailmaan ja hänestä tuli innokas lukija. Hän on muutenkin utelias ja havainnoi maailmaa innokkaasti. Tiedonhalu ja oppimisen ilo tekevät koulunkäynnistä mukavaa.

Tänä aamuna aloin miettiä, miten me kristityt joskus suhtaudumme Jeesukseen samalla tavalla kuin tuo poika aluksi lukemiseen. Kun olemme kerran saaneet uskon lahjan, niin ajattelemme, että se riittää. Jeesuksen tunteminen kuitenkin vasta alkaa siitä, kun Pyhä Henki saa herättää meissä uskon Jeesukseen syntien sovittajana.  Jos ihminen ei käytä lukutaitoaan, ei sillä taidolla ole hänelle mitään merkitystä. Samalla tavalla, jos usko ei ole osa elämää, niin se menettää merkityksensä.

Meille on annettu Raamattu, josta saamme oppia tuntemaan Jumalaa. Kun tutkimme Sanaa, niin tiedonhalu lisääntyy. Omalla älykkyydellämme emme kuitenkaan Jumalan sanaa ymmärrä, mutta tutkiessamme sitä rukoillen, me kyllä saamme ymmärrystä. Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26) Pyhä Henki opettaa meitäkin tuntemaan Jeesusta.

Jumalan Sana paljastaa myös millaisia me olemme. On raskasta huomata, miten synti asuu meissä ja inhimillinen ihminen meissä haluaisi kieltää sen. Ei ole helppoa tajuta, ettei pysty olemaan hyvä ihminen. Juuri tällaisia ihmisiä varten Jeesus on kuitenkin tullut. Jeesus on sovittanut syntimme ja me saamme uskoa kaiken anteeksi. Kun me tästä anteeksiantamuksesta käsin opettelemme tuntemaan Jeesusta, rakkautemme häneen lisääntyy. Jeesuksen toive on, että Hänen rakkautensa meitä kohtaan näkyy myös siinä, että me rakastamme toisiamme. Opetellaan siis koko elämämme ajan tuntemaan Jeesusta paremmin ja annetaan hänen vaikuttaa elämässämme. Herran Jeesuksen Kristuksen tunteminen on arvokkaampaa kuin mikään muu. Iloitaan tänäänkin Jeesuksesta.

Lahjat ovat monet, Henki on yksi

 

Jumalan armoa ja rauhaa kaikille blogin lukijoille ja teille rakkaat kristityt ystävät. Minulle nousi mieleeni se, kun kuulin, että eräässä kristillisessä joukossa oli noussut esille kielillä puhumisen lahja. Siellä oli opetettu, että sellaiset kristityt ystävät pitäisi hylätä, joilla ei ole tätä lahjaa, koska he eivät tämän ryhmän oppien mukaan ole oikeita kristittyjä.

1. Korintolaiskirjeen 12. luvussa käsitellään sitä, miten Kristuksen seurakunnassa on erilaisia lahjoja. Teidän kannattaa kotona lukea koko luku, vaikka minä otan tähän vain osan. Jakeissa 8–11 sanotaan: ”Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.”

Pari jaetta myöhemmin jatkuu: ”Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: ”Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen”, se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: ”Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen” se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi.” (jakeet 14-20)

Meidän tulee ymmärtää se, että Jeesus on omaan seurakuntaansa, joka on Pyhän Hengen saaneiden ihmisten joukko, antanut erilaisia lahjoja. Me emme saa mitään näistä lahjoista nostaa toista ylemmäs tai laskea toista alemmas. Kaikkia näitä tarvitaan seurakunnassa. Sinä ystävä, joka ajattelet, että sinulla ei ole mitään lahjaa, niin eikös sekin ole lahja, että Jeesus on sinut herättänyt ja olet alkanut tuntea, että sinä tarvitset elämääsi Jeesusta. Minä koen, että se on ensimmäinen suuri lahja, jonka minä olen saanut Pyhältä Hengeltä. Pyhä Henki on alkanut muistuttaa minua synnistä ja siitä tarpeesta, että minä tarvitsen Jeesuksen. Sitä myöten sitten vuosien saatossa Jumala on antanut minulle sellaisen lahjan, että hän on avannut minulle hänen suuruuttaan ja sitä, kuinka minä tarvitse armoa joka päivä. Minä en omilla ansioillani menesty enkä tule taivaskansalaiseksi. Mutta sillä että Jeesus on minut pelastanut, minä tulen autuaaksi. Ajattelen niin, että nämä kaikki kielillä puhumiset ja muut lahjat, niin ne ovat sitten ekstraa. Tärkein lahja on se, että me turvaudumme Jeesuksen armoon.

Myös se on lahja, että Jumala on antanut meille lääkäreitä ja seurakuntaan kahvin keittäjiä ja kokkeja ja hyvin monenlaisia lahjoja. Nuo Pyhän Hengen lahjat, jotka tuossa Korinttilaiskirjeessä on mainittu, eivät saa olla erottamassa meitä toisistamme, vaan yhdistämässä. Apostoleillekin oli annettu erityyppisiä lahjoja ja niin se on vielä tänä päivänäkin, että meillä kaikilla kristityillä on erilaisia lahjoja, mutta näiden lahjojen perusteella me emme saa tuomita toisiamme. Haluankin sinua kristitty ystävä rohkaista siihen, että se on jo lahja, että Jumala on sinut herättänyt ja antanut sinulle uskon lahjan, sen, että turvaudut tänä päivänäkin Jeesuksen armoon. Sinä saat uskoa, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden ja me saadaan olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Armoa ilman muttaa

 

Osa meistä ihmisistä on sellaisia, jotka reagoivat hyviinkin asioihin mutta- sanalla. Tällaisen ihmisen lähellä on raskasta elää. Kun kaikkiin ehdotuksiin ja ajatuksiin tulee vastauksena ’Mutta kun …’, vähitellen ei hänen kanssaan halua enää keskustella.

Usein on niin, että nämä mutku -ihmiset tuovat tuon saman epäilyksen ja vaatimuksen myös evankeliumiin. Yksin armosta, yksin Jeesuksen sovintotyön tähden saadun pelastuksen riemuun hän tuo varoittavan sormen ja lain vaatimukset. Jos haluaa, Raamatusta kyllä saa yhdistelemällä vesitettyä kaiken ilon ja armon. Otan yhden esimerkin.

”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:1–2) Voiko tämän ihanampaa asiaa olla! Kun iloitset sydämestäsi pelastuksesta, joka ei ole kiinni sinun omista teoistasi eikä onnistumisistasi, mutku -ihminen pudottaa sinut heti maan rakoon: Mutta ”Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.” (Room. 6: 15–16)

Nämä molemmat asiat ovat totta. Mutku -ihminen lukee ne siten, että meidän täytyy itse selättää synti ja pystyä elämään synnittöminä, että olemme kuuliaisia Jumalalle. Raamattu kuitenkin todistaa, ettei yksikään ihminen pysty elämään synnittömänä. Jos pystyisi, ei Jeesusta tarvittaisi mihinkään. Koska synnin palkka on kuolema, ja jos ihminen pystyy elämään ilman syntiä, ei hän kuole. Me olemme kuitenkin ihan jokainen syntisiä ja ainut mahdollisuutemme on turvautua Jeesuksen armoon.

Evankeliumi on ilosanoma. Pidetään se siis sellaisena. Iloitaan Jeesuksen sovintotyöstä ja katsotaan häneen, ei itseemme. Jos joku ihminen tuo tämän ilosanoman perään mutta-sanan, niin ei kuunnella häntä. Voimme sanoa hänelle, että Jeesus on sovittanut minun syntini eikä siihen ole mitään lisättävää. Iloa Jeesuksessa sinulle, rakas uskonystävä!

Jeesuksen siunaavien käsien alla

 

Vietämme Jeesuksen taivaaseen astumisen juhlaa. Olemme varmaan kaikki nähneet kuvan, jossa Jeesus nousee pilvellä taivaaseen opetuslasten silmien edessä. Sen jälkeen kaksi enkeliä sanoo opetuslapsille, että Jeesus tulee kerran takaisin samalla tavalla. Aloin tutkia Raamatusta, mitä tuosta hetkestä kerrotaan ja silloin huomasin yhden asian, johon en ole aikaisemmin erityisesti kiinnittänyt huomiota. Luukkaan evankeliumin viimeisessä luvussa sanotaan: ”Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.” (Luuk. 24:50-51)

Taivaaseen noustessaan Jeesus koko ajan siunasi opetuslapsia ja samalla tavalla hän tulee takaisin. Minusta tuntuu, ettei tuo Jeesuksen siunaus lakkaa näiden kahden tapahtuman välillä missään vaiheessa. Jeesus siunaa omiaan jatkuvasti. Jeesus on tälläkin hetkellä Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme. (Room. 8:34) Ajattele, millaisessa turvassa me saamme olla!

Jeesus antoi opetuslapsilleen, ja siis samalla myös meille, tehtävän. ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18-20) Tuota tehtävää me saamme hoitaa siunauksen alla. Jeesuksen kädet ovat kohotettuna siunaukseen, kun me kerromme hänestä toisille. Samalla myös ne, joille me Jeesuksesta kerromme tulevat siunatuiksi.

Toisinaan meistä saattaa tuntua, ettei meistä ole kertomaan Jeesuksen pelastustyöstä kenellekään, ettemme osaa ja pelkäämme, että sanomme jotain väärin. Tällainen ajattelu on itsensä korottamista, koska se sisältää ajatuksen, että me saisimme jonkun uskomaan Jeesukseen syntien sovittajana. Näin ei kuitenkaan ole. Meille on annettu tehtävä kertoa, mutta Pyhä Henki herättää uskon.

Eletään siis rohkeasti Jeesuksen opetuslapsina. Luotetaan siihen, että Jeesus on kanssamme joka hetki ja siunaa työmme. Meidän ei tarvitse pelätä, vaan saamme elää koko ajan Jeesuksen siunaavien käsien alla.

Ryöstetty mies ja Jeesus

 

Rauhaa kaikille blogin lukijoille. Viime päivinä olemme saaneet nauttia oikein ihanista ja aurinkoisista päivistä. Tänä vuonna tämä kevään ja kesän tulo on ollut samanlaista kuin meidän kristittyjen vaelluskin, että välillä näyttää hyvältä ja välillä taas tulee lunta tupaan. Sanonta ’kevät keikkuen tulevi’ on sanasta sanaan totta.

Tänään minua puhutti sellainen asia, kun vanhat kristityt aikoinaan puhuivat, että bokstaavi kuolettaa, mutta sana tekee eläväksi. Kun me tuota asiaa mietimme, niin bokstaavi on lain kirjain. Eli kirjain kuolettaa, mutta sana tekee eläväksi. Laki ei voi meitä armahtaa. Sana on Jeesus Kristus ja niin Jeesus tulee siinä sanassa ja se on se armo, joka voi meidät pelastaa.

Luukkaan evankeliumissa on kertomus laupiaasta samarialaisesta. Siinä pappi ja leeviläinen menivät ryöstetyn ja hakatun miehen ohi, jolta oli vaatteetkin viety päältä. He eivät tienneet, oliko mies vielä hengissä ja oliko hän juutalainen. Jos hän olisi ollut kuollut ja pappi olisi koskenut tai mennyt lähelle, pappi olisi joutunut tekemään monimutkaisen ja kalliin puhdistusriitin. Tämä kuvaa sitä, että laki ei voinut miestä armahtaa. Sitten siihen tulee samarialainen ja ottaa tämän ryöstetyn ihmisen hoitaaksensa. Ensin hän sitoo haavat ja sitten vuodattaa niihin öljyä ja viiniä. Silloin kun synti on saanut meidät oikein rikki, niin ensin täytyy sitoa. Kolaripaikallakin, jos tulee paljon verta, niin ensin sidotaan ja vasta jälkeenpäin aletaan putsailemaan haavoja. Tässäkin tapauksessa ensin sidottiin ja sitten vuodatettiin öljyä ja viiniä. Se on juuri sitä armon evankeliumia.

Sitten tuo samarialainen vie loukkaantuneen miehen majataloon, johon hän jättää miehen hoitoon. Samarialaisten ja juutalaisten välit olivat todella huonot. Kun samarialainen mies vei loukkaantuneen juutalaiseen majataloon, niin hänet katsottiin osalliseksi tämän ryöstämiseen. Se oli sen ajan mukaista. Historioitsijat ovat sanoneet, että tämä samarialainen tiesi jo tässä vaiheessa, että kun hän tulee sieltä majatalosta ulos, niin hänet kivitetään hengiltä. Lähtiessään hän antaa majatalon isännälle kaksi denaaria ja sanoo, että jos hoito enemmän maksaa, niin hän palatessaan maksaa kaiken. Se on kuvaus seurakunnasta, kuinka meille on jätetty kaste ja ehtoollinen ja Jumalan sana, joka hoitaa meitä. Me saamme tänäänkin ystävät olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Pyhä Henki elämässämme

 

”Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” (2. Kor. 13:13) Näillä sanoilla Paavali siunasi korinttilaiset ja samoilla sanoilla meidät usein siunataan takaisin arkielämään seurakunnan tilaisuuden päätteeksi. Jäin miettimään, mitä tuo Pyhän Hengen osallisuus pitää sisällään. Osallisuus on ainakin minulle sellainen sana, jonka merkitystä on vaikea hahmottaa. Siksi aloin tutkia netistä erikielisiä käännöksiä ja sitä, miten alkukielen sanaa on eri yhteyksissä käännetty. Tässä siis muutamia havaintojani.

Ensimmäisenä tuli vastaan sana kommunikaatio. Jo tämä aukaisi minulle valtavasti Pyhän Hengen osallisuuden merkitystä. Pyhä Henki haluaa kommunikoida, keskustella kanssamme. Kommunikaatio on kahdensuuntaista. Jos se tapahtuu vain yhteen suuntaan, on se tiedonvälitystä. Sanan merkitys sisältää myös läsnäolon, yhteyden, seurustelun ja keskenään jakamisen.

Pyhä Henki haluaa olla kanssamme yhteydessä niin, että se on todellista läsnäoloa ja seurustelua. Ajatelkaa, miten valtava asia: Kaikkivaltias Jumala haluaa olla ja seurustella kanssamme. Hän haluaa osallistua elämämme kaikkiin asioihin, ei vain silloin kun osallistumme seurakunnan tilaisuuteen, rukoilemme tai luemme Raamattua, vaan ihan joka hetki. Hän on kiinnostunut elämämme kaikista asioista ja haluaa osallistua niihin. Joka hetki saamme puhua asiamme hänelle, pyytää neuvoa ja apua.

Osallisuus tarkoittaa myös läheisyyttä ja ystävyyttä. Tätäkin kannattaa ajatella ensin maallisten ihmissuhteiden kautta. Emme voi olla toisen ihmisen kanssa läheisiä ystäviä, jos meillä ei ole toistemme kanssa mitään kanssakäymistä. Läheisen ystävän kanssa voimme olla rentoja eikä meidän tarvitse pelätä mitään. Hänen kanssaan voimme keskustella kipeistäkin asioista. Tätä Pyhä Henki haluaa meille olla. Maallinen ystävä voi pettää ja ystävyys loppua. Pyhä Henki on kuitenkin luotettava eikä ikinä hylkää. Hänen kanssaan voimme olla turvassa ja luottaa siihen, että hän on läsnä koko elämämme ajan ja johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Eletään siis Pyhän Hengen osallisuudessa ja iloitaan Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen armosta. Se on Jumalan suurta lahjaa meille.