Armo riittää

Jumalan armoa ja rauhaa sinulle, ystäväni. Tänä aamuna minun mielessäni on pyörinyt keskustelu erään vanhemman naisen kanssa. Kysyin häneltä, että onko kristityillä nykyään jonkinlaisia isäinsääntöjä? Isäinsäännöillä tarkoitetaan niitä sääntöjä, jotka ovat kehittyneet perinteisten tapojen mukaan ja niitä edellytetään noudatettaviksi, jos aikoo olla kunnon kristitty.

Raamatusta voimme lukea, miten fariseuksilla oli runsaasti erilaisia isäinsääntöjä, erilaisia tapoja, joita alettiin pitää Jumalan määräyksinä, vaikka todellisuudessa ne olivat ihmisten keksimiä. Näitä tapoja fariseukset edellyttivät kaikkien noudattavan. Jeesus ei näistä säännöistä pitänyt ja niistä tulikin usein riitaa Jeesuksen ja fariseusten välillä.

Nykyäänkin on paljon sellaisia tapoja kristittyjen keskuudessa, joille ei ole raamatullista perustaa. Joissakin ryhmissä ajatellaan, että naisella täytyy olla hame ja huivi eikä koruja tai solmiota sovi käyttää. Jotkut ajattelevat, että laulujen täytyy olla hartaita tai että kirkkoon ei sovi muut soittimet kuin urut. Tätä listaa voisi jatkaa pitkään. Eri ryhmiin muotoutuu omat perinteensä ja niiden avulla halutaan erottua muista. Niiden noudattamista edellytetään kaikilta, niistä tulee kristityn merkkejä. Juuri tämä kyseinen mummokin sanoi minulle, ettei hän isäinsäännöistä mitään tiedä, mutta ei hän kyllä voi hyväksyä sitä, että naiset tulevat kirkkoon housupukineissa ilman huivia. Nyt sitten vähän surullisenakin mietin, miten tällaiselle mummolle oikein kirkastaa Jeesuksen armoa.

Meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa tänäkään päivänä kuin luottaa siihen, että Jeesus on meidät pelastanut sellaisena kuin me olemme. Ei ole olemassa mitään sellaisia kaavoja tai malleja, millaisia meidän tulisi olla. Raamatusta ei löydy pukeutumissääntöjä tai mitään muutakaan tarkasti noudatettavaa tyyliä elää kristittynä. Monissa kristillisissä ryhmissä toivotetaan uusi ihminen tervetulleeksi sellaisena kuin hän on. Nopeasti kuitenkin paljastuu, että tullakseen hyväksytyksi hänen täytyy muuttua sellaiseksi kuin muutkin ja alkaa noudattaa sen ryhmän tapoja. Tällaista Jeesus ei kuitenkaan sinulta odota. Sinä saat tulla Jeesuksen luokse sellaisena kuin olet ja luottaa siihen, että Jeesuksen sovitustyö riittää ilman sinun omia tekojasi. Jeesuksen kanssa saat olla oma itsesi.

Perustus

Viime vuonna paljastui, että Suomessa on rakennettu taloja ja siltoja huonolaatuisesta betonista. Betonin lujuus ei täyttänyt edes minimivaatimuksia ja lisäksi siinä oli isoja ilmakoloja. Jos betoni on huonolaatuista, niin koko rakennus voi sortua.

Raamatussa on kertomus kahdesta talonrakentajasta. Molemmat haluavat varmasti rakentaa hyvän ja kestävän talon. Molemmat talot joutuvat myös aikanaan myrskyn riepoteltaviksi. Siinä myrskyssä toinen talo kestää ja toinen sortuu. Kestävästä talosta sanotaan, että se on rakennettu kallioperustalle ja sortunut talo taas on rakennettu hiekalle. Helposti ajattelee, että toinen rakentaja oli kuullut evankeliumin Jeesuksesta ja toinen ei. Näin ei kuitenkaan ole, vaan molemmat rakentajat kyllä kuulivat Jumalan sanan, mutta silti toinen talo sortui. Mikä sitten sai toisen talon kestämään? Se, että rakentaja teki kuulemansa sanan mukaan.

Mitä meidän sitten pitäisi tehdä, että olisimme niitä järkeviä rakentajia? Pitäisikö meidän yrittää elää kunnollisesti, että pääsisimme osalliseksi Jeesuksen sovitustyöstä? Raamatussa kuitenkin korostetaan, että armosta Jumala on meidät pelastanut antamalla uskon. Pelastus ei ole lähtöisin meistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

Jos sekoitamme oman elämämme perustukseen, Jeesuksen sovitustyöhön, omia tekojamme, siitä tulee huonolaatuista eikä se kestä. Silloin sen pohja on kuin hiekkaa. Kun iankaikkisen elämän perustana on yksin Jeesus, niin tästä Jeesuksen yhteydessä elämisestä sitten seuraa se, että Pyhä Henki pystyy vaikuttamaan elämässämme niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Niistä ei ole kuitenkaan elämän perustukseksi, ei edes osaksi sitä. Jeesus-perustus kestää ja talo pysyy pystyssä koko meidän elämämme ajan. Siihen sinäkin saat luottaa!

Jeesus tuomitsee armolla ja laupeudella

Armoa ja rauhaa rakas ystävä. Olemme saaneet viettää todella lämmintä kesää. Tässä kuumuudessa ei ole paljoa jaksanut mitään tehdä, mutta ajatella kuitenkin. Uutisissa saamme toisinaan seurata oikeudenkäyntejä. Olen miettinyt, millaista on, kun joku on syytettynä ja asioita käsitellään oikeudessa. Samalla olen miettinyt sitä, millaista on, kun joku ystävä syyttää meitä jostakin asiasta. Usein me ahdistumme asiasta kovasti ja tuntuu ihan siltä kuin olisimme saaneet jo tuomion siinä syytöksessä. Se tuntuu pahalta. Tuntuu ihan siltä kuin itse tuomari meitä syyttäisi. Mutta kuitenkin maallisessa oikeudessa tuomiota ei saa ennen kuin tuomari on todennut joko syylliseksi tai syyttömäksi. On lohdullista, ettei se ole syyttäjä, joka voi päättää, oletko sinä syyllinen vai syytön.

Hengellisesti ajateltuna sielunvihollinen, Perkele, syyttää meitä. Se on yleinen syyttäjä ja se niin mielellään syyttäisi meitä aivan kaikesta, todellisista ja epätodellisista asioista. Me voimme olla hyvinkin ahdistuneita niiden syytösten alla ja ajatella, että näin se asia on. Totuus on kuitenkin, että siihen asiaan tulee vasta sitten voima, kun tuomari, Jeesus Kristus, puuttuu peliin. Me, joille Jeesus on antanut elävän uskon, saamme luottaa siihen, että meitä ei tuomita muuta kuin armolla ja laupeudella. Se on ainut tuomio ja me voidaan sanoa sielunviholliselle, syytti hän mistä tahansa, että näin on, sellainen olen ja näin olen tehnyt, mutta Sinussa Jeesus haluan turvautua sinun armoosi. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta. Näin Jeesuskin ajattelee. Hän haluaa tuomita meitä armolla ja laupeudella.

Saat ystävä olla hyvässä turvassa. Kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

Toisiamme siunaten

Sanon toisinaan oppilaille riitoja selvittäessämme, että ei kukaan jaksa kauan yksin riidellä. Sitten olemme miettineet sitä, että jos toinen on sanonut sinulle ilkeästi, niin mitä tapahtuisi, jos sinä pystyisitkin sanomaan hänelle jotain kaunista. Olemme miettineet, mitä se voisi olla. Esimerkkeinä on tullut ”Mennään leikkimään yhdessä.” Sä oot kiva kaveri.” Onko sulla jostain paha mieli?” Olemme todenneet, että toisen pahat sanat loppuvat, jos hän saa kuulla itsestään jotain ystävällistä. Joskus oppilaat ovat jopa onnistuneet toteuttamaan tätä harjoitustamme ja todenneet sen toimivan.

Jeesus kehottaa meitä siunaamaan niitä, jotka meitä kiroavat ja rukoilemaan niiden puolesta, jotka meitä solvaavat. Uskovina joudumme toisinaan syrjityiksi ja meitä ivataan uskomme tähden. Meidän kertomamme sanoma Jeesuksesta, joka on sovittanut kaikkien synnit, torjutaan eikä sitä haluta kuulla. Varsinkin itselle läheisten ihmisten kohdalla se tuntuu raskaalta. On vaikea ymmärtää, miksi ihmiset eivät halua kuulla Jeesuksesta, joka antaa kaikki synnit anteeksi. Jeesuksesta, jolle ei tarvitse suorittaa mitään, vaan saa tulla sellaisena kuin on. Jeesuksesta, joka ei riitele eikä suutu. Jeesuksesta, joka on kärsivällinen minun kanssani, vaikka hän tuntee minut läpikotaisin ja tietää aivan kaikki minun pahuuteni. Mitä voimme tuossa tilanteessa tehdä? Rukoilla tuon ihmisen puolesta, siunata häntä ja kohdella häntä rakastavasti.

Sitten ajatukseni menevät meihin uskoviin. Kohtelemmeko me toisiamme rakastavasti. Jeesus sanoo, että siitä meidät tunnetaan hänen opetuslapsikseen, että meillä on keskinäinen rakkaus. Toisinaan olen ollut tilanteessa, jossa minun uskoani on pidetty vääränä, koska en kuuluu samaan seurakuntaan kuin tuo toinen, minut on kastettu väärin tai en noudata samoja ulkoisia tapoja kuin hän. Olisiko mahdollista, että voisimme hyväksyä toisemme ilman, että vaadimme toisia muuttumaan samanlaisiksi kuin me olemme. Olemme samalla tavalla syntisiä ja meidän ainut toivomme on se, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme. Siihen emme voi itse mitään lisätä. Voin monistakin asioista ajatella eri tavalla kuin uskova ystäväni. Ratkaisevaa on, että Jumalan luo ei ole muuta tietä kuin Jeesus. Tässä tiellä kulkiessa jokaisen matka on erilainen, mutta tie on sama. Iloitaan yhdessä matkalla olosta ja toinen toisistamme.

Elämänvirralla Jumalan johdatuksessa

Luonnossa kulkiessani näkemäni asiat alkavat usein puhua minulle Jumalan huolenpidosta omassa elämässäni. Kuljimme mieheni kanssa Inarissa Kettujoen rantamilla. Joki virtasi vierellämme leveänä ja rauhaisana. Sitten vastaamme tuli kuvassa oleva rakennelma. Ensin mietin, että mikähän tarkoitus tuollakin oikein on. Olin kyllä jo kauempaa kuullut, että lähestyimme koskea. Kävelimme kosken rantaan ja silloin tajusin, että kiskoja pitkin on vedetty vene kosken ohi. Näky oli hyvin puhutteleva.

Ihmisen elämässä on paljon aikoja, jolloin elämä etenee rauhallisesti tavallista arkea. Opiskelemme, teemme työtä, hoidamme kotia ja ihmissuhteita. Monilla meistä on puoliso ja lapsia. Niin on hyvä. Oli elämäsi sitten missä vaiheessa tahansa tuota elämän virtaa, niin aina välillä siinä tulee kuitenkin koski vastaan. Kosken kohdassa on matalaa ja kivikkoista ja kulkeminen siinä on vaikeaa. Koskessa loukkaa itsensä helposti teräviin kiviin. Usein koskesta ei veneen kanssa pääse läpi ollenkaan ja silloin vene täytyy kuljettaa maata pitkin kosken ohi.

On Jumalan tahto, että sinä olet olemassa ja Hän haluaa kuljettaa sinua koko matkan omalla elämänvirrallasi. Hän on läsnä silloin, kun saat kulkea suvannossa ja leveällä virralla, mutta aivan erityisesti Hän huolehtii sinusta silloin, kun kulkusi on hankalaa. Toisinaan Hän auttaa sinut koskea pitkin vaikean asian läpi, jolloin saatat kyllä kolhiintua teräviin kiviin, mutta koski loppuu aikanaan ja elämä rauhoittuu. Toisinaan Jumala ohjaa sinut kiertotielle ja saat ohittaa kosken maata pitkin. Silloinkaan se ei välttämättä ole helppoa, vaan joudut tekemään työtä päästäksesi vaikean paikan ohi.

Onko pelastuksemme sitten kiinni siitä, miten hyvin onnistumme tällä elämän matkallamme. Onneksi ei ole. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että Hän lähetti ainoan Poikansa Jeesuksen sovittamaan koko maailman synnin. Tämä syntien sovitus on tarkoitettu myös sinulle ja saat vastaanottaa sen lahjana uskomalla Jeesus omaksi Pelastajaksesi. Samalla saat itsellesi Jumalan Pyhän Hengen, joka on läsnä jokaisessa hetkessäsi. Hän pitää huolen siitä, että selviät perille. Hän auttaa ja opastaa. Rukouksessa saat pyytää myös neuvoja kaikkiin elämän tilanteisiisi. Et välttämättä heti huomaa johdatusta, mutta usein jälkeen päin huomaa, miten Jumala huolehti vaikeassakin tilanteessa ja auttoi eteenpäin. Saat tänäänkin kertoa kaikki asiasi rakastavalle Isälle ja luottaa siihen, että Häneltä saat avun.

Uskonlahja tarjolla sinullekin

Olimme viime sunnuntaina vaimoni kanssa Sodankylän kirkossa. Messussa oli mukana rippikoululaisia sekä Sodankylän että Liperin seurakunnista. Oli tosi hienoa nähdä, miten paljon rippikoululaisia oli mukana. Oli apostolien sunnuntai, katselin noita nuoria ja kuuntelin erittäin hyvää saarnaa ja siinä tuli mieleeni se, että jos me halutaan saada oma kala, meidän täytyy itse mennä kalaan. Jos me ostetaan kaupasta norjalaista kassilohta tai tonnikalaa, niin se ei ole meidän oma kala. Jotta voisimme saada oman kalan, meidän täytyy mennä kalastamaan, ongelle tai virvelöimään, tai laittaa verkko tai katiska veteen.

Myös uskon kanssa on niin, että saadaksemme omakohtaisen uskon ja rakentuaksemme uskossa, meidän täytyy itse mennä kalaan eli Sanan kuuloon. Uskoa ei voi periä vanhemmilta, vaikka vanhemmilla onkin suuri vastuu siinä, että he vievät lapsensa pyhäkouluun ja seurakunnan lasten tilaisuuksiin. Samalla tavallahan me vanhemmat ja isovanhemmat viemme lapsemme ongelle, jos toivomme heidän oppivan kalastamaan.

Raamatussa sanotaan, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Sanan kautta. Uskon Jeesukseen syntiemme sovittajana saamme lahjaksi ilman omaa ansiota. Usko ei kuitenkaan synny ilman, että saamme kuulla Jeesuksesta. Joku saa uskon lahjan lukemalla yksin Raamattua, mutta suurin osa meistä on kuitenkin kuullut armahtavasta Jeesuksesta toisilta ihmisiltä kahdenkeskisissä keskusteluissa tai hengellisissä tilaisuuksissa. Seurakuntayhteydessä saamme Sanan ravinnon lisäksi kokea uskovien yhteyttä, joka myös antaa voimaa arkeen. Kun käymme ehtoollisella, niin siinä me saamme nauttia Jeesuksen ruumis ja veri syntiemme anteeksi saamiseksi.

Me voidaan uskonasioissakin ajatella vähän niin kuin kassilohen kaltaisesti, että kun olen käyttäytynyt hyvin, niin se riittää, mutta se ei riitä. Elävä usko luottaa Jeesuksen sovitustyöhön, ei mihinkään omaan tekoon tai onnistumisiin. Ole ystävä tänäänkin hyvässä turvassa ja usko, että Jeesus on sinunkin syntisi sovittanut. Saat olla lohdutettuna, ja jos et vielä ole seurakuntayhteydessä, niin hankkiudu, käy sanan kuulossa ja vahvistu Jeesuksen ruualla. Aamen.

Jeesus turvan tuoja

Elämässä tapahtuu isoja ja pieniä muutoksia. Turvallisuuden tunne voi olla pienistäkin asioista kiinni. Voi tapahtua isoja, vaikeita muutoksia, menetyksiä, jotka muuttaa elämäämme.
  Mistä saamme apua? Mihin voimme luottaa, kun elämäntilanne on vaikea? Mihin voimme luottaa, kun peruspilarit sortuu?
  Olemme usein joutuneet pettymään läheisiin, yhteiskuntaan, hoitotahoihin yms. Elämän tukiverkostot ovat vajavaisia ja usein riittämättömiä. Elämä on vajavaista. Ihmiset ovat vajavaisia. Kolhuja ja pettymyksiä ihminen joutuu kokemaan. Miten niistä voi selvitä vai voiko tai pitääkö? Mikä merkitys kaikella on? Tällaisia kysymyksiä meille usein herää.
  Turvaamme elämässä monenlaisiin asioihin, jotka auttavatkin elämässä eteenpäin mutta kun menetämme sen turvaa tuoneen, turvallisuuden tunteen, käännämme usein katseen siinä tilanteessa Jeesukseen. Rukoilemme kun olemme hädässä. Jeesus kuulee rukouksemme ja häneen voi luottaa. Hän on niin meille Raamatussa luvannut. Joka hänen puoleensa kääntyy, vaikkapa hädässä mutta muutenkin, hän ei hylkää. Jos edes huokauksin tai muutamin ajatuksin tai sanoin anomme , Hän kuulee ja auttaa. Jos pyydämme tai jäämme Hänen eteensä sanattomina, avuttomina, kuulemaan, odottamaan, toivomaan Hänen läsnäoloaan, Hän on vierelläsi ja auttaa, pelastaa. Hän on sinusta onnellinen ja antaa kaikki syntisi anteeksi, koska Jeesus rakastaa sinua.  Hän auttaa ja vapauttaa kaikista kahleista. Olen sen itsekin  kokenut ja haluan Jeesusta siitä kiittää. Apu ja pelastus Häneltä tulee usein yllättäin ja ehkä eri tavalla kuin ajattelimme.  Luottamus ja usko Jeesukseen on suuri lahja, jonka Häneltä saamme ja sitä emme omien taitojemme, tekojemme tai yrittämisen kautta saavuta . Se on kuitenkin kaikille tarjolla tässä ja nyt.  Jeesus turvan tuoja, lohdutuksen suoja, pysy luonamme.