perjantai 24. syyskuuta 2021

Lohdutus


 







Näin syksyllä ilmojen viiletessä ja luonnon muuttuessa huomaan monenlaisia muutoksia omassakin elämässä. Oikeastaan pitäisi jaksaa enemmän, mutta jotenkin sitä valmistautuu jo kylmyyteen ja pimeään. Kaikissa vuodenajoissa on oma viehätyksensä, mutta kyllä minulle tämä syksy viestittää lämmön ja valon vähenemistä ja kuolemaa. Kesän kukat jaksavat sinnitellä vielä vähän. Itse nukahdan aikaisin ja jaksan vähemmän. Menetykset tulevat lähelle. 

Hetkistä Jumalan sanan äärellä saa voimaa ja toivoa. Huomaan kuitenkin väsymyksen ja ajan puutteen vaikuttavan siihen, etten edes pysähdykkään lukemaan tai rukoilemaan. Jeesuksen rakkaus kuitenkin kantaa näissäkin tilanteissa. Roomalaiskirjeen kahdeksas luku ja jae 26 lohduttaa, sillä siinä luvataan, että Henki itse puhuu puolestamme sanattomin huokauksin. Ajattele. Meiltä ei vaadita suorituksia, vaan jopa meidän puolestamme Jeesus rukoilee, jos emme jostain syystä itse jaksa tai pysty.  Sitä on Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan. Hän kantaa meitä sairauksien, surun, väsymyksen ja jopa välinpitämättömyytemme aikoina. Hän on puolestamme kuollut, jotta saisimme anteeksiannon ja elämän, vaikka sitä emme ansaitse. 

Päivä vain ja hetki kerrallansa voimme kulkea kauniita syksyisiä päiviä eteenpäin. Mitä tuokin päivä tullessansa Jeesus kulkee vierellä auttaen, siunaten, rukoillen. Meillä on vain tämä hetki mutta ilon, tulevaisuuden ja toivon voi antaa Jumalamme oli sitten tilanteemme mikä tahansa. Jeesus on heikkojen auttaja ja murheellisten lohduttaja. Hän kulkee vierelläsi tänäkin syksynä.

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Isäin puheet ja usko

 


Armon ja rauhan tervehdys kaikille rakkaille ystäville. Haluan tässä muutaman sanasen kirjoittaa siitä, kun olen useita kertoja kuullut sanottavan, että Jumala kutsuu ihmistä kaksi tai kolme kertaa. Varsinkin nyt, kun itse olen sairastellut ja joutunut miettimään näitä asioita todella syvältä omassa elämässäni, niin kyllä minun ainakin täytyy sanoa se, että minua Jumala on kutsunut lapsuudesta asti. Vaikka olisin ollut kuinka synkillä teillä, niin omassa tunnossa on ollut muistutus siitä, että Jumala armolla ja rakkaudella kutsuu minua. On hieno asia, että kun me kuulemme Jumalan rakkauden äänen, niin me tottelemme sitä ja otamme evankeliumin omalle kohdalle ja uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden. Siitä meille tulee elämään sielunrauha ja lepo.

Tuo kaksi tai kolme kertaa on otettu Jobin kirjasta luvusta 33 ja sillä on lyöty ihmisiä niin, että on saatu käännynnäisiä mutta ei uskovaisia. Meidän tulee ymmärtää se, että jos ihmistä pelotellaan ja väkisin käännytetään, niin ei se ole vielä uskoa. Uskoa on se, että Jumala on rakkaudessaan antanut ainoan Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Tuossa Jobin kirjan kohdassa puhujana on nuori mies, joka on odottanut innolla vuoroaan syyttää Jobia. Puheessaan hän sanoo, että Jumala puhuu tavalla ja toisella, mutta ihmiset eivät sitä huomaa. Sitten hän selittää erilaisia Jumalan tapoja puhua ja siinä yhteydessä hän sanoo myös nuo sanat: ”Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti tai kolmestikin ihmiselle.” (jae 29) Eli koko asia on otettu ihan väärästä yhteydestä ja väärään paikkaan. Uudemmassa Raamatun käännöksessä tämä kohta on niin, että kerran toisensa jälkeen Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta eli Jumala kutsuu meitä koko ajan.

Me saamme ystävät olla iloisia siitä, että tänä päivänäkin Jumala kutsuu meitä ja Hän kutsuu siihen armorakkauteen, että me saamme yksin armosta uskoa syntimme anteeksi. Ei ole olemassa sellaista kutsua, joka olisi vain kaksi tai kolme kertaa, vaan kyllä Jumala kutsuu meitä joka päivä. Muistetaan ystävät se, että meistä jokainen on vain yhden päivän kristitty, eilinen usko ei mitään auta. Meidän täytyy ymmärtää se, että me emme voi kasvaa liian suuriksi ja siksi Jumala viisaudessaan pitää meitä yhden päivä kristittyinä ja uskovina. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.

perjantai 17. syyskuuta 2021

Mannaa Jeesukselta

 


Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Minua on tänään aivan erityisesti puhutellut sellainen asia, kun Israelin kansa vaelsi erämaassa, niin Jumala ruokki heidät joka päivä mannalla. Myös se, että miksi ihmeessä Jumala valitsi omaksi kansakseen Israelin kansan, joka oli riitaista ja eripuraista sakkia. Siinä yhteydessä, kun sitä mietin, tuli mieleeni meidät kristityt. Minun ajatukseni on se, että kristittyjen joukossa ei myöskään ole niitä hyviä ihmisiä, niin kuin ei juutalaistenkaan joukossa ollut. Sinä ystävä, joka tunnet itsesi syntiseksi ja vialliseksi ja kaikella tavalla epäonnistuneeksi, niin Jeesus on tullut juuri sinua varten, meitä syntisiä varten. Ei meistä kukaan voi omilla ansioillaan Jumalan edessä seisoa.

Manna laskeutui yökasteen mukana leiriin ja aamulla, kun ihmiset nousivat, oli mannaa maassa ja sitä he sitten keräsivät ja söivät. Manna oli valkoista ja se maistui hunajaleivältä ja sillä Israelin kansa tuli toimeen 40 vuotta. Kaikki, jotka sitä keräsivät, saivat sitä juuri sopivan määrän. Jos joku keräsi liikaa, niin hänellä ei kuitenkaan ollut sitä kuin oman perheen tarpeen verran ja se, joka keräsi liian vähän, hänellä oli sitä silti juuri sopivasti. Kenelläkään ei ollut koskaan liikaa tai liian vähän. Manna oli ihmeellistä ainetta.

Ajattelen, että manna kuvaa Jumalan sanaa ja sitä, että sana avautuu sen verran, mitä Pyhä Henki sitä siinä hetkessä kirkastaa. Se on myös hyvä vertaus meille jokapäiväisestä armosta. Jumala antaa meille itse kullekin syntien sovitusta juuri sen verran kuin me tarvitsemme. Armoakaan ei meistä kukaan voi saada liikaa tai liian vähän. Kun me ajattelemme armosta käsin sitä 40 vuoden vaellusta, niin Jumala kuljetti mannalla kansan luvatun maan rajalle saakka.

Niin se on ystävät tänäkin päivänä, että kun me syödään se jokapäiväinen manna eli uskotaan Jeesuksessa synnit anteeksi ja käydään Sanan kuulossa ja ehtoollisella, niin siinä me saamme aivan konkreettisesti maistaa Kristuksen ruumis ja veri. Se on meille sovintoateria. Jumala toimii Sanassaan ja sakramenteissaan ja monella tavalla. Haluankin sinua ystävä rohkaista, että ollaan hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

lauantai 11. syyskuuta 2021

Jumalan valmistamia

 


Eräässä tarinassa pieni poika veisti itselleen hienon purjeveneen. Kerran kun hän oli uittamassa venettään, tuuli vei sen ulapalle. Poika oli surullinen, koska oli menettänyt veneensä. Eräänä päivänä hän sitten näki kirpputorin ikkunassa tuon oman veneensä. Hän meni ja osti veneen itselleen takaisin. Nyt tuo vene oli kaksinkertaisesti hänen omansa. Hän oli ensin valmistanut sen ja sitten vielä ostanut sen omakseen.

Tuolla tarinalla halutaan havainnollistaa lapsille, miten me olemme Jumalan valmistamia, luomia. Me kuulumme Jumalalle, mutta syntiinlankeemuksen vuoksi olemme joutuneet eroon Jumalasta. Jumala kuitenkin lähetti oman Poikansa sovittamaan ihmisen synnin ja Jeesuksen veren hinnalla Hän osti meidät takaisin itselleen. Olemme siis kaksinkertaisesti Hänen omiaan. Ensin hän loi meidät ja sitten vielä osti takaisin omakseen.

Nyt joku tätä lukiessa varmaan ajattelee, ettei Jumalan valmistamaa syntien sovitusta voi verrata veneeseen eikä ainakaan kirpputoria ostopaikaksi. Ei voikaan, mutta silti erilaiset tarinat auttavat meitä muistamaan todella tärkeitä asioita. Kun Jeesus kertoi vertauksia, hän käytti esimerkkeinä sen ajan ihmisille tuttuja asioita. Tärkein asia tuli vertauksen lopussa ja siinä hän liitti tarinan itseensä ja Jumalan pelastustyöhön.

Meillä Suomessa tarinoiden kertominen Jeesuksen sovitustyöhön liittyen on vähentynyt ja se on harmillista. Toivoisinkin, että voisimme enemmän kertoa toisillemme kristillisiä tarinoita. Jos sinulla on mielessäsi joku tarina, joka on auttanut sinua Jeesuksen luo tai lohduttanut sinua vaikeissa tilanteissa muistamaan, että Jeesus on sovittanut kaikki sinun syntisi ja pitää sinusta nytkin huolen, niin kirjoita se kommentteihin. Tällä tavalla voimme jakaa lohdutuksen sanaa toisille.

Jeesus teki opetuslapsista ihmisten kalastajia ja me myös olemme hänen opetuslapsiaan. Ajattelen, että jokainen aika tarvitsee myös uusia tarinoita ja vertauksia, jotka kertovat juuri meidän ajastamme. Tarinoiden tarkoitus on herättää keskustelua ja keskustelun avulla voimme kertoa läheisillemme Jeesuksesta ja syntien sovituksesta. Pyhä Henki herättää uskon, mutta me voimme olla kertomassa uskosta osattomille ihmisille tarinoita, jotka herättävät mielenkiinnon ja halun etsiä. Jeesus on luvannut, että jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. (Matt. 7:8)

lauantai 4. syyskuuta 2021

Vain Jeesus pelastaa

 


Rauhantervehdyksellä haluan tervehtiä teitä kaikkia rakkaita ystäviä. Luin Facebookista erään henkilön ajatuksen, että kun hän käy kassalla ja saa kuitin, niin se muistuttaa häntä Jeesuksesta ja siitä, että hänen syntinsä on anteeksi annettu ja maksettu. Jäin miettimään tuota ja jollakin tavalla se puhutteli minua. Jeesus on se meidän kuitti, että kaikki meidän synnit on maksettu ja me saamme luottaa Jeesuksen armoon. Ei ole niin suurta syntiä, jota me emme anteeksi saa. Me saamme katsoa Jeesusta ja lopettaa omaan itseen tuijotus.

Galatalaiskirjeen 5 luvun jakeessa 1 sanotaan: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina, älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” Tämä on aivan mieletöntä evankeliumia. Meillä ihmisillä on taipumus siihen, että me helposti ollaan lähdössä mukaan jonkinlaiseen tuntemiskristillisyyteen. Mutta meidän tulee muistaa se, että usko ei todellakaan ole tunnetta. Sillä, miltä minusta tänään tuntuu, ei ole mitään tekemistä pelastavan uskon kanssa. Usko on sydämen luottamusta ja vaikka meidän sydämemme meidät tuomitsee, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme.

Meidän ei pidä lähteä minkäänlaisiin uskontekoihin, joissa on esimerkiksi vaatimuksena joku tiukempi kilvoitus tai että täytyy saada syvempiä hengellisiä kokemuksia. Jos me lähdemme tällaisia asioita seuraamaan, niin meidän uskomme muuttuu uskonnollisuudeksi. Meidän täytyy erottaa usko ja uskonnollisuus. Usko Jeesukseen pelastaa ei uskonnollisuus; se, että noudatamme tiettyjä tapoja tai kilvoittelemme tietyllä tavalla. Usko on sydämen asia ja se on täysi luottamus Jumalan armoon.

Olen tänä kesänä sairastellut kovasti ja edessä on leikkaus. Tässä tilanteessa olen huomannut, että kun kaikissa leikkauksissa on omat riskinsä, niin ei minulle jää mitään omaa, ei ensimmäistäkään omaa tekoa. Ei minkäänlaista omaa ansiota. Ainut mitä minulle jää on, että Jeesus on pessyt minun syntini pois. Ilman että olisin itse voinut mitään tehdä, minun täytyy luottaa siihen, että minulla on se kuitti. Jeesus on kaiken jo maksanut ja minun tarvitsee vain uskoa Jeesuksen armoon. Minä en enempää voi tehdä kuin jättää kaiken Jeesukselle. Hoida sinä Jeesus minut.

Jeesus voi myös parantaa meidät, mutta se parantaminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Kyllä meille tänne maailmaan on annettu myös näitä vaivoja. Ainut mitä meille jää on se, että me luotamme Jeesuksen armoon. Uskotaan tänäänkin kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Näinä päivinä









Näinä päivinä emme pääse piiloon kaikkea sitä, mitä maailmassa tapahtuu. Maailman lapset miettii, miten voisin suojata läheiseni, kotini ja maani. Asuit missä tahansa erilaiset vaarat tulevat lähelle. Turvapaikkoja etsitään. Turvallisuus on tullut arvoonsa. Miten taata turvallisuus elämässä?

Lueskelin Johanneksen evakeliumin lukua 17. Se puhutteli ja lohdutti minua. Se on Jeesuksen jäähyväisrukous. Siinä Jeesus puhuu siitä, että ihmiset tulisivat tuntemaan Hänet ja saisivat ikuisen elämän taivaassa Hänen luonaan. Jeesus pyytää, että Isä Jumala kirkastaisi Hänet ja ottaisi luokseen. Jeesus lupaa myös rukoilla Häneen uskovien puolesta, vaikka Hän jättääkin maailman. Hän toivoo, että Jumala varjelisi meitä pahalta täällä maailmassa. Hän toivoo myös, että meissä pysyisi Jumalan rakkaus ja olisimme yhtä!

Minua lohduttaa se, että meillä on esirukoilija taivaassa, Jeesus Kristus. Hän rakastaa meitä kaikkia. Hän tahtoo meille hyvää. Olen tässä huomannut omassakin elämässä Jeesuksen huolenpidon. Hän on antanut uskoa ja toivoa vaikeuksien keskellä. Hän on antanut voimaa. Hän on huolehtinut läheisistäni ja kiitän siitä ja kaikesta. Hän kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Uskothan?

Johanneksen kuudennessa luvussa Jeesus lupaa: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan." (Joh. 6:35). Jeesuksen luo voi mennä sellaisena kuin on. Meillä kaikilla on omat epäilykset, pahat tekomme ja emme voikaan ansaita mitenkään hyväksyntää Jumalan edessä. Jeesus on kuitenkin kuollut ristillä ja sovittanut kaiken pahan, mitä olemme tehneet ja siksi Hän ottaa meidät näine hyvineen rakkaudella vastaan. Ota sinäkin Hänet vastaan, elämääsi.