lauantai 26. helmikuuta 2022

Jumalan rauha on ymmärrystämme suurempi

 


Meillä on alkamassa paastonaika, joka loppuu suureen riemujuhlaan, pääsiäiseen. Maan päällä eläessään Jeesus tiesi tarkkaan, mitä hänelle tapahtuisi ja hän kertoi sen myös opetuslapsilleen. Hän kertoi opetuslapsille jopa sen, että hänet ristiinnaulittaisiin ja kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Opetuslapset eivät kuitenkaan ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään, vaan asia pysyi heiltä salassa. (Luuk. 18:34)

Olen monia kertoja miettinyt sitä, miten opetuslapset ymmärsivät niin vähän, vaikka Jeesus sanoi asiat heille suoraan. Tällä hetkellä ajattelen, että Jeesus puhui nuo asiat etukäteen sen vuoksi, että opetuslapset kaiken jo tapahduttua muistaisivat, että Jeesus tiesi kaiken. Mikään ei tullut Jeesukselle yllätyksenä. Jos opetuslapset olisivat ymmärtäneet Jeesuksen sanat, he olisivat joutuneet ehkä paniikkiin tai yrittäneet estää sitä tapahtumasta. Siksi Jumala esti heitä ymmärtämästä mitään ennen kuin kaikki tapahtui.

On hyvä, ettemme tiedä elämämme tapahtumista kovin paljoa etukäteen. Ikävät tapahtumat lannistaisivat, mutta toisaalta myös iloiset tapahtumat saattaisivat vaikuttaa negatiivisesti, koska helposti nykyhetki jäisi elämättä, koska vain odottaisi sitä tulossa olevaa huippuhetkeä. Me saamme odottaa tulossa olevia ihania asioita, esimerkiksi lapsen syntymää, ilolla ja toisaalta lähestymässä oleva raskas asia, esim. läheisen odotettavissa oleva kuolema, tuo surua. Nämä ovat kuitenkin erilaisia asioita kuin se, että tietäisimme tulevaisuutemme tarkasti.

Jeesus syntyi ihmiseksi maailmaan vain yhtä tarkoitusta varten; sovittamaan ihmisen synnin. Hän tiesi koko ajan tehtävänsä ja sen, millaista tuskaa joutuisi kokemaan. Jeesus joutui Jumalan hylkäämäksi sen vuoksi, ettei yhdenkään ihmisen tarvitsisi sitä kokea. Jumala ylläpitää tätä maailmaa ja kaikki hyvä, mitä täällä on, tulee Häneltä. Jos joutuu Jumalan hylkäämäksi, kaikki hyvä katoaa. Me emme pysty edes kuvittelemaan, mitä se on. Vaikka täällä maailmassa tapahtuu koko ajan paljon pahaa, niin silti Jumalan hyvyys on myös koko ajan läsnä. Vasta kadotuksessa ei ole enää Jumalan hyvyyttä.

Tälläkin hetkellä ihminen tekee kauheita asioita, joista saamme uutisista tarkkaa tietoa. Raamatussa meitä kuitenkin kehotetaan jatkamaan evankeliumin julistamista, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Ollaan siis ystävät tänäänkin turvallisella mielellä ja uskotaan, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme. Kerrotaan Jeesuksesta läheisillemme ja rukoillaan heidän ja koko maailman puolesta. Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen varjelkoon meidän sydämemme ja ajatuksemme niin, että pysymme Jeesuksessa Kristuksessa. Aamen

 

torstai 24. helmikuuta 2022

Rukoillaan rauhaa

 


Armon ja rauhan tervehdyksellä tervehdin kaikkia rakkaita blogin lukijoita. Me olemme tänä aamuna heränneet siihen synkeään uutiseen, että Venäjä on aloittanut hyökkäyksen Euroopan mantereella Ukrainaa vastaan. Tähän liittyen haluan muutamia asioita tuoda esille. Ensimmäinen asia, joka koskee meitä Suomen kansalaisia on, että tämä sota ei vielä koske suoraan meitä, mutta välillisesti sillä on kyllä vaikutuksia. Toinen tärkeä asia on muistaa, että aina kun on sotatilanne ja vihollinen hyökkää, on se sitten meidän kristittyjen sielunelämässä tai luonnollisessa sodassa, niin ensimmäisenä katoaa totuus. Aivan niin kuin sielunvihollinen vääristää Raamatun, niin se myös sotatilanteessa vääristää informaation.  Sen vuoksi on äärettömän tärkeää, että me pidämme tällä hetkellä luotettavana Suomen valtionjohdon taholta tulevaa virallista tiedotusta. Meidän ei kristittyinä pidä lähteä lukemaan netistä kaikkea, mitä siellä julkaistaan, koska siellä on paljon valetietoa.

Kristittyinä me saamme luottaa siihen, että mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta ja kaikki on meidän taivaallisen Isän käsissä. Tässä tilanteessa minulle tuli mieleen se Raamatun kohta, jossa käskettiin ovipielet sivellä karitsan verellä ja niihin taloihin ei sitten tuhoa tullut. Ajattelen, että meidän tulee luottaa siihen, että Jumala pitää meistä huolen. Hän on aikaisemminkin vaikeina aikoina pitänyt meistä huolen.

Kaikkien meidän suomalaisten pitää nyt rukoilla rauhan puolesta. Sota ei ole koskaan hyvä asia. Ehkäpä tämä on myös meitä kristittyjä herättämässä siihen, että meille tulee tärkeiksi ne asiat, jotka oikeasti ovat elämässä tärkeitä. Ajattelen, että ne ovat koti, uskonto ja isänmaa. Niitä ei ehkä osaa arvostaa, kun ne ovat itsestäänselvyyksiä, mutta silloin kun ne ovat uhattuna, meille tulee niihin erityinen suhde.

Me saamme olla kaikesta huolimatta hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Silloin kun meillä on turva Jumalassa, meillä on turva paremmassa. Tämä maallinen elämä voi olla lyhyt tai pitkä, mutta tämä on vain hetki. Sen jälkeen meillä alkaa taivaselämä ja se on iankaikkinen. Sen takia on hyvä, ettemme liikaa turvaudu tähän maanpäälliseen elämään. Haluan toivottaa rauhaa kaikille kristityille. Tehdään oikein rukousrintama ja rukoillaan, että me varjeltuisimme sodalta ja rauha palaisi myös Ukrainaan. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että Jeesus on meidät pessyt. Aamen.

sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Sisältä puhdas

 


Rauhantervehdys rakkaille blogin lukijoille. Minulle tuli tänään sellainen olo, että olisi mukava lähteä luontoon nauttimaan sen rauhasta. Vaimoni ehdotti, että voisimme kaivaa nokipannun varastosta ja mennä keittämään kahvit luontoon. Tuo nokipannu on sanomalehden ja muovipussin sisällä, jotta se ei sotkisi varastossa mitään. Vaikka se pannu on nokinen ja ruma ja monet eräretket nähnyt, niin siinä kuitenkin tulee maailman paras kahvi. On hienoa saada syödä eväitä luonnossa ja juoda hyvää kahvia nokipannusta.

Kuinka tämä sitten liittyy meidän uskonelämäämme. Näin Facebookissa sellaisen kuvan, jossa hengellisessä kokouksessa istuu ihmisiä naamarit päässä ja hienot asusteet yllä. Minulle tämä kuva puhuu siitä, että haluammeko mekin näyttää hengellisissä tilaisuuksissa paremmilta ihmisiltä kuin mitä me todellisuudessa olemme ja olemmeko me siellä jotenkin naamarit päässä. Mietin, puuttuuko meiltä sellainen aito ymmärrys ja suhde siihen, että me olemme syntisiä ja syntisinä me tarvitsemme Jeesuksen vai onko meillä sellainen ajatus, että me saamme hyvänä mennä alttarille ehtoollista nauttimaan. Totuus kuitenkin on, että me olemme kaikki syntisiä ja kaikkine vajavuuksinemme me saamme sinne alttarille mennä ja puutteellisina meidän tulee sinne mennäkin. Vain sellaiselle ihmiselle Jeesus voi antaa synnit anteeksi.

Matteuksen evankeliumin luvussa 23 jakeessa 25 puhutaan siitä, kuinka kuulijoina olevilla fariseuksilla ja lainopettajilla astiat olivat päältä puhtaat, mutta sisältä ne olivat karseassa kunnossa. Ajattelen, että Jeesus tarkoittaa tässä juuri sitä, että kyllä astia on tärkeämpi olla puhdas sisältä eikä sillä, miltä se ulospäin näyttää, ole niin suurta merkitystä. Kaikkine puutteineen uskova nöyrä ihminen näyttää kauniilta, kun Jeesus saa meidät sisältä puhdistaa. Vanhat kristityt opettivat aikoinaan, että kun astia on sisältä puhdistettu, niin kyllä se alkaa pikkuhiljaa päältäkin putsaantumaan. Saman olen huomannut, varsinkin kesäaikaan, jos on useampia kertoja sillä nokipannulla keitetty kahvit, ja aina kun sitä on käynyt luonnon puroissa pesemässä, niin siitä myös se noki alkaa pikkuhiljaa lähteä.

Se, että elämä putsaantuu sisältä päin, on sitä, että Jeesus antaa meille synnit anteeksi ja meillä on kevyt olo. Sellainen keinotekoinen väkisin uskominen, jossa yritetään teoilla ja ansioilla kelvata Jumalalle, on juuri sitä, että tällaisia ihmisiä on mukava katsella ja he ovat hyvinkin hartaan näköisiä, mutta sisältä he ovat kaukana Jumalasta. Ystävät, ajattelen niin, että me kristityt saamme juuri tänä päivänäkin uskoa, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Vesi maapallolla

 


Oppilailla oli ympäristöopissa aiheena veden kiertokulku luonnossa. Aloitin käsittelyn kertomalla heille, että se on se sama vesi, joka täällä maapallolla koko ajan kiertää. Vesi on täällä maapallon ilmakehän sisäpuolella eikä sitä tule mistään lisää. Se vain vaihtaa paikkaa ja muuttaa olomuotoaan. Avasin vesihanan ja sanoin, että tämäkin vesi on ainakin tuhansia vuosia vanhaa. Tässä kohtaa eräs oppilas viittasi ja kysyi: ’Mistä se vesi on sitten alun perin tänne tullut?’ Vastasin, että tästä on kaksi eri käsitystä. Monet uskovat, että Jumala on luonut kaiken, myös veden. Se vesi, joka täällä on, on Jumalan tänne asettamaa. Toiset taas ajattelevat, että vettä on vain jostain alkanut syntyä miljardien vuosien aikana.

Oli ympäristöopin tunti eikä minulla ollut lupaa muuttaa sitä uskonnon tunniksi. Toivon kuitenkin, että oppilaille jäisi tuosta muistijälki, joka voisi vahvistaa heidän uskoaan Jumalaan, joka on luonut kaiken. Kotona kerroin asiasta miehelleni ja puhuimme siitä, miten tämä tapahtuma voisi olla joskus esimerkkinä Jumalan työstä, kun keskustelee nuoren tai miksei vähän vanhemmankin kanssa siitä, onko Jumalaa olemassa.

Minulle tuli mieleeni 2. Korinttilaiskirje, jossa sanotaan: ”Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle.” (jakeet 4-5)

Lapsen kysymys oli vilpitön eikä hänellä ollut ennakkoasenteita Jumalan luomistyötä vastaan. Sen sijaan olen kokenut useastikin nuorten aikuisten kanssa keskustellessani, että heillä on niin suuri vastustus Jumalaa kohtaan, että mikään oma selitykseni ei heidän ajatuksiaan saa muuttumaan. Sen sijaan meillä on etuoikeus rukoilla Pyhältä Hengeltä viisautta vastata niin, että kaikki järjen päätelmät, jotka nousevat vastustamaan Jumalan tuntemista, tulevat kumotuksi ja Pyhä Henki saa johdattaa tuon ihmisen Jeesuksen luo.

Kun Pyhä Henki tekee ihmisessä työtään, hän tajuaa oman syntisyytensä ja mahdottomuutensa kelvata Jumalalle omilla teoillaan. Voimme rukoilla, että jos joku läheisemme on tuossa tilassa, me osaisimme kertoa hänelle Jeesuksesta ja siitä, että Jeesus on sovittanut kaikki hänenkin syntinsä Golgatan ristillä. Me saamme uskoa yksin armosta, ilman omia tekoja, yksin Jeesuksen tähden, kaikki syntimme anteeksi. Tämä on meille jokaiselle ainut tie iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä. Tähän rauhaan saamme tänäänkin tässä levottomassa maailmassa jäädä. Aamen.

perjantai 11. helmikuuta 2022

Viimeinen tuomio

 


Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Olen tänään pohdiskellut viimeistä tuomiota, josta kerrotaan Matteuksen evankeliumin 25. luvussa, jakeesta 31 alkaen. Siinä Jeesus istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Lampaat hän asettaa oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle.

Sitten Jeesus alkaa luetella lampaille pitkän listan hyviä töitä, kuinka häntä on syötetty ja juotettu ja autettu. Kristityt sanovat, etteivät he tiedä koskaan tällaisia tekoja tehneensä. Sanallakaan ei puhuta meidän synneistämme, mitä meissä jokaisessa varmasti on, vaan ainoastaan siitä hyvästä, mitä olemme tehneet. Mutta sitä hyvääkään me emme edes tiedä, että olisimme tehneet. Se johtuu ystävät siitä, että ensinnäkin tämä paikka on valtavaa evankeliumia meille kristityille, mutta myös siitä, että tuomari ja syyttäjä on sama eli Jeesus. Ne, jotka on Jeesuksen verellä pesty eli ovat uskoneet Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle, heissä Jeesus ei näe mitään syntiä eikä tahraa, ainoastaan hyviä asioita. Kristityt eivät kuitenkaan kerskaa näillä teoillaan, koska he eivät tiedä tehneensä niitä.

Sitten mennään vuohien joukkoon eli puhutaan niistä, jotka eivät elämänsä aikana ole ottaneet Jeesuksen sovintotyötä vastaan. Heistäkään Jeesus ei luettele, mitä pahaa he ovat tehneet, vaan mitä kaikkea he ovat jättäneet tekemättä. Ajattelen, että tässä toteutuu se sana, ettei yksikään teoillaan kerskaisi. (Ef. 2:9) Ettei kukaan voi autuutta omilla ansioillaan saavuttaa. Paraskin ja paljon hyvää tehnyt ihminen on kuitenkin jättänyt paljon tekemättä ja niistä Jeesus puhuu. Jeesus näkee näissä ihmisissä vain valtavaa syntiä. Sitten hän sanoo heille: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.” (jae 41)

Tässä viimeisen tuomion kertomuksessa on hyvin selkeästi tuotu esille se, että meillä ihmispoloisilla ei ole mitään mahdollisuutta kelvata Jumalalle omilla teoillamme. Nekin hyvät teot, mitä olemme tehneet, niin niistäkään me emme tiedä, vaan ne ovat siellä Jumalan tiedossa, jos niitä on. Periaate on se, että Jeesus on meidän pahat teot pyyhkinyt pois eikä niitä enää ole. Sen tähden ystävät, kun me ajattelemme tätä asiaa, niin ne, jotka yrittivät hyvällä elämällä kelvata Jumalalle, syyllistyivät siihen, että he eivät kuitenkaan olleet täydellisiä, vaan he jättivät vielä paljon tekemättä. Tässä tullaan siihen tilanteeseen, että meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin uskoa Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle. Jeesuksen sovintotyön turvin me saamme tänä päivänäkin luottaa siihen, että me olemme siellä lampaiden joukossa oikealla puolella puhtaina kuin valkea lakana. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Aamen.

keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Vapahtajamme









Minusta on hienoa seurata, kun maailman parhaat urheilijat kokoontuvat ottamaan mittaa toisistaan. Huomaan olevani innostunut penkkiurheilija. Samalla mietin, kuinka paljon työtä urheilijat ovat tehneet päästäkseen tähän hetkeen ja saadakseen palkintoja ja näkyvyyttä. He ovat joutuneet tekemään vaikeita valintoja ja uhrauksiakin. En tiedä, kuinka usein he miettivät, onko kaikki ollut sen arvoista. Joutuvat kestämään vertailua ja kritiikkiä ja heidän elämäänsä seurataan. Pettymyksetkin ovat joskus tosi kovia. Miten sen kaiken kestää? Ehkä kokemukset ovat sen arvoisia ja mitalit ja julkisuus voi tuntua hyvältä.

Elämämme muutenkin tuntuu olevan kaikilta osin usein taistelua ja kilpailua. Suurelle osalle se onkin elämäntapa. Tietysti silloin, kun ei enää menekään hyvin ja jostain syystä elämä romahtaa esim. epäonnistumisen takia, voi olo olla tosi paha. On tehnyt työtä kaiken eteen ja nyt se kaikki romahtaa. Aluksi ei näekään mitään mahdollisuuksia uuteen mutta ehkä niitä löytääkin sitten vähän ajan päästä. Kilpailu ja yrittäminen vie ihmistä yleensä eteenpäin ja lopulta myös palkitsee yrittäjän jotenkin. Olen huomannut, että usein vaatimukset kasvavat; kun on päässyt jollekin tasolle, niin haluaa taas päästä seuraavalle. Tähänkin ihminen joskus väsyy. Hohto saavutuksista sammuu. Ei ehkä osaakaan enää tyytyä vähempään. Ei ehkä osaakaan asettaa ajalle ja tekemisille ja saavutuksille jotain rajaa. Se on usein vaikeaa. Haluaa aina vaan lisää. Varsinkin valta ja raha, maine ja kunnia, usein sokaisee ihmisen.

Olen kuullut paljon ihmistarinoita siitä, että halutaan pois oravanpyörästä. Monet saavutukset tuntuvat hienoilta aikansa mutta sitten halutaankin löytää jotain uutta, erilaista ja syvällisempää. Halutaan enemmän aikaa läheisille ja rauhallisempaa rytmiä elämään. Ehkä halutaan jopa vähän pysähtyä ja elää vaatimattomammin vaikkapa luonnon helmassa.

Jeesuksen ajatukset olivat ja ovat mullistavia ja erilaisia. Niistä voi lukea esim. Markuksen evankeliumin luvusta kymmenen. Jeesus laittoi lapsenkaltaisuuden esimerkiksemme. Ajattelen, että se voisi olla vaikka sitä, että uskon Jeesukseen ja Hänen rakkauteensa minua kohtaan niin kuin lapsi luottaa vanhempaansa. Hän kertoi myös miehestä, jolla oli paljon omaisuutta ja jonka oli vaikeaa siitä syystä lähteä seuraamaan Jeesusta. Kaikillahan meillä on niitä asioita elämässä, joista emme haluaisi luopua. Olemme sidottuja moniin asioihin elämässä. Jeesus tietää sen, mutta silti Hän haluaa olla meille armollinen ja rakastava. Hän sanoo myös, että monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. Kaikilla on siis mahdollisuus päästä Jeesuksen ystäväksi ja pelastamaksi, vaikka olisikin kokemus itsellä epäonnistumisesta. Hänelle ei ole merkitystä sillä, mitä olemme saavuttaneet ja mitä emme. Jeesus kuoli ristillä, jotta me voisimme vapautua kahleistamme ja päästä lopulta taivaankotiin. Hänen rakkautensa meitä kohtaan on niin suuri, että Hän itse auttaa meitä lähestymään Häntä. Me emme voi itse sitä suorittaa. Hän on Vapahtaja.


sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Odotus ja täyttymys

 


Odottaminen saattaa olla raskasta, mutta se päättyy usein valtavaan iloon. Näin oli myös Simeonilla. Simeon oli jo vanha mies, jolle Pyhä Henki oli ilmoittanut, että hän saa tämän maanpäällisen elämänsä aikana nähdä Herran Voidellun. Kuinka kauan tämän lupauksen saamisesta oli kulunut aikaa, ei Raamatussa kerrota, mutta siitä jää kuitenkin sellainen kuva, että odotus oli ollut pitkä.

Simeonin yllä oli Pyhä Henki ja uskollisesti hän odotti Israelille luvattua lohdutusta. Hän tajusi, ettei kyse ollut mistään maallisten asioiden järjestymisestä, vaan henkilöstä, Jumalan Pojasta, joka tulee ja ottaa pois maailman synnin.

Jeesus oli nyt reilun kuukauden ikäinen ja hän tuli vanhempiensa kanssa Jerusalemin temppeliin Mooseksen laissa säädetyn puhdistautumisen vuoksi. Silloin Hengen johdatuksesta myös Simeon tuli temppeliin. Jeesus-lapsen nähdessään hänet valtasi valtava ilo. Hän otti Jeesuksen syliinsä ja alkoi ylistää Jumalaa. Simeon riemuitsi siitä, että hän sai nähdä Jumalan valmistaman pelastuksen kaikille kansoille.

Myös meidät Pyhä Henki johdattaa Jeesuksen luo. Kun näin tapahtuu, me tajuamme, että Jeesus on pelastajamme. Ilman Pyhää Henkeä emme voi sitä ymmärtää. Simeon sanoo Marialle, että lapsi on pantu koetukseksi, johon monet kompastuvat, mutta monet myös nousevat.

Jokaisen ihmisen on kohdattava Jeesus. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ainakin Suomessa useimmat nimenomaan kompastuvat. He eivät halua uskoa Jeesukseen syntiensä sovittajana. Meidän Jeesukseen uskovien tehtävänä on rukoilla kansamme puolesta, että ihmiset kuulisivat, uskoisivat ja näkisivät Jeesuksen pelastajanaan.

Simeon lopettaa sanoihin: ”Sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.” (Luuk. 2:35) Marian sydämen läpi meni miekka, kun hän joutui seuraamaan poikansa ristiinnaulitsemista. Tuo sama täytyy kuitenkin tapahtua myös meille. Kun tajuamme sen, että Jeesus on kuollut Golgatan ristillä sovittaakseen minun syntini, silloin miekka lävistää sydämeni. Kaikki oma yrittäminen ja suorittaminen osoittautuu turhaksi. Sisimmät ajatuksemme omasta hyvyydestämme ja kelpaavuudestamme tulevat julki ja tässä on se valinnan paikka; suostunko siihen, että minä en voi itse mitään oman pelastukseni eteen tehdä ja turvaan koko sydämestäni Jeesukseen ja anna hänen sovittaa syntini nyt ja koko elämäni ajan vai käännänkö Jeesukselle selkäni ja jatkan omaa tietäni.

Tämä on se tilanne, kun Jeesus on ensimmäisen kerran tullut elämäämme, mutta saatamme joutua samaan tilanteeseen uudelleen, kun synti painaa ja yritämme itse sitä sovittaa. Ole kuitenkin ystävä turvallisella mielellä, luota Jeesukseen ja usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden.

lauantai 5. helmikuuta 2022

Jeesus ja armo

 


Armon ja rauhan tervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Luin ystävieni Facebook-päivityksiä ja siellä eräs henkilö oli päivittänyt vanhan ajatuksen: ”Aina kun ovi edessäsi sulkeutuu, niin uusi avautuu.” Tuo on hyvin puhutteleva ajatus. Täällä armon ajassa on niin, ettei ole niin huonoa tilannetta, etteikö uusi ovi aukeaisi. Meidän, ystävät, täytyy ymmärtää se, ettei kukaan voi toista auttaa, jos ei tunne toisen tilannetta. Meille on annettu suu, että voisimme pyytää apua.

Minua on tänään puhutellut Luukkaan evankeliumin 7. luku, jossa Jeesus menee fariseuksen luo syömään. Sinne tulee vähän ajan kuluttua syntinen nainen, jolla ei olisi ollut lupa tulla sinne. Hän meni Jeesuksen jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat kyynelistä, hän kuivasi ne hiuksillaan ja voiteli tuoksuöljyllä. Fariseus ajatteli, että jos Jeesus olisi profeetta, hän tietäisi naisen olevan syntinen eikä ottaisi naista luokseen.

Jeesus tietää fariseuksen ajatukset ja kysyy tältä: Jos toinen on saanut rahanlainaajalta anteeksi 500 denaaria ja toinen 50 denaaria, kumpi rakastaa tätä enemmän. Tuosta fariseuksen olisi täytynyt ymmärtää, mitä Jeesus tarkoitti. Koen, että tälle naiselle oli mahdotonta tulla sellaiseen uskonnolliseen yhteisöön, jossa täytyi onnistua ja olla pyhä ja hyvä. Nyt hänelle oli avoinna Jeesuksen tarjoama uusi tie. Jeesus sanoi tälle syntiselle naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” (jae 48) Fariseuksia suututti, että tämä mies antaa syntejäkin anteeksi. Tämä kertoo siitä, että Jeesus on todellinen Jumala.

Sinä ystävä, joka tänään tunnet itsesi tuon syntisen naisen kaltaiseksi. Oma yrittäminen, oma onnistuminen, kaikki oma on kaatunut. Koet, ettei sinulla ole enää mitään itsessäsi hyvää, etkä onnistu missään. Sinä voit aivan niin kuin tämä syntinen nainen mennä Jeesuksen luo ja sanoa, että rakas Jeesus, anna minulle minun syntini anteeksi. Tärkeää on, että myös uskot saaneesi anteeksi. Se on se uusi ovi, josta me saamme käydä sisään. Uskomalla Jeesus omaksi sovittajaksi, omaksi vapahtajaksi tänä armonpäivänäkin. Se on sitä ainoaa oikeaa elämää.

Tämä aika, jonka me täällä elämme, on iankaikkisuuden rinnalla hyvin lyhyt aika. Sen tähden kehotankin sinua, rakas ystävä, turvautumaan Jeesuksen sovintotyöhön ja uskomaan Jeesuksen sovintoveri omalle kohdalle. Sinä saat uskoa, että kaikki sinun synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Kannattaa muistaa, ettei ole niin suurta syntistä, jolle Kristuksen veri ei riittäisi. Aivan niin kuin tälle syntiselle naiselle avautui uusi ovi, aivan samoin se avautuu meillekin. Ole ystävä hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

tiistai 1. helmikuuta 2022

Jeesus auttaa myrskyssäkin

 


Armon ja rauhan tervehdys rakkaat blogin lukijat. Juttelin tänään erään ystäväni kanssa ja kuuntelin hänen elämänsä vaikeuksia. Hän kertoi siitä, kuinka hän oli saanut vaikeaan tilanteeseensa monenlaisia neuvoja. Hän totesi siihen, että on helppo neuvoa, kun itse on rannalla ja toiset ovat merellä myrskyssä. Ajattelen, että kun ihmisen elämässä on paljon vastoinkäymisiä, niin silloin on parasta vain kuunnella häntä eikä vastauksia tarvitse aina olla. Riittää kun kuuntelemme ja rukoilemme toinen toistemme puolesta. Jeesus sitten ajallaan hoitaa vastauksen.

Tuosta ystäväni sanonnasta: ’Helppo on maalta neuvoa, kun merellä myrskyää’, minulle tuli mieleeni se Raamatun kertomus, jossa opetuslapset olivat myrskyssä veneessä ja he näkivät Jeesuksen tulevat venettä kohti kävellen vetten päällä. Ajattelen sen olevan juuri sitä, että Jeesus tulee hätääntyneen luo, sellaisen ihmisen luo, jonka elämä on myrskyssä. Pietari lähti Jeesusta kohti ja heti, kun Pietarin katse kiinnittyi johonkin muuhun kuin Jeesukseen, hän alkoi uppoamaan.

Tämäkin kertomus puhuu siitä, että meillä täytyy aina olla toivo ja usko, joka on luja luottamus Jeesukseen. Meidän tulee kaikissa vaikeuksissa katsoa vain Jeesusta ja luottaa siihen, että Jeesus antaa meille avun. Omassa elämässäni, kun on ollut vaikeita aikoja, niin kyllä se siinä hetkessä on tuntunut vaikealta ymmärtää. Jälkikäteen, kun on päässyt vaikeuksien yli, huomaa sen, että Jeesus kuitenkin tuli ja auttoi. Vähitellen oppii ymmärtämään kokonaiskuvan, mihin se olisi johtanut, jos elämässäni olisi ollut koko ajan tyyntä. Niillä myrskyilläkin on ollut tarkoitus. Yleensä se tarkoitus on ollut se, että minä olen niissä myrskyissä kääntänyt katseeni Jeesusta kohti. Ajattelen, että niin se on useimmilla kristityillä, että me olemme tarvinneet näitä välillä voimakkaitakin herättelyjä.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että Jeesus näkee meidät siellä myrskyn keskellä ja tulee vaikka vetten päällä auttamaan meitä. Me saamme luottaa siihen, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.