keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Jeesus on elämän puu

 


Mielessäni on jo pitkään pyörinyt ajatus elämän puusta. Kun Jumala loi ihmisen, Hän teki ihmisen asuinpaikaksi Eedenin puutarhan. Puutarhaan Hän kasvatti kaikenlaisia hedelmäpuita ihmisen ruuaksi. Keskelle puutarhaa Jumala kasvatti elämän puun sekä hyvän ja pahan tiedon puun. (1. Moos. 2:8-9). Näiden kahden puun hedelmät eivät olleet tavallisia ruuaksi tarkoitettuja hedelmiä. Elämän puun hedelmät antoivat ikuisen elämän (3:22). Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmät puolestaan aiheuttivat kuoleman (2:17).

Kun ihminen oli noussut Jumalaa vastaan ja syönyt hyvän ja pahan tiedon puusta, Jumala joutui karkottamaan ihmisen eedenin puutarhasta, ettei ihminen pystyisi enää syömään elämän puusta ja elämään syntisenä ikuisesti. Samalla Jumala kuitenkin lupasi, että kerran tulisi ihminen, joka murskaisi pahan vallan.

Jeesus, Jumalan ainoa Poika, syntyi ihmiseksi maailmaan tehtävänään sovittaa ihmiskunnan synti, jotta ihminen voisi jälleen elää ikuisesti Jumalan yhteydessä. Kun Jeesus kuoli Golgatan ristillä, kaikki ihmisen synti oli asetettu hänen päälleen. Tämä tarkoittaa ihan kaikkia syntejä, niin menneitä kuin tuleviakin. Jeesus sovitti kertakaikkisesti kaikkien ihmisten synnin. Sinun ja minun kaikki synnit on siis jo sovitettu. Me saatamme joskus ajatella niin, että saamme syntimme anteeksi sitten, kun olemme pyytäneet niitä anteeksi ja tehneet parannusta. Jokaista syntiä meidän täytyisi erikseen katua, jotta saisimme sen anteeksi. Näin ei ystävä ole. Meidän kaikki syntimme on jo sovitettu ja anteeksi annettu. Jeesuksesta on tullut meidän elämän puumme, kun uskomme Hänen sovittaneen kaikki syntimme.

Jeesus sanoo olevansa viinipuu ja me olemme oksia tuossa puussa. Kun uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, hän oksastaa meidät itseensä niin, että saamme koko ajan häneltä elämän nestettä. Tämä elävä ravinto ei ole sitä ravintoa, jota ruumiimme tarvitsee, eikä se paranna meidän fyysisiä tai psyykkisiä sairauksiamme, vaan se on elävää vettä, joka pitää meidät Jumalan yhteydessä tämän maanpäällisen elämämme ajan ja vie meidät ikuiseen elämään.

Ilmestyskirjassa puhutaan jälleen elämän puusta, joka tuottaa jatkuvasti hedelmää, ja jonka lehdistä kansat saavat terveyden. Jeesus on tuo elämän puu. Kun olemme hänessä, hän antaa meille kaiken sen ravinnon, jota me tarvitsemme iankaikkiseen elämään. Ole siis turvallisella mielellä. Jeesus ravitsee sinut.

maanantai 29. maaliskuuta 2021

Jumala luo uutta


 







Jälleen saa iloita keväästä, valosta ja luonnon heräämisestä. Me olemme vuoden aikana oppineet hakemaan sisältöä päiviimme arjesta ja läheltä. Olemme olleet kekseliäitä ja luovia, koska on pitänyt selvitä tässä uudessa tilanteessa. Olemme myös väsyneet ja ehkä olleet myös toivottomia. Luonnon merkitys on vahvistunut monelle voimaa antavana. Kauneutta ja elämää onkin hyvin lähellä ja sisältöä elämään löytyy läheltä. Omalla takapihalla näin ensimmäiset nokkosperhoset ja niiden seuraaminen toi hyvää mieltä.

Luonnossa näemme Jumalan ihmeitä niinkuin elämässämmekin. Meidän on vain pysähdyttävä kuuntelemaan ja katselemaan. Jumala luo uutta. Hän voi sinutkin pysäyttää ja puhua esim. luonnon kautta tai elämänkokemusten kautta. Raamatussa on paljon vertauksia liittyen luontoon, koska luonto on Luojan luomaa taidetta ja luonto kertoo Jumalan suuruudesta.

Jumala puhuu Jesajan 43. luvussa. "Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle."(jae 20) "mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi." (jae 25)

Jesajan luvussa 44 Herra lupaa siunata kansaansa: "Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, ja he versoavat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla." (jakeet 3-4) Jumala sanoo, ettei ole muuta Jumalaa kuin hän. Hän on ainut turvakalliomme. 

Jumala luo uutta luonnossa ja ihmisen elämässä. Syntien anteeksi saaminen ja Jumalan siunaus elämässä antavat uuden mahdollisuuden. Nämä mahdollisuudet ovat kaikille läsnä tänäänkin ja aivan lähellä tässä ja nyt. Kunhan pysähdymme kuulemaan ja etsimään Jumalaa. Jumalasta voi tulla turvakalliomme. Hän haluaa antaa vesien virrata janoavalle. Hän haluaa antaa jokaiseen päivään elävän elämän ja toivon. 


torstai 25. maaliskuuta 2021

Ihminen pienenee, Jeesus suurenee

 


Rakkaat ystävät, ajattelin tänään kirjoittaa muutaman sanan siitä, miten aika ajoin tunnen väsymystä ja olen jollakin tavalla syvissä vesissä. Minulle tuli sellainen ajatus, että onko minulla mitään annettavaa tähän blogiin tai yleensäkään kristilliseen työhön, esim. raamattupiiriin tai muuhun kristilliseen työhön. Sitä mietittyäni, totesin, että totisesti, minulla ei ole mitään annettavaa. Mutta minulla on kuitenkin se, että minä voin kertoa armollisesta Jeesuksesta, että hän on meidän syntisten kanssa. Silloin minä en kerro itsestäni vaan siitä, miten Jeesus on meidän kanssamme ja auttaa meitä syntisiä.

1. Korintolaiskirjeen luvussa 1 jakeissa 26-29 sanotaan: ”Ajatelkaa veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.” Tämä on hyvin armollista. Kristillinen usko on siinä mielessä hieno uskonto, että tässä yksikään ihminen ei voi nousta toisten esikuvaksi ja piispakin joutuu penkissä kuuntelemassa papin saarnaa. Usko tulee kuitenkin kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Me joudumme toinen toisiltamme aina oppimaan.

Jumala on valinnut omaan palvelutehtäväänsä usein ylenkatsottuja, muiden silmissä vähäarvoisia ihmisiä. Jeesus on hyvin tarkka omasta kunniastaan, ettei ihminen saa sitä kunniaa, vaan kaikki kunnia kuuluu Jumalalle. Joka luulee viisas olevansa, sen Jumalan sana tekee tyhmäksi ja taas tyhmän Jumalan sana tekee viisaaksi. Tuo asetelma on hyvin jännä. Jossain kohtaa Raamattua sanotaan, että pienin on suurin ja suurin on pienin. Eli hyvin tällainen vastakohtien paikka.

Se, mitä ajattelin sinulle ystävä sanoa, niin ollaan iloisella ja rohkealla mielellä tänä korona-aikanakin. Luotetaan siihen, että Jeesus pitää meistä huolen. Hän hoitaa meidät taivaan kotiin ja me saamme iloita armosta. Me saamme iloita siitä, että Jeesus on meidät pessyt puhtaaksi. Jos sinä et ole omassa elämässäsi onnistunut, tänään, eilen, menneessä etkä ehkä tulevassakaan, niin muista se, niin kuin tuossa Raamatun kohdassa sanotaan, ettei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Meidän täytyy tulla niin pieneksi, että ymmärrämme, että meidän oma tekomme ei ole pelastuksessa tärkeä, vaan pelastusasiassa on tärkeää se, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sinä ystävä, joka epäilet omaa uskoasi, sinunkin tulee uskoa ja ajatella se niin, että Jumalan kunnia siinä tulee näkyville, kun sinä syntisenä uskot itsesi armosta autuaaksi. Aamen.

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Kaikki on jo maksettu

 


Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon ristiinnaulitun. Tuo ihana laulu on soinut mielessäni jo useita päiviä. On niin lohdullista tietää, että kaikki minun syntini on jo maksettu. Jeesus on sovittanut Golgatan ristillä minunkin syntini, eikä minun enää tarvitse yrittää sitä tehdä. Mutta osaanko antaa Jeesukselle sen kunnian, joka hänelle kuuluu?

Usein tuntuu siltä, että ajatukset pyörivät vain oman elämän haasteissa. Ihmisen elämä on jatkuvia pieniä vastoinkäymisiä ja välillä hyvinkin pitkiä raskaita kausia. On täysin inhimillistä ja myös oikein ajatella oman elämänsä asioita ja niiden ratkaisemista. Syntiinlankeemuksen jälkeen jokaisen ihmisen elämä on ollut haasteita täynnä. Kyse on siitä, mikä paikka Jeesuksella on elämässämme. Jeesus sanoo jäähyväispuheessaan opetuslapsilleen: ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun.” (Joh. 16:9) Ihminen on kokonaan syntinen ja tuon synnin voi poistaa ainoastaan Jeesus, joka otti syntimme päällensä ja sovitti sen. Tähän jo kokonaan tapahtuneeseen syntien sovitukseen, siihen, että kaikki on jo maksettu, me saamme luottaa.

”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä Hänet mielessäsi, Hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (Snl. 3:5-6) Tuon Sananlaskujen ohjeen olen kirjoittanut monen nuoren ylioppilasonnittelukorttiin. Se on tärkeä ohje ihan meille jokaiselle. Meillä on valtava etuoikeus rukoilla Pyhän Hengen viisautta kaikkiin ratkaisuihimme. Toisaalta me ihmiset kuitenkin teemme vääriä valintoja ja huonoja ratkaisuja. Toisinaan saattaa tuntua siltä, että Jumala on jättänyt meidät ihan yksin, ettei Hän voi ohjata elämäämme tällaista tietä.

Jos lukee Raamatun henkilöiden elämää, niin huomaa, ettei heidänkään elämänsä ollut ns. ruusuilla tanssimista. Useimmat ihmiset, joita Jumala on käyttänyt evankeliumin levittämisessä, ovat joutuneet inhimillisesti kärsimään paljon. He ovat tehneet elämässään vääryyksiä, mutta toisaalta myös kärsineet toisten tekemien vääryyksien vuoksi. Minusta on niin lohdullista, että Raamattuun on kirjoitettu myös näitä ihmisten epäonnistumisia. Se antaa luottamusta siihen, että Herra viitoittaa minullekin oikean tien, vaikka välillä en sitä tietä näkisikään.

Ollaan siis ystävät turvallisella mielellä. Jeesus on sovittanut kaikki meidän syntimme. Hän on tie, totuus ja elämä ja uskomalla Häneen meillä on pääsy iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä. Herran läsnäoloa päivääsi.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Armon kautta vapaaksi

 


Rauhantervehdys kaikille rakkaille ystäville. Haluaisin tänään kirjoittaa sellaisesta asiasta, kun meidän suurin vaikeutemme on uskoa Jeesuksen armo ja Jeesuksen sovintokuolema omalle kohdalle. Vanhat kristityt aina sanovat, että meidän oma järkemme on suurin vihollisemme.

Kun tuota asiaa sitten pohdin, niin kun lukee analyyttisen psykologian kohtia siitä, että ensimmäiset tietoiset tunnekokemukset on ajateltu, että ne lähtee jo sieltä äidin vatsasta. Sitten intuitiivisen kauden vaiheilla, kun vaikka pyrimme äidin syliin ja äiti sanoo, että en nyt ehdi, kun minulla on tässä ruuan laitto. Ihmisen elämässä on hyvin paljon hylkäämiskokemuksia. Yksi pääkriisivaihe on silloin, kun koulu alkaa ja lapsi joutuu kotoa lähtemään. Myös se, että olemme heti pienestä lapsesta alkaen opittu siihen, että jos teemme jotain hyvää, niin me saadaan siitä palkkio. Sitten vastaavasti, jos me olemme epäonnistuneet jossain tai ollaan toimittu väärin, niin meitä torutaan ja saadaan mahdollinen rangaistus. Ennen esimerkiksi koulussa vielä joutui nurkkaan seisomaan häpeäksi ja aina se, joka epäonnistui, niin se varmasti tunsi sen epäonnistumisen.

Kuinka tätä tulee sitten ajatella meidän uskonelämään ja uskon ymmärtämiseen liittyen. Luukkaan evankeliumin 18. luvussa Jeesus kertoo vertauksen fariseuksesta ja publikaanista. Siinä tuo fariseus kiittää Jumalaa siitä, ettei hän ole kuin tuo publikaani. Publikaani puolestaan ei tohtinut edes nostaa katsettaan, vaan pyysi Jumalaa olemaan hänelle syntiselle armollinen.

Nuo publikaanit olivat hyvin ala-arvoisia yhteiskunnassa. Heistä tiedettiin, että he olivat pahoja ihmisiä. Tuollaisesta ihmisestä Jeesus kuitenkin sanoo, että hän on vanhurskas. Se taas, joka luuli itsestään kelpaavansa Jumalalle, eli tämä fariseus, niin hän ei kelvannut. Ajattelen niin, että tänä päivänäkin meidän täytyy tulla omassa elämässä sellaiseen tilanteeseen, että sanomme sydämestämme Jeesukselle, että anna minulle syntiselle anteeksi. Kun ajattelemme, mitä Martti Luther sanoi, että me olemme ajatuksin, sanoin ja töin syntiset eikä ihminen pysty edes tuvan poikki kävelemään ilman, ettei synti ole meissä. Meidän täytyy ymmärtää se, että me olemme synnissä siitty ja totisesti synnin alle myyty. Kun me ajatellaan sitä asiaa niin, on kaksi mahdollisuutta. Toinen on se, että me yritämme kelvata Jumalalle omin töin, mutta sillä me emme koskaan pääse taivaan kotiin. Ainut oikea vaihtoehto ja ainut oikea mahdollisuus on se, että me uskomme Jeesuksen sovintotyön omalle kohdallemme. Pidetään Jeesuksen sovintotyöstä kiinni.

Se on ystävät tänä päivänäkin niin, että me syntiset ihmiset, jotka uskomme Jeesuksen sovintokuoleman omalle kohdalle, niin meidän nimi on kirjoitettu elämän kirjaan ja me saamme luottaa siihen, että se on siinä elämän kirjassa. Sitä ei pyyhitä pois. Niin kuin jo tuossa aikaisemmin sanoin. Me saamme Barabbaksen kanssa, joka oli tämä syntinen mies ja publikaanien kanssa ja kaikkien syntisien kanssa viettää taivaan ilossa oma iankaikkinen elämämme. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan tämä evankeliumi omalle kohdalle ja pidetään siitä kiinni, että Jeesus on meidän nimemme elämän kirjaan kirjoittanut. Uskotaan synnit anteeksi. Aamen.

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Sanan siemen

 


On taas se aika vuodesta, jolloin puutarhaviljelijät alkavat esikasvattaa vihanneksia ja kukkia. Oletko koskaan ajatellut, miten ihmeellinen siemen on. Sen sisällä on koko kasvi. Kun siemen kylvetään maahan ja se saa kosteutta, se alkaa kasvattaa ensin juuria ja sitten versoa. Versosta tulee varsi ja lehdet ja lopulta myös kukka, josta kehittyy hedelmä ja uudet siemenet. Kun kasvi saa sopivasti lämpöä, vettä ja ravinteita, se kasvaa ja voi hyvin.

Jumalan Sana on siemen, joka meihin kylvetään. Joskus tuo siemen saattaa olla jopa kymmeniä vuosia lepotilassa odottamassa otollisia olosuhteita, ennen kuin se alkaa kasvaa. Valitettavasti joskus käy myös niin, ettei noita olosuhteita ikinä tule, mutta ajatellaan nyt kuitenkin positiivisesti tilannetta, jossa Sanan siemen alkaa itää. Ensin se kasvattaa juuret, niin että uskomme Jeesuksen sovittaneen syntimme Golgatan ristillä ja olemme pelastettuja yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden. Jos nuo juuret irtoavat eli alamme uskoa, että pelastukseen on jokin muu tie kuin Jeesus, tai pelastukseen vaaditaan jotain omia tekojamme, niin silloin koko kasvi eli uskomme kuolee.

Kasvi ottaa ravintoa ja vettä juurillaan. Samoin me saamme kaiken tarvitsemamme veden ja ravinnon elävän veden lähteestä, Jeesuksesta. Jeesus sanoo myös olevansa maailman valo. Jeesus on valo, jota tarvitsemme kasvamiseen. Kun tuo täydellinen vesi ja valo saa meitä ravita, se näkyy elämässämme. Kasvuamme ohjaamaan olemme saaneet Pyhän Hengen ja hänen ohjauksessaan Jumala alkaa vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Pyhän Hengen vaikutuksesta meissä alkaa näkyä myös Hengen hedelmä: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Tuntuu jotenkin tosi turvalliselta ajatella, miten meistä pidetään huolta ja miten Pyhä Henki ohjaa elämäämme. Totta kai se harmittaa ja tekee surulliseksi, kun huomaa, miten vähän Pyhän Hengen hedelmää itsessä näkyy. Tuo hedelmä ei kuitenkaan voivottelemalla ainakaan kasva, vaan se saa ravintonsa Jumalan Sanasta ja Jeesuksen sovintotyöstä. Elävä vesi ja Jeesus-valo saakoon ravita meitä tänäkin päivänä.

lauantai 6. maaliskuuta 2021

Koti on pienoiskirkkomme

 


Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Haluan tässä muutamalla sanalla puhua siitä, että meidän pienoiskirkkomme on ihan tässä kotona. Meillä pitäisi olla kotona sellainen lääkekaappi, jossa on sisällä anteeksiantamusta. On tärkeää, että kotona voimme toinen toisiltamme pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.

Efesolaiskirjeen 4. luvussa jakeissa 26-27 sanotaan: ”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta.” Kaikissa perheissä tulee riitoja ja rikotaan toista vastaan. Me ihmiset olemme syntisiä, emmekä pysty elämään niin, ettemme toimisi väärin toisia kohtaan. On tietenkin tärkeää, että tahdomme ja yritämme käyttäytyä niin, että lähellämme on hyvä olla, mutta silti teemme virheitä ja rikomme toisia vastaan. Paholaisen pyrkimys on, että emme käsittele näitä tilanteita, vaan asiat jäävät sisällemme muhimaan ja myrkyttävät ilmapiirin. Anteeksiantamattomuudessa eläminen tuo koteihin epätietoisuutta ja pelkoa.

Me saamme olla toinen toisillemme armonmerenä, elävän veden lähteenä. On meidän kielemme alla, että annamme toinen toisillemme anteeksi. Sellaisissa perheissä, missä on elävä anteeksiantamus, on rauha. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän tulisi hyväksyä toisen rikkomuksia, vaan tämä tarkoittaa sitä, että on se mieli antaa anteeksi.

Haluan vielä tähän loppuun kertoa miehestä, jolla oli vaimon kanssa aamulla riitaa. Töihin tuli sitten puhelu, että vaimo oli kuollut. Tämä mies kärsi syyllisyyttä vuosikausia, kunnes hän tapasi kristityn miehen, joka sanoi hänelle, että Jeesus on tuonkin synnin sovittanut, ja sinä saat uskoa sinun syntisi anteeksi. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että anteeksiantamus riittää ja me saamme uskoa, että kaikki synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

Jumalan rakkaudesta


 Kuljemme tätä tietämme tällä hetkellä monet aika yksin ja peloissaankin turvaa ja parempaa tulevaisuutta etsien.

Jumala on Raamatussa luvannut paljon. Joku on ne lupaukset  laskenutkin. Jumala ei myöskään valehtele, joten voimme luottaa Häneen ja hänen rakkauteensa meitä kohtaan sekä kaikkiin lupauksiin.

 Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä kolmannessa ja neljännessä luvussa puhutaan paljon rakkaudesta. Jumala on rakkaus. Hän rakastaa meitä niin paljon, että antoi ainokaisen Poikansa kuolla meidän syntiemme sovitukseksi. Jumala antaa siis meille syntimme anteeksi. Me saamme kutsua Jumalaa Isäksi ja saamme olla Hänen lapsiaan. Tällainen rakkaus karkottaa myös pelon. Usko Jeesukseen on yhteyttä Isään Jumalaamme, Pyhään Henkeen. Tämä yhteys saa meissäkin aikaan paljon hyvää. Se saa aikaan sen, että mekin pystymme vähän paremmin rakastamaan muita ihmisiä. Siinä on rakkaus, että Jumala on ensin rakastanut meitä. Eli juuri Jumala saa meissä aikaan uskon ja rakkauden. Muutumme, kun alamme tutustua Jeesukseen, persoonaan ja Hänen elämäänsä ja etsimme Häntä ajatusten ja rukousten kautta. Usko ja rakkaus eivät synny meidän yrittämisestä tai teoistamme vaan Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Saamme uskoa, että kun etsimme Jeesusta elämäämme, Hän lähestyy meitä rakkaudellaan.

Kun lukee tai kuulee Jeesuksen elämästä ja persoonasta, vaikuttuu aina uudestaan. Näin syntyy rakkaus ja huomaa kaipaavansa Hänen läheisyyteen. Näin tapahtui opetuslapsillekin ja he lähtivät seuraamaan Jeesusta. Opetuslapsetkaan eivät olleet mitään nuhteettomia ja hekään eivät ymmärtäneet puoliakaan siitä, mitä todella tapahtui, mutta heillekin riitti Jeesuksen läheisyys, rakkaus.

Jumalan lupauksista ja rakkaudesta syntyy toivo. Toivo paremmasta tulevaisuudesta ja Jumalan lupaamasta ihanasta elämästä iankaikkisesti Hänen yhteydessään. Tämä toivo ja nämä lupaukset on annettu kaikille syntisille ihmisille Jumalan rakkauden osoituksena!

Voimme epäröidenkin tai ymmärtämättä kaikkea tutustua  Jeesuksen elämään kaiken sen keskellä, mitä elämässämme nyt on. Jumala auttaa ymmärtämään ja selviämään eteenpäin. Kaikesta tästä Jumalan rakkaudesta ei voi kuin vain kiittää ja ylistää Häntä.