Kärsimys - miksi?

 

Kärsimys on asia, jonka jokainen ihminen kohtaa tavalla tai toisella. Osalle ihmisistä henkilökohtainen kärsimys, esimerkiksi kova kipu, on jatkuva seuralainen. Jotkut joutuvat seuraamaan läheisen ihmisen kärsimystä voimattomana. Maailman kärsimys esimerkiksi sotien, maanjärsitysten, kuivuuden ja rankkasateiden muodossa tulee kaikkien ihmisten tietoon uutisten välityksellä. Kärsimyksen edessä nousee kysymys: Miksi Jumala sallii kärsimyksen?

Alun perin Jumala loi kaiken hyväksi. Kun ihminen nousi Jumalan tahtoa vastaan, oli paha jo olemassa eli enkelien lankeemus oli tapahtunut ennen ihmisen lankeamista. Syntiinlankeemuksessa ihminen liittyi tuohon Jumalaa vastustavien joukkoon. Kärsimys on seurausta ihmiskunnan Jumalan vastaisesta toiminnasta. Suuri osa kärsimyksestä häviäisi maailmasta, jos ihminen noudattaisi Jumalan tahtoa. Sodat, köyhyys ja kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus on seurausta ihmisen ahneudesta ja vallanhalusta.

Ihmiskunta elää kapinassa Jumalaa vastaan. Jumala kuitenkin rakastaa jokaista ihmistä niin paljon, että haluaa pelastaa hänet. Sen vuoksi Jumala syntyi ihmiseksi sovittamaan kaiken synnin. Jeesus kärsi ristillä jokaisen ihmisen puolesta ja ristinkuolemallaan poisti synnin tuoman kuolemantuomion kertakaikkisesti. Se ei kuitenkaan poistanut syntiä tästä maailmasta, vaan me joudumme elämään tämän maanpäällisen elämän maailmassa, jossa on kärsimystä ja pahuutta. Tässä langenneessa maailmassa yksikään ihminen ei ole turvassa sairauksilta ja onnettomuuksilta. Meille Jeesuksen pelastamille tämä maanpäällisen elämän aika on yhtä aikaa kärsimystä ja Jumalan läsnäoloa. Vasta iankaikkisuudessa me saamme synnittömän elämän.

Syntien anteeksisaaminen on ihmisen tärkein asia. Sairaus ja kaikki muu kärsimys, joka meitä kohtaa, ovat toissijaisia pelastuksen rinnalla. Silti kärsimyksen kestäminen ei ole helppoa. Joskus saattaa tuntua, ettei selviä enää. Jumala ei kuitenkaan ole välinpitämätön kärsimyksellemme. Hän haluaa olla läsnä elämässämme joka hetki. Armossaan Jumala antaa meille voimaa kestää sen, mitä elämä tuo tullessaan.

En missään tapauksessa halua vähätellä sinun kärsimystäsi. Ymmärrän, että joidenkin ihmisten taakka on aivan kohtuuton. Silti haluan lohduttaa sinua. Jeesus on jo kantanut kaiken pahan ristille ja hän vie sinut tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään. Meitä odottaa ihana tulevaisuus: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21:3-4) Aamen.

Sana ja kokonaisuus

 

Armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat ja kaikki uskon ystävät. Haluan tänään aloittaa tällaisella kevennyksellä. Joukko vanhempia naisihmisiä päätti lähteä seuramatkalle. He tilasivat linja-auton ja matka seuroihin alkoi. Koko matkan nämä mummot toivat linja-autonkuljettajalle rusinoita. Kun he sitten pääsivät perille, kuljettaja kysyi, miksi te näin paljon syötte näitä rusinoita ja tuotte hänellekin. Eräs mummo sanoi, että nämä ovat suklaarusinoita, mutta koska me emme pidä rusinoista, niin me imeskelemme suklaan pois ja tuomme sitten rusinat sinulle.

Tässä kevennyksessä on myös toinen puoli totta, jos miettii, onko meillä itsellä kirkossa, seuratilanteissa tai yleensä elämässä sellaista ajatusta, että me otamme Jumalan sanasta vain sokerit ja lopun saa toiset pitää. Kuinka helposti me ihmiset näemme, että tuossa ihmisessä on sitä ja sitä vikaa, mutta onneksi se ei kuulu minulle, eikä huomata omaa vikaa, anteeksiantamattomuutta ja rakastamattomuutta.

Ihan erityisesti näinä aikoina, kun maailmantilannekin on huono, meidän tulisi jokaisen valvoa omaa tilaamme ja sitä, että juuri minun syntini on anteeksi annetut. Pyhä Henki kyllä meitä muistuttaa ja Perkele syyttää. Mutta Perkele on vain syyttäjä, se ei ole tuomari. Perkeleellä ei ole meihin valtaa, vaan Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja meidät nähdään viimeisellä tuomiolla valkoisissa puhtaissa vaatteissa.

Sen tähden ystävät ollaan tänäänkin hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimen ja veren tähden. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Pyhä Isä

 

Rukoilen joka päivä Isä meidän -rukouksen aamuin illoin niin kuin varmaan suuri osa tätä lukevista. Tänään sen alku puhutteli minua aivan erityisellä tavalla. ”Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Tässä rukouksen alussa tulee esille Jumalasta kaksi hyvin tärkeää asiaa. Jumala on meille Isä ja toisaalta hän on myös pyhä. Pyhyys on Jumalan olemus. Ilmestyskirjassa kerrotaan, että Jumalan luona olevat olennot laulavat taukoamatta: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.” (Ilm. 4:8) Tämä sama tulee esille myös Vanhan Testamentin puolella, kun kuvataan Jumalaa.

Jumalan pyhyyteen liittyy hänen kaikkivaltiutensa. Hän on kaiken yläpuolella. Hän on luonut kaiken ja pitää yllä kaikkea elämää. Jumalan pyhyys on jotain käsittämättömän suurta ja voimakasta. Hän on ikiaikojen Jumala, joka on ollut aina ja tulee aina olemaan. Kun rukoilemme ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”, meidän tulisi antaa Jumalalle kaikki kunnia koko elämästämme.

Kuitenkin meitä kehotetaan rukoilemaan pyhää, kaikkivaltiasta Jumalaa Isänä ja puhuttelemaan sinä-muodossa. Jumala haluaa tulla lähellemme, huolehtia ja rakastaa. Me saamme kutsua Jumalaa Isäksi ihan samalla tavalla kuin Jeesuskin teki. Eikä pelkästään kutsua, vaan luottaa siihen, että todella olemme Jumalan lapsia, kun Jeesus on saanut meidät pelastaa. Roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!” (8:14–15)

Kun olemme saaneet vastaanottaa syntien sovituksen Jeesuksen veren kautta, olemme saaneet itsellemme Pyhän Hengen. Siinä samassa yhteydessä meistä on tullut Jumalan lapsia. Meidän ei enää tarvitse pelätä Jumalan pyhyyttä rangaistuksen pelossa. Meille ”Herran pelko on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.” (Snl. 14:27) Me saamme alkaa kasvaa Jumalan lapsina, pyrkien toimimaan hänen tahtonsa mukaan. ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa.” Aamen.

Sovitus

 

Ihmisten kanssa keskustellessani olen huomannut, että monille on epäselvää aivan keskeiset pelastukseen liittyvät asiat. Moni ajattelee, että kaikki uskonnot ovat saman arvoisia ja vievät perille taivaaseen. Siksi haluan nyt kirjoittaa sovituksesta, jotta me, jotka olemme jo Jeesuksen pelastamia, osaisimme kertoa läheisillemme Jeesuksen merkityksestä.

Syntiinlankeemuksesta alkaen jokainen ihminen on ollut syntinen. Synnin seurauksena ihminen on joutunut eroon Jumalasta. Ihmisen ja Jumalan välillä on ikään kuin kuilu, jota ihminen ei pysty ylittämään. Täällä maailmassa synti ilmenee pahoina ajatuksina, sanoina, tekoina ja laiminlyönteinä. Roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” (3:23) Jumala kuitenkin rakastaa luomaansa ihmistä niin paljon, että hän haluaa ihmiset takaisin yhteyteensä. Jumalan pyhyys kuitenkin vaatii synnin sovittamista ja siksi hän syntyi itse maailmaan sovittamaan synnin. 2. Korinttilaiskirje ilmaisee asian näin: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” (5:19) Jeesus on silta, joka johtaa synnin kuilun yli.

Jokaisella ihmisellä on kaksi mahdollisuutta sovittaa syntinsä. Hän voi joko suostua ottamaan vastaan lahjana Jeesuksen Golgatan ristillä suorittama syntien sovitus tai sitten hänen täytyy sovittaa ne itse, ja se tapahtuu kadotuksessa. Tämä tuntuu monista ihmisistä niin kauhealta, ettei sitä haluta ajatella eikä uskoa. Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole.

Sovitus on lähtöisin kokonaan Jumalan aloitteesta, ja hän on sen myös kokonaan suorittanut. Koska Jumala on täydellinen, myös hänen suorittamansa syntien sovitus on täydellinen. Se tapahtui yhtenä hetkenä, mutta koskee kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina ja kaikkia syntejä. Tuo Jumalan suorittama syntien sovitus Jeesuksessa tulee ihmisen omaksi, kun hän ottaa sen uskolla vastaan. Me emme saa lisätä siihen mitään omia tekojamme.  

Synti on katkaissut yhteyden ihmisen ja Jumalan välillä. Jeesus on ikään kuin sovituspala, joka saa virran taas kulkemaan. Kun olemme suostuneet sovintoon Jumalan kanssa ja ottaneet vastaan Jeesuksen sovitustyön, saamme itsellemme Pyhän Hengen. Pyhä Henki on se virta, joka kulkee Jumalasta ihmiseen. Pyhä Henki opettaa meitä ymmärtämään Jumalan sanaa, joka on Raamatussa. Hän antaa meille ymmärryksen Jumalan tahdosta ja ohjaa elämäämme koko tämän maanpäällisen elämän ajan. Tässä yhteydessä on hyvä elää.

Kristus perheessä

 

Jumalan armon ja rauhan tervehdys rakkaat ystävät ja blogin lukijat. Olen viime aikoina tavannut eräitä ihmisiä ja on tullut puhetta ja ajatuksia siitä, että mies on perheen pää ja mies ikään kuin hallitsisi naista, puolisoaan. Tämä on sillä tavalla ongelmallinen asia, että vielä tänä päivänäkin on naisia, jotka eivät uskalla kotona kertoa omaa mielipidettään, vaan ainoastaan kuuntelevat miestään. Kuitenkin Jumalan mielen mukaista on se, että kotona vallitsisi rauha ja rakkaus ja mies ja vaimo pystyisivät keskustelemaan asioista ja yhdessä sopimaan, mikä on kulloinkin hyvä.

Haluan ottaa 1. korinttilaiskirjeen luvusta 11 jakeen 3: ”Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala.” Meidän tulee ymmärtää, että tässä pää-sanan sijalla voisi olla alku. Aivan niin kuin narun pää. Me ymmärrämme, että se naru alkaa siitä päästä. Tuohon aikaan pää-sanalla ei ole ollut päällikkötyylistä merkitystä, vaan sillä tarkoitettiin alkua.

Kun me ajattelemme, että jokaisen miehen pää on Kristus, niin mies on saanut alkunsa Kristuksesta. Jeesus on meidät luonut. Naisen pää on mies eli nainen on luotu miehen kylkiluusta. Kristuksen pää on Jumala. Poika on syntynyt Isästä ja on yksi ja sama Jumala.

Tätä kirjoitusta miettiessäni ajattelin, kuinka meidän tulee ymmärtää näitä laajempia ajatuskulkuja. Myöhemmin tuossa kirjeessä kyllä puhutaan siitä, että miehen tulee rukoilla ja olla sanankuulossa ilman päähinettä ja naisella taas tulisi olla pää peitettynä. Näillä ei kuitenkaan ole autuuden kanssa mitään tekemistä. Paavalikin jättää ne vapaasti mietittäväksi, mutta siihen aikaan naisilla on ollut pää peitettynä sanan kuulossa.

Halusin tämän ottaa esille sen vuoksi, että me emme saa miehinä olla millään tavalla alistamassa puolisoamme eikä ymmärtää väärin omaa asemaamme, vaan meidän tulee rakastaa puolisoamme niin kuin läheisiämme ja kanssaihmisiämme. Ystävät, me olemme näissäkin asioissa vajaita ja puutteellisia, mutta me saamme siitä huolimatta tänäänkin uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Taivaassa nähdään

 

Kuulin radiosta nuorten hengellisen laulun ”Nähään taivaassa”, joka kuvaa hyvin kristityn taivastoivoa. Laulu on tyyliltään räppiä eikä siksi erityisesti minun musiikkimakuani, mutta sanat koskettavat. Laulun kertosäe menee tällä tavalla: ”Ei meil oo hätää. Kuitenki taivaassa nähään. Ei tarvii pelkää. Tiedän oon turvassa tänään. Vaikken sua nää, niin mä tiedän oot suojassa. Ei mikään pysty meitä pitämään erossa. Nähään taivaassa. Nähään taivaassa.”

Elämme hyvin levottomia aikoja. Varsinkin nuoret ovat ahdistuneita, koska elämä on niin epävarmaa. Monet ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta, terrorismista, sodista, toimeentulosta ja monista oman elämän asioista. Nämä huolenaiheet ovat todellisia ja oikeutettuja. Jos toivo hiipuu, niin silloin myös elämänhalu häviää. Meidän kaikkien tulee koettaa elää niin, että olisimme lievittämässä kaikkea tätä ahdistusta.

Usko Jeesukseen syntien sovittajana ja taivastoivo on vähentynyt nuortemme keskuudessa radikaalisti eikä suurin osa nuorista enää usko Jumalaan. Tämän seurauksena myös ahdistus lisääntyy. Kun ei ole rakastavaa taivaan Isää, joka huolehtii ja johdattaa, niin ei ole ketään ihmistä suurempaa, joka hallitsee tilanteen.

Tuossa alussa mainitsemassani laulussa puhutaan sekä ystävän että mummin kuolemasta. Siinä on myös meille kaikille hyvin tärkeä kohta: ”Nyt sen tajuu, mikä elämässä on arvokkainta. Aika, kenen kanssa sä vietät täällä sekä taivaas. Moni läheinen sulle varmasti on tärkee. Saatat miettii, onks rukoilus ees mitään järkee. Mut lupaan sulle, et Jumala kyllä näkee ja taivaas huomaat, et sun ystäväkin pääsi tänne.”

Tärkeintä, mitä voimme läheistemme hyväksi tehdä, on rukoilla ja viettää aikaa heidän kanssaan. Maamme nuoret tarvitsevat aikuisen läheisyyttä ilman vaatimuksia tai tuomitsemista. On tärkeää, että emme tuputa omaa uskonmalliamme vaan olemme luonnollisesti Jeesukseen uskovia. Nuoret ovat hyviä keskustelemaan ja voimme kertoa heille omasta uskostamme levollisesti ja iloisesti.

Nyt on pyhäinpäivän aika ja tämä on luonnollinen tilanne kertoa toisille taivaasta ja Jeesuksesta, joka on tie taivaaseen ja Jumalan yhteyteen. Ollaan siis rohkeasti kristittyjä ja annetaan taivastoivon näkyä.